Menetelmät

Käyttämääni haastattelumetodia voi kutsua teemahaastatteluksi tai puolistrukturoiduksi haas-tatteluksi. Teemahaastattelussa täytyy pyrkiä löytämään merkityksellisiä vastauksia tutkimus-tehtävän mukaisesti (Tuomi & Sarajärvi 2002, 77). Tein haastatteluja varten tutkimussuunni-telman avulla kysymysrungon (liite 2), jota seurasin väljästi. Vaihtelin kysymysten järjestystä, nostin kysymyksiä esiin sopivissa kohdin haastattelua ja haastattelu eteni tiettyjen teemojen varassa. Kaikki kysymykset olivat avoimia tai puoliavoimia, haastateltavat saivat vastata nii-hin täysin omin sanoin ja niin laajasti kuin halusivat. Teemahaastattelu on arvokas siksi, että se ottaa huomioon haastateltavien tulkinnat ja merkitykset asioista. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 47-48.)

Käytän litteroidun aineiston analyysissa kulttuurisia jäsennyksiä. Ne ovat analysoinnin tapa, jolla tutkitaan sitä, miten henkilö tai teksti kertoo elämästään. Kulttuurilla tarkoitetaan Bir-minghamin koulukunnan mukaisesti tutkimusryhmän elämänmuotoa ja maailman hahmotta-misen tapaa (Alasuutari 1994, 34). Tekstistä eritellään erontekoja ja luokituksia, joiden avulla tutkimuskohteet jäsentävät maailmaa. Nämä erottelut eri objektien välillä kytkeytyvät toisiin-sa, ero määritellään aina suhteessa johonkin toiseen merkitysulottuvuuteen. Pyrin siis etsi-mään aineistosta sitä, miten ostoksilla käymistä jäsennetään haastateltujen omissa puheissa.

Käytännössä kulttuurisia jäsennyksiä käytettäessä täytyy etäännyttää itsensä siitä, mitä teks-teissä konkreettisesti kerrotaan ja kiinnittää huomionsa siihen, miten se kerrotaan ja miten käsitykset asioista tuotetaan erilaisten erontekojen ja luokitusten kautta. Tutkijan täytyy käyt-tää omaa esiymmärryskäyt-tään kulttuurista, jotta voisi löykäyt-tää olennaiset seikat. Kuitenkin täytyy muistaa, että kulttuuriset jäsennykset ovat erityinen näkökulma aineistoon, ei valmis tutki-musmetodi. (Alasuutari 1993, 84-93.)

Menetelmänä olen nyt käyttänyt sisällönanalyysia. Sisällönanalyysi valikoitui menetelmäksi sen vuoksi, että olen kiinnostunut nimenomaan siitä, mitä haastateltavat kertovat ja mikä on aineiston sisältö. Sisällönanalyysissa selvitetään, mikä aineistossa on kiinnostavaa ja mitkä ovat tekstin merkityksiä. Aineistoon täytyy tutustua perusteellisesti, ja tutustumisen myötä esiin nousee mielenkiintoisia aiheita. Näistä mielenkiintoisista aiheista sisällönanalyysin me-netelmän mukaan päätetään kiinnostavat seikat ja vahvasti päätetään, mitä ne ovat. Kun kiin-nostavat seikat ovat selvinneet, ne erotetaan ja merkitään aineistosta. Merkinnät ovat sisään

kirjoitettuja muistiinpanoja, ne auttavat jäsentämään sitä asiaa, mitä aineistossa käsitellään.

Merkintöjen avulla pystyy tarkistamaan aineiston eri kohtia. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 93-121.)

Merkityt kiinnostavat seikat kerätään yhteen merkintöjen tekemisen jälkeen. Yhteen kerätyt asiat luokitellaan, teemoitetaan ja tyypitetään. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 93-121.) Nämä tee-moittelut ovat aineistosta nousevia piirteitä, jotka ovat yhteisiä usealle haastateltavalle, ja ne voivat pohjautua teemahaastattelun teemoihin. Teemojen taustalla on tutkijan tulkinnat haas-tateltavien puheista. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 173.) Luokitelluista, teemoitetuista ja tyypite-tyistä asioista kirjoitetaan yhteenveto. Yhteenveto ei kuitenkaan saisi olla vain aineiston esit-telyä, vaan aikaan täytyisi saada johtopäätöksiä. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 93-121.)

Analyysi muodostui nelivaiheiseksi. Ensimmäiseksi aineiston analyysi lähti liikkeelle litte-roidun aineiston läpiluvulla. Olin kirjoittanut joitain ajatuksia ylös jo haastattelut tehtyäni ja litteroinnin lomassa. Luin aineiston useaan kertaan läpi tutustuakseni siihen perusteellisesti.

