Haastatteluaineiston perusteella arvioinnin kriteerit säilöön otetun lapsen etua arvioitaessa ovat 1) lapsen tasapainoinen kasvu ja kehitys, 2) vanhemman kyky antaa turvaa lapselle, 3) lapsen kehityk-sen mukainen ohjaus, 4) hyvä huolenpito ja hoiva, 5) lapkehityk-sen ja vanhemman välinen hyvä vuorovai-kutus, 6) lapsen osallisuus. Kriteerien täyttymistä arvioidaan vanhempien jaksamisen kautta. Arvi-oinnin kriteereissä voidaan nähdä yhtymäkohtia lastensuojelulakiin (417/2007, 4 §) ja sen näke-mykseen lapsen edusta. Seuraavat kohdat lastensuojelulakiin kirjatuista lapsen edun arvioinnissa huomioon otettavista asioista nousevat esiin:
Kohta 1) lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet: Lasten-suojelun sosiaalityöntekijöiden käsityksissä siitä, mistä lapsen etu koostuu, näkyi tämä kasvun ja kehityksen - näkökulma ja lapsen säilöönoton perusteluissa lapsen edun näkökulmasta näkyi lapsen oikeus läheisiin ja jatkuviin ihmissuhteisiin sekä lastensuojelun että säilöönottoyksikön sosiaali-työntekijöillä. Lastensuojelutyössä arvioidaan lapsen riittävän hyviä kasvu- ja kehitysmahdollisuuk-sia ja mahdollisuutta toiveikkaaseen tulevaisuuteen.
Kohta 2) lapsen mahdollisuus saada hellyyttä ja ymmärrystä osakseen sekä iän ja kehitystason vaa-timaa huolenpitoa ja valvontaa: Päivärytmin arviointi ja perushuolenpidon arviointi painottuu sekä säilöönottoyksikön sosiaalityöntekijöiden että lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tekemässä arvi-ointityössä ja säilöönottoyksikön sosiaalityöntekijöiden puheissa korostui myös vanhemman kyky antaa tunnetasolla turvaa lapselle sekä suojelu aikuisten asioilta. Keskeistä on, että lapsella on riit-tävän turvallinen olo, lapsen perään katsotaan, huolehditaan, ettei lapsi altistu liian aikaisin aikuis-ten asioille, huolehditaan perushuolenpidosta (vaatetus, ruoka, unirytmi). Suojataan lasta altistumas-ta omalle ahdistukselle ja turvattomuudelle.
Kohta 4) turvallinen kasvuympäristö ja ruumiillinen sekä henkinen koskemattomuus: Aineistossa nousi esiin, että lapsen ruumiillisesta koskemattomuudesta on huolta, mikäli säilöönottoyksikössä ei ole erillistä perheosastoa.
Kohta 5) lapsen mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omissa asioissaan: Osallisuus tunnistetaan tärkeänä osana arviointiprosessia; lapsen näkökulman huomioiminen ja näkemyksen selvittäminen, lapsen kokemus omasta arvokkuudesta ja lapsen äänen kuuleminen ovat tavoitteena lastensuojelu-työssä tehtävässä arviointilastensuojelu-työssä. Lapsen etu on olla tietoinen omasta nykytilanteesta ja taustasta.
64
Säilöönottotilanteessa tehtävässä lapsen edun arvioinnissa lapsen näkemystä ei kuitenkaan erityi-semmin selvitetä.
Kohta 6) lapsen kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta tulee merkitykselliseksi juuri sijoi-tusta harkittaessa. Sosiaalityössä tunnistetaan, ettei tätä asiaa ole juurikaan mahdollista huomioida, vaan käytännössä yhteistä kieltä ja kulttuuria lapsen kanssa ei ole ollut sijoituspaikassa jos säilöön otettu lapsi on jouduttu kiireellisesti sijoittamaan.
