Hyvän käytöksen ja työrauhan määrittelyä

Charlesin (2005, 3) mukaan käytös viittaa kaikkeen mitä ihmiset tekevät, hyvään ja huonoon, oike-aan ja väärään, hyödylliseen ja hyödyttömään, tulokselliseen ja kannattamattomoike-aan. Charlesin mu-kaan hyvin käyttäytyvä oppilas osoittaa itsehallintaa, vastuullisuutta, ottaa muut huomioon ja kun-nioittaa kanssaihmisiä. Charlesin mukaan huono käytös on sopimatonta siinä ympäristössä tai tilan-teessa missä sitä esiintyy. (Charles 2005.)

Tutkimusaineiston opettajien mukaan hyvin käyttäytyvä oppilas osaa peruskäytöstavat, kuten ter-vehtimisen ja kiittämisen, ottaa toiset huomioon, ei kiusaa, on valmis auttamaan ja noudattaa ohjei-ta. Hyvin käyttäytyvä oppilas käyttäytyy hyvin myös silloin, kun aikuinen ei ole valvomassa. Hil-jaisuus ei edusta joka tilanteessa hyvää käyttäytymistä, vaikka hiljainen työskentely onkin monesti tärkeä työtapa oppitunneilla. Opettajat kuvaavat hyvin käyttäytyvää oppilasta muun muassa seuraa-vasti:

No hyvin käyttäytyvä oppilas on sellanen, joka ottaa ja haluaa ottaa toiset huomioon, elikkä on si-säistäny sellasen asian, että ei käyttäydy niin kun ohjeiden mukaan vain silloin, kun joku on vaati-massa, vaan se on sisäistä lähtöistä se hyvä käytös ja toisten kohtelu hyvin, et se on hyvin käyttäyty-vä oppilas. (LO-M47)

Perustavallinen lapsi, semmonen, että joskus jottain tekkee, mutta ylipäätänsä kuuntelee ohjeita ja toimii ihan semmosissa normaalissa arjessa normaalilla tavalla. Että siinä ei sitten oo mittään semmosta suurempaa häslinkiä. (LO-N56)

Hyvin käyttäytyvä oppilas on semmonen, joka ossaa ottaa muut ihmiset, elikkä tuota osaa pyytää puheenvuoron, ja osaa - - niin kun kaikessa tekemisessä ja käyttäytymisessä huomioida kaikki ihmi-set. (LO-M46)

Aineenopettajat tuovat hyvän käytöksen määrittelyyn mukaan varttuneemman oppilaan ominai-suuksia, kuten terve kriittisyys opetusta kohtaan. Lisäksi hyväkäytöksinen oppilas on motivoitunut sekä aktiivinen henkilö, joka uskaltaa tuoda oman mielipiteensä julki:

Minun mielestä hyvin käyttäytyvä oppilas on tietenkin aktiivinen, keskusteleva ja niin kun sillä ta-valla vois sanoa, että siihen liittyy myös tietynlainen rohkeus olla myöskin eri mieltä - - hyvin käyt-täytyvä on niin kun fiksu, sanoo päivää ja ottaa muut huomioon. (TN-M62)

Hyvin käyttäytyvä oppilas on aktiivinen, jopa kriittinen ja uskaltaa tuoda oman mielipiteensä julki, ehkä näin. (FYKE-M57)

Koululuokan työrauha eli laajemmin käsitettynä opettamis-, opiskelu- ja työskentelyrauha on kes-keinen edellytys sille, että opetus voi olla tuloksellista ja oppimista voi tapahtua. Hyvä työrauha on välttämätöntä koulun opetustyön onnistumisen kannalta. Burken (2008, 90) mukaan oppilaat eivät voi opiskella tehokkaasti, jos luokassa ei ole järjestystä. Häiritsevä luokka voi haaskata opetusajasta puolet tai jopa enemmän, jolloin opetuksesta tulee niin rikkonaista, että oppilaat irtaantuvat siitä tai mikä pahempaa, eivät opi mitään (Burke 2008). Tanner (1978, 2) toteaa opettamisen olevan rasitta-vaa, turhauttarasitta-vaa, lannistavaa ja mahdotonta ilman työrauhaa. Salon (2000, 31) määritelmän mu-kaan työrauha kuvaa tilannetta, jolloin oppilaat työskentelevät asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

Tämä määritelmä on mielestäni hyvä, koska työrauhaa ei voi työtapojen runsaudesta johtuen määri-tellä yksityiskohtaisesti.

