SÄHKÖASENNUSTEN UUSIMINEN

8.1 Yleistä

Rakennukseen käytön aikana kohdistuvat toimenpiteet voidaan määritellä seuraavasti /43/.

Perusparannus

- toimenpiteet, jotka lisäävät rakennuksen käyttöarvoa sen alkupe­

räiseen tasoon nähden. Toimenpiteet voivat kohdistua tilan­

käytön, varustetason tai rakenteiden parantamiseen.

Kunnossapito

- toimenpiteet, joiden tarkoituksena on korjaamalla säilyttää rakennus ja siihen kuuluvat varusteet ja laitteet käyttökel­

poisessa tai enintään alkuperäistä vastaavassa kunnossa.

Huolto

- jatkuvia ja säännöllisesti toistuvia toimenpiteitä, joilla toisaalta ylläpidetään rakennusten teknillisten laitteiden toi­

mintaa ja toisaalta pidetään rakennus sekä sen kiinteät varus­

teet ja laitteet käyttökelpoisina, pitkäikäisinä ja taloudelli­

sina käyttää.

Näitä kaikkia toimenpiteitä kohdistetaan myös sähköasennuksiin.

Sähköasennusten perusparantamisen lähtökohtana on yleensä asennusten mi­

toitus, joka rajoittaa sähkön monipuolista käyttöä. Myös asennusten heikko kunto voi olla syynä niiden uusimiseen. Lisäksi tietyt raken­

teelliset toimenpiteet, kuten huonetilamuutokset, pintarakenteiden uusiminen ja lämmöneristyksen lisääminen vaikuttavat sähköasennuksiin.

Sähköasennusten perusparannustyöt voivat liittyä rakennuksen muuhun pe­

rusparannukseen tai voidaan rajoittua etupäässä sähköasennustöihin.

Tällöinkin yleensä tarvitaan rakennus-, maalaus- ja mahdollisesti muita­

kin työsuorituksia. Siksi laaja sähköasennusten uusiminen kannattaa mikäli mahdollista ajoittaa muiden perusparannustöiden yhteyteen.

8.2 Perusparannuksessa käytettävät asennustavat

Vanhojen rakennusten sähköasennuksia uusittaessa ovat käytettävissä samat asennusvaihtoehdot kuin uudisrakentamisessakin, nimittäin uppo- asennus, pinta-asennus ja sähkölista- ja johtokanavajärjestelmä.

8.2.1 Uppoasennus

Uppoasennus on uudisrakentamisessa yleinen ja edullinen asennustapa.

Perusparannuksissakin sitä käytetään varsinkin puurakenteisissa pien­

taloissa, joissa uusitaan pintarakenteita tai lisätään lämmöneristystä, sillä näiden toimenpiteiden yhteydessä asennusputket voidaan helposti sijoittaa seinärakenteiden sisään. Vanhoissa kivirakennuksissa on uppo- asennuksen käyttö hankalampaa, sillä tällöin joudutaan uusia putkia varten hakkaamaan aukot seiniin, minkä seurauksena työmaalla riittää urien ja aukkojen paikkaamista.

Vanhojen putkitusten hyväksikäyttö on toisinaan mahdollista. Usein ko- jerasioita on kuitenkin liian vähän, joten alkuperäiset putkitukset eivät riitä, minkä vuoksi asennuksia on jollain tavalla laajennettava. Vanhoja putkituksia käytettäessä joudutaan vanhat kojerasiat usein poistamaan, sillä nykyaikaisten kytkimien ja pistorasioiden kiinnittäminen niihin tuottaa hankaluuksia.

Päädyttäessä uppoasennukseen soveltuu muoviputki lähes kaikkiin kysymyk­

seen tuleviin rakenteisiin. Sen käyttö on sikälikin suositeltavaa, että johdosta putkeen mahdollisesti syntyvä maasulku ei aiheuta palo- eikä tapaturmavaaraa.

8.2.2 Pinta-asennus

Pinta-asennus soveltuu käytettäväksi vanhoissa rakennuksissa sähköturval­

lisuusmääräysten sallimissa puitteissa. Asennusjohtoina tulevat kysy­

mykseen putkilanka (MPLV) ja muovivaippajohto (MMJ). Putkilanka on tarkoitettu vaarattomiin käyttöolosuhteisiin paikoissa, joissa johdon vahingointumisvaara on vähäinen. Siten se ei sovellu kosteisiin eikä märkiin tiloihin. Myös keittiössä sen käyttö on rajoitettua.

