LÄHTEET
Agronet.fi 2015. Peltomaan laatutesti. WWW-dokumentti. http://www.virtuaali.info/efar-mer/peltomaan_laatutesti/index.php.
Birdlife.fi 2015 a. Haarapääsky tuo kesän. Maati-lan linnut lajikortti. PDF-dokumentti. http://
www.birdlife.fi/suojelu/maatalous/haara-paaskykortti.pdf.
Birdlife.fi 2015 b. Linnunpönttöjen rakennusohjeet.
WWW-dokumentti. http://www.birdlife.fi/
lintuharrastus/linnunponttojen_rakennusoh-jeet.shtml.
Birdlife.fi 2015 c. Lintudirektiivin Liitteen l Suo-messa säännöllisesti tavattavat lajit. WWW-dokumentti. http://www.birdlife.fi/suojelu/
lainsaadanto/lintudirektiivi-lajit.shtml.
Birdlife.fi 2015 d. Lintujen talviruokinta. WWW-dokumentti. http://www.birdlife.fi/lintuhar-rastus/talviruokinta.shtml.
Birdlife.fi 2015 e. Odlarens bevingade vänner. PDF-dokumentti. http://www.birdlife.fi/suojelu/
maatalous/maatalous-linnut-swe.pdf.
Birdlife.fi 2015 f. Peltopyy – peltomaiseman palle-roinen. Maatilan linnut lajikortti. PDF-doku-mentti. http://www.birdlife.fi/suojelu/maa-talous/peltopyykortti.pdf.
Birdlife.fi 2015 g. Ruisrääkkä – kesäyön narisija.
Maatilan linnut lajikortti. PDF-dokumentti.
http://www.birdlife.fi/suojelu/maatalous/
ruisraakkakortti.pdf
Birdlife.fi 2015 h. Vieläkö kuulet kuovin äänen?
Maatilan linnut lajikortti. PDF-dokumentti.
http://www.birdlife.fi/suojelu/maatalous/
kuovikortti.pdf.
Birdlife.fi 2015 i. Viljelmien siipiveikot. PDF-doku-mentti. http://www.birdlife.fi/suojelu/maa-talous/maatalous-linnut-fi.pdf.
Birdlife.fi 2015 j. Yleisimpiä talvisen ruokintapai-kan vieraita. WWW-dokumentti. http://www.
birdlife.fi/lintuharrastus/talvilinnut.shtml.
Evira 2015 a. Elintarvikkeiden alkutuotanto.
WWW-dokumentti. http://www.evira.fi/por-tal/fi/elintarvikkeet/alkutuotanto/.
Evira 2015 b. Rehuhygienia-asetuksen (EY) N:o 183/2005 mukainen luettelo rehualan alku-tuotannon toimijoista. WWW-dokumentti.
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/rehut/
rehualan+toiminta/viljelijat+ja+kotielaintuot tajat/rehualan+alkutuotannon+toimijat/.
Evira 2015 c. Lannoitevalmisteisiin liittyvät lomak-keet ja ohjeet. WWW-dokumentti. http://
www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/
lomakkeet+ja+ohjeet/kasvit/lannoitevalmis-teet/.
Evira 2015 d. Lannoitevalmisteiden kansalli-nen tyyppinimiluettelo. WWW-dokument-ti. http://www.evira.fi/portal/fi/kasvit/
viljely+ja+tuotanto/lannoitevalmisteet/lain-saadanto/tyyppinimiluettelo/.
Evira 2015 e. Lannoitevalmisteiden lainsäädäntö.
WWW-dokumentti. http://www.evira.fi/por- tal/fi/kasvit/viljely+ja+tuotanto/lannoiteval-misteet/lainsaadanto.
EY 79/409/ETY, 2.4.1979, luonnonvaraisten lintu-jen suojelusta. PDF-dokumentti. http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?u ri=CELEX:31979L0409&from=FI.
