2 SOSIAALITURVA PERUS- JA IHMISOIKEUTENA EUROOPAN UNIONISSA 10
2.3 Sosiaaliturvan kansalliset erityispiirteet
2.3.1 Sosiaaliturva perusoikeutena
Suomen perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ih-misoikeuksien toteutuminen. Perusoikeuksilla tarkoitetaan muodollisen määritelmän mu-kaan oikeuksia, jotka ovat perustuslaissa turvattuja. Perustuslaintasoisuudesta ja
38 Walkila 2005, s. 795–798.
39 Pellonpää ym. 2018, s. 143–146.
40 Walkila 2011, s. 818.
41 Ojanen 2010, s. 138.
ta lainvoimasta42 johtuen niillä voidaan nähdä erityinen oikeudellinen luonne ja pysy-vyys.43 Perusoikeuksille ominaista on pysyvyyden lisäksi niiden yleisyys, ja perustavanlaa-tuisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että perusoikeudet turvataan kaikille, niillä on yhteiskun-nassa turvattu asema ja ne jäsentävät yksilön asemaa yhteiskunyhteiskun-nassa.44 Perusoikeudet eivät ole esimerkiksi kansalaisuuteen sidottuja, vaan ne kuuluvat kaikille pienin poikkeuksin.45 Keskeisenä ohjenuorana voidaan katsoa olevan ihmisten oikeus samanlaiseen kohteluun samassa tilanteessa.
Tuori jakaa TSS-oikeudet46 subjektiivisiin oikeuksiin ja perustuslaillisiin toimeksiantoihin.
Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat oikeus maksuttomaan perusopetukseen sekä ihmisarvoi-sen elämän kannalta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Perustuslaillisella toimeksiannolla annetaan yleensä lainsäätäjälle tehtäväksi säätää kyseisestä oikeudesta lailla.47 Perustuslailliset toimeksiannot ovat verrattain yleisiä nimenomaan TSS-oikeuksien kohdalla. Toimeksiantoja täydentää PL 22:ssa säädetty yleinen perusoikeuksien turvaamis-velvollisuus.48
TSS-oikeuksiksi luettavilla perus- ja ihmisoikeuksilla voidaan nähdä useita oikeusvaiku-tuksia oikeudesta riippuen. Ensinnäkin TSS-oikeus voi perustaa yksilölle subjektiivisen oikeuden johonkin sosiaalietuuteen.49 Joillakin TSS-oikeuksilla nähdään myös kompetens-sivaikutus, joka antaa kansalliselle lainsäätäjälle toimivallan lainsäädäntötoimiin esimer-kiksi perusoikeuksien ristiriitatilanteissa sekä toimeksiantovaikutus, joka velvoittaa lain-säätäjää ryhtymään toimenpiteisiin TSS-oikeuden toteuttamiseksi. Muita TSS-oikeuksien oikeusvaikutuksia ovat heikennyskieltovaikutus, syrjäyttävä vaikutus sekä tulkintavaikutus.
Heikennyskieltovaikutus kieltää julkista valtaa heikentämästä TSS-oikeuden toteuttamises-sa toteuttamises-saavutettua tasoa. Syrjäyttävällä vaikutuksella tarkoitetaan tuomioistuimen tai muun viranomaisen velvollisuutta jättää soveltamatta säännöstä, joka on ristiriidassa
42 Korotetulla lainvoimalla tarkoitetaan perustuslain tavallista lakia huomattavan paljon vaikeampaa säätä-mis-, muuttamis- tai kumoamismenettelyä. Ojanen 2010, s. 115.
43 Ojanen 2010, s. 115.
44 Arajärvi 2011, s. 43.
45 Poikkeuksen pääsäännöstä muodostavat perustuslain 9 §:n liikkumisvapautta koskevat säännökset sekä 14
§:ssä säädetyt vaali- ja osallistumisoikeudet, joissa on asetettu kansalaisuuteen perustuvia rajoituksia sääde-tyistä oikeuksista nauttimiselle.
46 TSS-oikeuksilla tarkoitetaan taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, jotka ensisijaisesti aset-tavat julkiselle vallalle velvoitteen niiden toteuttamisesta.
47 Tuori 2007, s. 267–268.
48 Tuori – Lavapuro 2011, kohta: Perusoikeuksien toteutumisen turvaaminen.
49 Perustuslaissa turvatut oikeudet välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon sekä oikeus maksutto-maan perusopetukseen ovat tällaisia subjektiivisen oikeuden yksilölle luovia TSS-oikeuksia.
oikeuden kanssa. Lisäksi lainsäädäntöä on tulkittava TSS-oikeuksien kannalta myönteises-ti.50
Sosiaaliset oikeudet luovat yksilöille oikeuksia sosiaalisiin etuuksiin, joita ovat rahamää-räiset toimeentuloturvan etuudet sekä sosiaali- ja terveyspalvelut. Sosiaaliset oikeudet edellyttävät toteutuakseen julkiselta vallalta aktiivisia toimenpiteitä.51 Myös työtä tekemät-tömille henkilöille ja niille, jotka eivät asu Suomessa vakituisesti on turvattava sosiaalisten oikeuksien toteutuminen.52
Sosiaalisista oikeuksista säädetään Suomen perustuslaissa. Yksilön oikeus sosiaaliturvaan on turvattu PL 19 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankki-maan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Pykälän 2 momentin mukaan lailla taataan jokaiselle oikeus perustoi-meentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Samassa pykälässä on säännelty myös julkiselle vallalle toimintavelvoite järjestää riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja asetettu väestön terveyden edistämisvelvoite (19.3 §). Lisäksi julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvin-vointi ja yksilöllinen kasvu (19.3 §). Saman pykälän 4 momentin mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämis-tä.