Pinta-asennuksessa esiin jäävät johdot ja jakorasiat koetaan usein asuinhuoneissa haitallisen näköisiksi. Mikäli tämä seikka ei ole

ratkaiseva tekijä, tarjoaa pinta-asennus edullisen vaihtoehdon. Johtoja voidaan pyrkiä "piilottamaan" huolellisella työllä ja käyttämällä mah­

dollisuuksien mukaan hyväksi jalkalistaa, ikkunan- ja ovenpieliä ja muita laudoituksia, joita pitkin johto voidaan kiinnittää.

8.2.3 Sähkölista- ja johtokanavajärjestelmä

Sähkölistalla tarkoitetaan osaa, joka sisältää tehdasmaisesti kiinni­

tetyt johtimet tai johdot tai jossa on yksi tai useampia johtotiloja johtimien tai johtojen asennusta varten ja joka muodostaa niille mekaa­

nisen suojan sekä vastaa yhtä tai useampaa asennusputkea. Lista voi sisältää johtotiloja sekä vahvavirta- että heikkovirtajohtoja varten (StM 28 §). Asuinhuoneistoissa käytettävät sähkölistat ovat yleensä yksikanavaisia kapeita muovilistoja.

Johtokanavajärjestelmä on yhteisnimitys metallista tai eristeestä val­

mistetulle johtokanavalie, järjestelmään kuuluville kytkentä-, haaroi­

tus-, jatko- ja liitäntärasloille, jotka yhdessä muodostavat lajikoes- tuksessa hyväksytyn kokonaisuuden (StM 28 §). Johtokanavia on sekä pinnalle asennettavia että osittain upotettavia kouruja. Vanhoissa kerrostaloissa voidaan nousujohdot sijoittaa portaikkojen nousujohtoka- naviin, jotka varustetaan lisäksi porrasvalaisimilla, valaistuskytkimillä ja pistorasioilla. Samaan johtokanavaan voidaan asentaa myös puhelin­

johdot, yhteisantennijohdot sekä hissien ja huippuimurien johdot.

Sähkölista-asennus on kehitetty elementtirakentamisen yhteydessä, mutta rakenteista irrallisena se soveltuu erinomaisesti myös perusparannuskoh­

teisiin. Sähkölistat toimivat paitsi johtojen mekaanisena suojana myös rakennusteknisinä peitelistoina, ovi-, jalka- yms. listoina. Yhdenmukai­

suuden vuoksi niitä sijoitetaan sellaisiinkin paikkoihin, joissa ne eivät sähköasennusten kannalta ole välttämättömiä. Listat kiinnitetään rakenteisiin nauloilla, ruuveilla tai liimaamalla.

Sähkölistajärjestelmä on hyväksytty pinta-asennuksiin kuivissa ja palo­

ja räjähdysvaarattornissa tiloissa. Asuntojen kylpyhuoneissa sähkölistaa

ei saa asentaa A- eikä Bl-alueille. Listan käyttö on kuitenkin sallittu B2-alueella vähintään 1,7 m korkeudella, joten johtotie valaisimille voidaan tehdä katon rajassa kiertävällä listalla (StM 40 §).

Yksikanavaisessa sähkölistassa sekä metallisessa johtokanavassa, jossa ei ole sisäpuolista eristystä, on käytettävä vaipallisia johtoja. Vahva- virta -asennus johdoista tulevat tällöin kysymykseen muovivaippajohto MMJ ja sähkölistajohto MEK. Heikkovirtajohtoina käytetään tällöin johto- lajeja MHS ja AJS.

Sähkölistajärjestelmän etuna on helppo muunneltavuus jälkeenpäin. Pisto­

rasioiden paikkaa voidaan muuttaa ja niitä voidaan lisätä vähin kustan­

nuksin ilman, että seinärakenteeseen jää rumentavia jälkiä. Asennustyöt voidaan tehdä riippumatta entisistä asennuksista, ja muun perusparannuk­

sen yhteydessä tehtävät asennustyöt voidaan ajoittaa kiinteiden kalus­

teiden ja lattiapäällysteiden asentamisen samoin maalaustöiden jälkeen.

