Tutkimukseen osallistuneet viranomaistahot lastensuojelu, säilöönottoyksikön sosiaalityö, lapsi-asiavaltuutettu ja käräjäoikeus vaikuttavat kaikki turvapaikanhakijalasten asemaan säilöönottotilan-teessa. He voivat vaikuttaa siihen, mikä on säilöön otetun lapsen näkyvyys ja miten hänen etuaan tulkitaan. Kaikki tutkimukseen osallistuneet viranomaistahot toimivat kukin eri prosesseissa. Las-tensuojelun prosessi säilöönottotilanteessa voi olla oikeastaan kahdenlainen: se voi olla lausunnon tekemiseen liittyvä prosessi silloin kun käräjäoikeus on pyytänyt lastensuojelulta lausuntoa lapsen säilöönoton käsittelyä varten tai lastensuojelutarpeen selvittämiseen liittyvä prosessi, kun säilöönot-toyksikössä olevasta lapsesta on tehty lastensuojeluilmoitus. Molemmissa prosesseissa lapsen etu on keskeinen toimintaa ohjaava periaate. Nämä molemmat prosessit ovat myös lakisääteisiä, en-simmäistä ohjaa ulkomaalaislaki ja jälkimmäistä lastensuojelulaki.
48
Lastensuojelullinen arviointiprosessi säilöönottotilanteessa
Haastatellut lastensuojelun sosiaalityöntekijät kertoivat perustyöhönsä sisältyvän 1) palvelutarpeen arviointeja uusista asiakkaista ja uusien asiakkaiden kanssa, 2) avohuollossa olevien asiakkaiden eli asiakkaiden, joille palvelutarpeen arviointi on jo tehty ja todettu heidän tarvitsevan lastensuojelun palveluita, asiakassuunnitelmien laatimista yhdessä asiakasperheiden kanssa sekä avopalvelujen pii-rissä olevien asiakkaiden palvelujen koordinointia ja suunnittelua, 3) tavoitteellista muutostyötä, jossa suunnitelmat palvelevat sitä tarkoitusta, että kaikille olisi selvää mihin pyritään. Lastensuojelu arvioi palveluntarvetta ja pyrkii tukemaan tilanteessa, jossa kodin suojat eivät riitä, jotta päästäisiin tilanteeseen, jossa lapsi voi olla kotona. Tavoitteena on siis se, että perheen omat voimavarat löytyi-sivät, ja ettei lastensuojelua tarvittaisi. Ryhmän työtään koskevissa määrittelyissä nousee esiin työn arviointiluonne, tavoitteellisuus ja yhteistyö perheen kanssa. Määrittelyt sopivat hyvin yhteen Adcockin (2001) ja O´Byrnen (2013) arviointiprosessin eri vaiheiden kuvausten kanssa. Molemmat korostavat yhteisymmärrykseen pääsemistä ja yhteistyötä osana arviointia.
Säilöönottoyksiköstä tehdään lastensuojeluilmoituksia harvoin. Tehdyissä ilmoituksissa aiheina on ollut lapsen jääminen vaille huoltajaa, perheväkivalta, lapsiin kohdistuva väkivalta ja vanhempien jaksaminen. Säilöön otettuja lapsia on jouduttu joskus kiireellisesti sijoittamaan. Mikäli huoltaja joutuu lähtemään säilöönottoyksiköstä esimerkiksi sairaalaan, on se peruste sijoittaa lapset, koska he eivät voi jäädä säilöönottoyksikköön ilman huoltajaa. Myös sellainen tilanne, jossa vanhempi ei vointinsa vuoksi pysty huolehtimaan lapsista on johtanut sijoitukseen. Muutokseen tähtäävien las-tensuojelun tukitoimien järjestämistä ei ole koettu järkeväksi, koska perhe on säilössä yleensä vain lyhyen aikaa. Peruspalveluiden odotetaan järjestyvän säilöönottoyksikön toimesta, ja esimerkiksi lastenhoidon ostopalveluna tarvittaessa. Perheen tuen tarvetta onkin pyritty säilöönottoyksikön toi-mesta kompensoimaan esimerkiksi säilöönottoyksikön sosiaalityöntekijän tapaamisilla.