Haastatteluaineiston perusteella lapsen edun arviointi puheiden, kirjoitusten ja ideaalien tasolla ero-aa siitä, miten sitä käytännössä toteutetero-aan. Aineistoa analysoidessani muodostin aineistosta kolme lapsen edun arvioinneissa esiintyvää näkökulmaa, jotka nimesin lapsen edun yksilölliseksi arvioin-niksi, lapsen edun arvioinniksi vanhempien toimintakyvyn tarkasteluna ja lapsen edun arvioinniksi ulkoisten olosuhteiden tarkasteluna. Minkään tutkimukseen osallistuvan tahon ei voida katsoa ar-vioivan lapsen etua vain jostakin näistä näkökulmista sellaisenaan, mutta näkökulmat painottuvat eri tavalla eri arviointiprosesseissa ja toki myös aineksia niistä sekoittuu toisiinsa arviointityötä käy-tännössä tehtäessä.
Lapsen edun yksilöllinen arviointi on eräänlainen ihannemalli. Lapsen edun yksilöllinen arviointi tarkoittaa sitä, että lapsi tarpeineen ja ominaisuuksineen omassa erityisessä tilanteessaan on arvioin-nissa keskiössä. Lapsen tilanteesta hankitaan tietoa sekä lapselta itseltään että hänen vanhemmil-taan, mutta myös tarvittaessa asiantuntijoilta. Tästä näkökulmasta arviointia tehtäessä ajatellaan, et-tä myös lapsen näkemyksen selvitet-täminen on olennaista, jotta voitaisiin arvioida hänen etuaan yksi-löllisesti. Lapsen osallisuus nousee siten keskeiseksi käsitteeksi. Lastensuojelutyössä tehtävässä lapsen edun arvioinnissa pyritään juuri tällaiseen työskentelyyn.
SttRx: ”Juuri näin oisin kans varmaan jotenki ajatellut, et hirveen vaikeeha se on sa-noo, niiku kautta linjan mikä on lapsen etu, mut yksilöllisesti me sitä arvioidaan aina, että mikä on sen lapsen etu ja sit jotenki siitä kautta sitä lähtee vähä miettimää, että varsinki tässä arviointivaiheessa ja varmaa ihan alueella tai asiakkaitten kanssa, et se lapsen ääni, se lapsen kokemus tulee kuulluksi, ja se nostetaan niiku esiin, ni sitä aat-telen ainaki itse monesti siinä omassa työssäni, et se on se, ja sitä kautta sitte arvioi-daan sitä, että kun se lapsen näkemys ja kokemus tulee kuulluksi ni sit ne vanhemmat-ki ehkä pystyy jotevanhemmat-ki muuttamaan sitä omaa toimintaansa sen mukaseksi, et se ois sen lapsen hyväksi.”
65
Säilöönottotilanne kuitenkin tuntuu tuovan tiettyjä rajoituksia tämän mallin tai näkökulman käyt-töön, arviointi perustuu lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä lyhyeen tapaamiseen, jonka aikana saa-daan ehkä jonkinlainen käsitys vanhempien toimintakyvystä, ja säilön ulkoisista olosuhteista, mutta lapsen näkemys jää selvittämättä. Myös tulkin käyttö tilanteessa saattaa hankaloittaa kontaktin luo-mista lapseen. Toisaalta lastensuojelun sosiaalityöntekijät pyrkivät arviointityöllään vahingoitta-maan lasta mahdollisimman vähän, eivätkä ehkä siksi erityisesti haastata lasta. Lapsen edun yksilöl-linen arviointimalli ei anna suoraa vastausta siihen, mikä on lapsen etu missäkin tilanteessa, ei edes säilöönottotilanteessa. Lapsen etu säilöönottotilanteesta riippuu lapsesta, hänen perheestään ja säi-löönotto-olosuhteista.
Lapsen edun arviointi säilöönottotilanteessa edellyttää sen arvioimista mitä se tämän kyseessä ole-van lapsen tai perheen kannalta tässä erityisessä tilanteessa tarkoittaa. Lapsiasiavaltuutetun näke-myksen mukaan viranomaistoiminnan laatu näkyy siinä, kuinka paljon tätä asiaa on aikaa selvittää ja mitä lapsen ja perheen osallisuus tässä prosessissa on. Suoraa sääntöä ei voida soveltaa, että onko säilö hyvä vai huono, vaikka lähtökohtaisesti lapsen ei kuuluisikaan olla säilössä. Jossakin tilantees-sa säilössä vanhempientilantees-sa kanstilantees-sa oleminen voi olla myös lapsen edun mukainen ratkaisu.