EY 92/43/ETY, 21.05.1992, luontotyyppi-en sekä luonnonvaraisluontotyyppi-en eläimistön ja kasviston suojelusta. PDF-dokumentti.
http://eur-lex.europa.eu/legal-content/
FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:01992L0043-20070101&qid=1400752170687&from=FI.
Finlex.fi 2015. 1093/1996 Metsälaki. WWW-doku-mentti. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajanta-sa/1996/19961093.
Finlex.fi 2015. 1096/1996, Luonnonsuojelulaki.
WWW-dokumentti. http://www.finlex.fi/fi/
laki/ajantasa/1996/19961096.
Hagström, T., Hagström, E. & Lundwall, B. 2011.
Suuri Pohjolan nisäkäskirja. Kustannus-Mä-kelä Oy. Karkkila 2011.
Helsinki.fi 2015. Pinkka, Lajintuntemuksen oppi-misympäristö. WWW-dokumentti. http://
www.helsinki.fi/pinkka/.
Hyonteiset.luomus.fi 2015. Hyönteistietokanta.
WWW-tietokantaportaali. http://hyonteiset.
luomus.fi/insects/main/EntDatabase.html.
Hyonteiset.net/foorumi 2015. Hyönteisfoorumi-keskustelupalsta. WWW-Hyönteisfoorumi-keskustelupalsta.
http://hyonteiset.net/foorumi/.
Javanainen, K., Kemppainen, R., Orjala, M., Per-konoja, M. & Saarni,K. (toim.). 2013. Rytinää ruovikoihin – välkettä vesiin. Ohjeita ranta-alueiden hoitoon. Varsinais-Suomen elin-keino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Opas 3/2013. PDF-dookumentti. http://www.
doria.fi/bitstream/handle/10024/90405/
Opas_3_2013.pdf?sequence=2.
58 TYÖTÄ LUONNON PARISSA – MAATILAN YMPÄRISTÖNHOITO JA EKOLOGINEN INFRASTRUKTUURI ANNE PIIRAINEN
Järki.fi 2015. Järki-iskut. WWW-dokumentti.
http://www.jarki.fi/fi/jarki-iskut.
Koivunen Anne, Malinen Pekka, Ormio Hannu, Terhivuo Juhani ja Valovirta Ilmari 2014.
Suomen kotilot ja etanat. Hyönteistarvike TI-BIALE Oy.
Känkänen & kumppanit 2012. Biologinen typen-sidonta fossiilisen energian säästäjänä. MTT Raportti 76. MTT Jokioinen. PDF-dokument-ti. http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttra-portti76.pdf.
Laji.fi 2015. Suomen lajitietokeskus. WWW-doku-mentti. http://laji.fi/?locale=fi.
Lintuvaruste.fi 2015. Ruokinta-automaatit. WWW-dokumentti. http://www.lintuvaruste.fi/hin-nasto/info/m-ruokinta.shtml.
Luomu.fi 2015. Kasvit. WWW-dokumentti. http://
luomu.fi/kasvit/.
Luontoportti.fi 2015. Luontoportti – luonnonys-tävän aarreaitta. WWW-dokumentti. http://
www.luontoportti.com/suomi/fi/.
Mannerkoski & Ryttäri 2007. Ympäristöo-pas/2007. Eliölajien uhanalaisuuden arvioin-ti. Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) ohjeet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
PDF-dokumentti.
Mela 2015. Rakennusopas. PDF-dokumentti.
PDF-tiedosto. http://mmm.fi/docu-ments/1410837/1720628/MMM_myt - vas_loppuraportti_WEB.pdf/2cc8f041-82f2-4bbf-85e3-bd4a8d6964b3.
Oph.fi 2015. Elämän kehitysvaiheita. WWW-doku-mentti. http://www02.oph.fi/etalukio/biolo-gia/kurssi1/kehitysvaiheita.html.
ProAgria 2015. Viherlannoitusopas. PDF-doku-mentti. https://proagria.fi/sites/default/files/
attachment/viherlannoitusopas_2104_kevyt-suojattu_1.pdf.
Rae.savonia.fi 2015. RAE-Ravinnehävikit euroiksi.
