T
utkiessa ihmisten tilallista tulkin-taa ei voi unohtulkin-taa yksilön henkilö-kohtaisia tunteita ja käsityksiä. Ais-tien tulkinta saattaa tapahtua paljolti alitajuisesti, mutta vahvojen aistiär-sykkeiden kautta tulemme tietoisiksi ympäristön elementeistä, löydämme itsemme ajasta ja paikasta, mielem-me stimuloituu tulkitsemaan aisti-miaan ärsykkeitä ja voimme alkaa tunnistaa ja arvioimaan tilaa niiden kautta (Cold 2011, Grimm 2010, 3, mukaan). Aistit toimivat yhdessä kehon ja mielen kanssa ja aistien yksilölliset havainnot yhdistyvät mielessämme yhtenäiseksi dataksi.U
skonnollisessa tilassa aistien huomioiminen suunnittelussa on ensiarvoisen tärkeää, aistien vahvan aseman takia tilallisena tulkitsijana.Pallasmaa (2005, 11) painottaa myös aistien tärkeyttä arkkitehtuurissa, jos tarkoituksena on luoda vahvoja positiivisia tunteita herättävä tila.
Kirkkosalien hiljaisuus herättää muut aistit valppaammaksi ja siksi näissä tiloissa ollessa huomio saattaa kiinnittyä asioihin, joihin normaalis-ti ei huomaisi, kuten normaalis-tilan kaikuun, istuinten tuntumaan, Raamatun sivujen haptisuuteen ynnä muuhun.
Sama ilmiö on huomattavissa hil-jaisissa kirjastoissa, joissa yhtäkkiä huomio saattaa kiinnittyä kiireisessä arjessa huomaamattomampiin ele-mentteihin. Kuten kirjojen kansien tai sivujen tuntumaan sormenpäissä tai omien kenkien askelien ääneen, sillä hiljaisuus antaa tilaa muille ais-teille. Muiden aistien saadessa tilaa ne alkavat tutkia ympäristöä laa-jemmalla otteella, tavallaan täyttäen paikkaa aistille, joka ei saa tilasta tarpeeksi irti, esimerkiksi ihmisen sokeutuessa tunto- ja kuuloaistin on todettu herkistyvän (Vamma vahvis-taa hyviä aisteja 2018).
N
ykyajan yksi ongelma on kasvavat vieraantumisen, irtautumisen ja yksinäisyyden tunteet, jotka voivat liittyä aistien patologiaan. Todettu on, että juuri teknisesti edistyneim-mät puitteet, kuten sairaalat ja lentokentät herättävät paljon näitä tuntemuksia (Pallasmaa 2005, 19.)S
akraaleissa tiloissa on, ainakin vielä, kaikissa myös oleellista elektroniikan vähäisyys. Tämä luo merkittävän kontrastin muille nykyaikaisille tiloille, joissa enenevissä määrin eriali-sia elementtejä automatisoidaan ja digitalisoidaan. Tämä kont-rasti sakraalien tilojen ja muun nykyaikaisen maailman välillä luo sakraaleille tiloille mielen-kiintoa ja erottuvuutta. Monien mielestä tällainen tila voi tuntua myös paljon luonnollisemmalta ympäristöltä ihmiselle ja ihmis-mielelle.N
äkö on nykyajan ihmisille dominoiva aisti ja monesti arkki-tehtuurinkin saralla tiloista pu-hutaan puhtaasti visuaalisuuden ja kuvallisuuden kautta. Tiloihin kuitenkin kuuluu paljon muutakin kuin vain näöllinen ulottuvuus.Näkö ei myöskään ole aina ollut dominoiva aisti, sillä evoluutiolli-sen selviytymievoluutiolli-sen kannalta myös muiden aistien yhteistyö on ollut ensiarvoisen tärkeää. Pallasmaan mukaan monien antropologien kirjallisuudesta käy myös edelleen ilmi lukuisien kulttuurien arvostus haju-, maku- ja kosketusaisteille ja niiden merkitykselle käyttäytymi-sessä ja viestinnässä. Näkö toimii yhdessä kehon ja muiden aistien kanssa luoden ymmärryksen ym-päröivästä maailmasta (Pallasmaa 2005, 24.)
