Vuoden 2005 tutkinnonuudistus toi kaksiportaisen tutkintorakenteen myös luokanopettajankou-lutukseen. Vuoden 1995 tutkinnonuudistuksen jälkeen oli mahdollista suorittaa kandidaatin tutkinto, mutta se ei ollut pakollista. Myös opintojen mitoitus muuttui opintoviikoista opintopis-teisiin. Opintojen mitoittaminen tuli tehdä työmäärän arvioinnin eikä kertoimien kautta, joten kertoimia ei käytetä myöskään tässä tutkielmassa vaan vertailut tehdään suhteellisia osuuksia käyttäen.197
Kuvioon 19 on koottu tutkinnon rakenne ennen ja jälkeen vuoden 2005 tutkinnonuudistuksen.
Vuosien 1999, 2000, 2002 ja 2003 opetussuunnitelmat olivat kurssien osalta täysin samanlaiset, ainoastaan opiskeltavaa kirjallisuutta ja kontaktiopetuksen tuntimääriä muutettiin hieman.198 Ilmeisesti suunnitteluaika käytettiin toisen tutkinnonuudistuksen jälkeisen kehitystyön sijasta uuden opetussuunnitelman valmisteluun, sillä vuoden 2005 opetussuunnitelma poikkesi selkeästi
195Jakku-Sihvonen 2005, 15–16; Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista 794/2004, 9§ 15§.
196Jakku-Sihvonen 2005, 15–16.
197Opetusministeriö 2002, 27.
198JoY. SOKL. Opinto-opas 1999–2002; JoY. SOKL. Opinto-opas 2000–2002; JoY. SOKL. Opinto-opas 2002–2003;
JoY. SOKL. Opinto-opas 2003–2005.
aiemmista opetussuunnitelmista erityisesti kasvatustieteen ja opetettavien aineiden opintojen osalta.199 Näihin muutoksiin pureudutaan tarkemmin omissa alaluvuissaan.
Kuvio 19. Tutkintojen rakenteet vuosien 2000–2010 opetussuunnitelmissa.
Lähde: JoY. SOKL. Opinto-opas 2000–2002, 19–21; JoY. SOKL. Opinto-opas 2002–2003, 20–22; JoY. SOKL. Opinto-opas 2003–2005, 25–27; JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 10–14; Itä-Suomen yliopisto (UEF). Filosofinen tiedekunta (FILO). Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto (Skope), Savonlinna (Snl).
Luokanopettajankoulutuksen (Loko) tutkintorakenne 2008–2009; UEF. FILO. Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2009–2010.
tutkinnonuudistuksen jälkeen kaikki peruskoulussa opetettavien aineiden opinnot, sivuaineo-pinnot ja vapaasti valittavat osivuaineo-pinnot koottiin yhteen sivuaineopinnoiksi. Tutkinnonuudistuksen jälkeen tutkintorakenteeseen palasi edellisessä tutkinnonuudistuksessa poistettu opintojen suun-nittelu, tosin tällä kertaa huomattavasti laajempina Henkilökohtainen opintojen suunnittelu- eli HOPS-opintoina.200
Kuviossa 20 tarkastellaan tarkemmin vuoden 2005 jälkeisen opetussuunnitelman rakennetta.
Kandidaatin tutkinnon kokonaislaajuus oli 180 opintopistettä ja maisterin tutkinnon 120 opin-topistettä. Valtaosa kandidaatin tutkinnosta käytettiin kasvatustieteen ja opetettavien aineiden opintoihin. Maisterin tutkinnossa painottuivat kasvatustieteen opinnot. Kaiken kaikkiaan tutkin-non rakenne pysyi suhteellisen samanlaisena, kuten kuviosta 21 voidaan havaita. Kasvatustieteen opinnot muodostivat hieman alle puolet vuosien 2000–2003 tutkinnosta ja hieman yli puolet vuosien 2005–2009 tutkinnosta. Sivuaineiden osuus hieman väheni vapaavalintaisten opintojen
199JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 10–18.
200JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 10–18.
poistuessa. Myös opetettavien aineiden osuus tutkinnon kokonaislaajuudesta laski hieman sen ollessa asetuksen mukainen 60 opintopisteen kokonaisuus.
Kuvio 20. Kandidaatin ja maisterin tutkintojen rakenne vuosien 2005–2009 opetussuunnitelmissa.
Lähde:JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 10–14; UEF. FILO. Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2008–2009; UEF. FILO. Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2009–2010.
Kuvio 21. Tutkinnon suhteellinen rakenne vuosien 2000–2010 opetussuunnitelmissa.
Lähde: JoY. SOKL. Opinto-opas 2000–2002, 19–21; JoY. SOKL. Opinto-opas 2002–2003, 20–22; JoY. SOKL. Opinto-opas 2003–2005, 25–27; JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 10–14; UEF. FILO. Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2008–2009; UEF. FILO.
Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2009–2010.
Yleisopintoihin on tässä yhteydessä laskettu kieli- ja viestintäopinnot sekä HOPS-opinnot. Yleis-opintojen osuus tutkinnon kokonaislaajuudesta pysyi tutkinnonuudistuksen jälkeen samana.
Kuitenkin yleisopintoihin luettiin tutkinnonuudistuksen jälkeen kie ja viestintäopintojen li-säksi myös HOPS-opinnot, joten kieli- ja viestintäopintojen osuus väheni tutkinnonuudistuksen seurauksena. HOPS-opintoihin kuului opintoihin orientoiva opintojakso, jossa suunniteltiin tu-levia opintoja. Opintoihin kuului myös kaksi ammatillisen kasvun kurssia, jotka toteutettiin pääasiassa pitkäkestoisena ryhmäohjauksena. Neljäs HOPS-opintoihin kuuluva kurssi paneutui työhyvinvointiin sekä työntekijän että työyhteisön kannalta.201
4.2.1 Kasvatustieteen opinnot
Kasvatustieteen opintojen laajuus oli 75 opintoviikkoa ennen tutkinnonuudistusta ja 155 opinto-viikkoa tutkinnonuudistuksen jälkeen202. Tutkinnonuudistusta edeltävät opinnot noudattelivat tutkintoasetuksen asettamaa vähimmäiskestoa eli yhteensä vähintään 55 opintoviikkoa sekä pääaineessa lisäksi korkeintaan 20 opintoviikon laajuista tutkielmaa203. Tutkinnonuudistuksen jälkeisistä opintokokonaisuuksien vähimmäislaajuuksista todetaan tutkintoasetuksessa seuraavaa:
”Oppiaineen tai siihen rinnastettavan kokonaisuuden perusopintojen laajuus on vähintään 25 opintopistettä. Oppiaineen tai siihen rinnastettavan kokonaisuuden aineopintojen laajuus on yhdessä perusopintojen kanssa vähintään 60 opintopistettä.
Tutkinnon pääaineen tai siihen rinnastettavan kokonaisuuden taikka koulutusoh-jelman aineopintoihin sisältyy vähintään 6 ja enintään 10 opintopisteen laajuinen opinnäyte. [- -] Syventävien opintojen laajuus on vähintään 60 opintopistettä. Tut-kinnon pääaineen tai siihen rinnastettavan kokonaisuuden taikka koulutusohjelman syventäviin opintoihin sisältyy vähintään 20 ja enintään 40 opintopisteen laajuinen opinnäyte.”204
Savonlinnassa kasvatustieteen perusopintoja opiskeltiin vuonna 2005 yhteensä asetuksen mu-kainen 25 opintopistettä. Aineopintojen laajuus puolestaan oli kaikkiaan 50 opintopistettä, jol-loin perus- ja aineopintojen yhteenlaskettu määrä oli 75 opintopistettä eli 15 opintopistettä enemmän kuin asetuksen mukainen 60 opintopisteen vähimmäismäärä. Syventävien opintojen laajuus oli Savonlinnassa puolestaan 80 opintopistettä, mikä ylittää sekä asetuksen mukaisen
201JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 112–116.
