9.1 M ALLITOIMINTAVERKKO 2003
9.1.3 Prosessin työmenekki ja kustannukset
Aikasäästön ohella uusi uusjaon toimitusprosessi aiheuttaa oleellista säästöä prosessin työ-menekissä ja kustannuksissa. Mehtäkylän aineistolla laskien säästö työtyö-menekissä on toteutu-neeseen työmenekkiin verrattuna noin 22 % (katso taulukko 9.1/1).
Taulukko 9.1/1 Uusjaon toimintaverkko 2003:lla laskettu ja Kalajoen kunnan Mehtäky-län uusjaossa toteutunut uusjaon työmenekki
Malli "Mehtäkylä" (peltoa noin 300 ha, kokonaisala noin 700 ha)
Työmäärä
Toimintaverkko 2003
Mehtäkylä /
toteu-tunut Ero (malli / toteutunut)
Vaihe Työpäivää % Työpäivää % Työpäivää %
Valmistelu 265 23 136 9 129 95
Inventointi ja 582 51 999 68 -417 -42
suunnittelu
Toteutus 303 26 335 23 -32 -10
Yhteensä 1150 100 1470 100 -320 -22
Vastaavasti Sarjankylän uusjaossa uudella toimintaverkolla laskettu työmenekki on noin 38
% pienempi kuin uusjaossa toteutunut työmenekki (katso taulukko 9.1/2).
Taulukko 9.1/2 Uusjaon toimintaverkko 2003:lla laskettu ja Nivalan kunnan Sarjanky-län uusjaossa toteutunut uusjaon työmenekki
Malli "Sarjankylä" (peltoa noin 1150 ha, kokonaisala noin 1700 ha)
Työmäärä
Toimintaverkko 2003
Sarjankylä /
toteu-tunut Ero (malli-toteutunut)
Vaihe Työpäivää % Työpäivää % Työpäivää %
Valmistelu 397 21 170 6 227 134
Inventointi ja 1086 58 1602 53 -516 -32
suunnittelu
Toteutus 384 21 1261 42 -877 -70
Yhteensä 1867 100 3033 100 -1166 -38
Kuvassa 9.1/2 on verrattu Mehtäkylän olosuhteissa uusjaossa toteutunutta suhteellista työ-menekkiä (=100 %), nykyistä uusjaon toimitusprosessia kuvaavalla uusjaon perustoiminta-verkolla (perusmalli) laskettua työmenekkiä (=97 %) ja uudistettua toimitusprosessia kuvaa-valla toimintaverkolla (malli 2003) laskettua työmenekkiä (=78 %) toisiinsa.
100 97
78
0 20 40 60 80 100 120
Mehtäkylä Perusmalli Malli 2003
Suhteellinen kokonaistyöaika %
Kuva 9.1/2 Uusjaon nykyistä toimitusprosessia kuvaavalla toimintaverkolla (perus-malli) ja uudistettua toimitusprosessia kuvaavalla toimintaverkolla (mal-li 2003) laskettu työajankäyttö suhteessa Mehtäkylän uusjaossa toteutu-neeseen työajankäyttöön
Kuvasta 9.1/3 ilmenee kokonaistyöajankäytön jakautuminen henkilöryhmittäin laskettuna uusjaon perustoimintaverkolla (perusmalli) ja uudella toimintaverkolla (malli 2003) Mehtä-kylän tyyppisissä olosuhteissa ja verrattuna niitä MehtäMehtä-kylän uusjaossa toteutuneisiin työ-menekkeihin.
0 500 1000 1500 2000
Työmenekki (työpäivää)
Mehtäkylä Perusmalli Malli 2003
Mehtäkylä 253 825 392 1470
Perusmalli 316 768 346 1430
Malli 2003 271 613 266 1150
200 201+202 203 Yhteensä
Kuva 9.1/3 Uusjaon nykyistä toimitusprosessia kuvaavalla toimintaverkolla (perus-malli) ja uudistettua toimitusprosessia kuvaavalla toimintaverkolla (mal-li 2003) lasketut uusjaon kokonaistyömenekit ja Mehtäkylän uusjaossa toteutunut työmenekki (työpäivää) henkilöryhmittäin
200 = DI tai vastaava
201+202 = AMK-insinööri / teknikko / maastokartoittaja tai vastaava 203 = sisäkartoittaja tai vastaava
Kuvassa 9.1/4 on esitetty toimintaverkoilla lasketut eri henkilöryhmien suhteelliset työajan-käytöt Mehtäkylän uusjaossa toteutuneisiin työaikatietoihin verrattuna (Mehtäkylä = 100).
Yleisestä trendistä poiketen toimitusinsinöörin (DI) työajankäyttö on toimintaverkoilla kuva-tuissa prosesseissa kasvanut uusjaossa toteutuneeseen työajankäyttöön nähden. Tämä johtuu siitä, että hankkeen valmisteluvaiheen uudet tehtävät ja prosessin aikaisempaa huolellisempi suunnittelu lisäävät toimitusinsinöörin työpanosta Mehtäkylän uusjaossa toteutuneeseen työ-ajankäyttöön nähden.
