Kaava 2. Barnhill toimiva perhe mallin ulottuvuudet vastapareineen
En poissulkenut sitä mahdollisuutta, etteikö aineisto voisi tuottaa tai näyttää minulle teoriaan kulumattomia kuvauksia perhedynamiikasta ja sijaisperheen jäsenten keskinäi-sestä vuorovaikutuksen toimimattomuudesta tai toimivuudesta. Aineistoa analysoin sa-malla tavalla kuin ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä, mutta analysointia ohjasi toi-mivan perheen kuusi edellä mainittu ulottuvuutta vastakohtineen.
selkeä kommu-nikaatio/epäselvä
kom-munikaatio yksilöityminen
/kietoutuneisuus
joustavuus/
jäykkyys
pysyvyys/
hajaannus
tehtävien jako/
rooli-ristiriidat
selkeät sukupolvien väliset rajat selkeä
havainnointi
Yhteenkuuluvuus/
eristäytyminen
Aloitin tämän tutkimuskysymyksen kohdalla aineiston analysoinnin niin, että määritte-lin taulukkoon edellä mainitut kuusi ulottuvuutta ja niiden vastaparit omaansa. Tätä en-nen olin tehnyt itselleni toiselle paperille listauksen siitä, mitkä kriteerit kuvasivat mitä-kin ominaisuutta. Lisäsin taulukkoihin (Taulukot 6, 7, 8, 9, 10, 11.) yläluokaksi ulottu-vuuden ja pääluokaksi ja yhtenäiseksi kuvaavaksi tekijäksi kaikille vuorovaikutuksen.
Joustavuus vs. jäykkyys
Alaluokka Pääluokka
Valmius sopeutua ja mukautua muuttuviin tilanteisiin Yläluokka
Muutos pystytty käsittelemään Joustavuus
Tehty päätöksiä tilanteen vaatimalla tavalla Vuorovaikutus
Alaluokka Pääluokka
Ei sopeutumista muutoksiin Yläluokka
Rutiinien joustamattomuutta Jäykkyys Vuorovaikutus
Ei avoin muutoksista keskusteluun
Taulukko 6. Joustavuuden ja jäykkyyden kategorisointi kriteerit
Pysyvyys vs. hajaannus
Alaluokka Pääluokka
Vastuullisuus teoista ja arjesta Yläluokka
Turvallisuuden tunne kaikilla Pysyvyys
Johdonmukainen arki ja vuorovaikutus sekä toiminta Vuorovaikutus
Alaluokka Pääluokka
Arvaamattomuus keskinäisessä vuorovaikutuksessa Yläluokka
Ei ennustettavaa arkea Hajaannus Vuorovaikutus
Ei vastuuta omista tekemisistä
Epäselvä viestintä ja omien tulkintojen tekeminen
Taulukko 7. Pysyvyys ja hajaannus kategorisoinnin kriteerit
Yksilöllisyys vs. kietoutuneisuus
Alaluokka Pääluokka
Empaattinen ilmapiiri Yläluokka
Uskaltaa ilmaista itseään Yksilöllisyys Vuorovaikutus
Vuorovaikutus ennustettavaa
Uskalletaan tehdä päätöksiä, vastuu itsestä ja
muis-ta
Alaluokka Pääluokka
Ei tunteiden näyttöä pelon vuoksi Yläluokka
Epäedukas riippuvuussuhde Kietoutuneisuus
Ei ymmärrystä toisen asemasta ja tunteista, konfliktit Vuorovaikutus Taulukko 8. Yksilöllisyys ja kietoutuneisuus kategorisoinnin kriteerit
Yhteenkuuluvuus vs. eristäytyneisyys
Alaluokka Pääluokka
Vahva positiivisten tunteiden kiintymys Yläluokka Yhteenkuuluvuuden tunne konflikteissakin Yhteenkuuluvuus
Kyky muuttua ja olla avoin muutoksille Vuorovaikutus
Alaluokka Pääluokka
Vältellään toisia Yläluokka
Pelokkuus Eristäytyneisyys
Epätietoisuus Vuorovaikutus
Taulukko 9. Yhteenkuuluvuus ja eristäytyneisyys kategorisoinnin kriteerit
Selkeä kommunikaatio vs. epäselvä kommunikaatio
Alaluokka Pääluokka
Uskallus itsensä ilmaisulle Yläluokka
Ei tulkinnan varaa
Selkeä
kommuni-kaatio
keskusteluyhteys tilanteessa kuin tilanteessa Vuorovaikutus
Alaluokka Pääluokka
Kaksoisviestintä, kommunikaatio-ongelmat Yläluokka Sanat ja teot eivät täsmää, avoimet kysymykset,
vääris-tymät keskinäisessä kanssa käymisessä
Epäselvä
kommu-nikaatio
Väärinymmärrykset keskinäisessä viestinnässä Vuorovaikutus
Taulukko 10. Selkeä kommunikaatio ja epäselvä kommunikaatio kategorisoinnin kriteerit
Tehtävien jako vs. rooli-ristiriidat
Alaluokka Pääluokka
Arki toimii Yläluokka