202Liite 2
203Asetus kasvatustieteellisen alan tutkinnoista ja opettajankoulutuksesta 576/1995, 4§.
204Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista 794/2004, 9§, 15§.
vähimmäislaajuuden että VOKKE-projektin suosituksen.205 Yhteensä Savonlinnassa opiskeltiin kasvatustiedettä siis 35 opintopistettä asetuksen mukaista vähimmäislaajuutta enemmän.
Yksi mahdollinen syy siihen miksi kasvatustiedettä opiskeltiin huomattavasti enemmän paljastuu tarkastelemalla tutkinnon rakennetta kuviosta 20 sivulta 68. Sivuaineiden opinnot suoritettiin vä-himmäislaajuuden mukaisina, jolloin tutkinto olisi jäänyt jonkin verran vajaaksi minimilaajuisilla kasvatustieteen opinnoilla. Kun otetaan huomioon taulukossa 2 sivulla 76 esitetty sivuaineiden rajallinen tarjonta sekä kasvatustieteen asema tutkinnon pääaineena, on luonnollista, että juuri kasvatustieteen opintoja lisättiin täyttämään tutkinnon vähimmäislaajuus esimerkiksi vapaasti valittavien sivuaineopintojen sijaan.
tutkinnonuudistusta edeltävissä opetussuunnitelmissa opinnot jaettiin vuoden 1999 opetussuunni-telman tavoin sisältöopintoihin, tutkimusopintoihin ja työssä oppimiseen. Tutkinnonuudistuksen jälkeen opintoja ei jaettu enää teemoihin perus- ja aineopinnoissa. 206 Vuoden 2005 opetus-suunnitelmassa syventävät opinnot oli puolestaan mahdollista suorittaa kolmen eri suuntauksen mukaisesti, jotka olivatA Korkeakoulupedagogiikka,B Tietoyhteiskuntakasvatus jaC Taide- ja taitokasvatus 207.
Pro gradu -tutkielman lisäksi syventäviin opintoihin kuului 40 opintopistettä muita opintoja, joista kaikkiaan 12 opintopistettä suoritettiin edellä mainittujen suuntautumisvaihtoehtojen mukaisesti.
Loput syventävistä opinnoista käytettiin lähinnä tutkimusmenetelmäopintoihin, opetusharjoit-teluun ja uuteen, 8 opintopisteen laajuiseen opintojaksoon nimeltäLuova projekti. Luovassa projektissa suunniteltiin ja valmistettiin artefakti, esimerkiksi ”innovatiivinen pedagoginen malli”
tai uusi oppimisympäristö.208Vaihtoehtoiset suuntaukset eivät kuitenkaan jääneet pysyviksi, sillä ne poistuivat jo vuoden 2008 opetussunnitelmassa. Syventävät opinnot järjestettiin suuntauksen A Korkeakoulupedagogiikka pohjalta. Uutena opetussuunnitelmaan lisätiinSyventävä kirjalli-suus -kurssi, joka oli mahdollista suorittaa valitsemansa suuntauksen mukaisena kirjapakettina kaikkiaan neljästä vaihtoehdosta.209
Kasvatustieteen tutkielmien laajuudet olivat vuoden 2005 opetussuunnitelmassa tutkintoasetuk-sen enimmäislaajuden mukaiset 40 opintopistettä pro gradu -tutkielmalle ja 10 opintopistettä
205JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 10–11; Jakku-Sihvonen 2005, 15–16.
206JoY. SOKL. opas 2000–2002, 19–20; JoY. SOKL. opas 2002–2003, 20–21; JoY. SOKL. Opinto-opas 2003–2005, 25–26; JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 11–12; UEF. FILO. Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2008–2009; UEF. FILO. Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2009–2010.
207JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 11–12.
208JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 11–12, 53.
