Muut

Taulukko 10. Muut ryhmä

Ryhmä Tarkempi määrittely N N (%)

MUU Ilmanvaihto - puhdistus 4 1.050%

MUU Sähköt - sähköjen määräaikaistarkastus 4 1.050%

MUU Sähköt - loisteputkien korjaaminen 3 0.787%

MUU Henkilöstö - alkusammutuskoulutuksen järjestäminen 2 0.525%

MUU Henkilöstö - ensiapukoulutuksen järjestäminen 2 0.525%

MUU Henkilöstö – IV-hätäpysäytys koulutus henkilökunnalle 2 0.525%

Oheisessa taulukossa on esitetty kuusi yleisintä muut ryhmässä olevaa kategoriaa. Aineistosta nousi esiin erinäinen joukko muita asioita, jotka eivät sellaisenaan sisälly edellä käsiteltyihin ryhmiin. Näistä muista asioita, joista osa on täysin vieraita pelastusoikeudelle, on annettu räyksiä yhteensä 48 kappaletta (12,6 % määräyksistä) 31 eri kategoriassa. Osa annetuista mää-räyksistä liittyy täysin pelastusviranomaisen toimivaltaan. Kaikkia näitä määräyksiä ei käydä lävitse, vain keskeisimmät sekä selkeät poikkeamat.

Uuteen pelastuslain 13 §:ään annettiin velvoite huolehtia rakennuksen ilmanvaihtolaitteiden pa-loturvallisuudesta. Pelastuslain 13a §:ssä asetetaan rakennuksen omistajalle, haltijalle ja toimin-nanharjoittajalle velvoite tulisijojen nuohouksesta. Pelastuslain 13 § asettaa vaatimuksen yllä-pitää ilmanvaihtolaitteita mahdollisimman paloturvallisesti. Tämä konkretisoi pelastuslain 9 §:n mukaista tulipalon syttymisen estämistä.²⁵⁸ Pelastuslain 13.2 § oikeuttaa sisäministeriön anta-maan erillisen asetuksen ilmanvaihtolaitteiden puhdistamisesta. Pelastuslain (468/2003) nojalla kumotun sisäministeriön asetuksen ilmanvaihtokanavien ja -laitteistojen puhdistamisesta (802/2001) 2.1 §:n mukaan muun ohella ammattimaisten keittiöiden ilmanvaihtolaitteet tuli puhdistaa vuosittain.

Aineiston neljässä pöytäkirjassa määrättiin ilmanvaihtolaitteiden puhdistaminen. Määräykset annettiin pelastuslain 9, 10, 11 ja 13 §:n nojalla: ”**** (muutettu tässä) keittiön ilmanvaihdon puhdistukseen on jatkossa kiinnitettävä suurempaa huomiota!!! Tarvittaessa ilmanvaihto on puhdistettava kaksi kertaa vuodessa tai useamminkin, jos tarve vaatii.”²⁵⁹ sekä ”Kiinteistön yleisilmanvaihto tulee puhdistaa 2017 vuoden aikana.”²⁶⁰. Pöytäkirjat ja määräyksen on annettu ennen 1.1.2019, jolloin pelastuslain uudistetut ilmanvaihtoa ja nuohousta koskevat säännökset tulivat voimaan. Tästä syystä niitä käsitellään ennen uudistusta voimassa olleen pelastuslain 13

§:n nojalla. Aiemman pelastuslain 13 §:n mukaan rakennuksen omistajan ja haltijan tuli huoleh-tia, että rakennuksen ilmanvaihtolaitteet- ja kanavat olivat paloturvalliset. Varsinaista määräystä puhdistusvälistä ei lain tasolla ollut. Näin ollen niiden puhdistamisen perustui puhtaasti viran-omaisen tapauskohtaiseen harkintaan. Aineistossa annetut määräykset eivät täyttäneet niiltä vaadittua täsmällisyyttä. Pöytäkirjoista ei ilmene, minkä perusteella pelastusviranomainen kat-soi, ettei menettely täyttänyt pelastuslain 13.1 §:n 2 kohdan mukaista velvoitetta. Lisäksi viit-taaminen yksinomaan pelastuslain 9 §:ään ei riitä, eikä pelastuslain 10 ja 11 §:llä ole määräysten kannalta mitään arvoa. Pelastusviranomaisen olisi pitänyt perustaa määräys pelastuslain 13 §:llä sekä perustella, millä tavalla menettely oli puutteellista. Siten päätöksistä voidaan päätellä, että pelastusviranomaisen harkinta on näissä tapauksissa ollut vajavaista eikä niistä selviä, miten pelastusviranomainen on asiassa käyttänyt harkintaa.

