uhanalaisarvioinnin mukaan laji on vaarantunut.
EKOLOGINEN INFRASTRUKTUURI – KÄYTÄNNÖN NEUVOJA
muokkausten, kylvöjen ja niittojen aikana. Lepakot ovat hyönteissyöjiä, joten luomalla niille sopivia suoja- ja pesimispaikkoja hyödynnetään myös kas-vinsuojelua.
Hyönteishotellit
Maatalouden rakennemuutoksen ja muun lisään-tymis- ja ruokailupaikkoja tuhoavan rakentamisen myötä monet hyönteiskannat ovat romahtaneet.
Hyönteisten elinolojen edistämiseksi on ryhdyt-ty rakentamaan hyönteishotelleja, jotka tarjoavat vaihtoehtoisen lisääntymis- ja suojapaikan. Hyön-teishotelleilla edistetään joidenkin myrkkypistiäis-lajien, erityisesti puun koloissa pesivien erakko-mehiläisten, erakkoampiaisten ja petopistiäisten elinoloja.
MONIMUOTOISUUTTA EDISTÄVÄT SAA-REKKEET, KAISTAT, KUJANTEET JA REUNAVYÖHYKKEET
Perinnebiotoopit
Perinnebiotoopeiksi luetaan kedot, niityt ja haat.
Maatalouden rakennemuutoksen myötä perinne-biotoopit ovat harvinaistuneet. Perinnebiotooppi-en ylläpidossa avainasemassa on laiduntaminPerinnebiotooppi-en.
Perinnebiotooppien tarkempi jaottelu ja uhanalai-suusluokitus löytyvät ympäristöhallinnon sivuilta:
h t t p : / / w w w . y m p a r i s t o . f i / d o w n l o a d / noname/%7B9BEFD756-FB5C-4F69-B454-1F7D8C131949%7D/34626
Perinnebiotooppien ennallistamiseksi voi käyt-tää ympäristökorvausjärjestelmän suomia mahdol-lisuuksia. Kasvinviljely- ja kotieläintilojen välisellä yhteistyöllä on mahdollista saada myös laidunnus hoidettua.
Uhanalaisuusarvioinnin mukaan ensisijaises-ti perinnebiotoopeista tai vastaavista riippuvaisia uhanalaisia lajeja on reilu 700. Tämä on 31 % maan uhanalaisten lajien määrästä. Erityisesti kuivien ketojen ja niittyjen lajisto edustaa 75 %:a perinne-biotooppien uhanalaisista lajeista. (http://www.
ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luonto-tyyppiryhmat/Perinnebiotoopit)
Ranta-alueiden kunnostusoppaita:
http://www.doria.fi/bitstream/hand-le/10024/90405/Opas_3_2013.pdf?sequence=2 http://www.ymparisto.fi/download/
noname/%7B630270DE-3D8A-4377-A263-64A330C2DF17%7D/101283
Pesimä- ja suojapaikat linnuille ja lepakoille
Maatilalla on monenlaisia elinympäristöjä pesi-mälinnustolle. Peltojen pesimälinnusto koostuu pelloilla ruokailevista ja pesivistä lajeista, pelloilla ruokailevista, mutta ympäröivissä metsiköissä pe-sivistä lajeista, ja muuttoaikaan pelloilla lepäävis-tä ja ruokailevista lajeista. Lintujen elinoloja voi parantaa kylvämälle niille sopivia ruokakasveja, huolehtimalla talviruokinnasta ja huomioimalla neKuva 27.
Hyönteispesä myrkkypistiäisille.
Kuva 28.
Hyönteispesä myrkkypistiäisille ja harsokorennoille.
46 TYÖTÄ LUONNON PARISSA – MAATILAN YMPÄRISTÖNHOITO JA EKOLOGINEN INFRASTRUKTUURI ANNE PIIRAINEN
EKOINFRA MONIMUOTOISUUDEN EDISTÄJÄNÄ Esimerkkinä harvapuustoinen, pienialainen metsä-saareke kalliopaljastuman yhteydessä pellon kes-kellä. Vuosien mittaan kalliopaljastuman päälle on muodostunut kasvusto, jossa on puu- ja ruohoker-rokset. Kalliopaljastuman ympärys on hienoa hiek-kaa ja hietaa. Kookkaita puita ovat mänty, koivu ja salava. Kenttäkerroksessa kasvaa eri heinälajeja ja mm. ahomansikkaa (6), keltanoita (7), ruusuruohoa, peurankelloa, kieloa, särmäkuismaa, niittynätkelmää, hiirenvirnaa, aitovirnaa, päivänkakkaraa, kultapiis-kua. Erityislajina on ketonoidanlukko(5). Saarekkeen lounaisnurkka on paahteinen, joten siinä on pesinyt pajukkomaamehiläisiä (1). Pajukkomaamehiläisen seuralaisena on esiintynyt sen pesäloisina elävät pa-jukkokiertomaamehiläinen(2), villakärpänen (3) ja juurikärpäsiin kuuluva loiskärpänen (4).
