2.2. Poliittisen liberalismin sisältö
2.2.3. Perusta poliittisen oikeudenmukaisuuden periaatteille
Poliittisten oikeudenmukaisuuden periaatteiden kautta tunnistetaan ne kysymykset, jot-ka ovat järkevien ihmisten ratjot-kaistavissa sekä luodaan perusinstituutiot ehkäisemään konfliktien syntyä yhteiskunnassa100. Periaatteita määrittää kolme rajaehtoa: periaatteet on tarkoitettu käytännölliseksi ratkaisuksi modernin demokratian perusrakennetta var-ten, eikä niitä ole tarkoitus soveltaa tämän ulkopuolella. Oikeudenmukaisuuden periaat-teet ovat myös itsenäisiä kaikista yhteiskunnan kokonaisvaltaisista näkemyksistä. Lisäk-si näiden periaatteiden perustan muodostavat ideat yhteiskunnasta ja kansalaiLisäk-sista on implisiittisesti havaittavissa demokraattisen yhteiskunnan julkisessa poliittisessa kult-tuurissa.101
Oikeudenmukaisuuden periaatteet eivät ole metafyysisiä vaan poliittisia. Ne ovat Rawl-sin mukaan myös moraalisia, mutta moraalisesti määriteltyinä tarkoitettu juuri tiettyyn kontekstiin102. Poliittinen filosofia voi Rawlsin mukaan lähteä liikkeelle joko demo-kraattisen yhteiskunnan poliittisen kulttuurin intuitiivisista piirteistä tai kokonaisvaltai-sista moraaliopeista103. Yhteinen demokraattisen ajatuksen perinne on Rawlsin poliitti-sen liberalismin lähtökohta. Hän ei perustele sitä, vaan katsoo, mihin se voi johtaa104. Rawls määrittelee demokraattisen yhteiskunnan reilun yhteistyön järjestelmäksi. Kaikki poliittiseen liberalismiin liittyvien käsitteiden perusta löytyy yhteiskunnan määritykses-tä vapaiden ja tasa-arvoisten ihmisten yhteistoimintamallina. Täsmääritykses-tä on johdettavissa
99 Rawls 1993, 292-293, 308, 332. Freeman 2003, 4-5.
100 Rawls 1993, 156.
101 Rawls 1993, 11-14; Rawls 1987, 424. Julkinen poliittinen kulttuuri on irrallaan yhteiskunnan sosiaali-sesta taustakulttuurista, johon palataan julkisen järjen kohdalla.
102 Rawls 1992/1994, 37-38.
103 Rawls 1987, 429.
104 Dreben 2003, 323.
kaikki muut poliittiseen liberalismiin liittyvät ideat: kansalaisen määritys yhteistyöhön valmiina yhteiskunnan jäsenenä, hänen moraaliset kykynsä sekä arvioinnin taakan tun-nustaminen.105
Rawlsin tarkoituksena on löytää sopivin oikeudenmukaisuuden käsite järjestyneelle yh-teiskunnalle, jonka jäsenet ovat poliittisesti määriteltyjä vapaita ja tasa-arvoisia moraali-sia olentoja. Poliittisesti määritelty kansalainen omaa kaksi moraalista kykyä, jotka liit-tyvät hänen kokonaisvaltaiseen näkemykseensä: kyky hyvän ymmärrykseen sekä kyky oikeudenmukaisuuden tajuun. Hyvällä Rawls tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, mikä kun-kin mielestä on arvokasta ihmiselämässä.106 Poliittisessa liberalismissa moraaliset kyvyt esitetään välttämättöminä yhteistyökykyiselle kansalaiselle, eikä enää kantilaisessa mie-lessä moraaliselle ja rationaaliselle toimijalle107. Ihmiset näkevät näin ollen itsensä ja toisensa vapaina ja moraalisen vallan omaavina yksilöinä, yhteistyökykyisinä kansalai-sina. Muutos yksilön ei-poliittisessa identiteetissä ei myöskään vaikuta muutokseen po-liittisessa identiteetissä.108 Bosnian sodassa Rawlsin ihmiskäsitys kuitenkin kyseenalais-tui: nationalistiset serbit syyttivät muslimeja kristillisen slaavirodun pettämisestä, koska nämä olivat omaksuneet islaminuskon keskiajalla. Poliittisen liberalismin mukaan toi-seen uskontoon kääntyminen ei riittäisi perusteeksi kansalaisen ihmisyyden ja poliittis-ten oikeuksien kiistämiseen.
Poliittinen liberalismi ei vetoa ihmisluontoon tai metafysiikkaan ja kansalaisen määritte-lyssä onkin kyse poliittisista periaatteista. Rawls tosin odottaa järkevien ihmisten omaavan tiettyjä poliittisia hyveitä suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuudentaju, järkevyys -jotka eivät perustu mihinkään kokonaisvaltaiseen näkemykseen. Vaikka poliittinen libe-ralismi onkin neutraali siinä mielessä, että se ei suoraan edistä mitään kokonaisvaltaista näkemystä, niin mainittujen poliittisten hyveiden suosiminen on välttämätöntä, sillä ne kuuluvat modernin demokratian moraalisiin arvoihin.109
105 Rawls 1993, 13-14; Rawls 1992/1994, 40, 45-47.
106 Rawls 1993, 19-20. Järkevyys liittyy oikeudenmukaisuudentajuun, rationaalisuus puolestaan hyvän käsitykseen. Rawls 1993, 302.
