Tutkimus osoitti ja nosti esiin, miten rikoksilla käyttäytyvien lasten ja nuorten vapaa-ajalla tapahtuu paljon sellaista, mistä aikuiset eivät ole tietoisia. Lasten ja nuorten itsen-sä esiin nostama puhe väkivallasta on tärkein huomio täsitsen-sä tutkimuksessa. Yleenitsen-sä olemme tottuneet ajattelemaan, että lapset ja nuoret syyllistyvät esimerkiksi näpistyksiin ja ilkivaltaan, joten väkivallan yleisyyttä aineistossa voidaan pitää yllättävänä. Huoles-tuttavana voidaan taas pitää vanhempien tietämättömyyttä siitä, mitä oma lapsi tekee vapaa-ajalla ja miten hän vapaa-ajalla mahdollisesti käyttäytyy.
Yhteenvedoissa näkyi suhteellisen vähän kirjattuna sitä keskustelua, mitä vanhempien kanssa oli oletettavasti käyty vanhempien ja myös sosiaalityöntekijöiden omiin huolen-aiheisiin liittyen. Nyt yhteenvedoista sai käsityksen, etteivät sosiaalityöntekijät olleet juurikaan reagoineet vanhempien kertomaan. Olisi ollut mielenkiintoista, jos yhteenve-doissa olisi tullut esiin sosiaalityöntekijöiden esiin nostamana yhteistä keskustelua ja pohtimista, miksi lapsi ja nuori on epäiltynä rikoksesta. Oli myös yllättävää huomata, ettei yhteenvedon perusteluissa juurikaan kuulunut sosiaalityöntekijän oma ääni, vaan
lastensuojeluasiakkuuden aloittamista oli useammassa yhteenvedossa perusteltu van-hemman esiin nostamilla huolenaiheilla.
Lasten ja nuorten kahdenkeskisissä tapaamissa toistui sama tilanne. Lapsen ja nuoren omia ajatuksia oli kirjattu tarkkaan, mutta sosiaalityöntekijän oma ääni oli jäänyt taka-alalle. Tämän vuoksi yhteenvedot näyttäytyivät pelkkinä lastensuojelutarpeen selvityk-sien raportointina ja esimerkiksi aiemmin esiin nostettu intervention mahdollisuus arvi-on aikana ei ainakaan yhteenvetojen perusteella ollut toteutunut.
Huomiota herätti myös, miten vähän sosiaalityöntekijät olivat ottaneet lasten ja nuorten rikolliseen käyttäytymiseen kantaa. Erityisesti alle 15-vuotiaiden lasten kohdalla lasten-suojelu on ainoa viranomaistaho, jonka vastuulla on arvioida lapsen tilannetta ja mah-dollisia tuen tarpeita. Tähän liittyen koen tärkeänä, että rikollista käyttäytymistä ja sii-hen johtaneita tilanteita pitäisi käsitellä lastensuojelun tapaamisilla ja tehdä se myös dokumentoinnissa näkyväksi. Tuloksissa esiin noussut väkivalta ja aggressiivinen käy-tös ovat hyvin huolestuttavia ja sosiaalityöntekijöiden kanta tällaisiin huolenaiheisiin tulisi näkyä myös yhteenvedossa. Uskon, että yhteistä keskustelua on arvioinnin aikana käyty, mutta jostakin syystä sosiaalityöntekijät eivät ole sitä halunneet nostaa yhteenve-toihin näkyviin. Syitä tähän on varmasti lukuisia. Koen, että esimerkiksi ajatus lapsen rikollisista teoista on yhteiskunnassamme edelleen eettisesti herkkä aihe. Miten suhtau-tua lapseen, joka tekee rikoksen.
Esimerkiksi nuorisorikostoimikunnan mietinnössä (2003, 38) alle 15-vuotiaan rikokseen syyllistyneen nuoren kohdalla keskeisenä nähdään lastensuojelujärjestelmän toimivuus.