2
1
4
3
9
8
7
6
5
48 TYÖTÄ LUONNON PARISSA – MAATILAN YMPÄRISTÖNHOITO JA EKOLOGINEN INFRASTRUKTUURI ANNE PIIRAINEN
1 2
3 4
6 5
7 9 10
11 12
13 14
15 16
17 18
20 19
8
1. Ketokultasiipi Lycaena hippothoe 2. Hopeasinisiipi Polyommatus amandus 3.Ritariperhosen toukka karhunputkella 4. Niittyvihersiipi Adscita statices 5.Aitoristikki Araneus diadematus 6.Hämähäkki kärpässaaliineen
7. Jurmulude Rhagognathus punctatus 8. Ahopirkko Psyllobora vigintiduopunctata 9. Coccinella trifasciata‐leppäpirkko
10. Seitsenpistepirkko munimassa
11. Hevoskimalainen Bombus veteranus 12. Mehiläinen sp.
13.Coelioxys‐suvun mehiläinen
14. Megachile‐suvun verhoilijamehiläinen 15.Palloptera‐suvun luteilla loisiva kärpänen 16. Myopa buccata‐naamiokärpänen
17. Pistiäislahurit Temnostoma vespiforme 18. Rantanokkasurri Anaismyia lineata 19.Pienlaikkukirvari Eupeodes corollae 20. Ampiaispuuhari Spilomyia diophthalma SUOMALAISTA
PIENNARELIÖSTÖÄ
MONILAJISET PIENTAREET OVAT OSA MAATILAN
EKOLOGISTA INFRASTRUKTUURIA
ANNE PIIRAINEN
1 2
3 4
6 5
7 9 10
11 12
13 14
15 16
17 18
20 19
8
1. Ketokultasiipi Lycaena hippothoe 2. Hopeasinisiipi Polyommatus amandus 3.Ritariperhosen toukka karhunputkella 4. Niittyvihersiipi Adscita statices 5.Aitoristikki Araneus diadematus 6.Hämähäkki kärpässaaliineen
7. Jurmulude Rhagognathus punctatus 8. Ahopirkko Psyllobora vigintiduopunctata 9. Coccinella trifasciata‐leppäpirkko
10. Seitsenpistepirkko munimassa
11. Hevoskimalainen Bombus veteranus 12. Mehiläinen sp.
13.Coelioxys‐suvun mehiläinen
14. Megachile‐suvun verhoilijamehiläinen 15.Palloptera‐suvun luteilla loisiva kärpänen 16. Myopa buccata‐naamiokärpänen
17. Pistiäislahurit Temnostoma vespiforme 18. Rantanokkasurri Anaismyia lineata 19.Pienlaikkukirvari Eupeodes corollae 20. Ampiaispuuhari Spilomyia diophthalma SUOMALAISTA
PIENNARELIÖSTÖÄ
EKOLOGISTA INFRASTRUKTUURIA
50 TYÖTÄ LUONNON PARISSA – MAATILAN YMPÄRISTÖNHOITO JA EKOLOGINEN INFRASTRUKTUURI ANNE PIIRAINEN
TUHOLAISTEN LUONTAISET VIHOLLISET
Biologinen tuholaistorjunta on lähes koko kas-vukauden ajan käynnissä luontaisten vihollisten ansiosta. Luontaisia vihollisia ovat viljelmillä luon-nostaan esiintyvät saalistajat l. pedot: petohyön-teiset, petopunkit, hämähäkit ja selkärankaisista erilaiset hyönteissyöjät; loispedot l. parasitoidit:
loispistiäiset ja -kärpäset; taudinaiheuttajat l.
patogeenit: hyönteisiä loisivat sukkulamadot ja eri hyönteisryhmiä infektoivat virus-, sieni- ja baktee-ritaudit; loiset: loispunkit ja -ankeroiset, alkueläi-met.