WWW-dokumentti. https://rae.savonia.fi/.
Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalai-suus –
Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suo-men ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. PDF-dokumentit. S. 1-180: www.ym.fi/download/
noname/%7B8EDFDAD7-3291-48AB-9CB3-484CEAF4C2AA%7D/32852. s. 181-685:
www.ym.fi/download/noname/%7BB30F0 E5D6863-4CDE-9F9E-62574925785E%
7D/32853.
Riista.fi 2015. Lajintunnistusmateriaalit. WWW-dokumentti. http://riista.fi/julkaisut/lajin-tunnistusmateriaalit/.
Rintala Teemu, Kumpulainen Tomi ja Ahlroth Petri 2014. Suomen verkkosiipiset. Hyönteistarvike TIBIALE Oy.
Sammakkolampi.fi 2015. Suomen sammakkoeläi-met ja matelijat. WWW-dokumentti. http://
www.sammakkolampi.fi/.
Schulman, A., Alanen, A., Haeggström, C-A., Huh-ta, A-P., Jantunen, J., Kekäläinen, H., Lehto-maa, L., Pykälä, J., & Vainio, M. 2008.Perin-nebiotoopit. Julk.: Raunio, A., Schulman, A. &
Kontula, T. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – Osa 2: Luontotyyppien ku-vaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
Suomen ympäristö 8/2008. S. 397-465. PDF-dokumentti. www.ymparisto.fi/download/
noname/%7B9BEFD756-FB5C-4F69-B454-1F7D8C131949%7D/34626.
Tiira.fi 2015. Lintutietopalvelu. WWW-tietokanta-portaali. http://www.tiira.fi/.
Tukes 2015 a. Kasvinsuojeluaineet. WWW-doku-mentti. http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/
Kemikaalit-biosidit-ja-kasvinsuojeluaineet/
Kasvinsuojeluaineet/.
Tukes 2015 b. Kasvinsuojeluainerekisteri. WWW-tietokanta. https://kasvinsuojeluaineet.tukes.
fi/.
Ympäristö.fi 2015 a. TEHO-Plus 2011-2014.
WWW-dokumentti. http://www.ymparisto.
fi/fi-FI/TEHO_Plus.
Ympäristö.fi 2015 b. Ravinteet satoon – vesistöt kuntoon (RAVI). WWW-dokumentti. http://
www.ymparisto.fi/fi-FI/Ravinteet_satoon__
vesistot_kuntoon.
Ympäristö.fi 2015 c. Luontotyyppien uhanalaisuus.
WWW-dokumentti. http://www.ymparisto.
fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppi-en_uhanalaisuus.
Ympäristö.fi 2015 d. Perinnebiotoopit: kedot, haat ja niityt. WWW-dokumentti. http://www.
ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/
Luontotyyppiryhmat/Perinnebiotoopit.
Ym.fi 2015. Natura 2000-verkosto turvaa moni-muotoisuutta. WWW-dokumentti. http://
www.ym.fi/fi-fi/Luonto/Luonnon_moni- muotoisuus/Luonnonsuojelualueet/Naturaa-lueet.
Ympäristöministeriö, Luontoympäristöosasto. Ym-päristöhallinnon ohjeita 1, 2010. Kotieläinta-louden ympäristönsuojeluohje. PDF-doku-mentti. http://hdl.handle.net/10138/41550.
LIITE 1.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA LEPAKKOKARTOITUS
Kati Suominen 2014
JOHDANTO
Ruralia-instituutti selvitti Laadukasta liiketoimin-taa luonnosta -hankkeessa mukana olevien tilo-jen (Laadukasta liiketoimintaa luonnosta raportti 3) lepakkolajistoa Etelä-Savossa Mikkelissä sekä Puumalassa ja Pohjois-Karjalassa Rääkkylässä. Ta-voitteena oli selvittää, mitä lajeja maatiloilta löytyy, niiden runsauksia ja mahdollisia saalistusalueita.
Myös päiväpiiloja kartoitettiin.