258 Sisäministeriö 2019a.

259 Pöytäkirja 94.

260 Pöytäkirja 31.

Seuraavat määräykset ovat sellaisia, jotka eivät kuulu pelastuslainsäädännön piiriin, mutta joita on silti sen nojalla määrätty. Osassa on viitteitä pelastuslainsäädäntöön, mutta niiden määrää-minen muodostaa ainakin laajan perusteluvelvollisuuden. Aineistossa tällaisia määräyksiä oli 21 kappaletta (5,5 % annetuista määräyksistä). Yleensä nämä määräykset on annettu ilman la-kiviitteitä. Mikäli päätöksessä ilmoitettiin säännös, näiden päätösten harkinnassa käytettiin pe-lastuslain 14 §:n. Vaikuttaa siltä, että pelastustoimella itsellään ei ole tarkkaa kuvaa siitä, mitä velvoitteita pelastuslain 14 § asettaa. Esimerkiksi pelastustoimen Pelastuslaitosten valvonnan aapisen mukaan 14 §:ssä valvotaan onnettomuuksien vaaratekijöiden havainnointia, läheltä piti -tilanteiden kirjaamista sekä vaaratilanteiden aikaisen toiminnan suunnittelua.²⁶¹

Pelastuslain 14 §:n 1 momentin 1 kohdan keskeisenä tarkoituksena on ohjata ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Tämä osaltaan täydentää pelastuslain 4 §:n mukaista yleistä huolellisuusvelvoi-tetta. Pelastuslain 14 § velvoittaa rakennuksen omistajia, haltijoita ja toiminnanharjoittajia eh-käisemään tulipalojen syttymistä sekä muiden vaaratilanteiden syntymistä.²⁶² Velvoitettujen on osaltaan ryhdyttävä toimenpiteisiin pelastustoiminnan helpottamiseksi. Tämä voidaan tulkita tarkoittavan pelastuslain 14 §:n 1 momentin 1 kohta huomioiden sitä, että tunnistetut vaaratilan-teet tulee pyrkiä aktiivisesti ennaltaehkäisemään. Tarvittavien toimenpiteiden laajuus ja muoto määritellään ja kuvataan pelastussuunnitelman riskiarviossa. Aiemmat pelastustoimintaa kos-kevat lait sisälsivät ainoastaan osittain nykyisen pelastuslain 14 §:n mukaisista vaateista ja ne olivat sääntelyltään huomattavasti epätarkkarajaisempia.²⁶³ Nykyinen sääntely on linjassa muun pelastuslain kanssa. Mainitsemisen arvoista on todeta, ettei pelastuslain 14 §:n mukaisten vel-voitteiden laiminlyönnistä ole asetettu minkäänlaisia seuraamuksia. Näin ollen pelastuslain 14

§:n voidaan katsoa olevan eräänlainen toimintaohje. Oikeuskirjallisuudesta vahvistuu ajatus, jonka mukaan pelastuslain 14 § on enemmänkin suosituksenluonteinen kuin velvoittava, mutta sen noudattamatta jättämisellä voi olla vaikutusta onnettomuustilanteen jälkiarvioinnissa ja mahdollisissa seuraamuksissa.²⁶⁴

261 Kuntaliitto 2018, s. 89.

262 HE 257/2010 vp, s. 39.

263 Aiempia pelastustoimen lakeja olivat palolaki 202/1933, palolaki 465/1960, palo- ja pelastustoimesta annettu laki 559/1975, pelastustoimilaki 561/1999 sekä pelastuslaki 468/2003.