SAALISTAJAT ELI PEDOT
Kaksisiipisten lahkosta tärkeimpiä saalista-jaryhmiä ovat petokärpäset (aikuiset saalistavat lennossa, toukat elävät saalistajina maassa), kuk-kakärpäset (vain toukat saalistajia) ja kirvasääsket (toukat saalistajia). Sudenkorentoaikuiset saa-listavat lennosta, toukat vedessä. Verkkosiipi-sistä saalistajia ovat harsokorennot ja kirvakoren-not. Kovakuoriaista tärkeimpiä saalistajia ovat maakiitäjäiset, leppäpirkot ja lyhytsiipiset. Pisti-äisistä saalistajia ovat petopistiäiset, ampiaiset ja jotkut sahapistiäislajit. Erilaissiipisistä löytyy nivelkärsäisistä eli luteista myös saalistajia.
Kukkakärpäset (Syrphidae)
Aikuisvaiheessa kukkakärpäset käyttävät ravinnok-seen kukkien siitepölyä ja mettä, toukkavaiheessa ne ovat tehokkaita kirvojen saalistajia. Jälkeläis-ten kehityksen turvaamiseksi kukkakärpäsnaaraat munivat vain riittävän suurten kirvayhdyskuntien lähelle, yksittäiset kirvat eivät houkuttele niitä mu-nintaan, sillä toukka tarvitsee oman kehityksensä läpiviemiseksi 150–900 kirvaa. Aikuiset kukka-kärpäset nauttivat ravinnokseen siitepölyä ja met-tä, toukat ovat yleensä kirvapetoja. Kukkakärpäsiä voidaan suosia mm. kylvämällä erilaisia kukkivien kasvien kaistoja peltolohkoja halkomaan, jolloin aikuiset kukkakärpäset saavat riittävästi hyvälaa-tuista ravintoa ja voivat tuottaa suuremman mää-rän jälkeläisiä kirvojen torjuntatyöhön kuin ilman aikuisvaiheen ravintokasvikaistoja.
Leppäpirkot
(Coccinellidae)Leppäpirkoista sekä aikuiset että toukat ovat eten-kin kirvojen saalistajia. Leppäpirkot talvehtivat aikuisina, talvehtinut aikuinen voi munia elinaika-naan 50–300 munaa, jotka ovat kirkkaankeltaisia, ovaalinmuotoisia, pystyasennossa, 10–50 munan
ryhmissä yleensä lehtien alapinnoilla. Toukat kuo-riutuvat munista 3–5 päivän kuluttua, toukka-aika kestää 2–3 viikkoa, jonka aikana yksi toukka käyt-tää 200–600 kirvaa ennen koteloitumistaan (tai 400 keskikokoista kirvaa). Kotelovaihe kestää 7–10 päivää. Naaras syö ennen muninnan aloittamista noin 300 keskikokoista kirvaa ja munintavaiheen aikana 3–10 kirvaa munimaansa munaa kohden, joten munivat naaraat ovat todella tehokkaita kir-vapetoja. Kirvojen lisäksi leppäpirkot syövät muita pehmeäihoisia hyönteisiä, vihannespunkkeja sekä esim. koloradonkuoriaisen munia. Yleisimmät pelloilla tavattavat lajit ovat seitsenpistepirkko, viisipistepirkko ja kaksipistepirkko. Ainakin luo-muporkkanapelloilla leppäpirkot esiintyvät runsain joukoin, syynä ovat porkkanoilla asustelevat kirvat, joiden kannat pysyvät hyvin kurissa leppäpirkkojen saalistuksen ja kirvavainokaisten loisinnan ansios-ta.
Sahapistiäiset (Symphuta)
Suurin osa sahapistiäisistä on kasvinsyöjiä, mutta seassa on myös petoina esiintyviä lajeja. Esimer-kiksi herukkatarhoilla on tavattu sellaisia saalista-via sahapistiäisiä, jotka itse eivät esiinny ainakaan herukan tuholaisina, mutta syövät herukalla tuho-laisina esiintyvien karviaispistiäisten ja herukkaleh-tiäisten toukkia.
LOISPEDOT
Loispetoja, parasitoideja, ovat toisissa hyönteisissä tai hämähäkeissä loisivat hyönteiset. Loispetojen tunnusmerkkejä ovat: ne ovat aikuisvaiheessa va-paana eläviä, nuoruusvaiheessa loismaisia, vain rajallinen jälkeläismäärä voi kehittyä yhdessä isän-täeläimessä, ovat suhteellisen suuria isäntänsä ko-koon verrattuna (jopa samankokoisia), käyttävät vain yhden isäntäeläimen toukkakehityksen läpi-viemiseksi (poikkeuksena munavaihetta loisivat), onnistunut loisinta johtaa poikkeuksetta isäntäeläi-men kuolemaan. Loispedoista suurin ryhmä ovat loispistiäiset, muita ovat loiskärpäset, eräät lyhytsiipiset, jopa joitain perhoslajeja kuuluu tähän ryhmään.
