Sairaanhoitajien näkemyksiä, nopeuttaisiko ennakkoilmoitus potilas- potilas-siirtoja leikkaussalin ja teho-osaston välillä

Johtopäätökset

Saadut tulokset raportoinnin sisällöstä ja sen puutteista tukivat pääsääntöisesti ennen kyselyn tekoa olleita oletuksia. Tulosten mukaan sairaanhoitajien mielestä raporteissa hoitojaksoa edeltänyttä potilaan kuntoa sekä tietoa potilaan omaisista ja heidän informoinnistaan ei useinkaan mainittu. Keskusleikkausosaston sairaan-hoitajat eivät vastausten mukaan kaivanneet tietoa näistä asioista. Tämä on mie-lenkiintoista ajatellen mahdollisia hoidon rajauksia, potilaiden jatkokuntoutusta tai yhteydenpitoa omaisten kanssa. Teho-osaston sairaanhoitajien kohdalla tässä kysy-myksessä oli selvempi korrelaatio: tuloksista ilmeni, että tietoa potilaan aiemmasta fyysisestä kunnosta tai potilaan omaisista ja heidän informoinnistaan ei ollut rapor-teissa ja tietoa näistä olisi kaivattu. Voisiko tämä johtua erilaisista toimintatavoista ja osaston toisenlaisesta luonteesta? Teho-osastolla ollaan enemmän omaisten kanssa tekemisissä kuin keskusleikkausosastolla. Toki kysymystä olisi voinut tarkentaa, mikä olennainen tieto raporteissa jää yleensä puuttumaan.

30

L A H T I , M A R T T I N E N , M E L K I N E N , N I E M I N E N

Kyselyn tulokset eivät tukeneet olettamusta siitä, että sairaanhoitajat pitäisivät raportointitilannetta rauhattomana. Raportointitilanteen rauhattomuus nousi esille vain yksittäisissä vastauksissa. Raportoinnin tueksi haluttiin kuitenkin tarkistuslista.

Kirjallisuudessa ja tutkimuksissa tarkistuslistan käytön on todettu lisäävän potilas-turvallisuutta, mikä tukee kehittämisprojektin lähtökohtaa. Kysymyksiä laadittaessa olisi pitänyt kysyä suoraan: onko potilaan siirtotilanne rauhaton? Oletus kyselyä laadittaessa oli, että kysymyslomakkeen kysymyksillä saadaan vastaus tähän kysymykseen.

Suurin osa keskusleikkausosaston sairaanhoitajista piti potilassiirtoja teho-osastolta leikkaussaliin riittävän sujuvina ilman ennakkoilmoitusta. Teho-osaston sairaanhoita-jat kuitenkin ilmaisivat vastauksissaan, että he ehtisivät valmistella potilaan parem-min leikkaussaliin siirtoa varten, jos ennakkoilmoitus tehtäisiin. Tämä oli yllättävää, koska kyselyä laadittaessa ajateltiin, että teho- ja keskusleikkausosaston sairaanhoi-tajat kokisivat potilaan siirtotilanteet hitaina. Ennakkoilmoituksen avulla läpimeno-aikoja voitaisiin lyhentää ja toimintaa saataisiin kustannustehokkaammiksi. Yhtenä toimintaa helpottavana tekijänä nähtiin myös infuusioiden siirtämistä leikkaussaliin liikuteltavan infusomaattitornin avulla, erityisesti jos infuusioita on paljon. Phsoteyn strategiassa (2014-2018) painotetaan hoitoketjujen ja prosessien kehittämistä sekä toimintatapojen yhdenmukaistamista, jotta potilaalle voitaisiin taata korkea- ja tasalaatuista hoitoa.

Yllättävän iso osa (16%) keskusleikkausosaston sairaanhoitajista koki, että syy potilaan leikkaukseen oli jäänyt kertomatta raportin yhteydessä. Tämä saattaa johtua siitä, että teho-osaston potilaat menevät usein leikkaussaliin niin kutsuttuun tutki-musleikkaukseen ja tarkemmat leikkaussuunnitelmat ovat vielä auki.

Teho-osaston sairaanhoitajien vastauksissa oli eniten hajontaa, kun kysyttiin, minkä ammattiryhmien edustajien tulisi kuunnella potilaasta raportti potilaan siirtyessä leikkaussaliin. Potilaan siirtyessä leikkaussalin ja teho-osaston välillä raportointi tapahtuu usein teho-osaston sairaanhoitajan ja keskusleikkausosaston anestesiasai-raanhoitajan välillä. Anestesiasairaanhoitaja ja anestesialääkäri saattavat potilaan teho-osastolle leikkaussalista. Keskusleikkausosaston sairaanhoitajista suurin osa toivoi, että anestesialääkäri olisi läsnä raporttia annettaessa. Tässä tulee jälleen esiin osastojen erilainen luonne ja hoitotuloksiin kohdistuvat päämäärät. Ehkä eri yksiköiden tiimityöskentelyn erityispiirteitä ei vielä osata huomioida. Leikkaussalissa potilaan hoitojakso on lyhyempi ja työskentely on tarkemmin rajattua kuin teho-osas-tolla. Teho-osastolla hoitohenkilökunta perehtyy potilaan vointiin pidemmällä aikavä-lillä. Vaikka molemmilla osastoilla lääkärien ja sairaanhoitajien yhteistyö on tiivistä, ehkä leikkaussalissa anestesialääkäri on enemmän läsnä, mikä näkyy vastauksissa.