Sähkölistajärjestelmän johdotus ei ole yhtä selväpiirteistä kuin uppo- asennuksen johdotus keskellä kattoa olevine jakorasioineen, sillä sähkö- listassa huonetta kiertää johtonippu ja haaroituksia tehdään kojeitten kytkentätiloissa ja listan yhteydessä olevissa jakorasioissa. Jotta sähkölistaan saataisiin mahtumaan tarvittavat johdot ja jotta johtome- nekki pysyisi kohtuullisena, tulee kojeitten sijoitukset ja johtoreitit suunnitella huolellisesti.

Uudisasennuksissa sähkölista- ja johtokanavajärjestelmän sähköurakka on 1,3...1,5-kertainen verrattuna uppoasennukseen /44/. Perusparannus- tapauksissa hintavertailua vaikeuttaa se, ettei asennustyö ole yhtä sel­

väpiirteistä kuin uusissa rakennuksissa. Varsin yleistä on, että samassa kohteessa käytetään rinnakkain eri asennustapoja.

Epäluuloisuutta lista-asennusjärjestelmää kohtaan ovat herättäneet var­

sinkin kattovalaisinratkaisut. Valaisimen liittäminen katon rajassa olevaan pistorasiaan on huomiota herättävää. Jonkin verran huomaamatto- mampi vaihtoehto on kapea kattolista. Tietysti on mahdollista käyttää myös osittain uppoasennusta niissä tiloissa, joissa kattolista tai -pis­

torasia koetaan häiritsevänä.

8.3 Sähkötyöt perusparannettavissa asuinrakennuksissa /45, 46/

8.3.1 Kerrostalojen sähkötyöt

Suoritettavat sähköasennustyöt voivat liittyä rakennuksen muuhun perus­

parannukseen, tai rajoitutaan ainoastaan kiinteistön huonokuntoisiksi tai alimitoitetuiksi havaittujen sähkölaitteiden, kuten esim. pääkeskuk­

sen, nousujohtojen, mittari- ja ryhmäkeskuksien uusimiseen. Viimeksi mainitussa tapauksessa asennustyötä vaikeuttaa se, että talon asukkaiden takia joudutaan suorittamaan erikoisjärjestelyjä sähkön saannin takaami­

seksi. Vanhojen asennusten purkamista ei voida suorittaa kerralla, vaan joudutaan käyttämään rinnakkain uusia ja vanhoja asennuksia. Pur- kamistyön hinnoittelu tuottaa myös urakkahintaa laskettaessa vaikeuksia.

Vanhojen sähköasennusten hyväksikäyttömahdollisuudet on arvioitava tapaus­

kohtaisesti. Rakennuksen kokonaisvaltaisessa perusparannuksessa sähkö­

asennukset uusitaan yleensä kokonaan, sillä alkuperäisiä asennuksia ei ole mitoitettu nykyisiä sähkönkäyttötarpeita varten. Asennuksia uusit­

taessa lähtökohtana pidetään nykyistä uudisrakennusten mitoituskäytäntöä ja sähköturvallisuusmääräyksiä. Perusparannuksen yhteydessä asukkaiden yhteiseen käyttöön tarkoitettujen laitteiden määrä yleensä kasvaa, kun kiinteistö varustetaan esim. ajanmukaisilla sauna-, pesula- ja kylmä- säilytystiloilla, koneellisella ilmastoinnilla, sähkölukkojärjestelmällä, hälytyslaitteilla, autolämmityspistorasioilla jne.

Perusparannuksessa tulee varsinaisen sähkönjakelujärjestelmän lisäksi kiinnittää huomiota myös antenni-, puhelin- ja heikkovirtajärjestelmien kuntoon. Alkuperäisiin asennuksiin ei tavallisesti ole kuulunut yhteis­

antenni vahvistinta! tteita johtoverkostoineen, vaan ne on tehty jälkeen­

päin. Antennivahvistin on vanhoissa kiinteistöissä edullista sijoittaa ullakkotiloihin. Uusittaessa puhelinnousujohdot asennetaan ne samoja johtoteitä myöten huoneistoihin kuin vahvavirtanousujohdotkin.