Mietinnössä nostetaan esille, miten lastensuojelulain tarjoamia puuttumiskeinoja on tärkeä hyödyntää. Helsingissä toimi aiemmin, sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistymi-seen saakka Nuorisoryhmä. Nuorisoryhmän tehtävänä oli keskitetysti vastata kaikista rikoksilla oirehtivien lasten ja nuorten tilanteen arvioinnista. Nuorisoryhmällä oli oma haastattelumalli, jonka avulla he tekivät arviota lapsen ja nuoren tilanteesta. Nuoriso-ryhmän lakkautuksen myötä yhteinen tapa arvioida näiden lasten ja nuorten tilannetta ja rikollista oirehdintaa hävisi. Tällä hetkellä Helsingissä, palvelutarpeen arvioinnissa, on käytössä yhteinen tuen tarpeen arviointimalli (liite 2). Malli on käytössä kaikkien asiak-kaiden kanssa, eikä rikoksilla oirehtivien lasten ja nuorten tilanteen arvioimiseksi ole omaa erityistä mallia. Tuen tarpeen arviointimallia hyödyntämällä on mahdollista
selvit-tää lasten ja nuorten tilannetta tarkasti. Jatkossa voisi kuitenkin olla hyödyllistä miettiä, tulisiko rikoksilla oirehtivien lasten ja nuorten kohtaamiseen kehittää oma menetelmän-sä. Näen tärkeänä, että erityisesti väkivaltaisesti käyttäytyvien lasten ja nuorten tilanne pitäisi kyetä tunnistamaan nykyistä aiemmin. Tämä vaatii entistä tiiviimpää yhteistyötä koulun, kodin sekä muiden viranomaisten välillä. Pitäisin myös tärkeänä, että vanhem-mat yhdessä eri viranomaisten kanssa jalkautuisivat enemmän lasten ja nuorten pariin.
Vanhempien sekä muiden aikuisten ja viranomaisten olisi tärkeää ymmärtää, millaisessa maailmassa osa lapsista ja nuorista elää ja mikä on heidän todellista arkeaan.
Tutkimusta olisi mahdollista jatkaa keskittymällä pelkästään väkivaltaisesti käyttäyty-viin lapsiin ja nuoriin. Tutkimus voisi esimerkiksi keskittyä selvittämään, millä tavoin lastensuojelu voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että rikoskierteet saataisiin loppu-maan ajoissa. Toinen näkökulma voisi olla sosiaalityöntekijöiden suhtautumisen selvit-täminen. Mitä sosiaalityöntekijät ajattelevat rikoksilla oirehtivista nuorista ja siitä kenen vastuulla he ovat, kun liikutaan lastensuojelun, poliisin ja oikeuslaitoksen rajapinnoilla.
LÄHTEET
Aaltonen Mikko & Kivivuori Janne 2009. Yksilökohtaiset ominaisuudet, syrjäytyminen ja rikollisuus. Teoksessa Kivivuori Janne (toim.) Nuorten syrjäytyminen ja rikollisuus:
Suomessa tehdyn tutkimuksen ja sen katvealueiden kartoitusta. Helsinki: Oikeuspoliitti-sen tutkimuslaitokOikeuspoliitti-sen tutkimustiedonantoja 94, 19-25.
Adamczyk Amy 2012. Understanding delinquency with friendship group relixious con-text. Social science quarterly 93 (2), 482-504.
Alltucker Kevin W., Bullis Michael, Close Daniel & Yovanoff Paul 2006. Different pathways to juvenile delinquency: Characteristics of early and late starters in a sample of previously incarcerated youth. Journal of child and family studies 15 (4), 479-491.
Auhtola Anna-Emilia 2015. Lapsi- ja nuorisorikollisuuden syyt tutkimuskirjallisuuden valossa. Itä-Suomen yliopisto, kandidaatin tutkielma.
Baldwin Norma & Walker Linda 2005. Assessment. Teoksessa Robert Adams, Lena Dominelli & Malcolm Payne (toim.) Social work futures: crossing boundaries, trans-forming practice. Lontoo: Palgrave Macmillan, 36-43.
Barry Monica & Mcneill Fergus 2009. Introduction. Teoksessa Monica Barry & Fergus Mcneill (toim.) Youth offending and youth justice. Lontoo: Jessica Kingsley Publishers, 9-17.
Coulshed Veronica & Orme Joan 2006. Social work practice. Lontoo: Palgrave Macmil-lan.
Deutch Arielle, Crockett Lisa, Wolff Jennifer & Russell Stephen 2012. Parent and Peer Pathways to Adolescent Delinquency: Variations by Ethnicity and Neighborhood Con-text. Journal of youth and adolescence 41(8), 1078-1094.
Ellonen Noora 2008. Adolescent Delinquency and Social Control in Finnish Schools: A Multilevel Analysis. Journal of Scandinavian studies in criminology and crime preven-tion 9 (1), 47-64.
Elonheimo, Henrik 2010. Nuorisorikollisuuden esiintyvyys, taustatekijät ja sovittelu.
Turun yliopiston julkaisuja.