Ulkomaalaislain (301/2004) 122 §:n 3 momentin mukaan sosiaaliviranomaisen arvioitavaksi tulee voiko lapsi olla huoltajansa kanssa säilössä. Arviointi tulee tehdä lapsen edun näkökulmasta. Säi-löönottotilanteessa tehtävä lapsen edun arviointi alkaa niin, että lastensuojeluun saapuu lausunto-pyyntö joko yhteydenottona poliisilta tai käräjä-oikeudesta. Poliisi ei ole yhteydessä lastensuojeluun ennen kuin perhe viedään säilöönottoyksikköön. Lausuntopyyntö on kiireellinen, lausuntoa pyyde-tään yleensä viimeispyyde-tään kahden päivän kuluessa. Käräjäoikeuden käsittely on neljän päivän kulut-tua perheen saapumisesta säilöön. Lastensuojelun työntekijät saavat tietää perheestä nimet ja syn-tymäajat, ehkä perheen kotimaan, mutta muuta tietoa perheen taustoista tai perhettä koskevista
pää-49
töksistä he eivät saa. Lapsen edun arviointi tehdään parityönä, toinen säilöönottoyksikköön lähti-jöistä on virka-aikaisessa päivystysvuorossa oleva lastensuojelun sosiaalityöntekijä.
Säilöönottoyksikkö on suljettu yksikkö ulko-ovesta lähtien, joten lastensuojelun työntekijöille tulee vartija avaamaan ovia. Säilössä lastensuojelun sosiaalityöntekijät tapaavat koko perheen eli myös lapset ovat mukana tapaamisessa. Keskustelua käydään säilöön otettujen omalla äidinkielellä yleen-sä puhelintulkkausta käyttäen. Lasten osallistuminen keskusteluun on sosiaalityöntekijöiden kerto-man mukaan vähäistä, toisaalta useimmat säilössä olleet lapset ovat olleet pieniä. Lasten kanssa ei käydä erikseen keskustelua. Lapsen edun arvioinnissa huomioidaan ja keskustelussa perheen kanssa käydään läpi päivärytmiä, miten perheessä on pystytty pitämään kiinni arjen rutiineista kuten nuk-kumisesta ja syömisestä, miten perheenjäsenet voivat, ja kokevatko he saaneensa säilöönottoyksi-kössä ohjaajilta apua. Toisin sanoen kartoitetaan lasten perushuolenpitoon liittyviä asioita ja per-heenjäsenten psyykkistä vointia. Aikuiset puhuvat usein unettomuudesta, lasten sen sijaan kerrotaan syövän huonosti, ruoka ei maistu, on erilaista mihin on totuttu.
Tapaamisen perusteella lastensuojelun sosiaalityöntekijät laativat lausunnon käräjäoikeudelle ja mi-käli säilöönottopäätöstä jatketaan kahden viikon jälkeen, käyvät lastensuojelun sosiaalityöntekijät säilöönottoyksikössä samalla tavalla keskustelemassa perheen kanssa uudestaan, ja laativat sen pe-rusteella lausunnon käräjäoikeudelle. Lausunnossa todetaan lyhytsanaisesti, että tapaamisen perus-teella ei ole todettu olevan lastensuojelullista estettä sille, etteikö lapsi voisi odottaa asiansa käsitte-lyä säilöönottoyksikössä yhdessä vanhempansa kanssa. Lausunnossa ei siis käytetä käsitettä lapsen etu, vaan se korvataan käsitteellä lastensuojelullinen este, jonka arvioidaan puuttuvan. Sanalla las-tensuojelullinen tarkoitetaan lastensuojelun näkökulmaa, jota lastensuojelun työntekijät edustavat.