Ennustettavuus arjessa, rytmikkyys Tehtävien jako
Aikuiset heille asetetuissa rooleissa suhteessa lapsiin. Vuorovaikutus
Alaluokka Pääluokka
Roolitus hukassa lasten ja aikuisten välillä Yläluokka Lapsen ympärillä olevien toimijoiden toimimaton
vuo-rovaikutus Rooli-ristiriidat
Ei kiinnittymistä, ei kykyä asettua, rajattomuus, ei
ym-märrystä omasta paikasta Vuorovaikutus
Taulukko 11. Tehtävien jako ja rooli-ristiriidat kategorisoinnin kriteerit
Aluksi luin päätöksiä ja etsin lauseita, jotka täyttivät edellä mainitut kriteerit. Alleviiva-sin samat ulottuvuudet ja niiden vastaparit samalla värillä tekstistä. Sellaiset päätökset, jossa kuvausta ei ollut siirsin pois. Tämän tutkimuskysymyksen aineistoksi muodostui 36 eri päätöstä. Näitä ulottuvuuksia kuvaavia lauseita muodostui 68 kappaletta. Tämän jälkeen kirjoitin kaikki edellä mainitut kuvaukset paperille, jonka jälkeen ryhdyin pel-kistämään kuvauksia. Pelkistettyjä ilmaisuja oli aluksi 149 kappaletta. Tämän jälkeen aloitin pelkistettyjen ilmaisujen kategorisoinnin kuuden ulottuvuuden kriteerien ja vas-takohtien perusteella. Sisällönanalyysin selkeyttämiseksi rakensin vielä taulukot (11,12, 13, 14, 15,16.), jossa oli loppuun asti kategorisoidut ilmaisut ala- ja yläluokkineen.
Ulottuvuudet vastapareineen
Taulukko 12. Pysyvyys ja hajaannus ala- ja yläluokat
Taulukko 13. Joustavuus ja jäykkyys ala- ja yläluokat
Taulukko 14. Yhteenkuuluvuus ja eristäytyneisyys ala- ja yläluokat
Taulukko 15. Selkeä kommunikaatio ja epäselvä kommunikaatio ala- ja yläluokat
Yhteenkuuluvuus
Keskinäinen vahva kiintymys
Tuntemus me ollaan yhtä perhettä
Uusien toimintatapojen luominen muuttuvassa tilanteessa
Keskinäinen luottamus
Emotionaalinen läheisyys
Positiivinen tunnekokemus
Sijaishuoltopaikan muutoksen toivottiin olevan väliaikainen
Halu olla mukana toistensa elämässä
Sitoutuneisuus toisiinsa
Läheinen ja lämmin vuorovaikutussuhde
Tulehtuneet välit
Eristäytyneisyys
Selkeä kommunikaatio
Uskaltaa ilmaista itseään selkeästi
Kyetään keskustelemaan vaikeista asioista
Epäselvä kommunikaatio
Ei kykene vastaanottamaan välitettävää tietoa
Vuorovaikutuspula
Kommunikaatio-ongelmat
Väärinymmärrykset
Uhmakas käytös
Väkivaltainen käytös
Aikuisen pelottava käytös
Läheisverkoston ja perheen yhteistyön toimimattomuus
Ei pysty puhumaan vaikeista asioista
Taulukko 16. Tehtävien jako ja rooli-ristiriidat ala- ja yläluokat
Tehtävien jako
Rooli-ristiriidat
Toimiva perusarki
Ennustettavuus arjessa
Päivärytmi
Sijaisvanhemmilla selkeät roolit
Rajat
Turvallinen arki
Ikätason mukainen suojattu elämä
Harrastus arki selkeä
Roolien vuoksi konfliktitilanteita
Ei pysty sopeutumaan lapsen asemaan perheessä
Ei pysty vastaamaan muiden perheenjäsenten odotuksiin
Liian suojaava arki
Uhmakkuus
Juurettomuus
Läheisverkoston haastavat välit
Läheisverkoston uhmakkuus
Rajaton käytös
Taulukko 17 Yksilöllisyys ja kietoutuneisuus ala- ja yläluokat
3.5. Tutkimuksen eettisyys
Jokainen yksilö on muodostanut itselleen näkökulman siihen, mitkä valinnat ja arvot ovat itsestään eettisesti ja moraalisesti hyväksyttyjä. Joudumme niin työssä kuin joka-päiväisessä arjessa tiedostaen ja tiedostamatta pohtimaan ja arvioimaan omia eettisiä valintojamme ja arvojamme suhteessa muiden ihmisten ratkaisuihin. Minkälaiset ratkai-sut muiden ihmisten tekeminä pystymme hyväksymään omasta eettisestä ja moraalisesta näkökulmasta käsin (Kuula 2011,21). Olen useamman kerran tehdessäni sosiaalityönte-kijän sijaisuuksia joutunut pohtimaan omaa eettistä käsitystäni ja näkemystäni asiakasti-lanteissa ja tehdessäni päätöksiä asiakkaalle.
