Seuraamusten käyttäminen

Luokanhallinnan hierarkkisen käyttöteorian (Levin & Nolan 2010) mukaan opettajan tulee harkita seuraamusten käyttämistä, jos edellä luetellut proaktiiviset, nonverbaalit ja verbaalit vaikutuskeinot eivät korjaa työrauhahäiriötä. Huonosta käyttäytymisestä aiheutuvia seuraamuksia ovat muun muas-sa jälki-istunto, ilmoitus kotiin, luokasta poistaminen, oppilaan lähettäminen naapuriluokkaan sekä rehtorin puhuttelu (Saloviita 2007, 111–120). Nykyään koulussa kannattaa puhua rangaistuksen (punishment) sijasta seuraamuksesta. Kouluympäristössä ja lasten kanssa työskenneltäessä rangais-tus olisi liian vahva sana. Seuraamuksia käytetään silloin, kun oppilas ei suostu käyttäytymään toi-votulla tavalla useista opettajan väliintuloista huolimatta.

Seuraamusten käyttäminen on kenties luokanhallinnan kiistellyin aihepiiri. Opettajat, kasvattajat ja kasvatuksen tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, onko seuraamusten käyttäminen kannattavaa. Läh-tökohtaisesti seuraamuksen pitäisi olla tietysti sellainen, joka ohjaa ja opettaa oppilasta käyttäyt y-mään paremmin (Curwin ym. 2008). On kuitenkin kyseenalaista, pystytäänkö seuraamuksilla todel-la antamaan positiivista tukea käytöksen parantamiseen tai tukahduttamaan häiriökäytökseen johta-neita syitä. (Saloviita 2007, 111.)

On mielenkiintoista, että luokanhallinta-asiantuntijat Jones ja Jones (2007) eivät kannata seuraa-musten käyttöä, kun taas Canter (2010) suosittelee seuraaseuraa-musten käyttöä (portaittain kovenevat sanktiot). Jones ja Jones hakevat oppilaiden vaikeimpiin käytösongelmiin ratkaisua ongelmanratkai-sun ja yksilöllisen käytöksen parantamissuunnitelman kautta (Jones & Jones 2007, 353–442). Levin ja Nolan kannattavat seuraamusten käyttöä, mutta esittävät toistuviin käytösongelmiin ratkaisuiksi oppilaan käyttäytymisen seurantalomakkeita, jota opettaja ja oppilas pitävät yhdessä ajan tasalla.

Myös oppilaan käyttäytymisen itsearviointilomakkeet, käyttäytymisestä tehtävät kirjalliset sopi-mukset sekä opettajan ja oppilaan yksityiset keskustelut kuuluvat tehostetun tuen menetelmiin käyt-täytymisen opettamisessa (Levin & Nolan 2010, 191–223).

Tutkimusaineiston opettajien mukaan seuraamuksiin joutuu turvautumaan sellaisissa tilanteissa, kun muita ratkaisuja ei ole käytettävissä. Oppilaan poistamista luokasta täytyy harkita silloin, jos oppilas on vaaraksi muille tai häiritsee opetusta kohtuuttomasti. Häiritsevän oppilaan poistamisella opetus-tilanteesta pyritään rauhoittamaan akuuttitilanne:

Et sanotaan pakkotilanteessa, jos millään muulla ei oppilas usko, niin sillon se siirretään pois siitä tilanteesta. (LO-M47)

Pittää olla niin kun jo vaarallinen muille - - tai sitten käyttäytyy muita kohtaan tai opettajaa koh-taan tai opetustilannetta kohkoh-taan törkeällä kielenkäytöllä esimerkiks, haukkuu tai moittii tai huute-lee, niin silloin et voit mennä vähäks aikaa jäähylle, tai pelitilanteessa tulistuu tai jostakin ja kos-tomielessä rynnii siinä sitten menemään, niin semmosissa myös sitten parempi käydä vähän aikaa huilaamassa. (LI-N38)

Viime vuonna kakkosluokalla yhden ainoon kerran poistin yhden oppilaan luokasta, et nyt sinä me-net ulos, koska minä oon niin monta kertaa kieltäny, niin minä en voi täällä koko aikaa yhtä lasta näin monta kertaa kieltää, että mene luokasta ulos, ja mieti oven takana, ja kun oot miettiny, miks sinne joudut, niin saat tulla takasin. (LO-N50)