0 20 40 60 80 100 120 140
Henkilöryhminen suhteellinen työajankäyttö (Mehtäkylä = 100)
Mehtäkylä Perusmalli Malli 2003
Mehtäkylä 100 100 100 100
Perusmalli 125 93 88 97
Malli 2003 107 74 68 78
200 201+202 203 Yhteensä
Kuva 9.1/4 Uusjaon nykyistä toimitusprosessia kuvaavalla toimintaverkolla (perus-malli) ja uudistettua toimitusprosessia kuvaavalla toimintaverkolla (mal-li 2003) lasketut uusjaon kokonaistyömenekit suhteessa Mehtäkylän uus-jaossa toteutuneeseen työmenekkiin (Mehtäkylä = 100) henkilöryhmit-täin
200 = DI tai vastaava
201+202 = AMK-insinööri / teknikko / maastokartoittaja tai vastaava 203 = sisäkartoittaja tai vastaava
Toimituskustannukset
Uutta prosessia kuvaavalla toimintaverkolla (toimintaverkko 2003) lasketut uusjaon toimitus-kustannukset ovat Mehtäkylän olosuhteissa noin 402 000 euroa (570 €/ha). Säästöä kustan-nuksissa saadaan Mehtäkylän uusjaossa toteutuneisiin kustannuksiin verrattuna noin 83 000 € eli noin 17 %. Ero työajankäyttösäästöä (22 %) pienempään kustannussäästöön johtuu siitä, että toimintaverkolla kuvatussa toimitusprosessissa diplomi-insinöörin suhteellisen työmää-rän osuus kokonaistyömäärästä on kasvanut (katso kuva 9.1/5).
0 100000 200000 300000 400000 500000 600000
Työvaihe
Toimituskustannukset (€)
Mehtäkylä Perusmalli Malli 2003
Mehtäkylä 44500 323300 117800 485600
Perusmalli 47000 330600 114400 492000
Malli 2003 92400 203100 106800 402300
Valmistelu Inventointi ja
suunnittelu Toteutus Yhteensä
Kuva 9.1/5 Uusjaon nykyistä toimitusprosessia kuvaavalla toimintaverkolla (perus-malli) ja uudistettua toimitusprosessia kuvaavalla toimintaverkolla (mal-li 2003) lasketut ja Mehtäkylän uusjaossa toteutuneet toimituskustan-nukset uusjaon eri vaiheissa
Sarjankylän tyyppisissä olosuhteissa uutta prosessia kuvaavalla toimintaverkolla lasketut toimituskustannukset ovat noin 640 000 euroa (noin 380 €/ha) eli noin 42 % pienemmät kuin Sarjankylän uusjaossa toteutuneilla työmenekkitiedoilla lasketut toimituskustannukset (650
€/ha). Uutta prosessia kuvaavalla toimintaverkolla laskettu Sarjankylän uusjaon työajankäyt-tö oli noin 38 % pienempi kuin uusjaossa toteutunut työajankäyttyöajankäyt-tö (katso taulukko 9.1/2). Se että Sarjankylässä toimintaverkolla laskettu kustannussäästö on toimintaverkolla laskettua työmenekkisäästöä suurempi, johtuu siitä, että mallitoimintaverkossa AMK-insinöörien ja teknikoiden työajankäyttöä eri tehtäviin on korvattu yksikkökustannuksiltaan halvemmalla maastokartoittajien työllä. Sarjankylän pinta-alayksikköä kohti (€/ha) lasketut Mehtäkylää pienemmät toimituskustannukset selittyvät Sarjankylän suhteellisesti suuremmalla metsäpinta-alalla.
10 JOHTOPÄÄTÖKSET
Uusjakoprosessin uudelleensuunnittelu ja mallintaminen toimintaverkkotekniikalla konfir-moivat tutkimuksen työhypoteesia. Prosessin läpimenoaikaa voidaan todennäköisesti lyhentää merkittävästi nykyisestä. Samalla voidaan saavuttaa myös selviä kustannussäästöjä uusjaon toimituskustannuksissa hankkeiden lopputulosten siitä ainakaan sanottavasti muuttumatta.
Laajuudeltaan kohtuulliseksi rajattu uusjako on näin toteutettavissa alusta loppuun noin 4-5 vuodessa ja maanomistajat voivat ottaa uudet palstat käyttöönsä noin kolmen vuoden kuluttua siitä, kun uusjaon toteuttamispäätös on tehty.
