Tällä hetkellä Itä-Suomen yliopistossa opiskelevat hammaslääketieteen opiskelijat kokivat hammashoitopelkoon liittyvät tiedot ja taidot tärkeiksi. Opiskelijat suhtautuivat
hammashoitopelkoisten potilaiden auttamiseen myönteisesti. Havaittiin, että kun kliiniset opinnot etenevät yhä useampi saa jonkinlaista kokemusta pelkopotilaan hoitamisesta, ja viidennen
vuosikurssin opiskelijoista jo lähes kaikille oli kertynyt kokemusta pelkopotilaista. Lisäksi opiskelijat pitivät pääsääntöisesti hammashoitopelon opiskelua tärkeänä osana hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoa. Opiskelijoista monet kokivat, että jo kahteen kertaan Itä-Suomen yliopistossa valinnaisena opintojaksona järjestetty Pelkäävän potilaan kohtaaminen -kurssi, oli hyödyllinen. Moni kuitenkin kaipasi Pelkäävän potilaan kohtaaminen -kurssilta ja muulta opetukselta enemmän konkreettisia taitoja pelkopotilaan hoitoon.
Tutkimuksen vastausprosenttia (48 %) voidaan pitää suhteellisen hyvänä, joten tulokset kuvaavat hyvin Itä-Suomen yliopiston opiskelijoiden suhtautumista hammashoitopelkoon ja siihen liittyvään
opetukseen. Korkea vastausprosentti oli yksi tutkimuksen vahvuuksista. Lisäksi tutkimuksen
vahvuutena voidaan pitää avoimia kysymyksiä, joihin saatiin paljon vastauksia. Tutkimuksessa nousi hyvin esille eri vuosikurssien näkemyksiä hammashoitopelosta, koska kaikilta vuosikursseilta saatiin vastauksia. Tämän tutkimuksen otanta oli silti melko pieni ottaen huomioon, että kysely teetettiin vain yhden suomalaisen yliopiston hammaslääketieteen opiskelijoille. Jotta voitaisiin tehdä päätelmiä tai suosituksia, millaista hammashoitopelkoon keskittyvää opetusta hammaslääketieteen opiskelijoille pitäisi tarjota, tulisi myös muiden yliopistojen opiskelijoiden näkemyksiä sekä opetushenkilöstön näkemyksiä asiasta selvittää.
Haasteena tulosten tulkitsemisen kannalta voidaan pitää sitä, että opintojen aloitusvuosi ei välttämättä kerro, missä vaiheessa opintoja opiskelija on. Tosin pääsääntöisesti hammaslääketieteen
koulutusohjelmassa edetään suunnitellun opetussuunnitelman aikataulun mukaan, joten lähes kaikkien opiskelijoiden kohdalla opintojen aloitusvuodesta voidaan päätellä myös, missä vaiheessa opinnot ovat.
Tässä tutkimuksessa todettiin, että hammaslääketieteen opiskelijat suhtautuvat positiivisesti pelkopotilaiden hoitamiseen, mikä vastaa myös Korpelan ym. (2019) tuloksia. Opiskelijoiden halu auttaa pelkopotilaita oli korkea, joten motivaatiota oppia hoitamaan pelkopotilaita luultavasti löytyisi.
Vastaavasti yhteneväinen tulos Korpelan ym. (2019) kanssa oli myös, että konkreettisten käytännön taitojen opettelu olisi opiskelijoiden mielestä tärkeä osa hammashoitopelkoa käsittelevää opetusta.
Korpelan ym. (2019) tutkimuksessa otanta koostui yhden yliopiston opiskelijoista kuten tämän opinnäytetyönkin tutkimuksessa.
