Raision Karjalaisten toiminnassa oli mukana monia musikaalisia jäseniä, joten ajatus oman kuoron perustamisesta oli luonnollinen. Seura pyysi kuoron johta-jaksi opettaja Iris Suokiveä (o.s. Pentti), joka johti Raision Karjala-kuoroa koko sen 25 vuotta kestäneen toiminnan ajan. Iris Suokivi on saanut koulutuksensa Klemetti-opiston kuoronjohtajakursseilla. Opintojaan hän täydensi myöhemmin Harald Andersenin kamarikuoroseminaareissa.
Iris Suokivi muistelee: ”Leo Mannonen ja veljeni Nils Pentti pyysivät minua kuoronjohtajaksi. Kuorolle oli selvä tilaus, sillä asiasta kiinnostuneita oli monia.
Tuttavapiirissäni oli hyviä laulajia ja myös seurassa oli innokkaita tulevia kuoro-laisia. Lisäksi kolme siskoani ja veljeni liittyivät kuoroon. Leo Mannosella, Nils Pentillä ja Aino Evestillä oli kirkkokuorotausta, joka oli siihen saakka ollut Rai-sion ainoa kuoro. Aloitimme harjoitukset syyskuussa 1960 RaiRai-sion Yhteiskoulul-la. Harjoittelimme kerran viikossa perjantai-iltaisin. Mikäli meillä oli konsertti lä-hestymässä pidimme ylimääräisiä harjoituksia. Kesäisin pidimme taukoa. Toki saatoimme silloinkin pitää viikonlopun laululeirejä, jos meillä oli esiintymisiä tiedossa. Kuoro oli sekakuoro, jonka sointi-ihanteena oli kamarikuoron sointi.
Aloitimme 16-jäsenisenä, mutta kuoro kasvoi vuosien myötä jopa niin, että ei-karjalaisiakin laulajia liittyi riveihimme. Vuonna 1966 kuorossa oli jo 22 laula-jaa. Ensiesiintymisemme oli Raision Karjalaisten järjestämässä pyhäinpäiväjuhlas-sa 5.11.1960 Raision Yhteiskoululla. Ensimmäisen oman konserttimme pidimme samassa paikassa 28.4.1963 Yhteiskoulun musiikkirahaston hyväksi.”
Kuoroon kuuluivat vuonna 1960 kuoronjohtajan lisäksi: Irja Siren, Eila Kas-kinen, Ines Kruskopf, Elli Pentti, Anna-Liisa Pentti, Aino Evesti, Maija-Liisa Pent-ti, Maija PentPent-ti, Aulis Kaukonen, Alvar Karhu, Tauno Kaskinen, Iivo Koskenranta, Leo Mannonen, Heikki Mannonen, Eino Kosonen ja Nils Pentti.
Iris Suokivi jatkaa: ”Kuoron ohjelmisto oli monipuolista. Lauloimme kirkko-musiikkia, klassista kuoro-ohjelmistoa ja kansanlauluja. Esiinnyimme Raision Karjalaisten juhlatilaisuuksissa ja vuosittaisissa joulujuhlissa sekä Raision kunnan järjestämissä tilaisuuksissa, joita olivat muun muassa itsenäisyysjuhlat, uudenvuo-denjuhlat ja vappuaamujen esiintymiset. Raision tilaisuuksista ovat jääneet
mie-Raision Karjalaisia kokoontuneena tarinaillan viettoon vuonna 1962.
Etualalla keskellä seuran ensimmäinen puheenjohtaja Iivo Kosken-ranta ja oikealla ensimmäinen kunniajäsen Juhana Akkanen.
RAISIONKAUPUNGINKIRJASTONKOKOELMA
leeni erityisesti kauppalaksitulo- ja kaupungiksitulojuhlallisuudet. Vuodesta 1965 vuoteen 1972 lauloimme vappuaamuisin keväisiä lauluja kunnantalon edustal-la. Kuoron omia konsertteja, jotka ovat olleet työn kannalta haastavimmat, olivat joulu- ja pääsiäiskonsertit, kahvikonsertit ja kuoron omat juhlakonsertit. Lauloim-me myös seurakunnan jumalanpalveluksissa, onnittelukäynneillä kuoron jäsen-ten luona sekä kuoron tai seuran jäsenjäsen-ten siunaustilaisuuksissa. 1960-luku oli esiintymismäärin laskettuna kuoron työteliäintä aikaa, sillä meillä oli 43 esiinty-mistä. Seuraavalla vuosikymmenellä esiinnyimme 35 kertaa ja 1980-luvulla esiin-nyimme vielä 20 kertaa ennen kuoron hajoamista.”
Raision Karjala-kuoro esiintymässä Raision Yhteiskoululla vuonna 1963.