4.2 NÄKÖ
P
erifeerinen näkö tarkoittaa ää-reisnäköä, joka muodostaa taustan katsottaville asioille. Eli esimer-kiksi kättä katsoessa, näemme sen tarkennetulla näöllä, mutta ympä-ristö on perifeerinen. Tilallisuus ja tilallinen hahmotus muodostuu paljolti perifeerisen näön kautta.Ihmiset myös sijoittavat itsensä maailmaan ja tilaan perifeerisen näön kautta, kun taas tarkenne-tulla näöllä tarkastellaan asioita ja elementtejä tarkemmin (Pallasmaa 2005, 13.)
arkkitehtuuri toimii myös kauniin rauhallisena taustana perifeeriselle näölle. Valot, varjot ja geometriset muo-dot seinissä ja katoissa luovat kaunista syvyyttä ja kontrastia himmeään perifeeriseen taus-taan (Pallasmaa 2005, 46). Näkö aistille on myös muodostunut psykologinen määritelmä, jonka mukaan se erottaa meitä muus-ta maailmasmuus-ta, kun muus-taas muut aistit yhdistävät meitä siihen (Abhiammu).
visuaalisuus on tarkasti harkit-tua, vaikka verrattain perinteik-käämmät tilat saattavat tuntua visuaalisesti runsaammilta.
Kuitenkin “pyhä tyhjyys”, josta Daelemans myös puhuu paljolti kirjassaan Spiritus Locissa, on oleellinen elementti nykyai-kaisessa tilallisessa sakraalissa arkkitehtuurissa. Tilallisella tyhjyydellä pyritään luomaan tilaa näkymättömälle pyhyy-delle. Modernistinen, sakraali tilallinen
M
odernistisissa sakraaleissa tiloissa näöllä on vahva asema tulkitsevana aistina. Kirkko-salit aukeavat suureellisina ja mahtipontisina heti ovesta astuttuna, luonnon valo heijas-telee sisään tarkasti sijoitelluis-ta ikkunoissijoitelluis-ta ja uskonnollinen taide vetää katsetta puoleensa.Sakraalien rakennusten tilalli-nen arkkitehtuuri on yleensä varsin visuaalista, joten näölle on paljon töitä. Myös moder-nististen sakraalien tilojen
T
unto on aisteista ylivoimaisin, sillä se toimii kaikkien muiden aistien kanssa yhteistyössä ja muut aistit ovat kosketusaistin jatkeita. Aistit ovat ihokudoksen erikoisaloja, ja kaikki aistikokemukset ovat muun-noksia kosketuksesta (Pallasmaa 2005, 10). Hyviä esimerkkejä tästä fuusiosta ovat esimerkiksi tiettyjen hajujen “pistävyys” ja tiettyjen mate-riaalien näkeminen jo kertoo niiden kosketustuntumasta. Tuntoaistiin perustuva eli haptinen ulottuvuus onkin oleellisen tärkeää tilallises-sa suunnittelustilallises-sa, jostilallises-sa ihmisen toiminta tilassa on prioriteettina.Sakraalissakin tilassa tuntoaisti tekee paljon huomioita ympäristöstä, istuimen ergonomiasta, oven kahvan lämpötilaan. Iho lukeekin lämpöti-laeroja tarkasti, niin materiaaleista kuin ympäristöstä (Pallasmaa 2005, 56). Tilallisessa tulkinnassa esimer-kiksi huoneen lämpötila vaikuttaa tilalliseen ilmapiiriin. Viileä tila kuumana kesäpäivänä voi
4.3 TUNTO
nostaa huoneiston tilallista arvos-tusta. Lämpötilan lisäksi tuntoaisti lukee muun muassa painon, teks-tuurin ja kovuuden (Pallasmaa 2005, 56). Tämän vuoksi tilallisessa suun-nittelussa materiaalien haptisuus on otettava huolella huomioon. Tietyn-laiset tuntumat herättävät ihmisissä tietynlaisia ajatuksia. Esimerkiksi puut materiaaleina mielletään pehmeämmäksi ja lämpöisemmiksi materiaaleiksi kuin metallit. Kirk-koarkkitehtuurissa perinteikkäät puiset penkkirivit ovat todennäköi-sesti todettu hyväksi, materiaalin ergonomisuuden ja ajatuksellisten mieltymysten vuoksi. Puiset penkit kutsuvat lämmöllä ja pehmeydellä istumaan tehokkaammin kuin esi-merkiksi metalliset versiot.
O
ven kahva on rakennuksen kä-denpuristus (Pallasmaa 2005, 56).Tilallisen tulkinnan luominen alkaa ovelta ja ensimmäinen asia,
johon koskemme on ovenkahva.