Tutkimusaineiston opettajien mukaan hyvän työrauhan määrittely on aina kontekstisidonnaista eli se riippuu opettajasta, oppiaineesta, työskentelytavoista ja koulun omasta toimintakulttuurista. Esi-merkiksi näytelmän harjoittelu ja matematiikan kirjallisen kokeen tekeminen asettavat erilaiset va a-timukset työrauhalle. Opettajat pitävät opetukseen osallistumista ja opiskeluaktiivisuutta tärkeänä työrauhan osatekijänä: kun oppilaat ovat kiinni opiskelutehtävissä, he käyttäytyvät yleensä hyvin:

Hyvä työrauha on sellanen, se menee niin kun sillä tavalla, siinä mennään tavoitteiden suunnassa.

(TN-M62)

Hyvä työrauha on silloin, kun oppilaat tekee aktiivisesti töitä ja osallistuu tuntiin, suunnilleen näin.

(FYKE-M57)

Liikunnassahan työrauha on aivan erilainen kuin monessa muussa oppiaineessa, että työrauha on monesti semmonen, että oppilaat keskittyvät tekemiseen, tekevät aina innokkaasti sitä mikä on teh-tävissä. (LI-N38)

Opiskeluaktiivisuuden ohella työrauha käsittää keskittymisen opiskeluun ja sen, että oppilaiden huomio ei ole opetukseen kuulumattomissa asioissa:

Kun opettaja opettaa uutta asiaa, niin silloin lasten huomio on kiinnittynyt uuteen opetettavaan asiaan olipa se opetus sitten taululla tai kuvilla tai milla tahansa tavalla. Ja sitte ku sitä työtä lap-set rupee tekemään niin ei oo mikään mekastus luokassa, vaan kaikki pystyy keskittymään siihen työhön. (LO-N50)

Työrauha on sosiaalinen ilmiö siinä mielessä, että oppilaiden pitää osata käyttäytyä ryhmässä ja ottaa toiset huomioon työskentelyssä. Toisaalta työrauhaan kuuluu myös kognitiivinen sitoutuminen opiskelutehtäviin. Tällainen tilanne on silloin, kun oppilaat ovat ajatustensa tasolla sitoutuneet opis-keluun. Näin ollen työrauha on sekä sosiaalinen että kognitiivinen käsite.

Opettajien mukaan hyvään työrauhaan kuulu myös turvallinen ja kannustava ilmapiiri, jossa kenen-kään ei tarvitse pelätä kiusatuksi tai aliarvostetuksi tulemista. Hiljaisuus on hyvän työrauhan edelly-tys silloin, kun opiskelu ja oppiminen vaativat hiljaista työskentelyä. Opettajat sanovat hiljaisuuden olevan kuuntelemista ja keskittymistä edistävä tekijä. Tannerin (1978) mukaan työrauhaa ei tule tavoitella vain opettamisen edistymisen näkökulmasta, vaan myös siksi, että oppilaiden kyky hallita omaa käyttäytymistään kehittyy.

Hyvän ja huonon käytöksen yksiselitteinen määrittely on vaikeaa. Eri koulujen ja luokkien välillä on eroja siinä, millainen käyttäytyminen on sallittua ja millainen ei. Opettajien toimintatavat, koulu-jen omat järjestyssäännöt ja käytösnormit määrittelevät esimerkiksi sen, onko pipon pitäminen tun-neilla sopivaa tai pidetäänkö sisällä jalkineita jalassa. Pienissä käytösnormien yksityiskohdissa esiintyy eroavuuksia eri koulujen välillä. Myös opetustyyleillä (opettajakeskeinen ja yhteistoimin-nallinen opetus ym.) on merkittävä vaikutus siihen, minkälainen käytös luokitellaan oppitunneilla toivotuksi ja ei-toivotuksi. Opettajilla on myös erilainen kynnys puuttua häiriöihin. Näin ollen hy-välle käytökselle ja työrauhalle löytyy monia erilaisia määritelmiä.