Rakenne

TAVOITTEEN MÄÄRITTELY ^{^ ■ i}

Г,.,;;

INVENTAARI LUOKITTELU ;..

и

^ARVOTUS

|T:'...

k

» Resurssit

*s ^f

» Luonnonvarojen väX

k

^* Asiantuntijat aadit X

• Tuotanto V benemincn

• Kulutus • Ekologiset

vaikutuk-» Hylkääminen

V )

^ » Terveysvaikutukset

V

________________ __________________

J

PARANNUKSET

Kuva 5. Elinkaarianalyysin vaiheet /15/

Elinkaarianalyysin laadinta voidaan jakaa neljään vaiheeseen: tavoitteen määrittely

(goal definition & scoping),

inventaari (

inventory analysis),

vaikutusten arviointi

(impact assessment)

ja parannusanalyysi (

improvements)

/16/. Kuvassa 5 on esitetty elinkaarianalyysin vaiheet.

3.2 Tavoitteen määrittely ja rajaukset

Elinkaarianalyysi alkaa tavoitteiden määrittelystä ja analyysin rajauksesta. Analyysi voidaan tehdä eri tavoin riippuen siitä, käytetäänkö tuloksia yrityksen omiin vai julki­

siin tarkoituksiin. Analysoitava tuote tai palvelu sekä pääkysymykset, joihin halutaan vastaukset on määriteltävä. Kun tavoiteasetelma on pääpiirtein selvitetty, voidaan ryhtyä määrittelemään tarkasteltavaa järjestelmää, sen elementtejä ja rajoja. Myös ke­

rättävän tiedon laadulle on asetettava tavoitteet. /7,16,17/

SETAC:n mukaan toiminnallinen yksikkö on mittayksikkö, jota systeemi kuljettaa.

Ympäristölle haittaa aiheuttavat tapahtumat lasketaan suhteessa toiminnalliseen yksik­

köön. Toiminnallinen yksikkö määritellään tuotteen käyttötarkoituksen mukaan ja määrittelyssä olisi otettava huomioon vertailtavuus ja selkeys. Toiminnallisia yksiköitä voisivat olla esim. 1000 kpl paperikasseja, 1 tonni terästankoja, lasipullo, pesukertojen lukumäärä jne. /1,18/

Oleellinen osa elinkaarianalyysin saattamisessa hyvään lopputulokseen, on määritellä tuotteen elinkaaren alku- ja loppupisteet eli “kehto” ja “hauta”. Systeemin rajaukseen kuuluu yhtälailla maantieteellisten rajojen määrittely kuin rajat tekniikan ja luonnon välillä. Aikarajaus on myös tärkeää tehdä erityisesti vaikutusten arvioinnin kannalta.

Myös epäoleellisten prosessien rajaaminen systeemin ulkopuolelle helpottaa työtä.

Rajojen määrittäminen on yksi inventaarivaiheen vaikeimmista metodologisista on­

gelmista. /16,19/

Smugglers Notch’ssa pidetyn SETAC:n seminaarin julkilausuma kiteyttää LCA:n pe­

rusfilosofian osuvasti: ”Apuaineiden tuotantoprosesseja on periaatteessa jäljitettävä siihen asti, kun ne olivat ympäristössä olevia raaka-aineita. On usein houkuttelevaa jättää joku näistä sivuketjuista huomioimatta varsinkin, jos tällaisen sivuketjun osuus

lopputuotteesta on pieni. Ei ole kuitenkaan oikeutettua jättää mitään osaprosessia huomioimatta, kunnes määrällisesti on todistettu, että sen osuus kokonaisuuden kan­

nalta on merkityksetön.” /19/

Ermen siirtymistä inventaarin suorittamiseen, ainakin seuraavat asiat pitäisi määritellä Hi.

* sovellustyyppi

* tuoteryhmä

* alueellinen edustavuus

* ajallinen edustavuus/tekniikan taso

* toiminnallinen/vertailtava yksikkö

* tuotteen/tuotteiden määrittäminen

3.3 Inventaari

3.3.1 Yleistä

Kvantitatiivisessa määrittämisessä selvitetään raaka-ainetarpeet, energiankulutus, päästökuormat ja kiinteä jäte prosessia kohti ja allokoidaan ne tuoteyksikköä kohti.

Tässä vaiheessa laaditaan prosessikaavio toisiinsa yhteen liitettävistä osaprosesseista.

