Liittymisjohdon asennus

Rakennuksen liittymisjohto (ent. talojohto) käsittää sähkölaitoksen jakeluverkon (runkoverkon) ja rakennuksen päävarokkeiden välisen johto- osuuden. Kun on kysymyksessä ilmajohtoliityntä, muodostuu liittymis­

johto kahdesta erityyppisestä johdosta, AMKA- tai avojohdosta rakennuk­

sen seinälle asti ja kaapelimaisesta johdosta rakennuksen seinältä pää- sulakkeille. Seuraavassa käsitellään kaapeliosuuden suojaamista.

Liittymisjohdon läpiviennissä johtoon kohdistuu lähinnä kosteudesta ai­

heutuvia ja mekaanisia rasituksia. Lisäksi ylikuormitukselta suojaamat­

toman liittymisjohdon asennuksessa on otettava huomioon paloturvalli­

suuteen liittyvät seikat.

Sähkötarkastuslaitoksen tiedonannossa T 56-79 on täsmennetty liittymis­

johdon asennusmääräyksiä. Tiedonanto koskee myös vanhoja asennuksia, sillä rakennuksen liittymisjohtoon kohdistuvien muutostöiden (esim. avo-johto vaihdetaan riippukierrejohdoksi) yhteydessä on liittymisavo-johto koko­

naisuudessaan muutettava uusien määräysten mukaiseksi.

Vanhojen varmuusmääräysten mukaan liittymisjohto, jota ei ollut varus­

tettu ylivirtasuojalla, oli asennettava palonkestävästi. Asennus kat­

sottiin palonkestäväksi, jos läpivientijohto oli varustettu mekaanisesti vahvalla palamattomalla putkella ja jos lisäksi /30/

a. välittömästi läpiviennin jälkeen rakennuksen sisäpuolelle ase­

tettiin liittymisjohtoon ylivirtasuoja tai

b. liittymisjohtoa jatkettiin kaapelilla tehdyn läpiviennin jälkeen samalla kaapelilla, joka oli varustettu vahvalla mekaanisella suojalla tai vedetty lujaan palamattomaan asennusputkeen. Liit­

tymisjohdon pituus ennen ylivirtasuojaa sai olla rakennuksen sisäpuolella korkeintaan 5 m, mikäli liittymisjohto ennen yli- virtasuojaa ei kokonaisuudessaan sijainnut palovaarattomissa tikoissa asennettuna palamattomalle alustalle.

Nykyisten määräysten mukaan putkiasennus sellaisenaan ei tee asennuk­

sesta palonkestävää, vaan liittymis]ohtoa edeltävän ylivirtasuojan on suojattava johto oikosululta.

Kysymykseen, joka koski liittymisjohdon mekaaniselle lujuudelle ja palon kestoisuudelle asetettujen vaatimusten noudattamista, saadut vastaukset väittelivät. Kymmenen vastaajaa oli sitä mieltä, että puutteita esiin­

tyy yleisesti tai erittäin yleisesti. Saman verran kannatusta sai vaih­

toehto "esiintyy silloin tällöin". Neljän vastaajan mielestä puutteet ovat harvinaisia.

Yleisimpänä puutteena nähtiin mekaanisen suojauksen laiminlyönti. Myös liittymisjohtojen poikkipintaa pitivät muutamat vastaajat liian pienenä verrattuna nykyvaatimuksiin, joiden mukaan poikkipinnan tulee olla vähin

_... . 2 .

taan b mm kuparia. Uusissa asennuksissa nämä pienimmät poikkipinnatkin tulevat kysymykseen vain, jos liittymisjohto on suojattu ylikuormituk­

selta sen alkupäähän sijoitetulla ylivirtasuojalla. Muutamat asennus- tarkastajat toivat vastauksissaan esiin myös sen seikan, että palovaa- ralliselle ullakolle sijoitettujen päävarokkeiden kotelointiluokka ei vastaa asennustilaa.

6.3 Asennusjohdot

Ennen muovieristeisten asennusjohtojen käyttöönottoa oli pääasiallisena eristemateriaalina kumi. Kuparijohtimen ympärille puristettu kumi oli käsitelty rikillä eli vulkanoitu kovettumisen ja haurastumisen estämi­

seksi. Vulkanoinnista huolimatta kumi menettää vuosien kuluessa kimmoi­

suutensa.

Mikäli johto on kuitenkin saanut olla kuivissa olosuhteissa ja vältty­

nyt mekaaniselta vahingoittumiselta, ei kymmeniä vuosiakaan vanhan asennusjohdon kunnossa saata olla mitään huomautettavaa. Useimmiten käyttöolosuhteet eivät ole olleet näin ihanteelliset, sillä lähes 2/3 vastaajista piti vanhojen kumieristeisten asennusjohtojen yleiskuntoa heikkona.