IRIS SUOKIVENKOKOELMA
Raision Karjala-kuoron vappuaamun sä-veltervehdys vuonna 1966 kauppalantalon portailla.
IRIS SUOKIVENKOKOELMA
Kyykkä
Raision Karjalaisten kyykkäkerho aloitti toimintansa vuonna 1961. Kyykästä tuli seuran toinen vahva toimintamuoto Karjala-kuoron lisäksi.
Kyykkä on vuosisatoja vanha karjalainen peli, joka 1800-luvun lopulla oli jo häviämässä. Kyykänlyönti eli hiljaiseloa vuoteen 1951 saakka, jolloin Karjalan Sivistysseura aloitti kyykän elvyttämisen Boris Karppelan ja Kosti Pamilon joh-dolla. Koeottelu pelattiin keväällä 1951 Seurasaaressa. Karjalaisten kesäjuhlissa pelattujen näytösotteluiden myötä kyykkä alkoi levitä eri puolille maatamme. Pe-lin säännöt noudattavat tarkasti kyykän vanhoja pelitapoja ja nimityksiä. Sen si-jaan pistelaskujärjestelmää on jouduttu uudistamaan. Vuonna 1962 perustettiin Karjalan Sivistysseuran ja Karjalan Liiton Karjalaisten kyykkävaltuuskunta, jonka tehtävänä oli muun muassa mestaruuskilpailujen järjestäminen ja pelituomarien koulutus. Karjalainen Kyykkäliitto perustettiin vuonna 1984. Sen nimi muutettiin vuonna 1993 Suomen Kyykkäliitoksi.
Eino Hiltunen ja Keijo Eisala muistelevat: ”Kyykkäharrastuksen sytyttäjänä Raisiossa oli Väinö Riikonen, jonka johdolla lajin harrastaminen alkoi vuonna 1961. Turun Uusi Karjalaseura aloitti kyykänpeluun samaan aikaan. Väinö Riiko-nen oli käynyt katsomassa otteluja muualla ja lisäksi Helsingin karjalaiset kävivät opettamassa kyykänpeluuta meille. Harjoittelimme ensin vesilaitoksen pihalla ja sen jälkeen Mahittulan koulun kentällä, kunnes Vaisaaren koulun kenttä vakiin-tui harjoituspaikaksemme 1960-luvun jälkipuolella. Harjoittelimme kolme kertaa viikossa tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Pelasimme turkulaisten kanssa vuo-roin toistemme kentillä ja voitimme heidät aina. He ihmettelivät, kuinka me olim-me oppineet pelaamaan niin nopeasti. Me olimolim-me nuoria 25-30 vuotiaita ja
vah-Vaisaaren koulun kenttä vakiintui kyykänpelaajien peli- ja harjoituspaikaksi 1960-luvun jälki-puolella.
KEIJO EISALANKOKOELMA
vakätisiä. Meidän pelit menivät hyvin myös kyykän SM-kisoissa vuonna 1962, missä meidän 1- ja 2-joukkueemme sijoittuivat hopealle ja pronssille. Muut seu-rat tulivat meille kateellisiksi ja mestaruuskilpailujen osanottajamäärää karsittiin näiden kisojen jälkeen siten, että yhdestä seurasta sai osallistua vain yksi jouk-kue kisoihin. Meillä oli siihen aikaan kolme 4-miehistä joukjouk-kuetta, mihin mää-rään monikaan seura ei pystynyt. Kaikki pelaajamme eivät suinkaan olleet taus-taltaan karjalaisia.”
Toistaiseksi ainoan Suomen mestaruutensa Raision Karjalaiset voittivat vuon-na 1966, jolloin kyykkämestaruuskilpailut pidettiin Karjalan Liiton kesäjuhlien yhteydessä Joensuussa. Joukkuekilpailuun osallistui 22 joukkuetta, ja mestaruu-den ratkaisemiseksi tarvittiin kaikkiaan 30 ottelua alkukilpailuissa, välierissä ja loppuottelussa kilpailun kestäessä lähes seitsemän tuntia. Mestarijoukkueeseen kuuluivat Väinö Riikonen ja hänen poikansa Pekka Riikonen, Keijo Eisala sekä Eino Hiltunen. Raisiolaiset kyykkääjät menestyivät erinomaisesti myös henkilö-kohtaisissa SM-kilpailuissa 1960-luvulla. Eero Kelonen sijoittui toiseksi Helsin-gissä vuonna 1964 pidetyssä mestaruuskisassa. Samassa kilpailussa Väinö Riiko-nen oli kolmas, Eino HiltuRiiko-nen neljäs ja Keijo Eisala viides. Kilpailuun osallistui 40 kyykänlyöjää. Raision kyykkäurheilun uranuurtaja Väinö Riikonen sijoittui kol-manneksi myös vuoden 1965 SM-kisassa.
