Life-cycle analyses of wood-containing printing papers

Anna Ilomäki

PUUPITOISTEN PAINOPAPEREIDEN PUOLIELINKAARI-INVENT AARIT

Diplomityö, joka on jätetty opinnäytteenä tarkastettavaksi diplomi-insinöörin tutkintoa varten Espoossa 8.10.1997.

Työn valvoja Pertti Hynninen Työn ohjaaja Markus Jalkanen

TEKNILLINEN Kr'r,Kr

Kirjuri o

Anna Ilomäki

Puupitoisten painopapereiden puolielinkaari-inventaarit

Päivämäärä: 8.10.1997 Sivumäärä: 82

Osasto, professuuri

Puunjalostustekniikan osasto

Ympäristönsuojelutekniikka, Puu-23

Työn valvoja Työn ohjaaja

Dosentti Pertti Hynninen DI Markus Jalkanen

Työn tarkoituksena on tehdä puolielinkaari-inventaarit Myllykoski Paperin kahdelle LWC- ja kolmelle SC-paperille. Tavoitteena on kartoittaa paperitehtaan tulevat ja lähtevät materiaali- ja energiavirrat sekä ympäristökuormitukset valittujen tuotteiden osalta. Tuotteita verrataan standardi SC- ja LWC- papereihin. Lisäksi tuotteisiin sovelletaan ympäristömerkkikriteereitä.

Inventaarien laskentatyökaluna käytettiin Keskuslaboratorion kehittämää KCL-ECO-laskentaohjelmaa.

Ilmapäästöjen osalta parametreinä käytettiin fossiilista C02:a, NOx:a, S02:a ja kiintoainehiukkasia.

Vesipäästöjen parametreinä käytettiin CODCr:a, BOD7:a, kokonaistyppeä, kokonaisfosforia ja kiintoai­

netta. Lisäksi vertailtiin fossiilisten polttoaineiden ja puun kulutusta sekä kiinteän jätteen määrää.

Nämä suureet kartoitettiin puun kasvusta ja koijuusta lähtien paperitonnin tuloon vientisatamaan.

Kuljetukset kaikissa vaiheissa huomioitiin.

Tiedot kerättiin tuotekohtaisesti tuotannon raporteista ja prosessiseurannan analyysituloksista. Kemi­

kaali- ja raaka-ainetoimittajille lähetettiin LCA-tietojen kyselykaavake. Loput tiedoista saatiin KCL:n ECODATAsta.

LWC-papereiden valmistus on SC-papereita vähemmän ympäristöä kuormittavaa johtuen pienemmästä energian tarpeesta ja vähäisemmästä puun kulutuksesta. Myllykosken SC-paperia valmistavat koneet vaativat enemmän myös höyryä kuin LWC-paperia valmistava kone. Samoin jätevesimäärät SC- koneilta olivat huomattavasti suuremmat kuin LWC-koneilta. Kuitenkin kuljetusten aiheuttamat pääs­

töt voivat kasvaa merkittäviksi LWC-papereilla, koska täyte- ja päällystysaineita joudutaan kuljetta­

maan usein pitkiäkin matkoja.

Erityisesti vaaleat SC-lajit kuormittivat jätevesilaitosta suurilla kiintoainepitoisilla jätevesimäärillä.

Koska kuituja joutui jätevesilaitoksen kautta paljon kaatopaikalle, jouduttiin hioketta ja sellua käyttä­

mään enemmän.

Myllykoski Paperin tuotteiden ilmapäästöt ovat korkeita, mutta vesipäästöt ovat pieniä vertailtaessa keskiarvotuotteeseen. Joutsenmerkin kriteerit jäävät täyttymättä nykyisessä tilanteessa erityisesti S02- päästön osalta.

Inventaareissa käsiteltiin suurta määrää tietoa, jonka alkuperää ja luotettavuutta ei aina pystytty tar­

kistamaan. Tämän takia absoluuttisiin lukuarvoihin ei voi kritiikittömästi luottaa. Joitakin arvoja jou­

duttiin myös arvioimaan.

Kirjallisuusosassa on käsitelty elinkaarianalyysiä ja ympäristömerkintää.

Anna Ilomäki

Life cycle inventory analyses of wood-containing printing papers Date: 8.10.1997 Number of pages: 82 Department, Professorship

Forest Products Technology

Environmental protection technology, Puu-23

Supervisor Instructor

Docent Pertti Hynninen M.Sc. Markus Jalkanen

The aim of this study is to conduct the life cycle inventory analysis for five different paper grades of Myllykoski Paper Oy: three SC grades and two LWC grades. The purpose is to find out environ­

mental burdens and resources used. The products are also compared to standard SC and LWC pa­

pers. The possibility to have the environmental label, The Nordic Swan, for some product is exam­

ined.

The LCA tool used was KCL-ECO, which is developed for estimation of the environmental loadings of the pulp and paper and other industry by The Finnish Pulp and Paper Research Institute (KCL).

Parameters measured the environmental effect of the products are the total emissions of CODCr, BOD7, N, P, TSS, fossil CO2, NOx, SO2, TSP and solid waste. The consumption of the fossil fuels and wood are also calculated. Included is the half life cycle of a product starting from the growth and harvesting of the wood continuing to the export harbour. All transports and chemical and raw- material manufacturing are included. Energy production of pulp and paper mills are included, but energy production of chemical and raw-material manufacturing are excluded.

The data was collected from the paper mill using process reports and analysis results. The process managers and supervisors are also interviewed. The question sheet of LCA-data was sent for the suppliers of chemicals and raw-materials. The databank of KCL, ECODATA, was also used.

The LWC paper seems to be less harmful to the environment than SC paper. LWC paper contains less wood and more pigments and the process does not need so much energy. Paper machines manufacturing SC paper use more steam than the paper machine manufacturing LWC paper. The waste water flow from SC paper machines is also larger. The environmental burdens caused by transports can be remarkable especially when transporting fillers and coating pigments long dis­

tances.

Bright SC-grades loaded waste water treatment plant most. The paper machine did not drive in op­

timum conditions and amounts of fibres flew to the treatment plant to be driven to the landfill as sludge. That is one reason why wood consumption was high.

The water emissions are quite low but the air emissions are high when comparing to standard SC and LWC papers. The criteria for the Nordic Swan can not be reached at present conditions.

The absolute values of parameters can be criticised because the amount of LCA data of this study is large and there was no possibility to check the accuracy of each value. Some estimations had to be done.

The study includes a literatme review concerning the life cycle analysis and environmental labelling.

Allokointi

tarkoittaa päästöjen ja resurssien kohdentamista usean tuotteen systeemissä.

Freeness on hiokkeen tärkein ominaisuus, joka ilmaisee massan suotautuvuutta eli sen jauhautuneisuutta.

Elinkaari sisältää tuotteen vaiheet siihen käytettyjen raaka-aineiden tuottamisesta tuotteen hävittämiseen asti.

Kappaluku ilmaisee massassa jäljellä olevan ligniinin määrän.

Opasiteetilla tarkoitetaan paperin läpinäkymättömyyttä.

Pasta on pigmenteistä ja sideaineista veteen valmistettu seos, jolla paperi päällystetään.

Pigmentti on jauhemaista ainesta, esim. savea tai kalkkikiveä, jota käytetään mm.

paperin päällystämiseen.

Puolielinkaarella tarkoitetaan systeemiä, jossa tuotteen elinkaari ei jatku

jatkojalostukseen, uusiokäyttöön ja tuotteen hävittämiseen vaan pysähtyy esimerkiksi tehtaan portille tai vientisatamaan.

Rakennusaste on voimalaitoksessa tuotetun sähkön ja höyryn suhde.

Ympäristömerkinnällä tarkoitetaan, että tuote rasittaa ympäristöä vähemmän kuin muut vastaavaan tarkoitukseen käytettävät tuotteet

AOX BOD7

CFC CMC CODcr D ECF

Eo Eop Ep

GW tai S GW i-m3

k-m3 ISO KCL LCA LCI LWC N NOx P PGW SC SETAC SFS TMP

Absorboituvat orgaaniset halogeeniyhdisteet, orgaanisiin yhdisteisiin sitoutunut kloori

Biologinen hapenkulutus, mittayksikkö sille happimäärälle, jonka mikro-organismit käyttävät 7 vuorokauden aikana jätevettä hajottaessaan.

Kloorifluorihiili, stratosfäärin otsonia tuhoava aine Karboksimetyyliselluloosa

Kemiallinen hapenkulutus, dikromaattimenetelmä Valkaisun klooridioksidivaihe

Elemental Chlorine Free, valkaisussa ei ole käytetty alkuaineklooria

Valkaisun hapella terästetty alkalivaihe

Valkaisun hapella ja peroksidilla terästetty alkalivaihe Valkaisun peroksidilla terästetty alkalivaihe

Groundwood tai Stone Groundwood, kivihioke Irtokuutio, kuoren määrän mittayksikkö

Kiintokuutio, puun määrän mittayksikkö International Standardisation Organisation Keskuslaboratorio

Life Cycle Analysis, elinkaarianalyysi

Life Cycle Inventory Analysis, elinkaari-inventaari Päällystetty mekaaninen painopaperi

Kokonaistyppi Typen oksidit

Valkaisun peroksidivaihe; kokonaisfosfori Pressure Groundwood, painehioke

Päällystämätön, kiillotettu mekaaninen painopaperi Society of Environmental Toxicology and Chemistry Suomen standardisoimisliitto

