Virpi Kankaanpää
Ammattikorkeakouluinsinööriltä odotetaan paljon: käytännön teknisiä taitoja, teoreettista näkemystä, kansainvälistä osaamista, johtamistaitoja, uuden tiedon soveltamista, palvelu-alttiutta ja innovatiivisuutta. Tekniikan alan ihmiseltä vaadittavan tiedollisen ja toiminnallisen osaamisen määrä on valtava. Kansainvälistyminen ja liiketaloudellisesti korostunut toimin-taympäristö asettavat uusia haasteita tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijoille. Käsittelen tässä artikkelissa tietotekniikan alan opinnäytetöitä viestinnän ja raportoinnin kannalta.
Lähestyn aihetta erityisesti tietotekniikan opinnäytetyöprosessin ja -raportoinnin näkökul-masta. Aluksi kerron opinnäytetyöskentelyn kontekstista ja reunaehdoista. Sen jälkeen tar-kastelen ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden yleisten ja tietotekniikan insinöörin koulutusohjelmakohtaisten viestintään liittyvien kompetenssien ilmentymistä opinnäytetyö-prosessissa. Projektitaitojen osaaminen korostuu insinöörin työnkuvassa, joten tarkastelen opinnäytetyöviestintää projektiviestinnän näkökulmasta. Lopuksi luon katsauksen siihen, mi-ten opinnäytetyö viestintämuotoineen sijoittuu tämän päivän tieto- ja viestintäteknologisiin vaatimuksiin ja heitän pohdittavaksi muutamia ajatuksia opinnäytetyön uusista dokumentoin-timuodoista.
MIKä ON TIETOTEKNIIKAN OPINNäyTETyö?
Tietotekniikan insinöörin tutkinnon laajuus on 240 op ja kesto on noin 4 vuotta. Tutkintonimike on insinööri (AMK). Opinnäytetyö on 18 opintopisteen1 kokonaisuus, ja se sijoittuu neljänteen eli viimeiseen opiskeluvuoteen. Turun ammattikorkeakoulun opinto-oppaassa (2006) määritel-lään tietotekniikan opinnäytetyön tavoitteiksi ja sisällöksi seuraavaa: ”Osoittaa valmius sovel-taa tietoja ja taitoja tavoiteammattiin liittyvässä asiantuntijatehtävässä. Opinnäytetyö laadisovel-taan ammatin tehtäväalueeseen liittyvästä aiheesta. Työn on oltava teettäjälle hyödyllinen ja sen on osoitettava tekijän perehtymistä kyseiseen alaan.” Opinto-oppaaseen määritellyt reunaehdot ovat hyvin väljät, mutta ammattikorkeakoululain hengen mukaiset.
1 Turun ammattikorkeakoulun tietotekniikan koulutusohjelmassa opinnäytetyön laajuus on 18 opintopistettä, vaikka yleisempi laajuus on 15 opintopistettä.
Opinnäytetyö voi olla kehittämistehtävä, tuotekehitys- tai selvitystyö. Se voi olla lait-teen tai sovelluksen suunnittelua, toteutusta ja testausta. Tietotekniikan opinnäytetyö on työelämän tarpeista nouseva käytännön työ, johon liittyy opiskelijan ammattitaidollinen kehittymisprosessi. Opiskelijat tekevät hyvin monipuolisia, erilaisia toimeksiantoja, sillä tietotekniikan alan työnkuvia on paljon. He ovat itse vastuussa opinnäytetyön aiheen hank-kimisesta. Hyvin usein opinnäytetyön aihe nousee harjoittelun yhteydessä työnantajalta.
Monet opiskelijat etsivät aiheita työpaikoiltaan tai etsivät työpaikkaa opinnäytetyöpanoksen tarjoamisen avulla.
Isoissa elektroniikka- ja tietotekniikka-alan yrityksissä on yleensä hyvin toimivat opin-näytetyön teettämiseen liittyvät käytännöt, jolloin opiskelija pystyy sujuvasti tekemään työn ja saattamaan sen loppuun. Hän saa kokenutta ohjausta toimeksiantajaltaan työpaikalla.
