Perkauksen jälkeen syntynyt puusto

Perkauksen jälkeen koealoille on syntynyt ja kasvanut uutta puustoa, enimmäkseen siemen- ja vesasyntyisiä lehtipuita. Lisäys johtuu osittain myös siitä, että syksyllä 2010 otettiin huomioon kaikki yli 20 cm korkuiset taimet, kun raja neljä vuotta aikaisemmin oli 50 cm. Uusia havupuita on peratuilla koealoilla 1 200–2 000 kpl/ha, perkaamattomilla koealoilla vähemmän (taulukko 15.3).

Myös uutta lehtipuustoa on ilmestynyt perkaamattomille koealoille vähiten.

Eniten uusia yli 1,3 metrin pituisia koivuja on ilmestynyt energiapuukasvatus- ja täysperkausruu-duille, 8 000−10 000 kpl/ha. Poikkeuksena oli täysperkaus Hyytiälässä, jossa uutta puustoa oli hyvin vähän, josta herää epäilys, että vesakkoa olisi perattu toiseen kertaan. Pientä, alle 1,3 metrin pituista uutta puustoa oli peratuilla koealoilla 16 000−26 000 kpl/ha.

15.4 Tulosten tarkastelu

Perkaustapa ei ollut vaikuttanut istutettujen kuusentaimien pituuskehitykseen neljän ensimmäisen kasvukauden kuluessa perkauksesta, mutta kuuset ovat sitä vankempia, mitä voimakkaampi perkauskäsittely oli ja hennoimpia perkaamattomassa taimikossa. Yhdessä kolmesta koemetsi-köstä perkaamattomuus jo alensi kuusten pituuskasvua, mutta pääasiassa perkaustavan vaikutus pituuskehitykseen tullee näkyviin vasta myöhemmin. Kymmenen vuotta istutuksen jälkeen kuusten keskipituus oli 2,65 metriä ja keskiläpimitta oli täysperkauksessa 2,6 cm, reikäperkauksessa 2,4 cm ja perkaamattomassa taimikossa 2,2 cm. Perkaamattomassa taimikossa suuri lehtipuusto, lähinnä koivut, ovat keskimäärin 1,5 metriä kuusen latvojen yläpuolella. Näyttää siltä, että lehtipuuston perkaus kannonnostoaloilla on syytä tehdä viimeistään noin 2 metrin korkuisessa kuusen taimi-kossa. Kymmenen vuotta istutuksesta on liian myöhäinen vaihe.

Täysperkauksen ja energiapuuperkauksen jälkeen on neljässä vuodessa hehtaarille noussut 5 000−18 000 koivua ja 2 500–9 000 muuta lehtipuuta, joiden pituus on yli 1,3 metriä.

Täysperkauksen jälkeen ilmestyneet 1 500 suurinta lehtipuuta ovat lähes metrin kuusia lyhyempiä, joten ne eivät enää uhkaa kuusten kehitystä. Metrin pituisessa kuusentaimikossa tehty täysperkaus näyttäisi riittävän taimikon ainoaksi perkauskerraksi.

Taulukko 15.3. Peruspuuston (vrt. taulukko 15.1) lisäksi koealoilta syksyllä 2010 mitattu pituudeltaan yli 0,2-metrinen lisäpuusto, kpl/ha.