Nuori hammaslääkäri -tutkimuksen (2017) perusteella suomalaisista yliopistoista valmistuneiden hammaslääkärien valmiudet potilaan kohtaamiseen ja pelkopotilaiden hoitoon oman arvionsa mukaan olivat hyvät. Nuori hammaslääkäri -tutkimuksen pohjalta on kuitenkin vaikea arvioida, koettiinko hammashoitopelkoon liittyvät valmiudet riittäväksi siksi, että pelkopotilaiden kanssa pärjättiin todellisuudessa hyvin, vai eivätkö vastavalmistuneet vain tiedostaneet hammashoitopelon laajuutta ilmiönä. Hammashoitopelkoon liittyvät valmiudet saatettiin kokea riittäväksi myös, koska usein hoitotilanteesta pelkopotilaan kanssa pystytään selviytymään jollain keinolla, vaikka potilaalle ei jäisikään positiivisia mielikuvia käynnistä. Sen sijaan, jos hammaslääkäri ei onnistu jossakin konkreettisessa operaatiossa kuten hampaan poistossa, voidaan tämä kokea selkeämmin itsestä johtuvaksi heikkoudeksi. Tässä opinnäytetyössä on opiskelijoiden kokemuksiin omista taidoistaan voinut vaikuttaa kyselylomakkeen vastaamishetken läheisyyteen ajoittuneet potilaiden
hoitokokemukset ja se, että laajaa kokemuspohjaa pelkopotilaiden hoitamisesta ei ole vielä
opiskelijoille kehittynyt. Jos esimerkiksi viimeisin pelkopotilaan kohtaaminen on sujunut hyvin, koetaan omat valmiudet hyviksi. Nuori hammaslääkäri -tutkimuksessa (2017) niiden vastaajien osuus, jotka kertoivat saaneensa opinnoista ”sopivasti valmiuksia” hammashoitopelon hoitoon vastaa
prosentuaalisesti kohtalaisen hyvin niitä opiskelijoita, jotka tässä opinnäytetyössä kokivat
tietämyksensä hammashoitopelon esiintyvyydestä, etiologiasta ja hoitomahdollisuuksista vähintään kohtalaisiksi.
Williams ym. (2016) mukaan hammashoitopelon hoitokeinoja opetettaessa, hammaslääkäreiden pitää kokea keinojen oikeasti olevan tehokkaita. Muutoin hoitokeinojen käyttö tutkitusti jää vähälle.
Hammaslääkärit siis käyttävät keinoja, joiden he uskovat tehoavan, siksi tieteellinen tutkimusnäyttö eri hoitokeinojen taustalla on myös tärkeää. Toisaalta tulisi pitää mielessä, että jokainen potilas on yksilö,
ja jos jostakin hoitokeinosta huomataan olevan apua yksittäisen potilaan hoidossa, kannattaa tällaiseen hoitokeinoon yleensä tarttua. Tämä pätee yksinkertaisten hoitokeinojen kuten
toimenpiteiden selittämisen tai musiikin kuuntelun kohdalla, joista potilaalle ei voi aiheutua haittaa, eivätkä kustannukset nouse esteeksi. Pelkopotilaiden hoidossa olisi hyvä edetä niin sanotusti maalaisjärjellä, mutta toisaalta tiedostaa, että joskus tarvitaan jämerämpiäkin keinoja. Tämän
opinnäytetyönkin tutkimuksessa havaittiin, että opiskelijat kaipasivat enemmän konkreettisia keinoja pelkopotilaiden auttamiseen. Toisaalta, jos olemassa olevia pelon lievityskeinoja osattaisiin soveltaa sekä kohdentaa paremmin ja opetuksessa painotettaisiin nimenomaan joustavaa potilaskohtaista keinojen käyttöä, voisi harvempi opiskelija enää kaivata näitä selkeitä niin sanottuja rautalankamalleja pelkopotilaiden hoitoon.
Olisi tärkeää, että hammaslääkärit mieltäisivät myös yksinkertaiset keinot, kuten kuuntelun ja hyvän kommunikaation, pelon lievityskeinoiksi, jolloin niiden tietoinen käyttö mahdollisesti tehostaisi
keinojen vaikutusta. Olisi hyvä saada kaikkien hammaslääkärien tietoisuuteen, että hammashoitopelko voi syntyä hyvinkin pienen asian seurauksena. Esimerkiksi jo yksi ikävä hammashoitokäynti voi johtaa seuraavien käyntien välttelyyn. Vaikka hammaslääkäri ei siis olisi erityisen kiinnostunut pelkopotilaiden hoitamisesta, täytyisi hänen vähintäänkin kyetä toimimaan niin, että hän ei aiheuttaisi kenellekään pelkoa. Lisäksi olisi tärkeää, että jokainen hammaslääkäri tunnistaisi pelkäävän potilaan, jolloin oman osaamisen tai jopa kiinnostuksen puutteen vuoksi, potilas osattaisiin ohjata toiselle hammaslääkärille.
Olisi myös tärkeää, että hammaslääkärit lähettäisivät vaikeimmat tapaukset eteenpäin matalalla kynnyksellä, jos potilas tarvitsee sellaista apua pelkonsa kanssa, jota hammaslääkäri ei pysty ammattinsa pohjalta tarjoamaan.