Käsitettä ei avata sen enempää eikä lausunto sisällä muita perusteluja tai lapsen tilanteen yksilöllistä kuvausta. Käräjäoikeudelle toimitettavien lyhytsanaisten lausuntojen lisäksi säilöönottokäyntejä tai niissä tehtyjä havaintoja ei kirjata mihinkään. Lausunto voidaan antaa kirjallisesti tai suullisesti ja ajankäytöllisistä syistä se tehdään kirjallisesti. Lausuntopyyntöjä on tullut syksyllä 2014 arviointi-työn alkaessa runsaasti, mikä on vienyt paljon lastensuojelun resursseja, mutta tahti on sittemmin väljentynyt. Aikaisempi käytäntö ennen lakimuutosta on ollut sellainen, että sosiaalipäivystys on antanut lausuntoja lapsen etua koskien säilöönottotilanteessa. Poliisi on voinut olla puhelimitse so-siaalipäivystykseen yhteydessä ja lapsen etua koskeva arvio on annettu poliisin antamien tietojen perusteella välttämättä tapaamatta perhettä. Lapsiasiavaltuutettu on kuitenkin painottanut lakimuu-tosta (ulkomaalaislaki 301/2004 ja säilöönottoa koskeva laki 116/2002) valmisteltaessa sosiaali-työntekijän perusteellista perehtymistä lapsen tilanteeseen ja säilöönottoyksikön tiloihin sekä lapsen
50
tapaamista henkilökohtaisesti, ja lausunnon antamisen käytäntö onkin lakimuutoksen ohjaamana muuttunut enemmän lapsiasiavaltuutetun suosituksen suuntaiseksi.
Kuvio 1. Säilöönottoprosessi
Mikäli perhettä ei poisteta maasta kahden viikon kuluessa käräjäoikeuden tekemästä säilöön otta-mista koskevasta päätöksestä, palataan säilöönottoprosessissa vaiheeseen, jossa lausuntopyyntö las-tensuojeluun tehdään uudestaan ja lastensuojelun sosiaalityöntekijät käyvät tapaamassa perheen se-kä laativat uuden lausunnon se-käräjäoikeudelle päätöksentekoa varten. Tämä toistuu taas kahden vii-kon päästä, mikäli perhettä ei ole poistettu maasta. Siniset nuolet kuviossa kuvaavat edestakaista liikettä prosessin vaiheiden välillä.
Säilöönottotilanteessa toteutettavaa lapsen edun arviointia lastensuojelun sosiaalityöntekijät pitivät poikkeavana tilanteena lastensuojelussa, jossa arviointityötä tehdään, johtuen pakkotoimenpiteestä, joka perheeseen säilöönottotilanteessa kohdistuu. Ryhmä oli jäsentänyt tehtävän arviointityön niin, että lastensuojelun tehtävänä on käydä arvioimassa, miten perhe tässä psyykkisesti kuormittavassa tilanteessa säilöönotto-olosuhteissa kykenee huolehtimaan lapsistaan, ja että onko erityisistä olosuh-teista huolimatta lapsen etu olla siellä vanhempansa kanssa.
poliisiviranomaisen päätös säilöönottamisesta:
perhe säilöön
lausuntopyyntö lastensuojeluun
käräjäoikeudesta tai poliisiviranomaiselta
lastensuojelun sosiaalityöntekijät tapaavat
perheen ja tekevät lausunnon käräjäoikeudelle
käräjäoikeuden käsittely ja käräjäoikeuden
tekemä päätös säilöönoton jatkamisesta
poliisiviranomaisen saattamana perheen
poistaminen maasta
51
SttRy: ”Nii. Ja niinku just sitä, et onko sen lapsen kaikesta tästä erityisyydestä huoli-matta ni kaikkein paras olla sen vanhemman kanssa siellä säilöönottoyksikössä vai, et voiko olla viel sellanen tilanne, et se ei pysty siellä se lapsi olemaan, et se vanhempi ei kerta kaikkiaan kykene huolehtimaan hänestä siellä.”