Kumieristeisten asennusjohtojen käyttöön liittyvät ongelmat tulevat esiin lähinnä jouduttaessa korjaamaan tai laajentamaan asennuksia. Hauras­

tunut kumieriste ei kestä liikuttelua eikä taivuttelua, vaan eriste

karisee pois. Kyselyyn vastanneet asennustarkastajat olivatkin lähes yksimielisiä siitä, että vanhat kumieristeiset asennusjohdot olisi pe­

rusparannuksen yhteydessä syytä poistaa kokonaan osittaisen uusimisen sijasta.

Tällä hetkellä käytössä olevien kumieristeisillä johdoilla tehtyjen asennusten määrää on vaikea arvioida. Vastaukset esitettyyn kysymyk­

seen vaihtelivat, ja osa asennustarkastajista oli kokonaan jättänyt vastaamatta tähän kysymykseen. Yleensä kuitenkin arvioitiin, että ky­

seisten asennusten osuus on korkeintaan 30 % käytössä olevista asennuk­

sista. Tilanne kuitenkin luultavasti vaihtelee eri puolella Suomea riippuen alkuperäisestä sähköistysajankohdasta. Jyllinkosken Sähkön jakelualueella arvioidaan jopa 50 %:ssa asennuksista käytetyn kumieris- teisiä asennusjohtoja, mutta alue kuuluukin vanhoihin sähköistysaluei- siin.

Sotien jälkeisissä poikkeuksellisissa olosuhteissa käytettyjen paperi- eristeisten asennusjohtojen ei ole kyselyn mukaan todettu aiheuttaneen mitään suuria ongelmia. Muutamat vastaajat mainitsivat tietoonsa tulleen kostuneiden paperieristeisten johtojen aiheuttamia tulipaloja, mutta mitään yleistyksiä ei tämän perusteella voi tehdä. Korvikemateriaaleil­

la tehtyjen asennusten määrä lienee nykyään melko vähäinen, sillä kor- vikemateriaaleja käytettiin varsin vähän aikaa, vaikka uudis- ja jälleen- rakennustoiminta olikin silloin vilkasta. Tarvikepulan takia jouduttiin asennusten laajuutta tällöin rajoittamaan, minkä vuoksi asennusten uusi- mistarve on ehkä ollut tavallista suurempi,

Vanhojen putkiianka-asennusten peittämistä ei pidetty kovin yleisenä, ei myöskään johtojen kiinnityksessä esiintyviä puutteita. Tiedustel­

taessa pihajohtojen pylväitten kuntoa jakaantuivat vastaukset lähes puoliksi vaihtoehtojen "yleinen" ja "esiintyy silloin tällöin" kesken.

Maaseutusähkölaitosten vastauksissa painottuivat vastaukset hieman enemmän vaihtoehdon "yleinen" puolelle. Pylväiden heikkokuntoisuus on ilmaus siitä, että kysymyksessä ovat vielä avojohdot, eikä ole siirrytty riip-pukierrejohtoon, jonka sijoittaminen pihapiiriin on avojohtoa joustavam­

paa.

6.4 Eristystila

6.4.1 Eristystilan mittaaminen

Sähköturvallisuusmääräysten /31/ mukaan enintään 1000 V laitoksen eris- tystilaa pidetään riittävän hyvänä, jos eristysresistanssi mitattuna kahden perättäisen ylivirtasuojan (varokkeen) väliltä tai ylivirtasuojan ja kulutuskojeen välillä, ilman kulutuskojetta, on 1000 ohmia nimellis- jännitteen volttia kohden. Tämä eristystilavaatimus esiintyi jo ensim­

mäisissä v. 1930 ilmestyneissä varmuusmääräyksissä. Eristystila tode­

taan mittauksilla saman virtapiirin johtimien ja maan välillä sekä toi­

sistaan eristettyjen johtimien välillä samassa virtapiirissä.

Eristystilan tarkistus on tehty pääasiassa eristysresistanssimittauksella, jolloin mittauksessa on käytettävä vähintään käyttöjännitteen suuruista tasajännitettä. Tätä tarkoitusta varten on pienikokoisia eristysvastus- mittareita, joissa jännite synnytetään joko paristolla tai käsikäyttöi­

sellä kiertoinduktorilla.

Vaikka tasajännitteellä suoritettu eristysvastusmittaus osoittaa eristys- tilan täysin hyväksyttäväksi, saattaa asennuksissa silti esiintyä eris—

tysvikoja, sillä käytetty tasajännite (yleensä 500 V) ei aina pysty ai­

heuttamaan ylilyöntiä vikapaikassa esiintyvissä pienissä ilmaväleissä.