”Kysymys siinä tavallaan tässä säilössä helposti onkin juuri niinkun ehkä suurta ylei-söä ajatellen juuri tässä kysymyksessä vapaudesta, ja että miten sitä säädellään, kun sitten yhtäältä vois olla se näkökulma, että siinä itse asiassa annetaan aivan erityistä tukea tälle perheelle ja vaikka lapselle, jollon siihen tuleekin itseasiassa aika eri nä-kökulma, mutta tää puhuminen säilöstä sellasenaan voi hieman yksipuolistaa sitä, mistä tässä onkaan kyse, jos esimerkiks ei oo koskaan edes päässyt näkemään, että mitä se on.” (Lapsiasiavaltuutettu.)
Lapsiasiavaltuutetun näkemykset ovat melko lailla yhteneväiset lapsen edun yksilöllisen arvioinnin näkökulman kanssa. Lapsiasiavaltuutettu painottaa erityisesti asiakaspalautteen keräämistä, myös lapsilta. Hänen havaintonsa on se, ettei siihen aina löydy osaamista, vaikka sen tärkeys jo tiedoste-taankin. Lapsen näkemyksen selvittämättä jättämistä saatetaan myös perustella lapsen suojelemisel-la ja sillä, että arvioidaan suojelemisel-lapsen edellytykset ilmaista itseään riittämättömiksi. Lapsen ja perheen kokemustiedon kerääminen, esimerkiksi juuri säilöönottotilanteessa, on vaihtoehtojen miettimisen kannalta tärkeää, jotta oikeanlainen ymmärrys tilanteesta syntyisi ja lapsen etua voitaisi arvioida.
Arvioijan länsimaisesta näkökulmasta ei välttämättä aina voida tavoittaa, mitä perhe tarvitsee.
66
” Mut jos tullaan tavallaan siihen säilökysymykseen ja säilön puolelle, niin tietysti se lapsen kokemustieto on myös siinä mielessä merkityksellinen, että me ei välttämättä aina pystytä kuitenkaan palauttamaan sitä tilannetta siihen, että mistä lapsi tulee, mistä olosuhteista, ja siks pitäs olla myös aika tarkkana siinä arviossa, että arvioi-daanko esimerkiks säilöä hyväksi vai huonoksi, koska se liittyy myös siihen tilantee-seen, joka lapsella tai perheellä on. Jos ajatellaan vaikkapa säilön osalta, että perhe on säilössä, ja vaihtoehtona olisi se vaikka, että perheen isä on säilössä, ni kyllä mä esitän kysymyksen, että onko se niinkun hyvä asia sitä perheen turvallisuutta, ja tur-vallisuutta ajattelen niinkun henkisenä tilana en niinkään fyysistä turvattomuutta;
enemmänkin sitä, miltä perheestä tuntuu jos perhe on erillään. Ja toisaalta sitten jos mietitään niitä olosuhteita, mistä lapsi tulee, tai perhe tulee, ja kuinka aikuiset koke-vat turkoke-vattomuutta tai turvallisuutta ni sehän ilmestyy nopeasti myös lapseen. ” (Lap-siasiavaltuutettu.)
Lapsen edun arviointi vanhempien toimintakyvyn tarkasteluna viittaa jo nimensäkin perusteella sii-hen, että vanhemmat ovat arvioinnissa keskiössä. Keskustelut käydään vanhempien kanssa, ja kes-kustelujen tarkoituksena on selvittää kuinka vanhemmat voivat, kuinka he jaksavat huolehtia lasten hoidosta ja millaisessa vuorovaikutuksessa jaksavat olla lastensa kanssa. Lapsi jää tässä mallissa passiiviseen rooliin. Hänestä tehdään kyllä havaintoja ja kysytään vanhemmilta hänen voinnistaan, mutta hänen näkemyksensä ja kokemuksensa jää selvittämättä. Tämä malli johtaa lausumaan lapsen edusta niin, että lapsen etu on olla vanhempiensa kanssa, mutta poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa vanhempi ei jaksa lapsesta huolehtia, hänen etunsa voi vaatia myös esimerkiksi sijoittamista. Tämä-kään malli ei suoraan sano, onko säilöönotto lapsen edun kannalta huono ratkaisu.
