Palo-osastointi

Taulukko 6. Palo-osastointiryhmä

Ryhmä Tarkempi määrittely N N (%) PALO Palo-ovi - kiinni pito 13 3.412%

PALO Palo-osasto - läpiviennin tiivistäminen 11 2.887%

PALO Palo-ovi - korjaaminen 8 2.100%

PALO Palo-osasto - luukun toiminta 2 0.525%

Oheisessa taulukossa on esitetty palo-osastointiin liittyvät kategoriat. Palo-osastointeihin liit-tyvä määräyksiä annettiin yhteensä 34 kappaletta (8,9 % kaikista määräyksistä) neljässä eri ka-tegoriassa. Yleisimmät aineistossa esiin nousseet palo-osastoihin liittyvät määräykset olivat lä-pivienteihin sekä palo-oviin liittyviä. Yhteensä palo-oviin liittyviä määräyksiä annettiin 21 kap-paletta ja läpivienteihin 11 kapkap-paletta. Palo-oviin liittyen yleisin annettu määräys liittyi palo-ovien kiinnipitoon. 11 korjausmääräystä annettiin liittyen palo-palo-ovien korjaamiseen. Viranomai-sen harkinta perustui yleensä pelastuslain 9 §:n. Sitä täydennettiin paloturvallisuusmääräyksellä.

Muita sovellettuja säännöksiä olivat pelastuslain 10, 11 ja 13 §:t.

Pelastuslain 9 §:n 1 momentin ensimmäinen kohta edellyttää rakennuksen kunnossapitoa siten, että ”tulipalon […] leviämisen vaara on vähäinen”. Tulipalon leviämisen vaaran vähentäminen aloitetaan ennakolta rakennusluvan yhteydessä rakenteellisin ratkaisuin sekä kaavoituksen avulla. Rakennukset suunnitellaan maankäyttö- ja rakennuslain 117 b §:n nojalla siten, että tu-lipalon leviämisen vaara on mahdollisimman vähäinen. Suomessa rakennukset jaetaan palo-osastoihin. Paloturvallisuusasetuksen 2 §:n 1 momentin 18 kohdan mukaan palo-osastolla tar-koitetaan rakenteellista ratkaisua, jolla tulipalon leviäminen estetään määrätyksi ajaksi. Palo-osaston kestävyys mitoitetaan sen suunnitellun käyttötarkoituksen perusteella, jolloin esimer-kiksi varaston palo-osasto on kestävämpi kuin toimiston, sillä varastossa säilytetään laskennal-lisesti enemmän palokuormaa. Paloturvallisuusasetuksen 2 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaan palokuormalla tarkoitetaan tulipalossa vapautuvaa lämpömäärää, joka vapautuu tilassa olevista aineista niiden palaessa kokonaisuudessaan. Tulipalon leviämisen estämisen voidaan siis osal-taan katsoa tarkoittavan palo-osastoinnin kunnossapitoa. Esimerkiksi omia palo-osastoja ovat yleensä huoneistot, porrashuoneet, ullakot ja kellarit, varastot, tekniset tilat, väestönsuojat, jäte-huoneet sekä autosuojat.¹⁹⁶

Palo-ovet kuuluvat palo-osastoinnin piiriin. Useassa pöytäkirjassa huomautettiin palo-ovien sul-kemisesta sekä niiden korjaamisesta. Palo-ovien osalta paloturvallisuusasetuksen 17.2 § asettaa vaatimuksen palo-ovien kunnossapidosta ja tiiveydestä. Lisäksi nykyisten säännösten mukai-sesti palo-ovien tulee olla itsestään sulkeutuvia ja salpautuvia.¹⁹⁷ Muutamassa tapauksessa mää-rättiin suljinmekanismin lisäämistä olemassa oleviin palo-oviin sekä palo-ovessa olevan meka-nismin testaamista. Palo-oviin liittyvissä määräyksissä harkinnan perusteena sovellettiin pelas-tuslain 9 §:n ja 10 §:n lisäksi paloturvallisuusmääräyksen kohtaa 7.3.2 (nykyisen paloturvalli-suusasetuksen 17.2 §). Pelastusviranomainen antoi yleensä kohteille kaksi vaihtoehtoa, joko palo-ovien sulkemisen tai niiden varustamisen automaattisella suljinmekanismilla: ”Osastoivat ovet on pidettävä suljettuina. Tarkastuksella havaittiin lukuisia auki olevia palo-ovia. Jos ovia