Loispistiäiset (Hymenoptera, Parasitica)
Loispistiäiset on runsaslajinen ja biologialtaan hy-vin heterogeeninen luontaisten vihollisten ryhmä.Juuri tästä syystä myös niiden tutkiminen on hyvin haasteellista työtä, eikä esimerkiksi suomalaisen tu-holaiskirjon loispistiäisiä ole selvitetty järjestelmäl-lisesti. Niinpä tunnemme vain pienen osan maam-me hyönteistuholaisten luontaisina vihollisina esiintyvistä loispistiäisistä. Tuntemalla paremmin
sekä lajiston että niiden biologian voisimme hyö-dyntää niitä tehokkaammin tuholaistorjunnassa.
Aikuisvaiheessa monet loispistiäiset tarvitsevat kas-viperäistä ravintoa, kuten kukkien siitepölyä ja met-tä. Luomalla niille paremmat elinolosuhteet esim.
perustamalla viljelmille kukkivien kasvien kaistoja aikuisvaiheen ravinnonsaannin turvaamiseksi voi-daan varmentaa myös niiden tehokas toiminta eli koko munintakapasiteetin hyväksikäyttö. Loispisti-äisten aikuisvaiheen ravintokasveista parhaita ovat sellaiset kukkivat kasvit, joissa mesi ja siitepöly ovat hyvin esillä. Myös kukkivien kasvien aukottomaan jatkumoon olisi kiinnitettävä huomioita, sillä eri la-jit ovat aktiivisia eri aikaan kesästä ja silloin ei riitä, että sopivia ravintokasveja on kukassa esim. vain heinäkuussa.
Taulukko 7. Esimerkkejä loispistiäisille hyvistä ravinto- kasveista
Kukkivia luonnonkasveja Kukinnan ajoittuminen
Pajut huhti-toukokuu
Leskenlehti huhtikuu-toukokuun alku
voikukka touko-kesäkuu
Koiranputki toukokuun loppu-kesä-kuun alku
Vuohenputki kesäkuu
Karhunputki heinäkuu
Ohdakkeet heinä-elokuu
Loispistiäisten koko vaihtelee alle millin mittaisesta usean sentin pituiseen hyönteiseen. Loispistiäisen koko vaihtelee joko isäntäeläimen koon mukaan tai elinstrategian mukaan. Esim. kotelokiilukainen, Pteromalus puparum, joka on ns. joukkoloinen, on huomattavasti isäntäeläintä pienempi, sillä yhdes-sä iyhdes-säntäeläimesyhdes-sä voi kehittyä satoja loispistiäisiä.
Rapsikuoriaispistiäinen, Phradis morionellus, on puolestaan yksittäisloinen (solitary), ja sen koko
myötäilee isäntätoukan - rapsikuoriaistoukan - ko-koa.
Kotelokiilukainen (Pteromalus puparum)
Kotelokiilukainen loisii mm. kaaliperhosten kote-loita. Yhdessä isäntäkotelossa voi kehittyä useita kymmeniä kotelokiilukaistoukkia, jotka myös ko-teloituvat isäntähyönteisen kotelon suojassa, ja ai-kuistuttuaan purevat pieniä pyöreitä poistumisrei-kiä isäntäkoteloon.Kuva 29. Porapistiäinen, Rhyssa persuasoria, loisii mm.
jättipuupistiäisen toukkilla
Kuva 30. Gammayökköstoukan raadon sisältä paljastu-vat loiskärpäsen kotelot.
Kaaliperhosvainokainen (Cotesia glomerata)
Kaaliperhosvainokainen loisii alle 24 tunnin ikäisiä kaaliperhostoukkia. Yhdessä kaaliperhostoukassa voi kehittyä jopa yli 200 kaaliperhosvainokaistouk-kaa. Loisittuja toukkia ei erota loisimattomista tou-kista kuin aivan vasta toukkakehityksen loppuvai-heessa, jolloin loisittu toukka ei pysty aloittamaan koteloitumista, vaan sen kyljistä alkavat loispisti-äistoukat kaivautua ulos. Vainokaistoukat kutovat isäntätoukasta ulostulopaikassaan rikinkeltaisia kotelokoppia ryhmiin ja koteloituvat kotelokopan sisällä. Isäntätoukka ei pysty enää koteloitumaan, vaikka voikin virua useita päiviä hengissä “suo-jaamassa” omia vihollisiaan esim. saalistukselta.Jos tällaista toukkaa häiritsee, tekee se uhkaavia pelotteluliikkeitä karkottaakseen mahdollisen saa-listajan. Tämä on esimerkki loispistiäisen kyvystä säädellä isäntähyönteisen elintoimintoja ja käyttäy-tymistä.
