otteita ajasta
kuitenkin The Wrestler -elokuvalle eräänlaisen kaksoisstrategian: yhtäältä Rourken ja Tomein roolihahmot antavat katsojille luvan vanhentua, mutta toisaalta näyttelijät kuuluvat kirjoittajien sanoin ”Hollywoodin seksiobjektistoon” ja edustavat siten viime kädessä katsojille saavuttama-tonta ihannetta. Juuri jälkimmäinen seikka kavaltaa Carlinille ja Colelle, ettei länsimainen kulttuuri ole päässyt sinuiksi rappeutuvien kehojen ja van-henevien ihmisten seksuaalisuuden kanssa. Analyysin yleistettävyy-dessä on vain yksi vika: Hollywood- elokuvan ihmiskuva ei ehkä ole jään-nöksettömästi yhtäläisyysmerkittä-vissä länsimaisen kulttuurin ihmis-kuvan kanssa.
Kuukasvoisen radikaalifeminis-tin paluu
T
älläkin palstalla on ällistelty erinäisiä kertoja suoma-laisen kulttuurilehdistön julkaisupolitiikkaa. Vaikka kuinka painaisi villaisella ja suuntaisi kat-seensa muualle, eteen osuu ja sattuu kaikenmoista, joka saa kielenkan-timet soimaan.Lumoojassa (4/2011) julkaistiin Tiia R. Junnonahon ”poleeminen kirjoitus feminismistä, identiteetti-politiikasta ja Jari Tervosta”. Tämä
”söpö, kuukasvoinen hellyttävä tv-esiintyjä” esitellään ensin miten kuten, voileipätottumuksineen
kaik-kineen, kunnes seuraa hämmennys, sillä Laylassa Tervon kertojanääni (lue: Tervo) onkin ”eettisesti kan-taaottava, pahuuden nimeävä ja hyvyyttä peräänkuuluttava” – siis hyvien puolella pahoja vastaan. Eikä Tervo edes autoile.
Miksi Junnonaho häkeltyy?
Koska ”olemme tottuneet siihen, että naisten asioista kirjoittavat naiset”.
Tervo on siis radikaali, kuukasvoinen sellainen.
”Meillä on lukemattomia nälkä-palkalla hiljaisina puurtavia nais-kirjailijoita. Etulinjassa meillä on palkittu kenraalimme Sofi, sotu-ritukkainen Oksanen, jonka lah-taamiseen käyvillä stilettikoroilla voisi viiltää sikamiesten kurkkuja auki. Meillä on kruusaileva [ei siis kruisaileva] mutta kärkäs ja pitkään palvellut rintamalottamme Anja Snellman.”
Sofi Oksanen, nälkäkurkien kunin-gatar? Etulinjoja, lahtaamista, sti-lettikoroilla viiltelyä, rintamalottia, kenraaleja… kielikuvat ovat väki-valtaisia vaan eivät väkeviä. Asiaa hetken pohdittuaan Junnonaho kui-tenkin ilmoittaa, ettei Tervo ylitä
”valtuuksiaan” kirjoittaessaan naisen näkökulmasta, sillä hän ei ”asemoi noita alisteisia positioita”. Varpaille astuminen ja toisen tontille työnty-minen suotakoon, sillä kuukasvoinen Tervo ”on luonut hahmoja mieli-kuvituksensa ja taustatutkimuksen avulla, ei lihasta, verestä ja kyyne-leistä, kokemalla” – kuten naiset?
Kun Tervon kirjalliset ”pyrinnöt” on punnittu, seuraa palkinto: ”Halu-aisin suudella häntä.”
Varmimmaksi vakuudeksi Jun-nonaho muistuttaa, että ”feminismi on helppo ymmärtää väärin”, vaikka sitten tahallaan. ”Akateeminen teo-rianmuodostus ja julkinen keskustelu vallasta, identiteetistä ja yksilöllisyy-destä on yritetty typistää miehiä vi-haavien hörhöjen vallankumouspuu-hasteluksi tai miesalistussalaliitoiksi”, ja mainitaanpa ne vanhat kunnon tiskivuorotkin, ”absoluuttisen sodan”
(von Clausewitz?) ohella.
Tarinan ja palkinnon jälkeen seuraa moraalinen opetus: ei saa yleistää. Opetusta taasen seuraa ko-miteanmietintöjen ylätyyliä tapaileva manifesti:
”Feminismejä on epäilemättä erilai-sia, mutta sen [ei siis niiden] kan-natettavin muoto ei lopulta agitoi mitään sen pelottavampaa kuin ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa erilai-sille ihmierilai-sille, jotka se [ei siis ne]
mieltää ennen kaikkea yksilöiksi eikä sukupuolensa edustajiksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita rakenteellisten ja sukupuolittuneiden syrjivien käy-tänteiden sivuuttamista vaan niiden selittämistä sitoutumalla humaaniin arvopohjaan, demokraattiseen tiedo-nintressiin ja rakentavaan dialogiin.”