Toimiva perusarki
Ennustettavuus arjessa
Päivärytmi
Sijaisvanhemmilla selkeät roolit
Rajat
Turvallinen arki
Ikätason mukainen suojattu elämä
Harrastus arki selkeä
Roolien vuoksi konfliktitilanteita
Ei pysty sopeutumaan lapsen asemaan perheessä
Ei pysty vastaamaan muiden perheenjäsenten odotuksiin
Liian suojaava arki
Uhmakkuus
Juurettomuus
Läheisverkoston haastavat välit
Läheisverkoston uhmakkuus
Rajaton käytös
Yksilöllisyys
Kietoutuneisuus
Pohdin paljon omassa tutkimuksessa sitä, voiko tutkimuksestani tulla liian raporttimai-nen ja yksipuoliraporttimai-nen, koska aineistoni on kuitenkin vain yksi osa ja näkemys isommasta kokonaisuudesta. Tieteellistä tutkimusta aloitettaessa onkin ensimmäiseksi pohdittava, millaiset menettelytavat rakentavat tutkimuksesta tieteellisen (Paavilainen 2012, 28).
Tutkimuksen aiheen valinnan yhteydessä on tarkoituksenmukaista ymmärtää ja pohtia tutkittavaa asiaa eettisten kysymysten kannalta. Oleellisia kysymyksiä tutkimuksessa on alusta loppuun, mikä on tutkimuksen rooli, päämäärä ja merkitys sekä kenen aloitteesta ja millä ehdoilla tutkimusta tehdään. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 127, 129, 130.) Aloitte-levana tutkijana koin jännitystä siitä, miten työkokemukseni vaikuttaa tutkimukseni tuloksiin. Käytin paljon aikaa pohtiessani sitä, millä tavalla erotan tutkimusta tehdessä oman ammattiminäni tutkijaminästä. Päädyin siihen, että luen kriittisesti kirjoitustani ja tietoisesti kiinnitän huomiota tekstissäni edellä mainittuun haasteeseen. Tutkijalta vaadi-taan myös ehdotonta objektiivisuutta, eettistä lojaaliutta ja sitoutumista tutkimukseen.
Erityisesti tutkijan tulee tiedostaa, että onnistuneen tutkimuksen takana on tutkijan oma eettinen tietoisuus ja tunnistaminen tutkittavaa asiaa kohtaan. Tutkimusta arvioitaessa tutkimuksen kestävyys eettisesti on erittäin oleellista ja välttämätöntä. (Tuomi & Sara-järvi 2009, 127, 129, 130.)
Pro gradu -aineiston analysoin niin, etten saanut tietooni kenen päätöksiä käsittelen ja keitä sijaisperheitä ja laitoksia tutkin. Tutkijan tulee ymmärtää erityisesti ihmisiin koh-distuvissa tutkimuksissa tunnereaktiot, jotka voivat vaihdella eri ihmisten välillä. Tär-keätä onkin syventyä tutkittavaan asiaan jo ennakolta niin, ettei tule vahingossa tietä-mättömyyttään loukattua tutkimukseen liittyviä ihmisiä. (Tutkimuseettinen tiedekunta 2019). Näin pystyin kohtelemaan tutkimuksen henkilöitä kunnioittavasti, loukkaamatta heidän ihmisarvoansa. Tutkijan omat moraaliset mielipiteet ja motiivit eivät saa vaikut-taa tutkimuksen etenemiseen vaan tutkija etsii totuutta vain tutkittavan asian vuoksi (Paavilainen 2012 28). Tuloksia esittäessä kiinnitin erityistä huomiota siihen, ettei teks-tistä tullut esiin yksittäisen asiakkaan tilanne. Yritin myös huomioida tulos osion kirjoi-tustyylissä sen, etten vahingossakaan sortunut moralisoimaan tutkittavien henkilöiden elämää ja valintoja tai päätöksen tehneen sosiaalityöntekijän näkemystä asiasta. Tutkija vastaa ja on vastuussa itsenäisesti siitä, millaisia valintoja ja päätöksiä tutkimuksen si-sällön suhteen on tehty ja kohteleeko tutkimus tutkimuskohdetta kunnioittavasti ja eetti-sesti kestävästi. (Kuula 2011, 21.) Tutkimuksessani oleellista oli myös se, että aineistoni
rakentui alaikäisiin tehtävistä päätöksistä, joten tutkijana minun tuli kiinnittää erityistä huomiota salassapitosäännöksiin ja anonymiteettisyyteen (Tutkimuseettinen tiedekunta 2019).