Vaikka hammashoitopelko voi syntyä helposti, voidaan potilasta joskus myös auttaa melko helposti suhtautumalla potilaan pelkoon oikealla asenteella. Jotta hammashoitopelko ilmiönä vähenisi, täytyisi uusien pelkojen kehittymistä pystyä estämään sekä pystyä auttamaan tehokkaasti niitä, jotka pelosta jo kärsivät. Tämän mahdollistamiseksi tulisi hammashoitopelkoon ja sen hoitamiseen liittyvä opetus suunnitella niin, että se vastaisi suurimman osan opiskelijoista oppimistarpeita huomioiden myös kokeneempien kollegoiden mielipiteet siitä, millaisia valmiuksia työelämässä tarvitaan pelkopotilaiden kohtaamiseen. Yksi keino lisätä opetusta hammashoitopelosta olisi se, että jokainen opiskelija saisi opintojensa kliinisessä vaiheessa hoidettavakseen potilaan, joka pelkää hammashoitoa. Tällöin
arvioinnin tulisi myös perustua siihen, kuinka opiskelija pelkopotilaan hoitaa. Opetuspotilaiden valinta tosin voisi olla haasteellista, koska potilas ei saisi olla opiskelijalle liiankaan haastava, ellei kokeneen opettajan tukea ole riittävästi saatavilla. Myös pelkopotilaiden hoitoon keskittyneen hammaslääkärin työn seuraaminen voisi olla keino lisätä opiskelijoiden saamaa hammashoitopelkoon liittyvää
opetusta. Esimerkiksi jo yhden työpäivän seuraamisen aikana opiskelija näkisi useamman pelkopotilaan kohtaamisen kokeneemman ammattilaisen suorittamana.
Sen perusteella, että Itä-Suomen yliopiston hammaslääketieteen opiskelijoista opintojensa
loppuvaiheessa olevilla opiskelijoilla lähes kaikilla oli kokemusta pelkäävän potilaan kohtaamisesta, voitaisiin sanoa, että opetus, tai opiskelujen aikaiset kokemukset työelämästä, takaavat lähes kaikille opiskelijoille mahdollisuuden harjoitella pelkopotilaan kohtaamista. Parempiin oppimistuloksiin voitaisiin ehkä päästä, jos pelkopotilaan kohtaamistilanteista keskusteltaisiin niiden aikana tai jälkikäteen opettajan tai kokeneemman kollegan kanssa.
Hammashoitopelon esiintyvyyteen ja seurauksiin liittyviä tutkimuksia on julkaistu melko paljon, mutta edelleen olisi tärkeää tutkia enemmän, millaisilla keinoilla potilaita pystytään parhaiten auttamaan.
Tulisi myös tutkia enemmän millaista olisi tehokas opetus, kun aiheena on hammashoitopelko. Jotta hammashoitopelkoon keskittyvän opetuksen mahdollisia positiivisia vaikutuksia yhteiskunnallisesti voitaisiin arvioida, täytyisi opetusta ensin lisätä hammaslääketieteen lisensiaatin koulutukseen ja tämän jälkeen tehdä laajoja tutkimuksia väestön keskuudessa useiden vuosien ajan.
Kattavampi ja tarkemmin suunniteltu opetus hammashoitopelosta ja sen hoitomahdollisuuksista todennäköisesti johtaisi pelon negatiivisten seurausten vähenemiseen pelkäävien henkilöiden
kohdalla. Kun pelkopotilaiden pelko osattaisiin hoitaa ajoissa tai, jos hammashoitopelkoa pystyttäisiin jopa ehkäisemään, saataisiin todennäköisesti isot taloudelliset säästöt, kun pelkäävien potilaiden hampaistojen kunto ei täysin romahtaisi. Hyvät valmiudet pelkopotilaiden hoitoon voivat myös auttaa hammaslääkäreitä kestämään paremmin työn kuormittavuutta etenkin uran alkuvaiheessa.
Lähteet
Armfield J. M. Development and psychometric evaluation of the index of dental anxiety and fear (IDAF-4C+). Psychological Assessment 2010; 2:279–287.
Armfield J. M. The extent and nature of dental fear and phobia in Australia. Australian Dental Journal 2010; 4:368–377.
Armfield J. M., Heaton L. J. Management of fear and anxiety in the dental clinic: a review. Australian Dental Journal 2013; 4:390–407.
Armfield J. M., Slade G. D., Spencer A. J. Are people with dental fear under-represented in oral epidemiological surveys? Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiolgy. 2009; 6:495–500.
Asl A. N., Shokravi M., Jamali Z., Shirazi S. Barriers and drawbacks of the assessment of dental fear, dental anxiety and dental phobia in children: a critical literature review. Journal of Clinical Pediatric Dentistry 2017; 6:399–423.