Sosiaaliturvaa koskevissa perusoikeussäännöksissä käytetään ilmausta ”jokainen”. Sosiaa-liset perusoikeudet turvataan lähtökohtaisesti kaikille Suomen lainkäyttöpiirissä oleville henkilöille kansallisuuteen tai muuhun henkilöön liittyvään seikkaan katsomatta. Sosiaalis-ten oikeuksien toteuttamisen lisäedellytyksistä tai rajoituksista säädetään erikseen lailla.53 Huomioitava kuitenkin on, ettei PL 19 §:n 1 momentissa säädetty jokaiselle kuuluva oi-keus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon perustuslain nojalla edellytä alem-man asteista sääntelyä. Perustuslakivaliokunta on perustuslakia koskevassa mietinnössään todennut jokaiselle kuuluvan subjektiivisen oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja
50 Tuori – Kotkas 2016, s. 227–228. Ks. myös Arajärvi 2011, s. 45–47.
51 Tuori 2009, kohta: Sosiaaliset oikeudet (PL 19 §).
52 Tammilehto – Koskinen 2010, s. 4–7.
53 Tuori 2009, kohta: Sosiaaliset oikeudet (PL 19 §). Sosiaalisten oikeuksien täytäntöönpanon edellytykseksi on esimerkiksi PL 19.2 §:ssä säädettyjen perustoimeentuloturvaa koskevien sosiaalietuuksien kohdalla voitu asettaa maassa asuminen tai työskentely.
huolenpitoon tosiasiassa kuitenkin edellyttävän sitä, että asiasta on säädetty myös perustus-lakia alemmantasoisesti koskien tukimuotoja, niiden saamisedellytyksiä, tarveharkintaa sekä menettelymuotoja.54
Sosiaaliturvalla voidaan nähdä yhtymäkohtia useisiin muihin perusoikeuksiin. Keskeisim-pinä perusoikeussäännöksinä sosiaalisten oikeuksien edellytyksenä voidaan pitää lisäksi esimerkiksi yhdenvertaisuutta (PL 6 §), oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen, koskemat-tomuuteen ja turvallisuuteen (PL 7 §) sekä oikeusturvaa (PL 21 §). Tämän lisäksi sosiaalis-ten oikeuksien toteutumisella voidaan nähdä olevan kiinteä yhteys myös kunnalliseen itse-hallintoon (PL 121 §) sekä julkisen hallintotehtävän antamiseen muulle kuin viranomaisel-le (PL 124 §).55
Tutkielmassa käsiteltävän aiheen kannalta erityisen tärkeänä voidaan nähdä juuri oikeus yhdenvertaiseen kohteluun. Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Saman pykälän 2 momentti sisältää syrjimättömyyssäännök-sen.56 Sen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan suku-puolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vam-maisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Syrjinnän kiellolla ja yhdenvertaisella kohtelulla on keskeinen asema myös kansainvälises-sä ihmisoikeuskansainvälises-sääntelyskansainvälises-sä. Yhdenvertaisuusperiaate on likansainvälises-säksi Euroopan unionin oikeudes-sa vakiintunut keskeinen periaate. Yhdenvertaisuudesta säädetään perusoikeuskirjan 20 artiklassa ja syrjinnän kiellosta perusoikeuskirjan 21 artiklassa. Yhdenvertaisuussääntelys-sä on keskeisenä ideana se, että ihmisiä on kohdeltava samalla tavalla samanlaisissa tilan-teissa.57
Yhdenvertaisuudesta puhuttaessa käytetään usein käsitteitä muodollinen yhdenvertaisuus ja tosiasiallinen yhdenvertaisuus. Muodollisella yhdenvertaisuudella tarkoitetaan niin kutsut-tua oikeudellista yhdenvertaisuutta, jossa samanlaisia tapauksia kohdellaan samalla tavalla.
Näin ollen eroa ei tehdä esimerkiksi kahden sosiaalietuutta hakevan ihmisen mahdollisiin
54 PeVM 25/1994 vp, s. 10.
55 Tuori – Kotkas 2016, s. 145–146.
56 Ojanen – Scheinin 2010, kohta: Yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto (PL 6 §).
57 Ibid., Ks. myös Arajärvi 2011, s. 59.
muissa suhteissa esiintyviin eroihin, vaan asia ratkaistaan kummassakin tapauksessa sa-malla tavalla.58
Tosiasiallinen yhdenvertaisuus tarkoittaa muiden tapauksen arviointiin liittyvien eriarvoi-suutta lisäävien seikkojen huomioimista ja eriarvoisuuden poistamista.59 Muodollisesta yhdenvertaisuudesta poikkeavia positiivisia erityistoimia kutsutaan positiiviseksi erityis-kohteluksi. Näiden toimien tarkoituksena on poistaa vallitseva tosiallisen syrjintä ja epäyh-denvertaisuus suosimalla heikommassa asemassa tai vähemmistönä olevia. Positiivisessa erityiskohtelussa käytettyjen toimien tulee olla oikeassa suhteessa tavoiteltuun tavoittee-seen nähden ja sitä on noudatettava johdonmukaisesti ja suunnitelmallisesti.60