Joskus kvantitatiivista elinkaari-inventaaria kutsutaan tuotteen ekotaseeksi. Tuotteen tai palvelun määrittelyyn liittyy systeemissä yhtälöiden määrittely, joka saattaa sisältää useita toiminnallisia yksiköitä ja tuottaa siten useita yhtälöitä. Joskus on tarpeetonta erotella näitä yhtälöitä allokoimalla. /2,16,19/

Inventaarin läpinäkyvyys on välttämätöntä, jotta oikea suoritus pystytään todistamaan ja inventaaria pystytään arvioimaan kriittisesti. Läpinäkyvyys on tärkeää myös, jotta olettamuksia ja tietoja, joille inventaari perustuu, voidaan muuttaa. Läpinäkyvyyden parantamiseksi tulisi tietokannoissa ja numeerisissa malleissa olla mahdollisimman vähän olettamuksia. Tietoja yhdistettäessä tutkimuksen informaatioarvo vähenee. Lä­

pinäkyvyys on sitä parempi, mitä myöhäisemmässä elinkaaren vaiheessa tulosten yh­

distäminen tehdään. /19/

Kattavassa inventaarissa määritetään raaka-aineiden ja energian käyttö sekä ympäris­

töpäästöt tuotteen koko elinkaaren ajalta kuvan 6 mukaisesti. Kuvassa on myös esi­

tetty rajaukset pelkistettyinä.

Sisään

Energia

Raaka-aineet

Raaka-aineiden hankinta ja energia

Valmistus ja prosessointi

Jakelu ja kuljetus

Käyttö/uudelleen käyttö/kunnossapito

Kierrätys

Jätehuolto

Kuva 6. Inventaarin päävaiheet /1/

Kehdosta-portille -systeemin rajat

Ulos

—► Vesipäästöt -> Ilmapäästöt -* Kiinteä jäte

-> Muut päästöt ympäristöön -> Tuotteet

• Kehdosta-hautaan -systeemin rajat

3.3.2 Päävaiheet

Raaka-ainevaihe alkaa inventaarissa kaikista niistä toimenpiteistä, joita tarvitaan raa­

ka-aineen tai energian hankkimiseksi, ja päättyy ensimmäiseen valmistus- tai proses- sointivaiheeseen, jossa raaka-ainetta jalostetaan. Prosessointivaihe jalostaa syötettävät raaka-aineet lopputuotteiksi. /19/

Kuljetus on materiaalien tai energian siirtämistä eri paikoissa tapahtuvien toimintojen välillä ja sitä voi tapahtua missä elinkaaren vaiheessa tahansa. Jakelu on valmistetun tuotteen siirtämistä lopulliselta valmistajalta loppukäyttäjälle. Jakelulle ja kuljetukselle on yhteistä, ettei niihin sisälly materiaalien muuttamista tai muokkaamista. /19/

Käyttö/uudelleenkäyttö/kunnossapito -vaiheen raja alkaa tuotteiden tai materiaalien jakelun jälkeen ja päättyy siihen, missä kyseiset tuotteet tai materiaalit poistetaan

käytöstä ja toimitetaan jätehuoltojäijestelmään tai otetaan uudelleen käyttöön. Kier­

rätysvaihe sisältää kaikki toimenpiteet, jotka tarvitaan materiaalin poistamiseksi jäte­

huollosta ja toimittamiseksi valmistus/prosessointivaiheeseen. /19/

Jätevirtoja syntyy yleensä kaikissa tuotteen elinkaaren vaiheissa. Jätettä on kaikki se ylimääräinen materiaali, joka joutuu mihin tahansa ympäristön osiin - ilmaan, veteen tai maahan. Jätehuoltojärjestelmät sisältävät kaikki jätteen käsittelymekanismit ennen kuin ne päästetään ympäristöön. /19/

3.3.3 Tiedonkeruu

Yhdenmukaisten laatukriteerien kehittäminen on tärkeää, koska inventaarit ovat tie­

tointensiivisiä ja tietojen laatu vaikuttaa olennaisesti LCA:n tuloksiin. Tietonäkökul- masta katsottuna inventaarien voidaan ajatella koostuvan kahdesta pääosasta: jou­

kosta määrämitallisia prosesseja, joita voidaan käsitellä tilastollisesti, ja joukosta olet­

tamuksia ja ratkaisusääntöjä tietojoukkojen yhdistelemiseksi. /19/

On päätettävä, milloin käytetään keskimääräisiä, valmiisiin tietokantoihin kerättyjä arvoja ja milloin paikallisia, spesifisiä arvoja. Huomion arvoista on myös se, miten otetaan huomioon asiakkaan päästöt ja esimerkiksi päästöt kunnalliselta jäteveden puhdistamolta tai kaatopaikalta. /16/

Inventaarin arvo riippuu olennaisesti käytettävän lähtötiedoston oikeellisuudesta. Tie­

doston tulee olla avointa ja läpinäkyvää. Arvojen epävarmuus on mahdollisuuksien mukaan määriteltävä tilastollisesti. Herkkyysanalyysillä voidaan arvioida yksittäisen tiedon suhteellista merkitystä ja sen avulla voidaan päättää, minkä verran tietojen han­

kintaan kannattaa panostaa. /7,16,19/

Tutkimuksissa, joissa verrataan samaan tarkoitukseen käytettävien tuotteiden ominai­

suuksia toisiinsa, voidaan käyttää toimialakohtaisia keskiarvotietoja. Sisäisissä elin­

kaarianalyyseissä pyritään yleensä käyttämään omista mittauksista saatuja tietoja.