Mikäli vanha pääkeskus on asennettu sellaiseen tilaan, johon uusi keskus voidaan asentaa, jää talojohdon uusimistarpeen arvioiminen sähkölaitok­

sen tehtäväksi. Jos vanha pääkeskustila ei pienuutensa takia sovellu käytettäväksi, joudutaan talojohto usein uusimaan tai jatkamaan.

Mahdollisesti tarvittavan uuden pääkeskustilan löytäminen saattaa tuottaa vaikeuksia, sillä sinne tulisi olla pääsy yleisistä tiloista.

Keskushuoneen tulisi myös sijaita siten,että keskus voidaan kuljettaa sinne kokonaisena. Keskushuoneessa ei saa olla LVI-järjestelmään kuulu­

via venttiileitä, luukkuja tai haaroituksia. Jakokeskuksen yläpuolella ei myöskään saa olla putkistoja, vaan vesivaurioiden välttämiseksi niiden tulee olla vähintään 0,5 m keskuksen ulkopuolella.

Vanhimmissa rakennuksissa ovat sähkömittarit usein huoneistoissa. Uusi­

misen yhteydessä kWh-mittarit sijoitetaan tavallisimmin portaittain

yhteismittarikeskukseen, ja jokaiselle asunnolle vedetään oma nousujohto.

Mikäli yhteismittarikeskukselle ei löydy sopivaa komerotilaa, voidaan käyttää kellari- tai porraskäytävätiloihin sijoitettuja ovella varustet­

tuja peltikaappeja. Liitteessä 8 on esitetty tyypillinen 1940-luvun nousujohtokaavio ja standardin SFS 2364 mukaisia nousujohtokaavioita.

Nousujohtoteinä voidaan kellarikerroksissa yleensä käyttää kaapelihyllyjä.

Kaapelihyllyjen sijoittaminen kellarikäytävään on kuitenkin toisinaan vaikeaa, sillä kellarikerrokset ovat vanhoissa rakennuksissa usein mata­

lampia kuin uusissa rakennuksissa, eivätkä kellarikäytävätkään ole yhtä suoraviivaisia kuin nykyään.

Nousujohtojen vienti asuinkerroksiin voidaan toteuttaa joko johtokanavaa tai nousujohtoputkitusta käyttäen. Kaapelihyllyjä ja nousujohtokanavia asennettaessa on muistettava huolehtia, että eri paloalueiden välisiin seiniin ja lattioihin tehdyt johtoaukot tukitaan asiaankuuluvasti.

Huoneistojen ryhmäkeskukset joudutaan myös usein uusimaan, sillä huoneis­

tot on yleensä varustettu yksivaiheisilla mittari- ja ryhmäkeskuksilla, joissa saattaa olla vain 2-3 varoketta. Ryhmäkeskusta uusittaessa on parasta asentaa uusi pinnallinen keskus vanhan keskuksen tilalle, sillä tällöin voidaan käyttää hyväksi vanhoja ryhmäjohtoputkituksia.

Tarvittavien lisäpistorasioiden ja valopisteiden asentamisessa käytetään tapauksesta riippuen pinta-, uppo- tai sähkölista-asennusta. Keittiöihin ja kylpyhuoneisiin voidaan asentaa pistorasialla varustettuja valaisimia, jolloin vältytään erillisten pistorasioiden asentamiselta. Vanhojen

rakennusten huonekorkeutta voidaan myös käyttää hyväksi rakentamalla alaslaskettu katto, jolloin putkituksia voidaan sijoittaa alakatto- tilaan. Näin helpotetaan asennustyötä ja vältytään ehkä hakkauksilta.

Kellari- ja ullakkotilojen asennukset ovat tavallisesti niin huonokun­

toiset, että ne joudutaan uusimaan. Useimmiten näitä tiloja myös muute­

taan, koska perusparannuksen yhteydessä halutaan kiinteistö varustaa asianmukaisilla varasto-, kylmäsäilytys-, sauna- ja pesulatiloilla.