Opinnäytetyöprosessin laadukkuus ei tietenkään saisi olla kiinni toimeksiantajan taidoista ohjata työtä. Käytännössä tekniikan alalla on vahvana perintönä mestari-oppipoika-asetel-ma, jolloin työpaikan tai toimeksiantajan panoksella saattaa olla merkityksensä lopputulok-seen.
yksi opinnäytetyö on 480 tunnin työpanos, joka sisältää myös opinnäytetyöraportin kirjoittamisen. Opinnäytetyön aiheen määrittelyvaihe on varsin kriittinen kohta: Kyetäänkö rajaamaan työn aihe sellaiseksi, että se on mahdollista tehdä annetuissa rajoissa? Opin-näytetyö voidaan tehdä yksilö- tai parityönä. Niitä voidaan tehdä useita samasta aihepii-ristä, mitä tapahtuu varsinkin isoissa yrityksissä. Myös eri alojen opiskelijat voivat tehdä yhteistyötä, jolloin saadaan laajempaa toimintaa ja tietoa. Turun ammattikorkeakoulu on pa-nostanut monialaiseen toimintaan jakamalla koko organisaation monialaisiin tulosalueisiin.
Näin esimerkiksi liiketalouden, tietojenkäsittelyn ja tietotekniikan opiskelijoiden yhteiseloa on voitu tukea luomalla yhteinen opintojaksotarjotin, jolta kaikki voivat valita opintojaksoja tutkintoonsa. Tällaisen toiminnan käynnistäminen ja käytäntöön saattaminen on pitkäaikai-nen prosessi, jonka hedelmistä syksyllä 2006 on saatu hiljalleen ruveta nauttimaan. Toimiva monialainen yhteiselo tullee näkymään myös opinnäytetöiden aihealueissa aikanaan. Joita-kin eri alojen opiskelijoiden yhteisiä opinnäytetöitä on jo tehty. Opinnäytetyöryppäissä tai -hankkeissa on hyvät mahdollisuudet eri alojen opiskelijoiden yhteistyöhön.
TOIMEKSIANTAJAN NäKöKULMA OPINNäyTETyöPROSESSIIN
Ammattikorkeakouluilla on aluekehittämistehtävä, minkä pitäisi näkyä erityisesti toimivana yh-teistyönä pienten ja keskisuurten yritysten kanssa. Ammattikorkeakoulut ovat osa alueellista innovaatioympäristöä. Tietoyhteiskuntaraportin (2006, 8) mukaan kasvuyritysten ja luovien persoonallisten kykyjen houkutteleminen toimimaan yhdessä kehitysohjelmien puitteissa on keino kehittää alueen vetovoimaisuutta. Houkuttelevan ympäristön kehittämisessä tarvitaan kulttuurien, kielten, osaamisalojen ja yritysten monipuolisuutta. Toimiva yhteistyöjärjestelmä johtaa sekä teknologiseen että taloudelliseen menestykseen.
Vuonna 2005 Turun ammattikorkeakoulussa valmistui 1517 opinnäytetyötä (AMKOTA 2006), joten ammattikorkeakoulun opiskelijat tekivät noin 628 000 tuntia töitä niiden parissa.
78 % kaikista opinnäytetöistä toteutettiin hankkeistettuina, jolloin ne tehtiin suoraan alueellisen elinkeinoelämän tai julkisen sektorin tarpeisiin. Vuosien 2005 ja 2006 tietotekniikan opinnäy-tetöistä lähes kaikki olivat hankkeistettuja.
Pk-yritykset ovat kiinnostuneita yhteistyöstä ammattikorkeakoulujen kanssa. Keväällä 2006 Salon seudun ICT-alan yrityksille tehdyn kyselyn mukaan yritykset olivat erittäin kiin-nostuneita tekemään yhä enemmän yhteistyötä Turun ammattikorkeakoulun ja muiden kor-keakoulujen kanssa. yritykset haluaisivat muun muassa ammattikorkeakoulun järjestävän koulutusta tai koulutustapahtumia nykyiselle henkilökunnalleen. Toivottiin myös selkeää tuo-tannon ja tuotantotekniikan kehittämistä. Salon seudun ICT-alan yritykset painottivat toiveis-saan erityisesti sitä, että opiskelijat tutustuisivat projektiluontoisiin tehtäviin jo opiskeluaikana.
Projektienhallinta koettiin hyvin tärkeäksi osaamisalueeksi, koska nykyisin suuri osa yritysten toiminnasta on projektimuotoista. Opiskelijoiden toivottiin olevan itsenäiseen suunnitteluun ja työskentelyyn tottuneita sekä yrittäjämäisesti ajattelevia. (Välimaa 2006, 25.)
