Lehtipuiden taimettuminen

kannon-nostoaloilla (keskimäärin 27 000 /ha, vaih-teluväli 4 400–88 500 /ha) kuin verrokki-aloilla (20 500 /ha, 4 000–54 500 /ha), mutta vaihtelu oli niin suurta, ettei ero muodos-tunut tilastollisesti merkitseväksi (kuva 14.3).

Kannonnostokohteilla koivun määrä näyttää kasvavan pidempään kuin tavanomaisesti muokatuilla uudistusaloilla.

Koivun tiheyttä selittävän sekamallin mukaan kasvupaikan kosteus (maan hienojakoisuus, turvepeitteisyys ja rahkasammalten esiin-tyminen) lisäsi koivun tiheyttä. Samoin ensimmäisen kasvukauden touko-kesäkuun lämpötila ja toisen kasvukauden alun sateisuus johti korkeaan koivun tiheyteen.

14.4 Tulosten tarkastelu

Kannonnoston jälkeen syntyi runsaammin mäntyä ja lehtipuuta (koivua) kuin tavanomaiselle laik-kumätästetylle kuusen uudistusalalle. Lehtipuun määrä oli keskimäärin 1,3 -kertainen kannonnosto-aloilla verrattuna tavanomaisesti muokattuun alaan. Uudistusalojen välinen vaihtelu (4 000–88 500 koivua /ha) oli kuitenkin niin suurta, ettei tämä ero osoittautunut tilastollisesti merkitseväksi.

Kannonnoston luontaista taimettumista edistävä vaikutus jäi tässä aineistossa Kardellin (1992)

Kuva 14.3. Koivun taimien määrä kannonnosto- (oranssi) ja verrokkialoilla (vihreä). Puolet kunkin luokan havainnosta on kuvaan piirretyn laatikon si-sällä ja mediaaniarvo on merkitty poikkiviivalla.

Koivun tiheys, taimia/ha

Taulukko 14.2. Koivun taimien määrää selittävä sekamalli. Analyysissä ovat mukana yli 4 vuotta vanhat kohteet (n=43).

Kiinteä selittäjä / parametri Estimaatti (keskivirhe) χ²-arvo p-arvo

Vakio, β0 -2,100 (1,383) 2,305 0,129

Maalaji (ref. keskikarkea) 11,926 <0,001

Maalajihieno, β1 0,216 (0,118)

Maalajiturve, β2 0,656 (0,206)

Pohjakerroksen laatu (ref. karike) 25,544 <0,001

Pohjakerroksen laaturahkasammal, β3 0,471 (0,154) Pohjakerroksen laatumuu sammal, β4 0,415 (0,093) Pohjakerroksen laatumuu, β5 0,050 (0,129)

Ens. kasvuk. lämpötila (touko-kesä), β6 0,221 (0,102) 4,743 0,029 Toisen kasvuk. sademäärä (touko-kesä), β7 0,008 (0,004) 4,138 0,042 Satunnaisosa

Uudistusalavarianssi, σ2u 0,344 (0,093)

Koealavarianssi, σ2v 0,747 (0,082)

Havaintomäärät

Uudistusalataso, Nk 43

Koealataso, Njk 683

Vesakoealataso, Nijk 1 361

saamaa tulosta pienemmäksi. Eroa voivat selittää kannonnostolaitteissa ja -jäljessä tapahtuneet muutokset sitten 1970-luvun sekä aineistojen väliset kasvupaikkaerot (tämän tutkimuksen aineistot Kardellin (1992) aineistoa viljavimmilla mailla).