Säilöönottotilanteessa tehtävä arviointityö eroaa muusta lastensuojelussa tehtävästä arviointityöstä myös siten, että arviointi tehdään lyhyessä hetkessä, yhdessä tapaamisessa perheen kanssa. Yhty-mäkohtana muuhun lastensuojelutyössä tehtävään arviointityöhön nähtiin se, että arviointi tehdään aina kyseinen lapsi ja hänen olosuhteensa sillä hetkellä huomioiden. Lastensuojelun sosiaalityönte-kijät kokivat yksimielisesti olevansa nimenomaan lastensuojeluviranomaisen roolissa tekemässä tä-tä arviointityötä-tä säilöönottotilanteessa. Arviointityöskentely näyttä-täytyy enimmäkseen melko aikuis-keskeisenä, lapsilla on mahdollisuus lausua mielipiteensä ollessaan läsnä keskusteluissa, mutta hei-dän kanssaan keskusteluun ei yleensä varata erikseen aikaa, ja tässä tutkimuksessa epäselväksi jää, miten heille sanallistetaan ymmärrettävästi mistä asiassa on kyse. Kuitenkin lastensuojelutyössä nimenomaan lasten näkemysten selvittämistä pidetään tärkeänä.
SttRy: ”Se on hirmu tärkee asia tavata sitä lasta, olipa se ihan vauva, et se ei osaa vielä sanottaa asioita, mut että se on niinkun, se on yks osa sitä osallisuutta ja toisaal-ta myöskin vanhempienki osallisuuttoisaal-ta, et laki onneks lähtee siitä tänä päivänä, että yhessä vanhempien kanssa tehdään eikä niiku joskus aikasemmin kun se sosiaalityön-tekijä tai joku virkailija sanoo, et teiän perheessä on nyt hyvä tehdä näin nää jutut.”
O´Byrnen (2013, 20) kuvaamat arviointiprosessiin kuuluvat tasot 1) arviointitehtävään valmistau-tuminen ja 2) tiedon kerääminen eri tahoilta limittyvät toisiinsa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät eivät juuri saa taustatietoja perheestä eikä arviointitehtävään voi juurikaan valmistautua. Tiedon ke-räämisvaiheessa perhettä tavataan ja hankittu tieto perustuu keskusteluihin perheen kanssa ja mah-dollisiin säilöönottokeskuksen työntekijöiden tekemiin perheen vointia koskeviin havaintoihin.
Kolmas taso liittyy tiedon analysointiin, ymmärtämiseen ja tulkitsemiseen. Lastensuojelun sosiaali-työntekijät arvioivat lapsen etua ja tulkitsevat sitä lastensuojelulain näkökulmasta. Neljännellä ta-solla tapahtuva arviointi, päätösten tekeminen koskien suhteita, tarpeita, riskejä, hoidon tai turvalli-suuden tasoa, tilanteen vakavuutta ja henkilöiden kykyjä selvitä on lastensuojelussa keskeistä ja osa
52
ammattitaitoa. Analyysi säilöönottotilanteessa on kuitenkin enemmän vanhemmuuden analyysiä kuin lapsen tarpeita koskevaa analyysiä (ks. Adcock 2001, 76). Analyysin perusteella lastensuojelun työntekijät tekevät lausunnon, mutta viidennelle tasolle, joka koskee päätöksentekoa eri toimenpi-teistä sekä toimenpiteitä toteuttavista tahoista ja edistymisen arviointia, ei säilöönottotilanteessa tehdyssä lastensuojelullisessa arviointiprosessissa päästä. Lapsen edun arviointia säilöönottotilan-teessa ei voida pitää suunnitelmallisena arviointina, jossa seurattaisi edistymistä, koska yhteisiä ta-voitteita ei aseteta eikä päätetä muutokseen tähtäävistä toimenpiteistä.