Thermomechanical Pulp, kuumahierre

TRS VOC

ilmassa

Total Reduced Sulphur, hajurikkiyhdisteet

Volatile Organic Compounds, haihtuvat orgaaniset yhdisteet

SANASTO

LYHENNELUETTELO SISÄLLYSLUETTELO ALKUSANAT

1 JOHDANTO...i

2 ELINKAARIANALYYSI...2

2.1 Mikä on elinkaarianalyysi?... 2

2.2 Historiaa...5

2.3 Elinkaarianalyysin lähestymistavat...7

2.4 Elinkaariajattelu osana ympäristöjohtamista...7

3 ELINKAARIANALYYSIN METODOLOGIA...9

3.1 Rakenne...9

3.2 Tavoitteen määrittelyjä rajaukset... 10

3.3 Inventaari... ц 3.3.1 Yleistä...11

3.3.2 Päävaiheet...12

3.3.3 Tiedonkeruu...13

3.3.4 Laskenta...14

3.3.5 Allokointi...15

3.3.6 Kierrätys... 16

3.4 Ympäristövaikutusten arviointi... 17

3.5 Parannusanalyysi...20

4 ELINKAARIANALYYSIN KÄYTTÖ...21

4.1 Päätöksenteossa 21

4.4 Prosessisuunnittelun ja logistiikan apuvälineenä... 23

4.5 Mukana tuotekehityksessä... 24

4.6 Osana laatujohtamista... 24

5 ONGELMIA ELINKAARIANALYYSIN KÄYTÖSSÄ...25

6 LASKENTAOHJELMAT... 25

7 YMPÄRISTÖMERKIT...29

7.1 Tavoitteet...29

7.2 Ympäristömerkkien myöntämisperusteet...31

7.2.1 Periaatteet...31

7.2.2 Kierrätyskuituun perustuvat jäijestelmät...32

7.2.3 Usean kriteerin järjestelmät...33

7.2.4 Prioriteettijäijestykseen perustuvat järjestelmät... 33

7.2.5 Päästörajoihin perustuvat järjestelmät... 33

7.3 Paperituotteiden merkintäkriteerit...33

7.4 Käytössä olevia ympäristömerkkejä...34

7.5 Merkkien käyttökulut... 36

7.6 Ympäristömerkinnän ongelmia...36

8 PUUPITOISTEN PAINOP APERE IDEN PUOLIELINKAARI-INVENT AARIT 38 8.1 Työn tavoitteet... 38

8.2 Rajaukset... 38

8.3 Tiedonkeruu...39

9 KCL-ECO...42

10 INVENTAARI...43

10.1 Raaka-aineet 43

10.1.3 Muut raaka-aineet... ... 44

10.2

Energia...

... 45

10.2.1 Sähkö... ... 45

10.2.2 Höyry... ... 46

10.3 Vesipäästöt... ... 47

10.4

Ilmapäästöt...

... 47

10.5 Kiinteä jäte... ... 48

10.6 Kuljetukset... ... 50

TULOKSET... ... 51

11.1 Luonnonvarojen käyttö... ... 51

11.1.1 Uusiutuvat luonnonvarat... ... 51

11.1.2 Uusiutumattomat luonnonvarat... ... 52

11.2 Päästöt veteen... . ... 53

11.3

Päästöt ilmaan

... ... 62

11.4 Kiinteät jätteet... ... 65

11.5 Haittapisteet... ...66

11.6 Vertailu standardituotteisiin... ... 71

11.6.1 SC-paperi... ... 71

11.6.2 LWC-paperi... ... 74

11.7 Ympäristömerkki... ... 76

JOHTOPÄÄTÖKSET

... 77

JATKOTOIMENPITEET... ... 79

14 YHTEENVETO 81

Haluan esittää kiitokset Erkki Peltoselle, joka mahdollisti tämän diplomityön toteutu­

misen, sekä työni ohjaajalle Markus Jalkaselle. Kiitokset myös työni valvojalle Pertti Hynniselle monista hyvistä, kriittisistä ja kannustavista kommenteista. Erityisesti halu­

an kiittää kaikkia niitä Myllykoski Paperin ihmisiä, jotka auttoivat minua työni monis­

sa eri vaiheissa. Kiitokset vielä KCL:n elinkaari-ihmisille avusta.

Lisäksi haluan kiittää vanhempiani ja Kari Tossavaista kaikesta tuesta opiskelujeni aikana.

Myllykoskella 8. lokakuuta 1997

Anna Ilomäki

1 JOHDANTO

Suomen metsäteollisuuden päästöt ovat kehittyneet suotuisaan suuntaan viime vuosi­

na. Prosesseja on parannettu ja mm. vesikiertoja pyritty sulkemaan. Useimmilla teh­

tailla on aktiivilietelaitos jätevesien puhdistusta varten. Ilmapäästöjen vähenemiseen on vaikuttanut mm. polttotekniikan paraneminen ja voimakattiloiden uusiminen.

Päästörajojen alittaminen ei ole tuottanut enää ongelmia.

Toisaalta tällainen viranomaismääräysten mukaan tapahtuva, päästörajojen alittami­

seen perustuva ympäristönsuojelu ei ole kokonaiskehityksen kannalta kaikkein mer­

kityksellisintä. Tuotteen valmistuksen tulisi olla sellaista, että se aiheuttaa mahdolli­

simman vähän ympäristöhaittoja tuotteen koko elinkaaren aikana. Tämä merkitsee luonnonvarojen säästeliästä käyttöä sekä päästöjen kontrollointia raaka-aineiden ja kemikaalien valmistuksesta lähtien aina jätteen käsittelyyn ja loppusijoitukseen saakka.

Useimpien tehtaiden mielenkiinto kohdistuu kuitenkin siihen alueeseen, johon niillä on itsellään vaikutusmahdollisuuksia. Ympäristömerkkien yleistyessä ja asiakkaiden vaa­

tiessa yhä enemmän ympäristötietoa on elinkaarianalyysien teko lisääntynyt entises­

tään.

Myllykoski Paper Oy on Myllykoski Oy:n (65 %) ja Metsä-Serlan (35 %) omistama puupitoisia, päällystämättömiä, superkalanteroituja (SC> ja kevyesti päällystettyjä (LWC)-papereita valmistava yhtiö. Tehtaan vuosikapasiteetti on 370 000 tonnia SC- paperia ja 150 000 tonnia LWC-paperia.

Työn kiijallisuusosassa käsitellään elinkaarianalyysiä ja ympäristömerkintää. Puolielin- kaari-inventaarit kahdelle LWC-paperille ja kolmelle SC-paperille tehtiin Myllykoski Paperille.

2 ELINKAARIANALYYSI

2.1 Mikä on elinkaarianalyysi?

Elinkaariajattelulla

voidaan tehokkaasti lähestyä sellaisia systeemejä, joissa käsitel­

lään teknologioita “kehdosta-hautaan” näkökulmasta.

Elinkaarianalyysi

on analyytti­

nen työkalu elinkaariajattelun toteuttamiseen. Näin Society of Environmental Toxi­

cology and Chemistry (SETAC) määritteli termit 1994 pitämässään seminaarissa. /1/

Elinkaarianalyysi (Life Cycle Analysis, LCA) käsittää arviot tietyn tuotteen, prosessin tai palvelun aiheuttamista vaikutuksista ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan koko sen elinkaaren aikana. Ympäristöä koskeva elinkaarianalyysi (Environmental Life Cy­

cle Assessment) voidaan siis nähdä osana laajempaa tuotteiden arviointia. Toisaalta puhuttaessa elinkaarianalyysistä täytyy erottaa, tarkoitetaanko pelkästään inventaaria (Life Cycle Inventory, LCI) vai onko kyseessä kokonaisarviointi (Life Cycle Assess­

ment), jossa otetaan huomioon ympäristövaikutukset ja niiden arvotus. Kuvassa 1 on esitetty elinkaarianalyysin perusrakenne. /2,3,4/

YMPÄRISTÖ TALOUS YHTEISKUNTA

ARVIOINTI -ARVOTUS

ELINKAARI- INVENTAARI

KÄYTETTYJEN RESURSSIEN JA TUOTETTUJEN PÄÄSTÖ­

JEN SYSTEMAATTINEN LAS­

KENTA JA ANALYSOINTI KOKO TUOTTEEN/PALVELUN ELINKAAREN AJALTA

Kuva 1. Elinkaarianalyysin osa-alueet, perustana inventaari /3/.

Elinkaariajattelu lähtee siitä, että tuote vaikuttaa ympäristöönsä “kehdosta hautaan”.

Puu on raaka-aineena täydellisesti kiertävä. Auringon avulla puuhun sitoutuu hiiltä, joka puuta jalostettaessa siirtyy tuotteisiin, esimerkiksi paperiin. Puun kuiva-aineesta on puolet hiiltä. Hiili palaa takaisin luonnon kiertokulkuun tuotteen elinkaaren päässä, kun puu tai paperi lahoaa tai palaa. Tätä kiertoprosessia voidaan tarkastella oikeute­

tusti “kehdosta kehtoon”. /4,5,6/

Hiilidioksidia Jätepaperin energiakäyttö

Arkistot

Kuva 2. Metsäteollisuus ja luonnon hiilikierto /5/

Kestävään kehitykseen tähtäävien arviointien pohjana tulisi aina käyttää elinkaari- inventaaria, jossa kartoitetaan järjestelmällisesti tuotteen koko elinkaaren aikana tar­

vittavat materiaali- ja energiaresurssit sekä syntyneet päästöt. Inventaarin tuloksena saadaan luettelo aineista, jotka on tuotettu tutkittavalla tuotantomenetelmällä joko hyötytuotteina tai jätteinä ja kulutettu tutkittavassa tuotantomenetelmässä joko mate­

riaali- tai energiamuodossa. /2,7/

Suorien päästöjen ohella on tärkeää ottaa huomioon epäsuorat päästöt, joilla tarkoi­

tetaan esimerkiksi tuotteen valmistukseen käytettävän sähköenergian tuottamisesta, kuljetuksista, siistausprosessista ja jätevesilietteiden käsittelystä aiheutuvia päästöjä.

Elinkaari sisältää raaka-aineen hankinnan, tuotteen valmistuksen, käytön, uusiokäytön,

kierrätyksen ja lopullisen jätteen käsittelyn ja sijoituksen. Kuvassa 3 on esitetty pää­

piirteittäin tuotteen elinkaariketju. /4,8/

Kuljetuksia

Kuljetuksia

Kuljetuksia

SISÄÄN:

Raaka-aineita, energiaa

ULOS:

Epäpuhtauksia veteen ja ilmaan, kiinteitä jätteitä, muita ympä­

ristökuormituksia, käyttökelvottomia tuot­

teita

Kuva 3. Tuotteen elinkaaren perusrakenne /9/.

Jotta inventaarin tuottamia tuloksia voidaan käyttää päätöksenteon tukimateriaalina, on nämä aineluettelot ensin tulkittava tarkoituksenmukaisella ja objektiivisella tavalla.