Tietolähteitä voivat olla esimerkiksi raportit ja käyttöhenkilöstön haastattelut, käsi­

kirjat, julkaisut, selvitykset ja tietokannat. /17/

Tietojen laadun tarkastelussa tulisi ottaa huomioon mm. seuraavat tekijät /19/:

* tietojen oikeellisuus, yksikköoperaatioiden taseet

* tietojen luotettavuus

* tietojen jäljitettävyys

* tietojen käytettävyys; julkinen/luottamuksellinen

* tietojen siirrettävyys

* tietojen ylläpidettävyys

* tietokantojen muutosjoustavuus

* tietojen testattavuus

3.3.4 Laskenta

Laskenta aloitetaan määrittämällä yksikköprosessin tarvitsemat syötteet ja tulosteet.

Tämän jälkeen lasketaan raaka-aineet, päästöt ja energian tarpeet tuoteyksikköä kohti.

Kaikki kootut tiedot yhtenäistetään taseeseen yksikköä kohti. Kuvassa 7 on esimerkki yksikön syötteistä ja tulosteista. /19/

Sisään Ulos

Massa sisään, Ms Energia sisään, E

* Systeemi ---

*

* ---►

Massa ulos, Mu Päästöt, P

Kuva 7. Syötteet ja tulosteet yksikköprosessissa / 19/

Tietojen yhtenäistäminen tehdään seuraavasti /19/:

Raaka-aineet ja apuaineet:

Ms/TY

Energia:

E/TY

Päästöt:

P/TY

missä TY on toiminnallinen yksikkö eli määrittelyperuste.

Inventaarin kokonaistaseen ja eri yksikköprosessien taseiden on noudatettava seuraa- via fysiikan lakeja /19/:

* kaikkien yksikköprosessien massataseen on täsmättävä

* prosessien reaktioenergiat eivät voi olla pienempiä kuin vakioreaktioentalpiat

* hyötysuhteet eivät voi olla parempia kuin teoreettiset hyötysuhteet

3.3.5 Allokointi

Järj estelmäyksiköstä voi tulla yksi tai useampia tuotteita. Ongelmana saattaa tällöin olla päästöjen, energian ja raaka-aineiden kulutuksen jakaminen. Jakamisessa tulee ottaa huomioon tekijä, joka edustaa tuotteiden välistä suhdetta, ja joka perustuu yh­

teen seuraavista /19/:

* massa

* mooliosuus

* energia

* taloudellinen arvo

Kuvassa 8 on esitetty esimerkki prosessista, jossa on kaksi tuotetta. Mikäli päästöt, energian sekä raaka-aineiden kulutukset jaetaan tuotteiden massaosuuksien suhteessa, kohdistuvat syötteet ja tulosteet tuotteelle A kuvan 8b mukaisesti. /19/

a) 1600 kg raaka-ainetta

b) 1067 kg raaka-ainetta

2 x 109 J energiaa + TEHDAS

1

67kg jätettä

♦ 1000kg tuotetta A

Kuva 8. Esimerkki massan mukaan tapahtuvasta jaosta prosessissa, jossa on kaksi tuotetta /19/ Kuvassa a) on tehdas, joka tuottaa kahta tuotetta: A ja B. Prosessi tar­

vitsee tietyn määrän energiaa ja raaka-ainetta, ja tuottaa jätettä. Kuvassa b) proses­

si on allokoitu tuotteen A suhteen, jolloin tarvittavan energian ja raaka-aineet sekä

tuotetun jätteen määrät pienenevät.