Kyselytutkimuksen tulokset osoittivat, että edellytykset toimivaan yritysyhteistyöhön ovat olemassa; nyt niitä pitää ruveta systemaattisesti kehittämään. Opinnäytetyöt voisivat olla yhä enenevässä määrin ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyötä tai palvelutoimintaa.
Tuotteistetusta opinnäytetyötoiminnasta voisivat toimeksiantajat olla myös valmiita maksa-maan. Kuilua kysynnän ja tarjonnan välissä kasvattavat yrityselämän ja koulutusorganisaation erilaiset käytännön toimintatavat. Ammattikorkeakoulut voisivat tehdä toiminnan mahdollisim-man yksinkertaiseksi ja läpinäkyväksi, jotta yrittäjän tai työelämän edustajan olisi helppo ottaa yhteyttä ja tehdä yhteistyösopimuksia.
Ammattikorkeakoulun tulisi panostaa selkeään (markkinointi)viestintään myös opinnäy-tetöiden teettämismahdollisuudesta. Voidaanko opinnäytetöistä saada laadukas, jopa myy-tävissä oleva tuote? Ajatukseen liittyy monia pedagogis-filosofisia seikkoja, mutta keskityn tässä konkreettiseen toimintaan. Käytännössä asiaan liittyy viestinnällinen puoli: monet työ-elämän edustajat eivät vielä tiedä, mikä on ammattikorkeakoulun opinnäytetyö tai mitä sen toimeksiantajana toimiminen tarkoittaa todellisuudessa. Siksi ammattikorkeakoulu voisi luo-pua omasta jargonistaan ja puhua toimeksiantajan ymmärtämää kieltä. Salossa selkeytettiin opinnäytetyöprojektin kuvaus potentiaaliselle toimeksiantajalle hyvin yksinkertaiseen muotoon (kuvio 1). yhteistyöhön ryhtyvät työelämän edustajat haluavat kuulla mahdollisimman selke-ästi myös sen, mihin he sitoutuvat ryhtyessään opinnäytetyön toimeksiantajaksi. yhteisten pelisääntöjen luominen ja niistä viestiminen selkeyttää toimintaa sekä toimeksiantajan että opiskelijan ja koulun kannalta.
KUVIO 1. Opinnäytetyöprojektin yksinkertaistettu kulku.
Koordinoidusti hankkeistettujen opinnäytetöiden tutkimus- ja kehittämismahdollisuu-det ovat suuremmat kuin yksittäisten opinnäytetöiden. Hankkeissa tai ryppäissä voi tiedosta muodostua oikeasti kumuloituvaa. Opiskelijatkin saisivat viimeistään tässä vaiheessa oppia käytännössä yrityselämän oikeita työskentelytapoja. ICT-alan työt jakautuvat tyypillisesti hank-keisiin, projekteihin, osaprojekteihin ja vaiheisiin (Forselius, Karvinen et Kosonen 2005, 11).
Työntekijän oma työ on aina kytketty muiden toimintaan. yhtä työtä voidaan jatkaa, kehittää tai päättää. Esimerkiksi oma suunnittelutyö voi perustua toisen henkilön tekemiin määrittelyihin.
Kansainvälisyys tuo omat haasteensa. Projektityössä yhtenä toimijana oleva tiimi voi-kin olla toisella puolen maapalloa, vaikkapa Intiassa. ympäri maailman ulottuvat nopeat tietoliikenneverkot mahdollistavat reaaliaikaisen tiedonsiirron, mutta ne eivät poista kaikkia kommunikoinnin ongelmia. Esimerkiksi erilaiset tavat ilmaista ja käsitellä tapahtumia ja niihin liittyviä tunteita saattavat estää viestin perillemenon tehokkaasti. (Esim. St Amant 2001.) Kansainvälisessä liiketoiminnassa kulttuurien välisen kommunikoinnin, teknisen viestinnän ja selkeän dokumentoinnin taidot korostuvat. Projektit, joiden yllä aurinko ei koskaan laske, ovat jo arkipäivää suomalaisille ICT-alan insinööreille. Kansainvälisessä ympäristössä tehty opinnäytetyö voi olla opiskelijalle turvallinen tapa hankkia kansainvälistä kokemusta.