Kemppikiilukainen
(Tamarixia pronomus) Kemppikiilukainen (suomalainen nimi on epävi-rallinen) on meillä luontaisesti esiintyvä ainakin porkkanakemppiä loisiva kiilupistiäisiin kuuluva loispistiäinen. Kemppikiilukaisesta tehtiin ensim-mäiset kenttähavainnot 1997 Haukivuoressa, Mik-kelin maalaiskunnassa ja Ylihärmässä, näin voi-daan olettaa kiilukaisen esiintyvän yleisesti ainakin porkkakempin levinneisyysalueella. Kiilukainen52 TYÖTÄ LUONNON PARISSA – MAATILAN YMPÄRISTÖNHOITO JA EKOLOGINEN INFRASTRUKTUURI ANNE PIIRAINEN
Kuva 31. Kaaliperhosvainokaisen loisima kaaliperhostouk-ka. Vainokaistoukat ovat tulleet ulos isäntätou-kasta ja kutoneet keltaisen kotelokehdon ja kote-loituneet sen sisälle.
munii yhden munan isäntäeläintä kohti ja kiinnit-tää sen isäntäeläimensä eli kempin viimeisen touk-ka-asteen alapuolelle keski- ja takajalkojen väliin.
Munasta kuoriutuva toukka imee isäntänsä ruu-miinnesteitä, vähitellen isäntäeläin kuolee ja muu-mioituu, jolloin siitä on jäljellä pelkkä ruskettunut, paperimaiseksi muuttunut toukkanahka. Kemppi-kiilukaistoukka koteloituu muumion alle, aikuis-tuessaan se puree suuosillaan pyöreän reiän muu-mioituneeseen toukkanahkaan ja pusertaa itsensä reiän läpi vapauteen. Kemppikiilukaisen biologiaa ei tunneta tämän tarkemmin. Muumioituneet touk-kanahat on helppo erottaa terveistä toukista mm.
värityksen ja kiilukaisen ulostuloreiän perusteella.
Kaalikärpäsäkiäinen (Trybliographa rapae)
Kaalikärpäsäkiäinen (suomalainen nimi on epä-virallinen) kuuluu äkämäpistiäisten heimoon. Se loisii sekä kaali- että sipulikärpästen toukkia, joten pistiäisten runsastumiselle on eduksi, jos samalla tilalla viljellään sekä sipulia että kaalia. Äkiäinen talvehtii isäntäkotelossa ja kuoriutuu noin 2–3 viik-koa myöhemmin kuin pikkukaalikärpäset. Pikku-kaalikärpäsiä loisiessaan niillä on kaksi sukupolvea vuodessa, isolla kaalikärpäsellä vain yksi.Loiskärpäset
Loiskärpäset kuuluvat kärpästen Tachinidae-hei-moon. Suuri osa niistä loisii perhostoukilla, mutta löytyy myös mm. luteilla loisivia lajeja. Loiskärpäsiä kuuluu myös Bompilidae-heimoon, jotka loisivat kimalaisia.
Kuva 32. Kirvavainokainen loisimassa kirvoja. Etualalla on loisinnan seurauksena muumioitunut kirva.
Kuva 33. Phasia aurulans-ludekärpänen loisii mm. viher-luteella.
Kuva 34. Tachina fera-äkäsiilikärpänen loisii kookkaita perhostoukkia, mm. yökköstoukkia.
Jättisiilikärpänen, Tachina grossa, joka herättävää huomiota ulkonäöllään, on yksi suurimmista meillä esiintyvistä loiskärpäsistä. Se munii lähinnä isoihin perhostoukkiin. Äkäsiilikärpänen, Tachina fera, lä-hes yhtä kookas, ja munii myös perhostoukkiin.
Pedot (niveljalkaiset)
Verkkosiipiset: harsokorennoista käärmekorentoihin
Verkkosiipisten lahkoon kuuluvista heimoista va-hakorennot, kirvakorennot, harsokorennot ja muu-rahaiskorennot. Verkkosiipisten yhteyteen luetta-vat käärmekorennot muodostaluetta-vat oman lahkonsa.
Kaikki edellä luetellut korennot ovat saalistajia.