196 Helsingin kaupungin pelastuslaitos 2017, s. 6.

197 Määräys palo-ovien itsestään sulkeutumisesta ja salpautumisesta on tullut voimaan vuonna 1936. Pääsääntöi-sesti kaikki palo-ovet, jotka on asennettu vuoden 1936 jälkeen, tulee olla itsestään sulkeutuvia ja salpautuvia tai varustettu automaattisella suljinmekanismilla. Poikkeuksen muodostavat huoneistojen ovet, jotka eivät ole olleet sääntelyn piirissä ennen vuotta 2017. Paloturvallisuusasetuksen 17 §:n mukaan yli 56 metriä korkeiden rakennusten asuinhuoneistojen ovissa tulee olla suljinmekanismi.

pidetään auki normaalikäytössä, on ne varustettava laittein, jotka sulkevat ovet palon sattu-essa.”¹⁹⁸ sekä ” Osastoivat palo-ovet on pidettävä suljettuina. Jos ovia pidetään auki normaali-käytössä, on ne varustettava savuun reagoivalla suljinlaitteistolla.”¹⁹⁹ Pelastusviranomainen voi määrätä palo-ovien kiinnipidon, sillä nykyisen rakennusten paloturvallisuusasetuksen 17 §:n mukaan sekä pöytäkirjojen laadinta-aikana voimassa olleen paloturvallisuusmääräyksen²⁰⁰ mu-kaan palo-ovien on oltava itsestään sulkeutuvia ja salpautuvia: ”Kaikissa kerroksissa palo-ovet (hotellin puolella) eivät salpautuneet tarkastushetkell䔲⁰¹. Aineistossa oli havaittavissa hajon-taa pelastuslaitosten välillä, sillä osa pelastuslaitoksista sovelsi määräyksissä sanamuotoa

”yleensä”, joka jättää harkintavaraa.”Osastoivan oven tulee yleensä (kurs. tässä) olla itsestään sulkeutuva ja salpautuva.”²⁰². Käyttäessään ilmaisua yleensä, jää harkinta kohteelle. Viranomai-sen olisi syytä täsmentää omassa ratkaisussaan, onko tapauksessa oleva palo-ovi sellainen, että sen pitää sulkeutua ja salpautua vai ei. Näin asiaan ei jää tulkinnanvaraa ja viranomainen käyttää oikein omaa asiantuntijaharkintaansa.

Eräässä tapauksessa ei suoranaisesti määrätty palo-ovia suljettavaksi. ”Kohteen edustajan on annettava selvitys siitä, miten ovien kiinni pysyminen jatkossa varmistetaan.”²⁰³. Tässä tapauk-sessa kohteen on esitettävä selvitys siitä, kuinka palo-ovien tila varmistetaan. Harkinnan poh-jana käytetty pelastuslain 9 §:ää sekä rakennusmääräykset eivät anna tähän kuitenkaan mahdol-lisuutta. Pelastusviranomainen on toimiessaan näin ylittänyt sen harkintavallan. Yhdessä pöytä-kirjassa palo-osastointia lähestyttiin erikoisesta kulmasta. ”Kohteen huollon logistiikkaa on suo-siteltavaa kehittää. Toimiva arki antaa mahdollisuuden käyttää kohdetta turvallisesti.”²⁰⁴. Perus-teluista oli pääteltävissä, että palo-ovia pidettiin auki johtuen kohteessa harjoitetusta toimin-nasta. Kuitenkaan kohteeseen liittyvä logistiikka ei ole sellainen asia, joka tulisi viedä palotar-kastuspöytäkirjaan, vaikkakin kyseessä olisikin suositus. Siten pelastusviranomainen on asiassa ylittänyt harkintavaltansa.