Tietoyhteiskuntaneuvoston mukaan innovaatiot syntyvät monesti rajapinnoilla, joilla erilaisuudet kohtaavat. Niitä on esimerkiksi kielten ja kulttuurien välillä, yliopistojen ja am-mattikorkeakoulujen edustamien osaamisalojen välillä sekä eri teollisuudenalojen ja eri klus-terien välillä. (Tietoyhteiskuntaneuvoston raportti 2006, 8.) Tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia käyttämällä voidaan saada aikaiseksi innovatiivisia rajapintoja alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden kesken. Tukevatko nykyiset opinnäytetöiden raportointikäy-tännöt niitä viestinnällisiä taitoja, joita uuden teknologian käyttäminen edellyttää?
OPINNäyTETyöSKENTELyyN LIITTyVäT AMMATILLISET KOMPETENSSIT
Opinnäytetyön täytyy liittyä kyseisen alan asiantuntijan tehtäviin. Jotta pystyy arvioimaan opinnäytetyöskentelyn onnistumista tavoitteissaan, pitää olla selvillä asiantuntijan tehtäviin liittyvistä vaatimuksista. Vuosina 2005 ja 2006 Suomessa on toteutettu eurooppalaiseen korkeakoulutuksen yhtenäistämiseen liittyvää projektia, jonka tavoitteena on ollut koulu-tuksen tavoitteiden määrittely vaadittavana osaamisena (ECTS-projekti 2006). Osaaminen jakaantuu tiedolliseen osaamiseen sekä taidolliseen tai toiminnalliseen osaamiseen. Tavoit-teena oleva osaaminen koostuu koulutusohjelmakohtaisesta erityisosaamisesta, yleisistä työelämävalmiuksista ja asiantuntijuuden kehittymistä tukevista valmiuksista. Näistä on koottu ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden yleiset kompetenssit ja koulutusohjel-makohtaiset kompetenssit2 (taulukko 1 ja 2). Seuraavassa asetelmassa esitetään tietotek-niikan insinöörin viestinnällisiä osaamistavoitteita näiden kompetenssimatriisien pohjalta.
Olen poiminut yleisistä kompetensseista niitä osaamisalueita, jotka mielestäni liittyvät opin-näytetyöprosessiin ja siihen liittyviin viestinnällisiin tavoitteisiin. Kursivoinneilla olen koros-tanut omasta mielestäni tärkeitä avainsanoja.
2 Kompetenssit ovat kokonaisuudessaan luettavissa Ammattikorkeakoulujen osallistuminen eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen -projektin www-sivuilla osoitteessa <http://www.ncp.fi/ects>
Ohjelmistotekninen – osaa toimia ohjelmistoprojektissa huomioiden yrityksen ja osaaminen asiakkaan tarpeet
ICT- – ymmärtää ICT-alan tuotteistamisprosessin; omaa liiketoimintaosaaminen kokonaisnäkemyksen tuotekehityksen, kannattavan
tuotannon ja asiakasrajapinnan ydintoiminnoista – hallitsee taitoja johtaa ihmisiä, prosesseja ja projekteja erityisesti tuotekehitysorganisaatiossa
Tietotekninen – tuntee oman sovellusalansa (l. suuntautumisvaihtoehto suunnittelutaito tms. painopistealue) teoreettisen perustan
– osaa etsiä, yhdistellä ja soveltaa alansa viimeisintä tä tietämystä hyödyntäen alalle tyypillisiä miä ja -käytänteitä sekä osaa dokumentoida työnsä tulokset – osaa kommunikoida asiakkaiden kanssa ja toteuttaa heidän tarpeitaan vastaavia teknisiä ratkaisuja
– kykenee kurinalaiseen tuotekehitystyöhön sekä itsenäisesti että projektityöryhmän jäsenenä ja pystyy viestimään kaasti ICT-alan eri sovellusalueiden ammattilaisten kanssa Itsensä kehittäminen – osaa arvioida omaa osaamistaan ja määritellä osaamisensa (Learning competence) kehittämistarpeita
– osaa suunnitella, organisoida ja kehittää omaa toimintaansa Viestintä- ja vuorovaikutus- – kykenee toisten kuuntelemiseen sekä asioiden kirjalliseen, osaaminen (Communication suulliseen ja visuaaliseen esittämiseen käyttäen erilaisia and social competence) viestintätyylejä
– osaa toimia oman alan tyypillisissä viestintä- ja vuorovaikutustilanteissa
– osaa hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa omassa työssään Kehittämistoiminnan – osaa hankkia ja käsitellä oman alan tietoa sekä kykenee osaaminen (development kriittiseen tiedon arviointiin ja kokonaisuuksien hahmottamiseen competence) – tuntee tutkimus- ja kehittämistoiminnan perusteita ja
menetelmiä sekä osaa toteuttaa pienimuotoisia tutkimus- ja kehittämishankkeita soveltaen alan olemassa olevaa tietoa – tuntee projektitoiminnan osa-alueet ja osaa toimia projektitehtävissä
Organisaatio- ja yhteiskunta- – tuntee työelämän toimintatavat ja osaa toimia työyhteisössä osaaminen (Organizational
and societal competence)
Kansainvälisyysosaaminen – osaa hyödyntää oman alansa kansainvälisiä tietolähteitä (International competence)
TAULUKKO 1. Poimintoja ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden yleisistä kompetensseista.