Tätä vaihetta voidaan nimittää ekoprofiilianalyysiksi. Se voidaan tehdä esimerkiksi käyttämällä yhtä tai useampaa tuloksien avulla laskettua tunnuslukua kaikkien vaiku­

tusten indikaattorina tai laatimalla näistä luetteloista muutamia yhteenvetoja kuten kokonaismateriaalitarve, kokonaispäästöt ilmaan, kokonaispäästöt vesistöihin ja kiin­

teiden jätteiden kokonaismäärät. /2/

Tutkimuksen tavoitteen asettelu vaikuttaa olennaisesti siihen, mitä indikaattoreita käytetään jatkotarkastelussa. Jos päätavoite on vähentää syntyvän kiinteän jätteen määrää, edustava indikaattori ei ole sama kuin jos tavoitteena on rajoittaa myrkyllisten aineiden pääsyä ympäristöön. /2/

2.2 Historiaa

Maailman energiakonferenssissa vuonna 1963 Harold Smith julkaisi raportin kemial­

listen aineiden tuotannon kumulatiivisista energiatarpeista. Kuusi- ja seitsemänkym­

mentälukujen vaihteessa oltiin kiinnostuneita väestön muutosten vaikutuksista mine­

raalien ja energian kokonaislähteisiin maailmassa. Ensimmäiset elinkaarianalyysejä vastaavat tutkimukset tehtiin tuolloin Yhdysvalloissa. Elinkaaritutkimuksia kutsuttiin aluksi nimellä REPA (Resource and environmental profile analysis). 1969 Coca-Cola Companyn pakkausyksikön johtaja Harry E. Teasley, Jr. oli LCA-ajatuksen alullepa­

nija. Muovipullon käyttöön ottoa harkittaessa Coca-Cola Company selvitti eri pak- kausvaihtoehtojen ympäristövaikutuksia ja luonnonvarojen kulutusta. Coca-Cola Companylle tutkimuksen suoritti Midwest Research Institute (MRI). Luottamukselli­

sia tuloksia ei koskaan julkaistu, mutta yritys käytti niitä itse monien päätösten pohja­

na. /10/

Seitsemänkymmentäluvun alkupuolella huolestuttiin kiinteän jätteen määristä. Jätteen määrän vähentämiseksi kiinnostuttiin kierrätyksestä ja tuotteiden uudelleen käytöstä.

Energian kulutusta ja päästöjä ei pidetty yhtä tärkeinä asioina. /10/

MRI:n suorittama toinen REPA-tutkimus tehtiin Mobil Chemical Companylle. Yritys valmisti polystyreenivaahdosta yksittäispakatun lihan alustoja vähittäiskaupan käyt­

töön. Kilpailevat yritykset kertoivat Mobil’n asiakkaille, että muoviset alustat ovat vakava ympäristöongelma. Mobil’ssakin uskottiin tähän, joten ongelman vakavuus päätettiin selvittää tutkimuksella. Muovialusta selvisi vertailusta kaikkien yllätykseksi hyvin ja Mobil oli tyytyväinen, sillä se saattoi jatkossa käyttää mainonnassa ympäris- töargumentteja hyväkseen. /10/

Mielenkiintoista näissä ensimmäisissä tutkimuksissa oli se, että laskelmat tehtiin ilman elektronisia apuvälineitä. Satoja laskutoimituksia tehtiin mekaanisilla laskimilla, joissa ei ollut edes paperitulostusta. Vasta vuonna 1973 kehitettiin ensimmäinen LCA- tietokoneohjelma. /10/

1975 öljykriisin takia kiinnostus kääntyi LCA:n energiaa käsitteleviin osiin. Samanai­

kaisesti LCA:n päästöjä käsitteleviä osia ei pidetty niin tärkeinä, sillä säädellyt ja va­

paaehtoiset päästöjen rajoitukset tuntuivat saattaneen ilman ja vesien saastumisen hal­

lintaan. /10/

Julkinen mielenkiinto LCA:a kohtaan katosi jälleen yli kymmeneksi vuodeksi, kun yksityiset yritykset keskittyivät tutkimaan tuotteidensa energia- ja ympäristöperusteita pitäen tutkimuksien tulokset salassa luottamuksellisuuteen vedoten. Toisaalta monia tutkimuksia ei tehty alunperinkään julkiseen käyttöön. Yleinen harhaluulo on, että LCA:a käytetään vain tuotteiden markkinointiin. Yleensä tutkimukset sisältävät sekä hyviä että huonoja uutisia, joten ne eivät välttämättä ole sopivia markkinointitarkoi­

tukseen. Useimmat yritykset käyttävät LCA:a sisäisenä työkaluna antamaan ympäris­

tönäkökulmaa suunnitelmiinsa. /10/

Elinkaariajattelun klassiseksi ajanjaksoksi kutsutaan aikaa kuusikymmenluvun lopulta kahdeksankymmentäluvulle, jonka lopulla tapahtui valtava herääminen ympäristötie­

toisuuteen sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Elinkaariajattelu koki renessanssin, jolloin LCA hyväksyttiin yhdeksi, muttei suinkaan ainoaksi, käyttökelpoiseksi työka­

luksi. Toukokuussa 1990 jäljestettiin Washingtonissa kansainvälinen elinkaarikokous, jossa keskusteltiin LCA:n mahdollisuuksista ja ympäristöpolitiikasta. Elokuussa 1990 SET AC jäljesti jatkoa keskusteluun omassa kokouksessaan, missä myös termi LCA hyväksyttiin korvaamaan REPA:a. Muita aihetta käsitteleviä konferensseja olivat SE- TAC-seminaari Leidenissä 1991, Smugglers Notch USA:ssa 1990 ja European Com­

munity Eco-labelling & Life Cycle Analysis Conference Englannissa 1992. 1992 Yh­

dysvalloissa Franklin Associates julkaisi tieteellisessä julkaisussa artikkelin, missä esiteltiin ensimmäistä kertaa LCA:n metodologinen rakenne. /1,2,10,11/

2.3 Elinkaarianalyysin lähestymistavat

Elinkaarianalyysissä käytetyt menetelmät vaihtelevat suppeista, kvalitatiivisesti suun­

tautuvista ja asiantuntijapohjaisista kyselylomakkeista kvantitatiivisiin menetelmiin, jotka pyrkivät arvioimaan ympäristövaikutuksia tuotteen koko elinkaaren ajalta laa­

joilla tietokonepohjaisilla malleilla. /2/

Kvalitatiivisesti tarkastellaan yhteen elinkaaren vaiheeseen liittyvää yksittäistä ympä­

ristökysymystä. Kvantitatiivinen lähestymistapa perustuu mahdollisimman täydelliseen aineluetteloon tuotteen koko elinkaaren ajalta. Suppeat kvalitatiiviset tarkastelut ovat edullisia, yksinkertaisia ja antavat selkeät vastaukset, jotka kuitenkin voivat olla har­

haanjohtavia kokonaisympäristövaikutusten kannalta. Ympäristöön kohdistuva paran­

nus yhdessä elinkaaren vaiheessa tai yksittäisessä ympäristökysymyksessä voi ku­

moutua muualla tapahtuvan ympäristöhaitan vuoksi. Ympäristölle ei näin koidu vält­

tämättä lainkaan nettohyötyä tai sille saattaa aiheutua jopa lisähaittaa. Kvantitatiiviset elinkaarianalyysit ovat usein työläitä sekä aikaa ja rahaa vieviä. Käytännössä eri me­

netelmien välinen ero ei ole kovin jyrkkä. Kun kvantitatiivisia tietoja ei ole saatavilla, voidaan tutkimusta täydentää kvalitatiivisilla tiedoilla. Toisaalta kvalitatiiviset määri­

tykset käyttävät joskus helposti käsiteltäviä kvantitatiivisia tietoja. /2/

2.4 Elinkaariajattelu osana ympäristöjohtamista

Ympäristöjohtaminen voidaan luokitella tuotanto-, tuote- tai tarvekeskeiseksi. Tuo- tantokeskeisessä tavassa keskitytään tuotantolaitosten ympäristöongelmiin, päästöihin, jätteisiin, niiden vähentämiseen, ympäristölupiin eli tyypillisesti erilaisiin ympäristötek­

nologisiin ratkaisuihin. Tuotantokeskeisen ympäristönsuojelun työkaluina ovat ympä- ristöjäijestelmät ja tavoitteena viranomaisvaatimusten täyttäminen. /14,12/

Kestävään kehitykseen pyrittäessä on täytynyt vaihtaa ajatusmalli tuotekeskeisestä tuotantokeskeisyyteen. Tuotekeskeistä ympäristöjohtamista voi kutsua myös markki- naorientoituneeksi ympäristöjohtamiseksi. Sen keskeisiä osaamisalueita ovat tuotteen ympäristöominaisuudet kilpailutekijänä, tuotekehitys, markkinointi ja asiakkaan ympä-

ristöodotukset sekä varsinainen ympäristöbisnes (ns. ekotuotteet). Muun muassa ma- teriaalikiertojen sulkeminen ja elinkaariajattelu ovat yritysten tuotekeskeistä ajattelua.

Työkaluina käytetään ympäristömerkkejä. /12,14/

Tuotekeskeinen ajattelu ei sellaisenaan riitä kehityksen muuttamiseen kestäväksi, vaan lisäksi tarvitaan tarvekeskeistä ajattelua, jolle on tyypillistä kulutustottumusten ja toi­

mintarakenteiden voimakas muutos. Huomiota kiinnitetään tarpeiden tyydyttämiseen kulutuksen kasvattamisen sijasta. Yrityksiltä edellytetään kokonaan uudenlaisia pal­

velukonsepteja. Tarvekeskeisyys on 2000-luvun kehityssuunta, jota ohjaa tieto. /12/

Ympäristönsuojelun näkökulman muutos tuotantokeskeisyydestä tuote- ja tarvekes- keisyyteen vaatii liiketoiminnan kehittämistä kolmella keskeisellä alueella.

Elinkaari­

ajattelu

korostaa systeemiajattelun välttämättömyyttä, mikä on tuotteen elinkaariläh- töisen tarkastelun lähtökohta. Yrityksen on hahmotettava asemansa toimialansa arvo­

ketjussa ja tunnistettava keskeiset ympäristökysymykset.