Ryhmittelin ja pelkistin tekstiä niin, että tutkimukseen osallistuvia ei pysty tunnista-maan tutkimustulosten raporttiosiossa. Ihmisarvo rakentuu tutkimuksessa siinä, että suhtautuu kunnioittavasti tutkittaviin ja tutkittavaan materiaaliin sekä turvaa tutkittavien itsemääräämisoikeutta. (Tutkimuseettinen tiedekunta 2019). Ihmisarvon tunnistaminen tutkittavia kohtaan ja sen ymmärtäminen, mitä se pitää sisällään on kaikkein oleellisinta, kun hankitaan aineistoa tutkimukseen ja käsitellään tutkimusaineistoa. (Kuula 2011,60.) Tutkittavat ovat aina nimettömiä tutkimuksissa oli sitten kyseessä haastattelun tai ai-neiston kautta hankittu tutkimusmateriaali. Kaikki saatu tieto on ehdottomasti luotta-muksellista, eikä materiaalia tule missään tilanteessa luovuttaa tutkimuksen ulkopuoli-sille ihmiulkopuoli-sille tai käyttää muuhun tarkoitukseen (Tutkimuseettinen tiedekunta 2019).
Aineistoa säilytän kotonani erillisessä mapissa omassa kaapissa, eikä siihen ollut muilla perheenjäsenillä pääsyä. Tutkimuseettinen tiedekunta (2019) on linjannut aineiston säi-lytyksestä ja siitä, että sen pitää olla sellaisessa paikassa tutkijalla säilytyksessä, mihin ulkopuoliset eivät pääse. Tutkimuksen valmistumisen jälkeen tuhoan työpaikallani ai-neiston laittamalla sijaishuoltopaikan muutospäätökset tuhottavien asiakirjojen paperi-keräykseen. Jos jostain syystä aineistoa tarvitsisi uudelleen, esimerkiksi tarkistuksen yhteydessä, voisi aineiston hätätapauksessa tulostaa uudelleen. Kaikki pro gradu -tutkielmassa käytetyt sijaishuoltopaikan päätökset löytyvät Effica-järjestelmästä. Tällai-sella menettelyllä takaan myös asianosaisille, ettei heitä koskevat päätökset joudu kos-kaan vääriin käsiin. Tutkijan vastuulla on huolehtia tutkittavien ja tutkittavan aineiston oikeuksista ja hyvinvoinnista (Tuomi & Sarajärvi 2009,131).
Teknisluonteiset ja tutkimuksen metodologisiin seikkoihin liittyvät eettiset ongelmat yhdistetään laadullisen tutkimukseen. Kun tutkimuksen kaikista valinnoista keskustel-laan moraalisina valintoina, on kyseessä metodologisiin seikkoihin liittyvät ongelmat.