209UEF. FILO. Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2008–2009.
kandidaatin tutkielmalle 210. Tutkimusopintojen osuus kasvatustieteen opinnoista laski hive-nen tutkinnonuudistuksen jälkeen, mutta pysyi edelleen korkeana, kuten kuviosta 22 voidaan huomata. Sisältöopintojen ja työssäoppimisen osuus nousivat hieman tutkinnonuudistuksen jäl-keen. Teorian ja käytönnön suhteen osalta kasvatustieteen opinnot pysyivät siis varsin tasaisena tutkinnonuudistuksesta huolimatta.
Kuvio 22. Kasvatustieteellisten opintojen suhteellinen jakautuminen vuosien 2000–2009 opetussuunnitelmissa.
Lähde: JoY. SOKL. Opinto-opas 2000–2002, 26–36; JoY. SOKL. Opinto-opas 2002–2003, 27–38; JoY. SOKL. Opinto-opas 2003–2005, 32–42; JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 20-68; UEF. FILO. Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2008–2009; UEF. FILO.
Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2009–2010.
Joitakin muutoksia opinnoissa kuitenkin tapahtui, kun jaottelua vaihdetaan edellisissäkin luvuissa käytettyyn jakoon tutkimus-, teoria- ja didaktiikka-painoitteisiin opintoihin. Kuviosta 23 voidaan havaita, että teoriaopintojen osuus nousi hieman didaktisten opintojen ja tutkimusopintojen kustannuksella. Esimerkiksi perusopintoihin lisättiin teoriakursseihin luettavia johdantokursseja eri kasvatustieteen osa-alueisiin kuten kasvatuspsykologiaan ja -sosiologiaan.211
210JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 11–12.
211JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 10; UEF. FILO. Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2008–2009;
UEF. FILO. Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2009–2010.
Kuvio 23. Kasvatustieteellisten opintojen suhteellinen jakautuminen vuosien 2000–2009 opetussuunnitelmissa.
Lähde: JoY. SOKL. Opinto-opas 2000–2002, 26–36; Joy. SOKL. Opinto-opas 2002–2003, 27–38; JoY. SOKL. Opinto-opas 2003–2005, 32–42; JoY. SOKL. Opetussuunnitelma, Loko 2005–2008, 20-68; UEF. FILO. Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2008–2009; UEF. FILO.
Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2009–2010.
Kuvio 24. Kontaktiopetuksen ja itsenäisen työskentelyn suhteellinen jakautuminen kasvatustieteen opinnoissa vuosien 1991–1997 opetussuunnitelmissa.
Lähde: JoY. SOKL. Opinto-opas 2000–2002, 26–36; JoY. SOKL. Opinto-opas 2002–2003, 27–38; JoY. SOKL. Opinto-opas 2003–2005, 32–42; JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 20-68; UEF. FILO. Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2008–2009; UEF. FILO.
Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2009–2010.
Kasvatustieteen kontaktiopintojen määrä pysyi suhteellisen vakaana koko 2000-luvun ajan, kuten kuviosta 24 voidaan havaita. Tutkinnonuudistuksen jälkeisissä opetussuunnitelmissa kontak-tiopetuksen osuus kääntyi kuitenkin laskuun ja vuoden 2009 opetussuunnitelmassa tuntimäärä putosi reilummin eli yli 100 tuntia, kuten liitteestä 2 voidaan todeta. Liitteen 2 avulla voidaan tarkastella myös opiskeltavan kirjallisuuden määrää. Vuosien 2000–2003 opetussuunnitelmissa kasvatustieteen opiskeltavaa kirjallisuutta oli 21–22 teosta ja vuosien 2005–2009 opetussuunnitel-missa 27–29 teosta. Kontaktiopintojen osuuden laskiessa opiskeltavan kirjallisuuden määrä nousi.
Kirjallisuuden määrää tarkastellessa on kuitenkin otettava huomioon, että kaikki opiskeltava kirjallisuus ei ole tarkastelussa mukana, sillä osa kirjallisuudesta ilmoitettiin vasta kursseil-la opinto-oppaan sijaan. Kirjallisuuteen kuului myös artikkeleita, joiden määrää ei ole otettu tarkastelussa huomioon.