Opettajat eivät kannata jälki-istuntoa siinä muodossa, että oppilaat jätetään vain istumaan tietyksi ajaksi luokkaan. Jos oppilas jätetään käyttäytymisen vuoksi koulun jälkeen luokkaan, niin se aika käytetään käyttäytymisestä keskustelemiseen ja pohtimiseen, miten koulussa ollaan. Tätä voidaan nimittää myös kasvatukselliseksi tukiopetukseksi. Pääsääntönä voidaan pitää sitä, että asian selvitte-ly kohdistetaan aina itse ongelmaan, eikä tarpeettomaan istumiseen. Jos luokkaan jäätäisiin vain istumaan tai seisomaan rangaistukseksi, toiminta ei kohdistuisi ollenkaan itse häiriökäyttäytymisen korjaamiseen:

Ite kouluaikoina istuin jälki-istunnossa harva se viikko, enkä minä tullu siitä hullua hurskaammak-si, et ei se niin ku minusta, takapuolen kautta on vaikee saada mittään oppia perille. (LO-M46) Pahimmillaan et ees tiiä minkä takia sie istut siellä, niin minusta siitä ei oo hyötyy. - - En mä siis oo ikinä antanu jälki-istuntoo, mut me ollaan monta kertaa koulun jälkeen mietitty, et mie sanoisin mieluummin että kasvatuksellinen tukiopetus, ja sehän nyt ylleensä, siinähän otetaan kotiin yhteyttä, et jos nyt ei muuten niin yhessä pohditaan se tilanne mikä on ollu ja joko kirjotetaan reissuvihkoon viestiä, oppilas ite sen kirjottaa mun sanelman mukaan, ja seuraavaks päiväks tuo allekirjoituksen tai sitten jutellaan se asia, ja mie soitan kotiin, et tämmöstä on tapahtunut. - - et jos sen asian

jou-tuu pohtimaan alusta loppuun asti, miettimään ne seuraukset mitä kaikkee siihen niin kun kaikkee kuuluu, niin ehkä se on paljon tehokkaampaa. (LO-M47)

Nissman (2009, 63) muistuttaa vanhasta viisaudesta, että opettajan ei pidä esittää koskaan toteutta-miskelvottomia seuraamuksia oppilailleen. (Esimerkki epärealistisesta seuraamuksesta: ”Sinä jäät vielä lomallakin tekemään tehtäviä, jos et näitä nyt tee.”) Tutkimusaineiston mukaan vakavat ei-toivotun käyttäytymisen muodot, kuten varastaminen, valehteleminen, tupakointi, huoltajan nimi-kirjoituksen väärentäminen, tappeleminen ja kokeessa lunttaaminen johtavat aina selvittelyyn ja usein myös jälki-istuntoon tai jälkikeskusteluun. Kuitenkin alkuopetuksessa täytyy huomioida, että oppilaat voivat tehdä sopimattomia asioita silkasta tietämättömyydestä ja kypsymättömyydestä joh-tuen:

Kyllä minä jätän arestiin viistoista kakskyt minuuttia, jos on isommista oppilaista kyse. Pienet eka-tokaluokkalaiset, ne tekee usein vielä hölmöyttään. Isommilla oppilailla kokeissa lunttaamiset ja muut niin se on jälki-istunnon paikka, ihan ilman muuta. Sitten kaikki selvät valehtelut ja varastelut ja ylipäätänsä järjestyssääntörikkomukset. (LO-N56)

No jälki-istuntoja mä olen käyttänyt, jos me ajatellaan - - lainrikkomukset, no väkivaltakin mut tu-pakointi on yks. (TN-M62)

Vahingonkorvausasioissa seuraamus on sellainen, että oppilas korjaa tai korvaa aiheuttamansa va-hingon:

Mulla oli edellinen valvontaluokka semmonen, et ne pojat - - hajotti täällä rymytessään esineitä - - sit ne oli tuolla teknisen työn pajassa korjaamassa niitä, et se ei ollu mitään istuntoo, vaan se oli sitten seuraamusten paikkaamista. (AI-N53)

Seuraamukset ovat opettajan keinoja puuttua oppilaan toistuvaan tai vakavampaan ei-toivottuun käyttäytymiseen. Oppilaan on tärkeää ymmärtää seuraamusten kohdalla, ettei kyse ole kostosta, vaan oppilaan omasta valinnasta, jos hän valitsee häiriköidä tai käyttäytyä sopimattomasti. Kun opettaja panee täytäntöön seuraamuksen oppilaalle, joka häiritsee opetusta toistuvasti, hyvin käyt-täytyvät oppilaat huomaavat, että heidän hyvä ja vastuullinen käyttäytyminen on kannattavaa, koska siitä ei aiheudu negatiivisia seuraamuksia. Seuraamusten olemassaolo merkitsee sitä, että oppilas ei voi käyttäytyä koulussa miten tahansa. Toistuva tai vakava huono käytös johtaa seuraamuksiin.