Tulosten luotettavuuden ja yleistettävyyden arviointi
Toimintaverkkotekniikalla mallinnettu prosessi antaa oikean kuvan hankkeen läpimenoajasta ja työajankäytöstä ehdolla, että toimintaverkko sisältää prosessin kaikki tehtävät ja että tehtä-vien keskinäiset riippuvuudet, kestoajat ja työmääräarviot ovat oikeita. Uusjako on tuotanto-prosessi, jolle on tyypillistä suhteellisen tarkasti määritelty ja konkreettinen tavoite, ennakolta hyvin määritelty ja kuvattu lopputulos, selkeä ennakkokäsitys tehtävien vaatiman työn sisäl-löstä ja työprosesseista sekä mahdollisuus arvioida kokemusperäisesti tehtävien vaatimat työmäärät ja kalenterikestot. Tämän typpisen hankkeen osalta riskit läpimenoajan pitkittymi-sestä tai kustannusarvion ylittymipitkittymi-sestä keskittyvät viiveisiin, joita odotusajat prosessin eri vaiheissa aiheuttavat.
Tässä tutkimuksessa laskentaperusteiden luotettavuutta on pyritty lisäämään siten, että on käytetty toteutuneiden uusjakojen työajankäyttöä ja läpimenoaikoja laskettaessa lähtötietoina näissä uusjaoissa dokumentoituja arvoja. Toimintaverkolla mallinnettujen prosessien osalta laskentaperusteita taas on pyritty varmentamaan valitsemalla eri tehtävien työmäärien mit-tayksiköt aikaisemmista uusjaoista saatujen käytännön kokemusten perusteella siten, että teh-tävien tekemiseksi tarvittavat resurssit ovat niiden avulla helposti ja luotettavasti määritettä-vissä.
Laskentaperusteiden luotettavuutta on edelleen pyritty varmentamaan siten, että uusjaon toi-mintaverkon laatimisvaiheessa eri tehtävien (työpakettien) toteuttamiseksi tarvittavien työ-määrien odotusarvot on arvioitu PERT -menetelmällä kolmen työmääräarvion perusteella.
Tämän jälkeen ylemmän tason tehtävien, osaprosessien ja koko uusjaon työmääräarviot on saatu laskemalla yhteen eri tehtävien työmäärät alhaalta ylöspäin. Tämän niin sanotun paloit-telumenetelmän vahvuudeksi on todettu se, että työntekijät yleensä osaavat osatehtävätasolla parhaiten arvioida resurssitarpeet ja siksi menetelmän antamista työmääräarvioista karsiutuu pois liika optimistisuus.
Uusjaon toimintaverkkoa laadittaessa uusjakotiimin tulee arvioida toimintaverkon tehtävien vaatima työmäärä ja kestoaika tapauskohtaisesti. Tällöin on otettava huomioon, että uusjako-jen kestoaikaan ja työmääriin vaikuttavia hankkeen sisäisiä tekijöitä ovat muun muassa uus-jakoalueen laajuus, jako-osakkaiden lukumäärä, uusjaon vaikeusaste ja uusjakoon liittyvien perusparannushankkeiden määrä.
Mallitoimintaverkko rakentuu lähtöolettamukselle, että uusjakojen kestoaikaa voidaan tietyil-lä prosessin uudistamiseen liittyviltietyil-lä toimenpiteiltietyil-lä oleellisesti lyhentää ja toimituskustannuk-sia alentaa, jos muut kestoaikaan ja kustannuksiin vaikuttavat tekijät pysyvät muuttumattomi-na. Viiveitä uusjakoprosessin etenemiselle aiheuttavat kuitenkin myös oikeudenkäynnit
eri-tyisesti uusjaon käynnistämis- ja jakosuunnitelman hyväksymisvaiheessa, resurssiongelmat, kuten esimerkiksi toimitusinsinöörin tai muiden avainhenkilöiden pitempiaikainen sairastu-minen tai vaihtusairastu-minen tai töiden ruuhkautusairastu-minen. Näiden tekijöiden vaikutusta uusjaon kes-toaikaan tai työmääriin ei tässä tutkimuksessa ole selvitetty, mutta kokemusperäisen arvion mukaan niiden työmäärää lisäävä yhteisvaikutus voi olla jopa 20–30 %. Toisaalta näiden teki-jöiden vaikutuksia voidaan ainakin osittain pienentää kartoittamalla riskit ennakolta ja varau-tumalla niihin jo uusjaon projektisuunnitelmaa laadittaessa.
Mallitoimintaverkon muunneltavuus ja uusjaon toimitusprosessin vakiintunut sisältö ja en-nustettavuus antavat mahdollisuuden käyttää tutkimuksen tuloksia samantyyppisten uusjako-jen työmenekkien ja läpimenoaikouusjako-jen arvioimiseen. Parhaiten mallitoimintaverkko soveltuu kooltaan pienehkön (peltopinta-ala on noin 300–900 ha, metsäpinta-ala noin 200–1 000 ja käyttöyksiköiden (aktiivitilojen) lukumäärä noin 10–30), mutta tehtäväsisällöltään monipuo-lisen uusjaon kuvaamiseen. Mallitoimintaverkko on kuitenkin suunniteltu monikäyttöiseksi siten, että siinä olevia osaprosesseja, työvaiheita ja tehtäviä voidaan ottaa mukaan tai jättää pois suunniteltavasta toimintaverkosta kulloisenkin uusjakohankkeen tarpeiden mukaisesti.