264 Hautamäki 2011, s. 756.

Aineistosta nousi esiin sähkölaitteistojen määräaikaistarkastusten suorittaminen, josta säännel-lään sähköturvallisuuslaissa (1135/2016). Harkinnan perusteena käytettiin pelastuslain 9, 12 ja 14 §:t, vanhaa sähköturvallisuuslain (410/1996) 5 ja 20 §:t, sähkölaitteistojen käyttöönotosta ja käytöstä annettua kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen 13 §:ää sekä kahdessa pöytäkir-jassa todennäköisesti erheenä aikuiskoulutustuesta annetun lain 15 ja 21 §:n muuttamisesta an-nettua lakia. Vanhaa sähköturvallisuuslakia valvoi sen 25 §:n nojalla turvallisuus- ja livirasto. Myös uutta sähköturvallisuuslakia valvoo sen 88 §:n nojalla turvallisuus- ja kemikaa-livirasto. ”Kohteen sähkölaitteistoille on tehtävä määräaikaistarkastus. Majoitusrakennuksessa, jossa majoituspaikkoja on vähintään 100, on sähkölaitteille tehtävä määräaikaistarkastus kym-menen vuoden välein.”²⁶⁵ sekä ”Sähkölaitteiston määräaikaistarkastuksen tilanne on selvitet-tävä, tarvittaessa tehtävä määräaikaistarkastus.”²⁶⁶. Jokaisessa pöytäkirjassa on viitattu pelas-tuslain 9 §:n. Oikeuttaako pelaspelas-tuslain 9.1 §:n 1 kohta määräämään sähköturvallisuuslain nojalla annettuun toimenpiteeseen? Jos asiaa tarkastellaan esimerkiksi Hämeenlinnan HaO:n tapauksen 1.7.2015 15/0403/4 valossa, voimme päätellä, että pelastusviranomaisella on harkintaan perus-tuen oikeus määrätä sähkölaitteiden määräaikaistarkastuksen tarpeen selvittämisen, muttei var-sinaista toimenpidettä.

Tapauksessa Hämeenlinnan HaO:n 1.7.2015 15/0403/4 oli kysymys pelastusviranomaisen mää-räyksestä selvittää rakennuksen luvanmukaista käyttöä rakennusvalvontaviranomaiselta. Ratkai-sussa todettiin, että rakennuksen ja sen käyttötarkoituksen rakennusluvan mukaisuutta valvoo ensi sijassa kunnan rakennuslupaviranomainen. Koska rakennus ei ollut mahdollisesti rakennusluvan mukaisessa kunnossa, palotarkastuksen perusteella oli voitu määrätä, että rakennuslupaa koskevat asiat on selvitettävä rakennusvalvontaviranomaisen kanssa.

Pelastusviranomaisen on pelastuslain 81.2 §:n nojalla ilmoitettava muussa laissa havaitsemansa vakava puute oikealle valvontaviranomaiselle. Koska sähköturvallisuuslakiin sovelletaan lex specialis -periaatetta, ei pelastusviranomaisella voida katsoa olevan toimivaltaa määrätä sähkö-laitteistojen määräaikaistarkastuksen suorittamista varsinkaan, jos menettely ei sellaisenaan

265 Pöytäkirja 68.

266 Pöytäkirja 106.

heuta välitöntä vaaraa. Mikäli sähkölaitteet aiheuttaisivat välitöntä vaaraa, voisi pelastusviran-omainen määrätä toiminnan keskeytettäväksi pelastuslain 81.3 §:n nojalla. Näin ollen pelastus-viranomaisen harkinta on asiassa rajattua.

Eräässä tapauksessa pelastusviranomainen kiinnitti huomiota saunan lattiaratkaisuun: ”Saunan lattiarallin kapea tukipinta aiheuttaa selvän loukkaantumisriskin. Riski on poistettava.”²⁶⁷. Har-kinta perustettiin pelastuslain 14 §:llä. Pelastuslain 14.1 §:n 1 kohdan mukaan rakennuksen omistajan on ehkäistävä vaaratilanteiden syntymistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mitä tahansa turvallisuuden nimissä voitaisiin määrätä sen nojalla korjattavaksi. Pelastuslain 14.1 §:n 3 kohdan mukaan velvoitettujen tulee varautua aktiivisiin toimenpiteisiin, kuten tulipalojen sammuttamiseen ja muihin pelastustoimenpiteisiin.²⁶⁸ Pykälän tarkoittamia muita pelastustilan-teita voidaan katsoa olevan esimerkiksi sairaskohtaukset sekä tapaturmat. Tarkkoja toimenpi-teitä tai vaatimuksia ei ole pykälään kirjattu, sillä tarkoituksena onkin toimia riskilähtöisesti huomioiden kohteen luonne ja vaaratekijät.²⁶⁹ Pelastusviranomaisen olisi tullut ennemmin suo-sitella toimenpidettä kuin varsinaisesti määrätä korjattavaksi. Siten päätöksestä voidaan todeta pelastusviranomaisen ylittäneen harkintavaltansa.