Harsokorennot lienevät kaikille tutuimpia.
Verkkosiipisten lahkoon kuuluvat seuraavat hei-mot: Vahakorennot
Kirvakorennot
Rantakorennot
Harsokorennot
Muurahaiskorennot
Lisäksi samaan ryhmään omina lahkoinaan kuulu-vat: Kaislakorennot
Käärmekorennot
Kärsäkorennot
Luontaisina vihollisina eniten merkitystä on harso-korennoilla ja kirvaharso-korennoilla, joita on yhteensä lähes 50 lajia Suomessa. Lähes kaikki verkkosii-pislajit ovat toukkavaiheessa petoja. Ne käyttävät ravinnokseen mm. kirvoja, kilpikirvoja ja
punkke-ja. Harsokorentojen toukat voivat käyttää satoja kirvoja ravinnokseen toukkavaiheen aikana Ai-kuisvaiheena ne voivat käyttää siitepölyn, meden ja kirvojen mesikasteen lisäksi myös pehmeäihoi-sia hyönteisiä. Skorpionikorennot käyttävät myös kuolleita hyönteisiä ja jopa raatoja aikuisvaiheen ravintona. (Rintala, Kumpulainen & Ahlroth 2014).
Harsokorennot (Chrysopidae)
Harsokorennot talvehtivat aikuisina erilaisissa suo-jaisissa onkaloissa, ja hyvin usein ne hakeutuvat myös ikkunoiden väliin talvehtimaan. Yhdysvallois-sa puutarhaliikkeet jopa myyvät pelloille laitettavia
Kuva 35. Tetanocera-suvun loiskärpäset loisivat etanoilla ja kotiloilla.
Kuva 36. Harsokorentojen toukat ovat petoja, jotka saa-listavat pihtimäisillä leuoillaan.
Kuva 37. Harsokorentojen toukat koteloituvat pallomai-sen kotelokehdon sisällä.
54 TYÖTÄ LUONNON PARISSA – MAATILAN YMPÄRISTÖNHOITO JA EKOLOGINEN INFRASTRUKTUURI ANNE PIIRAINEN
Luteet (Heteroptera)
Osa luteista on pelkästään kasvinsyöjiä, osa on eri-laisruokaisia, ts. käyttävät sekä kasvi- että eläinra-vintoa, ja osa on saalistajia eli tulevat toimeen pel-källä eläinravinnolla. Tunnetuimpia saalistajia ovat petoluteet, nokkaluteista lehvänokkaluteet, naskali-luteet ja pallenaskali-luteet. Naskalilude on jo ulkonäöltään
“petomaisen” näköinen vahvoine pyyntiraajoineen.
Käteen otettaessa se saattaa puolustautua kivuliaas-ti pistämällä. Pallelude käyttää eläinravinnon lisäk-si mm. lisäk-siemeniä ravintonaan.
Kuva 38. Harsokorentojen aikuisvaiheet hyötyvät kasvi-peräisestä siitepölystä ja medestä. Ne talvehti-vat aikuisina erilaisissa koloissa ja raoissa.
Kuva 39. Reunuskirvakorentoaikuinen on helposti tunnis-tettavissa vaaleasta väristään.
harsokorentojen “talvehtimispesiä”. Harsokoren-tojen toukat ovat petoja, jotka käyttävät monia eri hyönteisiä ja niiden munia saaliinaan, myös ripsi-äiset ovat niiden herkkua. Aikuiset ovat meden ja siitepölyn syöjiä, jotkut lajit ovat myös hyönteisten munien saalistajia, varsinaisesti toukat ovat saalis-tajia. Toukilla on erityiset tiehyelliset pihtimäiset leuat, joilla ne tarttuvat saalieläimeen, lävistävät saaliseläimen ihon ja ruiskauttava niihin ruuan-sulatusnesteitä leukatiehyistä. Ruuansulatusnes-te hajottaa saaliseläimen kudoksia, ja jonkin ajan kuluttua voi harsokorentotoukka imeä saaliinsa ruumiinnesteet. Saaliseläin kuolee käsittelyn yhte-ydessä. Yksi harsokorennon toukka tarvitsee touk-kakehityksensä läpiviemiseksi 200–500 kirvaa.
Toukkavaihe kestää noin 18 päivää, kehitys munas-ta aikuiseksi kestää lajismunas-ta ja olosuhteismunas-ta riippuen 22–60 päivää. (Rintala ja kumppanit 2014).
Kuva 40. Piikkiluteet ovat ahnaita petoja.
