Poliittisen ja ei-poliittisen alueen erottaminen vs. yhteys

Oikeudenmukaisuuden periaatteet rajoittuvat poliittiseen alueeseen ja poliittisiin arvoi-hin. Kaikki poliittiseen liberalismiin liittyvät määritelmät yhteiskunnasta ja ihmisestä kansalaisena kuuluvat poliittisen alueelle ja ne voidaan havaita demokraattisen yhteis-kunnan julkisessa poliittisessa kulttuurissa. Kokonaisvaltaiset näkemykset kuuluvat Rawlsin poliittisessa liberalismissa vain kansalaisyhteiskunnan sosiaaliseen ”taustakult-tuuriin”, mikä on erillään poliittisesta¹⁸⁰.

Rawlsia onkin kritisoitu liian tiukasta poliittisen ja ei-poliittisen, julkisen ja yksityisen, alueen erottelusta. Peter Berkowitzin mukaan Rawlsin tekemä ero metafyysisen ja po-liittisen välille ei ole käytännössä mahdollista. Oikeudenmukaisuus ja valmius

yhteis-175 Gutmann 2003b, 170,172-184; Rawls 1993, 358.

176 Rawls 1989, 481. Poliittisen liberalismin demokraattisesta sisällöstä Rawls on käynyt keskustelua mm.

Jürgen Habermasin kanssa, jonka mukaan Rawlsin teoria suosii ”moderneja” yksityisiä vapauksia ”van-hojen” poliittisten vapauksien kustannuksella. Habermas 1995. Rawls kieltää vastauksessaan Habermasil-le näiden eri vapauksien kilpaiHabermasil-levan poliittisessa liberalismissa, sillä ne moHabermasil-lemmat kuuluvat reiluksi pe-liksi käsitetyn oikeudenmukaisuuden ensimmäiseen periaatteeseen. Rawls 1995. Myös David Millerin osoittama kritiikki Rawlsin poliittista liberalismia kohtaan liikkuu teorian demokraattisessa sisällössä, mutta yhdistää siihen osaltaan myös kommunitaristista kritiikkiä. Miller 1995. Millerin republikaaninen kansalaisuuden ihanne ei kuitenkaan lopulta tule kovin kauaksi Rawlsin poliittisen liberalismin julkisesta järjestä, ja Rawlsin mukaan nämä kaksi eivät olekaan ristiriidassa keskenään. Rawls 1993, 205.

177 Niesen 2001, 29.

178 Hyvän analyysin poliittisen liberalismin demokraattisesta sisällöstä tarjoaa Gutmann 2003b. Eri vapa-uksien lisäksi hän kiinnittää huomiota julkisen järjen rajoituksiin sekä enemmistöperiaatteen (epä)demokraattisuuteen

179 Dreben 2003, 322. Rawlsin poliittista liberalismia ja perustuslaillisuutta on analysoinut tarkemmin Frank I. Michelman (2003).

180 Rawls 1995, 135; Rawls 1993, 10, 14.

työhön ovat hänen mukaansa yhteydessä moraaliin ja näin väistämättä myös metafyysi-siin asioihin.¹⁸¹ Myös Jürgen Habermas huomauttaa, että Rawls ei pysty erottelemaan poliittista ja metafyysistä aluetta niin täysin toisistaan kuin haluaisi. Politiikan teorian tulee Habermasin mielestä olla toki poliittinen puolueettomuuden merkityksessä, kun huomioidaan modernin yhteiskunnan moninaisuus. Mutta politiikan teoria ei välttämättä voi liikkua pelkästään politiikan alueella välittämättä filosofisista ristiriidoista.¹⁸²

Rawls on onnistunut vastaamaan kommunitaristien kritiikkiin metafyysisestä ihmiskäsi-tyksestä, joka johtui pitkälti alkuaseman väärinymmärryksestä. Tämän lisäksi kommu-nitaristit ovat myös pyrkineet osoittamaan, että Rawlsin poliittisessa filosofiassa poliitti-sesti määritelty kansalainen on asosiaalinen olento, jonka identiteetin muodostumiseen yhteisö ei voi vaikuttaa. He ovat nähneet autonomisuuden ongelmalliseksi, sillä heidän mukaansa sosiaalinen tausta vaikuttaa oleellisesti ihmisten itseymmärrykseen ja käsi-tykseen hyvästä elämästä.¹⁸³ Will Kymlickan mukaan sosiaalinen kulttuuri tarjoaa jäse-nilleen tarkoituksenmukaisen elämäntavan niin julkisella kuin yksityiselläkin alueella.

