VISUALINEN ULOTTUVUUS
6.1 RAKENTEELLISET JA MATERIAALISET VAIKUTUKSET
E
stetiikka onkin ensim-mäinen asia johon ihminen kiinnittää huomiota tilaan saapuessaan, sen jälkeen tila kohdataan materiaalien ja tuntumien kautta (Cold 2001, Grimm 2010, 3, mukaan).Grimmin (2010, 3) mukaan uskonnollinen tai hengellinen kokemus tilasta muodostuu-kin estetiikan havainnoinnin kautta, kun ymmärrämme, käsittelemme, ilmennämme, koemme ja havaitsemme arkkitehtuuria ympärilläm-me. Daelemans (2015, 200) taas usko, että pyhä tunnelma muodostuu nimenomaan arkkitehtonisten elementtien käytöstä, kuten massojen, tekstuurien ja valon.
T
ilallisen tulkinnan luovat siis fysiologiset ja psykologi-set tekijät yhteistyössä, mutta millaisia vaikutuksia moder-nistisessa sakraalissa sisustus-arkkitehtuurissa käytetyillä elementeillä on löydettävissä?Tilan visuaalinen ja materi-aalinen ulottuvuus ovat niitä elementtejä, joiden kautta ihminen luo tilallisen ymmär-ryksen. Hyvä on taas muistaa, että vaikka tietyille materiaa-leille ja elementeille on todet-tu jonkinlaisia vaikutodet-tuksia ihmisiin, on erilaisen yksilöl-liseen reaktion mahdollisuus aina olemassa.
6.2 MATERIAALIT
M
odernistisessa sakraalissa sisus-tusarkkitehtuurissa on tavattavissa tilasta riippuen moniakin erilaisia materiaaleja, mutta tiettyjä tyy-pillisempiä materiaalivalintoja on löydettävissä. Kuten puun käyttö kirkkosalien penkeissä, betonisia sei-närakenteita, kivi- ja laattalattioita ja metallisia yksityiskohtia. Sisustami-sella tilaan materialistisesti yhdiste-tään arvoja, käytöksiä ja mielipiteitä.Modernistisessa sakraalissa sisus-tusarkkitehtuurissa suositaan aitoja, luonnon omaisia materiaaleja ja yleensä materiaalivalinnoissa mieti-tään elementin kuluminen kestävällä ja arvokkaalla näyttävällä tavalla.
Esimerkiksi useasti kirkko istuimien pehmikkeistä löytyvä nahka, koetaan klassisena ja arvokkaasti vanheneva-na materiaalivanheneva-na.
K
aikki materiaalit ovatkin ajan ja kuluman kohteena. Varsinkin julkisissa tiloissa, jolloin kestävyys ja arvokas kuluminen tulee ottaa suun-nittelussa huomioon. Ajan patina muistuttaa ajan kulumisesta ja liik-keestä, kun taas kulumattomuutta esittävät materiaalit kuten lasi, ema-loidut metallit ja synteettiset muovit hämmentävät mieltä kertomatta materiaalin ikää tai käyttöä (Pallas-maa 2005, 31–32). Modernistisen ajan rakennukset ja tilat ovat yleensä pyrkineet tähän ikääntymättömään täydellisyyteen, eikä niissä ole ha-vaittavissa ajallista ulottuvuutta, joka olisi ihmiselle merkittävä ja luon-nollinen elementti (Pallasmaa 2005, 31–32). Betoni on hyvä esimerkki vahvasta kivimäisestä materiaalista, joka siltikin ajan kanssa vanhenee, hyvin suunniteltuna ja toteutettunaarvokkaasti. Betoni tilallisena ma-teriaalina antaa rohkean ja ylivoi-maisen vaikutelman ja sen koetaan viittaavan yhdenmukaisuuteen ja liikkumattomuuteen (Zaidi). Toinen samankaltainen elementti on kivi, joka antaa käsittelemättömän, var-man ja luonnollisen tunteen, tuoden samalla ulkomaailmaa sisätilaan (Zaidi).
L
uonnonmateriaalit ja aitous mate-riaalien käytössä on modernistisen sakraalin arkkitehtuurin yksi kulma-kivistä ja hyvästä syystä. Luonnon materiaalien on todettu vaikuttavan positiivisesti muun muassa ihmisten stressitasoihin ja toiminnallisuu-teen (Free 2007, 305). Luonnollisten materiaalien ja elementtien käyttö koetaankin enimmäkseenpositiiviseksi tilassa.
Ulrichin (1983) psyko-evoluutionaa-risen mallin mukaan myös tietynlaiset visuaaliset vihjeet tilassa herättävät sa-manlaisia autonomisia positiivisia tun-ne reaktioita kuin aito luonto (Ulrich 1983, Free 2007, 307, mukaan). Kuviot esimerkiksi yhdistyvät mielessä ruo-homaiseen rakenteelliseen tulkintaan (Ulrich 1983, Free 2007, 307, mukaan).
Kukkien käyttö tilassa koetaan myös positiiviseksi merkiksi, sillä kukat ovat aiemmin merkinneet ruuan lähteitä ja ravinteikasta maaperää (Orians, Hee-rwagen 1992, Free 2007, 307, mukaan).