Tällaisia piileviä heikkouksia saattaa aiheutua mm. mekaanisesta vau­

riosta, vanhentuneista eristyksistä, huonosta asennuksesta tai ukkosen aiheuttamista vaurioista.

Piilevien eristys- ja asennusvikojen paljastamiseen ja paikallistamiseen on mahdollisuus käyttää suurjännitteisiä syöksyjännitepulsseja. Syöksy- jännitelaitetta on käytetty ainoastaan kokeilumielessä, sillä ruotsalai­

nen Asean valmistama laite on suurikokoinen ja hankala kuljettaa. 220 V verkkojännitteellä toimivan syöksyjännitelaitteen käyttö ei kuitenkaan ole sen monimutkaisempaa kuin eristysresistanssimittarinkaan. Nykyisin on saatavissa myös tanskalaisvalmisteinen kooltaan pienempi syöksyjänni- telaite.

Syöksyjännitelaitteen käyttö eristystilan toteamiseen perustuu sellais­

ten jännitesysäyksien kehittämiseen, joiden aaltomuoto vastaa jotakuin­

kin pienjänniteverkossa esiintyvien ilmastollisten ylijännitteiden

muotoa (kuva 6). Kunnossa olevien asennusten tulisi viitteen /32/ mukaan kestää 5 kV jännitepulssi. Jos ylilyöntejä tapahtuu 2...4 kV jännit­

teellä, on asennuksissa sellaisia heikkouksia, jotka on korjattava.

Liitteessä 5 on lähemmin esitelty tanskalaisvalmisteisen syöksyjännite- laitteen käyttöä. Asennuksissa tapahtuva ylilyönti havaitaan laitteen ilmaisimen voimakkaana heilahduksena. Lisäksi vikapaikan paikallista­

mista helpottavat vikakohdassa syöksyjännitepulssien tahdissa kuuluvat napsahdukset. Laitteen valmistajan mukaan syöksyjännitepulssit eivät vahingoita eivätkä huononna huonoakaan eristystä.

< Sjrftksyjännittern ulotntio

-* —1

< Ulcnouo vjstusmiiiaukse>si Asento 1 Syöksyjämme 2,5 kV

2 ’ 4,0 kV

3 „ 6.5 kV

4 Vascusmiitaus 500 V

Kuva 6. Syöksyjännitelaitteen (Asea) toimintakaavio /32/.

Kokemukset syöksyjännitelaitteen käytöstä Suomessa ovat vähäiset.

Ilmeistä kuitenkin on, että syöksyjännitelaite tarjoaa eristysvastus- mittausta tehokkaamman keinon asennusten kunnon tarkkailuun. Vian vaa­

rallisuutta se ei kuitenkaan ilmaise, vaan vian laatu on selvitettävä erikseen. Tämän työn yhteydessä tehdyt mittaukset (kohta 6.4.2) olivat niin suppeita, että niiden perusteella ei ole mahdollisuutta päätellä, onko sähköturvallisuusmääräyksissä oleva eristystilavaatimus turvalli­

suuden kannalta riittävä.

Ko.

asian selvittäminen vaatisi

yksityiskoh­

taisia tutkimuksia.

6.4.2 Vanhojen asennusten eristystila

Siirtyminen muovieristeisten asennusjohtojen käyttöön on vähentänyt eristysresistanss¿mittauksen merkitystä, sillä asianmukaisesti PVC- eristeisillä johdoilla tehdyt asennukset täyttävät asetetut vaatimuk­

set erinomaisesti, eikä kosteista asennusputkista enää aiheudu vaikeuk­

sia kuten vulkanoituja lankoja käytettäessä.

Vanhojen asennusten eristystilamittauksia on suoritettu melko vähän.

Mittaus ei kuulu Jyllinkosken Sähkön eikä Helsingin kaupungin rakennus­

viraston tarkastusohjelmaan.

Tämän työn yhteydessä tehtyjen muutamien mittausten (eristysresistans- simittauksia kahdeksassa asunnossa ja syöksyjännitekokeita neljässä asunnossa ) perusteella ei voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopää­

töksiä. Mikäli asennukset ovat saaneet olla kuivissa olosuhteissa, ja ne ovat mekaanisesti vahingoittumattomia, ei eristysaineena olevan kumin haurastuminen näytä vaikuttavan eristystilaan, sillä 40 vuotta vanha asennuskin saattaa kestää 5 kV syöksyjännitekokeen. Kosteus voi muuttaa tilanteen kuitenkin aivan toiseksi.

Tehdyissä mittauksissa täyttivät kaikki asennukset eristysresistanssille asetetut vaatimukset. Syöksyjännitekokeiden yhteydessä kahdessa tapauk­

In document Rakennusten sähköasennusten uusimistarpeen tutkiminen (sivua 41-46)