72
Ministeriöiden talousarvioesitysten yhteenvetotarkastelujen moninaisuus ja heikko taso osoittavat, kuinka sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen ohjeistuksissa on täsmennettävää talousarvioesityksen osalta ja kuinka talousarvion laatimisen prosessi vaatii vielä toimintatapojen kehittämistä ja parantamista. Huomionarvoista on, että valtiovarainministeriön määräyksessä toiminta- ja taloussuunnittelusta sekä kehys- ja talousarvioesitysten laadinnasta ministeriöiltä edellytetään yhteenvetotarkastelua sukupuolivaikutuksiltaan merkittävästä talousarvioesitykseen liittyvästä toiminnasta.
Tasa-arvon edistäminen ei siis ole osa määräystä. Tästä huolimatta suurin osa ministeriöistä on otsikoinut yhteenvetotarkastelunsa joko otsikolla sukupuolten välinen tasa-arvo tai talousarvioesitykseen liittyvät tasa-arvovaikutukset.
73
osallistumista talousarvioesityksen laadintaan ei eritellä millään tavalla, vaan sen roolia kuvataan vain yleisesti ministeriön tasa-arvotyötä koordinoivana ja tukevana.
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen strategian toimeenpano vaikuttaa toiminnallisten tasa-arvosuunnitelmien perusteella toteutuvan Euroopan neuvoston asiantuntijaryhmän määritelmän mukaisesti niin, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistajina toimivat ne henkilöt, jotka muutenkin kyseisillä politiikka-alueilla toimivat. Myös ministeriöille lähettämäni taustakysymykset tukevat tätä johtopäätöstä.
Ministeriön talousarvioesityksen käsittely kuuluu toiminnallisen tasa-arvoryhmän tehtäviin ja ministeriöiltä saamieni vastauksien mukaan talousarvioesitykset käsitellään toiminnallisten tasa-arvotyöryhmien kokouksissa. Toiminnallisten tasa-arvotyöryhmien vaikutusmahdollisuudet ministeriöiden talousarvioesityksien yhteenvetotarkasteluihin kuitenkin vaihtelevat. Opetus- ja kulttuuriministeriöstä, työ- ja elinkeinoministeriöstä, ulkoasiainministeriöstä, valtiovarainministeriöstä ja puolustusministeriöstä vastattiin, että toiminnallisella tasa-arvotyöryhmällä on mahdollisuus vaikuttaa talousarvioesitykseen. Puolustusministeriön osalta kuitenkin todettiin myös, että tästä mahdollisuudesta huolimatta minkäänlaista ohjausta ei ole annettu.
Saari (2012, 180) kuvaa sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista hallinnolliseksi tasa-arvostrategiaksi, koska se liittyy hallinnollisten päätösten valmisteluun sekä poliittiseksi tasa-arvostrategiaksi, koska sen päämäärä on tasa-arvon huomioiminen aidosti politiikkaa tehdessä. Poliittiset toimijat velvoitetaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen noudattamiseen poliittisen vastuun kautta ja hallintoviranhaltijat erilaisten hallinnollisten sääntöjen kautta. Poliittinen ja hallinnollinen vastuu sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta eivät toistaiseksi ole olleet riittäviä takaamaan strategian tehokasta toimeenpanoa. Poliittisen ja hallinnollisen vastuun lisäksi velvoite sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen on kirjattu tasa-arvolakiin siten, että viranomaisen tulee edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Vaikka tämä viranomaisvelvoite on oikeudellisesti sitova, käytännössä se ei ole sitä valvonnan ja sanktioiden puutteen vuoksi.
74
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen johdonmukainen ja sitoutunut toimeenpano on jäänyt Suomessa toistaiseksi saavuttamatta. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen strategian tehoton toimeenpano on konkreettisesti osoitettavissa esimerkiksi lainsäädäntöhankkeiden sukupuolivaikutusten arviointien määrässä. Vaikka kaikki lakiesitykset tulee arvioida sukupuolinäkökulmasta, vuosina 2011–2013 vain 11–
15 prosentille kaikista lakiesityksistä tehtiin sukupuolivaikutusten arviointi. (STM 2015, 15.) Todellisuudessa lainsäädäntöhankkeiden sukupuolivaikutusten arviointien määrää ei tiedetä tarkasti, sillä kaikkia sukupuolivaikutusten arviointeja ei ole mainittu hallituksen esityksissä ja toisaalta kaikkia mainintoja sukupuolivaikutuksista hallituksen esityksissä ei ole tehty sukupuolivaikutusten arvioinnin perusteella tai tuloksena.