Teknisluonteiset ongelmat taas ovat enemmän kosketuksissa aineiston keräämiseen, tutkittavien informointiin, analyysitapojen luotettavuuteen, tutkittavien anonymiteetti-ongelmiin ja raportointiin, toisin sanoen edellä mainitut asiat liittyvät hyvin konkreetti-sesti itse tutkimuksen tekemiseen. Eettisyys tutkimuksessa määrittelee sen, kuinka
us-kottava itse tutkimus on. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 125-129.) Tutkijan pitää ymmärtää tutkimuksen eettisyyden kulkevan koko tutkimuksen ajan, kuten tutkimustulosten rapor-toinnin aikanakin. Tutkijan vastuulla on tulosten kertomisessa kiinnittää erityistä huo-miota, ettei oma kirjoittamistyyli ole negatiivinen, vaikka tulokset eivät antaisi tutkitta-vasta kohteesta pelkästään positiivisia asioita. Hyvän tavan mukaisessa kriittisessä kir-joitustyylissä ei paista läpi tutkijan oman moraali ja etiikka koskien tutkittavien elämän-tyyliä ja asenteita asioihin. (Kuula 2011, 63.) Haasteita tutkimustulosten kirjoittamises-sa voi tuoda se, jos tutkija ei pysty tarkastelemaan tuloksia avoimin mielin vaan yrittää mahduttaa tulokset, esimerkiksi itselleen mieluisaan teoriaan tai saada tulokset kaupalli-sesti mielenkiintoisiksi. Tutkijan tulee tiedostaa, mitkä asiat ovat hänelle uhkia tutki-musta tehtäessä ja kuinka ne voisi välttää. (Paavilainen 2012, 29.) Eettisyys on ollut hyvin vankasti läsnä koko tutkimuksen ajan ja tiedostin hienovaraisen toiminnan ja eet-tiset periaatteet erityisen hyvin, koska olen aiemmin työskennellyt lastensuojelussa ja sijaishuollossa. Tämän vuoksi minulla oli tietoa siitä, kuinka arkaluontoisista tutkimuk-seni aineisto oli. Käytännön työkokemuksen avulla tiesin, miten paljon sijaishuoltopai-kan muutos päätöksestä voi parhaimmillaan ja oikealla tavalla analysoituna saada tietoa sijaisperheistä ja sijaishuollosta.
4 TULOKSET
Tässä luvussa perehdyn tutkielmani tuloksiin. Ensimmäiseksi käsittelen sijaishuoltopai-kan muutossyitä aineiston analyysissä syntyneiden seitsemän eri haasteen avulla. Tä-män jälkeen tarkastelen sijaisperheen jäsenten välistä vuorovaikutusta suhteessa sijais-huoltopaikan muutokseen.
Tutkijana valitsin ensimmäisen tutkimuskysymykseen suhteen analysointitavaksi aineis-tolähtöisen sisällönanalyysin, jonka tuloksena minulla oli seitsemän erilaista sijaishuol-topaikan muutoksen syytä kuvaavaa aihetta. Nämä näyttäytyivät haasteina sijoituksen onnistumisen kannalta, joten yhtä lukuun ottamatta lisäsin niihin loppuliitteeksi haaste sanan. Nämä olivat sisällönanalyysissäni lapsen kaltoinkohtelu, lapsen psyykkiset haas-teet, lapsen käyttäytymiseen liittyvät haashaas-teet, lapsen opiskelun haashaas-teet, lapsen väki-valtaisuuteen ja rikollisuuteen liittyvät haasteet ja sijaisperheen sisäiset haasteet. Ai-neiston perusteella esille nousi se, että kun sijaishuoltopaikan muutoksen mahdollisuutta
ryhdyttiin selvittämään sijaisperheen pyynnöstä, oli pääasialliset syyt lapsen rikollinen toiminta ja koko sijaisperheen uupuminen sijaisvanhemmuuteen.
4.1 Sijoituksen koetinkivenä väkivaltaisuus
Kun lapseen kohdistetaan jonkun aikuisen toimesta väkivaltaa, puhutaan silloin lapsen kaltoinkohtelusta (Paavilainen & Flinck 2008b,1). WHO on määritellyt väkivallan seu-raavalla tavalla: ” vallan, kontrollin tai fyysisen voiman tahallista käyttöä tai sillä uh-kaamista siten, että tämä kohdistuu toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään ja että tämä joh-taa tai voi johjoh-taa fyysisen tai psyykkisen vamman syntymiseen, kehityksen häiriytymi-seen, perustarpeiden tyydyttymättä jäämiseen tai kuolemaan. Lapsen kaltoinkohtelu ja väkivalta ovat yleensä monitasoisia ja ne liittyvät ihmisten sosiaalisiin, kulttuurisiin, ympäristöllisiin suhteisiin. Lapsiin kohdistuva väkivalta on THL:n väkivaltasanastossa määritelty seuraavalla tavalla: ” Väkivalta, joka kohdistuu lapsiin siten, että se aiheut-taa tai saataiheut-taa aiheutaiheut-taa fyysisiä vammoja tai vaaranaiheut-taa lapsen hyvinvoinnin, turvalli-suuden, terveyden tai emotionaalisen kehityksen(THL väkivaltasanasto, 2019).