Allokointiongelmia esiintyy tyypillisesti esimerkiksi prosesseissa, joissa on useita ta­

loudellista arvoa sisältäviä tuotteita tai prosesseissa, joiden syötteinä on useita talou­

dellisen arvonsa menettäneitä tuotteita. Tällaisia ovat esimerkiksi jätteenkäsittelypro- sessit. Ongelmia saattaa esiintyä myös avoimissa kierrätyssilmukoissa, joissa tuote kierrätetään vaihtoehtoisiksi tuotteiksi. Allokointi voidaan yrittää välttää rajaamalla systeemi siten, että useamman tuotteen prosesseja ei muodostu. /16,19/

Keskuslaboratoriossa on kehitetty elinkaarianalyysin sovellus, deltalaskenta, jonka avulla voidaan tunnistaa yhden tuotteen vaikutus ympäristökuormituksiin useita tuot­

teita käsittävässä systeemissä. Erityisesti laskentamenetelmästä on hyötyä, kun sys­

teemi sisältää eri paperilajien kuituvirtauksia, jotka sekoittuvat toisiinsa paperia kier­

rätettäessä. /20/

3.3.6 Kierrätys

Kierrätyksessä voidaan erottaa kaksi eri perustyyppiä: suljettu kierto ja avoin kierto.

Suljetussa silmukassa tuote kierrätetään samassa järjestelmässä saman tuotteen tuot­

tamiseksi esimerkiksi alumiinirasiat, jotka sulatetaan ja käytetään raaka-aineena uusien

alumiinirasioiden tuotannossa. Avoimessa kierrossa tuote kierrätetään kokonaan toi­

seen järjestelmään. Esimerkiksi muovisia virvoitusjuomapulloja voidaan käyttää raaka- aineena mattokuidussa, eristysaineena jne. /19/

Tuotteiden kierrätys ja materiaalien kierrätys voidaan myös erottaa toisistaan. Kun muovinen virvoitusjuomapullo kierrätetään ja käytetään uudelleen, kutsutaan tätä tuotteen kierrätykseksi tai uudelleenkäytöksi. Kun tämä pullo sulatetaan ja käytetään uusien tuotteiden raaka-aineena, kutsutaan tätä materiaalin kierrätykseksi. /19/

3.4 Ympäristövaikutusten arviointi

Ympäristövaikutusten arviointi sisältyy elinkaarianalyysiin kahdesta eri syystä. Inven­

taarissa tuotettu tieto massa- ja energiavirroista on muutettava vastaamaan tietoa ym­

päristövaikutuksista. Toisaalta inventaarissa saadaan valtava määrä taulukoitua nume­

rotietoa, joka on tulkittava ja jaettava tärkeään ja vähemmän tärkeään tietoon. /16/

Ympäristövaikutusten arviointi jaetaan kolmeen vaiheeseen:

1) Luokittelu (

classification

)

Inventaarissa tuotetun tiedon jakaminen ja alustava yhdistely suhteellisen homogeeni­

siin vaikutusluokkiin, joita voivat olla esimerkiksi happamoituminen, myrkyllisyys, ilmaston lämpeneminen ja luonnonvarojen väheneminen. Toisin sanoen päätetään siitä, mitkä ympäristövaikutukset valitaan arvioinnin pohjaksi. Luokittelun tulosta kutsutaan joskus ekoprofiiliksi. /1,5,22/

2) Kuvaaminen (

characterisation

)

Stressitekijöiden aiheuttamien potentiaalisten ympäristövaikutusten suuruuden arvi­

ointi ja kuvaaminen. Jokaisen parametrin vaikutuksen voimakkuus edellä lueteltuihin vaikutusluokkiin määritetään niin sanottujen vaikutuskertoimien avulla. Tämä

perus-tuu ekosysteemin syy-seuraus-suhteiden luonnontieteelliseen tietämykseen. Vaikutus- kertoimien arviointi on kuitenkin monimutkaista, ja tiedot kaikista ekosysteemin vuo­

rovaikutuksista ovat usein puutteellisia./l,5/

3) Arvotus (

valuation)

Eri vaikutusluokille määritetään painokertoimet päätösanalyysimenetelmien tai asian­

tuntijapaneelin avulla. Arvioinnit saattavat vaihdella tilapäisvalinnoista formuloidum- piin monikriteerianalyysiä käyttäviin menetelmiin, joissa on kiinteät painotustekijät tai tekijät, joita asiantuntijapaneeli tai -raati kohdistavat ekoprofiilin eri kohtiin. Käytetty arviointitapa riippuu voimakkaasti siitä, mihin elinkaarianalyysin tuloksia sovelletaan:

tuotevaihtoehtojen vertailu, ympäristöpoliittinen päätöksenteko jne. /1,2,5/

Arvotusmenetelmät ja -perusteet ovat tulleet elinkaariarviointityöhön myöhemmin kuin inventaarivaihe, mistä syystä ne ovat toistaiseksi vielä enemmän kehitysvaiheessa kuin muut osat. Ekologiset vaikutukset ovat saaneet eniten huomiota osakseen, mutta luonnonvarojen kulumisen ja terveysvaikutusten integroiminen arvotuskokonaisuuteen on vasta alkuvaiheessa. Ympäristövaikutusten arvotus ilman tieteellistä perustaa on hyvin subjektiivista. On vaikeaa arvioida onko kolmen tonnin rikkipäästö vähemmän haitallista kuin muutaman kilon päästö jotakin toksista saastetta. /21,22/

* Kuinka voidaan vertailla energian tarvetta ja kulutusta veden käyttöön?