Esimerkkejä tapauskohtaisesti mukaan otettavista tehtävistä ovat maankäytön suunnittelu, ympäristövaikutusten arviointi, siirrot ja perusparannusprosessien eri osahankkeet. Mallitoi-mintaverkkoa asiantuntevasti räätälöimällä sillä voidaan kuvata tarvittaessa muutaman kiin-teistön välinen tilusvaihtotyyppinen järjestely ja laajimmillaan sillä voidaan mallintaa perin-teinen maaseutukylän maatilauusjako.
Toimintaverkkotekniikan käyttäminen uusjakohankkeen mallintamisessa edellyttää, että uus-jakotiimillä on käytettävissään projektinhallintaohjelmisto ja sen käyttöön perehtynyt henkilö.
Toimintaverkon laatiminen mallitoimintaverkon avulla vaatii toimitustiimiltä arviolta noin 2-4 päivän työpanoksen sen jälkeen, kun uusjaon tarveselvitys on valmistunut. Uusjakoproses-sin etenemisen seuraamiseksi laadittua toimintaverkkoa on päivitettävä säännöllisesti jaon ai-kana työaika- ja kustannustietojen osalta. Tähän voidaan arvioida kuluvan työaikaa tavan-omaisessa uusjakohankkeessa noin 0,2–0,5 työpäivää/kuukausi.
11 LOPUKSI
Tutkimuksen kuluessa on tullut ilmi eräitä toimenpiteitä, joiden osalta nykyistä uusjakopro-sessia on uudistettava, jos halutaan lyhentää uusjakojen läpimenoaikaa ja pienentää toimitus-kustannuksia. Tutkimuksen lopuksi näistä toimenpiteistä esitetään suositusluonteinen yhteen-veto.
Kiinteistörunkosuunnitelma
Uusjaon valmisteluvaiheen ja siinä tehtävän analyyttisen uusjaon esisuunnittelun sekä tar-veselvitysten merkitys kasvaa. Niiden avulla voidaan rajata kohteet, joissa uusjakoja on mah-dollista käyttää siten, että voidaan kohtuullisin kustannuksin saavuttaa tarkoituksenmukainen lopputulos riittävän nopeasti ja asianosaisten oikeusturvaa vaarantamatta.
Uusjaon kohdekohtaisen tarveselvityksen tulee varmistaa se, että suunnitellut hankkeet ovat asiakkaiden tarpeista lähteviä ja taloudellisesti kannattavia ja että niukat tuotantoresurssit ja valtion rahoitustuki kohdennetaan toiminnan tavoitteiden kannalta oikeisiin kohteisiin. Tässä tarkoituksessa uusjaon tarveselvitysvaiheessa nykyisin laadittavaa toimenpide-ehdotusta voi-daan täydentää asiantuntijaselvitysten ja maanomistajien kanssa käytävien tavoitekeskustelu-jen perusteella kohdealueen kiinteistörunkosuunnitelmaksi.
Kiinteistörunkosuunnitelmassa esitetään yleissuunnitelmatasolla alueen uusi kiinteistörunko eli jaon jälkeistä tilannetta kuvaava tie- ja peruskuivatusverkko sekä peltojen karkea tuotanto-lohkojaotus. Kiinteistörunkosuunnitelmalla täydennetty toimenpide-ehdotus antaa nykyistä tarkemmat lähtötiedot hankkeen hyöty-kustannusanalyysin tekemiselle, uusjaon projekti-suunnitelman laatimiselle ja hankkeesta tiedottamiselle sekä nopeuttaa valmisteluvaiheen jäl-keistä uusjaon toteuttamista.
Tavoitekeskustelut
Maanomistajille uusjaon valmisteluvaiheessa pidettävien tiedotustilaisuuksien lisäksi voidaan osana uusjaon tarveselvitystä järjestää maanomistajien kanssa henkilökohtaisia tavoitekeskus-teluja. Keskusteluissa tulee selvittää maanomistajien tavoitteet kohdealueen maankäytön ra-kenteiden kehittämiselle ja pohtia uusjaon tarjoamia mahdollisuuksia näiden tavoitteiden to-teuttamiseksi. Samalla tavoitekeskusteluista saadaan lähtötietoja alueen kiinteistörunkosuun-nitelman laatimiselle ja uusjaon toteuttamiskelpoisuusselvityksen tekemiselle.
Alueelliset yhteistyöryhmät
Tiedottamisen ja yhteistyön tehostamiseksi on harkittava Ruotsin mallin mukaisten, tärkeim-mistä sidosryhtärkeim-mistä koostuvien alueellisten (seutu- tai maakunnallisten) yhteistyöryhmien koollekutsumista. Yhteistyöryhmien tehtävänä voi olla tulevien tarveselvityskohteiden valinta ja mahdollisesti hankkeiden toteuttamisjärjestyksestä päättäminen. Lisäksi alueellinen yhteis-työryhmä voi toimia uusjakohankkeiden ohjausryhmänä jakojen valmisteluvaiheessa ja avus-taa toimitusmiehiä erikseen sovittavilla tavoilla uusjakojen arviointi- ja suunnittelutehtävien toteuttamisessa. Yhteistyöryhmät voivat myös edesauttaa uusjakotoiminnan tunnetuksi
teke-mistä ja integroivat toiminnan nykyistä paremmin osaksi maaseutualueiden ohjelmaperusteis-ta aluekehitystyötä.