---” Lapsi on tuonut esille läheiselleen sijaisvanhempien päihteidenkäytön ja kohtuuttomat vaatimukset arjessa. Sijaisvanhemmat eivät ole halukkaita selvittämään asiaa tai ottamaan vastaan tukitoimia. Asian vakavuuden vuoksi päädytty heti sijaishuoltopaikan muutokseen”. (5/A)
Aineistoni sisällönanalyysissä sijaisvanhempien tekemä kaltoinkohtelu jakautui kol-meen yläluokkaan, jotka olivat henkinen ja fyysinen väkivalta ja lapsen laiminlyönti.
Tutkijana määrittelin, että sijaisvanhempien kohtuuton päihteidenkäyttö ja siitä johtuva sijaishuoltopaikan muutos oli myös lapsen laiminlyöntiä ja kaltoinkohtelua.
---” Aikuisverkoston kielteinen vuorovaikutustapa ja luottamuspula. Lap-sen lievä pahoinpitely, kaltoinkohtelu”. (19/A)
Jos lapsen perustarpeiden huolehtimisessa, kuten hoidossa ja huolenpidossa tai turvasta ja suojelussa on merkittäviä puutteita, voidaan puhua laiminlyömisestä. Tämä on myös lapsen kaltoinkohtelun yleisin muoto ja se voi olla lasta hoitavalta taholta joko tahallista käytöstä lasta kohtaan tai tahatonta. Laiminlyönti koostuu useasta eri muodosta, kuten
fyysisestä tai emotionaalisesta kaltoinkohtelusta, jotka ovat sen yleisimmät muodot.
(Söderholm & Politi 2012,77-80.)
Fyysisessä kaltoinkohtelussa vanhempi ei esimerkiksi vastaa lapsen fyysisiin tarpeisiin, kuten riittävän ravinnon valmistamiseen ja saatavuuteen tai asumisolosuhteisiin. Pa-himmillaan aikuinen asettaa lapsen vaaraan, esimerkiksi puutteellinen ravinnon saami-nen voi johtaa muihin sairauksiin ja hengenvaaralliseen aliravitsemustilaan. Päihteitä käyttävät vanhemmat taas päihtymistilassa luovat kodin ilmapiirin turvattomaksi ja ar-vaamattomaksi sekä voivat unohtaa lapsen toisaalle hoitoon. Tällaisissa tilanteissa lap-sella on usein hätä ja huoli häntä hoitavasta vanhemmasta. Emotionaalisessa laimin-lyönnissä lasta hoitava taho voi pyrkiä minimoimaan lapsen sosiaaliset kontaktit tai tor-jua tätä joko sanallisesti tai kehonkielellään. (Söderholm & Politi 2012, 77-80.) Kun puhutaan, emotionaalisesta laiminlyönnistä nostetaan usein esille se, ettei vanhempi ole ollut läsnä ja vanhemmuus on ollut epäjohdonmukaista ja arki ennustamatonta lapsen näkökulmasta tarkasteltuna (Keiski 2018, 23). Lapsuudessa kohdattu emotionaalinen laiminlyönti jättää lapsen henkiseen kehitykseen jäljet ja hän usein tunteekin itsensä ei toivotuksi lapseksi ja jopa arvottomaksi (Söderholm & Politi 2012, 80-81). Emotionaa-linen laiminlyöntiä on vaikea näyttää ammattilaisten toteen, vaikka se on tutkimusten mukaan aina jollain tavalla osana lapsen laiminlyönti tilanteita. Toisaalta rajan veto sen suhteen, onko se tahallista vai tahatonta käytöstä aikuisen puolelta on suhteellisen vai-kea todistaa tai edes tunnistaa. (Keiski 2018, 23). Ammattilaisille lapsen laiminlyömisen havaitseminen ja todentaminen on haasteellista, koska lapsi harvoin pystyy itse kerto-maan kokemuksistaan niin, että ammattilainen ymmärtää, mistä on kyse ja toisaalta myös lapsen fyysinen tai psyykkinen oireilu voidaan tulkita täysin jostain muusta johtu-vaksi. Tämän vuoksi aiheesta on myös vähän tutkimustuloksia. (Söderholm & Politi 2012, 77–79). Aloittelevana tutkijana ja tulevana laillistettuna sosiaalityöntekijänä tulin siihen tulokseen, että jos asiaa tarkastellaan edellä mainitussa kontekstissa huomioiden erityisesti sijaislapsien taustat, on sijaisperheen kohtuuton päihteidenkäyttö yksi kal-toinkohtelun muoto.