Tuliko selväksi? Mikä? Lopuksi Jun-nonaho tulkitsee Laylan ”akanvirran kaanoniin” ja haluaa nimittää Tervon
”uuden feministisen kirjallisuuden kummisedäksi. […] Tervetuloa nart-tukerhoon! Tee sinä Jari voileivät, niin minä panen kossun pakkaseen.”
otteita ajasta
S
anat lurahtavat yllättä-västä suusta. Äänessä on talousvaikuttaja António Neto da Silva, joka puhuu Portugalia kuohuttaneen Mozart-ryhmän perustajana. Yhdistys ei ole soit-toseura vaan vapaamuurarilooši, jonka jäsenistö vilisee maan mah-tavimpia teollisuuden ja politiikan nimiä. Jouluna paljastui, että kerhon kokouksissa käy myös tur-vallisuusviranomaisia.Yksi oletettu jäsen, keskusta-oikeistolaisen päähallituspuolueen PSD:n eduskuntaryhmän johtaja Luís Montenegro, selitteli paksusti:
”Minulla ei ole mitään erityisint-ressiä, joka voisi haitata ensisijaista ja ainutlaatuista omistautumistani yleiselle pyyteelle ja kansalliselle edulle.”2 Hän kuitenkin myönsi osallistuneensa salavihkaa veljien kera käytyyn ”rakentavaan ja va-kavaan pohdintaan yhteiskunnal-lisista kysymyksistä ja arvoista”.
Asiassa asiaankuuluvinta eli relevan-tissimoa oli tämä: ”Mikään, ankarasti mikään ei ole vaikuttanut poliittisiin päätöksiini.”3
Yliampuvat, oireellisesti muo-toillut vakuuttelut ovat kehnoin tapa rauhoitella vedätykseen kylläs-tyneitä portugalilaisia. José Sócrates, kahta edellistä hallitusta 2005–2011 luotsannut keskustavasemmisto-laisen PS:n ex-johtaja, näyttäytyy viime vuosina esiin tulleiden todis-teiden valossa varsinaisena hämä-räherrana. Jahka hän oli ostanut
it-Jarkko S. Tuusvuori
Salat julki, professori Cunha
”Nyt on käyty selvästi demokratian kimppuun. […] Perustuslaki suojaa syrjinnältä ja takaa omantunnon- sekä yhdistymisvapauden. Paraikaa hyökätään päin luovuttamattomimpia oikeuksia, eikä kukaan nouse vastustamaan tätä skandaalimaista perustuslain rikkomista.”
1Valokuva: Professorin kotialbumista
otteita ajasta
selleen korkeakoulututkinnon, hän osoittautui ehtiväiseksi veronkierto-, lahjonta- ja rahanpesupiireissä4. Pari vuotta sitten Sócrates yhdistettiin myös nimellä Face Oculta eli Pii-lonaama kutsuttuun poliitikkoja ja bisnesmiehiä lähentäneeseen korrup-tioverkostoon5. Hävittyään eduskun-tavaalit alkukesästä 2011 Sócrates luopui puheenjohtajuudesta ja sanoi lähtevänsä poikansa kanssa Pariisiin opiskelemaan filosofiaa6. Sen jälkeen PS on opetellut oppositiopolitiikkaa laatimalla esimerkiksi kaikkien puo-lueiden ja asiantuntijoiden moit-timan lakialoitteen korruption suit-simisesta7.
Hyvin ei ole mennyt edeltäjil-läkään hallitusvastuussa. Nykyisen EU-kipparin José Manuel Barroson 2004–2005 johtaman kabinetin yksi konservatiivi- ja kaksi kristil-lisdemokraattista ministeriä olivat parlamenttivaalien edellä valtuut-taneet toimekkaan Portucale-firman rakentamaan turistikeskusta Lis-sabonin lähelle Benaventeen. Sen tieltä kaadettiin muutama tuhat muillekin kuin risupartaisimmille lusitanialaisille rakasta korkki-tammea. Kuten poliisitutkinta sit-temmin osoitti, metsuri- ja muura-rihommia siivitti yritysmaailman, pankkisektorin, virkamiesten ja poliitikkojen salamyhkäinen ja kai-kille osapuolille tuottoisa sopupeli.8 Yhden härskiysennätyksen teki kui-tenkin Sócrates hahmottelemalla Portugalin valtion yhä enemmistö-omistaman uutistoimiston Lusan
johdon kanssa sopivaa tapaa tie-dottaa hallitukseen kohdistuvista tutkimuksista9.
Päivänvaloa kestämättömät yh-teydet vallasväen kesken ovat järkyt-täneet ja puuduttaneet kansalaisia.
Rituaaleissa luurailu tuntuu olevan portugalilaisen vaikuttajan lempi-harrastus, olipa taskussa miltei mikä puoluekirja tahansa. Räikeimpänä, jo koomisiin ulottuvuuksiin kar-kaavana tapauksena uutisoitiin hil-jattain, että Sócratesin toisen halli-tuksen oikeusministeri, kommunis-tista PS-mieheksi sukeutunut José Magalhães oli sisustuttanut neuvot-teluhuoneen vapaamuuraritemppe-liksi 7 500 veronmaksajaeurolla10.
Joku muistaa maçonien olleen varsinkin katolisissa maissa jonkin-laisia vapaussankareita, liberaalien ajatusten esitaistelijoita11. Kun haas-tattelijat kysyvät looši-isäntä Neto da Silvalta, eivätkö moiset sala-seurat ole kansanvaltaisessa maassa nykyajalle vieraita anakronistisia kummajaisia, PSD:n riveissä polii-tikkonakin vaikuttanut mies vetoaa vapaamuurari-instituution lailli-suuteen: ”Nämä seurat eivät ole salaisia [secretas] vaan yksityisyyttä vaalivia [discretas].”
Ei voi moittia lymyilyn puolus-tajan retorisia taitoja kaikkien kat-seiden keskipisteessä. Jos Neto da Silvaa on uskominen, ei-julkinen vehkeily on jaloa. Siitä älähtä-minen sen sijaan loukkaa kansan-valtaa, perusoikeuksia ja yksityi-syyttä.