Positiiviset kokemukset

Retkahtamiseen ja retkahtamisen jälkeiseen aikaan liittyi myös joitain hyviä ja positiivissävytteisiä kokemuksia. Positiiviset kokemukset itse retkahtamiseen liittyen koskivat usein itse päihteiden-käytöstä saatua nautintoa, kun taas retkahtamisen jälkeiseen aikaan liittyvät positiiviset kokemuk-set liittyivät yleensä haastateltavien kuntoutusprosessien etenemiseen. Retkahtamisen aikana haas-tateltavat kokivat laajasti hyvän olon ja euforian tunteita liittyen päihteidenkäytön aloittamiseen ja siitä saatuun hyvään oloon. Lisäksi hyvän olon tavoittelu herätti haastateltavissa myös toivoa siitä, että päihteidenkäytöstä saa maksimaalisen hyvän olon tunteen.

”H1: …ja ehkä just siihen että ku sä oot kerenny jos sä et oo vetäny muutamaan viikkoon nii sä oot ja niinku tavallaan, tavallaan jo unohtanu sitä että ja ehkä enemmän se on siinä psyykkeessä että sä toivot että nyt siitä tulis semmonen tosi tosi hyvä olo, ja sittenku joskus on käyny niinkin että siitä on tullu se oikeen hyvä olo ettäku se on ollu oikeeta tavaraa ja tarpeeks vahvaa”

”H4: nii kyllä siitä aina jälkikätteen tullee semmonen aina katumus ja vitutus että minkä takia sitä piti nyt mennä taas leikkimään mutta ei se sillä siinä hetkellä ko vetää nii.. tuntuu vaan hyvältä että lähtee vitutukset pois”

Lisäksi itse retkahtamiseen liittyvissä kokemuksissa havaittavissa oli päihteidenkäytön palkitse-vuus, koska todennäköisyys hyvään oloon oli yleensä suuri ja retkahtamiseen saattoi liittyä myös jännitystä ja ensihuumaa.

”T: kylläkyllä, no entä jos te mietitte sitä retkahtamisen jälkeistä aikaa, niinniin, mitä, minkälaisia kokemuksia teillä on niinku siitä? Tai jos aattelette heti siinä sitä retkahtami-sen jälkeistä aikaa?

H1: no tavallaan sillee niinku.. sillonku ihan ensimmäisen kerran alotti sen amfetamiinin vetämisen niinku nii sehän on täysin erilainen ko sittenku sitä oot 10 vuotta vetäny nii saman tyyppisiä fiiliksiä heräs ko oli ollu kaks vuotta ollu niinku käyttämättä ja sittenku oli retkahtanu nii sitten se oli taas niinku uutta ja jännää niinku omalla tavallaan”

Retkahtamisen jälkeiseen aikaan liittyvää palkitsevuutta ja hyvää oloa on havaittu myös muissa tutkimuksissa. Seyedfatemin, Peyrovin ja Jalalin (2014, 90) tutkimuksessa puhutaan niin sanotusta ekstaattisesta vaiheesta, jossa välittömästi retkahtamisen jälkeen ennen retkahtamista koettu ah-distus, masennus ja muut negatiiviset tunteet katoavat ja ihminen kokee hurmioitunutta hyvänolon tunnetta.

Retkahtamisen jälkeisessä ajassa positiiviset kokemukset taas liittyivät yleensä raitistumisen ja kuntoutumisen prosessin etenemiseen tai esimerkiksi hoitosuhteiden käynnistämiseen. Lisäksi ret-kahtamisen jälkeiseen aikaan liittyi myös onnistumisen kokemuksia, kun haastateltavat havaitsivat itse toivoa tilanteessaan.

”H1: …ja siellä ku ne sitten kuuli sen mun tarinan niin ne ite ehotti että lähetkö korvaus-hoitoon ja minä suostuin, ja siitä ei menny ko viikko tai kaks, ko minä huomasin että se toimii ja tällee nii sitten mä päätin että nyt loppu kaikki että nythän tää on oikeesti mahol-lista lopettaa..”

”H2: no se oli loppupeleissä aika helepottava tunne sillee.. että niinku tajuttii se niiku heti että.. ja otettii sillee niinku vakavasti samantien..”

Retkahtamisen jälkeiseen aikaan liittyi myös ylpeyttä raittiudesta, kun retkahtamisesta oli kulunut tarpeeksi aikaa ja haastateltavat olivat saaneet jo itseluottamusta oman pärjäämisensä suhteen. Yl-peyttä voitiin nähdä ilmenevän myös omia valintoja kohtaan, kun yksi haastateltavista toi esille raittiin käyttäytymismallin ylläpitämistä omalla käytöksellään.

”H5: ja me tavallaan ollaan kaikki voittajia ko me ollaan täällä eikä tuolla kylällä..”