Sukupuolivaikutusten arviointien vähäisen määrän lisäksi myös niiden laadussa on parannettavaa. Hallituksen tasa-arvo-ohjelman 2012–2015 loppuraportissa arvioidaan, että lakiesitysten vaikutusta sukupuolten tasa-arvoon ei välttämättä tunnisteta, ja vaikka monet arvioinnit pohjatuvat sukupuolittain eriteltyihin tilastoihin, vain harvassa niistä tarkastellaan tilastoja analyyttisesti ja tunnistetaan erojen taustalla mahdollisesti piilevä epätasa-arvo. (STM 2015, 16.)
Poliittinen ja hallinnollinen vastuu sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta ilman toimimatta jättämisestä seuraavia sanktioita jättää kovin paljon sen varaan, kuinka tärkeäksi tasa-arvon edistäminen koetaan. Sukupuolivaikutusten arviointien määrän ja laadun rinnalla myös ministeriöiden talousarvioesitysten valmistelu tukee väitettä, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ei vielä toteudu täysimääräisesti ministeriöissä. Yksi suurimpia sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen strategian toimeenpanon ongelmia on jatkuva resurssien puute. Ministeriöiden toiminnallisissa tasa-arvosuunnitelmissa olisi mahdollista asettaa toiminnalle resursseja, mutta näin ei toimita yhdessäkään toiminnallisessa tasa-arvosuunnitelmassa.
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toimeenpano on aineistoni perusteella jo jollakin tasolla osa kaikkien ministeriöiden ydintoimintoja. Toiminnallisten tasa-arvosuunnitelmien tavoitteista ja toimenpiteistä huolimatta aineistostani käy ilmi, että
75
talousarvioesitysten osalta kaikki tavoitteet eivät kuitenkaan vielä ole siirtyneet käytännön toimintaan. Toiminnallisten tasa-arvosuunnitelmien tavoitteista ja toimenpiteistä huolimatta on siis suhtauduttava varauksella siihen, kuinka aktiivisesti ja päämäärätietoisesti sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista käytännössä ministeriöissä toimeenpannaan. Tästä on mahdotonta tehdä johtopäätöksiä pelkästään aineistoni perusteella.
76 7 JOHTOPÄÄTÖKSET
Keskustelu sukupuolten tasa-arvosta on käynyt vilkkaana tutkielmani teon aikana.
Samalla, kun hallitus ohjelmassaan vahvistaa mielikuvaa ja myyttiä Suomesta tasa-arvoisena maana, on tasa-arvon edistämisen tavoite pudonnut kokonaan pois hallitusohjelmasta. Myös toimillaan hallitus on osoittanut, ettei tasa-arvon edistämisen tavoite kuulu sen prioriteetteihin ja että pohjoismaisen hyvinvointivaltion naisystävällisyyden ajatus on siirretty sivuun. Julkisen sektorin naisvaltaisille aloille kohdistuvat leikkaukset, hoivavastuun siirtäminen yhteiskunnalta omaisille eli käytännössä naisille sekä lapsiperheisiin kohdistuvat leikkaukset uhkaavat ja vievät taaksepäin vuosikymmenten pitkäjänteistä työtä tasa-arvon hyväksi. Kantaa hallituksen tasa-arvopolitiikkaan ovat ottaneet niin naisjärjestöt, tutkijat kuin poliitikotkin.
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on tasa-arvon edistämisen strategia, joka tarjoaa välineitä ja ratkaisuja siihen, kuinka sukupuolinäkökulma ja tasa-arvon edistämisen tavoite sisällytetään kaikkeen viranomaisvalmisteluun ja päätöksentekoon.
Vaikka strategia ja välineet ovat olemassa, ei sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ole vielä vakiintunut kiinteäksi osaksi viranomaisvalmistelua ja päätöksentekoa valtionhallinnossa. Mediassa esiintyneissä kannanotoissa ja kirjoituksissa myös sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on ollut tapetilla, vaikka käsitettä ei itsessään mainittaisikaan. Hallituksen esitysten sekä hankkeiden osalta on ihmetelty, miksei niiden sukupuolivaikutuksia ole arvioitu.