TAULUKKO 2. Poimintoja tietotekniikan koulutusohjelman koulutusohjelmakohtaisista kompetensseista.
Näissä kompetensseissa korostuvat hyvin käytännönläheiset viestintätaidot. Keskeistä on osata etsiä, yhdistellä ja soveltaa tietoja sekä toimia yhteisöllisesti ja viestinnällisesti oikein ja tehokkaasti. Oman toiminnan arviointi on tärkeää. Projektitaidot viestintäulottuvuuksineen tulevat mainituksi useissa osaamistavoitteissa.
PROJEKTIA PROSESSISSA − PROJEKTITAIdOT JA OPPIMISPROSESSI
Tietoyhteiskuntaneuvosto (2006, 85) kannustaa työkulttuurin ja työprosessien kehittämi-seen. Toimenpiteiden kohteeksi tulisi ottaa muun muassa henkilötyön työnjako ja yhdessä tekemisen kulttuuri, tieto- ja viestintätekniset työvälineet sekä työprosessit. Näihin asioihin olisi insinöörikoulutuksessakin panostettava, sillä syksyllä 200 kerätyn tutkimusaineiston mukaan käytännön ammattitaito, ajankäytön hallinta, johtamis- ja organisointivalmiudet sekä kyky nähdä ja hallita kokonaisuuksia saivat ammattikorkeakouluista valmistuneilta ja työelämään siirtyneiltä insinööreiltä kritiikkiä. Valtakunnallisessa tutkimuksessa kartoitettiin ammattikorkeakouluista valmistuneiden työelämään sijoittumista ja työelämätaitoja. (Sten-ström, Laine & Valkonen 2005, 72.)
Projektityöskentely vastaa työelämän tarpeita ja tehokkaan projektityöskentelyn osaa-minen on asiantuntijana toimimisen edellytys. Suomalaisen hanke- ja projektiosaamisen parantaminen on koettu yhdeksi ICT-alan työelämän kehittämisen tavoitteeksi (Forselius, Karvinen & Kosonen 2005, johdanto). Projektityöskentely voi olla ammattikorkeakoulus-sa opetusmenetelmä, opiskelumenetelmä, opiskelun substanssi sekä työelämän ja työelä-mäyhteistyön kehittämisen väline (Vesterinen 200).
Hanke, projekti, osaprojekti, prosessi – termejä löytyy. Tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijat suosittelevat projektin määrittelyksi: ”Projekti on kertaluonteinen työsuoritus ainutlaatuisen tuotteen, palvelun tai muun tuloksen tuottamiseksi”. Hanke on ”yhden tai useamman toisistaan riippuvan projektin muodostama kokonaisuus”. (Forselius, Karvinen &
Kosonen 2005, liite 1). Ammattikorkeakoulun opinnäytetöitä pyritään yhä enemmän hank-keistamaan tai liittämään yhteen hankkeiksi. Opetusministeriö (AMKOTA 2006) on määri-tellyt hankkeistetut työn seuraavasti: Hankkeistettu opinnäytetyö täyttää ainakin yhden ehdon seuraavista: 1. työelämä maksaa joko ammattikorkeakoululle tai opiskelijalle työn tekemisestä, 2. opinnäytetyölle on nimetty ohjaajaksi työelämän edustaja, . työyhteisön tarkoituksena on alusta lähtien hyödyntää opinnäytetyön tuloksia omassa toiminnassaan.
Opetusministeriön tilastoinnin yhteydessä käytetty termi ”hankkeistettu” ei siis varsinaisesti viittaa samaan kuin ICT-alalla hankkeista puhuttaessa.