Puut ja luolastot taas merkitsivät suojaa säältä ja ympäristöltä, joten katosmai-set rakenteet herättävät tätä tunnetason reaktioita. Myös esimerkiksi pienet vesimäärät ja veden rauhallinen lipla-tus tai kohina koetaan rauhoittavana ja positiivisena elementtinä (Free 2007, 311). Vesi elementtinä löytyykin siksi useasta kylpylästä tai kauppakeskukses-ta. Vaikka luonnon materiaalien, ele-menttien ja symboliikan käyttö onkin empiirisesti todettu herättävän positii-visia mieltymyksiä tilaa tulkitessa, on hyvä ymmärtää, että tietyillä luonnon elementeillä voi olla myös negatiivisia tulkintoja yksilöstä riippuen.
Myöskin liiallinen symboliikan ja elementtien käyttö voidaan kokea jopa liikkumista rajoit-tavana ja siksi ahdisrajoit-tavana (Free 2007, 312). Sijoitamme itsemme tilaan aistiemme ja alitajuisen tulkinnan kautta ja tämän vuoksi heijastelemme myös itseämme ympäristömme kautta. Ehkäpä juuri siksi aidot luonnonmateriaalit herättävät meissä enemmän tunnetta ja arvostusta.
L
uonnon materiaaleista pu-huttaessa puu materiaalina on yksi tutkituimmista ja myös yksi selkeimmistä materiaaleis-ta käyttää tilassa positiivisen tunnelatauksen luomiseen. Puu materiaalina löytyy myös lähes poikkeuksetta modernistisista kirkollisista tiloista. Puun koe-taan antavan kotoisaa, lämmin-tä ja rauhoittavaa tunnelmaa tilalle (Zaidi & Puutieto 2020).Puulajeja on toki satoja, jotka kaikki omaavat tietynlaisen tuntuman tekstuurissa ja vä-reissä. Nämä elementilliset erot
koetaan miellyttävimmiksi poh-joismaissa, kun taas muualla maailmalla tummemmat puut ovat olleet suositumpia.
S
isätiloissa käytettynä puulla on todettu olevan kyky säädellä ihmisten stressitasoja. Ko-keessa, jossa tutkittiin erilaisia työtiloja ihon sähköjohtoky-vyn avulla, stressitasot olivat alhaisimmillaan työhuoneessa, jossa oli puisia kalusteita. Edes valkoinen huone, viherkasveilla ei kyennyt samaan tulokseen.Myös puun pinta koetaan kosketuksessa lempeämmäksi kuin monien muiden materiaa-lien. Tutkittu on, että ihmisen koskettaessa huoneenlämpöistä alumiinia, viileää muovia ja ruostumatonta terästä aiheuttaa se elimistössä stressireaktiona verenpaineen nousua. Puun taas todettiin aiheuttavan vas-takkaista reaktiota. Puu materi-aalina koetaan niin psykologi-sesti kuin fysiologipsykologi-sesti hyvänä materiaalina. Kuitenkaan tutkitusti puun jäljitelmät eivät
S
akraalien tilojen materiaaleista puhuttaessa huomioitavana on myös värien käyttö. Väreillä on olemas-sa vahvoja kulttuuriin pohjautuvia näkemyksiä. Esimerkiksi valkoi-nen itsessään ei luo tilaan pyhyyttä vaan kyseessä on väriä tulkitsevan ymmärrys väristä, johon vaikuttaa alitajuinen tulkinta, symbolismi ja kulttuuri. Väreillä on tilallisessa ajattelussa myös hyvin stereotyyppi-siäkin näkemyksiä. Kuten mitä tum-mempi väri on, sitä pienemmäksi tila yleensä koetaan. Tai vastaavasti vaaleiden värien koetaan suurenta-van tilaa.K
uitenkin Kristinuskon kirkollista tilallisuutta tutkiessa on hyvä tie-dostaa uskonnon omat tulkinnat ja merkitykset väreille. Kristinuskossa esiintyviä uskonnollisia värejä, eli liturgisia värejä on viisi. Ne ovat valkoinen, punainen, vihreä, violet-ti ja musta. Näillä väreillä on oma vuotuinenaikansa olla esillä ja tilassa ne esiin-tyvät muun muassa alttarilla olevas-sa antependium tekstiilissä, lukupul-petin kirjaliinassa ja mahdollisesti pappien vaatetuksessa. Valkoinen kuvastaa iloa, kiitosta, puhtautta ja autuutta. Se on myös pyhyyden symboli ja valkoisen rinnalla saate-taan käyttää hopean ja kullan värejä.
Punainen symboloi verta, tulta ja tunnustusta. Vihreä on toivon ja ian-kaikkisen elämän väri, sekä elämän ja arjen väri. Violetti ja sen rinnalla esiintyvä tumma sininen kuvastavat katumusta, odotusta ja parannus-ta. Kun taas musta nähdään surun ja katoavaisuuden värinä. Mustaa pidetään kirkkovuodessa vähiten esillä (Suomen evankelisluterilainen kirkko.)