Henkinen väkivallan käyttäjä tahallisesti vahingoittaa toisen henkilön psyykkistä hyvin-vointia, esimerkiksi mitätöimällä tai kontrolloimalla tätä. Tutkimuksessa henkinen vä-kivalta ilmeni niin, että sijaislasta oli alistettu, pelon ilmapiiriä ja turvattomuuden tun-netta oli pidetty yllä sijaisvanhempien toimesta. Henkisen väkivalta on emotinaalista
laiminlyöntiä lapsen kaltoinkohtelussa. Lasta hoitavalla aikuisella voi esimerkiksi olla vaikeuksia tunnistaa ja vastata lapsen tarpeisiin, joka johtaa pahimmallaan siihen, ettei lapsi kykene osoittamaan tai ottamaan vastaan empatiaa toisilta ihmisiltä. (Söderholm &
Politi 2012, 80-81.) Sinkkonen (2004, 76) on tuonut esille, miten lapsen hoidosta vas-taava henkilö omalla sanallisella ja sanattomalla viestinnällään osoittaa lapselle tämän arvottomuuden rakkaudettomalla toiminnallaan sekä jättämällä lapsi vaille riittävää huomiota. Henkiseen väkivaltaan liittyy voimakkaasti myös vanhemman uhkaava käy-tös tai uhkauksien saneleminen lapselle, jos tämä ei toimi aikuisen haluamalla tavalla.
Tutkimukset ovatkin osoittaneet henkisen väkivallan olevan yhtä vahingollista tai va-hingollisempaa kuin fyysinen väkivalta (Sinkkonen 2004, 76). Henkistä väkivaltaa ei ollut erikseen nimetty päätöksissä, mutta tapahtumien kulku ennen sijaishuoltopaikan muutosta oli kuvailtu tarkasti ja osassa hyvin yksityiskohtaisesti.
---”Sijaisperheen kriisitilanne, sijaisvanhemmat kokeneet, etteivät pysty huolehtimaan sijaislapsesta omassa muuttuneessa tilanteessa. Läheisver-koston luottamuspula ja keskinäinen kielteinen vuorovaikutus”. (14/A)
Fyysisellä väkivallalla tarkoitetaan toisen henkilön ruumiillisen koskemattomuuden tahallista loukkaamista. Tukistaminen, lyöminen, läpsiminen ja vaatteisiin tarttuminen sekä repiminen riitatilanteissa olivat aineistossani fyysisen väkivallan muotoja. Läimäy-tys, töniminen, lyöminen, repiminen, tukistaminen ja muut fyysistä kipua aiheuttavat teot ovat yleisimmät lapsiin kohdistuvia fyysisen väkivallan muotoja.
---” Sosiaalityöntekijöiden tietoon tuli, että lapsia oli sijaisperheessä tu-kistettu”. (19/A)
Monissa maissa Suomi mukaan lukien lapsien kasvatukseen on liittynyt voimakkaasti kuristusväkivalta, joka on periytynyt sukupolvelta toiselle. Tämä väkivallan muoto osa-na lapsien kasvatusta on herättänyt paljon keskustelua yhteiskunnissa ja Suomessa tä-män kasvatustavan mahdolliseen haitallisuuteen herättiin 1970-luvulla. Vasta vuonna 1984 säädettiin ensimmäisen kerran Suomessa kuritusväkivallan kieltävä laki. Ajan saa-tossa on yhä enemmän kiinnitetty erilaisissa keskusteluissa, tutkimuksissa ja julkaisuis-sa huomiota siihen, mitkä ovat lapsen kurittamisen fyysiset ja psyykkiset haitat. (STM 2010:7, 29-30, 35.) Päihteiden käyttö, lähisuhdeväkivalta ja muut ristiriitatilanteet
per-heessä on tutkimusten mukaan yleisempiä riskitekijöitä lapsen kaltoinkohteluun. Ma-sennus ja erilaiset mielenterveydenhaasteet yleensä altistavat lapsen läheisiä henkilöitä väkivaltaiselle käytökselle. (Söderholm & Kivitie-Kallio 2012, 16 - 17). Aineistossa ei kaikissa kaltoinkohtelu tapauksissa ollut mukana sijaisvanhempien liiallinen alkoholin-käyttö, mutta sijaislapsen rajaton käytös, psyykkinen oireilu ja päihteidenkäyttö taas altistivat sijaisvanhempia käyttäytymään väkivaltaisesti sijaislasta kohtaan.