Tietotekniikan opinnäytetyöskentelyssä pitää mielestäni erottaa (oppimis)prosessi ja (opinnäytetyö)projekti selvästi toisistaan. Prosessiksi kutsun sitä jatkuvaa (kognitiivista) tapahtumaketjua, jonka opiskelija käy läpi opinnäytetyöskentelyn aikana. Prosessiin liitty-vät oppiminen sekä tietyt pakolliset fyysiset tapahtumat, kuten ohjauskeskustelut tai semi-naaritilaisuudet, jotka opiskelijan pitää suorittaa. Prosessissa voivat toistua tietyt vaiheet useaankin kertaan, toisaalta prosessi ei ole aikaan sidottu yhtä lailla kuin projekti. Opinnäy-tetyöprosessi voi alkaa jo opiskelun ensimmäisinä vuosina, kun opiskelija suorittaa erilaisia opintojaksoja. Hän omaksuu niillä sellaista yleistä ja ammatillista, tiedollista ja toiminnallista osaamista, joka huipentuu opinnäytetyöprojektissa.
Amerikkalaisen Edward demingin kehittämä jatkuvan parantamisen ympyrä (ks. kuvio 2) on prosessi, joka kehittyy koko ajan (esim. Pesonen 2007; ks. myös SFS-EN ISO 9001:2001, 12). Se sopii hyvin opinnäytetyöskentelyynkin. Opinnäytetyön oppimisprosessi koostuu eri-kokoisista ja eri tahtiin pyörivistä kehittymisen ympyröistä. Opiskelija suunnittelee, toteuttaa, arvioi ja parantaa toimintaansa edetessään työssään.
Teknisten projektien kulkua kuvaamaan on luotu erilaisia malleja. Vesiputousmalli on yksi esimerkki ohjelmistoprojekteissa yleisesti käytössä olevista toiminnan vaihejakomal-leista. Vaihejakomalleista on olemassa useita muunnelmia, mutta yhteistä niille on, että niissä on eroteltu määrittely, suunnittelu ja toteutusvaiheet. (Haikala & Märijärvi 2004, 6, 7.) Forselius, Karvinen ja Kosonen (2005) ovat hahmotelleet tieto- ja viestintätekniikan projektimalleja ja niiden läpiviemiseen tarvittavia dokumenttimalleja. Turun ammattikorkea-koulussa Salossa hahmoteltiin tämän mallin pohjalta prosessikaavio (kuvio ) opinnäyte-työprojektin läpiviemiseksi. Prosessikaavio käytiin opiskelijoiden kanssa läpi opinnäytetyön aloitusvaiheessa ja kuvio oli www-sivuilla opiskelijoiden nähtävissä. Kuvioon oli sijoitettuna myös joitakin asiakirjapohjia, mm. projektisuunnitelmapohja, jotka saattoi tallentaa omalle tietokoneelle ja ottaa omaan käyttöön. yleisesti ottaen kaaviokuvan käyttö auttoi opiske-lijoita hahmottamaan tulevan työprosessin paremmin, joten he kykenivät orientoitumaan työvaiheisiin tehokkaasti.
PROJEKTIEN dOKUMENTOINTI
Työelämäyhteistyössä tehtyjen opinnäytetöiden raporteille muodostuu oikea lukijakunta. Toi-meksiantajan toivomana opinnäytetyöprojektin lopputuotoksena voi olla vaikka uuden sovel-luksen asentaminen ja siihen liittyvän käyttöohjeistuksen kirjoittaminen. Opinnäytetyöraportilta edellytetään kuitenkin koko prosessin kuvaamista. Tämä aiheuttaa opiskelijoille päänvaivaa:
työn toimeksiantaja odottaa saavansa jotain konkreettista ja hyödyllistä luettavaa. Ammattikor-keakoulussa saatetaan odottaa perinteisen IMRd-kaavan mukaan kirjoitettua kirjaa. Opiskelija odottaa eniten opintopisteitään ja saattaa olettaa selviävänsä yhdellä kirjallisella tuotoksella KUVIO 2. Demingin jatkuvan parantamisen ympyrä sopii hyvin opiskelijan oppimisprosessiin.
KUVIO 3. Opinnäytetyöprojektin prosessimalli (Näykki 2005).
prosessista. Pahimmassa tapauksessa tuotoksen pitäisi olla projektikuvaus, tekninen doku-mentti, käyttöohje, oppimispäiväkirja ja muodollisesti pätevä tieteellistyyppinen opinnäytetyö-raportti – kaikki samassa paketissa.