Kannonnostoaloilla lehtipuun taimettuminen näyttäisi jatkuvan pidempään kuin tavanomai-sessa muokkausjäljessä. Tavanomaisen laikkumätästyksen jälkeen lehtipuun määrä saavuttanee maksiminsa 5–6 ensimmäisen vuoden aikana (Lehtosalo ym. 2010), mutta kannonnostoaloilla suurimmat lehtipuun tiheydet löytyivät tätä vanhemmilta kohteilta. Kannonnostossa avataan pinta-alaltaan enemmän kivennäismaata kuin laikkumätästyksessä, mikä selittää osaltaan pitkää koivun taimettumisaikaa.

Kuusen istutustulokseen ei kannonnostolla ollut vaikutusta tässä aineistossa. Taimikonhoidon jälkeisen kasvatettavan puuston arvioitiin olevan hieman koivuvaltaisempi kannonnostoaloilla kuin tavanomaisesti laikkumätästetyllä kohteella. Lehtipuun osuuden kasvatettavassa puustossa arvioitiin nousevan 2,5 %:sta 5,5 %:iin kannonnostosta johtuen. Kasvatettavan puuston lehtipuu-osuuteen vaikuttaa suuresti taimikonhoidon ajoitus. Jos taimikonhoito myöhästyy, nousee lehtipuun osuus kasvatettavassa puustossa merkittävästi. Kannonnostoaloilla lehtipuun osuuden kasvu taimi-konhoidon viivästyessä tulee runsaammasta lehtipuun määrästä johtuen olemaan nopeampaa kuin tavanomaisesti muokatuilla aloilla.

Kirjallisuus

Kardell, L. 1992. Vegetationsförändringar, plantetablering samt bärproduktion efter stubb- och ristäkt.

Institutionen för skoglig landskapsvård. Rapport 50. 79 s.

Kellomäki, S. 1972. Maanpinnan reliefin ja kasvillisuuden kehityksestä aurauksen jälkeisinä vuosina Perä-Pohjolan metsänuudistusaloilla. Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen laitos. Tiedonantoja 8.

56 s.

Kotisaari, A. 1982. Metsän luontaisen uudistamisen tutkiminen. Esitutkimusraportti. Helsingin yliopisto.

Metsänhoitotieteen laitos. Tiedonantoja 38. 132 s.

Lehtosalo, M., Mäkelä, A. & Valkonen, S. 2010. Regeneration and tree growth dynamics of Picea abies, Betula pendula and Betula pubescens in regeneration areas treated with spot mounding in southern Finland. Scandinavian Journal of Forest Research 25(3): 213-223.

Palviainen, M., Finér, L., Laurén, A., Mannerkoski, H., Piirainen, S. & Starr, M. 2007. Development of ground vegetation biomass and nutrient pools in a clear-cut disc-plowed boreal forest. Plant Soil 297:43-52.

Raulo, J. & Mälkönen, E. 1976. Koivun luontainen uudistaminen muokatulla kangasmaalla. Folia forestalia 252. 15 s.

Saksa, T. 1992. Männyn istutustaimikoiden kehitys muokatuilla uudistusaloilla. Abstract: Development of Scots pine plantations in prepared reforestation areas. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja - The Finnish Forest Research Institute, Research Papers 418. 48 s.

Saksa, T., Heiskanen, J., Miina, J., Tuomola, J. & Kolström, T. 2005. Multilevel modelling of height growth in young Norway spruce plantations in southern Finland. Silva Fennica 39(1): 143-153.

Saksa, T. & Kankaanhuhta, V. 2007. Metsänuudistamisen laatu ja keskeisimmät kehittämiskohteet Etelä-Suomessa. Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä. 90 s.

Strandström, M. 2007. Kannonnoston vaikutus uudistusalan vesakoitumiseen. Metsänuudistaminen ja bioenergian korjuu. Pohjoismaisen metsätalouden siemen- ja taimineuvoston (NSFP) teemapäivä.

Moniste 6 s.

Venäläinen, A., Tuomenvirta, H., Pirinen, P. & Drebs, A. 2005. A basic Finnish climate data set 1961-2000 – description and illustrations. Finnish Meteorological Institute, Reports 2005:5. 27 s.