Kehittämisprojektin kyselyn laatijat olivat kaikki teho-osaston sairaanhoitajia, mikä saattoi kohdentaa kysymyksiä enemmän teho-osaston näkökulmaan ja siten vää-ristää myös kyselyn tuloksia. Kehittämisprojektin kyselyyn vastasivat ahkerimmin teho-osaston sairaanhoitajat. Erityisesti instrumenttisairaanhoitajien vastaaja-määrän suhteellinen vähyys vääristää tuloksia. Toisaalta luotettavuutta lisää, että kyselyyn vastasivat ahkerimmin ne, joilla oli yli 10 vuotta työkokemusta. Melkein 50

% vastauksista tuli tästä ryhmästä. Alle vuoden työkokemusta omaavat osallistuivat kyselyyn vähäisessä määrin, alle 10 % vastauksista tuli heiltä. Loput vastaukset jakautuivat työkokemusta 1-5 vuotta ja 6-10 vuotta välille. Se, että vastaajat ovat olleet pidempään töissä samassa työyksikössä, kertoo kokemusperäisestä tiedosta pidemmällä aikavälillä.

Kyselyn laatijoilla oli olettamus, että raportointitilanne koettaisiin rauhattomana.

Tästä huolimatta vain muutama sairaanhoitaja kertoi vastauksissaan raportointi-tilanteen olevan rauhaton. Raportointiraportointi-tilanteen rauhallisuus on kuitenkin tärkeä näkökulma potilasturvallisuutta ajatellen. Tarkistuslista voisi rauhoittaa raportointiti-lannetta, sillä raportti olisi tiivis ja kohdennettu leikkaussalin ja teho-osaston välistä potilassiirtoa ajatellen. Tarkistuslistan käytöllä saataisiin myös kohdennettua rapor-tointi niihin osa-alueisiin, jotka sairaanhoitajat kokivat puutteelliseksi. Tarkistuslistan käytöllä saataisiin raportti jäsennettyä ja se olisi jokaisella kerralla samanlainen ja hoitotyön ydinasiat tulisivat raportoiduiksi. Tarkistuslistan avulla pystyttäisiin

L A H T I , M A R T T I N E N , M E L K I N E N , N I E M I N E N

varmistamaan, että mitään olennaista ei unohdu. Tarkistuslistaa kehitettäessä tulisi huomioida sairaanhoitajien toiveet raportin sisällöstä: mitä tietoja raporteissa jää puuttumaan ja mitä sisältöä raporteilta toivotaan.

Suurin osa kyselyyn vastanneista sairaanhoitajista halusi, että raportti pidetään yksikössä, johon potilas siirtyy. Tulevaisuudessa mietittäväksi jää, tulisiko raportti pitää teho-osastolla vai leikkaussalissa potilaan siirtyessä leikkauksen jälkeen teho-osastolle. Toiminnan yhdenmukaistamisen kannalta voisi olla hyödyllistä, että raportti pidettäisiin aina samassa paikassa. Tämä ei välttämättä kuitenkaan tukisi toiminnan tehostamisen näkökulmaa. Läpimenoaikojen lyhentämiseksi tulisi leik-kausten välisen ajan olla mahdollisimman lyhyt. Jos leikkaussalista teho-osastolle siirtyvän potilaan siirtoraportti pidettäisiin teho-osastolla, leikkaussalia päästäisiin heti valmistelemaan seuraavaa leikkausta varten. Toisaalta, jos instrumenttisairaan-hoitajat osallistuisivat raportointiin leikkaussalissa, teho-osaston sairaaninstrumenttisairaan-hoitajat saisivat täsmällistä tietoa leikkauksen kulusta, esimerkiksi dreenien sijainneista.

Potilasturvallisuus lisääntyisi, kun tieto tulisi suoraan instrumenttisairaanhoitajilta.

Kehittämisprojektin kyselyn tuloksia tullaan hyödyntämään potilaan siirtotilanteen kehittämiseen teho-osaston ja leikkaussalin välillä. Selkeimpiä sairaanhoitajien toiveita olivat tarkistuslistan käyttöönotto ja ennakkoilmoituksen tekeminen. Pro-sessien kehittäminen on yhteinen asia, joka hyödyttää kaikkia toimijoita. Toimivan prosessin avulla potilaalle pystytään takaamaan paras mahdollinen hoito.