Huomion arvoista kasvatustieteen opintojen osalta on kasvatustieteen opintojen laajentuminen suhteessa tutkinnon kokonaislaajuuteen. Suosituksia laajemmat opinnot olivat todennäköisesti seurausta sivuaineopintojen järjestämiseen liittyvistä syistä. Laajentuneissa opinnoissa oli taas tilaa aiempaa laajemmille teoriaopinnoille ja kasvatuspsykologian valta-asema sai väistyä. Myös työssäoppimisen määrää hieman kasvatettiin. Opintojen ja oppimisympäristöjen suunnittelu puoleestaan lisättiin tutkinnonuudistuksen jälkeisiin opetussuunnitelmiin. Syventäviin opintoihin kaavaillut suuntautumisvaihdot olisivat uudistaneet koulutusta lisäämällä huomattavasti valinnai-suutta, mutta suuntautusmisvaihtoehdoista luovuttiin heti vuoden 2008 opetussuunnitelmassa.
Itsenäisen työn osuus oli korkea jo ennen tutkinnonuudistusta kasvaen edelleen tutkinnonuudis-tuksen jälkeen.
4.2.2 Sivuaineopinnot
Vuosien 2000–2003 opetussuunnitelmissa opetettavien aineiden opinnot jaettiin samoihin moduu-leihin kuin 1990-luvun lopussa212. Tutkinnonuudistuksen jälkeen moduleista luovuttiin. Vuoden 2005 opetussuunnitelmassa opinnot kuitenkin ryhmiteltiin humanistisiin aineisiin, matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin ja taito- ja taideaineisiin. Uutena opettavien aineiden opintoihin tuli yhteensä 10 opintopistettä valinnaisia opintoja, jotka koostuivat pakollisesta 1 opintopisteen laajuisestaJohdanto ja kokoava seminaari-kurssista sekä kolmesta 3 opintopisteen laajuisesta valinnaisesta opintojaksosta.213Tutkintorakenteesta poistuneet valinnaiset opinnot sijoitettiin siis Perusopetuksessa opettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien opintoihin.
212Katso luku 3.2.2.
213JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 13, 69.
Kuvioon 25 on koottu opetettavien aineiden opintojen jakautuminen vuoden 2005 opetussuunni-telman jaon mukaisesti. Kohtaan muut sisältyy 10 opintopistettä valinnaisia opintoja. Valinnaisten opintojen lisääminen opetettavien aineiden opintoihin karsi ennen kaikkea taito- ja taideaineden opintoja. Humanististen aineiden ja matemaattis-luonnontieteellisten aineiden suhteellinen osuus opinnoista säilyi lähes samana. 10 opintopisteen valinnaisista kursseista suuri osa sisältyi ja taideaineisiin, mutta valinnaiset opinnot oli mahdollista suorittaa myös ilman ainuttakaan taito-ja taideaineiden kurssia214.
Kuvio 25. Opetettavien aineiden opintojen suhteellinen jakautuminen vuosien 2000–2009 opetussuunnitelmissa.
Lähde: JoY. SOKL. Opinto-opas 2000–2002, 37–43; JoY. SOKL. Opinto-opas 2002–2003, 39–45; JoY. SOKL. Opinto-opas 2003–2005, 43–49; JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 69–85; UEF. FILO. Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2008–2009; UEF. FILO.
Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2009–2010.