Lapsen kaltoinkohtelu ei ole riippuvainen siitä, mikä on, vanhempien sosioekonominen status tai millainen heidän elämänpolkunsa on ollut (Söderholm & Kivitie-Kallio 2012, 17). Usein lapsen kaltoinkohtelun tekijä on lapselle läheinen henkilö ja tekopaikka on lapsen sen hetkinen koti tai paikka, missä hän viettää paljon aikaa. Myöskään lapsen ikä ei altista tai suojaa kaltoinkohtelulta. (Koskinen, Alapulli & Pietilä 2012, 185.) Lapsella esiintyvät somaattiset oireet, esimerkiksi käytösongelmat tai pelkotilat voivat kertoa lapsen joutuneen kaltoinkohtelun uhriksi (Tupola, Kivitie-Kallio & Söderholm 2012, 106). Lapsen ympärillä toimivia ammattilaisten toimintaa ohjaa erilaiset lait, kuten las-tensuojelu, - sosiaalihuolto- ja perhehoitolaki ja erityisesti lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on vastuu havainnoida ja puuttua mahdollisiin kaltoinkohteluun.
Lastensuojelulaissa on erikseen säädetty työntekijän vastuusta mahdollisessa lapsen kaltoinkohtelussa. (Räty 2007, 53.) Aineistossa kaltoinkohtelu tapauksissa, joko sijais-lapset itse, heille läheinen henkilö tai joku muu viranomainen oli ollut yhteydessä lap-sen asioista vastaavaan sosiaalityöntekijään tai sosiaalipäivystykseen. Tämän jälkeen asiaa oli ryhdytty sosiaalitoimesta selvittämään ja tehty välittömästi tarvittavat toimen-piteet.
4.2 Sanattoman ja sanallisen viestinnän merkitys arjessa
Yhdeksi syyksi muodostui vuorovaikutukseen liittyvät haasteet, jonka yläluokiksi muo-toutui negatiivinen vuorovaikutus ja ilmapiiri sekä lapsen läheisverkostosta aiheutuvat haasteet. Vuorovaikutus muodostuu aina vähintään kahden ihmisen välille ja heillä on toisilleen jonkinlainen sanoma tai viesti jaettavana (Mäkisalo-Roppanen 2012, 99). Si-jaisperheeseen asettuvat lapset ovat usein nähneet ja kokeneet paljon erilaisia asioita, jotka vaikuttavat heidän vuorovaikutustaitoihinsa ja kiintymysmalleihin. Tämän vuoksi
sijaisperheiden arjessa normaalit vuorovaikutukseen liittyvät asiat voivat olla hyvinkin haastavia. (Tuovila 2008, 52–53.)
---”Lapsen biologinen vanhempi uhannut tulla hakemaan lapsen pois si-jaisperheestä. Sijaisvanhempi uskoo uhkan olevan todellinen”. (5/B) Vuorovaikutuksessa puheen osuus on minimaalinen verrattuna sanattomaan viestintään, joka muodostuu kehonkielestä, katsomisen tavasta ja eleistä. Sanaton viestintä on se, mikä vaikuttaa eniten ihmisten väliseen vuorovaikutuksen onnistumiseen. Vuorovaiku-tuksen yhteydessä esille nousee keskustelun ja kuuntelun taito, jonka avulla vuorovaiku-tuksessa keskenään olevat henkilöt saavuttavat yhdessä ajattelemisen tilan. Tällöin pu-hutaan dialogisuudesta, joka takaa ymmärtävän, kaikkia osapuolia huomioon ottavan ja toimivan vuorovaikutustilanteen. (Niemelä, Suua & Väisänen 2009, 11, 17, 28.) Sijais-perheitä yritetään tukea arjen asioissa, mutta toisaalta sijaisvanhemmilla voi olla vai-keuksia sanoittaa tai pyytää apua arjen tilanteisiin, koska pelkona voi olla esimerkiksi huonoksi tai epäonnistuneeksi sijaisvanhemmaksi leimautuminen.
---” Sijaishuoltopaikan muuttaminen on välttämätöntä, sijaisvanhemmat päätyneet siihen, etteivät jatka lapsen sijaisvanhempina. Biologinen van-hempi myös ilmoittanut haluavansa lapsen pois sijaisperheestä. Lapsen läheisverkoston kesken ollut kielteinen vuorovaikutustapa ja luottamuspu-la. Tämän vuoksi lapsella ollut vaikeuksia kiinnittyä sijaisperheeseen”.
(1/B)
Sijaisvanhempien valmennuksessa keskitytään myös siihen, kuinka tärkeää ja merkityk-sellistä lapselle on pitää yhteyttä ja tavata biologista sukuaan. Onnistuneen sijoituksen
Sijaisvanhempien valmennuksessa keskitytään myös siihen, kuinka tärkeää ja merkityk-sellistä lapselle on pitää yhteyttä ja tavata biologista sukuaan. Onnistuneen sijoituksen