Rutiineja ja rytmejä

”Kaks kertaa viikossa käyään, kyllä se kaks tullee, loppuviikosta ja alkuviikosta. Keskiviikko-na ja sit perjantai tai lauantai.” (H8, N, 2011)

”Käyn kaupassa ainaki joka toinen päivä, melkein joka päivä. Kesällä ei jouda, mutta nyt talvella. Talvella, vaikka ei oo asiaakaan niin saattaa piipahtaa.” (H6, N, 2011)

”Joka päivä käydään kaupassa, kun ei ole oikein muutakaan hommaa. Jos jotain unohtuu, voi käydä uudestaan, ei ne myyjät pahoillaankaan siitä ole.” (Perjantaikerho, N, 2011)

Kaupassakäynnin sijoittuminen tietyille päiville tai joka päivälle on yksi rutiinin muoto. Se on säännöllistä ja samanlaisena toistuvaa, ja luultavasti lähtöä kaupassakäynnille ei pohdita vaan lähtö tulee automaattisesti, rutiininomaisesti. Haarnin (2010, 31) mukaan eläkeikäisten toi-mintaa kuvaileekin hyvin tuttuus, toisto ja tavanomaisuus.

Kaupassakäynti toimii osalla eläkeläisillä yhtenä päivän ohjelmana, tavallaan päivän ohjel-manumerona. Se voi olla päivien ja viikkojen rytmittäjänä, muun toiminnan lisäksi. Kaupas-sakäynti ei kuitenkaan vaikuta olevan ensisijainen ohjelmanumeron muoto, sillä se jää haasta-tellun mukaan toiseksi kesän riennoille. Vuodenajatkin voivat siis rytmittää ostoksilla käyntiä, ja ostoksilla käynti päiviä ja viikkoja. Pasi Mäenpää on tutkinut kauppakeskuksessa asioivia.

Hänen kommenttinsa vahvistaa käsitystäni siitä, että kaupassakäynti rytmittää arkea: ”Kun

kysyy, kuinka ihmiset käyttävät kauppakeskusta, tulee samalla kysyneeksi, kuinka heidän arkipäivänsä on rakentunut.” (Mäenpää 2005, 196.)

Eläkeläinen on eläkkeelle jäädessään jäänyt pois mahdollisesta työstä. Eläkeläisten tilanteet ovat yksilöllisiä, joten kaikki eivät kuitenkaan ole jääneet välttämättä töistä eläkkeelle: taus-talla voi olla vaikka työttömyyttä tai kotiäitinä oloa. Mahdollisesta palkkatyöstä luopuminen vapauttaa aikaa sitovista ulkoisista pakoista, niistä pakoista, joihin keskivertotyöläinen joutuu sopeutumaan (Salmi 1991, 238). Yhtäkkiä tuoreella eläkeläisellä kaikki aika hallussaan, elä-keläinen voi itse muovata arkeaan ja olla aktiivinen toimiva subjekti arkielämässään. (Salmi 1991, 238). Toisille palkkatyön loppuminen on suorastaan vapauttavaa, toisille taas menetys.

Tärkeä rooli työelämässä katoaa ja elämänrytmillä ei ole enää palkkatyöläistä pohjaa. (Haarni 2010, 56.) Tämä muutos ajan ja arjen suhteen on suuri. Toisaalta taas muualta kuin töistä eläkkeelle jäänyt voi kokea helpotusta: elämä on voinut olla hankalaa esimerkiksi työttömyy-den vuoksi.

Niin sanottu normaali palkkatyöjärjestys sisältää jäsennyksen, jossa palkkatyöllä on vahva arkea rytmittävä ja arkea jäsentävä asema. Keskiverto palkkatyöläinen nousee aamulla aikai-sin ja lähtee töihin palatakseen illalla kotiin. Palkkatyöläinen syö tiettyyn aikaan lounasta ja pitää kahvitauot, illalla taas syö päivällistä kenties perheensä kanssa ja ehkä ehtii harrastaa jotain työn ohessa. Palkkatyöläisellä eläkkeelle jäädessä ei yhtäkkiä olekaan mitään niin vah-vaa arjen rytmittäjää ja jäsentäjää kuin palkkatyö on. Kuitenkin Ilka Haarni on tutkiessaan aktiivisten eläkeikäisten toimintaa kaupungissa (2010, 30) todennut, että eläkeikäisen arki koostuu samantapaisesti kuin työikäisilläkin, mutta palkkatyötä ei vain enää ole. Kun työtä ei ole, arkinen ulottuvuus korostuu: eläkeikäisen arki koostuu kotielämästä ja toiminnasta kodin ulkopuolella. Jos eläkeläinen ei ole eläkkeelle jäädessään ollut palkkatyössä, vaan vaikkapa kotona, arki on saattanut muodostua jo kotielämästä ja toiminnasta kodin ulkopuolella.