Opetettavat aineiden kurssien nimet säilyivät pääasiassa samoina tutkinnonuudistuksen molem-min puolin. Äidinkielen ja kirjallisuuden opinnoissa kurssien määrä laski vuosien 2000–2003 opetussuunnitelmien neljästä kurssista kahteen vuoden 2005 opetussuunnitelmassa. Aiemmas-ta neljästä kurssisAiemmas-ta kolme käsitteli äidinkielen ja kirjallisuuden perusteiAiemmas-ta. Näistä kolmesAiemmas-ta kurssista tiivistettiin yksi kielentuntemuksen ja kirjallisuuden perusteiden kurssi. Toisena tutkin-nonuudistuksen jälkeinen kurssina säilyi äidinkielen ja kirjallisuuden pedagogiikkaa käsittelevä kurssi. Voidaan siis sanoa, että tutkinnonuudistuksessa ainakin äidinkielen ja kirjallisuuden osalta päädyttiin painottamaan pedagogiikkaa perusteiden sijaan.215
214JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 86–87.
215JoY. SOKL. opas 2000–2002, 37–38; JoY. SOKL. opas 2002–2003, 39–40; JoY. SOKL. Opinto-opas 2003–2005, 43–44; JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 74–75.
Vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa säilyivät edellisiin opetussuun-nitelman perusteisiin lisätyt aihekokonaisuudet. Aihekokonaisuuksia perusteltiin opetuksen eheyttämisellä ja yleisillä kasvatuksellisilla päämäärillä. Tällä kertaa aihekokonaisuudet esiteltiin opetussuunnitelman perusteissa ja koulujen tuli sisällyttää ne omaan opetussuunnitelmaansa sekä toimintakulttuuriinsa.216Vuoden 2005 luokanopettajankoulutuksen opetussuunnitelmassa uudet aihekokonaisuudet näkyivät ennen kaikkea kurssinJohdanto ja kokoava seminaari sisällöissä217.
Kuvio 26. Kontaktiopetuksen ja itsenäisen työskentelyn suhteellinen jakautuminen opetettavien aineiden opinnoissa vuosien 2000–2009 opetussuunnitelmissa.
Lähde: JoY. SOKL. Opinto-opas 2000–2002, 37–43; JoY. SOKL. Opinto-opas 2002–2003, 39–45; JoY. SOKL. Opinto-opas 2003–2005, 43–49; JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 69–85; UEF. FILO. Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2008–2009; UEF. FILO.
Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2009–2010.
Kasvatustieteen opintojen lisäksi myös opetettavien aineiden opinnoissa kontaktiopintojen osuus laski 2000-luvun kuluessa, kuten kuviosta 26 voidaan havaita. Opetettavien aineiden opintojen yhteisten opintojaksojen tuntimäärää karsittiin noin sadalla tunnilla jo vuoden 2008 opetussuun-nitelmassa, mutta vuoden 2009 opetussuunnitelmassa tuntimäärää taas hieman nostettiin218. Muina eli opiskelijan itse valitsemina sivuaineopintoina suoritettiin Savonlinnassa vaihtoeh-toisesti joko kaksi 15 opintoviikon tai 25 opintopisteen perusopintokokonaisuutta tai yksi 35 opintoviikon tai 60 opintopisteen aineopintokokonaisuus. Ennen tutkinnonuudistusta kahden perusopintokokonaisuuden suorittajat suorittivat enemmän vapaasti valittavia opintoja kun taas
216Opetushallitus 2004 , 38.
217JoY. SOKL. Opetussunnitelma, Loko 2005–2008, 70–71
218Liite 2.
tutkinnonuudistuksen jälkeen he suorittivat 10 opintopistettä kolmannesta opintokokonaisuudes-ta219.
Taulukko 2. Savonlinnassa opiskeltavat erikoistumisaineet ja sivuaineet vuosina 2002 ja 2005.
Lähde: Joy. SOKL. Opinto-opas 2002–2003, 46; JoY. SOKL. Opetussuunnitelma, Loko 2005–2008, 14.