Adcockin (2001, 76) nimeämät ja toisiinsa linkittyvät arvioinnin vaiheet informaation hankinta, faktojen ja tunteiden tutkiminen, merkityksen antaminen tilanteelle, yhteisen ymmärryksen saavut-taminen asiassa osallisina olevien henkilöiden kanssa tilanteesta sekä toimenpidesuunnitelmien pohjaksi tehtävä lapsen tarpeiden ja vanhemmuuden analyysi eivät kohtaa säilöönottotilanteessa tehtävän lapsen edun arvioinnin prosessin kanssa. Säilöönottotilanteessa informaation hankinnan vaihe on lyhyt, siihen sisältyy yksi tapaaminen perheen kanssa. Faktojen ja tunteiden tutkiminen ja merkityksen antaminen tapahtuu tässä ja nyt. Yhteisen ymmärryksen saavuttamiseksi perheen kans-sa ei ole käytettävissä aikaa, ja ongelmallista on se, ettei joka tapaukseskans-sa voida vaikuttaa itse asi-aan eli käännyttämispäätökseen. Haastavana kaikki tutkimukseen osallistuneet sosiaalityöntekijät riippumatta siitä, missä organisaatiossa työskentelivät, kokivat sen, että asiakkaat usein olettavat tai toivovat, että sosiaalityöntekijä voisi jotenkin vaikuttaa turvapaikka- tai oleskelulupapäätökseen tai käännytyspäätökseen. Lastensuojelutyössä on totuttu kohtaamaan vaikeitakin tilanteita, mutta siitä huolimatta työntekijät kertoivat kokeneensa vaikeaksi sen, että säilöön otettujen tilannetta ei voi millään lailla auttaa, ja on varottava sanojaan, ettei herätä vääränlaista toivoa. Asia on koetettu rat-kaista niin, että heti tapaamisen aluksi kerrotaan, mihin asioihin ei voida vaikuttaa, ja missä asioissa voidaan auttaa.
Käännytyspäätös ahdistaa säilöön otettuja ja säilöönottotilojen olosuhteetkin saattavat ahdistaa lap-sen kanssa siellä oltaessa. Maasta poistamilap-sen prosessi saatetaan kokea sosiaalityöntekijöiden tahol-la eettisesti hankatahol-lana, mutta siitä huolimatta on hyväksyttävä se, ettei omaan toimivaltaan kuulu turvapaikkaoikeuden tai säilöönottopäätöksen arvioiminen, vaan toisen viranomaisen päätöksen oi-keellisuuteen tulee luottaa.
SttRz: ”Se ristiriita varmaa liittyy siis siihen maasta poistamiseen, jotenki siihen pro-sessiin enemmän niiku lastensuojelun sosiaalityöntekijän näkökulmasta, et se ehkä tu-lee enemmän siitä, mut siihen tietysti, kylhän sen nyt ymmärtää, et me ei siihen voida
53
vaikuttaa eikä nyt oo edellytyksiäkään sitä asiaa arvioida eikä se niiku kuulu, et tietyst luottaa toisen viranomaisen arvioon siitä. Et siitähän se ikään kuin hankaluus taval-laan tulee. Ei niinkää siitä, että kyllähän se pääsääntösesti se on kyllä lapsen etu olla siellä vanhempansa kanssa. ”
Lastensuojelutyöntekijöiden haastattelussa nousi useamman kerran esiin, että käräjäoikeudelle teh-tävän lausuntokäytännön tarkoitus on herättänyt varsinkin aluksi hyvin paljon hämmennystä; mitä kuuluu tehdä ja millä tavalla. Sosiaalityöntekijät eivät olleet saaneet tehtäväänsä selkeää ohjeistusta mitä heidän halutaan lausuvan ja mihin ottavan kantaa. Asiaa koskien on kokoonnuttu asiaan liitty-vien eri viranomaisten (poliisi, käräjä-oikeus, sosiaalipalvelujen tuottaja, säilöönottoyksikön edusta-ja) kesken, mutta yhteinen neuvottelu ei ole lastensuojelun roolin kannalta selkeyttänyt asiaa. Arvi-ointityö perustuu ulkomaalaislain 301/2004 pykälään 122, mutta pykälää ei koeta riittävän ohjaava-na. Keskustelua käydessään ryhmä kuitenkin havaitsi tulkintani mukaan hämmennyksen laantu-neen, he olivat selventäneet asian jollain tavalla itselleen ja rakensivat keskustelun aikana yhteistä käsitystä arviointikäynnistä säilöönottoyksikössä. Se nähtiin ikään kuin tarkistuskäyntinä ja mah-dollisuutena asiakkaalle kertoa jollekin organisaation ulkopuoliselle henkilölle, mikäli kokisi saa-neensa huonoa kohtelua tai oikeuksiansa rikotun jollain lailla. Työhön liittyi siis myös asiakkaan oikeuksien valvontaa. Keskustelussa nousi esiin eräs poikkeuksellinen tilanne, jossa asiakkaat eivät olleet syystä tai toisesta saaneet niin sanottua alkuinfoa säilöönottoyksikössä ja lastensuojelun työn-tekijöiden käynti oli rauhoittanut asiakkaita, kun he olivat vihdoin saaneet tietoa itselleen olennai-sista asioista.