Lähteet

Heikkinen, K. Hoikka, A. Honkanen, R. Ilola, T. & Katomaa, J. 2013.

Anestesiahoitotyön käsikirja. Helsinki.

Helavuo, A. Kinnunen, M. Peltomaa, K. & Pennanen, P. 2011. Potilasturvallisuus.

Helsinki.

Hirsjärvi, S. Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. 15. uudistettu painos.

Hämeenlinna: Kariston Kirjapaino Oy.

JHS152 prosessien kuvaaminen. 2012. [Viitattu 9.2.2016] Saatavissa: http://docs.

jhs-suositukset.fi/jhs-suositukset/JHS152/JHS152.pdf

Järvenpää, E. & Kosonen, K. 2003. Johdatus tutkimusmenetelmiin ja tekemiseen.

Teknillinen korkeakoulu. Tuotantotalouden osasto. Espoo.

Kananen, J. 2008. Kvantti – Kvantitatiivinen tutkimus alusta loppuun. Jyväskylä:

Jyväskylän yliopistopaino.

Kananen, J. 2011. Kvantti: Kvantitatiivisen opinnäytetyön kirjoittamisen käytännön opas. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy.

Kaplow, R. 2013. Safety of Patiens Transferred From the Operating Room to the Intensive Care Unit. CriticalCareNurse Vol 33. No 1, February 2013.

Kinnunen, M., Keistinen, T., Ruuhilehto, K. & Ojanen, J. 2009.

Vaaratapahtumien raportointimenettely. Opas. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Www-dokumentti. Saatavissa: http://www.thl.fi/thl-client/

pdfs/979943df-4088-46df-8e5a-cd8949ed965a

Kuisma, P. 2010. Pro gradu. Tampereen Yliopisto. Terveydenhuollon vaaratapahtumien raportoinnista saatava tieto osana potilasturvallisuuden kehittämistä.

Lane-Fall M., Beidas R., Pascual J., Collard M., Peifer H., Chaves T., Barry M.

Gutche, J., Halpern, S., Fleicher, G. & Barg, L. 2014. Handoffs and transitions in critical care (HATRICC): protocol for a mixed methods study of operating room to intensive care unit handoffs. BMC surgery 2014, 14:96 doi 10.1186/1471-2482-14-96.

L A H T I , M A R T T I N E N , M E L K I N E N , N I E M I N E N

Loisa, P. 2014 Haastattelu/sisäinen koulutus 6.2.2014. Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä. Haastattelijana Marttinen, K. Lahti.

Mattila, J. 2006. Hoitoprosessi ja resurssien käyttö tertiäärisellä

päivystyspoliklinikalla. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu. Tuotantotalouden osasto.

Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän strategia 2014-2018 [Viitattu 4.1.2016] Saatavissa: http://phsotey.mbe.donet.fi/

Rouvari, A., Laitinen, M., Luokkanen, S., Saarti, J. & Tyrväinen, J. 2007.

Laatu ratkaisee – Laatutyön opas korkeakoulukirjastoille. Suomen tieteellisen kirjastoseuran julkaisu.

Salomaa, S. 2013. Luento Tampereen ammattikorkeakoululla 29.10.2013.

Spooner, J., Chaboyer, W., Corley, A., Hammond, N. & Fraser, J.F. 2013.

Understanding current intensive care unit nursing handover practices. International Journal of Nursing practice 2013/19.

STM. 2009. Edistämme potilasturvallisuutta yhdessä. Suomalainen

potilasturvallisuusstrategia 2009-2013. Julkaisuja 2009:3. Pdf-tiedosto. [Viitattu 5.2.2016] Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/111806/

potilasturvallisuus_julkaisu_2009_3_verkko_UP.pdf?sequence=1

Thompson, J., Collett, W., Langbart, M., Purcell, N., Boyd, S., Yuminaga Y., Ossolinski, G., Susanto, C. & McCormack, A. 2011. Using the ISBAR handover tool in junior medical officer handover: a study in an Australian tertiary hospital. Postgrad Med J. 2011.

Toivonen, T. 1999. Empiirinen sosiaalitutkimus filosofia ja metodologia. Porvoo:

WSOY - kirjapainoyksikkö

Valvira. 2015. Leikkaussalin tarkistuslista. Julkaistu 2011. [Viitattu 11.02.2016]

Saatavissa: http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/

leikkaussalin_tarkistuslista

Vilkka, H. 2007. Tutki ja Mittaa – määrällisen tutkimuksen perusteet. Helsinki:

Tammi.

M Ä Ä T T Ä , T U O M I N E N