Samaiseen päätelmään päästään tilanteessa, jossa pelastusviranomainen on ottanut kantaa uima-allasosaston turvallisuusvaatimuksiin: ”hotellin uima-altaalle tulee lisätä pelastusvälineitä (ren-gas tms.)”²⁷⁰. Mikäli pelastuslakia käytettäisiin yleislakina, ongelmaksi muodostuisi muun ohella professionalismin laajentuminen pelastusviranomaisen osaamisen ulkopuolelle. Pelastus-viranomaisen tulee pidättäytyä antamasta sen toimivallan ulkopuolisista määräyksistä. Esimer-kiksi kannanotto keittiön puhtauden osalta voi olla perusteltu siinä tapauksessa, kun kyseessä on välittömään tulipalon riskiin liittyvä. ”****(muutettu tässä) keittiössä on tehtävä kunnollinen perussiivous, rasvaa paljon seinillä ja kalusteissa.”²⁷¹. Tästä tapauksesta ei ilmene, että rasvasta olisi konkreettisesti aiheutunut onnettomuusvaaraa.

267 Pöytäkirja 22.

268 Ennen varsinaisen 1933 palolain säätämistä palokomitean mietinnössä 4/1920 57 §:ssä huomioitiin asuintalon turvallisuus siten, että jokaisessa huoneistossa tuli olla kaksi poistumistietä ja jos näin ei ollut, tuli ne varustaa riittävillä pelastusvälineillä.

269 HE 76/1998 vp, s. 31.

270 Pöytäkirja 110.

271 Pöytäkirja 75.

Muutamassa tapauksessa pelastusviranomainen on harkinnut korjausmääräyksen sijasta suosi-tuksen antamista kohteelle. Suositusten antaminen tulisi kuitenkin olla linjassa pelastusviran-omaisen toimivallan kanssa. ”Suosittelen pelastautumishuppujen (30 min) hankintaa henkilö-kunnalle operatiivisiin tilanteisiin.”²⁷². Määräyksen perusteella pelastusviranomainen on laajen-tanut pelastuslain mukaista operatiivista toimintaa hotellin henkilöstöön. Henkilöstön tulisi ope-ratiivisessa tilanteessa toimia olosuhteissa, jossa tarvitaan pelastautumishuppuja 30 minuuttia.

Eräässä tapauksessa annettiin suosituksena kameravalvonnan lisääminen uima-allas osastolle.

”kameravalvontaa suositellaan jos uima-allastoiminta jatkuu”²⁷³.

Muut ryhmässä korostuu käytännössä yksittäiset viranomaisen tekemät poikkeamat. Huolestut-tavaa on, että tämä ryhmä sisältää 21 päätöstä, joiden ei pitäisi lainkaan löytyä aineistosta. Mitä tämä kertoo viranomaisen harkinnasta? Mielestäni sen, että yksittäisillä viranhaltijoilla ei ole riittävän hyvin tiedossa oman toimivallan rajat eikä sitä, millä edellytyksillä päätöksiä voidaan tehdä. Kyse ei ole suuresta joukosta, mutta jos nämä yhdistettäisiin omaksi kategoriaksi, olisi se toisiksi yleisin aineistoissa esiintyvä kategoria uloskäytävien kunnossapidon (29kpl) ja pelas-tussuunnitelman päivittämisen (18kpl) välillä. Tästä syystä havaintoon on suhtauduttava riittä-vällä vakavuudella. Tarkoitussidonnaisuuden kannalta voidaan havaita, että osa annetuista pää-töksistä on voimassa olevan oikeuden mukaisia, mutta pelastusviranomaiselle ei kuitenkaan ole annettu toimivaltaa asiaan. Tästä hyvänä esimerkkinä sähköjen määräaikaistarkastus ja muut sähköturvallisuuteen liittyvät asiat. Sen sijaan suhteellisuusperiaatteen osalta ei tästä ryhmästä liene järkevää edes vetää johtopäätelmiä, sillä toimivallan ylityksellä tehdyt päätökset eivät läh-tökohtana ole suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Tasapuolisen kohtelun toteutumisen perus-teella voidaan sanoa, että päätökset ovat olleet yksittäisiä, joten tasapuolinen kohtelu ei ole voi-nut toteutua. Tämä on sikäli hyvä asia, sillä toimivallan ylitykset ovat jääneet viranhaltijatasolle.

272 Pöytäkirja 91.

273 Pöytäkirja 110.