Aineistoa lukiessa mieleen nousi ajatuksia, jotka kirjasin ylös jatkoa ajatellen. Kirjaaminen oli todella vapaamuotoista, tärkeintä oli vain saada ajatukset ylös, jotta muistaisin ne myöhem-min. Perusteellisen lukemisen jälkeen aloin prosessoida aineistoa systemaattisemmyöhem-min. Kävin litterointeja läpi ja kirjoitin samalla järjestelmällisesti mielenkiintoisia havaintoja ylös. Nämä havainnot olivat yleisiä havaintoja, kulttuurisia jäsennyksiä, erotteluja ja luokituksia. Havain-toja tuli melko paljon.

Toisessa vaiheessa näistä aiemmista havainnoista ja aineistosta aloin haravoida mielenkiintoi-simpia tutkimuskysymykset apunani. Haravoinnin tuloksena sain aikaan kahdeksan ulottu-vuutta. Nämä olivat ostoksilla käynti arjen jäsentäjänä, liikkeelle laittajana, ajan tasalla pysy-misenä, ostosten teon mahdollisuudet ja rajoitteet, muutoksen heijastuminen ostoksilla käymi-seen, millainen ostaja saa olla, sosiaalinen ympäristö, ostaminen vaikka ei tarvita mitään.

Kolmanneksi jatkoin aineiston syvällistä ja systemaattista läpikäymistä, suunnanantajana toi-mi nämä kahdeksan ulottuvuutta ja myös teoreettiset lähtökohdat. Merkitsin aineistoa otoi-milla numero- ja kirjainkoodeilla, jotta löytäisin aineiston eri kohdat jatkossa tehokkaasti. Syvälli-semmän ja systemaattisen läpikäymisen jälkeen minulla oli 18 kappaletta kategorioita.

Neljännessä vaiheessa aloin tarkastella kriittisesti 18 kategoriaa ja miettiä, mitkä olisivat tut-kimusongelman kannalta hyödyllisimpiä. Kävin läpi näitä kategorioita, jätin joitain epäolen-naisia pois ja yhdistelin olennaisina pitämiäni. Lopulta päädyin kolmeen pääkategoriaan, joihin kuuluu muutamia alakategorioita.

Analysoinnin kuluessa yllämainitulla tavalla olen edennyt aineistokokonaisuuden osiin jaotte-lusta, luokittelusta ja luokkien yhdistelystä takaisin kokonaisuuden kokoamiseen. Kokonai-suudesta voi tehdä tulkintoja ja hahmottaa ilmiötä. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 144.) Analyysi ei kulkenut lineaarisesti ja suorasti, vaan palasin monta kertaa takaisin aineistoon ja aiempiin havaintoihin ja kategorioihin.

Kolme pääkategoriaa rakentavat aineistolukujen rakenteen. Ensimmäinen pääkategoria on

”jokapäiväiset ostokset”, jossa pureudun arkisiin ostoksilla käymiseen ja siihen liittyvään ajankäyttöön. Toinen pääkategoria on ”sosiaalinen ympäristö”, jossa pohdin ostoksilla käymi-sen sosiaalista puolta esimerkiksi ostosseuralaisten muodossa. Kolmas pääkategoria on ”neu-voteltu kuluttajuus”, jossa tarkastelen erilaisia kuluttajatyyppejä ja myös sitä, miten ostoksista kerrotaan.

Olen poiminut aineistosta otteita, jotka tukevat aineiston analyysin esittelyä. Olen numeroinut haastattelut satunnaisessa järjestyksessä numeroilla 1-9. Yksittäisissä otteissa olen merkinnyt lainauksen jälkeen sulkuihin haastattelun numeron, haastatellun sukupuolen ja vuosiluvun:

(H1, N, 2011). Dialogimuotoisissa otteissa haastattelun ja haastatellun tiedot ovat otteen alus-sa selkeyden vuoksi. Dialogimuotoisisalus-sa otteisalus-sa eri haastatellut olen erotellut sukupuolen osoittavalla merkinnällä N ja M, tai haastateltujen sukupuolen ollessa sama merkinnällä N1 ja N2. Otteissa on joitain omia tarkennuksiani merkittynä suluilla ja nimikirjaimillani TH, nämä tarkennukset tulevat selville laajemmasta asiayhteydestä haastatteluissa. Kolmella viivalla ( - - - ) tarkoitan, että välistä on jätetty jotain epäoleellista pois.

Kutsun haastateltuja eläkeläisiksi. Informanttien kutsumanimistä on käyty tieteellisen tutki-muksen piirissä neuvotteluja: pitäisikö ikääntyneitä informantteja kutsua ikääntyneiksi, se-nioreiksi, ikäihmisiksi? (Vakimo 2001, 39.) Haastatellut ovat yli 60-vuotiaita ikääntyneitä seniori ikäihmisiä, oma päätökseni on kutsua heitä eläkeläisiksi, sillä koen ikääntyneen, se-niorin ja ikäihmisen kutsumanimet jollain tapaa kierteleviksi.