Hankkeiden keskinäinen toteuttamisjärjestys
Jos uusjakojen kysyntä kasvaa Maanmittauslaitoksen ennakoimalla tavalla, tulee hankkeiden keskinäisen toteuttamisjärjestyksen määrääminen yhä keskeisemmäksi tarveselvitysvaiheen tehtäväksi. Yksinkertainen keino hankkeiden priorisointiin on tarveselvityksen perustella teh-tävä arvio hankkeiden keskinäisestä taloudellisesta kannattavuudesta esimerkiksi niille laske-tun sisäisen koron perusteella. Toinen mahdollisuus on arvioida entistä laajemmin hankkei-den yhteiskunnallisia vaikutuksia yhteistyössä maanomistajien ja eri sidosryhmien kanssa ja määrätä hankkeiden toteuttamiskelpoisuus ja -järjestys tältä pohjalta. Jos uusjaot tulevaisuu-dessa kytketään nykyistä enemmän osaksi maakuntien ohjelmaperusteista aluekehitystyötä, voi olla tarkoituksenmukaista, että maakuntahallinto päättää tällöin myös hankkeiden toteut-tamisjärjestyksestä.
Uusjakoalueiden rajaus ja asianosaisten kuuleminen
Uusjakoalueet on tähän saakka rajattu usein liian suuriksi, mikä on osaltaan pitkittänyt uusja-kojen kestoajat normaalistikin 8-12 vuoteen. Ylisuuria uusjakoja ei enää tule käynnistää. Uus-jakoalueen rajauksen on perustuttava tiukkaan tarkoituksenmukaisuusharkintaan ja hakijaläh-töisyyteen siten, että toimitukset rajataan alueellisesti mahdollisimman suppeiksi hankkeiksi.
Jos tämä toimintamalli johtaa jakoalueen liikaan pirstoutumiseen, hanke on jätettävä toteut-tamatta.
Hakijalähtöisyys merkitsee myös sitä, että uusjaon tarveselvityksen tekemisen tulee perustua alueen maanomistajien aloitteeseen. Lisäksi uusjaon toimeenpano edellyttää hankeen valmis-teluvaiheessa todennettua selvää maanomistajien kannatusta. Lähtökohtaisesti maaomistajien mielipide hankkeen toimeenpanon suhteen on selvitettävä sopivalla tavalla osana toteuttamis-kelpoisuusselvitystä. Toimiva menetelmä tässä selvityksessä voisi olla ruotsalaismallin mu-kainen mielipidetiedustelu.
Uusjaon projektisuunnitelma
Uusjaon projektisuunnitelman laatimismenettely ja sisältö on uusjakoprosessia uudistettaessa yhdenmukaistettava. Projektisuunnitelmassa on esitettävä yksityiskohtaisesti hankkeen eri työvaiheiden tehtävät ja osatehtävät, henkilö- ja muiden resurssien tarve eri tehtäville ja teh-tävien toteuttamisaikataulut. Projektisuunnitelmassa uusjakoprosessi voidaan kuvata toimin-taverkolla, jolloin prosessin ohjaus sekä hankkeen aikataulu- ja kustannusvalvonta voivat ta-pahtua tämän toimintaverkon avulla.
Jyvitys ja muut arviointitehtävät
Uusjaon jyvitys näyttää olevan nykymuodossaan paljon maastotöitä vaativa ja uusjaon tarpei-siin ylimitoitettu (näennäistarkka). Euroopan Unionin kaavailema pinta-alaperusteinen ja tuo-tantosuunnasta riippumaton maatalouden tulotuki aiheuttaa myös paineita jyvitysohjeiden
tarkistamiseen. Mahdollisuudet jyvityksen pelkistämiseen on selvitettävä. Eräs vaihtoehto on luokitella tilukset saksalaisen ja alankomaalaisen mallin mukaisesti ennalta sovittuihin arvo-luokkiin, joille on määrätty kunkin luokan arvoa kuvaava keskimääräinen jyväluku. Metsäti-lusten osalta jyvitys voi perustua alueellisen metsäsuunnitelman tietoihin, jos ne ovat käytet-tävissä.