Kumpi kuormittaa enemmän ympäristöä /21/?

* Kuinka uusiutumattomien luonnonvarojen kuten öljyn tai maakaasun käyt­

töä (mm. muovien valmistuksessa) pitäisi verrata lehtipuiden käyttöön pa­

perin valmistuksessa /21/.

* Kuinka jätteiden yhteisvaikutukset kaatopaikalla (ilman ja pohjavesien saastuminen, kuljetusten vaikutukset) pitäisi olla vertailtavissa jätteiden poltosta aiheutuviin päästöihin (valtaosaltaan ilmapäästöjä) /21/?

Laajassa elinkaariarvioinnissa saadaan tulokseksi suuri määrä sirpaletietoa erilaisten elinkaaren vaiheiden erilaisista ympäristövaikutuksista, joten aggregointi eli tietojen yhdistäminen tulee välttämättömäksi vertailtavien vaihtoehtojen välisessä valintatilan­

teessa ja kokonaistuloksen hahmottamisessa. Toisaalta, vaikka tulos olisikin kitey­

tettävissä muutamaan päätekijään, jotka kuitenkin edustavat aivan erilaisia ympäristö- kuormia (esim. toisessa suuret ilmapäästöt ja pienet vesipäästöt ja toisessa päinvas­

toin), ei ilman arvotusta voida ratkaista vaihtoehtojen paremmuusjärjestystä. Arvo­

tusta tarvitaan lisäksi päätettäessä siitä, mitkä analyysin kohdat ovat kriittisiä ja vaati­

vat tarkimmat lähtötiedot. /21,22/

Seuraavassa on lueteltu joitakin ympäristövaikutuksia, joita tulisi pohtia arvioinnin yhteydessä /16,22/:

* uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö

* kiinteän jätteen synty

* haju- ja meluhaitat

* terveys- ja työterveysvaikutukset

* toksisuus ihmisille

* tilantarve

* ilmaston lämpeneminen ja kasvihuoneilmiö

* otsonikato

* happamoituminen

* rehevöityminen

* valokemiallisten hapettimien muodostuminen

* ekotoksikologiset vaikutukset: raskasmetallit, karsinogeenit, pestisidit

* vaikutukset biodiversiteettiin

Seuraavassa on lyhyesti esitelty kolme eri arvotusmenetelmää /22/:

Ekoniukkuus -menetelmän

lähtökohtana on, että määrätyn alueen päästöt, raaka- aineiden käyttö ja energian käyttö suhteutetaan alueen kriittiseen kuormaan (voisi olla

ekologian kannalta kestävän suuruinen kuorma tai poliittisesti määrätty maksimi- kuorma). Mitä suurempi suhde on, sitä suurempi haittakerroin (ekopistemäärä) anne­

taan kyseessä olevalle kuormituskomponentille. Menetelmässä ei oteta kantaa glo­

baaleihin vaikutuksiin. Ekokertoimen kaava on:

missä

kriittinen (sallittava maksimi-) virtaus, joka voi olla suurempi tai pienempi kuin F, riippuen tilanteesta

Painotetun luokittelun menetelmä

perustuu eri ympäristökuormitustekijöiden luokit­

teluun muutamaan kategoriaan (happamoituminen, vesien rehevöityminen, myrkytty­

minen), joiden sisällä erilaisia päästökomponentteja voidaan tieteellisin perustein ver­

tailla keskenään. Sen jälkeen eri kategoriat saavat asiantuntijoiden asettaman paino- kertoimen avulla.

EPS -menetelmässä

arvotetaan sekä materiaaliresurssien käyttöä että päästöjä kertoi­

milla. Ympäristövaikutusten luokittelu tehdään seuraavien kategorioiden mukaan:

* biologinen monimuotoisuus

* luonnon uusiutuva tuotanto

* ihmisten terveys

* luonnonrikkauksien esim. mineraalien talous

* esteettiset arvot

3.5 Parannusanalyysi

Parannusanalyysissä etsitään systemaattisesti mahdollisuuksia tutkittavan systeemin ympäristökuormituksen vähentämiseen. Tavoitteena on varmistaa, että tehtävät

muu-tokset ovat todella parannuksia, eivätkä vain siirrä ympäristökuormitusta johonkin toiseen elinkaaren vaiheeseen. Parannusanalyysiin on kaksi eri lähestymistapaa. Vallit- sevuusanalyysi pyrkii löytämään tärkeimmät ympäristökuormituksen aiheuttajat.