Tietotekniikan projekteille on tyypillistä, että projektin aikana kertynyt tieto kirjataan dokumenttien muotoon. Minimidokumentaation muodostavat projektisuunnitelma, määritte-lydokumentti (toiminnallinen määrittely), suunnitteludokumentti (tekninen määrittely) ja tes-taussuunnitelma. dokumenttien tuottaminen voi olla käytännön ohjelmistotyön heikoimpia lenkkejä: projektin aikataulupaineiden alla dokumentit voivat jäädä vähäiselle huomiolle, ja niitä saatetaan kirjoittaa vasta jälkikäteen, jotta saadaan asiakkaalle sopimuksen mukaiset paperit. (Haikala & Märijärvi 2005, 70). Tällöin työn laatu ja dokumenttien tarpeellisuus ovat kyseenalaisia. Opinnäytetyöprojekteissakin törmää joskus kokonaan jälkikäteen kirjoitettuihin raportteihin ja siitä johtuviin muistamis- ja kirjoittamisongelmiin.
dokumentointi on todettu ohjelmistotyössäkin kriittiseksi vaiheeksi. Ohjelmistotuotan-toon ja sulautettuihin järjestelmiin liittyy yleensä aina testaus- ja muokkausvaihe, jossa
pois-tetaan virhetoimintoja, lisätään tai muupois-tetaan ominaisuuksia. Määrittely- ja suunnitteludoku-menttien puuttuminen voi johtaa jopa koko tuotteen uudelleenkoodaukseen eli täysin turhaan työhön. yhtenä ratkaisuna näihin ongelmiin on tarjottu dokumentointimallien ja tarkastus-menettelyn käyttämistä. Selkeät dokumentointimallit helpottavat aloittelijan työtä ja antavat hyvän pohjan kokeneemmankin työntekijän sovelluksille. dokumentointia ohjaavat monet standardit, esimerkiksi IEEE:n (Institute of Electrical and Electronics Engineers) standardi-sarja ja Suomen standardoimisliiton eli SFS:n standardit, ja ISO-laatujärjestelmä (Haikala &
Märijärvi 2005, 71–87). Laatujärjestelmät ovat tulleet yhä yleisemmiksi varsinkin kansain-välisissä yrityksissä, ja laatua yritetään parantaa erityisesti dokumentointia lisäämällä ja selkeyttämällä.
Laatujärjestelmän dokumentteja ovat muun muassa laatukäsikirja, ohjeistukset, do-kumenttimallit, laatujärjestelmän auditointiin liittyvät raportit ja tietyt palaveripöytäkirjat.
Projektidokumentteja ovat muun muassa sopimus, projektisuunnitelma, projektin seuranta-raportit ja loppuraportti. Näistä voidaan koota tapauskohtainen projektimappi. (Haikala &
Märijärvi, 71.) Keskeisiä tuotedokumentteja ovat jo aiemmin mainitut toiminnallinen määrit-tely, tekninen määrittely ja testausdokumentit. dokumentaation tärkeydestä laadukkaan ja tehokkaan työskentelyn perustana puhutaan paljon, joten sen pitäisi painottua myös opin-näytetyöskentelyssä.
TIETOTEKNIIKAN OPINNäyTETyöRAPORTIN MALLI JA MUOdOT
Turun ammattikorkeakoulussa on luotu kaikille aloille yhteiset opinnäytetyöraportin ja kypsyys-näytteen kirjoitusohjeet (2006). Ne keskittyvät opinnäytetyöraportin ulkoisiin ja kirjoitustekni-siin seikkoihin, joten kaikkien alojen opinnäytetyöprosesseista tulee ulkoisesti samannäköisiä kirjallisia tuotoksia. Insinöörien opinnäytetöiden kirjoitusprosessin avuksi on lisäksi tehty insi-nöörityön kirjoitusohje, jossa yksityiskohtaisesti neuvotaan käytännön seikkoja opinnäytetyön suulliseen ja kirjalliseen esittämiseen. Nämä ohjeet auttavat opiskelijaa ja ohjaajaa työn tiimel-lyksessä: opiskelija tietää, mistä saa vastaukset raportoinnin teknisiin yksityiskohtiin liittyvissä kysymyksissä, eikä ohjausaikaa ei tarvitse käyttää niihin.