Baron R. S., Logan H., Kao C. F. Some variables affecting dentists' assessment of patients' distress.
Health Psychology 1990; 2:143–153.
Bernson J. M., Hallberg L. R.-M., Elfström L. M., Hakeberg M. Making dental care possible – a mutual affair. A grounded theory relating to adult patients with dental fear and regular dental treatment.
European Journal of Oral Sciences 2011; 5:373–380.
Boman U. W., Lundgren J., Berggren U., Carlsson S. G. Psychosocial and dental factors in the maintenance of severe dental fear. Swedish Dental Journal 2010; 3:121–127.
Brahm C.-O., Lundgren J., Carlsson S., Nilsson P., Hultqvist J., Hägglin C. Dentists’ skills with fearful patients: education and treatment. European Journal of Oral Sciences 2013; 3:283–291.
Brunick A., Clark M. Nitrous oxide and oxygen sedation: an update. The Dental Assistant 2010; 4:22–
32.
Facco E., Zanette G., Casiglia E. The role of hypnotherapy in dentistry. Journal of the Society for the Advancement of Anaesthesia in Dentistry 2014; 1:2–6.
Facco E., Zanette G., Favero I., Bacci C., Sivolella S., Cavallin F., Manani G. Toward the validation of Visual Analogue Scale for anxiety. Anesthesia Progress 2011; 1:8–13.
Friis-Hasche E., Boeskov Ozhayat E. Psykologiske observationer og diagnoser i odontologisk klinik.
Suomen Hammaslääkärilehti 2015; 5:22–29.
Gordon D., Heimberg R. G., Tellez M., Ismail A. I. A critical review of approaches to the treatment of dental anxiety in adults. Journal of Anxiety Disorders 2013; 4:36–378.
Helsingin yliopiston hammaslääketieteen opintojen koulutustarjonta 2020–2021. WebOodi. Internet-osoitteessa:
https://weboodi.helsinki.fi/hy/vl_kehys.jsp?Kieli=1&MD5avain=&vl_tila=4&Opas=7041&Org=1167179 20&KohtTyypHierSulj=37. Luettu 4.2.2021.
Hill K. B., Hainsworth J. M., Burke F. J. T., Fairbrother K. J. Evaluation of dentists’ perceived needs regarding treatment of the anxious patient. British Dental Journal 2008; 13:1–5.
Humphris G. M., Freeman R., Campbell J., Tuutti H., D’Souza V. Further evidence for the reliability and validity of the Modified Dental Anxiety Scale. International Dental Journal 2000; 6:367–370.
Humphris G. M., Hull P. Do dental anxiety questionnaires raise anxiety in dentally anxious adult patients? A two-wave panel study. Primary Dental Care 2007; 1:7–11.
Hupp J. R., Edward E., Tucker M. R. Contemporary Oral and Maxillofacial Surgery. 2018. Elviser.
Hägglin C., Berggren U., Hakeberg M., Hällstrom T., Bengtsson C. Variations in dental anxiety among middle-aged and elderly women in Sweden: a longitudinal study between 1968 and 1996. Journal of Dental Research 1999; 10:1655–1661.
Höglund M., Bågesund M., Shahnavaz S., Wårdh I. Evaluation of the ability of dental clinicians to rate dental anxiety. European Journal of Oral Sciences 2019; 5:455–461.
Itä-Suomen yliopiston hammaslääketieteen opinto-opas 2020–2021. Internet-osoitteessa:
https://kamu.uef.fi/student-book/terveystieteiden-tiedekunta-hammaslaaketieteen-opinto-opas-2020-2021/. Luettu: 1.2.2021.
Kani E., Asimakopoulou K., Daly B., Hare J., Lewis J., Scambler S., Scott S., Newton J. T. Characteristics of patients at - tending for cognitive behavioural therapy at one UK specialist unit for dental phobia and outcomes of treatment. British Dental Journal 2015; 10:501–506.
Kankaala T., Kela J., Tolvanen M., Käkilehto T., Rajavaara P., Niskanen L., Pohjola V., Tiira K., Anttonen V.
Koiran läsnäolon vaikutus pelkäävän potilaan hammashoitotilanteeseen. Suomen hammaslääkärilehti 2020; 7:28–35.
Koivumäki J., Auero M., Eerola A., Karaharju-Suvanto T., Kottonen A., Meriläinen-Vapola S., Näpänkangas R., Savanheimo N., Suominen L., Tolvanen M. Nuori hammaslääkäri 2017 – tutkimusraportti. 2017. Suomen hammaslääkäriliitto.