Kaikki maamme lepakot ovat yöaikaan lentäviä hyönteissyöjiä. Päivät ne viettävät erilaisissa päi-väpiiloissa kuten rakennusten rakosissa, puun ko-loissa tai lepakonpöntöissä. Lepakot suunnistavat ja paikallistavat saaliinsa tuottamalla ihmiskorvin kuulumatonta ultraääntä, joka osuttuaan kohtee-seen kimpoaa siitä takaisin. Lepakko kuulee tulevan kaiun-, ja sen avulla pystyy hahmottamaan edessä olevia esteitä. Muuntamalla ultraäänet ihmiskorvin kuultavaksi voidaan erottaaa lajeja toisistaan, sillä lepakoiden tuottamissa ultraäänissä on lajien välillä eroa.
Maassamme on tavattu 13 lepakkolajia (Chirop-tera), joista viittä tavataan yleisesti Etelä- ja Keski-Suomessa (Kyheröinen ym. 2014). Maamme yleisin lepakko on pohjanlepakko, Eptesicus nilssonii. Se saalistaa yleisesti korkealla puunlatvojen tasal-la eikä säikähdä aukeitakaan alueita. Viiksisiippa sekä isoviiksisiippa Myotis mystacinus ja Myotis brandtii saalistavat pääasiassa suljetummassa ym-päristössä kuin pohjanlepakko. Ne suosivat avaria metsiä ja käyttävät hyväksi esimerkiksi polkuja. Ve-sisiippa Myotis daubentonii saalistaa usein veden-pinnan päällä lentäviä hyönteisiä. Korvayökkö Ple-cotus auritus viihtyy kulttuuriympäristössä kuten erilaisissa puistoissa tai pihapiirissä. Muita alueella potentiaalisesti tavattavia lajeja on pikkulepakko Pipistrellus nathusii, vaivaislepakko Pipistrellus pipistrellus, kääpiölepakko Pipistrellus pygmaeus sekä isolepakko Nyctalus noctula. Nämä lajit ovat kuitenkin maassamme suhteellisen harvinaisia, ja
suurin osa havainnoista on painottunut maamme eteläosiin ja rannikkoseudulle (EUROBATS).
Lepakot tarjoavat erilaisia ekosysteemipalvelu-ja maanviljelykselle (Kunz ym. 2011). Esimerkiksi Yhdysvalloissa niiden on laskettu tuottavan maan-viljelykselle noin 70 dollarin arvosta säästöjä vil-jeltyä aaria kohden, sillä hyönteissyöjälajit pitävät tuhohyönteiskantoja kurissa, jolloin ruiskutustarve on ollut pienempi. Kasviravintoa käyttävät lepak-kolajit taas levittävät kasvien siemeniä ja mettä ja siitepölyä ravintonaan käyttävät lepakot pölyttävät samalla etenkin hedelmäpuita (Kunz ym. 2011).
Kaikki maamme lepakot kuuluvat Euroopan Unionin luotodirektiivin liitteessä IV(a) lueteltui-hin erityistä suojelua vaativiin lajeilueteltui-hin. Niiden li-sääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulain § 49 nojalla kielletty. Myös lepakon hallussapito, kuljettaminen ja myyminen on lailla kielletty. Suomi on liittynyt mukaan myös Euroopan lepakoiden suojelusopi-mukseen (EUROBATS), joka tuli meillä voimaan vuonna 1999 (valtiosopimus 104/1999).
TUTKIMUSMENETELMÄT
Lepakkokartoitus tehtiin Laadukasta liiketoimin-taa luonnosta –hankkeessa mukana oleville tiloille, joita oli kahdeksan Etelä-Savossa, seitsemän Mik-kelissä ja yksi Puumalassa sekä yksi tila Pohjois-Karjalan Rääkkylässä.