Raportin kirjoittaminen on silti vaikeaa. Oikeinkirjoitusohje ei auta tiedon jäsentämisen ongelmiin. Tietotekniikkaprojektina tehtävää opinnäytetyötä varten on tietotekniikan koulutus-ohjelmassa kehitelty taulukossa esiteltävä raportin sisällönerittely (Näykki & Kankaanpää 2005). Erittely perustuu edellä esitettyyn opinnäytetyöprojektin prosessiin.
Tutkimusviestinnän opintojakson opettajana ja opinnäytetöiden tekstinohjaajana olen seu-rannut opiskelijoiden työn iloa ja tuskaa. Osalle kirjoittaminen on helppoa eikä tekstin tuottaminen ole ongelma. Iso osa tietotekniikan insinööriopiskelijoista on kuitenkin toiminnallisesti suuntautu-nutta, ja ajattelun prosessoiminen pitkää tekstiä kirjoittamalla on heille vierasta. Tietotekniikan alalle ominaisia tiedon esittämistapoja ovat erilaiset prosessikuviot, vuokaaviot, rakennekuvat ja listaukset. Niiden kielellistäminen opinnäytetyöraportin tekstiksi vaikuttaa välillä turhalta.
Visuaaliset esittämistavat sopivat tekniikan alalle. Niiden avulla pystyy hahmottamaan ko-konaisuuksia ja konkreettisia yksityiskohtia. Opiskelijoita voisi kannustaa käyttämään kuvioita, ku-via ja multimediaelementtejä yhä enemmän opinnäytetyöraporteissa (mm. Anttila 2005, 141).
Tietotekniikan opinnäytetyöprojekteissa työtuntien painopiste on usein teknisen toteut-tamisen puolella, jolloin kirjoittamiseen ei välttämättä osata varata riittävästi aikaa ja opiskelija
voi joutua kirjoittamaan raportin 480 tunnin työpanoksen lisäksi. Selkeät päämäärät ja yhdes-sä sovitut dokumentointitavat parantavat tehokkuutta eli tiedon tallentamisen ja löytämisen nopeutta. dokumenttimallien avulla voidaan antaa opiskelijoille edellytykset laadukkaaseen ja tehokkaaseen viestintään.
VERKOTTUVAN yHTEISKUNNAN VAATIMAT VIESTINTäTAIdOT
Tekniikan Akateemisten Liiton ja VTT:n teknologiabarometri (Naumanen 2004, 17–20) an-taa näkökulman kansakuntien kilpailukykyvertailuihin. Barometrissa tarkastellaan, kuinka hyviä tietyt maat ovat tiedon tuottajina (informaatioyhteiskunta), tiedon käyttäjinä (tietoyh-teiskunta) ja tiedon hyödyntäjinä (tietämysyh(tietoyh-teiskunta). Vuonna 2004 julkistetun ensimmäi-sen teknologiabarometrin mukaan Suomen suhteellinen asema heikkeni johdonmukaisesti
Johdanto – johdatus projektin sisältöön ja siitä kirjoitettuun raporttiin – projektin tavoitteet, resurssit, tehtävät ja aikataulu
– vastaus kysymyksiin mitä, missä, milloin ja hankkeen taustatiedot – prosessiin voidaan viitata arvioimalla tulevia oppimiskohteita – herättää lukijan mielenkiinnon asiaan
Vaatimusmäärittely – esitellään kaikki reunaehdot, jotka vaikuttavat projektin tuloksena olevan tuotoksen (esimerkiksi laitteen, sovelluksen tai palvelun) vaatimuksiin
– voi sisältää aiempien järjestelmien tutkimista – käyttäjähaastatteluja ja reunaehtojen määrittelyä – projektin aikataulutus ja budjetti tarkentuvat
Määrittely – tuotteen toiminnallisuuden määrittely eli määritellään, minkälainen tuotos on valmiina
– esitellään teoriat, jotka vaikuttavat toiminnallisuuteen Suunnittelu – miten määrittelyssä asetettuihin tavoitteisiin aiotaan päästä
– minkälaisia teknisiä ratkaisuja tehdään, jotta vaatimukset tulee täytettyä
Toteutus – kerrotaan, miten esimerkiksi tuotos, eli laite tai toiminta, toteutettiin käytännössä
– oppimisprosessin näkökulma voi korostua: hylätyistä tai epäonnistuneista vaihtoehdoista kerrotaan myös
– oppimisprosessin näkökulma voi korostua: hylätyistä tai epäonnistuneista vaihtoehdoista kerrotaan myös