Metlan työraportteja 289: 135–141

15 Taimikonhoito ja harvennusbiomassan tuottaminen kuusen taimikossa

Pentti Niemistö

Tiivistelmä

Istutettu kuusentaimikko kannattaa perata ennen kuin kasvatettavien taimien keskipituus ohittaa 2,5 metrin rajan. Näin todettiin kannonnostoaloille 10 vuotta sitten istutetuissa taimikoissa. Täysperkaus voidaan tehdä jo metrin korkuisessa kuusentaimikossa, eikä uudistusalalle sen jälkeen kehittyvä lehtipuusto enää ohita kuusia. Perkausta ei tästä kannata paljon lykätä, ettei lehtipuusto vankistu ja raivaus tule turhan takia kalliimmaksi. Sen sijaan reikäperkaus tai myöhempään energiapuuharven-nukseen tähtäävä taimikonhoito tiheyteen 4000–5000 kpl/ha kannattaa tehdä silloin, kun kasvatet-tavien kuusten pituus on 2 – 2,5 metriä. Tarkkana pitää olla, koska etukasvuinen lehtipuusto alkaa tämän jälkeen haitatta kuusten kasvua perkaamattomilla aloilla. Toisaalta osittainen perkaus on liian aikaista metrin korkuisessa taimikossa. Kuusten kanssa samanmittaiset lehtipuut karkaavat vielä istutuskuusten edelle ja tarvitaan toinen perkaus.

Abstract

In this study the early stand management (early cleaning) was examined in 10-year old spruce plantations established on stump-harvested areas. The need of early cleaning was obvious before stands reached height of 2.5 metres. Early cleaning with removing broadleaved trees totally can be made when the stand height is about one metre because the sprouts from hardwood stumps (after early cleaning) will not catch up the spruce saplings. Delaying the early cleaning causes only more costly cleaning operation. If early cleaning is done as spot cleaning (removing only broadleaved trees near the spruce) or 2000-3000 conifers and broadleaved trees (as future energywood) are left among the spruce trees the early stand management should be done later ( at stand height 2 to 2,5 metres). There is a risk that broadleaved trees taller than planted spruce trees will decrease the height growth of spruce saplings when delaying young stand management. On the other hand if the early stand management for energy wood stand (or as point cleaning) is done when the spruce seedlings are one metre tall, the broadleaved trees with the same height will be overgrown as compared to the spruce saplings during the next few years and a second young stand operation is needed.

15.1 Johdanto

Kannonostoalueet ovat uudenlaisia metsänuudistamisaloja, joille syntyvien puustojen kehitystä ja käsittelytarvetta ei vielä tunneta. Niitä pidetään otollisina kohteita yhdistettyyn energia- ja ainespuun kasvatukseen. Useimmiten niille istutetaan kuusen taimia, joiden uskotaan menestyvän hyvin ja lisäksi uudistusalalle oletetaan syntyvän runsaasti ja tasaisesti lehtipuustoa.

Kannonnostoalueiden varhaisperkauksen ajankohta ja toteutustapa on tärkeä tutkimusaihe, vaikka energiapuun talteenottoa ei ensiharvennusvaiheeseen suunniteltaisikaan. Perkauksen viivästyminen voi hidastaa kuusten kasvua ja lisätä kustannuksia. Toisaalta uusintakäsittelyn tarve aiheuttaa merkittävän lisäkustannuksen.

Nuoria kuusikoita ei pidetä ensisijaisina energiapuun kasvatuskohteina, koska pelätään taloudellisia tappioita kuusen kasvatuksessa. Kuusen mahdollista kasvun hidastumista ja arvokkaan kuusiai-nespuun tuotoksen alentumista onkin varottava. Toisaalta kasvupaikat ovat useimmiten viljavia, joten myös energiapuun tuotospotentiaali on korkea.