198 Pöytäkirja 23.

199 Pöytäkirja 74.

200 Vastaava säännös löytyi paloturvallisuusmääräyksen kohdasta 7.3.2.

201 Pöytäkirja 37.

202 Pöytäkirja 77.

203 Pöytäkirja 25.

204 Pöytäkirja 22.

Epäkuntoisten palo-ovien korjaamiseen liittyvien toimien harkinnan perustana käytettiin pelas-tuslain 9 §:ää sekä paloturvallisuusmääräyksiä. Vaihtelua tulkinnoille ei ollut, ja logiikka pysyi määräyksissä samankaltaisina: ”Hissin puolen palo-ovi ei sulkeudu”²⁰⁵, ”**** (muutettu tässä) keittiön kiilattu palo-ovi oli epäkunnossa (ei sulkeutunut)”²⁰⁶, ”Lastauslaiturin ovi”²⁰⁷ sekä ”Tu-lipalon leviämisen estämiseksi **** (muutettu tässä) keittiöstä porrashuoneeseen tai porrashuo-neesta keittiöön on kunnostettava tilojen välinen palo-ovi tiivisti sulkeutuvaksi.”²⁰⁸. Aineistosta voidaan päätellä, että palo-ovi on epäkuntoinen silloin, kun se ei sulkeudu ja salpaudu. Sään-nöspohjana on yleisesti käytetty pelastuslain 9 § sekä paloturvallisuusmääräysten kombinaa-tiota. Korjaamisen osalta on myös edellytetty suljinlaitteistojen lisäämistä olemassa oleviin palo-oviin: ”Tulevan hotellihuoneremontin yhteydessä ovet on laitettava kuntoon, tai ovet vaih-dettava.”²⁰⁹. Aineiston perusteella voidaan todeta harkinnan olleen koherenttia.

Rakennukseen palo-osastoihin voidaan tehdä aukkoja, josta vedetään esimerkiksi putkia tai kaa-pelilinjoja. Mikäli läpivientejä tehdään, velvoittaa pelastuslain 9 §:n 1 momentin 1 kohta palo-osastojen välisten läpivientien tiivistämistä vastaamaan ympäröivien rakenteiden palo-osastoin-tivaatimusta tekemällä niihin asianmukaiset palokatkot. Näiden puutteiden määräämisen har-kinta perustui pelastuslain 9 §:n tai sen lisäksi paloturvallisuusmääräyksen kohtaan 7.4.1.

Läpivienteihin liittyen annetiin seuraavan kaltaisia määräyksiä: ”Autosuojan osastoivien teiden läpiviennit on tiivistettävä vastaamaan rakenteiden paloluokkaa. Osastoivan raken-nusosan läpi saa johtaa tarpeelliset läpiviennit edellyttäen, etteivät ne olennaisesti heikennä ra-kennusosan osastoivuutta.”²¹⁰. Lähes jokaisessa läpivientiin liittyvässä määräyksessä todettiin läpiviennit sallituiksi, kunhan ne eivät olennaisesti heikennetä palo-osastointia. Tämä on myös säännelty paloturvallisuusasetuksen 18 §:ssä.²¹¹ Pöytäkirjoissa ei kuitenkaan arvioitu, millä

205 Pöytäkirja 99.

206 Pöytäkirja 77.

207 Pöytäkirja 74.

208 Pöytäkirja 63.

209 Pöytäkirja 37.

210 Pöytäkirja 105.

211 Asetuksen perustelumuistiossa (28.11.2017, s.22) todetaan, että läpivientien vaatimuksissa huomioidaan sen sijainti rakennuksessa. Esimerkkinä lattian rajassa olevat läpiviennit ovat vähemmän kriittisiä kun taas välipoh-jassa.