Herkkyysanalyysi tutkii prosessi- tai toimintomuutosten vaikutusta tuotteen ekotasee- seen. Muutokset voidaan aloittaa niistä toiminnoista, joiden ansiosta saavutettavat parannukset ovat merkittävimpiä. /23/

4 ELINKAARIANALYYSIN KÄYTTÖ

4.1 Päätöksenteossa

Tehtailla on yleensä valmis tuotekohtainen, panoksiin perustava kustannuslaskenta ja tuoteraportointi, mutta päivittäiset, tuotekohtaiset ja luotettavat ympäristö- ja päästö- tiedot puuttuvat. Elinkaarianalyysillä päästöt on sidottavissa tuotantopanoksiin. /13/

Elinkaarianalyysin avulla voidaan yksilöidä merkittävimmät mahdollisuudet ja kohteet luonnonvarojen käytön ja päästöjen vähentämiseksi. Se sopii hyvin myös erilaisten tuotantoprosessien, materiaalien ja koostumuksien, jakelumenetelmien, strategisten tuotannon sijoitusvaihtoehtojen tai jätteidenkäsittelyn vaihtoehtojen vertailuun. Elin­

kaarianalyysi helpottaa valmistajia analysoimaan ja parantamaan tuotteitaan tai valit­

semaan uuden tuotantolaitoksen sijaintia. /4,7/

Elinkaarianalyysi on toistaiseksi vapaaehtoinen kehittämisväline yritykselle. Se on ko­

rostetusti yrityksen sisäinen työkalu, jonka avulla käsitellään usein yrityssalaisuuksiin luettavia tietoja. Tämän vuoksi tulisi olla yrityksen itsensä ratkaistavissa, mitä tietoja elinkaarianalyysistä toimitetaan julkisuuteen tai asiakkaille. Tiedon pitäminen luotta­

muksellisena saattaa kuitenkin pienentää työn arvoa. Yritysten sisäiseen koulutukseen elinkaarianalyysi soveltuu myös mainiosti. /14/

Ympäristölainsäädännön apuvälineenä elinkaarianalyysi on osoittautunut käyttökel­

poiseksi. Elinkaarianalyysiä voidaan käyttää myös tarkoitushakuisesti esimerkiksi po­

liittisessa päätöksenteossa. /24,25 /

Elinkaarianalyysiä käytetään päätöksenteon tukimateriaalina mm. seuraavissa tapauk­

sissa/2/:

* Laaja ympäristövaikutusten arviointi

* Ympäristömerkit

* Teollisuusprosessien hyötysuhteiden määrittäminen

* Toimintapolitiikkojen vertailu ympäristövaikutusten minimoimiseksi

* Ympäristövelvoitteiden täyttämisen vertailu

* Kansainväliset ympäristöpolitiikkaneuvottelut

* Kansantalouksien ekorakenteen muuttamispolitiikkojen optimointi

4.2 Yritysjohdon työkaluna

Yritysjohto saa käyttöönsä materiaalia, joka pelkistää varsin havainnollisesti, mitkä ovat tuotteen tai kilpailevan tuotteen suurimmat ympäristöongelmat. Yrityksen omat mahdollisuudet ekotaseen parantamiseen käyvät myös selvästi ilmi. Yllätykseksi voi­

daan joskus havaita, että pyrkimykset ympäristönsuojeluun ovat olleet kyseessä ole­

van tuotteen elinkaaren kannalta varsin merkityksettömiä. Elinkaarianalyysi avaa uu­

den näkökulman, jossa päästöt ja ympäristövaikutukset sidotaan tuotteeseen ja tuo­

daan osaksi tuotteen laatuajattelua sekä asiakaspalvelua. Hyvällä syyllä voidaan tode­

ta, että kaikki päästöt ovat tuotteen kokonaislaatua heikentäviä hävikkejä. Paranta­

mistoimet voidaan kohdistaa paremmin ja kustannustehokkaasti ja varsinkin tuotanto­

ketjujen osalta niitä voidaan mallintaa etukäteen. Ongelmana on, että samaan aikaan ympäristölainsäädäntö pakottaa toimenpiteisiin, jotka saattavat olla tärkeitä, mutta tietyn tuotteen elinkaaren kannalta marginaalisia parannuksia. /14/