Tämä on tilallisen tulkinnan kannal-ta vahva hetki, sillä se luo ensivai-kutelman oven takana avautuvalle tilalle. Esimerkiksi iso, vankka ja pai-nava puinen ovi herättää enemmän arvostusta kuin perinteiset kevyet sisäovet. Ajan patinoimat kupariset ovenkahvat, niin kuin Lahden Ris-tinkirkossa, muistuttavat kuluvasta ajasta ja ihmisen kosketuksesta.
Kun taas kliiniset uudet metalliset ovenkahvat herättävät ehkä ajatuksia puhtaudesta ja modernistisuudes-ta. Nähtävästi käytetty kahva antaa myös kuvaa muiden ihmisten ku-lusta ja yleensä ihmiset alitajuisesti pyrkivät seuraamaan muiden ihmis-ten jälkiä. Tämän vuoksi tietynlainen askelien kuluma lattiassa tai nahka-istuimen halkeilu herättää turval-lisuuden ja kotoisuuden tunteita.
Yleensä liiallinen käyttämättömyy-den hehku valaa epävarmuutta toimia tilassa.
erottaa, sillä elämme ympäristö-jemme kautta. Seuraava tuntoais-tiin oleellisesti liittyvä aistimus on painovoima. Painovoima on kaikista aistimuksista maadutta-vin. Painovoiman voimallisuuden tuntee jalanpohjassa ja jalanpohja tulkitsee tämän kautta tuntemaan-sa maata (Pallasmaa 2005, 58).
Tilallisessa tulkinnassa tällä on
T
ilallinen ulottuvuus muodostuu vahvasti myös liikkeen kautta.Liikkeessä tuntoaisti on oleellisesti läsnä. Liike ja keho ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa keskenään;
maailma informoi minuutta ja minuus määrittelee maailmaa muodostaen jatkuvan olemuksen kokemuksen (Pallasmaa 2005, 40).
Kehoa, mieltä ja paikkaa ei voi
merkitystä lattiamateriaalien valin-nassa. Sileät laatat tuntuvat aivan erilaiselta, kuin karkea betoni, ken-gänkin läpi. Karkeammat materi-aalit ja epätasaisempi pohja miel-letään luonnollisemmaksi, kuin täydellisyyteen tasoitetut pohjat, jotka taas muistuttavat nykyaikai-suudesta ja sisätiloista.
K
uuloaistilla mitataan ym-päröivää tilaa ja ympäristön mittakaava selkeytyy kaiun kautta (Pallasmaa 2005, 51). Ti-lan tulkinta tapahtuu siis myös kuuloaistin avustuksella. Ny-kyaikaisessa maailmassa kuulo kuitenkin joutuu tulkitsemaan ympäristöään monien eri ää-nilähteiden kautta, ja monissa vilkkaissa ja äänekkäissä tiloissa kuulon tilallinen hahmotusky-ky on vähäistä, jos olematonta.Kuuloaistin signaalit jäävät paljolti alitajunnan tulkintaan ja siksi emme, suuria äänieroja lukuun ottamatta, tiedosta tätä taustalla tapahtuvaa tilallista mittakaavan tulkintaa.
4.4 KUULO
P
allasmaan (2005, 51) mukaan nykyaika on sokaissut kuu-loaistin. Hän selventää kuinka nykyaikaiset leveät ja avoimet kadut eivät palauta ääntä niin kuin ennen ja kuinka sisätilois-sa kaiut sensuroidaan ja häivy-tetään. Myös kauppakeskuksis-sa ja julkisiskauppakeskuksis-sa tiloiskauppakeskuksis-sa pauhaava musiikki eliminoi mahdolli-suuden kuulla tilojen akustisia tilavuuksia.J
okaisella tilalla on oma ääni-maailmansa ja akustiikkansa.Ääntä haihduttavalla akustiikalla voidaan tilaan luoda rauhallista ja levollista tunnelmaa. Kun taas esimerkiksi kauppakeskuksien musiikilla pyritään usein viemään tilaa ajatuksilta ja siten mahdol-lisesti heikentämään ihmisten arviointikykyä ja nostamaan impulsiivisuutta (Näin meitä manipuloidaan 2018).
K
uuloaisti on sakraalissa kirk-koarkkitehtuurissa usein hyvin huomioitu elementti. Modernis-tiset kirkot ovat monesti tunnet-tuja kaiustaan ja akustiikastaan.Sakraaleissa tiloissa akustiikka on yleensä suunniteltu mahdollisim-man kaikuvaksi, jolloin kirkol-listen ohjelmien aikana puhe ja musiikki saavat mahdollisimman voimaannuttavan ja suureellisen tilallisen vaikutuksen. Hiljaisessa kirkkosalissa puhe tuntuu kaiku-van kiusallisen helposti, ja tämä
hiljaisuuteen ja kuiskaamiseen.