Ervast, Sari-Anne & Tulensalo, Hanna 2006. Sosiaalityötä lapsen kanssa. Kokemuksia lapsilähtöisen tilannearvion kehittämisestä. SOCCAn ja Heikki Waris-Instituutin julkai-susarja 8/2006. Saatavilla www-muodossa:
http://www.socca.fi/files/87/Sosiaalityota_lapsen_kanssa.pdf. Haettu 22.7.2016.
Eskola Jari 2010. Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. Laadullisen aineiston analyysi vaihe vaiheelta. Teoksessa Juhani Aaltola & Raine Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusme-todeihin II. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-kustannus, 179-204.
Eskola Jari & Suoranta Juha 2008. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vas-tapaino.
Eskola Inkeri, Korpinen Johanna & Raitakari Suvi 2006. Vallan määrittämät lapsi- ja asiantuntijapuhujat: faktaa, selontekoja ja kokemuksia. Teoksessa Hannele Forsberg, Aino Ritala-Koskinen & Maritta Törrönen (toim.) Lapset ja sosiaalityö. Kohtaamisia, menetelmiä ja tiedon uudelleenarviointia. Jyväskylä: PS-kustannus, 21-45.
Fite Paula, Preddy Teresa, Vitulano Michael, Elkins Sara, Grassetti Stevie & Wimsatt Amber 2012. Perceived best friend delinquency moderates the link between contextual risk factors and juvenile delinquency. Journal of community psychology 40 (6), 747-761.
Gleitman Henry, Reisberg Daniel & Gross James 2007. Psychology. New York:
W.W.Norton & Company.
Grunvald Heidi, Lockwood Brian, Harris Philip & Mennis Jeremy 2010. Influences of neighborhood context, individual history and parenting behavior on recidivism among juvenile offenders. Journal of youth & adolescence 39 (9),1067-1079.
Harrikari Timo 1999. Lapsi rikoksesta epäiltynä. Lapsirikollisuus poliisin esitutkinta-aineistossa. Tietosanoma Oy. Vankeinhoidon koulutuskeskuksen julkaisu 7/99.
Harrikari Timo 2004. Alaikäisyys ja rikollisuuden muuttuvat tulkinnat suomalaisessa lainsäätämiskäytännössä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.
Harrikari, Timo 2008. Riskillä merkityt. Lapset ja nuoret huolen ja puuttumisen politii-kassa. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.
Harris-Mckoy DeAnna & Cui Ming 2013. Parental control, adolescent delinquency, and young adult criminal behavior. Journal of child and family studies 22 (6), 836-843.
Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto 2016a. Tuen tarpeen arviointimalli.
Henkilöstön intranetti 2016.
Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto 2016b. Lastensuojelutarpeen selvityksen yhteenvetorunko. Henkilöstön intranetti 2016.
Hietamäki Johanna 2015. Lastensuojelun alkuarvioinnin vaikutukset vanhempien näkö-kulmasta. Jyväskylän yliopisto.
Hirschi Travis 2002. Causes of delinquency. New Brunswick: Transaction Publishers.
Hirvonen Ari 2006. Eettisesti hyvä tutkimus. Teoksessa Hallamaa Jaana, Launis Veik-ko, Lötjönen Salla & Sorvali Irmeli (toim.) Etiikkaa ihmistieteille. Helsinki: Suomalai-sen kirjallisuuden seura, 31.
Honkatukia Päivi & Hinkkanen Ville 2009. Lastensuojelun ja rikosseuraamusjärjestel-män kosketuspinnat. Teoksessa Kivivuori Janne (toim.) Nuorten syrjäytyminen ja
rikol-lisuus: Suomessa tehdyn tutkimuksen ja sen katvealueiden kartoitusta. Helsinki: Oi-keuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 94, 41-49.
Honkatukia Päivi & Kivivuori Janne 2006. Johdanto. Teoksessa Honkatukia Päivi &
Kivivuori Janne (toim.) Nuorisorikollisuus: määrä, syyt ja kontrolli. Helsinki: Oikeus-poliittinen tutkimuslaitos, Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Nuorisoasi-ain neuvottelukunta, 1-13.
Huesmann Rowell, Eron Leonard D. & Dubow Eric F. 2002. Childhood predictors of adult criminality: are all risk factors reflected in childhood aggressiveness. Criminal behavior and mental health 12 (3), 185-208.
Keltikangas-Järvinen Liisa 2010. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Helsinki: WSOY.