Vanhojen rakennusten ominaispiirteitten takia joutuvat sekä sähkösuun- nittelija että urakoitsija työssään kohtaamaan uudisrakennukseen verrattuna tavallista enemmän ongelmia, jotka on pyrittävä tapauskohtaisesti rat­

kaisemaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla.

8.3.2 Pientalon sähköasennustyöt

Pientalon sähköasennuksia perusparannettaessa ovat lähtökohdat samat kuin kerrostaloissakin. Yleensä uusitaan ainakin asennusjohdot ja

useimmiten myös ryhmäkeskus. Mikäli sähkön käyttö olennaisesti laajenee, voidaan myös päävarokkeet ja liittymisjohto joutua vaihtamaan.

Sähköasennuksia uusittaessa on asukkaalla kerrostaloasukasta paremmat mahdollisuudet vaikuttaa pistorasioiden ja valopisteiden sijoitukseen.

Ottamalla suunnittelussa huomioon asukkaan toivomukset päästään käytön kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaisiin asennuksiin.

8.4 Sähköasennusten perusparannuskustannukset

8.4.1 Yleistä

Sähköasennuksia korjattaessa tai uusittaessa on työ mahdollista teettää joko urakka- tai laskutustyönä. Pienet korjaukset tehdään yleensä las­

kutustyönä mutta laajemmat kokonaisuudet urakkana, vaikka perusparannus­

töihin liittyy usein sellaisia seikkoja, joita urakan laskentavaiheessa on vaikea ennakoida.

Liitteessä 9 on esitetty sähköasennusalan yleinen huolto- ja korjaus­

töiden veloitussuositus vuodelle 1979. Suosituksella ei kuitenkaan ole minkäänlaista sitovuutta, vaan yrityksillä on mahdollisuus määrätä

veloituksensa harkintansa mukaan. Paitsi varsinaisia sähköurakointi- liikkeitä käytettävissä on myös urakointioikeudet omaavia henkilöitä, jotka oman toimensa ohella tekevät sähköasennustöitä, ja heidän veloitus- perusteensa poikkeavat liikkeiden noudattamasta käytännöstä.

8.4.2 Pientalon sähköasennusten perusparannuskustannukset

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen rakennustalouden laboratorio on tutkinut pientalojen perusparannuskustannuksia. Päähuomio näissä tutki­

muksissa on kiinnitetty rakennusteknisiin seikkoihin, mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta perusparannuskohteissa on tehty myös sähkö- töitä.

Kyseisen tutkimuksen /47/ kustannustiedot on koottu 35:stä vuosina 1976-1977 perusparannetusta omakotitalosta. Keskimääräinen perusparan-nus maksoi 600 mk/h-m , mitä voidaan pitää varsin täydellisenä peruspa­2 rannuksena. Kokonaiskustannukset jakautuivat näissä 35 omakotitalossa taulukon 15 osoittamalla tavalla.

Taulukko 15. Pientalojen perusparannushankkeitten kokonaiskustannusten urakkakohtainen jakautuminen.

Rakennustekniset työt 45

o o O

mk

LVI-työt 14

o o

mk

Sähkötyöt 4 300 mk

Yleiskustannukset 2 300 mk

Yhteensä 66 o O O

mk

Keskimääräinen LVI- ja sähköurakka on kuitenkin jonkin verran taulu­

kossa esitettyä suurempi laskettuna niistä kohteista, joissa ko. töitä tehtiin. LVI-urakan suuruudeksi tulee tällöin 15 800 mk ja sähköurakan 4 400 mk. Edellä esitettyjen kustannusten hintataso vastaa tilannetta tammikuussa 1977, jolloin pientalon rakennuskustannusindeksissä sähkö- töiden indeksin arvo oli 157,1, kun se helmikuussa 1980 oli 207,3.

Siten silloinen 4 400 mk:n keskimääräinen sähköurakka olisi helmikuussa 1980 maksanut 5 800 mk.

Em. sähkötöiden kustannuksissa on otettu huomioon ryhmäkeskuksen, asen­

nus johto jen ja -tarvikkeiden sekä kiinteiden valaisimien hankinta ja asennus. Muita sähkölaitteita ei kustannuksiin sisälly. Niissä tapauk­

sissa, joissa perusparannuksen yhteydessä siirryttiin sähkölämmitykseen, on sähkölämmityksestä aiheutuneet laite- ja asennuskustannukset sisäl­

lytetty LVI-kustannuksiin.