Sidosryhmää]attelua

sovel­

tamalla yritys voi vastata markkinoiden muuttuviin vaatimuksiin tuotteidensa ja toi­

mintatapojensa ympäristöystävällisyydestä. Viestinnällinen osaaminen korostuu ympä- ristömaineen rakentamisessa.

Laatuajattelun

mukaan ympäristöosaaminen syntyy yri­

tyksen kaikkien henkilöiden toiminnasta. Ympäristöasioiden hallinta ja organisaation kehittäminen perustuu laatuajatteluun. /12/

Kokonaiskustannuslaskenta Y mpäristöväittämät

Elinkaariajattelu

Tuotesuunnittelu Saastumisen estäminen

Ympäristön suunnittelu

Kuva 4. Elinkaariajattelu yrityksessä /1/.

Ympäristöjohtaminen on läpäisyperiaatteella toimivaa johtamista eli ympäristöasiat tulisi ottaa huomioon yrityksen toiminnan kaikilla tasoilla. Elinkaarianalyysi on yksi

ympäristöjohtamisen yksittäisistä menetelmistä, jossa päätöksenteon avuksi tuotetaan numerotietoa, jonka tavoitteena on olla eettisesti korkea-arvoista. Elinkaarianalyysillä lisätään tavoitteiden mielekkyyttä ja otetaan huomioon mahdollisuus muuttaa myös ulkoisia vaikutuksia. Pitkällä aikavälillä voidaan arvioida saavutettavia hyötyjä suh­

teessa kustannuksiin. /13,14,24/

3 ELINKAARIANALYYSIN METODOLOGIA

3.1 Rakenne

TAVOITTEEN MÄÄRITTELY ^{^ ■ i}

Г,.,;;

INVENTAARI LUOKITTELU ;..

и

^ARVOTUS

|T:'...

k

» Resurssit

*s ^f

» Luonnonvarojen väX

k

^* Asiantuntijat aadit X

• Tuotanto V benemincn

• Kulutus • Ekologiset vaikutuk-

» Hylkääminen

V )

^ » Terveysvaikutukset

V

________________ __________________

J

PARANNUKSET

Kuva 5. Elinkaarianalyysin vaiheet /15/

Elinkaarianalyysin laadinta voidaan jakaa neljään vaiheeseen: tavoitteen määrittely

(goal definition & scoping),

inventaari (

inventory analysis),

vaikutusten arviointi

(impact assessment)

ja parannusanalyysi (

improvements)

/16/. Kuvassa 5 on esitetty elinkaarianalyysin vaiheet.

3.2 Tavoitteen määrittely ja rajaukset

Elinkaarianalyysi alkaa tavoitteiden määrittelystä ja analyysin rajauksesta. Analyysi voidaan tehdä eri tavoin riippuen siitä, käytetäänkö tuloksia yrityksen omiin vai julki­

siin tarkoituksiin. Analysoitava tuote tai palvelu sekä pääkysymykset, joihin halutaan vastaukset on määriteltävä. Kun tavoiteasetelma on pääpiirtein selvitetty, voidaan ryhtyä määrittelemään tarkasteltavaa järjestelmää, sen elementtejä ja rajoja. Myös ke­

rättävän tiedon laadulle on asetettava tavoitteet. /7,16,17/

SETAC:n mukaan toiminnallinen yksikkö on mittayksikkö, jota systeemi kuljettaa.

Ympäristölle haittaa aiheuttavat tapahtumat lasketaan suhteessa toiminnalliseen yksik­

köön. Toiminnallinen yksikkö määritellään tuotteen käyttötarkoituksen mukaan ja määrittelyssä olisi otettava huomioon vertailtavuus ja selkeys. Toiminnallisia yksiköitä voisivat olla esim. 1000 kpl paperikasseja, 1 tonni terästankoja, lasipullo, pesukertojen lukumäärä jne. /1,18/

Oleellinen osa elinkaarianalyysin saattamisessa hyvään lopputulokseen, on määritellä tuotteen elinkaaren alku- ja loppupisteet eli “kehto” ja “hauta”. Systeemin rajaukseen kuuluu yhtälailla maantieteellisten rajojen määrittely kuin rajat tekniikan ja luonnon välillä. Aikarajaus on myös tärkeää tehdä erityisesti vaikutusten arvioinnin kannalta.

Myös epäoleellisten prosessien rajaaminen systeemin ulkopuolelle helpottaa työtä.

Rajojen määrittäminen on yksi inventaarivaiheen vaikeimmista metodologisista on­

gelmista. /16,19/

Smugglers Notch’ssa pidetyn SETAC:n seminaarin julkilausuma kiteyttää LCA:n pe­

rusfilosofian osuvasti: ”Apuaineiden tuotantoprosesseja on periaatteessa jäljitettävä siihen asti, kun ne olivat ympäristössä olevia raaka-aineita. On usein houkuttelevaa jättää joku näistä sivuketjuista huomioimatta varsinkin, jos tällaisen sivuketjun osuus

lopputuotteesta on pieni. Ei ole kuitenkaan oikeutettua jättää mitään osaprosessia huomioimatta, kunnes määrällisesti on todistettu, että sen osuus kokonaisuuden kan­

nalta on merkityksetön.” /19/

Ermen siirtymistä inventaarin suorittamiseen, ainakin seuraavat asiat pitäisi määritellä Hi.

* sovellustyyppi

* tuoteryhmä

* alueellinen edustavuus

* ajallinen edustavuus/tekniikan taso

* toiminnallinen/vertailtava yksikkö

* tuotteen/tuotteiden määrittäminen

3.3 Inventaari

3.3.1 Yleistä

Kvantitatiivisessa määrittämisessä selvitetään raaka-ainetarpeet, energiankulutus, päästökuormat ja kiinteä jäte prosessia kohti ja allokoidaan ne tuoteyksikköä kohti.

Tässä vaiheessa laaditaan prosessikaavio toisiinsa yhteen liitettävistä osaprosesseista.

Joskus kvantitatiivista elinkaari-inventaaria kutsutaan tuotteen ekotaseeksi. Tuotteen tai palvelun määrittelyyn liittyy systeemissä yhtälöiden määrittely, joka saattaa sisältää useita toiminnallisia yksiköitä ja tuottaa siten useita yhtälöitä. Joskus on tarpeetonta erotella näitä yhtälöitä allokoimalla. /2,16,19/

Inventaarin läpinäkyvyys on välttämätöntä, jotta oikea suoritus pystytään todistamaan ja inventaaria pystytään arvioimaan kriittisesti. Läpinäkyvyys on tärkeää myös, jotta olettamuksia ja tietoja, joille inventaari perustuu, voidaan muuttaa. Läpinäkyvyyden parantamiseksi tulisi tietokannoissa ja numeerisissa malleissa olla mahdollisimman vähän olettamuksia. Tietoja yhdistettäessä tutkimuksen informaatioarvo vähenee. Lä­

pinäkyvyys on sitä parempi, mitä myöhäisemmässä elinkaaren vaiheessa tulosten yh­

distäminen tehdään. /19/

Kattavassa inventaarissa määritetään raaka-aineiden ja energian käyttö sekä ympäris­

töpäästöt tuotteen koko elinkaaren ajalta kuvan 6 mukaisesti. Kuvassa on myös esi­

tetty rajaukset pelkistettyinä.

Sisään

Energia

Raaka-aineet

Raaka-aineiden hankinta ja energia

Valmistus ja prosessointi

Jakelu ja kuljetus

Käyttö/uudelleen käyttö/kunnossapito

Kierrätys

Jätehuolto

Kuva 6. Inventaarin päävaiheet /1/

Kehdosta-portille -systeemin rajat

Ulos

—► Vesipäästöt -> Ilmapäästöt -* Kiinteä jäte

-> Muut päästöt ympäristöön -> Tuotteet

• Kehdosta-hautaan -systeemin rajat

3.3.2 Päävaiheet

Raaka-ainevaihe alkaa inventaarissa kaikista niistä toimenpiteistä, joita tarvitaan raa­

ka-aineen tai energian hankkimiseksi, ja päättyy ensimmäiseen valmistus- tai proses- sointivaiheeseen, jossa raaka-ainetta jalostetaan. Prosessointivaihe jalostaa syötettävät raaka-aineet lopputuotteiksi. /19/

Kuljetus on materiaalien tai energian siirtämistä eri paikoissa tapahtuvien toimintojen välillä ja sitä voi tapahtua missä elinkaaren vaiheessa tahansa. Jakelu on valmistetun tuotteen siirtämistä lopulliselta valmistajalta loppukäyttäjälle. Jakelulle ja kuljetukselle on yhteistä, ettei niihin sisälly materiaalien muuttamista tai muokkaamista. /19/

Käyttö/uudelleenkäyttö/kunnossapito -vaiheen raja alkaa tuotteiden tai materiaalien jakelun jälkeen ja päättyy siihen, missä kyseiset tuotteet tai materiaalit poistetaan

käytöstä ja toimitetaan jätehuoltojäijestelmään tai otetaan uudelleen käyttöön. Kier­

rätysvaihe sisältää kaikki toimenpiteet, jotka tarvitaan materiaalin poistamiseksi jäte­

huollosta ja toimittamiseksi valmistus/prosessointivaiheeseen. /19/

Jätevirtoja syntyy yleensä kaikissa tuotteen elinkaaren vaiheissa. Jätettä on kaikki se ylimääräinen materiaali, joka joutuu mihin tahansa ympäristön osiin - ilmaan, veteen tai maahan. Jätehuoltojärjestelmät sisältävät kaikki jätteen käsittelymekanismit ennen kuin ne päästetään ympäristöön. /19/

3.3.3 Tiedonkeruu

Yhdenmukaisten laatukriteerien kehittäminen on tärkeää, koska inventaarit ovat tie­

tointensiivisiä ja tietojen laatu vaikuttaa olennaisesti LCA:n tuloksiin. Tietonäkökul- masta katsottuna inventaarien voidaan ajatella koostuvan kahdesta pääosasta: jou­

kosta määrämitallisia prosesseja, joita voidaan käsitellä tilastollisesti, ja joukosta olet­

tamuksia ja ratkaisusääntöjä tietojoukkojen yhdistelemiseksi. /19/

On päätettävä, milloin käytetään keskimääräisiä, valmiisiin tietokantoihin kerättyjä arvoja ja milloin paikallisia, spesifisiä arvoja. Huomion arvoista on myös se, miten otetaan huomioon asiakkaan päästöt ja esimerkiksi päästöt kunnalliselta jäteveden puhdistamolta tai kaatopaikalta. /16/

Inventaarin arvo riippuu olennaisesti käytettävän lähtötiedoston oikeellisuudesta. Tie­

doston tulee olla avointa ja läpinäkyvää. Arvojen epävarmuus on mahdollisuuksien mukaan määriteltävä tilastollisesti. Herkkyysanalyysillä voidaan arvioida yksittäisen tiedon suhteellista merkitystä ja sen avulla voidaan päättää, minkä verran tietojen han­

kintaan kannattaa panostaa. /7,16,19/

Tutkimuksissa, joissa verrataan samaan tarkoitukseen käytettävien tuotteiden ominai­

suuksia toisiinsa, voidaan käyttää toimialakohtaisia keskiarvotietoja. Sisäisissä elin­

kaarianalyyseissä pyritään yleensä käyttämään omista mittauksista saatuja tietoja.

