Psyykkisen toimintakyvyn muutosten seuraukset

Psyykkisillä toimintakyvyn muutoksilla voi olla monentasoisia seurauksia. Ne voivat aiheuttaa itsearvostuksen menetystä ja elämän tarkoituksellisuudentunteen vähenemistä, jonka syitä voivat olla esimerkiksi eletty elämä, kuoleman odotus sekä ihmissuhteiden puuttuminen tai niiden ongelmallisuus. (B4 2013, 381.) Vanhuudessa riski elämänkulun katkaiseville tapahtumille lisääntyy, koska psyykkisen toimintakyvyn alenemisen seu-rauksena ikääntynyt ei mahdollisesti kykene suunnittelemaan elämäänsä, tai tekemään omaan elämäänsä liittyviä ratkaisuja ja valintoja. Jos ikääntyneen ihmisen saama tuki tai omat selviytymiskeinot eivät ole riittävät, on ikääntyneen mielen haavoittuvuudelle olemassa korkea riski. Toisaalta riippumattomuuden ja itsenäisyyden menettäminen voivat aiheuttaa elämän tarkoituksellisuuden menettämistä ja masennusta. (B5 2010, 169, 175.)

"Mikäli hauras ihminen ei pysty suojelemaan itseään erilaisilla yksilölli-sillä selviytymiskeinoilla tai jos toiset ihmiset eivät suojaa häntä tapahtumien haavoit-tavuudelta tai omalla käyttäytymisellään edelleen syventävät haavoittuvuutta, hänen psyykkinen toimintakykynsä on vaarassa heiketä ja hän voi sairastua." (B5 2010, 174)

Psyykkisen toimintakyvyn alenemisen seuraukset eivät välttämättä aina ole kuitenkaan pelkästään negatiivisia; tulokset osoittivat että ikäihmiset ajoittivat suuren osan myön-teisistä tapahtumista suhteellisen myöhäiseen ikään ja enemmistö suhtautui optimisti-sesti tulevaan elämäänsä. Positiivinen ikäkäsitys näyttäytyy myös korkeamman ihan-neiän asettamisena itselle ja nuorekkaaksi kokeminen ennustaa esimerkiksi suruaikana elossa pysymistä. (B4 2013, 382.) Puolison tai lähisukulaisen menettäminen on yleisin elämänmuutos 65. ikävuoden jälkeen, josta voi aiheutua psyykkistä toimintakykyä alen-tavia seurauksia, kuten erilaisista harrastuksista tai toiminnoista luopumista, sekä ystä-vyyssuhteiden katkeamisia. Menetykset vaikuttavat ikääntyneen ihmisen minäkuvaan esimerkiksi silloin, jos ikääntyneen minäkäsitys on perustunut erilaisiin sosiaalisiin roo-leihin ja niihin liittyviin odotuksiin. (B5 2010, 170.)

Tutkimusaineiston mukaan kognitiiviselta toimintakyvyltään paremmin voivien ikään-tyneiden kuolleisuus on alhaisempi, mitä niiden ikäänikään-tyneiden, joiden psyykkinen toi-mintakyky on alhaisempi (B4 2013, 380). Yksi kognitiivista toitoi-mintakykyä alentava tekijä on ahdistuneisuus, joka vaikuttaa psyykkiseen vointiin stressaten ikääntynyttä;

"The initial response to increased stress is generally anxious behavior (restlessness, fidgeting, avoiding eye contact), which can escalate tosevere agitation or aggression if stressors continue to accumulate and are not addressed." (B3 2011, 12)

Ahdistuksen ja sen oireiden seurauksena elämänlaatu voi olla merkittävästi huonompi ja päivittäisistä toiminnoista selviytyminen voi rajoittua. Huolenpidossa tulisi olla keskeis-tä henkiskeskeis-tä kuormittavuutta vähenkeskeis-tävät aktiviteetit ja arkisten asioiden helpottaminen;

tulokset osoittivat, että ikääntyneet kokivat suurinta ahdistusta ollessaan riippuvaisia päivittäisien toimien suoriutumisesta, kuten peseytymisestä ja pukeutumisesta. (B3 2011, 8; B2 2011, 179.) Psyykkisen toimintakyvyn alenemisesta voi seurata ahdistunei-suuden lisäksi monenlaisia vakavia psyykkisiä sairauksia, joiden vuoksi psyykkisesti sairastuneiden ikääntyneiden kuolleisuus on myös korkeampi, mitä psyykkisesti tervei-den vanhusten.

" Studies of these populations indicate that people with severe mental is-sues experience numerous social and psychology challenges that interfere with their functioning. These include difficulties dealing with disease symptoms, psychological

pain associated with their illness, lack of intimacy, and persistent boredom." (B2 2011, 177)

Lisäksi tulokset osoittivat, että psyykkisesti vakavasti sairaiden, kuten skitsofreenikko-jen läheisverkosto on normaalimpaa kapeampi ja sairaus voi johtaa eristäytyneisyyteen, tai kuormittuneisiin läheissuhteisiin. Psyykkisen sairauden seurauksena ikääntyneen käytösmuutokset voivat johtaa myös huolenpidon ongelmiin, esimerkiksi aggressiivi-suuden vuoksi. Lisäksi psyykkisesti sairaiden taloudellinen asema on terveitä ikäänty-neitä heikompi ja esimerkiksi päihteidenkäyttö on yleisempää. (B2 2011, 176, 182.)