4.3 Markkinoinnissa

Elinkaarianalyysi on yritykselle merkittävä markkinointikeino silloin, kun yrityksen osaamisalueina ovat tuotteen ympäristöominaisuudet kilpailutekijänä, tuotekehitys, markkinointi ja asiakkaan ympäristöodotukset. Se mahdollistaa erilaisten tuotteiden ympäristövaikutusten vertailun; yleensä tuotteita tosin myydään yksinkertaisemmilla mielikuvilla ja ominaisuuksilla. Mainoksissa ei tieteenomainen ekotase voi näkyä kovin selvästi, koska se on hyvin tehtynä laaja tutkimus. Tulevaisuudessa ympäristötuotese- loste tulee olemaan tärkeässä asemassa. Elinkaarianalyysin lopputuloksesta voidaan poimia joitakin hyviä ja myyviä mainoslauseita, mutta sieltä löytyy myös tuotteen huo­

not ominaisuudet. Asiallisessa kuluttajavalistuksessa ja ympäristöviestinnässä sekä tuoteselosteissa elinkaarianalyysi valtaa vahvasti elintilaa. /5,14/

Ympäristömerkkien kohdalla elinkaarianalyysi on välillisesti hyvin tärkeä, sillä se on monissa merkinnöissä keskeinen myöntöperuste. Jos elinkaarianalyysillä kyetään to­

distamaan tuotteen ympäristöystävällisyys, voi yritys hakea tuotteelleen ympäristö- merkintää/14,10/. Ympäristömerkkejä käsitellään tarkemmin kappaleessa 8.

4.4 Prosessisuunnittelun ja logistiikan apuvälineenä

Tutkimus- ja kehityssektorilla on toistaiseksi keskitytty yksittäisten tehtaiden tai pro­

sessien optimointiin, mikä halutaankin kohtalaisen hyvin. Elinkaarianalyysi merkitsee tällä sektorilla ketjujen hallintaa, missä pyritään parantamaan suurilla teknologian ja logistiikan valinnoilla kokonaisten tuotantoketjujen ekotaseita. Ongelmana on, että yleensä yrityksellä on hallussaan tai välittömässä vaikutuspiirissään vain osa tuotteen valmistusketjusta. Mahdollisuudet elinkaaren parantamiseen ovat siten rajoitetut ja harvemmin yrityksen ensisijaisia intressejä. Kuljetuksissa voidaan kuitenkin tehdä pie­

niä parannuksia heti. Suurten massojen toimialoilla tällä voi olla jopa keskeinen mer­

kitys, esimerkiksi ekotaseen typenoksidipäästöissä. /14/

4.5 Mukana tuotekehityksessä

Ympäristön kannalta herkkiä lopputuotteita valmistavassa teollisuudessa elinkaaria­

nalyyseistä on tulossa keskeinen tuotekehitystä ohjaava tekijä. Parhaillaan määritellään useille tuoteryhmille kriteereitä, joilla EU:n ympäristömerkki myönnetään. Markkinoi­

den menettämisen pelko on varsin karuja tämä ohjaa tuotekehitystä nopeasti. /14/

Tuotekehityksessä elinkaarianalyysi on parhaimmillaan, koska se on kokonaisvaltai­

nen, hallittu ja kestävään kehitykseen tähtäävä tapa parantaa tuotteen ympäristöomi- naisuuksia. Kyse on haitallisten raaka-aineiden hylkäämisestä, kierrätyksen lisäämi­

sestä, energian säästöstä, saastuttavan tuotannon saneeraamisesta, toisin sanoen pe­

rinteisistä ympäristönsuojelun keinoista tuotteeseen sovellettuna. /14/

Tuotekehityksen apuna ovat elinkaarimallit eli tietokonesovellukset, joilla voidaan hallita ympäristölaadunvalvontaa. Kun tuote on määritelty ja tarvittavat rajaukset on tehty, voidaan melko helposti mallintaa raaka-ainevaihdosten yms. vaikutus ekotasee- seen. Toisaalta kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten tuotteita ei voida kehittää pelkästään ekotaseen avulla. Joka tapauksessa tuotetta voidaan differoida ekotaseen avulla ja saavuttaa näin laatuun rinnastettavaa lisäarvoa. /14/

4.6 Osana laatujohtamista

Tuotekeskeinen elinkaarianalyysi tuo uusia paineita yrityksen organisaatiolle ympä­

ristöosaamisessa. Perinteisesti ympäristöasioita hoitaneet tehtaiden ympäristöpäälliköt vastaavat normaalisti vain tuotannon ympäristöongelmista. On löydettävä ja koulu­

tettava uudet yhteyshenkilöt tuotekehityksen, markkinoinnin, laadunvalvonnan, kul­

jetusten ja tutkimuksen alueilta. Laatujohtamiseen elinkaariajattelu soveltuu erinomai­

sesti, sillä kyse on tuotteen laadusta, asiakkaan tyytyväisyydestä, hävikkien vähentä­

