Oppimisen ja kasvun kokemukset

Toisaalta retkahtamiseen ja retkahtamisen jälkeisen ajan kokemuksiin liittyi myös oppimisen ja henkisen kasvun kokemuksia. Oppiminen ja henkinen kasvu liittyivät retkahtamisen jälkeisiin ko-kemuksiin vahvemmin niissä tilanteissa, kun retkahtamisesta oli kulunut jo aikaa. Yksi haastatel-tavista muun muassa toi esille, kuinka välittömästi retkahtamisen jälkeen tunti olonsa toivotto-maksi ja piti retkahdusta menetettynä aikana ja mahdollisuutena, mutta myöhemmin itsetunto oman kyvykkyyden suhteen oli karttunut.

”H5: mutta mulla on tullut nyt kuitenki semmonen että vaikka retkahtaa nii sen pystyy lopettaa melekee saman tien..”

Erityisesti tulevaisuuteen suuntaavan positiivisen ajattelun ja asennemuutoksen tapahtuminen on todettu olevan keskeinen osa päihdeongelmaisen toipumisprosessia. Kuusiston (2010) mukaan ajattelumuutos tukee elämänmuutoksen toteuttamisessa siten, että henkilön minäpystyvyyden kuva kehittyy. Tärkeää minäpystyvyyden kehittymisessä on myös ulkopuolisen tuen saatavuus tai vähintään tunne siitä, että tarvittaessa apua on saatavissa. (Kuusisto 2010, 271). Edellisen lainauk-sen todenneella haastateltavalla oli takanaan useita päihdekuntoutusjaksoja, joiden seassa oli ollut myös useita retkahtamisia. Kuitenkin jokaisen retkahtamisen jälkeen myös haastateltavan raitis jakso oli pidentynyt.

Kuitenkin haastateltavat toivat esille myös tilanteita, joissa oppiminen ja oman henkisen kasvun karttuminen oli alkanut välittömästi retkahtamisen jälkeen. Haastateltavat muun muassa kokivat retkahtamisen jälkeinen ajan sekä raittiuden tavoittelun olevan mahdollisuus itseensä tutustumi-seen. Omaan itseensä tutustuminen nähtiin lähes välttämättömänä eteen tulevana asiana ja koettiin jopa pelottavana asiana retkahtamisen jälkeen.

”H1: ja sillee niinku vähän niinku opetella ite itsensäkkin että minkälainen ihminen minä olinkaan selvinpäin ja kaikki tämmönen näin”

Henkilökohtaisen kehittymisen ja itsensä tuntemisen karttumisen merkitys on huomattu myös muissa tutkimuksissa. Itsetunnon karttumisen on myös todettu kehittävän päihdeongelmaisten stressinsietoon liittyviä coping-mekanismeja, joka voi myös edesauttaa raittiuden ylläpitämistä (Stokes, Schultz ja Alpaslan 2018, 6).

Lisäksi retkahduskerrat saatettiin kokea myöhemmin ajateltuna opettavaisina. Retkahtamisten kautta haastateltavat olivat pohtineet omaa riippuvuuskäyttäytymistään, siihen vaikuttavia teki-jöitä ja päihdeongelman tilaansa. Yksi haastateltavista muun muassa kertoi jokaisen retkahtamisen jälkeen selvän jakson pidenneen ja useat haastateltavat toivat ilmi erilaisia asioita, joita olivat ret-kahtamisistaan oppineet. Haastateltavat kertoivat tiedostavansa muun muassa elinympäristöön liit-tyviä tekijöitä ja tekivät rajanvetoa siihen, missä piireissä raittiina oleminen olisi mahdollista. Sa-mankaltaisia oppimisen kokemuksia ilmeni myös Davisin ja O’Neillin (2005) tutkimuksessa, jossa tutkittiin päihdeongelmaisten retkahtamisen estämisen strategioita ja tärkeäksi strategiaksi nousi esiin entisten käyttäjien ja käyttöpaikkojen välttely.

”H6: ja oonkin sen jälkeen todennu että ei voi olla niitten (käyttäjien) kans missään teke-misissä.. ei se vaan toimi..”