Kuva 41. Lehvänokkalude on vilkkaasti liikkuva peto.
Kuva 42. Juovanaskalilude saalistaa myös paljon itseään suurempia hyönteisiä.
Kovakuoriaiset
Maakiitäjäiset (Carabidae)
Maakiitäjäiset on saalistavista hyönteisistä ehkä lajistollisesti eniten tutkittu ryhmä. Maakiitäjäisis-sä on yö- ja päiväaktiivisia lajeja, ja erilaisiin elin-ympäristöihin erikoistuneita lajeja, esim. paljaan maan lajit. Nimensä mukaisesti maakiitäjäiset ovat pääasiassa maanpinnalla hyvin vikkelästi juoksevia kovakuoriaisa. Eri lajien saalistuskäyttäytymistä, toisin sanoen ravintotottumuksia ei ole tutkittu kat-tavasti, joten eri maakiitäjäislajien merkitystä jon-kin tietyn tuholaisen hallinnan kannalta on vaikea ennustaa.
Meillä esiintyvistä maakiitäjäisitä kyhmykiitä-jäinen kuuluu suurimpiin. Se käyttää ravintonaan kastematoja ja hyönteistoukkia. Etanakiitäjäinen on nimensä mukaisesti erikoistunut käyttämään kotiloita ja etanoita ravintonaan. Nelitäplähyrrät saalistavat mielellään porkkanapelloilla ainakin porkkanakemppejä.
Sylkikuoriaiset
Aikuiset sylkikuoriaiset ovat litteähköjä, peitinsiivil-tään pehmeitä kovakuoriaisia. Ne viihtyvät kasvien lehdillä saalistamassa hyönteisiä, mutta ne syövät myös siitepölyä ja vettä. Toukat ovat maassa eläviä petoja.
Kuva 43. Kyhmykiitäjäinen on kookas, matoja ja etanoita saalistava maakiitäjäinen.
Kuva 44. Etanakiitäjäinen saalistaa etanoita ja kotiloita.
Sen pää on kapea, joten se pääsee hyvin käsiksi kotiloihin.
Kuva 45. Välkekurekiitäjäinen on kaunis kaksivärinen me-tallinhohtoinen peto.
Kuva 46. Kenttäkiitäjäinen on vilkkaasti juokseva saalista-ja.
Kuva 47. Sylkikuoriaisaikuiset ja toukat ovat petoja. Tou-kat saalistavat karikkeessa ja mullassa.
56 TYÖTÄ LUONNON PARISSA – MAATILAN YMPÄRISTÖNHOITO JA EKOLOGINEN INFRASTRUKTUURI ANNE PIIRAINEN
MIKROBIT
Hyönteisillä on omia sieni-, virus-, ja
bakteeritau-teja. Niitä hyödynnetään biologisessa torjunnassa, mutta niitä esiintyy myös luonnostaan. Hyvin ylei-nen on kärpästen sienitauti.
Kuva 48. Sienitaudin sairastuttama ja lopulta tappama kärpänen levittää itiöitä tullen ja veden mukana ympäristöön.
LÄHTEET
Agronet.fi 2015. Peltomaan laatutesti. WWW-dokumentti. http://www.virtuaali.info/efar-mer/peltomaan_laatutesti/index.php.
Birdlife.fi 2015 a. Haarapääsky tuo kesän. Maati-lan linnut lajikortti. PDF-dokumentti. http://
www.birdlife.fi/suojelu/maatalous/haara-paaskykortti.pdf.
Birdlife.fi 2015 b. Linnunpönttöjen rakennusohjeet.
WWW-dokumentti. http://www.birdlife.fi/
lintuharrastus/linnunponttojen_rakennusoh-jeet.shtml.
Birdlife.fi 2015 c. Lintudirektiivin Liitteen l Suo-messa säännöllisesti tavattavat lajit. WWW-dokumentti. http://www.birdlife.fi/suojelu/
lainsaadanto/lintudirektiivi-lajit.shtml.
Birdlife.fi 2015 d. Lintujen talviruokinta. WWW-dokumentti. http://www.birdlife.fi/lintuhar-rastus/talviruokinta.shtml.
Birdlife.fi 2015 e. Odlarens bevingade vänner. PDF-dokumentti. http://www.birdlife.fi/suojelu/
maatalous/maatalous-linnut-swe.pdf.
Birdlife.fi 2015 f. Peltopyy – peltomaiseman palle-roinen. Maatilan linnut lajikortti. PDF-doku-mentti. http://www.birdlife.fi/suojelu/maa-talous/peltopyykortti.pdf.