Korpela I., Vaununmaa K., Tolvanen M., Suominen A., Freeman R., Lahti S. Dental students᾽ and patients᾽perceived importance and knowledge of dental anxiety. European Journal of Oral Sciences 2019; 4:515–521.
Kulich K. R., Berggren U., Hallberg. L. R.-M. Model of the dentist-patient consultation in a clinic specializing in the treatment of dental phobic patients: a qualitative study. Acta Odontologica Scandinavica 2000; 2:63–71.
Kurki P., Honkalampi K., Korhonen M., Lahti S., Suominen A. L. Hammashoitopelon psykologinen hoito aikuisilla. Suomen hammaslääkärilehti 2019; 5:28–37.
Lahti S., Vehkalahti M. M., Nordblad A., Hausen H. Dental fear among population aged 30 years and older in Finland. Acta Odontol Scand 2007; 2:97–102.
Liinavuori A., Tolvanen M., Pohjola V., Lahti S. Changes in dental fear among Finnish adults: a national survey. Community Dentistry and Oral Epidemiology 2016; 2:128–134.
Luoto A, Tolvanen M, Pohjola V, Rantavuori K, Karlsson L, Lahti S. A longitudinal study of changes and associations in dental fear in parent/adolescent dyads. International Journal of Paediatric Dentistry 2017 6:506–513.
Luoto A., Tolvanen M., Rantavuori K., Pohjola V., Karlsson L., Lahti S. Individual changes in dental fear among children and parents: a longitudinal study. Acta Odontologica Scandinavica 2014; 8:942–947.
Luoto A., Tolvanen M., Rantavuori K., Pohjola V., Lahti S. Can parents and children evaluate each other’s dental fear? European Journal of Oral Sciences 2010; 3:254–258.
Nicolas E., Collado V., Faulks D., Bullier B., Hennequin M. A national cross-sectional survey of dental anxiety in the French adult population. BMC Oral Health 2007; 10:7–12.
Oulun yliopiston opinto-oppaat, hammaslääketiede 2020–2021. Internet-osoitteessa:
https://www.oulu.fi/opiskelijalle/tiedekuntien-opinto-oppaat#6196. Luettu: 4.2.2021.
Picciani BLS, dos Santos BM, Silva-Júnior GO, Marinho MA, Papa EG, Faria MDB, Bastos LF, de Gouvêa CVD. Contribution of benzodiazepines in dental care of patients with special needs. Journal of Clinical and Experimental Dentistry 2019; 12:e1170–e1174.
Pine C. M., McGoldrick P. M. Application of behavioural sciences teaching by UK dental undergraduates. Eur J Dent Educ 2000; 4:49–56.
Pohjola V., Lahti S., Suominen-Taipale L., Hausen H. Dental fear and subjective oral impacts among adults in Finland. European Journal of Oral Sciences 2009; 3:268–272.
Pohjola V., Lahti S., Vehkalahti M. M., Tolvanen M. & Hausen H. Association between dental fear and dental attendance among adults in Finland. Acta Odontologica Scandinavica 2007; 4:224–230.
Rantavuori K., Lahti S., Hausen H., Seppä L., Kärkkäinen S. Dental fear and oral health and family characteristics of Finnish children. Acta Odontologica Scandinavica, 2004; 4:207–213.
Strøm K., Rønneberg A., Skaare A. B., Espelid I., Willumsen T. Dentists’ use of behavioural management techniques and their attitudes towards treating paediatric patients with dental anxiety. European Archives of Paediatric Dentistry 2015; 4:349–355.
Thomson W., Locker D., Poulton R. Incidence of dental anxiety in young adults in relation to dental treatment experience. Community Dentistry and Oral Epidemiology 2000; 4:289–294.
Turun yliopisto, opinto-opas, hammaslääketieteen koulutusohjelma 2020–2021. Internet-osoitteessa:
https://opas.peppi.utu.fi/fi/ohjelma/15242. Luettu 4.2.2021.
Williams K. A., Lambaria S., Askounes S. Assessing the attitudes and clinical practices of Ohio dentists treating patients with dental anxiety. Dentistry Journal 2016; 4:1–7.
World Health Organisation. ICD-10 2019. Internet-osoitteessa:
https://www.who.int/standards/classifications/classification-of-diseases. Luettu 25.1.2021.
Öhman A, Mineka S. Fears, phobias, and preparedness: toward an evolved module of fear and fear learning. Psychological Review 2001; 3:483–522.