Eino Hiltunen ja Keijo Eisala jatkavat: ”Aloitimme harjoittelun keväisin heti lu-mien lähdettyä. Loimme henkeä ja haimme tottumusta otteluissa Turun ja Pan-sion karjalaisia vastaan. Kesäisin olimme kilpailemassa eri puolilla Suomea mel-kein joka viikonloppu. Pelimatkat me teimme omilla autoillamme. Maksoimme kuskina olleelle bensarahan. Myöhemmin seura maksoi meidän pelimatkat. Kyy-kän pelaamisessa meitä viehättivät kilpailuvietti, yhteenkuuluvaisuuden tunne sekä ennen kaikkea karjalaishuumori, joka on kyykänpeluun suola.”
1960-luvun lopulla toiseksi kauden pääkilpailuksi SM-kisojen rinnalle tuli Pre-sidentin malja –joukkuekilpailu, jota on pelattu vuodesta 1969 lähtien aina syys-kuun toisena lauantaina. Joukkuekilpailun SM-kisan ajankohta on vakiintunut Karjalan Liiton kesäjuhlien yhteyteen viikkoa ennen juhannusta. Henkilökohtai-nen SM-kisa puolestaan käydään elokuun ensimmäisenä lauantaina. Presidentti Urho Kekkonen kävi Seurasaaressa seuraamassa kyykkää ja innostui lajista. Hän lahjoitti hopeapokaalin kiertopalkinnoksi edistääkseen kyykänlyönnin harrastus-ta ja kilpailutoiminharrastus-taa. Presidentin maljasharrastus-ta on kilpailtu vuositharrastus-tain ja kilpailuihin ovat osallistuneet piirien mestarijoukkueet. Kilpailun on järjestänyt vuosittain se seura, jonka hallussa kiertopalkinto on kulloinkin ollut. Kiertopalkintoa puolusta-va seura saa oikeuden osallistua kilpailuun isäntäjoukkueena, puolusta-vaikka se ei olisi-kaan piirinsä mestari sinä vuonna. Raision Karjalaiset voittivat ensimmäisen ker-ran Presidentin malja –kilpailun Helsingissä vuonna 1971. Voittajajoukkueeseen kuuluivat Eino Hiltunen, Keijo Eisala, Eero Kelonen ja Pertti Tiirakari. Seuraavana vuonna Raision Karjalaiset isännöivät kilpailua. Vaisaaren kentällä käytyyn kilpai-luun osallistui kahdeksan joukkuetta. Raisiolaisten oli tyytyminen toiseen sijaan, sillä kiertopalkinnon voitti Helsingin Entiset Salmilaiset. Raision Karjalaisten jouk-kueessa pelasivat Eino Hiltunen, Eero Kelonen, Keijo Eisala ja Pertti Tiirakari.
Nuorisotoiminta
Yhdistys käynnisti nuorisotyön vuoden 1962 syksyllä uuden puheenjohtajan-sa Tahvo Leppäsen johdolla. Nuorisotoiminnan virallinen lähtölaukaus annettiin 29.11.1962, jolloin Raision Yhteiskoululla pidettiin nuorten ja vanhempien yhtei-nen nuorisoilta. Tilaisuudessa puhuivat seuran puheenjohtaja Tahvo Leppäyhtei-nen ja Karjalan Liiton nuorisosihteeri Paavo Suominen, joka kertoi Liiton viime aiko-jen panostuksesta nuorisotyöhön. Karjala-seuroissa oli alkanut toimia eri puolilla maata lukuisia nuorten kerhoja. Raisiossa nuorisojaoston tanhu- ja näytelmäryh-miä alkoi vetää kyykkäurheilun puolelta tuttu seuran puuhamies Väinö Riikonen.
Nuoret esiintyivät ensimmäisen kerran seuran pikkujoulujuhlassa 8.12.1962 Rai-sion seuratalolla.
Pipsa Ahlqvist (o.s. Rokka) muistelee: ”Meitä oli toistakymmentä nuorta mu-kana toiminnassa. Me olimme vuonna 1962 iältämme 15 vuoden molemmin puolin. Sama pieni, mutta aktiivinen ryhmä sekä tanhusi että näytteli. Väinö Rii-konen toimi kaiken aikaa meidän vetäjänä. Ilman häntä meillä ei varmastikaan olisi ollut näin vilkasta toimintaa.” Pipsa Ahlqvist harrasti tanhuamisen ja näyt-telemisen lisäksi myös runonlausuntaa. Hän on voittanut muun muassa Karjalan Liiton kesäjuhlilla lausuntakilpailun.