Lepakkokartoituksissa on erilaisia menetelmiä, joita voidaan hyödyntää muun muassa selvityksen laajuuden sekä halutun tiedon tarkkuuden puitteis-sa. Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen (SLTY ry) ohjeistus lepakkokartoituksista (SLTY 2012) kuvaa tyypilliset menetelmät. Tässä kartoituksessa aktiivisesti etsittiin lepakoiden päiväpiiloja sekä ha-vainnoitiin lepakoita detektorin avulla tietyllä reitil-lä. Lisäksi passiiviseurantalaitteet asetettiin maas-toon nauhoittamaan ohilentäviä lepakoita.
60 TYÖTÄ LUONNON PARISSA – MAATILAN YMPÄRISTÖNHOITO JA EKOLOGINEN INFRASTRUKTUURI ANNE PIIRAINEN
ENNAKKOKÄYNTI JA PÄIVÄPIILOJEN-ETSINTÄ
Ennen tilakäyntejä hahmoteltiin kartalle alustava kartoitusreitti sekä määritettiin alustavasti sopivat laskentapisteet ja paikat passiivilaitteille. Tiloille tehtävällä ennakkokäynnillä tarkistettiin kartal-le piirretty reitti maastossa ja muutettiin sitä tar-vittaessa tarkoituksenmukaisemmaksi. Samalla käynnillä etsittiin myös lepakoiden päiväpiiloja rakennuksista taskulampun avulla tutkimalla mah-dollisia rakosia ullakoilla ja ulkorakennuksissa sekä etsimällä lepakoiden jätöksiä. Passiividetektorien paikat pyrittiin sijoittamaan siten, että ne olisivat mahdollisista päiväpiiloistaan ulos lentävien lepa-koiden lentoreiteillä.
DETEKTORIKARTOITUKSET
Lepakoiden suunnistuksessa ja saaliinpaikantami-sessa käyttämä ultraääni voidaan muuttaa ihmis-korvin kuultavaksi käyttämällä siihen soveltuvia laitteita eli lepakkodetektoreja. Eri detektorityypit käyttävät eri teknologiaa äänen muuntamiseen, ja oikean lepakkodetektorin valinta riippuu äänen jatkokäsittely- ja analysointitarpeista. Heterodyne-menetelmä ja detektorit ovat halvin ja paras mene-telmä perusretkeilyyn, mutta äänen jatkokäsittely ja nauhoitusmahdollisuudet ovat vähäiset. Aika-laajennus (time expansion) sekä reaaliaikalaajen-nus (real-time expansion) ultraäänipulssit tallen-tuvat kokonaisuudessaan, ja äänityksiä voidaan analysoida tähän sopivilla ohjelmilla (Ross, 2012).
AKTIIVIKARTOITUS
Aktiivikartoitus toteutettiin pistelaskentamenetel-mällä, jossa myös pisteiden välillä havainnoitiin le-pakoita (Hunt 2012). Joka tilalle suunniteltiin etu-käteen mahdollisimman kattava reitti, joka kulki eri ympäristöjen halki. Reitille määritettiin 10 lasken-tapistettä, joissa jokaisessa havainnoitiin lepakoita viiden minuutin ajan. Pistelaskentamenetelmän on havaittu antavan luotettavampia tuloksia kuin pel-kän reittilaskennan (Stahlschmidt & Brühl 2012).
Kartoituksen tarkoituksena oli selvittää mahdolli-simman laajasti maatilojen lepakkolajistoa, joten laskentareitin pisteet määritettiin siten, että kaikki maiseman ympäristöpiirteet olivat edustettuina.
Erityisesti pisteitä pyrittiin sijoittamaan potenti-aalisille lepakoiden saalistuspaikoille. Sen sijaan suuria peltoaukeita vältettiin ja pyrittiin mieluum-min pysyttelemään reuna-alueella, sillä lepakoiden tiedetään suosivan suojaisempaa saalistuspaikkaa.
Lepakoita havainnointiin käyttämällä WildLife Acousticin EchoMeter 3 –ultraääni-ilmaisinta eli lepakkodetektoria. Havaitut lepakonäänet pyrittiin nauhoittamaan samalla laitteella käyttäen valmis-tajan reaaliaikalaajennus -toimintoa. Tämä toi-minto säilyttää koko nauhoitetun ultraäänipulssin kaikki taajuudet ja mahdollistaa lepakon kuuntelun samanaikaisesti. Kun koko äänipulssin taajuusalue on tallennettu, pystytään ääninäytettä analysoi-maan äänentoisto-ohjelmilla tietokoneella jälkikä-teen.