6.2.2 Retkahtaminen selviytymiskeinona tai toimintatapana

Haastateltavat näyttivät peilaavansa kokemuksiaan myös omaan menneisyyteensä ja toivat esille muun muassa päihteidenkäyttöä opittuna toimintatapana. Vaikka toisaalta haastateltavat saattoivat kokea negatiivisia tunteita retkahtamisen vuoksi, voitiin toisaalta päihteiden käyttö nähdä myös normaalina toimintatapana, joka on opittu jo lapsuudessa. Täten kokemuksetkin retkahtamisesta ja retkahtamisen jälkeisestä ajasta saattoivat olla ristiriitaisia, sillä toisaalta retkahtaminen koettiin pettymyksenä, mutta toisaalta myös ainoana mahdollisena toimintatapana.

”H2: ja sittenku päihteet on ollu että mä oon kymmenvuotiaasta kattonu vieressä ko jätkät vetää lainia peilin päällä ja mä oon pitäny sitä ihan normaalina.. se on ollu tosi matala kynnys itellä lähtee siihen maailmaan sitten.. että se on ollu niinku normaalihommaa”

Haastateltavien kuvaamien kokemuksien voidaan katsoa olevan samankaltaisia ehdollistumisen teorian kuvaaman ärsyke-reaktio mallin osalta, jossa päihteidenkäyttöä yleensä ympäröivät tietyn-laiset käyttäytymismallit. Ärsyke-reaktiomallin mukaan tietyntietyn-laiset ärsykkeet ympäristössä voivat muodostaa henkilölle opitun toimintaketjun, jossa tiettyä ärsykettä seuraa tietynlainen toiminta.

Mikäli päihteidenkäyttö on nähty koko elämän ajan normaalina asiana tai toimintatapana, voidaan se nähdä eräänlaisena reaktiona erilaisiin ärsykkeisiin. (Vogel-Sprott & Fillmore 2011.)

Lisäksi päihteidenkäyttöä tai erilaisia riippuvuuksia oli käytetty selviytymiskeinona, jolloin ret-kahtaminen voitiin kokea edelleen ainoana selviytymiskeinona ja apuna tilanteeseen. Mikäli esi-merkiksi vaikeita asioita on jo aikaisemmin käsitellyt erilaisten riippuvuuksien kautta, oli haasta-teltavien kokemuksen mukaan siihen matalampi kynnys myös myöhemmin päihteiden kanssa. Li-säksi haastateltavat toivat esille myös lapsuuden ajan traumoja, joilla edelleen voitiin nähdä olevan vaikutusta myös retkahtamisen ja retkahtamisen jälkeisen ajan kokemuksiin.

”H6: koska ennen päihteitä on ollu myös sit jo syömishäiriöt ja liikuntaaddiktiot ja täm-möset.. että kaikki millä on sitten saanu niitä negatiivisia tunteita saanu niiku paettua niin niihen on sitten jääny koukkuun..”

”H2: ko tuo alkoholi on ollu niinku osa mun elämää niiku lapsesta asti nii.. 13 vuotiaana alotin kannabista polttelemaan ja sittenku on noin niin.. aika rankka päihdehistoria että

mulla on elämässä tapahtunu aika rankkoja asioita.. ollu semmonen lapsuus mitä en toivo kellekkään en ees pahimmalle vihamiehelleni.. paennu niitä..”

Samankaltaisia havaintoja on saatu myös muissa tutkimuksissa, sillä negatiivisten tunteiden hal-linnan puutteella on todettu olevan yhteys retkahtamiseen (Appiah ym. 2017, 107; Seyedfatemi, Peyrovi & Jalali 2014, 90). Mikäli negatiivisia tunteita ei kykene itse käsittelemään tai coping-mekanismit sitä varten ovat vaillinaiset, on päihteidenkäytön todettu toimivan päihderiippuvaisilla eräänlaisena coping-keinona kohdata tai käsitellä negatiivisia tunteita (Appiah ym. 2017, 107).

Haastateltavat kertoivat menneisyyden kokemuksien vaikuttavan nykytilanteeseen myös päihde-riippuvuuteen suhtautumisen osalta. Retkahtamisen jälkeisenä aikana haastateltavat saattoivat suh-tautua päihdehoitoon hakeutumiseen vastahakoisesti, jos haastateltava oli onnistunut nuorempana pääsemään helposti halutessaan päihteistä irti ja oletti saman tapahtuvan niin halutessaan myös myöhemmin.

”H1: …että mulla oli semmonen haavekuva että joku päivä mä lopetan kaikki niinku.. ja ehkä se johtu siitä että mä olin sillon parikymppisenä tehny sen kerran, lopettanu kaikki ja näin..”