Kuusi Mänty Raudus

>1.3m Hies

>1.3m Muu lehtipuu

>1.3m Pienpuusto

0,2–1,3 m Yhteensä

Täysperkaus 170 1 000 5 000 3 000 1 700 16 500 27 000

Energiapuukasvatus 130 1 350 7 000 3 000 4 700 26 000 42 000

Reikäperkaus 730 1 150 2 500 1 100 2 000 23 000 23 000

Perkaamaton 70 600 500 500 0 10 000 11 000

Energiapuuperkauksessa jätetyt, korkeintaan suurimpien kuusten kokoiset lehtipuut ovat kasvaneet 0,5−0,8 metriä kuusten latvojen yläpuolelle, joten ne saattavat vielä nousta haittaamaan kuusten kehitystä ennen energiapuun korjuuta (kuusten valtapituus 8−12 metriä). Energiapuukasvatukseen tähtäävä varhaisperkaus kannattaisi ilmeisesti tehdä siinä vaiheessa, kun kuuset ovat 1,5−2 metrin pituisia. Tällöin istutuskuusten pituinen lehtipuusto ei enää karkaisi kuusten edelle energiapuuhar-vennukseen mennessä. Reikäperkaukseen voidaan antaa sama ohje ja siinä kannattaisi ilmeisesti poistaa myös pisimmät lehtipuut (erityisesti vesasyntyiset), vaikka ne eivät välittömästi varjostaisi viljelykuusia.

Kirjallisuus

Saksa, T., Heiskanen, J., Miina, J., Tuomola, J. & Kolström, T. 2005. Multilevel modelling of height growth in young Norway spruce plantations in southern Finland. Silva Fennica 39(1): 143-153.

Metlan työraportteja 289: 142–146

16 Hakkuutähteen korjuun vaikutuksista 10-vuotiaissa kuusen taimikoissa

Timo Saksa

Tiivistelmä

Tutkimuksessa tarkasteltiin hakkuutähteen korjuun vaikutuksia istutuskuusikon varhaiskehitykseen järjestettyjen kenttäkokeiden avulla. Kymmenennen kasvukauden jälkeen lähes kaikilla kokeilla oli yli 80 % istutustaimista elossa. Hakkuutähteen korjuulla ei ollut vaikutusta istutuskuusien menes-tymiseen tai istutustaimien pituus- tai läpimitankehitykseen. Nyt saatujen tulosten valossa kuusen istutustaimen ensimmäisen kymmenen kasvukauden kehitykseen vaikuttavat muut tekijät, kuten maanmuokkaus ym., ratkaisevammin kuin hakkuutähteistä taimien käyttöön vapautuvat ravinteet.

Tutkimuksen kenttäkokeissa maanmuokkausmenetelmänä käytettiin pääsääntöisesti mätästys, jonka tiedetään kohentavan ja tasoittavan istutustaimen kasvuolosuhteiden vaihtelua huomattavasti.

Lisäksi tämän tutkimuksen koekentillä hakkuutähteen korjuu tehtiin silloisen käytännön mukaan, jolloin hakkuutähteen korjuulohkoille jäi reilu kolmannes hakkuutähteestä.

Abstract

The effects of slash removal on the early development of spruce plantations was examined in this study. After 10 growing seasons more than 80 % of planted seedlings were still alive. Slash removal had not any effect on survival, height or diameter development of planted spruce trees. According to the results of this study other factors (like soil preparation) have more determining effects on the early development spruce seedlings than slash removal. In field trials measured in this study the soil preparation method used was mainly mounding which is known to improve and even out circumstances for growth. Additionally, in these field trials slash removal was conducted with such a technique that more than one third of the slash was retained on site.

16.1 Johdanto

Hakkuutähteen korjuusta maan ravinnevaroihin ja puuston kehitykseen koituvia haittoja ja hyötyjä on tarkasteltu useissa tutkimuksissa viime vuosikymmeninä (Proe ym. 1996, Egnell & Lejon 1999, Kukkola & Mälkönen 1998, Jakobson ym. 2000, Egnell & Valinger 2003, Wall & Hytönen 2010, Saarsalmi ym. 2011, Smolander ym. 2010, Helmisaari ym. 2011). Kasvatusmetsässä harven-nushakkuun yhteydessä tehtävän hakkuutähteen korjuun on todettu alentavan puuston tuotosta jatkossa. Harvennushakkuussa hakkuutähteestä vapautuvat ravinteet ovat jäävän puuston käytet-tävissä mutta avohakkuualalla hakkuutähteistä vapautuvia ravinteita hyödyntävä puusto puuttuu ensimmäisinä vuosina.