misestä, informaation tilastollisesta tulkinnasta jne. Laatu ja ympäristö ovat molemmat positiivisesti latautuneita käsitteitä, joita yhdistävät kokonaisvaltaisuus ja nollavir- heajattelu. Laatujärjestelmien mallin mukaisesti ympäristöasioiden hallintaan on kehi­

tetty ympäristöjäijestelmiä. Kumpikin lähestymistapa tähtää jatkuvaan toiminnan te­

hostamiseen, joka saavutetaan kaikkien organisaation jäsenten sitoutumisella yhteiseen päämäärään. Suureen yritykseen elinkaariajattelu ei sopeudu hetkessä, mutta laatu­

johtamisen kautta se voi käydä helpommin. /12,14/

5 ONGELMIA ELINKAARIANALYYSIN KÄYTÖSSÄ

Mielipiteet elinkaarianalyysin sopivista käyttötavoista vaihtelevat hyvin voimakkaasti.

Suurimmat syyt mielipide-eroille liittyvät elinkaarianalyysin käyttöön materiaaleista tai tuotteista maksettavien verojen, käyttökieltojen ja -rajoitusten perustana sekä elinkaa­

rianalyysin tulosten käyttöön yleisölle annettavana tuoteinformaationa. Tuotteille ase­

tettavat käytön rajoitukset saattavat vähentää tarvetta kehittää tuotantoprosesseja sekä kiellettävän tuotteen että suositeltavan tuotteen osalta. /2/

Elinkaarianalyysi ei välttämättä ole objektiivinen prosessi. Vastustajat korostavat, että julkaistut elinkaarianalyysit pyrkivät johtopäätöksiin, jotka ovat tutkimusten rahoitta­

jien etujen mukaisia. Ensimmäinen vaatimus elinkaarianalyysin oikeudenmukaiselle käytölle on käytetyn metodologian sekä tehtyjen valintojen ja käytetyn tietoaineiston luotettavuus ja läpinäkyvyys eli tietojen tulisi olla kenen tahansa saatavissa ja kritisoi­

tavissa. Elinkaarianalyysien tulosten tulee olla helposti ja selkeästi jäljitettävissä käy­

tettyihin laskentaperusteisiin. /2/

6 LASKENTAOHJELMAT

Paperituotteiden elinkaarta kuvaavat järjestelmät muodostuvat paluuvirtauksineen kattavammissa analyyseissä laajoiksi ja monimutkaisiksi. Niihin kertyy helposti satoja moduleja, jopa tuhansia yhtälöitä ja monia virtausten yhdistymisiä ja haarautumia.

Jotta analyysien suoritus olisi nopeaa ja joustavaa, käytettävissä on oltava tehokas laskentaohjelma. Inventaareissa joudutaan käsittelemään suurta määrää lähtö- ja lop- putietoja. Näiden ryhmittely ja käsittely havainnollisella tavalla on tarpeen, jotta

lu-vuista saadaan tiivistetyksi olennaiset tulokset johtopäätösten pohjaksi. Laskentata­

poja ja niistä saatujen tulosten arviointiperusteita on useita ja käytetyt menetelmät vaihtelevat eri maissa. Eri ohjelmilla lasketut tulokset eivät kuitenkaan ole vertailukel­

poisia keskenään, sillä ohjelmat poikkeavat toisistaan mm. käyttötarkoituksen, tar­

kasi elutarkkuuden ja elinkaaren rajauksen mukaan. /5,7/

Osa ohjelmista on kehitetty yritysten sisäiseen käyttöön ja osa julkishallinnon päätök­

sentekoon. Ohjelmat voivat pohjautua kvalitatiivisiin asiantuntijakyselyihin tai kvanti­

tatiiviseen elinkaaren tarkasteluun. Jotkut ohjelmat keskittyvät yhteen elinkaaren vai­

heeseen, toiset taas pyrkivät ottamaan huomioon koko elinkaaren ja ympäristönäkö­

kohtien lisäksi mm. taloudellisia näkökohtia. Myös tiedon laadun suhteen ohjelmat eroavat toisistaan. /17/

Ohjelmilla saadut ympäristövaikutus- ja arvotustulokset riippuvat oleellisesti ohjelmi­

en käyttämistä tietokannoista ja käytetyistä muunnos- ja arvotusmenetelmistä /26/.

Saatuihin laskentatuloksiin on suhtauduttava kriittisesti.

Seuraavassa on esitelty lyhyesti joitakin laskentaohjelmia /26,27/:

Seuraavassa on esitelty lyhyesti joitakin laskentaohjelmia /26,27/:

In document Life-cycle analyses of wood-containing printing papers (sivua 19-0)