Toimitusmiesten harkinnan mukaan metsätilusten kuviointi ja jyvitys sekä puuston arviointi, peltojen tiluskuviointi ja jyvitys, tilusten tuottokunnon arviointi, rakennusarviointitehtävät ja mahdollinen siirtojen suunnittelu sekä erilaisten korvaustilien laskenta voidaan kilpailuttaa ja antaa ulkopuolisten asiantuntijoiden tehtäväksi samalla tavalla kuin nykyisin jo tehdään pe-rusparannushankkeiden, maankäytön suunnittelutehtävien ja ympäristövaikutusten arvioinnin kohdalla. Tällä menettelyllä on mahdollista tarpeen mukaan tasoittaa resurssien kysyntähuip-puja ja nopeuttaa toimitusprosessin läpimenoa.
Jakosuunnitelma
Uusjaon jakosuunnitelman laatimista voidaan aikaistaa tapahtuvaksi rinnan uusjaon kohde-kuvauksen laatimiseen liittyvien tehtävien kanssa. Tämä voi tapahtua siten, että uusjaon valmisteluvaiheessa laaditaan kiinteistörunkosuunnitelma, joka täydennetään tarvittavien pe-russelvitysten jälkeen uusjaon käynnistyttyä alustavaksi uusjakosuunnitelmaksi. Alustava uusjakosuunnitelma laaditaan käyttöyksikkötasoisena ja sitä laadittaessa otetaan huomioon myös käyttöyksikön vuokratilusten sijainti jaon jälkeisessä tilanteessa.
Perusparannukset
Tarve nopeuttaa uusjakojen tuotantoprosessia merkitsee myös sitä, että uusjakojen yhteydessä toteutettavien tie- ja kuivatusverkon perusparannushankkeiden määrä ja aikataulut on suunni-teltava entistä huolellisemmin ja yksityiskohtaisemmin. Lähtökohta on, että uusjaossa toteute-taan vain kiinteistörungon parantamiseksi ja uusien palstojen nopean käyttöönoton turvaami-seksi välttämättömät perusparannusinvestoinnit.
Vaatimus siitä, että uusjakosuunnitelman valmistumisen jälkeen suunniteltavat perusparan-nushankkeet (2. vaiheen perusparanperusparan-nushankkeet) tulee toteuttaa uusjaon aikana, aiheuttaa ris-kin uusjaon läpimenoajan pitkittymisestä. Tästä syystä on kehitettävä menettelytapoja, joiden avulla voidaan sallia jakosuunnitelman valmistumisen jälkeen suunniteltavien tie- ja kuiva-tushankkeiden toteuttaminen tarvittaessa myös jaon lopettamispäätöksen jälkeen.
Maankäytön suunnittelu ja ympäristövaikutusten arviointi
Maankäytön suunnittelun yhdistäminen uusjakoon turvaa tasapuolisen ja oikeudenmukaisen järjestelyn lopputuloksen alueilla, joilla on tarvetta toisaalta tilusjärjestelyihin ja toisaalta maankäytön ohjaamiseen kaavoituksen avulla. Mahdolliset uusjakoalueen kaavoitushankkeet tehdään uusjakoprosessin ulkopuolella. Uusjakoalueen kaavoitustarve tulee kuitenkin selvit-tää uusjaon valmisteluvaiheessa, jotta uusjako- ja kaavoitusprosessit voidaan tarvittavilta osin niveltää yhteen.
Ympäristövaikutusten arviointi ei normaalisti ole tarpeen uusjaon yhteydessä. YVA -menettelyn tarve on kuitenkin syytä selvittää uusjaon valmisteluvaiheessa samalla tavalla kuin kaavoitustarvekin.
Metsäsuunnitelma
Mikäli uusjakoalueeseen kuuluu metsätiloja tai maatilojen metsälöitä, joiden tilukset vaihtu-vat, voidaan niille laatia uusien tilusten nopean käyttöönoton varmentamiseksi Ruotsin mallin mukaiset tilakohtaiset metsäsuunnitelmat.
Valvontatehtävät
Uusjaossa tapahtuva puuston hakkuulupien, rakentamislupien ja maa-ainesten käyttölupien myöntämismenettely tulee siirtää uusjakojen toimituskokousten ulkopuolella tapahtuvaksi.
Tämä nopeuttaa lupamenettelyä ja antaa enemmän joustoa toimituskokousten järjestämiseen.
Uusjaon kustannusten, aikataulun ja tehtävien toteutumisen seuranta
Uusjakoprosessin suorituskyvyn mittaamisessa Maanmittauslaitoksessa käytössä oleva tasa-painotettu mittaristo soveltuu kuvaamaan uusjakoprosessin kokonaistilannetta. Talouden ja resurssienkäytön mittareiksi otetut prosessin valmistumisastetta osoittavat painoluvut (muun-netut hehtaarit) ovat kuitenkin laskentaperusteiltaan vanhentuneita eivätkä kuvaa nykyistä JAKO -tuotantoympäristössä tehtävän uusjaon työajankäyttöä. Tästä syystä toimintaverkkoon perustuvan projektisuunnitelman ja tuloksen arvoon perustuvan kustannusvalvonnan ottami-nen osaksi uusjakojen talouden ja resurssienkäytön seurantaa täydentäisi oleellisesti nykyisen seurantajärjestelmän antamaa kuvaa uusjakohankkeiden etenemisestä.