Kun mahdollinen työ vapauttaa aikaa, se saa eläkeläisen miettimään, mitä työn tilalle tulee elämässä. Useimmilla eläkeläisillä on suuri tekemisen halu. Työn tilalle voi etsiä toimintaa, joka ei ole palkkatyötä mutta kuitenkin työn kaltaista. Työn kaltaisia toimintoja voi olla vaik-kapa erilaiset remonttityöt, vapaaehtoistyö ja järjestön luottamustehtävät. Työn jättämän au-kon tilalle valitaan ja rakennetaan itse valittua ja vapaata, kiinnostavaa, tuttua tai uutta, miele-kästä tekemistä, jota luonnehtii todellinen valinnanvapaus. Palkkatyön sijalle elämään voi tulla nimenomaan erilaista tekemistä harrastusten, luottamustehtävien ja kiinnostuksen

koh-teiden muodossa. Toki täytyy muistaa, että eläkeläisten elämäntapojen kirjo on suuri, eikä näin ollen suuria yleistyksiä voida tehdä. (Haarni 2010, 41-42, 50-51.)

Eläkeläisille uuden arkirytmin rakentaminen voi perustua kodin ulkopuolelle lähtemiseen.

Eläkeläiset voivat rakentaa itselleen aikataulun ja viikonpäiville ohjelmaa. Ohjelmasta muo-dostu arkinen rytmi, säännöllinen ohjelma. Pelkästään kotona oleminen voi aiheuttaa laiskis-tumista, masentumista tai apatisointumista. Kotoa ja neljän seinän sisästä pääseminen voi olla hyvin tärkeää. (Haarni 2010, 60, 156.) Oma haastateltavani pohti kaupassakäynnin tärkeyttä.

Olosuhteiden pakosta hän ei ollut päässyt kahteen viikkoon kauppaan, ja silloin hän oli huo-mannut, miten tärkeää on päästä käymään kaupassa ja ihmisten ilmoilla. Kaupassa ja kaupun-gilla käynti voi olla yksi ”ulospääsemisen” muoto. Se voi toimia eläkeläiselle yhtenä hyvin tärkeänä arkea jaksottavana toimintana. Kun kauppaan ja kaupungille ei pääse, oma arjen rytmi on sekaisin.

”Minä joka päivä käyn ku minä samalla lenkkeilen, tuon ku minä potkukelkalla kulen niin siinähän se lenkki tuleekin.” (H1, N, 2011)

”Minusta on mukava (käydä ostoksilla TH), pakottaa ittensä lähtemään. Ku tulee lähettyä nykyään niin lähen vaikka ostamaan maitopurkin että pääsee liikkeelle.” (H2, N, 2011)

”Päivittäin on mukava käydä ostoksilla, tulee liikuttuakin enemmän, mukava lähteä lenkille kun on joku päämäärä.” (Perjantaikerho, N, 2011)

”Mie käyn kyllä pari kertaa viikossa kaupassa, joskus jätän niitä tavaroita ostamatta että tulee lähettyä lenkille sitte samalla. Että ku ei viitti tyhjän takia lähteä, sitten on ainakin jota-kin asiaa kun käy kaupassa.” (H9, N2, 2011)

Ostoksilla käydessään täytyy päästä itse kauppapaikalle. Isoissa kaupoissa käydäkseen haasta-teltavat joko menivät omalla autolla tai turvautuvat läheisen kyytiin. Rovaniemellä suurimmat kaupat kuten Citymarket ja Prisma sijaitsevat keskustasta noin 3 kilometrin päässä, näihin kauppoihin osa haastatelluista kertoi turvautuvansa autokyytiin. Lähimpiin kauppoihin sen sijaan ei lähdetty autolla, vaan kaupassakäynti nähtiin hyötyliikuntana. Lähes päivittäisellä kauppareissulla saadaan siis samalla tehtyä kävelylenkki. Kuitenkin keskustaan lähdöstä

pu-huttaessa kuulin sanonnan ”monta kärpästä samalla iskulla”. Vaikka ostoksilla käyntiä pide-tään hyötyliikuntana niin kaupungille ei haluta tehdä ”hukkareissuja”.

Arkiset puuhat ja kodin ulkopuoliset osallistumismahdollisuudet täyttävät päivät, tämä arjessa toimiminen alkaa rytmittää ja jäsentää arkea ja aikaa. Haarnin (2010) mukaan eläkeikäisten osallistuminen kodin ulkopuoliseen toimintaan nimenomaan rytmittää arkea. Mieluisan teke-misen ja arjen poljennon löytäminen on tärkeää. Haastattelemani eläkeläiset olivat mukana monenlaisissa kodin ulkopuolisissa toiminnoissa. He kaikki osallistuivat Eläkeliiton toimin-taan jollain tavalla, ja heillä oli myös muita harrastuksia. Nämä osallistumisen tavat rytmittä-vät heidän arkeaan, mutta lisäksi yhtenä rytmittäjänä voi toimia myös kaupassakäynti. Kau-passakäynti on yksi osa arkea, se voi olla välttämätön paha tai myös virkistäytymistä shoppai-lun muodossa.