Kognitiivisten toimintojen tasossa ilmenee muutoksia erityisesti myöhäisessä iässä (85+) ja ne ovat pääasiallisesti erilaisten dementoivien sairauksien aiheuttamia (B4 2013, 383). Pitkälle edennyt dementia laskee merkittävästi toimintakykyä ja arjessa sel-viytymistä. Keskeistä dementoituneen ikääntyneen hoidossa on elämänlaadun ylläpitä-minen ja turvallisen muuttumattoman ympäristön luoylläpitä-minen. (B1 2008, 27.) Dementia ja Alzheimerin tauti vaikuttavat aivojen toimintaan ja kognitiiviseen toimintakykyyn alen-taen psyykkistä toimintakykyä kokonaisvaltaisesti. Ne vaikeuttavat ongelmanratkaisua sekä tunteiden säätelyä ja lisäksi tulokset osoittivat että dementoituneet ikääntyneet kokevat normaalia enemmän ahdistuneisuutta, pelkoa, kipuja ja levottomuutta, kuten alla oleva sitaatti (B3 2011, 8) osoittaa;

"25%–60% of participants were reported to experience anxiety or related symptoms, including nervousness, fears, irritability, agitation, day/night disturbance, motor restlessness, and muscle tension."

Erilaisten psyykkisten sairauksien, kognitiivisten taitojen alenemisen, muistisairauksien ja elämänhalun menettämisen lisäksi psyykkisen toimintakyvyn alenemisen seuraukset vaikuttavat kokonaisvaltaisesti toimintakykyyn. Psyykkiseen ikääntymiseen ja vanhuu-teen liittyvät sairaudet aiheuttavat moninaista fyysistä ja sosiaalista haavoittuvuutta.

Erityisen haasteellisia psyykkisen toimintakyvyn alenemisen seurauksena tulleet elä-mänmuutokset ovat niille ikäihmisille, joiden fyysinen tai kognitiivinen toimintakyky on heikentynyt, sillä heidän voimavaransa selviytyä onnistuneesti elämänmuutoksista ovat rajoittuneet. Muistisairauksien ja psyykkisen sairastumisen riski on suurempi, jos

ikääntyvältä puuttuu suojatekijöitä kuten harrastukset, sosiaaliset verkostot ja eheyden tunne (B5 2010, 169, 175).

Fyysiset harjoitteet ja liikunta vähentävät ikääntyneiden psyykkisiä ahdistuneisuuden oireita. Tutkimusaineiston mukaan liikunta vähentää dementiaa sairastavien ikääntynei-den fyysistä ja verbaalista aggressiivisuutta. Aktiiviset terapiamuodot ja esimerkiksi kevyt voimistelu tukevat dementiaa sairastavien psyykkistä hyvinvointia. (B3 2011, 16–

17.) Muistisairauksien lisäksi psyykkisen toimintakyvyn alenemisella yleisestikin on yhteys fyysisen toimintakyvyn alenemiseen;

" In addition, older adults with severe psychiatric disorders suffer from higher rates of diabetes, cardiovascular disease, respiratory disease, and some types of cancer than do those in the general population." (B2 2011, 175)

Tulokset osoittavat, että psyykkisen toimintakyvyn muutoksien seurauksena voi olla sosiaalisen toimintakyvyn aleneminen; esimerkiksi vakavat psyykkiset sairaudet, kuten depressio tai skitsofrenia vaikuttavat sosiaaliseen toimintakykyyn ja sosiaalisiin suhtei-siin. Tämä näyttäytyy erityisesti iäkkäämmillä vanhuksilla syrjäytyneisyytenä ja yksi-näisyyden tunteina (B2 2011, 175, 178.) Mielen selviytymisen ja vanhuuden haasteiden kohtaamisen kannalta olisi tärkeää, että ikääntyneellä olisi hyvä ja luotettava sosiaalinen verkosto, jonka emotionaalinen tuki lisäisi psyykkistä hyvinvointia (B5 2010, 176). Tu-lokset osoittavat, että yhteisöllisyys lisää ja ylläpitää ikääntyneen sosiaalisia taitoja ja kommunikointia, jotka puolestaan edesauttavat kokonaisvaltaisesti ikääntyneen hyvin-vointia ja lisäävät psyykkisiä voimavaroja (B2 2011, 181). Psyykkisen- ja sosiaalisen toimintakyvyn yhteys on merkittävä, sillä ikääntyneen mielen haavoittuvuus vanhuu-dessa kytkeytyy elämänkulkuun. Aiemmat elämäntapahtumat ja kriisit, sekä niistä sel-viytyminen ovat muokanneet iäkkäästä ihmisestä sen, joka hän tällä hetkellä on ja elä-mäntapahtumien muistelu sosiaalisen kanssakäymisen kautta on ikääntyneille merkittä-vä voimavara. (B5 2010, 169.)

5.2.2 Psyykkisen toimintakyvyn muutosten kohtaamisessa tarvittava