SttRx: ”Se on niinku arvo sinänsä, et siellä on joku ihminen joka heitä tapaa, et jos heillä olis joku tosissaan joku viesti tai tämmönen ni sit niiku tavallaan osottaaks se heille luottamusta, et sen organisaation ulkopuolinen henkilö tulee. Jotenki sillee sitä on yrittäny itsellensä perustella kun se on niiku sanoin ollu vähä hämmentävää, että.
Et sitä menee niiku ihmisenä sinne, myös viranomaisena, mut joteki että, kuuntele-maan.”
54
Säilöönottoyksikön sosiaalityön ennaltaehkäisevä arviointiprosessi
Säilöönottoyksikön sosiaalityöllä on myös merkitystä lapsen edun arvioinnin ja turvapaikanhakija-lapsen aseman kannalta säilöönottotilanteessa. Tähän liittyvä prosessi on kuitenkin siinä mielessä epävirallisempi kuin lastensuojelun prosessit, että sitä ei suoraan ohjaa mikään lainsäädäntö. Säi-löönottoyksikössä on kuitenkin sovittuja käytäntöjä liittyen perheiden säilöönottoon, joista voidaan katsoa prosessin muodostuvan. Perheen saapuessa säilöönottoyksikköön, sosiaalityöntekijä tutustuu perheen taustatietoihin, esimerkiksi ulkomaalaisrekisterin antamiin tietoihin perheestä ja heidän ti-lanteestaan, mistä ovat tulleet Suomeen ja kauanko ovat Suomessa olleet, ja milloin maasta poista-minen on suunniteltu toteutettavaksi. Arviointiprosessiin kuuluvat tasot 1) arviointitehtävään val-mistautuminen ja 2) tiedon kerääminen eri tahoilta limittyvät toisiinsa, tehtävään valval-mistautuminen on säilöönoton sosiaalityöntekijöillä käytettävissä oleviin taustatietoihin perehtymistä eli jo tässä vaiheessa kerätään tietoa. Säilöönoton sosiaalityöntekijä etsii perheen tietoja esimerkiksi ulkomaa-laisrekisteristä. Sitten sosiaalityöntekijä tapaa perheen, selvittää vanhempien näkemykset tilanteesta ja huolehtii siitä, että perhe on saanut riittävästi tietoa eli huolehtii siitä, että perhe on tietoinen sekä toimintatavoista säilöönottoyksikössä että oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.
Epävarmuus siitä, kuinka pitkään säilöönottoyksikössä joudutaan olemaan, arvioidaan kuormitta-vaksi. Vuosia päätöstä odottaneille perheille käännytystilanne on rankka paikka. Tämä nousi esiin sekä säilöönottoyksikön että lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kanssa käydyissä keskusteluissa.
Käännytystilanne sinänsä on rankka, suljetut tilat tuovat joillekin lisää kuormitusta. Paluu ei ole mieleinen, sitä ei haluta suunnitella, pohtia tai käsitellä, mutta siihen liittyviä pelkoja tuodaan vah-vasti esiin. Joskus käy niin, että vanhempi käytöksellään estää käännytyksen käännytystilanteessa ja perhe joutuu palaamaan säilöönottoyksikköön uuden käännytysyrityksen odottamista varten. Tilan-teet ovat ennustamattomia, psyykkisesti pärjäävät asiakkaat voivatkin poliisin tullessa hakemaan käyttäytyä yllättävästi.Ei ole olemassa yksinkertaista keinoa siihen, miten perheiden maasta lähtöä voitaisi helpottaa ja heidän kuormitustaan vähentää. Osa perheistä kykenee lähtemään avoimelta puolelta, mutta toisille lähtö on niin rankka paikka, että palautus tapahtuu väkisin. Vastaanottokes-kusten puolella ei ehkä ole resursseja tukemaan perheitä kotimaahan paluussa niin, että lähtö tapah-tuisi vapaaehtoisesti ja säilöönotolta vältyttäisiin.