Tietolähteitä voivat olla esimerkiksi raportit ja käyttöhenkilöstön haastattelut, käsi­

kirjat, julkaisut, selvitykset ja tietokannat. /17/

Tietojen laadun tarkastelussa tulisi ottaa huomioon mm. seuraavat tekijät /19/:

* tietojen oikeellisuus, yksikköoperaatioiden taseet

* tietojen luotettavuus

* tietojen jäljitettävyys

* tietojen käytettävyys; julkinen/luottamuksellinen

* tietojen siirrettävyys

* tietojen ylläpidettävyys

* tietokantojen muutosjoustavuus

* tietojen testattavuus

3.3.4 Laskenta

Laskenta aloitetaan määrittämällä yksikköprosessin tarvitsemat syötteet ja tulosteet.

Tämän jälkeen lasketaan raaka-aineet, päästöt ja energian tarpeet tuoteyksikköä kohti.

Kaikki kootut tiedot yhtenäistetään taseeseen yksikköä kohti. Kuvassa 7 on esimerkki yksikön syötteistä ja tulosteista. /19/

Sisään Ulos

Massa sisään, Ms Energia sisään, E

* Systeemi ---

*

* ---►

Massa ulos, Mu Päästöt, P

Kuva 7. Syötteet ja tulosteet yksikköprosessissa / 19/

Tietojen yhtenäistäminen tehdään seuraavasti /19/:

Raaka-aineet ja apuaineet:

Ms/TY

Energia:

E/TY

Päästöt:

P/TY

missä TY on toiminnallinen yksikkö eli määrittelyperuste.

Inventaarin kokonaistaseen ja eri yksikköprosessien taseiden on noudatettava seuraa- via fysiikan lakeja /19/:

* kaikkien yksikköprosessien massataseen on täsmättävä

* prosessien reaktioenergiat eivät voi olla pienempiä kuin vakioreaktioentalpiat

* hyötysuhteet eivät voi olla parempia kuin teoreettiset hyötysuhteet

3.3.5 Allokointi

Järj estelmäyksiköstä voi tulla yksi tai useampia tuotteita. Ongelmana saattaa tällöin olla päästöjen, energian ja raaka-aineiden kulutuksen jakaminen. Jakamisessa tulee ottaa huomioon tekijä, joka edustaa tuotteiden välistä suhdetta, ja joka perustuu yh­

teen seuraavista /19/:

* massa

* mooliosuus

* energia

* taloudellinen arvo

Kuvassa 8 on esitetty esimerkki prosessista, jossa on kaksi tuotetta. Mikäli päästöt, energian sekä raaka-aineiden kulutukset jaetaan tuotteiden massaosuuksien suhteessa, kohdistuvat syötteet ja tulosteet tuotteelle A kuvan 8b mukaisesti. /19/

a) 1600 kg raaka-ainetta 3 x IO9 J energiaa

■» TEHDAS --- ► 1000kg tuotetta A

•* --- ► 500kg tuotetta В

Ï---

lOOkgjätettä

b) 1067 kg raaka-ainetta

2 x 109 J energiaa + TEHDAS

1

67kg jätettä

♦ 1000kg tuotetta A

Kuva 8. Esimerkki massan mukaan tapahtuvasta jaosta prosessissa, jossa on kaksi tuotetta /19/ Kuvassa a) on tehdas, joka tuottaa kahta tuotetta: A ja B. Prosessi tar­

vitsee tietyn määrän energiaa ja raaka-ainetta, ja tuottaa jätettä. Kuvassa b) proses­

si on allokoitu tuotteen A suhteen, jolloin tarvittavan energian ja raaka-aineet sekä

tuotetun jätteen määrät pienenevät.

Allokointiongelmia esiintyy tyypillisesti esimerkiksi prosesseissa, joissa on useita ta­

loudellista arvoa sisältäviä tuotteita tai prosesseissa, joiden syötteinä on useita talou­

dellisen arvonsa menettäneitä tuotteita. Tällaisia ovat esimerkiksi jätteenkäsittelypro- sessit. Ongelmia saattaa esiintyä myös avoimissa kierrätyssilmukoissa, joissa tuote kierrätetään vaihtoehtoisiksi tuotteiksi. Allokointi voidaan yrittää välttää rajaamalla systeemi siten, että useamman tuotteen prosesseja ei muodostu. /16,19/

Keskuslaboratoriossa on kehitetty elinkaarianalyysin sovellus, deltalaskenta, jonka avulla voidaan tunnistaa yhden tuotteen vaikutus ympäristökuormituksiin useita tuot­

teita käsittävässä systeemissä. Erityisesti laskentamenetelmästä on hyötyä, kun sys­

teemi sisältää eri paperilajien kuituvirtauksia, jotka sekoittuvat toisiinsa paperia kier­

rätettäessä. /20/

3.3.6 Kierrätys

Kierrätyksessä voidaan erottaa kaksi eri perustyyppiä: suljettu kierto ja avoin kierto.

Suljetussa silmukassa tuote kierrätetään samassa järjestelmässä saman tuotteen tuot­

tamiseksi esimerkiksi alumiinirasiat, jotka sulatetaan ja käytetään raaka-aineena uusien

alumiinirasioiden tuotannossa. Avoimessa kierrossa tuote kierrätetään kokonaan toi­

seen järjestelmään. Esimerkiksi muovisia virvoitusjuomapulloja voidaan käyttää raaka- aineena mattokuidussa, eristysaineena jne. /19/

Tuotteiden kierrätys ja materiaalien kierrätys voidaan myös erottaa toisistaan. Kun muovinen virvoitusjuomapullo kierrätetään ja käytetään uudelleen, kutsutaan tätä tuotteen kierrätykseksi tai uudelleenkäytöksi. Kun tämä pullo sulatetaan ja käytetään uusien tuotteiden raaka-aineena, kutsutaan tätä materiaalin kierrätykseksi. /19/

3.4 Ympäristövaikutusten arviointi

Ympäristövaikutusten arviointi sisältyy elinkaarianalyysiin kahdesta eri syystä. Inven­

taarissa tuotettu tieto massa- ja energiavirroista on muutettava vastaamaan tietoa ym­

päristövaikutuksista. Toisaalta inventaarissa saadaan valtava määrä taulukoitua nume­

rotietoa, joka on tulkittava ja jaettava tärkeään ja vähemmän tärkeään tietoon. /16/

Ympäristövaikutusten arviointi jaetaan kolmeen vaiheeseen:

1) Luokittelu (

classification

)

Inventaarissa tuotetun tiedon jakaminen ja alustava yhdistely suhteellisen homogeeni­

siin vaikutusluokkiin, joita voivat olla esimerkiksi happamoituminen, myrkyllisyys, ilmaston lämpeneminen ja luonnonvarojen väheneminen. Toisin sanoen päätetään siitä, mitkä ympäristövaikutukset valitaan arvioinnin pohjaksi. Luokittelun tulosta kutsutaan joskus ekoprofiiliksi. /1,5,22/

2) Kuvaaminen (

characterisation

)

Stressitekijöiden aiheuttamien potentiaalisten ympäristövaikutusten suuruuden arvi­

ointi ja kuvaaminen. Jokaisen parametrin vaikutuksen voimakkuus edellä lueteltuihin vaikutusluokkiin määritetään niin sanottujen vaikutuskertoimien avulla. Tämä perus-

tuu ekosysteemin syy-seuraus-suhteiden luonnontieteelliseen tietämykseen. Vaikutus- kertoimien arviointi on kuitenkin monimutkaista, ja tiedot kaikista ekosysteemin vuo­

rovaikutuksista ovat usein puutteellisia./l,5/

3) Arvotus (

valuation)

Eri vaikutusluokille määritetään painokertoimet päätösanalyysimenetelmien tai asian­

tuntijapaneelin avulla. Arvioinnit saattavat vaihdella tilapäisvalinnoista formuloidum- piin monikriteerianalyysiä käyttäviin menetelmiin, joissa on kiinteät painotustekijät tai tekijät, joita asiantuntijapaneeli tai -raati kohdistavat ekoprofiilin eri kohtiin. Käytetty arviointitapa riippuu voimakkaasti siitä, mihin elinkaarianalyysin tuloksia sovelletaan:

tuotevaihtoehtojen vertailu, ympäristöpoliittinen päätöksenteko jne. /1,2,5/

Arvotusmenetelmät ja -perusteet ovat tulleet elinkaariarviointityöhön myöhemmin kuin inventaarivaihe, mistä syystä ne ovat toistaiseksi vielä enemmän kehitysvaiheessa kuin muut osat. Ekologiset vaikutukset ovat saaneet eniten huomiota osakseen, mutta luonnonvarojen kulumisen ja terveysvaikutusten integroiminen arvotuskokonaisuuteen on vasta alkuvaiheessa. Ympäristövaikutusten arvotus ilman tieteellistä perustaa on hyvin subjektiivista. On vaikeaa arvioida onko kolmen tonnin rikkipäästö vähemmän haitallista kuin muutaman kilon päästö jotakin toksista saastetta. /21,22/

* Kuinka voidaan vertailla energian tarvetta ja kulutusta veden käyttöön?

Kumpi kuormittaa enemmän ympäristöä /21/?