Yksi tämä hallituskauden merkittävimmistä uudistuksista on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistus eli sote-uudistus. Sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevistä henkilöistä valtaosa on naisia, ja sote-uudistuksella on väistämättä sukupuolivaikutuksia. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ja sen tarjoamat välineet olisivat ratkaisu myös sote-uudistuksen toteuttamiseksi siten, että sen varmistettaisiin tukevan tasa-arvoista yhteiskuntaa. On mielenkiintoista seurata, kuinka näitä työkaluja sote-uudistuksessa hyödynnetään, jos niitä ylipäätänsä hyödynnetään.
77
Tutkielmassani kohdistin kiinnostukseni sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen strategian toimeenpanoon ministeriöissä. Esitin tutkimuskysymykseni seuraavasti:
Miten sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista toteutetaan ministeriöissä ja niiden hallinnonaloilla toiminnallisten tasa-arvosuunnitelmien ja talousarvioesitysten perusteella? Kuinka ministeriöiden toiminnalliset tasa-arvosuunnitelmat ja talousarvioesitykset kiinnittyvät sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen ohjeisiin ja normistoon? Hypoteesini oli, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toimeenpano on ministeriöissä käynnistynyt, mutta tehokas ja johdonmukainen strategian toteutus ei toistaiseksi toteudu.
Aineistoni kautta ei ole mahdollista tavoittaa ministeriöissä tapahtuvaa jokapäiväistä työtä. Aineistoni kuitenkin osoittaa, millaiset teemat, tavoitteet ja toimenpiteet pääsevät osaksi suunnitelmaa, jolla koordinoidaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista ministeriöissä. Ministeriöiden talousarvioesitykset taas ovat konkreettinen esimerkki siitä, miten ja minkälaisin tuloksin sukupuolinäkökulma valtavirtaistetaan osaksi yhtä ministeriöiden ydintoimintoa. Tätä kautta on mahdollista tehdä johtopäätöksiä siitä, kuinka sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista toimeenpannaan ministeriöissä.
Lisäksi toiminnallisten tasa-arvosuunnitelmien ja talousarvioesitysten peilaaminen sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen ohjeisiin ja normeihin osoittaa, kuinka strategian toimeenpanolle asetetut vaatimukset täyttyvät ja kuinka strategian toimeenpano on ministeriöissä ymmärretty.
Tarkoitukseni oli alun perin saman ministeriön toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman ja talousarvioesityksen vertaaminen toisiinsa etsien niistä samankaltaisuuksia.
Suunnitelmani muuttui, koska tutustuessani aineistoon ja aineiston analyysin edetessä huomasin, ettei samankaltaisuuksia löytynyt kuin kahden ministeriön toiminnallisista tasa-arvosuunnitelmista ja talousarvioesityksistä ja näidenkin osalta vain vähän.
Aineistojeni sisältöjen perusteella toiminnallinen tasa-arvosuunnittelu toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman laatimisen osalta ja talousarvioesityksen valmistelu ovat erilliset prosessit. Myös ministeriöille lähettämäni taustakysymykset tukevat tätä johtopäätöstä, sillä ministeriöiden mukaan toiminnallinen tasa-arvotyöryhmä on vastuussa
78
toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman laatimisesta ja hyväksymisestä, mutta vaikutusmahdollisuudet talousarvioprosessissa ovat pienet tai niitä ei käytetä.
Suomen valtionhallinnossa sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen strategia jakautuu kahteen eri osaan. Ensimmäinen niistä on valtavirtaistamisen ohjaus- ja toimeenpanorakenteiden luominen ja vakiinnuttaminen sekä valtioneuvostotasolla että ministeriöissä ja toinen osa strategiaa taas on valtavirtaistamistoimien kohdistaminen suoraan valtionhallinnon keskeisiin prosesseihin. Strategian molemmat puolet ovat nähtävissä ministeriöiden toiminnallisissa tasa-arvosuunnitelmissa ja talousarvioesityksissä. Toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun kautta ministeriöissä luodaan ja vakiinnutetaan valtavirtaistamisen ohjaus- ja toimeenpanorakenteita ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ministeriöiden talousarvioesityksiin on esimerkki valtavirtaistamistoimien kohdistamisesta valtionhallinnon keskeisiin prosesseihin. Aineistoni kautta tavoitin siis molemmat puolet Suomen valtionhallinnon sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen strategiasta.
