Karsinnan ja katkonnan vaikutuksista energiapuukertymään nuorten

Päätehakkuiden latvusmassan ja kantojen ohella nuorten metsien harvennusenergiapuu on tärkein metsistämme saatava energian lähde. Päätehakkuiden energiapuukertymien arviointi on suhteellisen yksinkertaista, sillä koko puuston latvusto tai kannot voidaan lukea kertymäpotentiaaliin kuuluvaksi, eikä sen suuruuteen vaikuttavia metsänhoidollisia tekijöitä juurikaan ole olemassa. Nuorten metsien harvennushakkuissa sen sijaan voidaan erilaisilla katkonnan ja karsinnan vaihtoehdoilla vaikuttaa hakkuupoistuman jakautumiseen ainespuuksi, energiapuuksi ja metsään jääväksi hakkuutähteeksi.

Nuorten kasvatusmetsiköiden ensiharvennuksissa voidaan hakkuun kannattavuuden parantami-seksi korjata kuitupuun lisäksi myös energiapuuta. Tällöin kokonaiskertymä hakkuussa muodostuu suuremmaksi kuin kuitupuuhakkuussa, jossa siis suuri osa hakkuukertymän biomassasta jää hakkuu-alalle. Riittävän ravinteikkaista mänty- ja koivuvaltaisista nuorista kasvatusmetsiköistä voidaan nykyisten energiapuukorjuusuositusten mukaan harvennushakkuun yhteydessä korjata runkopuun lisäksi myös latvusmassaa. Tällöin kokonaishakkuukertymän jakautumisen kuitu- ja energiapuuksi määrää ainespuun minimiläpimitta, joka voi olla esimerkiksi 6 cm männyllä ja 7 cm koivulla ja kuusella (Räisänen 2011).

Kuitupuun voimakas hintavaihtelu yhdessä energiapuun hinnan vaihtelun sekä korjuutukien kanssa voi johtaa tilanteisiin, joissa energiapuusta saatava hakkuutulo onkin suurempi tai lähes yhtä

suuri kuin kuitupuun tuotto. Tällaisissa tilanteissa voi olla kannattavaa joko kasvattaa ainespuun (kuitupuun) minimiläpimittaa, jolloin suurempi osa hakkuukertymästä muodostuu energiapuusta tai vaihtoehtoisesti voidaan koko leimikko korjata energiapuuna. Kuvassa 6.1 on esitetty ainespuun minimiläpimitan muutoksen vaikutukset tyypillisten koivu- ja mäntyvaltaisten nuorten kasvatus-metsiköiden ensiharvennuksissa. Suhteelliset kertymät on laskettu Keski-Pohjanmaan VMI10-aineistosta johdettujen keskimääräisten metsiköiden pohjalta siten, että noin 1800 rungon hehtaa-ritiheydestä on poistettu reilut 40 % runkoluvusta. Pienimmällä kuitupuun minimiläpimitalla tilavuuskohtaisesta kokonaishakkuukertymästä 27 % on energiapuuta koivikossa ja 24 % männi-kössä. Kuitupuukertymä siis pienenee ainespuun minimiläpimittaa kasvatettaessa ja vastaavasti energiapuukertymä kasvaa rajusti sen ollessa jo reilusti yli puolet kokonaiskertymästä minimilä-pimitalla 10 cm. Tämänkaltaisessa integroidussa hakkuussa on huomioitava myös kokonaisker-tymän ( ja energiapuu yhteensä) kasvu ainespuun minimiläpimitan mukaan. Koska kuitu-puuosuus rungosta lyhenee minimiläpimitan kasvaessa, vähenee myös hakkuussa karsiutuneiden oksien määrä. Tällöin suurempi osuus latvuksesta jää energiapuuksi korjattavaan latvakappalee-seen. Kokonaiskertymä verrattuna pienimpään minimiläpimittaan on männikössä 5 % suurempi 8 cm:n minimiläpimitalla, 11 % suurempi 10 cm:n ja 16 % suurempi 12 cm:n minimiläpimitalla.

Ainespuun minimiläpimitan kasvattamisen mielekkyys hakkuussa riippuu kuitupuusta saatavasta tulosta. Koska kuitupuun hintavaihtelu on suuri, yhtä yleispätevää lukua energiapuun rajahin-nalle ei voida laskea. Kuvassa 6.2 on esitetty tilavuuskohtainen minimituottovaatimus (rajatuotto)

Kuva 6.1. Kuitu- ja energiapuun suhteellinen kertymä eri ainespuun minimiläpimitoilla. Energiapuu sisältää oksat ja männyn neulaset kuitupuuosan yläpuolelta. Kuitupuurungon pituudelta karsiutuneet oksat luetaan metsään jääväksi hakkuutähteeksi. Jos kuitupuuta ei korjata ollenkaan, energiapuukertymä kasvaa 424 % koivikossa ja 491 % männikössä verrattuna minimiläpimittaan 6/7 cm.