2002 2005
Aine 15 ov 35 ov 25 op 60 op
Alkukasvatus x x x
-Kuvataide x x x
-Liikunta x - x
-Musiikki x x x x
Tekninen työ x x x x
Tekstiilityö x x x x
Äidinkieli x - x
-Englannin kieli x ? x x
Matematiikka x x x x
Kotitalous x x x x
TVT220 - - x
-Taulukkoon 2 on koottu Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen järjestämät sivuaineopinnot vuo-sien 2002 ja 2005 opetussuunnitelmista. Sivuaineiden määrä kasvoi yhdellä tutkinnonuudistuksen yhteydessä kun tieto- ja viestintätekniikan opinnot palasivat sivuainetarjontaan, tällä kertaa ope-tuskäyttöä painottaen. Huomionarvoista on myös pitkien sivuaineiden tarjonnan väheneminen, kun alkukasvatuksesta ja kuvataiteesta ei enää tarjottu aineopintoja. Toisaalta tutkinnonuudis-tuksen jälkeen musiikin 60 opintopisteen opinnoilla oli mahdollista saavuttaa aineenopettajan pätevyys. Vuoden 2002 opetussuunnitelmassa ei ole mainintaa aineenopettajan kelpoisuudesta, joten oletettavasti 10 opintopisteen taidepedagogiikan opintojakson avulla toteutettu pitkä sivuai-ne ei sitä antanut.221Verrattuna 1990-luvun alun tilanteeseen222tarjottavien sivuaineiden määrä väheni huomattavasti, mutta 2000-luvulla suurimmasta osasta tarjottavia opintoja oli mahdollista suorittaa myös aineopinnot ja saada näin aineenopettajan kelpoisuus.
219JoY. SOKL. Opinto-opas 2000–2002, 2; Joy. SOKL. Opinto-opas 2002–2003, 22; JoY. SOKL. Opinto-opas 2003–
2005, 21; JoY. SOKL. Opetussuunnitelma, Loko 2005–2008, 14; UEF. FILO. Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2008–2009; UEF. FILO. Skope, Snl. Loko, tutkintorakenne 2009–2010
221Joy. SOKL. Opinto-opas 2002–2003, 46; JoY. SOKL. Opetussuunnitelma, Loko 2005–2008, 14.
222Taulukko 1 sivulla 57
4.3 Kokoava tarkastelu
1980- ja 1990-lukujen koulutuspolitiikka sai uuden vaihteen 2000-luvulla, kun Bolognan prosessi pääsi kunnolla vauhtiin. Kolmas tutkinnonuudistus vie loppuun 1990-luvun reformien sarjaa tähdäten kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseen erityisesti innovaatiopolitiikan avulla. Kol-mannen tutkinnonuudistuksen taustalla ei siten ollut enää vain kansalliset lähtökohdat vaan koulutuspolitiikkaan vaikuttivat yhä enemmän globalisaation ja kansainvälisen osaamiskilpai-lun aiheuttamat paineet yhdistettynä korkeakoulutuksen harmonisointiin Bolognan prosessissa.
Samalla korkeakoulutusta pyrittiin kehittämään markkinavetoiseksi ja huippututkimukseen kes-kittyväksi. Tämä suuntaus ei lisännyt perusrahoitusta, joten huipputulosten saavuttamiseksi tarvittiin yhä enemmän ulkopuolista rahoitusta ja voimavarojen uudelleen ohjausta.223Nämä kiristyvät resurssit näkyivät tutkinnonuudistuksen jälkeisissä opetussuunnitelmissa itsenäisen työn osuuden kasvuna erityisesti opetettavien aineiden opinnoissa.
Ottaen huomioon taustalla vaikuttavan koulutuspolitiikan ja Bolognan prosessin aiheuttamat paineet koulutusjärjestelmän uudistamisessa, ei ole yllättävää, että kolmas tutkinnonuudistus aiheutti jälleen murroksen Savonlinnan luokanopettajankoulutuksen tutkintorakenteeseen. Uuden tutkintorakenteen valmistelu Savonlinnassa tehtiin ilmeisen huolellisesti, sillä luokanopettajan-koulutuksen opetussuunnitelma oli käytännössä muuttumaton vuosina 1999–2004. Kaksiportai-nen tutkintojärjestelmä muutti tutkinnon rakennetta merkittävästi, mutta tällä kertaa muutokset eivät jääneet vain opintokokonaisuuksien uudelleenjärjestelyyn vaan opinnoissa tapahtui myös selviä sisällöllisiä muutoksia, joista merkittävin on kasvatustieteen opintojen osuuden kasvu yli puoleen tutkinnon kokonaislaajuudesta.