Toiminnallisten tasa-arvosuunnitelmien laatiminen on ministeriöille vapaaehtoista, mikä näkyy suunnitelmien määrässä. Kahdestatoista ministeriöstä kahdeksalla on vuonna 2015 voimassa ollut toiminnallinen arvosuunnitelma. Toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman avulla sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista voidaan koordinoida organisaatiossa. Ministeriöiden toiminnallisissa tasa-arvossuunnitelmissa keskitytään erityisesti sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen ohjaus- ja toimeenpanorakenteiden luomiseen ja juurruttamiseen osaksi ministeriöiden toimintaa ja ydintoimintoja. Niissä ei tämän lisäksi tarkastella toiminnallista tasa-arvoa ministeriön hallinnonalalle ominaisten teemojen ja tasa-arvokysymysten kautta.
Ministeriöiden toiminnallisissa tasa-arvosuunnitelmissa painotus on sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisessa ministeriöiden ydintoimintoihin, kuten säädösohjaukseen, tulosohjaukseen sekä toiminnan ja talouden suunnitteluun.
Ydintoimintojen kehittäminen ja toimintatapojen muuttaminen on tärkeää, mutta sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen tekniikoiden ja menetelmien kehittämisen ja
79
omaksumisen lisäksi erittäin tärkeää olisi keskittyä tarkastelemaan tasa-arvoa ja sen edistämistä myös hallinnonalalle tyypillisten teemojen kautta. Tätä kautta selkiytyisi käsitys siitä, mitä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisella tavoitellaan, ja mihin sillä voidaan kyseisellä hallinnonalalla konkreettisesti vaikuttaa.
Toiminnallisissa tasa-arvosuunnitelmissa suurin osa ministeriöistä määrittelee sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen käsitteen. Vaikka määritelmät ovat pääpiirteiltään yhteneviä, on niistä huomattavissa sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen käsitteen sekoittuminen sukupuolivaikutusten arvioinnin määritelmään. Tämä osoittaa, kuinka vaikea sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen käsite edelleen on, ja tukee Suomessa esiintyvää suuntausta käsitteen kaventumisesta muistuttamaan sukupuolivaikutusten arvioinnin määritelmää.
Ministeriöiden talousarvioesitykset sisältävät valtiovarainministeriön määräyksen mukaisen yhteenvetotarkastelun sukupuolivaikutuksiltaan merkittävästä talousarvioon liittyvästä toiminnasta. Yhteenvetotarkastelut ovat sisällöiltään erittäin vaihtelevia ja kaikkien yhteenvetotarkastelujen osalta voidaan todeta, että perusteellinen sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen talousarvion laadintaan ei toistaiseksi toteudu. Sitova ohjeistus yhteenvetotarkasteluun sisällytettävistä asioista puuttuu, mutta saatavilla on kuitenkin Sukupuolisilmälasit käytössä -käsikirjan ohjeistus yhteenvetotarkastelun elementeistä. Ministeriöt soveltavat valtiovarainministeriön määräystä eri tavoin ja toiset huomattavasti perusteellisemmin kuin toiset.
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen käsitteen ja toimeenpanon vaikeudet on todettu monessa eri yhteydessä. Strategian onnistuneen toimeenpanon takaamiseksi olisi tärkeää, että määräykset ja ohjeistukset tukisivat strategian tehokasta toimeenpanoa.
Talousarvioesitysten yhteenvetotarkastelujen osalta selkeämmät ohjeet tukisivat yhteenvetotarkastelujen laadun parantamista.
Aineistoni osoittaa, että sitoumuksista huolimatta sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen strategian toimeenpano ei toteudu Suomessa täysimääräisesti.
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen käsite on hankala ja tulkinnanvarainen, eikä
80
strategiaa ole onnistuttu hyödyntämään johdonmukaisesti. Tästä selkeä esimerkki on ministeriöiden talousarvioesityksien yhteenvetotarkastelujen laatu. Aineistoni tukee myös tutkimuskirjallisuudessa esiintyvää tulkintaa siitä, että Suomessa sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toimeenpano mukailee sisällyttämisen strategiaa. Siinä sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen etenee julkishallinnollisena prosessina pienin askelin siten, että sukupuolinäkökulma sisällytetään jo olemassa oleviin toimintatapoihin ja rakenteisiin. Tarkoituksena ei siis ole niinkään toimintatapojen ja rakenteiden muutos, vaan sovittaminen olemassa oleviin hallinnon rakenteisiin.