0

Kuva 6.2. Energiapuun rajatuotto ainespuun minimiläpimitan kasvattamiselle suhteessa kuitupuun tuottoon normaalilla ainespuun minimiläpimitalla (6/7cm). Kuvan käyrät osoittavat tilavuuskohtaisen minimituottovaa-timuksen energiapuulle, jos kuitupuun miniläpimittaa kasvatetaan 8, 10 tai 12 senttiin. Violetti katkoviiva (EP) osoittaa energiapuun tuottovaatimuksen, kun koko hakkuupoistuma luetaan energiapuuksi, eli kuitupuuta ei korjata hakkuussa lainkaan.

energiapuulle kuitupuun tuoton suhteen. Vertailupohjana on käytetty hakkuun tuottoa kun ainespuun minimiläpimitta on 6 cm (mänty) tai 7 cm (koivu ja kuusi). Kuvan 6.2 käyrät osoittavat vähim-mäisvaatimuksen energiapuusta saatavalle tulolle, jolla ainespuun minimiläpimitan kasvattaminen kannattaa, tai jolla vaihtoehtoisesti koko hakkuupoistuma kannattaa korjata energiapuuksi. Siinä tapauksessa kuitenkin energiapuujakeeseen luettaisiin koko hakkuupoistuman latvusmassa, mikä ei nykyisten energiapuukorjuuohjeiden mukaan ole suositeltavaa.

Jos nuoren kasvatusmetsikön hakkuu tehdään leimikolla, jolle ei suositella kokopuun korjuuta, voidaan hakkuukertymää kasvattaa korjaamalla kuitupuun lisäksi karsittua rankaa energiapuuna.

Tässä tapauksessa koko latvus jää karsiutuneena hakkuualalle, joten tällainen hakkuu voidaan suorittaa karuimmillakin kasvupaikoilla ja kuusivaltaisilla leimikoilla. Kuvassa 6.3 on esitetty suhteelliset hakkuukertymät koivu- mänty- ja kuusivaltaisten nuorten kasvatusmetsiköiden harven-nushakkuissa. Kertymälaskennat perustuvat samaan lähdeaineistoon ja menetelmään kuin edellä esitettiin. Kuitupuun minimiläpimitalla 6/7cm energiarankaa korjaamalla saadaan kertymää lisättyä noin 20 % männikössä ja noin 30 % koivikossa ja kuusikossa verrattuna pelkkään kuitupuun korjuu-seen. Kuitupuun minimiläpimittaa kasvattamalla 10 cm:iin energiaranka muodostaa jo suurimman osan kuitu- ja energiapuun tilavuuskertymästä. Toisin kuin kokopuukorjuussa, ainespuun minimilä-pimitan kasvattaminen kuitu- ja rankahakkuussa ei lisää kokonaiskertymää ollenkaan eikä myöskään energiapuukertymää yhtä rajusti, joten ainespuun minimiläpimitan kasvattamisen kannattavuus-raja on huomattavasti lähempänä kuitupuun tuottoa. Esimerkiksi minimiläpimitan kasvattaminen 6/7 cm:stä 10 cm:iin edellyttäisi tässä esitetyissä hakkuissa energiapuun korjuun kannattavuuden rajahinnaksi vähintään noin 92–93 % kuitupuun hinnasta. Jos koko harvennuspoistuman runkopuu korjattaisiin energiapuuksi, pitäisi siitä saatavan tuoton olla vähintään yhtä suuri kuin kuitupuusta saatava tuotto (Räisänen & Nurmi 2011).

Tiheiden ja pienpuustoisten nuorten metsien harvennushakkuut voivat olla pienen kuitupuukertymän vuoksi kannattavinta hakata puhtaana energiapuuhakkuuna. Siten harvennuskertymän runkopuu voidaan hakata karsittuna rankana. Karsitun rangan lisäksi kertymää voidaan lisätä korjaamalla myös latvakappaleet kuljetuspituuteen katkotun karsitun runkopuun yläpuolelta. Edellisiä esimerk-kejä pienipuustoisempien ja tiheämpien (noin 2 100 runkoa/hehtaari) nuorten kasvatusmetsiköiden energiapuuharvennusten suhteellisia kertymiä on esitetty kuvassa 6.4. Latvakappaleiden tuoma energiapuukertymän lisäys jää koivuvaltaisen metsikön energiapuuharvennuksessa vain noin 10 %:iin – männikössä ja kuusikossa kertymän lisäys on noin 20 %. Latvusmassan lisääminen energiapuujakeeseen paitsi kasvattaa kokonaiskertymää, myös vaikuttaa energiapuusta saatavan hakkeen laatuun ja mahdollisesti hakkuun tuottavuuteen. Runkopuuta ilmavamman latvusmassan

Kuva 6.3. Energiarangan, kuitupuun ja hakkuutähteen suhteelliset kertymät kahdella eri ainespuun minimi-läpimitalla. Koko latvus ja pienimmät puut (d1.3 < 5cm) luetaan kuuluvaksi hakkuutähteeseen. Kertymälas-kennassa käytännön minimiläpimittana energiarangalla oli 3 cm.

% % Kuitupuun minimiläpimitta 6/7 cm

0 Kuitupuun minimiläpimitta 10 cm

Hakkuutähde Energiaranka Kuitupuu

vaikutus metsäkuljetuksen tuottavuuteen on myös syytä ottaa huomioon arvioitaessa eri hakkuu-tapojen kokonaiskannattavuutta.