Laskenta aloitettiin johdonmukaisesti aina puoli tuntia auringonlaskun jälkeen (SLTY) ja reit-ti kierretreit-tiin joka yö samassa järjestyksessä. Alue määritettiin saalistusalueeksi, jos lepakko havaittiin viiden minuutin laskennan aikana useasti ja kaiku-luotauspulsseissa havaittiin saalistamisesta kertova tihentymä. Samat reitit kierrettiin kolmesti kesässä.
Sateen sattuessa laskenta keskeytettiin.
PASSIIVIKARTOITUS
Tiloilla oli laskentaöinä myös kaksi passiivisesti nauhoittavaa Titley Scientificin AnaBat SD2 -detek-toria, jotka tallentavat automaattisesti ohi lentävän lepakon. Ne oli asetettu valmiusasemaan sellaisille alueille, joilla ennakkokartoituksen perusteella le-pakoiden arveltiin saalistavan tai niiden mahdollis-ten päiväpiilojen lähettyville. Passiivilaitteet vietiin paikoilleen ennen aktiivilaskentakierrosta ja kerät-tiin pois laskentakierroksen päätteeksi.
TULOKSET
Kaikkiaan tiloilta havaittiin kolmea eri lepakkolajia.
Viiksisiippaa Myotis mystacinus ja isoviiksisiippaa Myotis brandtii ei pysty luotettavasti erottamaan toisistaan pelkän detektorin avulla, joten niitä kä-sitellään aineistossa lajiparina. Havaittu lepakko saattaa siis olla kumpi laji tahansa. Muita havaittuja lajeja ovat pohjanlepakko Eptesicus nilssonii sekä vesisiippa Myotis daubentonii.
PÄIVÄPIILON ETSINTÄ
Päiväpiilokartoituksessa ei löydetty lepakoita ra-kennusten kolosista, mutta jätöksiä löytyi muuta-mista paikoista vanhoista rakennuksista Luomu-mansikkatilalta sekä Kalliolan tilalta. Koon ja värin puolesta ne viittaavat korvayökköön. Yhtään eläintä ei kuitenkaan löytynyt rakennuksen sisältä.
AKTIIVIKARTOITUS
Aktiivikartoituksessa tehtiin 27 yön aikana yhteen-sä 62 lepakkohavaintoa (taulukko 1). Yleisin ha-vaittu laji oli pohjanlepakko. Sen havaittiin myös saalistavan eniten kartoitusten aikana (kartta).
Viiksisiippalajipari oli toiseksi yleisin lepakko, mut-ta valmut-taosa havainnoismut-ta oli ohilentävistä eläimistä.
Vesisiippoja tavattiin samalta joelta saalistamassa jokaisella laskentakerralla.
Kuusi havaintoa jäi määrittämättä, sillä nämä olivat näköhavaintoja kaukaa ohilentävistä lepa-koista.
Kaksi lepakkoa tunnistettiin siippalajiksi, mutta tarkempi lajinmääritys ei onnistunut.
Taulukko 1. Aktiivikartoituksessa havaitut lepakkolajit ja -määrät
HAVAITUT LEPAKKOLAJIT JA -MÄÄRÄT
Pohjanlepakko 25
Lepakkojen määrä kasvoi kesän edetessä (Kuva 1).
Ensimmäisellä kierroksella havaittiin vähemmän lajeja kuin toisella ja kolmannella kierroksella.
PASSIIVIKARTOITUS
Passiivikartoituksissa saatiin yhteensä 88 lepakko-havaintoa, joista siippoja oli 72 ja pohjanlepakkoha-vaintoja 16.