voin menettely heikentää olennaisesti osastointivaadetta: ”henkilökunnan oven yläpuoli ja va-rasto 2 sähköjohtojen läpiviennit”²¹², ”ryhmäkeskusten osalta paloläpiviennit tulee tarkas-taa.”²¹³, ”Sähköpääkeskuksen palo-osastoinnissa oli aukkoja kaapeliläpivienneiss䔲¹⁴ sekä ” Tarkastuksella havaittiin lastauslaiturin ja porrashuoneen välillä venttiilin, jossa ei silmämää-räisesti tarkasteltuna ollut havaittavissa palopeltiä tai muuta palo-osastoivaa rakenneosaa”²¹⁵. Yleensä määräykset olivat kohdennettu selkeästi, mutta osa annetuista määräyksistä oli yleis-maallisia: ”Osastoivien rakenteiden läpiviennit on tarkastettava ja tarvittaessa tiivistettävä vas-taamaan rakenteiden paloluokkaa.”²¹⁶. Tapauksessa annettu määräys saa aikaan sen, että koh-teen tulee kiertää ja kartoittaa koko rakennuksen kaikki läpiviennit. Toisessa vastaavassa ta-pauksessa annettiin vastaava korjausmääräys, mutta harkinnan säännösperusteeksi kerrottiin pe-lastuslain 9-11 ja 13 §:t. Päinvastaiseen ratkaisuun päätyi toinen viranhaltija, joka suositteli koko kiinteistön läpivientien tarkastusta ”Pelastuslaitos vahvasti suosittelee koko kiinteistön pa-lokatkojen järjestelmällistä läpikäyntiä sekä ajantasaisen palokatkosuunnitelman tekemistä.”²¹⁷ Nämä päätökset kertovat viranomaisen harkinnasta sen, että ne ovat jääneet hiukan keskeneräi-siksi. Pelastusviranomainen voi harkita kaikkien kiinteistössä olevien palo-osastoiden tarkasta-mista. Harkinnassa on huomioitava suhteellisuusperiaate. Annetun päätöksen tulee olla tasapai-nossa saavutettaviin päämääriin nähden. Ensimmäisen tapauksen määräys on ongelmallinen suhteellisuusperiaatteen valossa.

Pelastuslain 9 § soveltuu harkinnan pohjaksi palo-osastoinnissa havaittujen puutteiden määräys-perusteeksi, sillä sen 1 momentin 1 kohdassa säännellään tulipalon leviämisen estämisestä.

Myös rakennusmääräyksiin viittaaminen tuo lisäinformaatiota velvoitetulle, vaikkakin yksin-omaisesti rakennusmääräyksillä viittaaminen ei ole riittävää. Perusteluiden nojalla pelastusvi-ranomainen on käyttänyt harkintaansa lainmukaisesti, vaikkakin semanttisesti tulkittuna har-kinta on jäänyt keskeneräiseksi ja siten asiakkaan harhar-kintaan.

212 Pöytäkirja 99.

213 Pöytäkirja 108.

214 Pöytäkirja 8.

215 Pöytäkirja 74.

216 Pöytäkirja 22.

217 Pöytäkirja 108.

Eräs mielenkiintoinen ilmiö, joka toistui muutamassa pöytäkirjassa, oli palo-ovien testaus sekä palo-oven kunnossapito-ohjelman laadinta. Harkinnan perusteena käytettiin pelastuslain 9 §:ää sekä paloturvallisuusmääräyksen kohtia 7.1.1 sekä 7.3.2. Näissä tapauksissa ei esimerkiksi vii-tattu lainkaan pelastuslain 12 §:n. ”Automaattisella suljinlaitteistolla varustettujen osastoivien ovien toiminta on testattava valmistajan ohjeen tai kunnossapito-ohjelman mukaan”²¹⁸ sekä