Ruotsissa uudistushakkuun jälkeen hakkuutähteiden talteenoton on havaittu heikentävän kuusten pituuskehitystä (Egnell & Leijon 1999). Taimien pituuskasvu heikkeni vajaan kymmenen vuoden jälkeen koealoilla, joilta hakkuutähteet oli poistettu, verrattuna koealoihin, joille ne oli jätetty levälleen. Noin 15 vuoden ajan heikompi kasvu vastasi kahden vuoden pituuskasvua. Kun Suomessa vertailtiin 30 vuotta vanhojen kuusen taimikoiden kehitystä hakkuutähteellisillä ja hakkuutähteet-tömillä koeruuduilla (Wall & Hytönen 2010), ei voitu yksiselitteisesti havaita hakkuutähteiden vaikuttaneen puustoon kehitykseen, vaan muiden kasvupaikka- ja olosuhdetekijöiden katsottiin olleen määräävinä tekijöinä havaittujen kehityserojen synnyssä. Hakkuutähteiden vaikutuksesta männyn taimikoiden kehitykseen on myös saatu ristiriitaisia tuloksia. Ruotsissa Egnell ja Valinger (2003) totesivat männikön tilavuuskasvussa noin 3 vuoden taantuman hakkuutähteen korjuun johdosta puuston ollessa 20-vuotias. Suomessa sitä vastoin Saarsalmi ym. (2010) eivät havainneet hakkuutähteen korjuulla olleen vaikutusta vastaavan ikäisen männikön kehitykseen.

Ristiriitaisten tulosten vallitessa ongelmaa pyritään ratkaisemaan tuottamalla uutta tutkimustietoa.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan hakkuutähteiden korjuun vaikutusta 10 vuotta vanhojen, pääosin laikkumätästetyille uudistusaloille istutettujen kuusentaimikoiden kehitystä.

16.2 Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen aineisto kerättiin Tekesin Puuenergian teknologiaohjelmaan kuuluneessa tutki-mushankkeessa ’Hakkuutähteen korjuun vaikutukset metsänuudistamiseen’ perustetuilta viideltä koekentältä (Mikkeli, Pitkäniemi; Suonenjoki, Heinäselkä; Jämsänkoski, Salmijärvi; Pieksämäki, Kurkko ja Pieksämäki, Pöyhölänkangas). Koekentät perustettiin UPM-Kymmene Oyj:n, Mikkelin kaupungin ja Metsäntutkimuslaitoksen maille. Koekentät oli muokattu kesällä 2000 tai keväällä 2001 ja istutettu kesällä 2001. Maanmuokkausmenetelmänä oli pääsääntöisesti laikkumätästys.

Kurkon koekentällä laikkumätästyksen verrokkina oli myös äestys. Taimet istutettiin pääosin käsin, mutta Pöyhölänkankaan koekentällä käsin istutuksen lisäksi käytettiin myös koneistutusta.

Useimmilla koekentillä kumpaakin koejäsentä (hakkuutähteellinen / hakkuutähteet korjattu) perus-tettiin yksi lohko (poikkeuksena Mikkeli, Pitkäniemi; kaksi toistoa ja Pieksämäki, Pöyhölänkangas;

kaksi toistoa). Tarkempi koejärjestely on esitetty ’Hakkuutähteen korjuun vaikutukset metsänuu-distamiseen’ hankkeen loppuraportissa (Saksa ym. 2002).

Kullekin lohkolle perustettiin taimien alkukehityksen seurantaa varten pysyvät seurantakoealat, joiden koko oli 50 m² (ympyräkoealan säde 3,99 metriä / 9–20 kullakin lohkolla). Istutustaimet kartoitettiin koealan keskipisteestä mitatun etäisyyden ja suunnan avulla. Taimikon tila (istutustai-mien elossaolo, pituus) mitattiin syksyllä 2001, 2004 ja 2010. Taimikoissa tehtiin varhaisperkaus 6–8 vuoden iässä maanomistajan toimesta.

Istutustaimien elossaoloa, pituutta ja rinnankorkeusläpimittaa analysoitiin koekentittäin. Pieksämäen Kurkon ja Pöyhölänkankaan koekentät jaettiin omiksi kokeikseen muokkaustavan ja istutusmene-telmän mukaan. Keskiarvojen välisiä eroja testattiin varianssianalyysillä koekentittäin.

16.3 Tulokset