Säilöönottoyksikön sosiaalityöntekijän rooli lapsen edun arvioinnissa näyttää liittyvän nimenomaan vanhempien voinnin seuraamiseen. Säilöönottoyksikön sosiaalityöntekijöillä on keskeinen rooli vanhempien toimintakyvyn ylläpitämisessä ja arvioinnissa, ja kaikista perheen kanssa toimivista
vi-55
ranomaisista heillä voi olla eniten tietoa perheestä. He eivät kuitenkaan tee lausuntoja lapsen edusta.
Lapsenkin kanssa saatetaan keskustella, mikäli lapsi on sen ikäinen, että hänen näkemystään pystyy keskusteluin selvittämään. Sosiaalityöntekijän on myös mahdollista seurata säilöönottoyksikön so-siaaliohjaajien pitämää päiväkirjaa, ja hyödyntää sitä arvioidessaan kuinka lasten perushuolenpidos-ta huolehdiperushuolenpidos-taan ja millaisperushuolenpidos-ta vanhempien ja lasten välinen vuorovaikutus on. Säilöönottoyksikön so-siaalityöntekijä seuraa vanhemman kykyä hoitaa lasta, ja arvioi tarvitaanko jotakin tukitoimia, ja ovatko tukitoimet mahdollisesti sellaisia, joita voidaan järjestää säilöönottoyksikön puolesta, vai onko syytä olla yhteydessä lastensuojeluun. Tämä ilmoitusvelvollisuus hänelle muodostuu lasten-suojelulain perusteella.
SttA: ” Arvioin siinä hyvinkii sitä arjen arjen sujuvuutta, ja että miten se perhe toimii, tarviiks se tukee ja yritetää niiku pitää sitä toimintakykyä ja semmosta niinkun yllä siinä säilöönottotilanteessa siinä hetkessä, et ei se ainakaan laskis se heiän toiminta-kyky vaan nyt ehkä päinvastoin, et oon yrittäny sanoo kaikille, että koittakaa pitää it-tenne nii hyvässä kunnossa ku pystytte, et nyt tässä pystyy kumminki, on ruokaa ja pystyy lepäämää, et jos tulee vielä tiukempi tilanne, ni sit on ne voimavarat kuiteki ka-sattu niin niiku ylös ku pystyy”
Sosiaalityön näkökulma säilöönottoyksikössä näyttäytyy ennaltaehkäisevänä, perheiden arkea yrite-tään helpottaa siinä missä voidaan, ja lapsia huomioidaan, heille annetaan esimerkiksi tervetuliais-paketti, jossa on värikyniä. Myös oikeuksille perustuvan sosiaalityön näkökulma on selvästi nähtä-vissä: sosiaalityöntekijä huolehtii siitä, että säilöön otetut ovat tietoisia omista oikeuksistaan ja vel-vollisuuksistaan. Sosiaalityöntekijä tuo myös lasten näkökulmaa ja oikeuksia tarvittaessa esiin van-hempien kanssa keskustellessaan. Oikeuksille perustuva sosiaalityö säilöön otettujen perheiden pa-rissa on toiminnan tasolla 1) tiedon antamista, 2) asianajoa, 3) ohjausta ja neuvontaa ja 4) oikeuk-sien toteutumiseen liittyvää valvontaa. Säilöönottoyksikön sosiaalityöntekijä varmistaa, että perhe on saanut tietoa siitä miten säilöönottoyksikössä toimitaan, ja mitkä ovat heidän oikeutensa ja vel-vollisuutensa. Sosiaalityöntekijältä turvapaikanhakijat saavat myös tietoa siitä, miten suomalainen yhteiskunta toimii, miten täällä ajatellaan, miten kannattaa toimia. Taustalla on ymmärrys siitä, että vieraasta kulttuurista tullut asiakas ei voi ymmärtää ja tietää suomalaiseen yhteiskuntaan liittyviä asioita ilman neuvontaa ja selittämistä. Konkreettinen esimerkki on lastensuojeluilmoituksen tar-koituksen selittäminen perheelle, jotta he ymmärtävät mistä on kyse, ja mitä siitä seuraa.