Kivijärvi Saila, Rönkä Anna & Hyväluoma Johanna. Vanhemmuus arjessa: neuvottelua, hässäköinitiä ja hassuttelua. Teoksessa Anna Rönkä, Kaisa Malinen & Tiina Lämsä (toim.) Perhe-elämän paletti. Vanhempana ja puolisona vaihtelevassa arjessa. Jyväskylä:
PS-kustannus, 47-69.
Kiviniemi Kari 2010. Laadullinen tutkimus prosessina. Teoksessa Juhani Aaltola &
Raine Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittelevalle tutkijal-le tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-kustannus, 70-86.
Kivivuori Janne 2007. Delinquent behaviour in nordic capital cities. Helsinki: Scandi-navian research council for criminology. National research institute of legal policy pub-lication no. 227.
Kivivuori Janne 2009. Johdanto. Teoksessa Kivivuori Janne (toim.) Nuorten syrjäyty-minen ja rikollisuus: Suomessa tehdyn tutkimuksen ja sen katvealueiden kartoitusta.
Helsinki: Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 94, 1-6.
Kivivuori Janne 2013. Rikollisuuden syyt. Helsinki: Nemo.
Korpinen Johanna 2008. Istuntoja institutionaalisen katseen alla. Lastensuojelun suulli-set käsittelyn hallinto-oikeudessa. Tampere: Acta Universitatis.
Krippendorf Klaus 2004. Content analysis. An introduction to its methodology. Thou-sand Oaks: Sage Publications.
Kuula Arja 2006a. Tutkimusetiikka, aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Tampere:
Vastapaino.
Kuula Arja 2006b. Yksityisyyden suoja tutkimuksessa. Teoksessa Hallamaa Jaana, Launis Veikko, Lötjönen Salla & Sorvali Irmeli (toim.) Etiikkaa ihmistieteille. Helsinki:
Suomalaisen kirjallisuuden seura, 134-136.
Kääriäinen Aino 2003. Lastensuojelun sosiaalityö asiakirjoina. Dokumentoinnin ja tie-donmuodostuksen dynamiikka. Helsingin yliopisto, sosiaalipolitiikan laitoksen tutki-muksia 1/2003.
Laki nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä 633/2010. Saatavilla www-muodossa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100633. Haettu 30.7.2016.
Laki nuorista rikoksentekijöistä 262/1940. Saatavilla www- muodossa:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1940/19400262. Haettu 23.1.2016.
Lastensuojelulaki 417/2007. Saatavilla www-muodossa:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#L5P25. Haettu 23.1.2016.
Lopez Vera 2008. Understanding Adolescent Property Crime using a Delinquent Events Perspective. Deviant Behaviour 29 (7), 581-610.
Manninen Marko 2013. Koulukotiin sijoitettujen nuorten psykiatrinen oirekuva ja en-nuste. Helsinki: Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla www-muodossa:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40713/manninen_vaitoskirja.pdf?seque nce=1. Haettu 30.1.2016.
Moitra Tanusree & Mukherjee Indrami 2010. Does parenting behaviour impacts delin-quency? A comparative study of delinquents and non-delinquents. International journal of criminal justice sciences 5 (2), 274-285.
Muncie, John 1999. Youth and crime: A critical introduction. Lontoo: Sage Publica-tions.
Murray Cathy 2013. Young people's perspectives of being parented in critical situa-tions: teenage non-offenders and desisters speak out. Child & Family social work 18 (4), 467-476.
Nuorisorikostoimikunnan mietintö 2003. Oikeusministeriö, komiteanmietintö 2003:2.
Saatavilla www- muodossa:
http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/20032nuorisorikostoimikunn anmietinto/Files/OMKM_2003_2_Nuorisorikostoimikunnan_mietinto_452s.pdf. Haettu 27.10.2016.
Oikeuslaitos 2014. Saatavilla www- muodossa :
http://www.oikeus.fi/tuomioistuimet/karajaoikeudet/fi/index/rikosasiat/nuoririkoksentek ija.html. Haettu 12.10.2014.
Ojaniemi Pekka & Rantajärvi Kaisa-Maria 2010. Alkuarvionnista suunnitelmalliseen lastensuojelun sosiaalityöhön. Teoksessa Merja Laitinen & Anneli Pohjola (toim.) Asi-akkuus sosiaalityössä. Helsinki: Gaudeamus, 219-247.