TULOSTEN TARKASTELU
Lepakoita löydettiin kartoituksessa suhteellisen vähän, aktiivikartoituksen 62 lepakkohavaintoa 27 kartoitusyöltä. Tiloille ei ole aiemmin tehty le-pakkokartoitusta aiemmin, joten vertailu vuosien välillä on mahdotonta. Mikkelin Rokkalan alueella on tehty lepakkokartoitus vuosina 2010-2011, ja siinä havaittiin huomattavasti enemmän lepakoita suhteutettuna kartoituskerojen määrään kuin tässä selvityksessä (Vauhkonen & Niironen 2011). Lepa-koiden on havaittu suosivan enemmän metsäisiä ympäristöjä sekä taajamia kuin peltomaisemia (Ky-heröinen 2004), joten Rokkalan alueen maisemara-kenne saattaa selittää suuremman lepakkomäärän, vaikkakin tässäkin kartoituksessa laskentapisteet pyrittiin sijoittamaan lepakoiden saalistuspaikoille.
Kuopiossa Puijon alueella tehdyssä lepakkoselvi-tyksessä saatiin huomattavasti enemmän lepakko-havaintoja kuin tässä kartoituksessa, mutta myös tuo selvitys tehtiin metsäisemmässä maisemassa (Vihervaara & Virtanen 2006).
Lajisto oli yksipuoleista, varmoja havaintoja saatiin ainoastaan kolmesta, mahdollisesti neljästä lajista. Vauhkonen & Niironen (2011) sekä
Viher-Kuva 1. Lepakoiden määrä eri kartoituskerroilla.
0
1. kartoitus 2. kartoitus 3. kartoitus
Lepakoiden lukumäärä
62 TYÖTÄ LUONNON PARISSA – MAATILAN YMPÄRISTÖNHOITO JA EKOLOGINEN INFRASTRUKTUURI ANNE PIIRAINEN
vaara ja Virtanen (2006) havaitsivat samat lajit omissa selvityksissään. Habitaatin perusteella esi-merkiksi pikkulepakoita Pipistrellus nathusii olisi kuitenkin hyvinkin voinut tulla kartoituksessa vas-taan. Korvayökkö on varmastikin alueilla runsaslu-kuisempi kuin mitä kartoitustuloksista näkyy. Sen kaikuluotaus kuuluu vain aivan lähelle, jonka vuok-si se usein jää aliedustettuun asemaan. Kuitenkin rakennuksista löydetyt papanat antaa viitteitä lajin olemassaoloon alueella.
Lepakoita tavattiin alkukesästä selvästi vähem-män kuin myöhemmin. Kyheröinen (2004) havait-si myös tutkiessaan lepakoiden habitaatin valintaa, että lepakkohavainnot lisääntyivät loppukesää koh-den. Tänä kesänä myös sateinen ja kylmä alkukesä on saattanut olla osasyy huomattavasti vähäisem-piin havaintoihin loppukesään verrattuna. Myö-hemmin kesällä myös poikaset ovat saalistamassa, jonka vuoksi yksilömäärät voivat olla suuremmat.
On myös mahdollista, että alkukesän valoisina öinä lepakot hakeutuvat saalistamaan mieluummin metsäisempiin ja hämärämpiin paikkoihin (Kyhe-röinen 2004) kuin maatilojen avariin pihapiireihin, joihin kartoitus painottui.
Passiivikartoituksessa havaittiin enemmän le-pakoita kuin aktiivimenetelmällä, vaikka passiivi-detektorit olivat koko yön samassa kohdassa. Syynä tähän saattaa olla passiividetektorien herkemmät mikrofonit, jolloin ne havaitsevat lepakonäänet kauempaa kuin aktiivilaitteella havaitut. Passiivide-tektorit myös pyrittiin sijoittamaan sellaisiin paik-koihin, joissa lepakoiden voi odottaa saalistavan,
kuten suojaisiin pihapiireihin. Pohjanlepakoiden vähyys siippoihin verrattuna saattaa selittyä sillä, että siipat suosivat pohjanlepakoita enemmän täl-laisia suojaisia ympäristöjä.