Saman sosiaalisen kulttuurin jakavia yksilöitä yhdistää jokapäiväinen kieli sosiaalisessa, taloudellisessa ja uskonnollisessa mielessä. Tällainen kulttuuri on Kymlickan mukaan välttämätön yksilön hyvää elämää koskevien valintojen kontekstina, vain näin määritel-ty sosiaalinen kulttuuri mahdollistaa mielekkäiden valintojen tekemisen sekä tarjoaa turvallisuuden ja kuuluvuuden tunteen.¹⁸⁴

Rawls on hyvin tietoinen yhteisön tärkeydestä yksilön identiteetille. Oikeudenmukai-suusteoriassa Rawls vertaa järjestynyttä yhteiskuntaa sosiaalisten liittojen sosiaaliseen liittoon, jossa oikeudenmukaisuuden periaatteet liittyvät ihmisen sosiaalisuuteen: ku-kaan ei pysty toteuttamaan koko potentiaaliaan yhden ihmiselämän aikana, ja siksi kan-salaiset tarvitsevat toisiaan täydentämään omaa elämäänsä.¹⁸⁵ Poliittisessa liberalismissa oikeudenmukaisuuden periaatteiden on oltava julkisia siksi, että yhteiskunnan (sosiaali-nen) perusrakenne muokkaa kansalaisten käsityksiä heistä itsestään ja päämääristään¹⁸⁶. Poliittinen liberalismi myös tunnustaa yhteisöllisten hyvien tärkeyden, mutta ne

kuulu-181 Berkowitz 2002.

182 Habermas 2002, 76-77.

183 Mulhall &Swift 2003, 466-467.

184 Kymlicka 1995, 76, 82-90.

185 Rawls 1971/1988, 294-296.

186 Rawls 1993, 68.

vat ei-poliittisen taustakulttuurin alueeseen¹⁸⁷. Näiden yhteisöllisten hyvien lisäksi yh-teiskunnan kaikki kansalaiset jakavat yhteisen tavoitteen oikeudenmukaisuuden toteut-tamisessa, jota kuitenkin on pidettävä poliittisesti määriteltynä hyvänä,¹⁸⁸ eikä se siksi loukkaa poliittisen liberalismin puolueettomuutta kokonaisvaltaisten näkemysten suh-teen¹⁸⁹.

Liberalismin ydinalueen kaksi tärkeintä vapautta liittyvät yksilön mahdollisuuksiin oh-jata omaa elämäänsä: Toisaalta liberaalien vapauksien on tarkoitus antaa yksilön itse määritellä omat hyvän elämän päämääränsä ja keinot niiden saavuttamiseen, toisaalta hänellä on myös oltava vapaus muuttaa näitä käsityksiään uuden tiedon valossa. Kym-lickan mukaan liberalistinen vapaus tarkoittaa juuri yksilön vapautta liikkua omassa so-siaalisessa kulttuurissaan, mihin sisältyy myös vaatimus oman kulttuurisen kontekstin kyseenalaistamisesta ja omista päämääristään uuden informaation valossa.¹⁹⁰ Kommuni-taristiset liberaalit näkevät yhteisön välttämättömänä resurssina yksilön autonomisuu-delle, jota ei kuitenkaan voida saavuttaa ilman kykyä tarkastella kriittisesti oman yhtei-sön suhdetta muuhun maailmaan¹⁹¹.

Mahdollisuus omien päämäärien muuttamiseen on yhteydessä liberalismin suvaitsevai-suuden rajoihin ryhmän ja yksilön välisissä suhteissa. Kymlickan mukaan liberalismi kannattaa tasa-arvoa ryhmien välille, mutta samalla yksilön vapautta näiden ryhmien sisällä.¹⁹² Tämän mukaisesti mikään identiteettipoliittinen ryhmä ei saa rajoittaa omia jäseniään vapaasti valitsemasta ryhmästä poikkeavaa määritelmää hyvästä elämästä. Ra-jattoman vallan antaminen identiteettipoliittisille ryhmittymille yksilön oikeuksien ohi olisi pelkkää tyranniaa, koska mikään identiteettipoliittinen ryhmä ei voi täysin määri-tellä yksilön identiteettiä.¹⁹³ Myös Rawls pitää tärkeänä yksilön vapautta tämän omassa sosiaalisessa kulttuurissa: hänen mukaansa esim. tiukan uskonnollisen maailmankuvan

187 Ks. Rawls 1993, 146, viite 13.

188 Rawls 1993, 202. Poliittisessa liberalismissa hyvän ideat täydentävät oikeudenmukaisuutta. Poliittisen liberalismin hyvien ideoiden – hyvyys rationaalisuutena, ensisijaiset hyvät, sallitut kokonaisvaltaiset nä-kemykset, poliittiset hyveet ja hyvinjärjestynyt poliittinen yhteiskunta - on kuitenkin oltava poliittisesti määriteltyjä ja näin ollen riippumattomia kokonaisvaltaisista näkemyksistä. Lisäksi oikeudenmukaisuu-den periaatteet rajoittavat kansalaisten hyvän käsityksiä ja elämäntapoja. Nämä ehdot yhdessä asettava oikean hyvän edelle, mitä Rawls kutsuu termillä ”priority of right.” Rawls 1993, 173-176, 209.