Takuuhinta
Uusjakojen kustannustehokkuuden lisäämiseksi Maanmittauslaitoksessa tulee ottaa käyttöön Ruotsin mallin mukainen takuuhintajärjestelmä. Siinä maanmittaustoimisto lupaa tehdä toteu-tettavaksi suunnitellun uusjakohankkeen ennakkoon sovittavilla reunaehdoilla tiettyyn takuu-hintaan (esimerkiksi 500 €/ha). Mikäli uusjaon toimituskustannukset nousevat sovitun hinta-katon yli, jää kustannusylitys maanmittaustoimiston vastattavaksi. Takuuhinnan käyttöönotto varmentaa myös hankkeiden pysymistä suunnitelluissa aikatauluissa, koska kokemusperäises-ti kokemusperäises-tiedetään, että hankkeiden pitkittyminen suunnitelluista aikatauluista lisää niiden kustan-nuksia.
Uusjakoprosessin läpimenoajan oleellisen lyhenemisen johdosta prosessin lopputulokseen ja edellä esitettyihin suosituksiin voi liittyä prosessin eri toimijoiden näkökulmista tarkasteltuna myös joitakin haittapuolia, joita tämän tutkimuksen yhteydessä ei kuitenkaan ole ollut mah-dollista tarkemmin analysoida.
Lähteet
Kirjalliset lähteet
Ahla, V. (1933). Oikeudenkäynti jakoasioissa. Teoksessa "Suomen maanmittauksen historia, III osa, Erikoisaloja koskevia kirjoituksia". Porvoo. 80 s.
Ahla, V. (1947). Eräitä reunamuistutuksia maanmittausinsinööri Lauri Hiilloksen SMY:n vuosikokouksessa 22.3.1947 pitämän esitelmän johdosta. Suomen maanmittariyhdistyksen ai-kakauskirja n:o 7-8/1947 s. 213–219.
Ahllund, O. (1995). Tilusjärjestely kunnan maapolitiikan toteuttamisessa yleiskaava-alueella.
Teknillinen korkeakoulu, maanmittausosasto. Kiinteistöopin ja talousoikeuden julkaisuja A 13. Espoo. 116 s. ISBN 951-22-2838-6.
Ahtiainen, A. (2001). Tasoristeysten poistamisen ja turvaamisen kiinteistötekniset ja -oikeudelliset näkökohdat. – esimerkkirataosina Turku – Toijala ja Orivesi – Haapamäki.
Teknillinen korkeakoulu, maanmittausosasto, diplomityö. Espoo. 133 s.
Antikainen, H. (1996). Tilusjärjestely maisemanhoidon välineenä. Teknillinen korkeakoulu, maanmittausosasto. Kiinteistöopin ja talousoikeuden julkaisuja B 72. Espoo. 118 s. ISBN 951-22-3013-5.
Asmundela, M. (1997). Tilusjärjestelyt luonnonsuojelualueiden toteuttamisessa. Teknillinen korkeakoulu, maanmittausosasto. Kiinteistöopin ja talousoikeuden julkaisuja C 61. 45 s.
ISBN 951-22-3490-4.
Bachke, A.S. & Steinsholt, H. (1992) Flurbereinigung in Norwegen. Teoksessa “Flurbereini-gung in Europa“. Schriftreiche des Bundesministers für Ernährung, Landwirtschaft und Fors-ten. Heft 78. Münster-Hiltrup. s. 290-306. ISBN 3-7843-2525-4.
Backman, M. (1998). Bättre fastigheter genom omarrondering och klyvning. Föredrag vid lantmäteridagar i Gävle. 17-18.11.1998. 11 s. Moniste.
Backman, M. (2000). Studieresa till Bayern den 11-15 maj 2000. Reseberättelse. 35 s. Mo-niste.
Backman, M. (2001a). Omarrondering av skogsmark i Sverige. Presentation vid Seminarium om omarronderingar i Helsingfors. 7.11.2001. 18 s. Moniste.
Backman, M. (2002). Rural Development by Land Consolidation in Sweden. Paper, FIG XXII International Congress. Washington, D.C. 19.-26.4.2002. 12 s.
Batz, E. (1990). Neuordnung des ländlichen Raumes. Stuttgart. 218 s. ISBN 3-87919-151-4.
Beun, N.J. (1992). Flurbereinigung in Luxemburg. Teoksessa “Flurbereinigung in Europa“.
Schriftreiche des Bundesministers für Ernährung, Landwirtschaft und Forsten. Heft 78. Müns-ter-Hiltrup. s. 32-44. ISBN 3-7843-2525-4.
Boever, M. (1992). Flurbereinigung in den Niederlanden. Teoksessa “Flurbereinigung in Europa“. Schriftreiche des Bundesministers für Ernährung, Landwirtschaft und Forsten. Heft 78. Münster-Hiltrup. s. 45-88. ISBN 3-7843-2525-4.