4 400 mk:n sähkötyökustannus on vain keskimääräinen arvo, sillä kustan­

nukset vaihtelivat eri kohteissa melkoisesti. Taulukkoon 16 on koottu tietoja tutkimusaineiston esimerkkivalikoiman kahdeksasta kohteesta.

Kyseisissä tapauksissa on käytetty pääasiassa uppoasennusta, koska se lämmöneristyksen lisäyksen yhteydessä oli vaivatonta. Osa asennuksista on tehty urakkana ja osa laskutustyönä.

Käytettävissä olleen aineiston perusteella ei saa täyttä selvyyttä suori­

tettujen sähkötöiden perusteellisuudesta. Ilmeistä kuitenkin on, että kaikissa kohteissa ei ole katsottu tarpeelliseksi uusia sähköasennuksia kokonaan, vaan vanhoja asennuksia on käytetty osittain hyväksi.

Taulukko 16. Pientalon perusparannuksen yhteydessä tehtyjen sähkö- asennustöiden kustannukset.

Kohde Perusparannet­

tu pinta-ala

Tarvikekus­

tannukset

Työkustannuk­

set

Kokonais­

kustannukset

mk % mk % mk mk/mz

1 156 m2

2300 74 800 26 3100 20

2 112 1660 58 1220 42 2880 26

3 136 2620 38 1880 42 4500 33

4 91 3500 64 2000 36 5500 60

5 116 2720 64 1540 36 4260 37

6 127 3600 51 3400 49 7000 55

7 96 3540 54 3000 46 6540 68

8 61 1500 60 1000 40 2500 42

Perusparannettavan pientalon sähköistyksen uusimiskustannusten alusta­

vaksi arvioimiseksi on liitteessä 10 esitetty viitteen /48/ mukaisia urakkatyön pistehintoja pientalon rakennuskustannusindeksin avulla helmikuun 1980 hintatasoon muunnettuna. Esitettyjen yksikköhintojen laskennassa on vahvavirtapisteissä asennuspituudeksi oletettu 6,5 m ja heikkovirtapisteissä 10 m. Hinnat on pyöristetty ylöspäin lähimpään

5 mk:aan. Laskutustyönä tehtävissä suppeissa töissä voidaan karkeana nyrkkisääntönä pitää kulutuspisteen urakkahinnan kertomista kahdella.

8.4.3 Kerrostalon sähköasennusten perusparannuskustannukset

Seuraavassa esitettävät suppeat kustannustiedot perustuvat eräiden

asuntohallituksen lainoittamien kohteiden kustannuksiin. Tarkastelluissa viidessä kerrostalossa suoritettiin varsin perusteellinen perusparannus, ja sähköasennukset uusittiin täydellisesti.

Tarkastelluissa tapauksissa päädyttiin jonkin verran erilaisiin asennus- ratkaisuihin. Nousujohtojen asennuksessa käytettiin johtokanavan ohella vanhoja asennusputkia ja vanhaa nousukuilua sekä uutta nousujohtoputki- tusta. Ryhmäjohtoasennuksissa lista-asennus oli yleisin asuinhuoneissa, mutta sen rinnalla käytettiin myös pinta- ja uppoasennusta.

Sähköteknisten töiden kustannukset (taulukko 17) ovat työt suorittaneen urakointiliikkeen urakkatarjoushintoja. Koska käytäntö esim. urakkaan kuuluvien kojeiden osalta näyttää olevan erilainen, on eri kohteet py­

ritty saattamaan tasavertaisiksi vähentämällä esim. liedet, jääkaapit ja pesulakojeet urakkatarjoushinnoista. Kustannuksiin eivät sisälly myös­

kään liittymisjohto- ja mittarointityöt, jotka sähkölaitos suorittaa suoraan tilaajaa laskuttaen. Sähköasennustöiden hintataso vastaa todel­

lista suoritusajankohtaa. Yksityiskohtaiseen kustannusten jaotteluun, jollainen viitteessä /44/ on uudisrakennusten osalta esitetty, ei asunto­

hallituksen aineiston perusteella ole mahdollista ryhtyä.