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on lähtökohtaisesti tasa-arvon edistämisen strategia. Toiminnallisissa tasa-arvosuunnitelmissa sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen yhdistettiin tasa-arvon edistämiseen, mutta ydintoimintojen muokkaamiseen liittyvien tavoitteiden lisäksi niihin ei ollut sisällytetty yleisiä tai hallinnonalakohtaisia tasa-arvotavoitteita. Ministeriöiden talousarvioesityksissä on havaittavissa sama suuntaus, eikä yhteenvetotarkasteluissa esitetty täsmällisesti tasa-arvotavoitteita. Pitkäntähtäimen tasa-arvotavoitteiden asettaminen on sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisessa tärkeää, jotta toiminnalla on selkeä tavoite, eikä se näyttäydy vain aikaa vievänä hallinnon prosessina muiden joukossa.
Täsmällinen tasa-arvotavoitteiden kirjaaminen tukisi myös tasa-arvoasioiden tunnistamista eri politiikka-alueilla ja hallinnonaloilla. Näin ollen virkamiehillä olisi paremmat lähtökohdat tunnistaa politiikka-alalle tyypillisiä tasa-arvokysymyksiä.
Sukupuolen moninaisuus on viime aikoina noussut yhä enemmän julkiseen keskusteluun, ja vuonna 2015 tasa-arvolakiin sisällytettiin sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kielto. Ministeriöiden toiminnallisissa tasa-arvosuunnitelmissa ja talousarvioesityksissä sukupuolen moninaisuus ei näy millään tavalla. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen ohjeistukset ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toimeenpano ministeriöissä nojaavat selkeästi binääriseen sukupuolikäsitykseen, jossa sukupuolia on kaksi. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisessa tämä näkyy siten, että sukupuolinäkökulman huomioiminen tarkoittaa käytännössä nais- ja miesnäkökulman huomioimista ja tasa-arvon edistäminen
81
naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämistä. Tutkielmassani en ole kiinnittänyt huomiota sukupuolen moninaisuuteen, koska teema ei sisältynyt aineistooni.
Sukupuolen moninaisuuden huomioiminen on kuitenkin tärkeää, ja se tulisi jatkossa ottaa huomioon sekä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisessa että tasa-arvopolitiikassa yleisesti.
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen tutkiminen on edelleen tarpeellista.
Strategian toimeenpanossa merkittävässä roolissa ovat sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen menetelmät, joihin olisi jatkossa hyvä kiinnittää huomiota myös tutkimuksessa. Tutkielmassani totesin, että poliittinen ilmapiiri on muuttunut tasa-arvoa edistävästä jopa sitä taaksepäin vieväksi. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen sitoumukset ovat kansallisia ja kansainvälisiä, joten strategian toimeenpano ei ole riippuvainen hallituspolitiikasta. Hallitusohjelman ja hallituksen tasa-arvo-ohjelman kirjauksilla tasa-arvon edistämisestä ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta on kuitenkin suuri painoarvo sen suhteen, mihin ministeriöt työtään kohdentavat.
Kiinnostava tutkimuskohde olisikin hahmottaa poliittisen ilmapiirin ja sen muutoksien vaikutusta sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toimeenpanoon.
Viranomaiset ovat yhdenvertaisuuslain mukaisesti velvoitettuja edistämään yhdenvertaisuutta toiminnassaan. Tutkielmassani tein tietoisen valinnan kiinnittää huomiota vain sukupuolten tasa-arvon edistämiseen jättäen huomioimatta yhdenvertaisuuteen liittyviä näkökulmia. Kuitenkin tasa-arvon edistämisessä on tärkeää huomioida sukupuolen lisäksi myös muut risteävät tekijät, kuten esimerkiksi ikä, etninen tai kansallinen alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto tai vakaumus tai seksuaalinen suuntautuminen. Nämä tekijät risteävät ja kietoutuvat yhteen vaikuttaen yksilön asemoitumiseen yhteiskunnallisissa valtasuhteissa. Mielenkiintoinen tutkimuskohde olisikin sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen ja yhdenvertaisuuden edistämisen yhtymäkohdat ja eroavaisuudet sekä mahdollisuudet toteuttaa näitä yhdessä.
82 LÄHTEET
Alasuutari, Pertti 1994. Laadullinen tutkimus. Vastapaino: Tampere.
Brunila, Kristiina 2009. Parasta ennen. Tasa-arvotyön projektitapaistuminen. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 222. Helsinki.