107 Freeman 2003, 5.
108 Rawls 1993, 30-32, 370; Rawls 2001, 172.
109 Rawls 1993, 193-194.
Moraalisina olentoina ihmiset ovat valmiita sopimaan oikeudenmukaiset puitteet sosiaa-liselle yhteistyölle, sekä tunnustamaan arvioinnin taakan110 seuraukset. Arvioinnin taak-ka selittää pluralismin tosiasian ja pakkovallan välttämättömyyden yhden kokonaisval-taisen näkemyksen hegemonian turvaamiseksi modernissa yhteiskunnassa. Se viittaa niihin syihin, jotka johtavat erimielisyyksiin järkevien ihmisten välillä, kiistoihin empii-risistä todisteista sekä niiden painoarvoon, erilaiseen elämänkokemukseen ja arvokon-flikteihin. Arvioinnin taakan seurauksena erimielisyyksien järkevien ihmisten välillä ei katsota perustuvan ennakkoluuloihin ja oman tai ryhmäedun tavoitteluun, vaikka näillä-kin ilmiöillä on yleisesti ottaen sijansa politiikassa.111
Rawls ei määrittele järkevyyttä tyhjentävästi. Järkevyyttä voidaan lähestyä ainoastaan sen kautta, miten termiä käytetään eri yhteyksissä. Järkevyyden sisällön määrittää järke-vä poliittinen käsite. Se tulee esille järkejärke-vän kansalaisen määrittelyssä: kansalaisten tu-lee hyväksyä arvioinnin taakan seuraukset sekä omaksua reilut yhteistyön periaatteet.
Järkevyys vaatii myös toisten kansalaisten puhuttelemista julkisen järjen termein. Jär-kevyys on yhteistoimintahankkeeksi määritellyn yhteiskunnan oleellinen osa.112 Järke-vyys on kuitenkin totuuden sijaan tietynlainen kriteeri sille, ketkä hyväksytään yhteis-kuntaan kansalaisina ja mitkä kokonaisvaltaiset näkemykset ovat yhteensopivia demo-kraattisten arvojen kanssa113.
Rawlsin mukaan hänen poliittinen filosofiansa lähtee kantilaisen konstruktivismin ta-paan liikkeelle tietystä ihmiskäsityksestä, vapaasta ja tasa-arvoisesta henkilöstä, joka on implisiittisesti havaittavissa demokraattisessa kulttuurissa. Tarkoituksena on löytää yh-teys tämän ihmiskäsitteen ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden välille.114 Vaikka
110 Burdens of judgement (Rawls 1993) / Burdens of reason (Rawls 1989).
111 Rawls 1993, 54-58; Rawls 1989, 476-479.
112 Freeman 2003, 31-32; Rawls 1993, 49-50, 94; Rawls 2001, 136.
113 Ks. de Wijze 2000, 69-71, 75-79. Stephen de Wijze kritisoi Rawlsin käsitystä järkevyydestä, joka itse asiassa määrittyy hänen mukaansa eräänlaisena totuutena. Tämä ei kuitenkaan ole perusteltua, sillä Rawls nimenomaan kieltää poliittisen liberalismin pyrkivän totuuteen. Teoreettisena ongelmana de Wijzen mu-kaan on pluralistisessa yhteiskunnassa se, että erilaiset kokonaisvaltaiset näkemykset omaavat ihmiset määrittelevät myös järkevyyden eri tavoin. Tämän ongelman hän yrittää ylittää omien sanojensa mukaan Rawlsin mallista poikkeavalla poliittisella liberalismilla, jossa järkevyyden määritys perustuu demokrati-aan mukautuvien näkemysten jaettuihin arvoihin. Mutta siitähän juuri Rawlsinkin poliittisessa filosofiassa on lopulta kyse.
114 Rawls 1980, 304, 306. Rawls kuitenkin korostaa, että kantilaisuus tarkoittaa hänen poliittisessa filoso-fiassaan vain analogiaa eikä täyttä samankaltaisuutta. Rawls 1980, 304-305. Kyseessä on tällöin ennem-minkin rakenteellinen kuin metafyysinen tai epistemologinen samankaltaisuus. Yhteistä molemmille on esim. järkevyyden ja rationaalisuuden erottaminen sekä etusijan antaminen oikealle hyvyyteen nähden.
Rawls 1992/1994, 37, viite 2.
Rawls on rajoittanut poliittisen liberalismin ideat demokraattiseen kulttuuriin kuuluvik-si, voidaan hänen ajattelunsa taustalla nähdä myös normatiivinen sitoumus liberaaliin kansalaisuuden määritykseen. Jälkimmäisen nostaminen etusijalle poistaa demokraatti-suuteen liittyvää relativistisuutta poliittisen liberalismin soveltamisessa.115