Hiljaisuudella onkin suuri mer-kitys kirkkosalien tilallisessa sävyssä. Daelemans (2015, 206) selventää kirjassaan, että hil-jaisuuden merkitys sakraalissa arkkitehtuurissa on luoda tilaa
“pyhälle tyhjyydelle” ja tilaa koh-data ajatuksissaan minuutensa ja Kristinuskon Jumala. Musiikki, puhe ja muut äänet valtaavat tilaa mielestä, jolloin ajatuksille ja niiden kohtaamiselle ei jää paljoa aikaa. Hiljaisuus antaa tilaa koh-data tilallinen ympäristö aivan eri tavalla. Hiljaisuudella on myös tapana luoda mystiikkaa tilaan, joka uskonnollisissa ja hengelli-sissä tiloissa on useasti merkittä-vä elementti. Sakraalien tilojen hiljaisuus ja kaikuva akustiikka luo niin vahvan kontrastin muille nykyaikaisille tilallisille puit-teille, että jo tämä yksinään luo tilaan mystiikkaa ja kiinnostusta.
Varmasti myös arvostusta tälle uudenlaiselle kokemukselle.
4.5 HAJU
H
ajuaisti on monesti yksi vähiten arvostetuista ais-teista, kuitenkin tilallisessa tulkinnassa sillä on paljon-kin merkitystä. Pallasmaan (2005, 53) mukaan ihminen on kykeneväinen havait-semaan yli 10 000 erilaista hajua. Monesti vahvimpana mustiin jäävänä elementtinä voi tilasta jäädä sen haju, sillä hajulla on vahvoja muistillisia ominaisuuksia. (Pallasmaa 2005, 53). Tietynlaiset hajut voivat herättää muistamaan tarkkojakin muistikuvia, jotka muutoin ovat päässeet unoh-tumaan. Yksi haju saattaa saada muistelemaan muiden aistien kautta vahvoja muis-tikuvia. Niin kuin Pallasmaa kirjassaan totesi “Nenä saa sil-mät muistamaan” (Pallasmaa 2005, 53, kirjoittajan suomen-nos). Hajulla on myös nopea ja melko tajunnallinen yhteys suoraan mieltymyksiin, joten tilan hajulla onnopea ja vahva vaikutus sen antamaan mielikuvaan. Hajut liitetään usein myös tiettyyn aikaan, paikkaan tai tapahtu-maan. Hyvä esimerkki tästä on tietyn hajuveden herättä-mät muistot lomamatkasta tai henkilöstä. Mielikuvat ja muistot voivat olla niin vahvoja, että ne vaikuttavat ti-lalliseen mielikuvaan alitajun-taisen ennakko kokemuksen pohjalta. Vahvat hajut voivat vaikuttaa myös keholliseen hyvinvointiin, kuten vahvo-jen hajuvesien aiheuttamat migreenit tai hengitysvaikeu-det astmaatikoilla. Sakraaleis-sa tiloisSakraaleis-sa hajullinen maailma pidetään neutraalina, jotta tila sopisi sitä kautta kaikille niin henkisesti kuin fyysisesti.
Tila ei tällöin herätä ihmisissä olemassa olevia mielikuvia tai mielipiteitä, jotka voisivat henkilöstä riippuen olla nega-tiivisiakin.
4.6 MAKU
M
akuaisti kuulostaa tilalli-sessa arkkitehtuurissa kaukaa haetulta ja turhalta keskuste-lunaiheelta. Kuitenkin useasti monia värejä ja materiaaleja voidaan kuvailla herkullisiksi tai syötävän hyviksi. Ihmisillä on myös mielenkiintoinen tapa pystyä arvioimaan mil-tä, jokin materiaali mahtaisi tuntua tai maistua kielellä vain katsomalla tai koskemalla sitä.Niin kuin jo tuntoaisti kappa-leessa todettiin, kaikki aistit ovat yhteydessä tuntoaistiin ihon ja kehon kautta. Var-sinkin tunto ja makuelämyk-sen välillä on hienovarainen siirtymä, mutta myös näkö on yhteydessä makuaistiin (Pallasmaa 2005, 59). Tämän vuoksi tietyt värit ja struktuu-rilliset muutokset herättävät makuaistin signaaleja.