Aineiston mukaan suuren malignisoitumisriskin piirteitä omaavia adenoomia poistettiin run-saasti. Suuria, yli 1 cm halkaisijaltaan olevia adenoomia oli 26,4 %, eli varsin merkittävä määrä.
Adenoomista 34,3 % oli histologiselta rakenteeltaan villoottisia tai tubulovilloottisia eli suuren riskin adenoomia. 1 % poistetuista adenoomista oli kehittynyt jo karsinoomaksi asti. Myös dys-plasian vaikeusaste on yksi malignisoitumisriskiin vaikuttava tekijä ja poistetuista adenoomista 12,4 % dysplasia oli vaikeaa. Mikäli mukaan lasketaan sahalaita-adenoomat, joiden lieväkin dysplasia on kliiniseltä merkitykseltään vaikeaa dysplasiaa vastaava tila, vaikeaa dysplasiaa oli 15,9 %:ssa poistetuista adenoomista. Suuren malignisoitumisriskin adenoomien poistaminen ajoissa vähentää merkittävästi syövän kehittymisen riskiä ja mikäli karsinooma on jo kehitty-nyt, tulee se hoidettua polypektomian yhteydessä.
Kaikista poistetuista muutoksista ei kokotietoa ollut kirjattu ylös, mikä voi johtaa siihen, ettei kaikkia mahdollisesti malignisoitumispotentiaalia omaavia kohteita löydetty. Mikäli tieto pois-tetun muutoksen koosta puuttui, se johtui esimerkiksi muutoksen suoleen katoamisesta poiston yhteydessä. Tällöin muutoksen tarkkaa kokoarvioita ei ole pystytty tekemään. Aineistosta löy-tyi myös toimenpidekertomuksia, jossa toimenpiteen suorittaja ei ollut ottanut kokoon mitään kantaa asiaa perustelematta. Kokotiedon puute hankaloittaa kontrollitähystyksen tarpeen arvi-ointia, koska koko on yksi kontrollointitiheyttä määrittävä tekijä. Mikäli poistettua muutosta ei saatu näytteeksi, myös sen histologia jäi selvittämättä. Tällöin myöskään korkean riskin adenoomista tai mahdollisesta karsinoomasta ei saatu tietoa ja potilaan jatkoseurantapäätökset täytyi tehdä muilla perusteilla.
Lähtökohtaisesti polypektomiassa pyritään siihen, että kaikki tarvittava kudos poistetaan yh-dellä toimenpidekerralla. Tehdyistä polypektomioista jäännöspolyypin poistoja oli vain 4,3 %, mikä on hyvä tulos kirjallisuuteen verrattuna. Tutkimuksissa on havaittu, että varsinkin laaja-alaisten polyyppien poistossa jopa 15,4 %:ssa jää jäännöspolyyppiä jäljelle (Shahidi ym. 2020).
3,1 %:ssa poistossa oli maininta, että polyyppi on poistettu vain osittain ja osassa tapauksissa ratkaisu oli tietoinen. Haastavat olosuhteet tai polyypin suuri koko saattoivat johtaa siihen, että jäännöspolyypin poisto suunniteltiin suoraan uudelle tähystyskerralle. 39 % polyyppien toi-menpidekertomuksista ei ollut suoraan mainittu, onko polyyppi poistettu yhtenä kappaleena vai useassa osassa, eikä tämä aina selvinnyt myöskään patologin lausunnosta.
25 35,3 % poiston täydellisyydestä ei ollut tietoa tai sitä ei ollut selkeästi kirjattu toimenpideker-tomukseen tai patologin lausunnon mukaan poiston radikaliteetista ei voinut saada täyttä var-muutta. Todennäköisesti poisto on tehty kokonaisuudessaan, mutta maininta tästä puuttuu toi-menpidekertomuksesta.
Erilaiset kirjaustavat aiheuttivat ongelmia tiedon keruussa. Osa toimenpiteen suorittaneista lää-käreistä on tehnyt kirjaukset hyvin tarkasti, osalla taas merkinnöissä oli puutteita tätä tutkimusta ajatellen. Usein jotain kerättävää tietoa ei ollut mainittu kertomuksessa ollenkaan. Erityisesti puutteita oli tiedoissa polyypin rakenteesta sekä polypektomian toteutustavassa ja täydellisyy-dessä.
Kaikista polypektomioista 3,8 %:ssa ilmaantui akuutti tai myöhäiskomplikaatio, mikä on vä-häinen määrä suhteessa poistettujen polyyppien määrään. Samalle potilaalle saatettiin tehdä useampia polypektomioita vuosien aikana, mikä itsessään lisää komplikaatioiden riskiä. Tutki-muksessa ilmeni akuutteja verenvuotoja 5 %:ssa toimenpiteistä, joka on hieman enemmän kuin kirjallisuudessa keskimäärin. Tutkimusten mukaan akuutteja vuotoja ilmenee noin 2,8 % poti-laista ja jopa 11,3 % yli 2 cm halkaisijaltaan olevien polyyppien kohdalla. (Ferlitsch ym. 2017).
Tämän tutkimuksen korkea prosenttiosuus voi johtua tietojen keräystavasta, sillä komplikaati-oiksi laskettiin pienetkin kapillaarivuodot, jotka vaativat vähäistä hoitoa tai asettuivat itsestään.