Detektorien mikrofonien herkkyyksissä on myös paljon eroja, joka täytyy ottaa huomioon eri kartoitustuloksia verratessa. Herkkyyteen vaikut-taa paitsi valmistajan mikrofonin herkkyys, myös laitteen ominaisuudet. Esimerkiksi hyvällä hetero-dyne-detektorilla voidaan lepakoita havaita selvästi kauempaa kuin time-expansionilla.
TOIMINTAEHDOTUKSET
Lepakoiden elinoloja tiloilla voi parantaa pieni-piirteisyyttä ja reuna-alueita suosimalla (Kuva 2).
Reuna-alueet ja pensaikot tarjoavat lepakoille sekä hyönteisravintoa että suojaa ja sopivia saalistusalu-eita (Lentini ym. 2012) . Esimerkiksi pohjanlepakot viihtyivät metsikön reunoilla, viiksisiipat taas puo-liavoimilla hakamailla. Alueita hoitamalla voidaan tarjota lepakoille suotuisia saalistusalueita. Keino-vesistöjen rakentamisen on havaittu lisäävän lepa-koiden määrää alueilla, mahdollisesti sen vuoksi, että monien lentävien hyönteisten nuoruusvaiheet ovat vedestä riippuvaisia. Suuremmat hyönteis-määrät taas tarjoavat lepakoille enemmän ravintoa (Sirami ym. 2013). Sijoittamalla lepakonpönttöjä tiloille voidaan tarjota lepakoille suojaisia päiväpii-lovaihtoehtoja.
Kuva 2. Pensaita, vesistöjä ja puustoisia avoimia laitumia suosimalla voidaan tarjota lepakoille suotuisia saalistusympä-ristöjä. Kuvassa myös lepakoille päiväpiiloksi sopiva lepakonpönttö.
KIRJALLISUUS
EUROBATS 2014: Agreement on the conservati-on of populaticonservati-ons of European bats Naticonservati-onal implementation report of Finland. Inf.EURO-BATS.MoP7.17
Hundt, L. 2012: Bat Surveys: Good Practice Guide-lines, 2nd edition. Bat Conservation Trust.
Kunz, T., Braun de Torrez, E., Bauer, D., Lobova, T. & Fleming, T. 2011: Ecosystem services provided by bats. - Ann. N.Y. Acad. Sci. 1223 (2011) 1–38 c_ 2011 New York Academy of Sciences.
Kyheröinen, E-M. 2004: Lepakoiden (Chiroptera:
Vespertilionidae) elinympäristönvalinta ja saalistusaktiivisuus Etelä-Hämeen maisema-mosaiikissa. Pro Gradu –tutkielma. Bio- ja ympäristötieteiden laitos. Helsingin yliopisto.
Lentini, P., Gibbons, P., Fischer, J. ym. 2012: Bats in a Farming Landscape Benefit from Linear Remnants and Unimproved Pastures -PLOS ONE.7:11. Article Number: e48201
Russ, J. 2012: British Bat Calls A Guide To Species Identification. ― PELAGIG PUBLISHING.
Stahlschmidt, P. & Brühl, A. 2012: Bats as bioindi-cators – the need of a standardized method for acoustic bat activity surveys. - Methods in Ecology and Evolution. 3: 503–508.
Sirami, C., Jacobs, D., Cumming, S. & Graeme S.
2013: Artificial wetlands and surrounding habitats provide important foraging habitat for bats in agricultural landscapes in the West-ern Cape, South Africa. – Biological conserva-tion. 164: 30-38
Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry, Chiropte-rologiska föreningen i Finland rf: Suomen le-pakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepak-kokartoituksista luonto-kartoittajille, tilaajille ja viranomaisille.
Vauhkonen, M. & Nironen, M. 2011: Mikkelin Rok-kalan alueen luontoselvitys 2010–2011. ENVI-RO.
Vihervaara, P. & Virtanen, T. 2006.: PUIJON JA KARHONSAAREN LEPAKKOKARTOITUS.
Kuopio 2006.