189 Ks. Mullhall & Swift 2003, 471-472.

190 Kymlicka 1995, 80-81, 90-92.

191 Miller 1999, 176.

192 Kymicka 1995, 152-153.

193 Gutmann 2003a, 48-53.

mukaan kasvatetulle lapselle tulee tarjota perustiedot myös kaikille kansalaisille kuulu-vista perusoikeuksista ja vapauksista¹⁹⁴.

Kymlicka kritisoi Rawlsia liiasta etäisyyden ottamisesta yksilön autonomiaan sillä pe-rusteella, että autonomia ei ole kaikkien ihmisten hyväksyttävissä, mikä näin ollen uh-kaisi tehdä liberalismistakin vain nurkkakuntaisen näkemyksen. Tähän liittyy Rawlsin tekemä ero poliittiseen ja julkiseen alueeseen. Kymlickan mukaan Rawls ei pysty va-kuuttavasti selittämään, miksi kommunitarististen periaatteiden mukaan elävät ihmiset olisivat valmiita kunnioittamaan autonomiaa politiikan alueella.¹⁹⁵

Rawlsin vetämä rajalinja poliittisen ja yksityisen alueelle ei olekaan kovin selväpiirtei-nen, sillä poliittisessa liberalismissa poliittista ja yksityistä aluetta ei käsitetä täysin eril-lään olevina tiloina. Käytännössä poliittinen autonomia rajoittaa sekä perheiden että yh-teisöjen valtaa yksilöön myös ”taustakulttuurissa” kansalaisuuden statuksen ja siihen liittyvien oikeuksien kautta.¹⁹⁶ Tässä kohden Rawlsin ajattelun voi katsoa olevan ristirii-taista juuri siten, kuin Kymlicka on huomauttanut. Mutta Rawlsin poliittisen liberalis-min voikin katsoa implikoivan myös yksityisen identiteetin muuttumisen mahdollisuutta juuri poliittisella alueella kunnioitettavan autonomianperiaatteiden kautta¹⁹⁷. Ihanneti-lassa julkisen erottaminen yksityisestä alueesta ja autonomian hyväksyminen poliittises-sa tilaspoliittises-sa kuuluu kokonaisvaltaiseen näkemykseen oikeudenmukaisuuden periaatteiden kautta. Siksi kansalaisen ei edes enää tarvitse ajatelle itseään oman maailmankuvansa ulkopuolella.

Rawls näkee kulttuurin yksilölle Kymlickan tavoin välttämättömänä valintakontekstina, joka vasta tekee vapaudesta merkittävän¹⁹⁸. Rawlsin mukaan yksilön voi olla mahdoton-ta nähdä itsensä jonkin kokonaisvalmahdoton-taisen näkemyksen ulkopuolella¹⁹⁹. Mullhallin ja Swiftin mukaan onkin vahvoja perusteita lukea myös Rawls kommunitarististen

liberaa-194 Rawls 1993, 199.

195 Kymlicka 1995, 158-164.

196 Rawls 2001, 146, 159-161. Rawls tosin määrittelee perheen kuuluvaksi perusrakenteeseen, koska se takaa yhteiskunnan jatkuvuuden, mutta oikeudenmukaisuuden periaatteet eivät päde siihen suoraan sa-malla tavoin kuin julkisiin instituutioihin. Rawls 2001, 157, 159. Feministit ovat kritisoineet perheen asemaa suhteessa oikeudenmukaisuuden periaatteisiin Rawlsin poliittisessa liberalismissa. Tästä ja muus-ta feministien osoitmuus-tamasmuus-ta kritiikistä, ks. Nussbaum 2003.

197 On tärkeää, että autonomisuus määritellään juuri poliittisena arvona, eikä osana kokonaisvaltaista libe-ralistista käsitystä. Rawls 2001, 146.

198 Asister 2002, 55-59.

199 Rawls 1993, 31.

lien joukkoon²⁰⁰. Poliittisen filosofian jaottelu eri ryhmiin on kuitenkin aina ongelmal-lista ja yksinkertaistavaa. Kategorisoinnin ongelmallisuuden osoittaa jo se, että eri tutki-jat sijoittavat eri teoreetikot eri tavoin.²⁰¹ Rawlsiakaan ei tule ajatella tiukasti jonkun tietyn lähestymistavan edustajana, vaan tärkeämpää on pohtia, mitä hänen poliittisen filosofiansa keskeiset kohdat voivat tarjota tutkimukselle.