Taulukko 17. Perusparannettujen kerrostalojen sähkötyö- ja sähkö- metri (mk/asm )

1 420 1 314 1 157 1 172 1 437

Sähkötekniset työt (mk) 176 000 172 400 90 000 114 090 65 000 Sähkötekniset työt/

tannukset (%) 0,17 0,22 0,46 0,26 0,41

8.5 Valtion peruskorjauslainoitus

8.5.1 Yleistä

Omakotitaloissa sekä vuokra- ja asunto-osuuskuntataloissa tehtäviin pe­

ruskorjauksiin on tietyin edellytyksin mahdollisuus saada asuntotuotan­

tolain (247/66) mukaista valtion asuntolainaa. Lainat myönnetään kuntien välityksellä, ja niihin on saatava asuntohallituksen hyväksyminen. Maa­

talouden asuin- ja tuotantorakennusten peruskorjaamiseen myöntää maatila­

hallitus peruskorjauslainoja maatilalain (188/77) perusteella. Asunto- osakeyhtiötalot ja muut omistusasumiseen perustuvat talot omakotitaloja lukuunottamatta eivät vielä toistaiseksi kuulu valtion peruskorjauslai- noituksen piiriin.

Tilanne on kuitenkin muuttumassa, sillä tammikuussa 1979 vahvistettiin laki asuntojen perusparantamisesta (34/79). Uutta lakia sovelletaan

kuitenkin aluksi vain valtioneuvoston erikseen määräämillä kokeilu­

alueilla alueittaisena perusparantamisena. Tarkoituksena on kuitenkin nopeasti laajentaa lain soveltamisalaa ja laajentaa se koko maata koske­

vaksi. Uuden lain perusteella voidaan perusparantamista tukea talo- tyypistä ja asuntojen hallintamuodosta riippumatta. Tukea voidaan myön­

tää sekä tulotason ja varallisuusaseman perusteella suoritettavan tarve­

harkinnan mukaan että myös ilman tarveharkintaa.

Tällä hetkellä asuntotuotantolain perusteella omakotitalojen peruskor­

jaukseen ja/tai laajennukseen myönnettävien lainojen edellytyksenä olevaa sosiaalista tarkoituksenmukaisuutta ja taloudellisuutta arvostellaan ruokakunnan henkilöluvun, tulojen ja varallisuuden perusteella. Tällöin noudatetaan tulojen osalta kulloinkin voimassa olevia omistusasuntoja varten vahvistettuja tulorajoja. Varsinainen asuntolaina ja mahdollinen lisälaina voivat yhteensä olla korkeintaan 60 % asuntohallituksen hyväk­

symistä peruskorjauskustannuksista.

8.5.2 Sähköasennusten varustelutaso /49/

Asuntotuotantolain perusteella lainoitettavia asuntoja peruskorjatta­

essa on noudatettava tiettyjä laatu- ja varustetasovaatimuksia.

Ohjeitten mukaan sähköverkoston uusimisen yhteydessä tulee jokaisessa asuinhuoneessa, keittiössä, keittokomerossa ja eteisessä olla yksi kiinteä katto- tai seinävalopiste. Lisäksi näissä huonetiloissa tulisi olla yksi pistorasia jokaista seinäviivan täyttä viittä metriä kohti, vähintään

- kolme olohuoneessa

- kaksi keittiössä, joista toiseen voidaan liittää jääkaappi - yksi eteisessä

- yksi pesu- ja kylpyhuoneessa

TV pisteen luona sijaitsevan pistorasian tulee olla vähintään kolmi- liitäntäinen.

Omakotitaloissa sähköasennukset suositellaan tehtäväksi pinta-asennuk­

sena varsinkin niiltä osin, joissa peruskorjaustoimenpiteet eivät

muutoin kohdistu pintarakenteisiin. Puhelin- ja antenniverkostoa uusittaessa hyväksytään enintään kaksi puhelin- ja antennipistettä huoneistoa kohti. Suora sähkölämmitys hyväksytään, milloin se on taloudellisesti perusteltavissa.

In document Rakennusten sähköasennusten uusimistarpeen tutkiminen (sivua 68-81)