Lievää verenvuotoa, joka voidaan hoitaa jo toimenpiteen aikana, voi ilmaantua polypektomi-assa ilman, että se olisi varsinainen komplikaatio, kuten toimenpiteissä yleensäkin. Myöhäis-komplikaationa esiin tulleita verenvuotoja oli 0,9 % toimenpiteistä, mikä on erinomainen tulos.
Kirjallisuuden mukaan myöhäiskomplikaationa ilmaantuvien verenvuotojen määrä vaihtelee 0,3-6 % välillä, mutta isojen polyyppien kohdalla voi olla jopa 24 % (Dobrowolski ym. 2006).
Tähystyksissä, joissa ilmeni vuotokomplikaatio, 50 % käytettiin profylaktisia toimenpiteitä en-nen polyypin poistoa.
Polyypin suuri koko on verenvuodon riskiä lisäävä tekijä polypektomian yhteydessä. Polyy-peista, joiden poiston aikana komplikaationa ilmeni verenvuoto, 57,9 % oli 1-2 cm halkaisijal-taan, 21,1 % yli 2 cm, 10,5 % alle 1 cm ja 10,5 % halkaisijasta ei ollut tietoa. Verenvuotoja ilmeni siis eniten suurten polyyppien kohdalla. Poistetuista muutoksista suurin osa, 44,5 % oli sessiilejä, mikä lisää riskiä polypektomian vuotokomplikaatioille. Määrä ei välttämättä ole täy-sin oikein, sillä 38,4 % poistetun muutoksen rakenteesta ei ollut kirjattu tietoa toimenpideker-tomukseen. Jonkinlaisen käsityksen tästä saattoi saada otettujen valokuvien perusteella, mutta
26 usein kuvistakaan ei sitä pystynyt päättelemään. Vaikeaa dysplasiaa esiintyi 5,5 % poistetuista muutoksista. Poistetuista muutoksista 25,2 % sijaitsi suoliston oikeanpuoleisissa osissa, eli nou-sevassa koolonissa tai umpisuolessa, missä suolen limakalvo on ohuempi kuin muualla suolis-tossa. Tämä tekee poistosta vaativampaa ja riski komplikaatiolle on suurempi kuin suoliston muissa osissa. Myös useamman polyypin poistaminen samalla kerralla lisää verenvuodon ris-kiä. 68 % toimenpiteistä, joissa ilmeni verenvuoto, poistettiin useampi kuin yksi polyyppi sa-malla kertaa. Kaikista tähystyksistä, joissa oli käytössä varfariinilääkitys, 5,5 % ilmeni toimen-piteen yhteydessä vuotokomplikaatio. Potilaiden INR-arvot vaihtelivat välillä 1,3-1,6, jolloin varfariinilääkitys on suositusten mukaisesti tauotettu ennen toimenpidettä. Varfariinilääkityk-sen käyttö on vuotokomplikaatioita lisäävä tekijä, mutta tässä tutkimuksessa verenvuotoja oli vähän suhteessa siihen, kuinka paljon varfariinilääkitystä oli käytössä. Akuuttien verenvuotojen hoitona ei tarvittu kertaakaan verensiirtoja, mikä osoittaa, että verenvuodot eivät olleet hemo-dynaamisesti merkittäviä. Myöskään leikkaushoitoa verenvuotoihin ei tarvittu. Myöhäis-komplikaatioita saaneista potilaistakin vain yksi tarvitsi verensiirtoja.
Perforaatiolle altistavat samat tekijät kuin verenvuodolle, polyypin suuri koko, sessiili rakenne, vaikea dysplasia, polyypin sijaitseminen suoliston oikeanpuoleisissa osissa ja useamman po-lyypin poistaminen samalla kertaa (Paspatis ym. 2014). Akuutteja perforaatioita tutkimusai-neistossa oli vain yksi. Kyseisen potilaan kohdalla perforaation mahdollisuutta osattiin odottaa etukäteen, koska poistettava polyyppi oli iso kooltaan ja hankala rakenteeltaan. Kyseessä oli tubulaarinen lievä dysplasian adenooma, joka sijaitsi laskevassa koolonissa. Syntynyt perforaa-tio hoidettiin onnistuneesti kirurgisesti.
Polypektomia on yleinen toimenpide, jolla pyritään ehkäisemään paksu- ja peräsuolisyövän ke-hittymistä ja siten vähentämään kalliiden ja usein heikkoihin tuloksiin johtavien myöhäishoito-jen tarvetta. Riskit komplikaatioille ovat olemassa, mutta tämän tutkimuksen mukaan kompli-kaatioita ilmaantui vähän suhteessa siihen, että merkittävä osa poistetuista muutoksista oli isoja, suuren malignisoitumisriskin polyyppeja. Yleisesti merkittävää osaa vain biopsoimalla poistet-tuja polyyppeja ei merkitä polypektoimioiksi. Siten todellisuudessa poistettu polyyppeja on enemmän, mikä puolestaan vielä vähentää prosentuaalisesti komplikaatioiden määrää. Vaikka löydettyjen adenoomien jatkoseuranta vaatii toistuvia tähystyksiä ja siten terveydenhuollon re-sursseja, nykykäsityksen mukaan polypektomiat ovat silti kannattava syövän ehkäisyn muoto.
27