15.2 Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksessa verrataan kannonnostoaloille istutettujen kuusitaimikoiden erilaisia varhaisper-kaustapoja. Tutkittavana ovat sekä perinteiseen ainespuuensiharvennukseen tähtäävä täysperkaus ja reikäperkaus että ensiharvennusta aikaisemmin tehtävään energiapuuharvennukseen tähtäävä energiapuukasvatus. Jälkimmäinen voi myös vähentää taimikonhoidon kustannuksia. Kontrollina on kokonaan perkaamaton taimikko.

Tutkimuksessa selvitetään, miten perkaustapa vaikuttaa kuusten kehitykseen ja olisiko mahdol-lista selvitä pelkällä varhaisperkauksella energiapuu- tai ainespuuharvennukseen saakka. Lisäksi tutkitaan paljonko eri puulajien luontaisia taimia ja vesoja kannonostoalueelle syntyy ennen varhais-perkausta ja perkauksen jälkeen. Tulosten perusteella arvioidaan toisen perkauskerran tarvetta ja ajankohtaa. Nyt mittaustietoa puustojen kehityksestä on käytettävissä 4 kasvukaudelta perkauksen jälkeen ja kaikkiaan 10 vuoden ajalta kuusen istutuksesta.

Tutkimuskoealat perustettiin Metlan ja UPM-Kymmene Metsän yhteistyönä kannonostoaloille yhtiön mailla Juupajoen Hyytiälässä ja Lylyssä sekä Uuraisilla. Alueet oli istutettu kuuselle vuonna 2001. Kolmelle kannonnostoalalle rajattiin mahdollisimman homogeeniselle alueelle neljän koealan yhdistelmä syksyllä 2006. Kuusten keskipituus oli tuolloin 1,0–1,2 metriä. Perkauskäsittelyt arvottiin 30×30 m koeruuduille, joiden keskelle sijoitettiin varsinainen koeala, jolta mittaukset tehtiin. Vertailtavat käsittelyt olivat:

1. Täysperkaus = totaalinen perkaus säästäen viljellyt ja luontaisesti syntyneet havupuut.

2. Reikäperkaus = perkaus viljeltyjen kuusen taimien ympäriltä noin 1 metrin säteellä. Noin 1 800 reikää/ha.

3. Energiapuukasvatus, jossa jätetään 4 000–5 000 puuta hehtaarille. Viljeltyjen kuusten lisäksi jätetään mahdollisimman paljon kasvatuskelpoisia, luontaisesti syntyneitä havupuita (kuusta tai mäntyä). Tarvittaessa jätetään rauduskoivua. Muut kasvatettavat puut eivät saa ylittää pituu-dessa viljelykuusten valtapituutta.

4. Ei perkausta = käsittelemätön kontrolli.

Perkauksen jälkeen syksyllä 2006 määritettiin 10 metrin säteisiltä ympyröiltä kaikkien yli 0,5 metrin pituisten puiden puulaji, syntytapa ja pituus (cm). Tiheäksi jäänyt lehtipuusto mitattiin kuitenkin pienemmältä, 4 metrin säteiseltä ympyrältä. Kasvukoepuiksi valittiin koealoittain joka n:s puu menetelmällä 10 kuusta ja 10 koivua. Kuusikoepuista mitattiin pituuskasvu neljältä edel-tävältä kasvukaudelta 2003–2006 ja koivuista vuosilta 2005–2006. Kasvukauden 2010 jälkeen mitattiin uudelleen samat koealat ja koepuut kuten aikaisemminkin. Mittaukseen lisättiin rinnan-korkeusläpimitta (mm) kaikista yli 1,3-metrisistä taimista. Lisäksi pieniltä ympyröiltä laskettiin kaikkien 20–129 cm pituisten puiden lukumäärä. Näin saatiin arvioitua myös koealoille edellisen mittauksen jälkeen ilmestyneiden puiden määrä.

15.3 Tulokset