Callerstig, Anne-Charlott 2014. Making Equality Work: Ambiguities, Conflicts and Change Agents in the Implementation of Equality Policies in Public Sector Organisations. Linköping University. Linköping.
Daly, Mary 2005. Gender Mainstreaming in theory and practice. Social Politics:
International Studies in Gender, State and Society 12:3, 433-450.
Elomäki, Anna 2014. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen Suomen valtionhallinnossa 2004–2014. Arvioiva selitys. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:40. Helsinki.
Eskola, Jari & Suoranta, Juha 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino:
Tampere.
Euroopan neuvosto 1998. Gender Mainstreaming. Conceptual framework, methodology and presentation of good practices. Final report of activities of the Group of Specialists on Mainstreaming (EG-S-MS). Strasbourg.
Haataja, Anita & Järviö, Maija-Liisa & Mustonen, Esko 2006. Talousarvion sukupuolivaikutusten arviointi. Pilottihanke sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:1. Helsinki.
83
Hirsjärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula 2003. Tutki ja kirjoita. Tammi:
Helsinki.
Holli, Anne Maria & Kantola, Johanna 2007. State Feminism Finnish Style: Strong Policies clash with Implementation Problems. Teoksessa Joyce Outshoorn ja Johanna Kantola (toim.) Changing State Feminism. Palgrave Macmillan: New York, 82–101.
Holli, Anne Maria & Saari, Milja 2009. Sukupuoli eduskunnan asiantuntijakuulemisissa. Tasa-arvoasian neuvottelukunta. Sosiaali- ja terveysministeriö. TANE-julkaisuja (2009)11. Helsinki.
Horelli, Liisa & Saari, Milja 2002. Tasa-arvoa valtavirtaan. Tasa-arvon valtavirtaistamisen menetelmiä ja käytäntöjä. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2002:11. Helsinki.
Julkunen, Raija 2010. Sukupuolen järjestykset ja tasa-arvon paradoksit. Vastapaino:
Tampere.
Kantola, Johanna & Nousiainen, Kevät 2012. Euroopan unionin tasa-arvopolitiikka.
Teoksessa Johanna Kantola, Kevät Nousiainen & Milja Saari (toim.) Tasa-arvo toisin nähtynä. Oikeuden ja politiikan näkökulmia tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen.
Gaudeamus Oy: Helsinki, 124–142.
Krippendorff, Klaus 2004. Content Analysis. An Introduction to Its Methodology. Sage Publications: Thousand Oaks, London, New Delhi.
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (1986/609).
84
< http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609> [Luettu 1.10.2016.]
Mason, Jennifer 1996. Qualitative Researching. Sage Publications: London, Thousand Oaks, New Delhi.
Professoreiden ja erikoistutkijoiden vaatimus hallitusohjelman toimenpiteiden sukupuolivaikutusten arvioinnista ja hallituksen sitoutumisesta tasa-arvon edistämiseen 10.6.2015.
<https://www.thl.fi/documents/1639567/1964961/Professoreiden+ja+erikoistutkijoiden+
vaatimus+hallitusohjelman+toimenpiteiden+sukupuolivaikutusten+arvioinnista+ja+hall ituksen+sitoutumisesta+tasaarvon+edist%C3%A4miseen/a03c779e-a360-4a51-bb84-4a30e6d703cb> [Luettu 1.10.2016.]
Rees, Teresa 2005. Reflections on the Uneven Development of Gender Mainstreaming in Europe. International Feminist Journal of Politics 7:4, 555–574.
Saari, Milja 2006. Yksijalkainen tuoli – sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta Suomessa. Teoksessa Anna Moring (toim.) Sukupuolen politiikka. Naisten äänioikeuden 100 vuotta Suomessa. Kustannusosakeyhtiö Otava: Helsinki, 109–117.
Saari, Milja 2012. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen tasa-arvopolitiikan strategiana. Teoksessa Johanna Kantola, Kevät Nousiainen & Milja Saari (toim.) Tasa-arvo toisin nähtynä. Oikeuden ja politiikan näkökulmia tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Gaudeamus Oy: Helsinki, 175–197.
Shreier, Margrit 2012. Qualitative Content Analysis in Practice. Sage Publications: Los Angeles, London, New Delhi, Singapore, Washington DC.
85
Silverman, David 2006. Interpreting Qualitative Data. Methods for Analyzing Talk, Text and Interaction. Sage Publications: London, Thousand Oaks, New Delhi.