* Kuinka uusiutumattomien luonnonvarojen kuten öljyn tai maakaasun käyt­

töä (mm. muovien valmistuksessa) pitäisi verrata lehtipuiden käyttöön pa­

perin valmistuksessa /21/.

* Kuinka jätteiden yhteisvaikutukset kaatopaikalla (ilman ja pohjavesien saastuminen, kuljetusten vaikutukset) pitäisi olla vertailtavissa jätteiden poltosta aiheutuviin päästöihin (valtaosaltaan ilmapäästöjä) /21/?

Laajassa elinkaariarvioinnissa saadaan tulokseksi suuri määrä sirpaletietoa erilaisten elinkaaren vaiheiden erilaisista ympäristövaikutuksista, joten aggregointi eli tietojen yhdistäminen tulee välttämättömäksi vertailtavien vaihtoehtojen välisessä valintatilan­

teessa ja kokonaistuloksen hahmottamisessa. Toisaalta, vaikka tulos olisikin kitey­

tettävissä muutamaan päätekijään, jotka kuitenkin edustavat aivan erilaisia ympäristö- kuormia (esim. toisessa suuret ilmapäästöt ja pienet vesipäästöt ja toisessa päinvas­

toin), ei ilman arvotusta voida ratkaista vaihtoehtojen paremmuusjärjestystä. Arvo­

tusta tarvitaan lisäksi päätettäessä siitä, mitkä analyysin kohdat ovat kriittisiä ja vaati­

vat tarkimmat lähtötiedot. /21,22/

Seuraavassa on lueteltu joitakin ympäristövaikutuksia, joita tulisi pohtia arvioinnin yhteydessä /16,22/:

* uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö

* kiinteän jätteen synty

* haju- ja meluhaitat

* terveys- ja työterveysvaikutukset

* toksisuus ihmisille

* tilantarve

* ilmaston lämpeneminen ja kasvihuoneilmiö

* otsonikato

* happamoituminen

* rehevöityminen

* valokemiallisten hapettimien muodostuminen

* ekotoksikologiset vaikutukset: raskasmetallit, karsinogeenit, pestisidit

* vaikutukset biodiversiteettiin

Seuraavassa on lyhyesti esitelty kolme eri arvotusmenetelmää /22/:

Ekoniukkuus -menetelmän

lähtökohtana on, että määrätyn alueen päästöt, raaka- aineiden käyttö ja energian käyttö suhteutetaan alueen kriittiseen kuormaan (voisi olla

ekologian kannalta kestävän suuruinen kuorma tai poliittisesti määrätty maksimi- kuorma). Mitä suurempi suhde on, sitä suurempi haittakerroin (ekopistemäärä) anne­

taan kyseessä olevalle kuormituskomponentille. Menetelmässä ei oteta kantaa glo­

baaleihin vaikutuksiin. Ekokertoimen kaava on:

missä

F Fk

F

1 ,,

---10

ekopistettä/g

Fk Fk

⁽¹⁾

vuotuinen päästövirtaus

kriittinen (sallittava maksimi-) virtaus, joka voi olla suurempi tai pienempi kuin F, riippuen tilanteesta

Painotetun luokittelun menetelmä

perustuu eri ympäristökuormitustekijöiden luokit­

teluun muutamaan kategoriaan (happamoituminen, vesien rehevöityminen, myrkytty­

minen), joiden sisällä erilaisia päästökomponentteja voidaan tieteellisin perustein ver­

tailla keskenään. Sen jälkeen eri kategoriat saavat asiantuntijoiden asettaman paino- kertoimen avulla.

EPS -menetelmässä

arvotetaan sekä materiaaliresurssien käyttöä että päästöjä kertoi­

milla. Ympäristövaikutusten luokittelu tehdään seuraavien kategorioiden mukaan:

* biologinen monimuotoisuus

* luonnon uusiutuva tuotanto

* ihmisten terveys

* luonnonrikkauksien esim. mineraalien talous

* esteettiset arvot

3.5 Parannusanalyysi

Parannusanalyysissä etsitään systemaattisesti mahdollisuuksia tutkittavan systeemin ympäristökuormituksen vähentämiseen. Tavoitteena on varmistaa, että tehtävät muu-

tokset ovat todella parannuksia, eivätkä vain siirrä ympäristökuormitusta johonkin toiseen elinkaaren vaiheeseen. Parannusanalyysiin on kaksi eri lähestymistapaa. Vallit- sevuusanalyysi pyrkii löytämään tärkeimmät ympäristökuormituksen aiheuttajat.

Herkkyysanalyysi tutkii prosessi- tai toimintomuutosten vaikutusta tuotteen ekotasee- seen. Muutokset voidaan aloittaa niistä toiminnoista, joiden ansiosta saavutettavat parannukset ovat merkittävimpiä. /23/

4 ELINKAARIANALYYSIN KÄYTTÖ

4.1 Päätöksenteossa

Tehtailla on yleensä valmis tuotekohtainen, panoksiin perustava kustannuslaskenta ja tuoteraportointi, mutta päivittäiset, tuotekohtaiset ja luotettavat ympäristö- ja päästö- tiedot puuttuvat. Elinkaarianalyysillä päästöt on sidottavissa tuotantopanoksiin. /13/

Elinkaarianalyysin avulla voidaan yksilöidä merkittävimmät mahdollisuudet ja kohteet luonnonvarojen käytön ja päästöjen vähentämiseksi. Se sopii hyvin myös erilaisten tuotantoprosessien, materiaalien ja koostumuksien, jakelumenetelmien, strategisten tuotannon sijoitusvaihtoehtojen tai jätteidenkäsittelyn vaihtoehtojen vertailuun. Elin­

kaarianalyysi helpottaa valmistajia analysoimaan ja parantamaan tuotteitaan tai valit­

semaan uuden tuotantolaitoksen sijaintia. /4,7/

Elinkaarianalyysi on toistaiseksi vapaaehtoinen kehittämisväline yritykselle. Se on ko­

rostetusti yrityksen sisäinen työkalu, jonka avulla käsitellään usein yrityssalaisuuksiin luettavia tietoja. Tämän vuoksi tulisi olla yrityksen itsensä ratkaistavissa, mitä tietoja elinkaarianalyysistä toimitetaan julkisuuteen tai asiakkaille. Tiedon pitäminen luotta­

muksellisena saattaa kuitenkin pienentää työn arvoa. Yritysten sisäiseen koulutukseen elinkaarianalyysi soveltuu myös mainiosti. /14/

Ympäristölainsäädännön apuvälineenä elinkaarianalyysi on osoittautunut käyttökel­

poiseksi. Elinkaarianalyysiä voidaan käyttää myös tarkoitushakuisesti esimerkiksi po­

liittisessa päätöksenteossa. /24,25 /

Elinkaarianalyysiä käytetään päätöksenteon tukimateriaalina mm. seuraavissa tapauk­

sissa/2/:

* Laaja ympäristövaikutusten arviointi

* Ympäristömerkit

* Teollisuusprosessien hyötysuhteiden määrittäminen

* Toimintapolitiikkojen vertailu ympäristövaikutusten minimoimiseksi

* Ympäristövelvoitteiden täyttämisen vertailu

* Kansainväliset ympäristöpolitiikkaneuvottelut

* Kansantalouksien ekorakenteen muuttamispolitiikkojen optimointi

4.2 Yritysjohdon työkaluna

Yritysjohto saa käyttöönsä materiaalia, joka pelkistää varsin havainnollisesti, mitkä ovat tuotteen tai kilpailevan tuotteen suurimmat ympäristöongelmat. Yrityksen omat mahdollisuudet ekotaseen parantamiseen käyvät myös selvästi ilmi. Yllätykseksi voi­

daan joskus havaita, että pyrkimykset ympäristönsuojeluun ovat olleet kyseessä ole­

van tuotteen elinkaaren kannalta varsin merkityksettömiä. Elinkaarianalyysi avaa uu­

den näkökulman, jossa päästöt ja ympäristövaikutukset sidotaan tuotteeseen ja tuo­

daan osaksi tuotteen laatuajattelua sekä asiakaspalvelua. Hyvällä syyllä voidaan tode­

ta, että kaikki päästöt ovat tuotteen kokonaislaatua heikentäviä hävikkejä. Paranta­

mistoimet voidaan kohdistaa paremmin ja kustannustehokkaasti ja varsinkin tuotanto­

ketjujen osalta niitä voidaan mallintaa etukäteen. Ongelmana on, että samaan aikaan ympäristölainsäädäntö pakottaa toimenpiteisiin, jotka saattavat olla tärkeitä, mutta tietyn tuotteen elinkaaren kannalta marginaalisia parannuksia. /14/

4.3 Markkinoinnissa

Elinkaarianalyysi on yritykselle merkittävä markkinointikeino silloin, kun yrityksen osaamisalueina ovat tuotteen ympäristöominaisuudet kilpailutekijänä, tuotekehitys, markkinointi ja asiakkaan ympäristöodotukset. Se mahdollistaa erilaisten tuotteiden ympäristövaikutusten vertailun; yleensä tuotteita tosin myydään yksinkertaisemmilla mielikuvilla ja ominaisuuksilla. Mainoksissa ei tieteenomainen ekotase voi näkyä kovin selvästi, koska se on hyvin tehtynä laaja tutkimus. Tulevaisuudessa ympäristötuotese- loste tulee olemaan tärkeässä asemassa. Elinkaarianalyysin lopputuloksesta voidaan poimia joitakin hyviä ja myyviä mainoslauseita, mutta sieltä löytyy myös tuotteen huo­

not ominaisuudet. Asiallisessa kuluttajavalistuksessa ja ympäristöviestinnässä sekä tuoteselosteissa elinkaarianalyysi valtaa vahvasti elintilaa. /5,14/

Ympäristömerkkien kohdalla elinkaarianalyysi on välillisesti hyvin tärkeä, sillä se on monissa merkinnöissä keskeinen myöntöperuste. Jos elinkaarianalyysillä kyetään to­

distamaan tuotteen ympäristöystävällisyys, voi yritys hakea tuotteelleen ympäristö- merkintää/14,10/. Ympäristömerkkejä käsitellään tarkemmin kappaleessa 8.