Birdlife.fi 2015 g. Ruisrääkkä – kesäyön narisija.
Maatilan linnut lajikortti. PDF-dokumentti.
http://www.birdlife.fi/suojelu/maatalous/
ruisraakkakortti.pdf
Birdlife.fi 2015 h. Vieläkö kuulet kuovin äänen?
Maatilan linnut lajikortti. PDF-dokumentti.
http://www.birdlife.fi/suojelu/maatalous/
kuovikortti.pdf.
Birdlife.fi 2015 i. Viljelmien siipiveikot. PDF-doku-mentti. http://www.birdlife.fi/suojelu/maa-talous/maatalous-linnut-fi.pdf.
Birdlife.fi 2015 j. Yleisimpiä talvisen ruokintapai-kan vieraita. WWW-dokumentti. http://www.
birdlife.fi/lintuharrastus/talvilinnut.shtml.
Evira 2015 a. Elintarvikkeiden alkutuotanto.
WWW-dokumentti. http://www.evira.fi/por-tal/fi/elintarvikkeet/alkutuotanto/.
Evira 2015 b. Rehuhygienia-asetuksen (EY) N:o 183/2005 mukainen luettelo rehualan alku-tuotannon toimijoista. WWW-dokumentti.
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/rehut/
rehualan+toiminta/viljelijat+ja+kotielaintuot tajat/rehualan+alkutuotannon+toimijat/.
Evira 2015 c. Lannoitevalmisteisiin liittyvät lomak-keet ja ohjeet. WWW-dokumentti. http://
www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/
lomakkeet+ja+ohjeet/kasvit/lannoitevalmis-teet/.
Evira 2015 d. Lannoitevalmisteiden kansalli-nen tyyppinimiluettelo. WWW-dokument-ti. http://www.evira.fi/portal/fi/kasvit/
viljely+ja+tuotanto/lannoitevalmisteet/lain-saadanto/tyyppinimiluettelo/.
Evira 2015 e. Lannoitevalmisteiden lainsäädäntö.
WWW-dokumentti. http://www.evira.fi/por- tal/fi/kasvit/viljely+ja+tuotanto/lannoiteval-misteet/lainsaadanto.
EY 79/409/ETY, 2.4.1979, luonnonvaraisten lintu-jen suojelusta. PDF-dokumentti. http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?u ri=CELEX:31979L0409&from=FI.
EY 92/43/ETY, 21.05.1992, luontotyyppi-en sekä luonnonvaraisluontotyyppi-en eläimistön ja kasviston suojelusta. PDF-dokumentti.
http://eur-lex.europa.eu/legal-content/
FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:01992L0043-20070101&qid=1400752170687&from=FI.
Finlex.fi 2015. 1093/1996 Metsälaki. WWW-doku-mentti. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajanta-sa/1996/19961093.
Finlex.fi 2015. 1096/1996, Luonnonsuojelulaki.
WWW-dokumentti. http://www.finlex.fi/fi/
laki/ajantasa/1996/19961096.
Hagström, T., Hagström, E. & Lundwall, B. 2011.
Suuri Pohjolan nisäkäskirja. Kustannus-Mä-kelä Oy. Karkkila 2011.
Helsinki.fi 2015. Pinkka, Lajintuntemuksen oppi-misympäristö. WWW-dokumentti. http://
www.helsinki.fi/pinkka/.
Hyonteiset.luomus.fi 2015. Hyönteistietokanta.
WWW-tietokantaportaali. http://hyonteiset.
luomus.fi/insects/main/EntDatabase.html.
Hyonteiset.net/foorumi 2015. Hyönteisfoorumi-keskustelupalsta. WWW-Hyönteisfoorumi-keskustelupalsta.
http://hyonteiset.net/foorumi/.
Javanainen, K., Kemppainen, R., Orjala, M., Per-konoja, M. & Saarni,K. (toim.). 2013. Rytinää ruovikoihin – välkettä vesiin. Ohjeita ranta-alueiden hoitoon. Varsinais-Suomen elin-keino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Opas 3/2013. PDF-dookumentti. http://www.
doria.fi/bitstream/handle/10024/90405/
Opas_3_2013.pdf?sequence=2.
58 TYÖTÄ LUONNON PARISSA – MAATILAN YMPÄRISTÖNHOITO JA EKOLOGINEN INFRASTRUKTUURI ANNE PIIRAINEN
Järki.fi 2015. Järki-iskut. WWW-dokumentti.
http://www.jarki.fi/fi/jarki-iskut.
http://www.jarki.fi/fi/jarki-iskut.