Oranen Mikko 2006.Tutkimista ja tunnustelua. Lastensuojelun alkuarvioinnin käytäntö-jä, malleja ja kehittämissuuntia. Alkuarviointi ja avohuolto-työryhmän loppuraportti, Lastensuojelun kehittämis- ohjelma. Saatavilla www-muodossa:
https://www.thl.fi/documents/647345/0/Alkuarviointi+Loppuraportti.pdf/4c1af916-87f3-41b0-bd61-0e9daaea69d8. Haettu 22.7.2016.
Palmer Emma & Gough Kirsty 2007. Childhood experiences of parenting and causal attributions for criminal behavior among young offenders and non-offenders. Journal of applied social psychology 37 (4), 790-806.
Pekkarinen Elina 2010. Stadilaispojat, rikokset ja lastensuojelu: viisi tapaustutkimusta kuudelta vuosikymmeneltä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.
Rantanen Päivi 2004. Nuoruusikä. Teoksessa Irma Moilanen, Eila Räsänen, Tuula Tamminen, Fredrik Almqvist, Jorma Piha & Kirsti Kumpulainen (toim.) Lasten- ja nuo-risopsykiatria. Helsinki: Duodecim, 46-50.
Rauhala Pirkko-Liisa & Virokannas Elina 2011. Sosiaalityön tutkimuksen etiikka, opet-taminen ja tietoarvo. Teoksessa Aini Pehkonen ja Marja Väänänen-Fomin (toim.) Sosi-aalityön arvot ja etiikka. Jyväskylä: PS- kustannus, 235-257.
Reamer Frederic G. 2005. Documentation in Social work: Evolving ethical and risk-management standards. Social work 50 (4), 325-342.
Rostila Ilmari 2001. Tavoitelähtöinen sosiaalityö. Voimavarakeskeisen ongelmanratkai-sun perusteet. Jyväskylän yliopisto.
Rönkä Anna & Sallinen Marjukka 2008. Murrosikäisen perhesuhteet: muutoksia ja jän-nitteitä…Teoksessa Eija Sevón & Marianne Notko (toim.) Perhesuhteet puntarissa. Hel-sinki: Palmenia, 43-71.
Salmi Venla 2012. Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2012. Oikeuspoliit-tisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 113. Helsinki.
Salmi Venla, Suonpää Karoliina & Miialiila Virtanen 2015. Rikollisuuden piirteitä:
nuorisorikollisuus. Teoksessa Rikollisuustilanne 2014, Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa. Helsinki, 198. Saatavilla www-muodossa:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/156334/Katsauksia_4_Rikollisuustilann e_2014_2015.pdf?sequence=2. Haettu 6.3.2016.
Savolainen Jukka, Hinkkanen Ville & Pekkarinen Elina 2007. Lasten rikolliset teot ja niihin puuttuminen. Tutkimus alle 15-vuotiaina poliisin tietoon tulleista rikoksenteki-jöistä Helsingissä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 76. Helsin-ki.
Slomkowski Cheryl, Rende Richard, Conger Katherine J., Simons Ronald L. & Conger Rand D. 2001. Sisters, brothers and delinquency: Evaluating social influence during early and middle adolescence. Child development 72 (1), 271-283.
Smithmyer Catherine M., Hubbard Julie A. & Simons Robert F. 2000. Proactive and reactive aggression in delinquent adolescents: Relations to aggression outcome expec-tancies. Journal of clinical child psychology 29 (1), 86-93.
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. Saatavilla www- muodossa:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301#Pidp3794528. Haettu 23.1.2016.
Sourander Andre, Elonheimo Henrik, Niemelä Solja, Nuutila Ari- Matti, Helenius Hans, Sillanmäki Lauri, Piha Jorma, Tamminen Tuula, Kumpulainen Kirsti, Moilanen Irma & Almqvist Frederik 2006. Childhood predictors of male criminality. A prospec-tive population-based follow-up study from age 8 to late adolescence. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry 45 (5), 578-86.
Tuomi Jouni & Sarajärvi Anneli 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.
Van San Mario 2007. Petty thieves and muggers: How Curacaoan youths in the Nether-lands justify criminal behaviour. Caribbean journal of criminology & social psychology 12 (1/2), 86-113.
Vitulano Michael L., Fite Paula J. & Rathert Jamie L. 2010. Delinquent peer influence on childhood delinquency: The moderating effect of impulsitivity. Journal of psycho-pathology and behavioral assessment 32 (3), 315-322.
Vierula Tarja 2012. Asiakkaiden ja asiakirjojen väliset suhteet lastensuojelussa. Van-hempien näkökulma. Janus 20 (2), 149-167.
LIITTEET