4.4 Prosessisuunnittelun ja logistiikan apuvälineenä

Tutkimus- ja kehityssektorilla on toistaiseksi keskitytty yksittäisten tehtaiden tai pro­

sessien optimointiin, mikä halutaankin kohtalaisen hyvin. Elinkaarianalyysi merkitsee tällä sektorilla ketjujen hallintaa, missä pyritään parantamaan suurilla teknologian ja logistiikan valinnoilla kokonaisten tuotantoketjujen ekotaseita. Ongelmana on, että yleensä yrityksellä on hallussaan tai välittömässä vaikutuspiirissään vain osa tuotteen valmistusketjusta. Mahdollisuudet elinkaaren parantamiseen ovat siten rajoitetut ja harvemmin yrityksen ensisijaisia intressejä. Kuljetuksissa voidaan kuitenkin tehdä pie­

niä parannuksia heti. Suurten massojen toimialoilla tällä voi olla jopa keskeinen mer­

kitys, esimerkiksi ekotaseen typenoksidipäästöissä. /14/

4.5 Mukana tuotekehityksessä

Ympäristön kannalta herkkiä lopputuotteita valmistavassa teollisuudessa elinkaaria­

nalyyseistä on tulossa keskeinen tuotekehitystä ohjaava tekijä. Parhaillaan määritellään useille tuoteryhmille kriteereitä, joilla EU:n ympäristömerkki myönnetään. Markkinoi­

den menettämisen pelko on varsin karuja tämä ohjaa tuotekehitystä nopeasti. /14/

Tuotekehityksessä elinkaarianalyysi on parhaimmillaan, koska se on kokonaisvaltai­

nen, hallittu ja kestävään kehitykseen tähtäävä tapa parantaa tuotteen ympäristöomi- naisuuksia. Kyse on haitallisten raaka-aineiden hylkäämisestä, kierrätyksen lisäämi­

sestä, energian säästöstä, saastuttavan tuotannon saneeraamisesta, toisin sanoen pe­

rinteisistä ympäristönsuojelun keinoista tuotteeseen sovellettuna. /14/

Tuotekehityksen apuna ovat elinkaarimallit eli tietokonesovellukset, joilla voidaan hallita ympäristölaadunvalvontaa. Kun tuote on määritelty ja tarvittavat rajaukset on tehty, voidaan melko helposti mallintaa raaka-ainevaihdosten yms. vaikutus ekotasee- seen. Toisaalta kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten tuotteita ei voida kehittää pelkästään ekotaseen avulla. Joka tapauksessa tuotetta voidaan differoida ekotaseen avulla ja saavuttaa näin laatuun rinnastettavaa lisäarvoa. /14/

4.6 Osana laatujohtamista

Tuotekeskeinen elinkaarianalyysi tuo uusia paineita yrityksen organisaatiolle ympä­

ristöosaamisessa. Perinteisesti ympäristöasioita hoitaneet tehtaiden ympäristöpäälliköt vastaavat normaalisti vain tuotannon ympäristöongelmista. On löydettävä ja koulu­

tettava uudet yhteyshenkilöt tuotekehityksen, markkinoinnin, laadunvalvonnan, kul­

jetusten ja tutkimuksen alueilta. Laatujohtamiseen elinkaariajattelu soveltuu erinomai­

sesti, sillä kyse on tuotteen laadusta, asiakkaan tyytyväisyydestä, hävikkien vähentä­

misestä, informaation tilastollisesta tulkinnasta jne. Laatu ja ympäristö ovat molemmat positiivisesti latautuneita käsitteitä, joita yhdistävät kokonaisvaltaisuus ja nollavir- heajattelu. Laatujärjestelmien mallin mukaisesti ympäristöasioiden hallintaan on kehi­

tetty ympäristöjäijestelmiä. Kumpikin lähestymistapa tähtää jatkuvaan toiminnan te­

hostamiseen, joka saavutetaan kaikkien organisaation jäsenten sitoutumisella yhteiseen päämäärään. Suureen yritykseen elinkaariajattelu ei sopeudu hetkessä, mutta laatu­

johtamisen kautta se voi käydä helpommin. /12,14/

5 ONGELMIA ELINKAARIANALYYSIN KÄYTÖSSÄ

Mielipiteet elinkaarianalyysin sopivista käyttötavoista vaihtelevat hyvin voimakkaasti.

Suurimmat syyt mielipide-eroille liittyvät elinkaarianalyysin käyttöön materiaaleista tai tuotteista maksettavien verojen, käyttökieltojen ja -rajoitusten perustana sekä elinkaa­

rianalyysin tulosten käyttöön yleisölle annettavana tuoteinformaationa. Tuotteille ase­

tettavat käytön rajoitukset saattavat vähentää tarvetta kehittää tuotantoprosesseja sekä kiellettävän tuotteen että suositeltavan tuotteen osalta. /2/

Elinkaarianalyysi ei välttämättä ole objektiivinen prosessi. Vastustajat korostavat, että julkaistut elinkaarianalyysit pyrkivät johtopäätöksiin, jotka ovat tutkimusten rahoitta­

jien etujen mukaisia. Ensimmäinen vaatimus elinkaarianalyysin oikeudenmukaiselle käytölle on käytetyn metodologian sekä tehtyjen valintojen ja käytetyn tietoaineiston luotettavuus ja läpinäkyvyys eli tietojen tulisi olla kenen tahansa saatavissa ja kritisoi­

tavissa. Elinkaarianalyysien tulosten tulee olla helposti ja selkeästi jäljitettävissä käy­

tettyihin laskentaperusteisiin. /2/

6 LASKENTAOHJELMAT

Paperituotteiden elinkaarta kuvaavat järjestelmät muodostuvat paluuvirtauksineen kattavammissa analyyseissä laajoiksi ja monimutkaisiksi. Niihin kertyy helposti satoja moduleja, jopa tuhansia yhtälöitä ja monia virtausten yhdistymisiä ja haarautumia.

Jotta analyysien suoritus olisi nopeaa ja joustavaa, käytettävissä on oltava tehokas laskentaohjelma. Inventaareissa joudutaan käsittelemään suurta määrää lähtö- ja lop- putietoja. Näiden ryhmittely ja käsittely havainnollisella tavalla on tarpeen, jotta lu-

vuista saadaan tiivistetyksi olennaiset tulokset johtopäätösten pohjaksi. Laskentata­

poja ja niistä saatujen tulosten arviointiperusteita on useita ja käytetyt menetelmät vaihtelevat eri maissa. Eri ohjelmilla lasketut tulokset eivät kuitenkaan ole vertailukel­

poisia keskenään, sillä ohjelmat poikkeavat toisistaan mm. käyttötarkoituksen, tar­

kasi elutarkkuuden ja elinkaaren rajauksen mukaan. /5,7/

Osa ohjelmista on kehitetty yritysten sisäiseen käyttöön ja osa julkishallinnon päätök­

sentekoon. Ohjelmat voivat pohjautua kvalitatiivisiin asiantuntijakyselyihin tai kvanti­

tatiiviseen elinkaaren tarkasteluun. Jotkut ohjelmat keskittyvät yhteen elinkaaren vai­

heeseen, toiset taas pyrkivät ottamaan huomioon koko elinkaaren ja ympäristönäkö­

kohtien lisäksi mm. taloudellisia näkökohtia. Myös tiedon laadun suhteen ohjelmat eroavat toisistaan. /17/

Ohjelmilla saadut ympäristövaikutus- ja arvotustulokset riippuvat oleellisesti ohjelmi­

en käyttämistä tietokannoista ja käytetyistä muunnos- ja arvotusmenetelmistä /26/.

Saatuihin laskentatuloksiin on suhtauduttava kriittisesti.

Seuraavassa on esitelty lyhyesti joitakin laskentaohjelmia /26,27/:

SimaPro

SimaPro on kolmas versio 1989 Leidenin yliopistossa kehitetystä ohjelmasta. Se on erityisesti suunnittelijoille tarkoitettu LCA:n inventaari- ja arviointityökalu, joka si­

sältää tietokannan raaka-aineista ja energia-, tuotanto- sekä kuljetusprosesseista. Sillä voi vertailla samanaikaisesti kolmen eri tuote- ja materiaalivaihtoehdon ympäristövai­

kutuksia. Tuotteet voidaan koostaa erikseen määritellyistä komponenteista, joten oh­

jelmalla voi käsitellä varsin monimutkaisiakin tuotteita. DOS-pohjainen ohjelma on nopea ja helppokäyttöinen, mutta laskentatuloksiin on syytä suhtautua varauksella.

LCA Inventory

Chalmers Industriteknik’n kehittämä LCA Inventory Tool on ensisijaisesti inventoin- tityökalu eli ekotaseohjelma, joka on tarkoitettu päästöjen, energia- ja massavirtojen

inventointiin. Se sisältää rajoitetun määrän valmiita elinkaaria ja jonkin verran tietoa energiavirroista ja kuljetuksista. Tulokset voidaan myös painottaa ja summata LC- indeksiksi tuotteen karkeaa arviointia varten.

Ohjelmassa rakennetaan graafisesti prosessikaavio riippuvuuksineen prosessi- ja kul- jetuskorteista. Ohjelma käsittelee yhtä prosessikaaviota kerrallaan, joten eri vaihtoeh­

tojen tarkempi vertailu on hieman hankalaa. Tiedot on kuitenkin mahdollista siirtää LifeWay-ohjelmaan, joka on suunniteltu erityistyökaluksi arvotukseen ja vertailuun.

LifeWav

LifeWay (PLA Educational Tool) painottuu erityisesti ympäristövaikutusten arvotuk­

seen. Sen olennaisin ominaisuus on tulosten graafinen esitystapa, joka mahdollistaa neljän vaihtoehdon eri ympäristövaikutusten samanaikaisen, selvärakenteisen tarkas­

telun. Ohjelma simuloi mm. EPS-, BUWAL- ja tavoitearvotuksia, mutta mahdollistaa myös omien arvotusten kehittämisen ja esittämisen. Myös ympäristökustannus- ja use­

at referenssiperusteiset tarkastelut ovat mahdollisia. LifeWay toimii Windows- ympäristössä ja tietoja käsitellään excel-taulukoissa.