SttB: ”Kyl se niinkun enemmän on sitä, et tekee sitä arviota, että millä tavalla van-hemmat pystyy hoitamaan lasta ja onks siinä tarvetta sit jotenkin joillekin tukitoimille ja onks ne tukitoimet sit semmosia mitä me pystytään tekemään täällä, et helpottaa jo-tenki sitä arkee, tai et onks siinä kyse sit siitä, et jos selkeesti tulee ilmi jotain sellasta, sit tehdään lastensuojeluilmoitus. Et tavallaan se on sitä ehkä se lapsen edun arvioi-minen. Koska siitähän se paljolti lähtee, et mitenkä vanhemmat jaksaa, pystyy niinkun siinä oman ahdistuksensa keskellä huomioimaan sen lapsen myöskin.”
67
Lapsen edun arviointi ulkoisten olosuhteiden tarkasteluna on arviointinäkökulma, jossa keskitytään lapsen yksilöllisen tilanteen sijaan arvioimaan säilöönotto-olosuhteita, esimerkiksi säilöönottoyksi-kön tarjoamaa mahdollisuutta perheen yksityisyyteen, tukeen, turvallisuuteen, lapsiystävällisiä tiloja tai vaikkapa suljetun tilan vaikutuksia lapseen. Näitä asioita tarkastellaan yleisellä tasolla, ne siis pätevät jokaisen lapsen kohdalla. Tätä arviointityyppiä sovellettaessa voidaan päätyä sanomaan, että säilöönotto on aina lapsen edun vastaista, koska lapsi joutuu olemaan suljetussa tilassa, hänen va-pautensa riistetään. Tällainen argumentointi on yhtenevä monen järjestön esittämän kannan kanssa.
Tätä arviointityyppiä käräjäoikeuden päätöksistä koostuvassa aineistossa sovelletaan kuitenkin myös niin argumentoiden, että lapsen säilöön ottaminen yhdessä vanhempiensa kanssa ei ole lapsen edun vastaista, koska käytettävissä on perheosasto ja tilat ovat asialliset:
”Vaikka säilöönottoyksikkö onkin hieman karu olosuhteiltaan, ne eivät kuitenkaan ole sellaiset, etteikö siellä voitaisi äitiä ja lasta pitää vielä kun perheille on yksikössä oma erityinen osastonsa. Sinänsä on ymmärrettävää, että mieluummin he olisivat muka-vammissa olosuhteissa, mutta säilöönottoyksikön olot ovat tasoltaan riittävät.”
Säilöönottoyksikön fyysisten tilojen lisäksi tässä näkökulmassa voidaan arvioida myös säilöönotto-yksikön muita olosuhteita lapsen ja perheen kannalta, esimerkiksi henkilökunnan antaman tuen mahdollisuuksia perheelle:
SttA: ”Siinä on kuiteki se hyvä puoli, että lapsi on vanhempien kanssa samassa pai-kassa, sellasessa paipai-kassa, missä hänellä on ihan hyvät tilat, lapset pääsee ulkoile-maan, siellä on henkilökuntaa, joka pystyy seuraamaa sen perheen toimintaa, lapsen vointia, vanhempien vointia, koska sitten monikin näistä perheistä, jos he ois vaikka täällä avoimella puolella, ni pikkasen väitän, että he saavat paremmin tukea tuolla säilöönottoyksikössä, ku siellä, et meillä jäis huomaamatta, ku siellä ne lapset on aika omillaan, ja vanhemmat voi huonosti, et jotenki aattelen, et säilöönottoyksikössä sillä lapsella on kuiteki niinkun hyvä rytmi siinä arkipäivässä, se rakentuu, ja siellä on heille mielekästä tekemistä, ja ohjaajat voi myös pelkästää olla lasten kanssa, ikään kun antaa vanhemmille vähä sitä huoliaikaa ja sitte taas toisaalta tukee vanhempia. ”
68