6.2.3 Yhteisöllisyyden merkitys

Retkahtamiseen ja retkahtamisen jälkeiseen aikaan liittyivät myös erilaiset yhteisöllisyyden koke-mukset. Retkahtamisen jälkeisessä ajassa yhteisöllisyyttä haastateltavat kokivat erityisesti muiden samassa tilanteessa olijoiden kanssa. Lisäksi haastateltavat pitivät yhteisöllisyyttä retkahtamisen jälkeisenä aikana eräänlaisena turvaverkkona, joka auttoi ylläpitämään raitista jaksoa ja myös omaa uskoa omaan raitistumismahdollisuuteen. Yhteisöllisyydestä ja vertaistuellisuudesta haasta-teltavat kokivat myös saaneensa apua retkahtamisen jälkeiseen aikaan lähes enemmän kuin palve-lujärjestelmän tarjoamasta avusta.

”H6: tukihenkilö mulla oli tossa Etelä-Suomessa ennenku tulin tänne paikkaan.. siitä koin kyllä tosi paljon apua ja iloa, kun hän oli itekki täyttänyt 27 vuotta ja oli ollu 8 vuotta raittiina.. nii hänestä ehkä eniten apua oli.. ko tyyliin mistään korvaushoidosta tai työnte-kijöistä tai näistä..”

”H5: ja tää.. nyt ko tää on päihteetön alue tää missä asutaan, nii eihä missää muualla näin pitkiä seleviä jaksoja ei voi tulla.. se.. se on vaan semmonen tekijä.. ko tuo niitä vanhoja kavereja ne kaikki oo kuollu kumminkaa.. käyttäjät..”

Yhteisöllisyyden ja vertaistuellisuuden merkitys päihderiippuvaisen toipumisprosessissa on tullut esiin myös Kuusiston (2010) väitöskirjassa, jossa vertaistuen merkitys päihdeongelmaisen toipu-misprosessissa nähtiin erittäin merkittävänä tekijänä verrattuna ammattiavun tarjoamaan tukeen.

Kuusiston (emt., 212–214) tutkimuksessa ammattiavun hyöty koettiin tarpeelliseksi lähinnä päih-deongelmien akuuteissa vaiheissa muun muassa vieroitusoireiden ja pahimman vaiheen yli pääse-miseksi, kun taas vertaistuellisuudella nähtiin olevan merkittävä osa kuntoutumisessa ja raittiuden saavuttamisessa.

Toisaalta kuten edellisessä lainauksessa käy ilmi, yhteisöllisyys voi sekä tukea raittiuteen mutta myös ajaa kohti retkahtamista. Haastatteluissa kävi ilmi, että yhteisöllisyys saattoi olla myös kes-keinen osa itse retkahtamisen kokemusta, jos muun muassa oma elinympäristö oli hyvin päihde-myönteinen, kannusti retkahtamiseen ja jopa ohjasi siihen. Eräänlaisessa päihdekulttuurissa elä-misen ja päihdemaailman sosiaalisuuden on todettu ajavan raitistunutta päihdeongelmaista takai-sin käyttämään vielä useiden vuosien jälkeenkin raitistumisesta (Mattila-Aalto 2013, 376).

”H2: se oli vielä semmonen firma missä pomoki poltteli kannabista ja veteli amfetamiinia sillon tällön.. että se oli ihan normaalia meille semmonen rentoutusmistapa että työpäivän jälkeen poltetaan pilvee ja juuaan kaljaa..”

Yhteisöllisyys ja sen toteutuminen näyttäytyi haastateltaville myös erittäin tärkeänä arvona ja tä-män pystyi huomaamaan haastateltavien retkahtamisen jälkeisistä kokemuksista. Esimerkiksi yksi haastateltavista kertoi olleensa pettymys omalle perheelleen ja itselleen, kun ei riippuvuutensa vuoksi pystynyt jatkamaan huumebisneksen pyörittämistä.

”H2: nuorena tutustuin jo tutustuin aika semmosiin isoihin tekijöihin.. isän kautta että isä oli aika kova tekijä aikanaan.. se rahotti elämänsä yli 30 vuotta huumeilla.. kävi töissä kyllä aina ja oli jämpti että se ei ite käyttäny se vaa myi sitä.. lapsesta asti saanu niiku..

saanu ja saanu mutta.. pyöriä niiku semmosissa porukoissa missä niinku raha.. kymppi-tonni on niinku pikkuhiluja.. siinä mielessä se on myös niinku itteesä pettyny ja myös muut on pettyny että minusta tuli se käyttäjä sitten.. että mä olin kova lupaus sille alalle..

Kyseisestä esimerkistä on havaittavissa myös hyväksynnän tarve ja muiden ihmisten ihannointi.

Haastateltava vaikuttaa ihannoivan omaa isäänsä ja kokee pettymystä, sillä ei onnistunut täyttä-mään hänelle asetettuja odotuksia.