TEMIS

Öko-Institutin kehittämä TEMIS (Total Emission Model for Integrated Systems) on alkuaan erityisesti energiavaihtoehtoihin painottunut ohjelma, jolla voidaan tutkia ja skenaroida hyvin monimutkaisia energiasysteemejä. Ohjelmalla voidaan analysoida myös kuljetusjärjestelmiä, raaka-aine-, kierrätys- ja tuoteprosesseja. Se soveltuu tois­

taiseksi ainoana ohjelmana myös taloudelliseen ympäristöanalyysiin. TEMIS on DOS- pohjainen ohjelma, joten Windows-sovellusten rinnalla sen prosessikaaviot vaikuttavat melko alkeellisilta.

ШЕА

HASA (International Institute for Applied System Analysis) on kehittänyt metodolo­

gian ja tietokannan IDEA (International Database for Ecoprofile Analysis) tuotteiden ja tuotantoprosessien elinkaarianalyysin suorittamiseen. Tietokanta sisältää yli 1000

yksikköprosessia mm. massa- ja paperiteollisuudesta, teräs-, alumiini- ja petrokemian teollisuudesta sekä energiasiirrosta, kuljetuksista, myynnistä, jakelusta ja jätehuollosta.

IDEA/IIASA on pääasiallisesti tutkimustyökalu, joka vaativasta ja perusteellisesta laskennasta johtuen osoittautui hitaaksi. IDEA:n käyttöjärjestelmä on Dbase IV.

Graafista prosessin kuvausta ei ole.

KCL-ECO

Keskuslaboratorion kehittämä KCL-ECO on inventaariohjelma teollisuuden käyttöön.

Ohjelmassa rakennetaan ensin prosessikaavio graafisesti osaprosesseista ja sitten syö­

tetään osaprosessien vaatimat parametrit. KCL-ECO on tehty erityisesti paperi- ja kartonkiteollisuuden prosessin, kierrätys- ja tuotevaihtoehtojen ympäristövaikutusten analysointiin, mutta sitä voidaan laajentaa myös muun teollisuuden käyttöön. Ensim­

mäinen versio ohjelmasta oli Apple Macintosh tietokoneille, mutta nykyinen toimii Windows-ympäristössä.

PIA

PIA on DOS-pohjainen inventaariohjelma, johon voidaan sisällyttää erilaisia kaupalli­

sia moduleita. Ohjelmaa voi käyttää useampi käyttäjä yhtäaikaa verkon välityksellä.

PIA sisältää tietoa energian tuotannosta, kuljetuksista ja jätteen käsittelyprosesseista.

Ohjelmassa panostetaan erityisesti dynaamiseen skenarointiin eli pyritään ennakoimaan prosessiparametrien muutokset ajassa. Ohjelmasta puuttuu varsinainen arvotusmoduli.

7 YMPÄRISTÖMERKIT

7.1 Tavoitteet

Ympäristöystävällistä tuotetta ei ole olemassa. On olemassa ainoastaan tuotteita, jotka ovat ympäristölle vähemmän vahingollisia verrattuna kilpaileviin tuotteisiin. Ympä­

ristöystävällisistä ja ympäristöä säästävistä tuotteista voidaan puhua ainoastaan suh­

teellisessa merkityksessä. /28/

Ympäristömerkinnän perusteena on tuotteen ympäristövaikutusten arviointi koko sen elinkaaren ajalta. Ympäristömerkinnällä tarkoitetaan, että tuote rasittaa ympäristöä vähemmän kuin muut vastaavaan tarkoitukseen käytettävät tuotteet. Oikeus käyttää ympäristömerkkiä perustuu siihen, että tuote täyttää tietyt vaatimukset, jotka ovat lakisääteisten vähimmäisvaatimusten yläpuolella. Ympäristömerkkien tavoitteena on vaikuttaa markkinoihin; antaa kuluttajalle tietoa ja sitä kautta ohjata tämän valintoja.

Merkeistä on tullut kilpailukeino, sillä ne herättävät luottamusta ja ohjaavat ostokäyt­

täytymistä. Ympäristömerkkien käyttö muiden ympäristöväittämien rinnalla kuitenkin lisää sekaannusta. /5,28,29/

Teollisuuden, kaupan, kuluttaja- ja ympäristöjäijestöjen sekä viranomaisten edustajat asettavat yhteistyössä merkinnän vaatimukset. Virallistamisella pyritään lisäämään merkinnän objektiivisuutta ja uskottavuutta. /28,29/

Ympäristömerkinnän tavoitteet ovat ympäristönsuojelu, objektiivisen tiedon tuottami­

nen tuotteen ympäristövaikutuksista, kuluttajien tietoisuuden parantaminen sekä val­

mistajien ohjaaminen ottamaan huomioon tuotteidensa ympäristövaikutukset. Ympä­

ristömerkki voi perustua joko yhteen tai useampaan ominaisuuteen eli olennaista on kokonaisuuden huomioiminen. Viime vuosina huomiota on pyritty kiinnittämään tuotteen koko elinkaareen. Ekomerkintä voidaan myöntää ainoastaan pienelle osalle tuotteista (5-40 %). Pyrkimyksenä on edelleen kiristää myöntöperusteita. /5,29, 30/

Ympäristömerkintöjä myöntävät omien kriteeriensä perusteella sekä yksityiset että julkiset yhteisöt ja niiden hakeminen perustuu aina vapaaehtoisuuteen. ISO

{International Standardisation Organisation)

on jaotellut ekomerkit kolmeen ryh­

mään:

1. ryhmään

{Type I Ecolabelling

) kuuluvat kansalliset merkinnät kuten Pohjoismainen Joutsenmerkki ja Saksan Sininen Enkeli sekä EU:n ekomerkki. Tähän ryhmään kuulu­

vat merkinnät perustuvat elinkaarianalyysiin. Tavoitteena on antaa kuluttajille tietoa tuotteiden ympäristövaikutuksista sekä ohjata tuotekehitystä, markkinointia ja tuo­

tantoa ympäristöä säästävään suuntaan. /31/

2. ryhmään

{Type II Ecolabelling)

kuuluvat valmistajien tai maahantuojien itse mää­

rittelemät, ns. omaehtoiset ympäristöväittämät. Usein nämä ovat yhden tai kahden ominaisuuden merkkejä, esimerkiksi “kompostoitava”, “valkaisematon”,

“kierrätettävä”, “ei sisällä CFC:tä”, “biohajoava” jne. Näiden sanojen merkitys pitäisi yksilöidä mahdollisimman tarkasti. Tämän ryhmän merkkien on noudatettava Kan­

sainvälisen kauppakamarin ympäristömarkkinoinnille asettamia ohjeita. /31,36/

3. ryhmän

{Type III Ecolabelling)

merkinnöillä tarkoitetaan tuotteen ympäristöselos- tetta, jossa tavoitteena on tuoda esille päästöjen tai energian kulutuksen lisäksi tuot­

teen valmistuksen aiheuttamat ympäristövaikutukset (happamoituminen, kasvihuo­

neilmiö) arvotusperiaatteen mukaisesti. Lukuisten arvotusmenetelmien joukossa ei kuitenkaan ole vielä toistaiseksi virallisesti hyväksyttyä menetelmää. Tuotteen ympä- ristöselosteessa kuluttajalle annetaan tietoa eri parametreistä graafisessa muodossa.

Tulevaisuudessa tämän tyyppinen merkintä saattaa tulla laajemminkin käyttöön, sillä mm. EU:n komissio on aloittanut ekomerkkiasetuksen uusimisen, ja asetusta on eh­

dotettu muutettavaksi enemmän tuoteselostetyyppiseksi. Tuoteseloste ei ota kantaa tuotteen huonommuuteen tai paremmuuteen, vaan se on neutraali. /5,31/

Ympäristömerkinnällä voidaan pyrkiä lisäämään tuotteen myyntiä ja parantamaan tuotteen tai yrityksen imagoa. Tämä on luonnollisesti keskeisin edellytys vapaaehtois-

ten merkintäjäijestelmien toiminnalle, sillä jos tarkoituksena ei ole lisätä tuotteen myyntiä tai markkinaosuutta, ovat jäij est elmät epäonnistuneita. Merkinnällä voidaan myös lisätä kuluttajien ympäristötietoisuutta ja osoittaa, että eri tuotteilla on erilaisia ympäristövaikutuksia. Uskottavuuden kannalta ympäristömerkinnän tulisi perustua todella luotettavaan informaatioon. Lisäksi merkinnällä voidaan ohjata tuottajia ympä­

ristön kannalta vähemmän haitallisiin valintoihin. Tuotteessa olisi kerrottava yksilöidyt tosiasiat selkeästi ja liioittelematta. Yhtä ympäristön kannalta myönteistä ominaisuutta ei saisi korostaa niin, että kuluttaja tekee sen perusteella virheellisiä päätelmiä tuotteen kokonaisuudesta. Yleistävien sanojen, kuten ympäristöystävällinen, käyttö edellyttää perusteellisia selvityksiä tuotteen elinkaaresta. /30,36/

Vaikka yrityksen tuotteelle ei olisi olemassa hyväksyttyjä ympäristömerkinnän myön­

tämisperusteita, on syytä teettää tuotteiden elinkaarianalyysit sekä suorittaa yrityksen sisäinen ympäristönsuojelun tarkastus. Kun tuoteryhmälle hyväksytään myöntämispe­

rusteet ympäristömerkintää varten, hyödytään siitä, että tarvittava tieto on valmiina hakemusta varten. Vaatimustaso ei tule yllätyksenä, jos omien tuotteiden ympäristö­

vaikutukset ovat tiedossa. Ympäristöön vetoavan markkinoinnin pitää perustua kestä­

vyyteen. Pidemmällä aikavälillä vääristelevät väittämät kääntyvät niitä käyttävää yri­

tystä vastaan. /29/

Negatiivisella

merkinnällä kerrotaan tuotteen vahingollisista vaikutuksista ympäris­

töön. Se on yleensä pakollinen.

Neutraali

merkintä pyrkii antamaan tietoa tuotteen ympäristövaikutuksista tavaraselosteen tavoin.

Positiivinen

merkintä kertoo tuotteen vähemmän vahingollisista vaikutuksista ympäristöön. Se on yleensä vapaaehtoinen.

/28/

7.2 Ympäristömerkkien myöntämisperusteet

7.2.1 Periaatteet

Myöntämisperusteita laadittaessa keskitytään usein omiin, kansallisiin ongelmiin sen sijaan, että painotettaisiin maailmanlaajuisia ympäristövaikutuksia. /5/