Squires, Judith 1999. Gender in Political theory. Polity Press: Cambridge.
Squires, Judith 2007. The New Politics of Gender Equality. Palgrave Macmillan: New York.
Squires, Judith 2010. Is Mainstreaming Transformative? Theorizing Mainstreaming in the Context of Diversity and Deliberation. Teoksessa Mona Lena Krook & Sarah Childs (toim.) Women, Gender and Politics: A Reader. Oxford University Press: New York, 283–290.
STM 1999. Tasa-arvo valtavirtaan. Sukupuolten tasa-arvon tila vuosituhannen kynnyksellä. Loppuraportti Suomen hallituksen tasa-arvo-ohjelmasta 5.2.1997–
28.2.1999. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 1999:3. Helsinki.
STM 2009. Sukupuolisilmälasit käytössä. Käsikirja ministeriöiden tasa-arvotyön tueksi.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:13. Helsinki.
STM 2010. Valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:8. Helsinki.
STM 2012. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2012–2015. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:10. Helsinki.
86
STM 2015. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2012–15. Loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:1. Helsinki.
STM 2016. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2016–2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:4. Helsinki.
Tanhua, Inkeri & Mustakallio, Sinikka & Niemistö, Charlotta 2015. Selvitys viranomaisten toiminnallisesta tasa-arvosuunnittelusta. Sosiaali- ja terveysministeriö.
Helsinki.
Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.
Tammi: Helsinki.
UM 1996. Pekingin julistus ja toimintaohjelma. Ulkoasiainministeriön julkaisuja 1996:6. Helsinki.
VM 2011. Valtiovarainministeriön määräys toiminta- ja taloussuunnittelusta sekä kehys- ja talousarvioesitysten laadinnasta. Helsinki.
<http://vm.fi/documents/10623/307577/Valtiovarainministeri%C3%B6n+m%C3%A4%
C3%A4r%C3%A4ys+toiminta-+ja+taloussuunnittelusta+sek%C3%A4+kehys-+ja+talousarvioehdotusten+laadinnasta/65420e1c-a059-4374-86f7-8ca5d612b360>
[Luettu 1.10.2016.]
VNK 2011. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma.
<http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/147449/Kataisen+hallituksen+ohjelma/81f1 c20f-e353-47a8-8b8f-52ead83e5f1a> [Luettu 1.10.2016.]
87
VNK 2015. Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015. Hallituksen julkaisusarja 10/2015.
<http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTE TTY_netti.pdf/801f523e-5dfb-45a4-8b4b-5b5491d6cc82> [Luettu 1.10.2016.]
Walby Sylvia 2005. Gender Mainstreaming: Productive Tensions in Theory and Practice. Social Politics: International Studies in Gender, State and Society 12:3, 321–
343.
Ylöstalo, Hanna 2012. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen puolustushallinnossa.
Puolustusministeriö.
<http://www.defmin.fi/files/2670/sukupuolinakokulman_vavi_raportti.pdf> [Luettu 1.10.2016.]
Ylöstalo, Hanna 2013. Väärinymmärryksiä ja vastustamista – sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen käytännön ongelmia. Politiikka 55:4, 223–238.
88 LIITTEET
Liite 1: Aineistoluettelo
Ministeriöiden toiminnalliset tasa-arvosuunnitelmat
OKMa. Opetus- ja kulttuuriministeriön toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma.
OMa. Oikeusministeriön toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma 2012–2015. OM 2/012/2012. 15.5.2012.
PLMa. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. 1022/10.06.04/2010.
Puolustusministeriö.
SMa. Tasa-arvotyö sisäasiainministeriössä. Sisäasiainministeriö.
STMa. STM:n toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma. STM:n tasa-arvotyöryhmä.
Muistio. 10.2.2012.
TEMa. Työ- ja elinkeinoministeriön toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma. 23.10.2012.
UMa. Toiminnallinen tasa-arvo. 31.10.2013.
VMa. Valtiovarainministeriön toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma 2013–2016. VM:n toiminnallinen tasa-arvotyöryhmä. 8.5.2013.
Ministeriöiden talousarvioesitykset (28.9.2016)
OMb. Pääluokka 25. Oikeusministeriön hallinnonala.
<http://budjetti.vm.fi/indox/download.jsp?lang=fi&file=/2016/tae/hallituksenEsitys/Yks ityiskohtaisetPerustelut/25/25.pdf> [Luettu 1.10.2016.]