”[…] ja testauksesta on pidettävä pöytäkirjaa”²¹⁹. Mikäli tarkastellaan paloturvallisuusmääräyk-sen kohtia 7.1.1 sekä 7.3.2 havaitaan, ettei niissä säännellä automatiikan testaamisesta. Kohtien mukaan osastoivat laitteet ja rakenteet tulee tehdä sellaisiksi, että palon leviäminen estyy suun-nitellun ajan sekä osastoivien ovien tulisi yleensä olla itsestään sulkeutuvia ja salpautuvia. Au-tomatiikan testaus sekä kunnossapito tulee tehdä muiden säännösten kuin pelastuslain 9 §:n no-jalla. Siten perustelut kertovat pelastusviranomaisen harkinnasta sen, että ne käyttävät harkintaa analogisesti kaikkien pelastustoimen laitteiden testausten osalta.

Kunnossapito-ohjelman laatiminen palo-oville toistui muutamassa pöytäkirjassa: ”Kunnossa-pito-ohjelmat päivitettävä. Kunnossapito-ohjelma voidaan laatia myös osastoiville oville.”²²⁰ Sanamuodosta voidaan päätellä, että viranomainen on tarkoittanut sen suositusluontoiseksi.

Kuitenkin tässä piilee sekaannuksen vaara, sillä ensimmäinen lause on määräysluonteinen. Sa-mantapaisesti yksittäinen viranhaltija on laajentanut harkintaansa palo-ovien osalta: ”huomioi-tava **** (muutettu tässä) välillä olevan liukupalo-oven huolto, kunnossapito ja testaus”²²¹. Määräyksen piiriin on otettu myös palo-oven huoltaminen. Valitettavasti tässä pöytäkirjassa ei käytetty lainkaan lakiviitteitä. Pelastusviranomaisella ei ole suoranaisesti harkintaa asiassa. Jos kuitenkin asiaa tarkasteltaisiin pelastuslain 9.1 §:n ja 12 §:n oikeushyvillä, voisi pelastusviran-omainen määrätä kunnossapidosta. Tällöin pelastusviranomaisen tulisi perustella asiassa käyt-tämäänsä harkintaa. Sen sijaan kunnossapito-ohjelman laatiminen ei ole sellainen asia, jossa pelastusviranomaisella olisi harkintaa.

Palo-osasto ryhmänä ei sääntelyn puolesta sisällä juuri harkintaa. Mikäli palo-osastointi on puutteellinen esimerkiksi paloturvallisuusasetuksen vastaisesti, tulee palo-osastointi määrätä

218 Pöytäkirja 108.

219 Pöytäkirja 99.

220 Pöytäkirjat 38 ja 39.

221 Pöytäkirja 81.

korjattavaksi pelastuslain 9.1 §:n nojalla. Näin selkeästi asia ei kuitenkaan aineiston valossa ole, sillä aineiston perusteella harkintaa käytetään laajasti. Osa viranomaisista käytti harkintaa muun ohella sen osalta, kuinka laajasti palo-osastoinnin kunnosta tulee varmistua. Kaikki menettelyt eivät kuitenkaan olleet suhteellisuusperiaatteen mukaisia, sillä koko kiinteistön palo-osastoin-tien kartoittaminen tarkoittaa laajassa kiinteistössä useiden satojen työtunpalo-osastoin-tien määrää. Mikäli pelastusviranomainen katsoo menettelyn vaativan tämän kaltaisia keinoja, tulee sen puntaroida tarkasti saavutettavat hyödyt versus aiheutuvat kulut. Toisaalta tämä ryhmä oli itsessään melko koherentti, jolloin tasapuolisen kohtelun periaatteeseen päästiin. Sen sijaan tarkoitussidonnai-suusperiaate ei kokonaisuudessaan toteutunut, sillä aineistossa oli muutamia harkintavallan yli-tyksiä.