Blomqvist, A. (1994a). Jämförelse av ägoregleringsförrättningar och –verksamhet i Finland och i Sverige. Teknillinen korkeakoulu. Kiinteistöopin ja talousoikeuden julkaisu n:o C58.
Espoo. 54 s. ISBN 951-22-2281-7.
Bäckman, S. & Hejdenberg, Å. (1989). Land Consolidation Systems in France and Sweden.
Kungliga Tekniska Högskolan. Sekt. Lantmäteri/examenarbeten och kursraporter nr 112-1989. Stockholm. 106 s.
Casado Lopez, I. & Martinez Velasco, J.L. (1992). Flurbereinigung in Spanien. Teoksessa
“Flurbereinigung in Europa“. Schriftreiche des Bundesministers für Ernährung, Landwirt-schaft und Forsten. Heft 78. Münster-Hiltrup. s.185-220. ISBN 3-7843-2525-4.
Dahlman, C.J. (1980). The open fiels system and beoyond. A property rightts analysis of an economic institution. Cambridge. 227 s. ISBN 0-521-22881-6.
Damen, J. (2002). Development of land consolidation in The Netherlands from project objec-tive to project instrument. Prepared for the International Symposium by FAO, GTZ, FIG, ARGE, Landentwicklung and TUM. Münich, 25-28.2.2002. 6 s. Moniste.
De Leeuw, A. & Demuynck, J. & Reginster J. (1992). Flurbereinigung in Belgien. Teoksessa
“Flurbereinigung in Europa“. Schriftreiche des Bundesministers für Ernährung, Landwirt-schaft und Forsten. Heft 78. Münster-Hiltrup. s. 89-104. ISBN 3-7843-2525-4.
Derlich, F. (2002). Land Consolidation: A Key for Sustainable Development French Experi-ence. Paper, FIG XXII International Congress. Washington, D.C. 19.-26.4.2002. 8 s.
Dijk van, T. (2002). Central European Land Fragmentation in the Years to Come – A Sce-nario Study into the Future Need for Land Consolidation in Central Europé. Paper, FIG XXII International Congress. Washington, D.C. 19.-26.4.2002. 14 s.
Dorémus, J. (1992). Flurbereinigung in Frankreich. Teoksessa “Flurbereinigung in Europa“.
Schriftreiche des Bundesministers für Ernährung, Landwirtschaft und Forsten. Heft 78. Müns-ter-Hiltrup. s.154-184. ISBN 3-7843-2525-4.
Duarte Mendes, J.M. (1992). Flurbereinigung in Portugal. Teoksessa “Flurbereinigung in Europa“. Schriftreiche des Bundesministers für Ernährung, Landwirtschaft und Forsten. Heft 78. Münster-Hiltrup. s. 202-220. ISBN 3-7843-2525-4.
Eskola, P. (2002). Digitaalisten ilmakuvien hyödyntäminen metsäuusjakojen puuston arvioin-nissa. Teknillinen korkeakoulu, maanmittaustekniikan osasto, diplomityö. Espoo. 54 s.
EU (2000). Euroopan yhteisöjen komissio. Alueellinen maaseudun kehittämisohjelma tavoite 1 -ohjelman ulkopuoliselle alueelle vuosille 2000 - 2006. K (2000) 2148. Bryssel. 74 s.
EU (2002). Euroopan yhteisöjen komissio. Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Yhteistä maatalouspolitiikka koskeva väliraportti. KOM (2002) 394. Bryssel.
30 s.
Falkgård, S.M. & Sky, P. (2002). Mediation as a Component in Land Consolidation. Paper, FIG XXII International Congress. Washington, D.C. 19.-26.4.2002. 10 s.
Flury, W. (1992). Flurbereinigung in der Schweiz. Teoksessa “Flurbereinigung in Europa“.
Schriftreiche des Bundesministers für Ernährung, Landwirtschaft und Forsten. Heft 78. Müns-ter-Hiltrup. s.124–153. ISBN 3-7843-2525-4.
Gamperl, H. (1955). Die Flurbereinigung im westlichen Europa. München. 345 s.
Grannabba, G. (2000). Uusjako likimääräisillä kartta- ja jyvitystiedoilla. Toimitusmenettely-kokeilu Vetelin keskustan uusjaon yhteydessä. Maankäyttö n:o 5/2000. s. 15–16.
Gustafsson, A. A. (1933). Maanmittarikunta ja mittaustyöt Ruotsinvallan aikana. Teoksessa
"Suomen maanmittauksen historia, I osa, Ruotsinvallan aika". Porvoo. 176 s.
Haataja, K. (1931). Jakoperusteesta kylässä. Porvoo. 76 s.
Haataja, K. (1936). Maaoikeus I. Helsinki. 369 s.
Haataja, K. (1949). Maanjaot ja talojärjestelmä. Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja, B-sarja n:o 37. Porvoo. 17+864 s.
Haataja, K. (1949). Maanjaot ja talojärjestelmä. Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja, B-sarja n:o 37. Porvoo. 17+864 s.