Asian-56
ajoon liittyvää toimintaa on esimerkiksi turvapaikanhakijoiden oikeuksista palveluihin neuvottele-minen.Palveluja ei saada aina järjestettyä, vaikka tarve tunnistetaan, esimerkiksi lapsille on vaikeaa saada lastenpsykiatrisia palveluita. Sosiaalityöntekijä myös varmistaa, että turvapaikanhakijat saa-vat edustajan silloin kun heillä on siihen oikeus. Asenteiden tasolla oikeuksille perustuvaa sosiaali-työtä luonnehtii vuorovaikutuksellisuus ja kunnioitus. Asiakkaan oikeus saada tietoa omalla äidin-kielellään on selvää ja tulkkeja käytetään paljon. Vuorovaikutuksellisuus näkyy siten, että asiakkai-ta kuullaan, selvitetään mikä on heidän näkemyksensä ja mitä he itse tietävät. Asiakkaille selvite-tään asioita ja perusteita niin, että he kykenevät asian ymmärtämään. Kunnioitus näkyy suljetussa-kin tilassa itsemääräämisoikeuden kunnioittamisena sekä asiakkaan kulttuurin kunnioittamisena.
SttB: ”Jokainen kohdataan niiku yksilönä ja hyö tekee omia, tai kuullaan tietyst ehkä vastentahtosesti, mut jos ei oo tarvetta niin kunnioitetaan tietyst heiän omia päätöksiä ja ratkasuja ja kaikki on niinku tasa-arvosina ja vertasina siinä, et kyl ne niiku, iha tämmösiä niinkun periaatteita ja tavallaa se, että siellä ne oikeudet toteutuu, et on vä-hä rajotetumpi ympäristö, mut että paljo pystyy kuiteki tekemään.”
Säilöönottoyksikön sosiaalityöntekijät kokivat, että yhteisymmärrystä perheiden kanssa on usein vaikea saavuttaa koskien tilanteen ja aikuisten puheiden vaikutusta lapseen, vanhemmat puhuvat ai-kuisten asioita lasten kuullen. He järkeistivät vanhemman käyttäytymistä niin, että kyse voi olla kulttuurisesti eroavista käsityksistä siitä, miten lapsille ja lasten kuullen puhutaan, ja toisaalta erityi-seen tilanteeerityi-seen liittyvästä ahdistuksesta, jolta ei psyykkisesti kuormittavassa tilanteessa pystytä lasta turvaamaan. Vanhemmat puhuvat paluuseen kohdistuvia pelkojaan auki lasten läsnä ollessa.
Säilöönottoyksiköiden sosiaalityöntekijöiden näkemyksen mukaan lapset oirehtivat säilöönottoyk-sikössä vanhempien puheiden vuoksi. Vanhempien psyykkisen toimintakyvyn heikentymisen yh-teys lapsen oirehdintaan on havaittu säilöönottoa koskevissa tutkimuksissa, joissa on tutkittu säi-löönottoon liittyviä psykososiaalisia vaikutuksia. Sosiaalityöntekijät koettavat tuoda vanhemmille
Säilöönottoyksiköiden sosiaalityöntekijöiden näkemyksen mukaan lapset oirehtivat säilöönottoyk-sikössä vanhempien puheiden vuoksi. Vanhempien psyykkisen toimintakyvyn heikentymisen yh-teys lapsen oirehdintaan on havaittu säilöönottoa koskevissa tutkimuksissa, joissa on tutkittu säi-löönottoon liittyviä psykososiaalisia vaikutuksia. Sosiaalityöntekijät koettavat tuoda vanhemmille