Tanhu- ja näytelmäryhmät osallistuivat vuosittain Karjalan Liiton järjestämiin kesäjuhliin, talvipäiviin ja nuortenpäiviin. Näitä vuoden päätapahtumia varten
Presidentti Urho Kekko-nen kättelemässä Raision Karjalaisten kyykkäjouk-kueen Eino Hiltusta vuon-na 1969, jolloin kilpailtiin ensimmäisen kerran Presi-dentin maljasta.
EINO HILTUSENKOKOELMA
nuoret harjoittelivat talvisin ainakin kerran viikossa. Tanhuharjoitukset pidettiin Yhteiskoululla. Näytelmäharjoitukset puolestaan pidettiin joko ammattikoululla tai ryhmän jäsenten kodeissa. Nuoret rahoittivat toimintaansa järjestämällä ilta-mia seuratalolla. Pekka Riikonen kertoo: ”1960-luvun alkupuolella ihmiset tuli-vat vielä joukoin iltamiin. Tilaisuudet atuli-vattiin tavallisesti puheella, minkä jälkeen seurasivat meidän esittämät ohjelmanumerot. Joka iltamaan piti harjoitella uusi näytelmä. Iltamat ajoitettiin sopivasti talvipäivien, nuortenpäivien ja kesäjuhlien edelle, joten ne olivat tavallaan näytelmien kenraaliharjoituksia. Muita ohjelma-numeroita olivat runonlausunta- ja tanhuesitykset. Iltamien päätteeksi oli tans-sia. Pääsylipputuloilla ja kahvituksella me rahoitimme matkamme isoihin tapah-tumiin eri puolille maata.”
Myös tanhuharjoitukset teettivät paljon työtä. Pipsa Ahlqvist ja Pekka Riiko-nen kertovat: ”Karjalan Liiton nuoriso-ohjaajien opastuksella me harjoittelimme joka vuosi uusia tanhuja. Tavallisesti ryhmästämme osallistui pari tanhuajaa Väis-kin lisäksi Turussa pidettyihin tanhukursseihin. He puolestaan opettivat ne meille muille. Uusien tanhujen kuvioiden opetteluun tarvittiin paljon harjoittelua. Tan-hujen säestyksessä käytimme seuran lahjoituksena saamaa magnetofonia. Opet-telemamme tanhut oli osattava seuraavassa valtakunnallisessa kilpailussa. Me hankimme vanhempiemme avustuksella kansallispuvut esiintymisiä varten.”
Raision Karjalaisten näytelmäryhmä esiintymässä seuratalolla 1960-luvun al-kupuolella. Kuvassa vas. Pirjo Rokka, Väinö Riikonen, Toivo Römpötti ja Ka-levi Römpötti.
RAISIONKAUPUNGINKIRJASTONKOKOELMA
Ahlqvist ja Riikonen jatkavat: ”Raision Karjalaisten nuorisotoiminta päät-tyi vuoden 1966 kuluessa. Meistä nuorista tuli aikuisia ja elämä vei meitä eri suuntiin. Toiminta päättyi meidän edustamiimme suuriin ikäluokkiin. Meidän jäl-keemme ei tullut enää seuraavaa ikäryhmää. Se oli syynä nuorisotyön päättymi-seen.”
Tanhuryhmä harjoittelemassa Raision Yhteiskoululla 1960-luvun alkupuolella.
RAISIONKAUPUNGINKIRJASTONKOKOELMA
Lippu
Seura alkoi puuhata oman lipun hankkimista vuonna 1963 johtokunnan esittäes-sä tammikuun kokouksessaan määrärahan varaamista tähän tarkoitukseen. Hel-mikuussa kokoontunut vuosikokous hyväksyi lipun tilaamisen Karjalan Liitosta.
Asian hoito jätettiin johtokunnan tehtäväksi sellaisessa aikataulussa, että lippu saatiin Karjalan Liiton seuraavaan kesäjuhlaan mukaan.
Uuden lipun naulaustilaisuus pidettiin kesäkuun alussa Toivo Römpötin luona pidetyssä tarinaillassa. Tavallista juhlavammassa tarinaillassa seuran puheenjoh-taja Tahvo Leppänen puhui lipun asettamista velvoitteista ja opetpuheenjoh-taja Olga Ailu-Vuorela puolestaan lipun karjalaisia yhdistävästä voimasta. Näin Raision Karja-laiset pääsivät osallistumaan oman lipun kanssa Liiton Tampereen kesäjuhlille, jossa uudet Karjalaseurojen liput vihittiin juhlallisin menoin. Lippua on sittemmin käytetty Liiton juhlien lisäksi seuran omissa juhlissa.