”H1: mutta nyt sen voi kääntää sen voimavaraks sen että mitä siitä oppi että minä opin siitä sen henkilökohtasesti että minulle ei henkilökohtaisesti en pysty ottamaan yhtään ker-taa, en yhtään kertaa”

Oppimisen ja henkisen kasvun kokemukset näkyivät myös haastateltavien havahtumisina. Haas-tateltavat olivat havahtuneet omaan päihteidenkäyttöönsä retkahtamisen jälkeen yleensä voimak-kaiden fyysisten vieroitusoireiden seurauksena, terveydentilan yleisen heikkenemisen vuoksi tai lähipiirissa sattuneiden tapaturmien vuoksi. Lisäksi haastateltavien kertomissa kokemuksissa ha-vahtumista edelsi runsas päihteidenkäyttö. Erilaiset havahtumisen kokemukset saivat haastatelta-vat ajattelemaan muun muassa omaa terveyttään ja tulevaisuuttaan. Havahtumisella voitiin nähdä olevan tärkeä rooli osa haastateltavien kuntoutusprosessia, sillä usein havahtumisen seurauksena haastateltavat hakivat apua tai tekivät itse päätöksen asian eteenpäin viemisestä.

”H2: vedin nii että hyvä että selvisin ees hengissä vedin nii kovan kuurin sillon.. nopeita ja hitaita.. ja nii kovii määriä että suuresti ihmettelen että aamulla ees heräsin.. koko päi-vän vapisin vaan kotona ja sitten sillon mietin että nyt nyt mä haen apua..”

”H3: …määhän sitten…kolmessa päivässä turpos toi käsi aivan älyttömäksi niinku vittu, mä menin sinne päihdeklinikalle nii ne laitto mut sieltä suoraan sairaalaan ja se paheni siellä ja enhän mä tajunnu ko mulla oli mukana kaiken maailman mömmöjä omat särky-lääkkeet ja näin, ja.. noh ne… joutu leikkaa ton käen ja sitten alko.. mömmöt lähtee ve-restä.. ja aloin miettimään sitä että ei vittu että tämmönen juttu näin että se niinku tuki tuota.. sitä päätöstä että niinku lopettaa nuo...”

Lisäksi samankaltaista oppimisen ja henkisen kasvun kokemuksia pystyi huomaamaan myös haas-tateltavien kokemuksista, joissa haastateltavat selvästi tiedostivat erilaisia retkahtamiseen tai päih-teidenkäyttöön liittyviä riskejä tai vaikutuksia.

”H1: mutta siinäki on hyvin suuri ero siinä että ootko sä vetäny kaks vuotta opiaatteja vai viistoista vuotta.. huomasin sen siinä ko olin siellä linnassa aina välillä ja näin nii.. vii-mesellä kerralla olin puol vuotta vankilassa ja vierotusoireet ei menny ohi sinä aikana..

niinii niiku ja aikasemmin ko olin ollu nii ne oli menny kuukaudessa ohi.. nii niinku kyllä sillä vaan aika paljon on merkitystä kuinka pitkä käyttöhistoria siinä niinku aineessa on..”

”H7: niin mitä mä oon huomannu, nii mussa itsessäni on heränny semmosia piirteitä mitä mä oikeesti inhoon ja vihaan.. mut mä tajuun sen että niitä mä en oo halunnu kohdata..”

Myös muissa tutkimuksissa on havaittu retkahtamiseen liittyvää oppimista ja tiedostamisen kart-tumista. Retkahtamisien myötä päihdeongelmaisten tietoisuus muun muassa fyysiseen riippuvuu-teen kasvoi, mikä auttoi heitä raittiiden jaksojen yhteydessä muistamaan paremmin oman keholli-sen riippuvuutensa ja toisaalta he pystyivät huomaamaan paremmin myös raittiin kauden hyvät puolet (Kvamme, Asplund & Bjerke 2015, 718). Lisäksi tutkimuksissa on havaittu myös päihde-ongelmaisten tarve kohdata oma käännekohta elämässään, joka saa heidät havahtumaan muutok-sen tarpeeseen (Stokes, Schultz ja Alpaslan 2018, 4). Usein käännekohtaa kuvattiin joko eräänlai-sena pohjalla käymisenä tai muuten kriisiytyneenä tilanteena, jonka takia omaan muutostarpeeseen havahduttiin (emt., 4).