Sekä Hannele Niemi että Armi Mikkola esittivät vuonna 2004 julkaistussaUudenlaisia mais-tereita teoksessa ilmestyneissä artikkeleissaan, että suomalainen opettajankoulutus on ollut poikkeuksellisen valmis vuoden 2005 tutkinnonuudistukseen. Niemi perustaa väitteensä opetta-jankoulutuksen systemaattiseen kehittämiseen luokanopettaopetta-jankoulutuksen yliopistoon siirtämi-sestä lähtien. Uudistuksiin on liittynyt myös kattavat seuranta-, kehittämis ja arviointiprojektit, jotka myös Mikkola nostaa artikkelissaan esille. Opettajankoulutuksesta on siis olemassa paljon arviointiaineistoa kehittämisen tueksi, jolloin resurssit voidaan käyttää suoraan kehitystyöhön resurssien sijaan.224
223Nevala & Rinne 2012, 223–226.
224Niemi 2004, 187; Mikkola 2004, 219–220.
Tässä tutkielmassa on aikarajauksesta johtuen hankala tehdä havaintoja, siitä kuinka Niemen ja Mikkolan esittämä etumatka on Savonlinnassa hyödynnetty. Joitakin päätelmiä on kuitenkin mahdollista tehdä. Toista tutkinnonuudistusta valmistelleleen työryhmän raportissa käytiin läpi joitakin koulutuksen kehittämiskohteita, joita toteutettiin jo toisen tutkinnonuudistuksen jälkeen.
Toisen tutkinnonuudistuksen jälkeisen opetussuunnitelmien staattisuuden johdosta kehitystyötä jatkettiin edelleen kolmannessa tutkinnonuudistuksessa.
Erityisesti oppimisympäristöjen ja opetussuunnitelmien suunnitteluun on panostettiin vasta kol-mannen tutkinnonuudistuksen osalta. Myös informaatioteknologian käyttö pääsi vuoden 2005 opetussuunnitelmassa merkittävämpään asemaan maisterivaiheeseen suunnitellun Tietoyhteis-kuntakasvatukseksi nimetyn suuntautumisvaihtoehdon myötä. Myös kasvatustieteen teoreettisten opintojen laajentuminen kasvatuspsykologiasta myös muiden lähitieteiden suuntaan voi osaltaan olla seurausta 1990-luvun arvioinneista225.
Vuonna 2010 julkaistun tutkinnonuudistuksen arvioinnin mukaan tutkinnonuudistus kasvatustie-teellisillä aloilla eteni hyvin sisällöllisen uudistamisen ja opetuksen mitoituksen osalta. Yhtenä tutkinnonuudistuksen tavoitteena oli opintoaikojen lyhentäminen, mikä ei opettajankoulutuk-sessa onnistunut suoritusaikojen ollessa lyhyet jo ennen tutkinnonuudistusta. 226 Itse asiassa opiskeluajat Savonlinnassa todennäköisesti pidentyivät, sillä ennen tutkinnonuudistusta opintojen tavoitteellinen suoritusaika oli neljä vuotta pidentyen viiteen vuoteen tutkinnonuudistuksen jäl-keen227. Huolellisella opintojen suunnittelulla oli kuitenkin todennäköisesti mahdollista suorittaa opinnot edelleen neljään vuoteen, mutta tämä on vaatinut erityistä vaivannäköä opiskelijoilta.
Aiemmin mainittu kasvatustieteellisten opintojen osuuden kasvu mahdollisti myös työssäoppimi-sen eli lähinnä opetusharjoittelun osuuden hienoityössäoppimi-sen noston samalla kun tutkimusopinnot nousi-vat suurimmaksi kasnousi-vatustieteen osa-alueeksi. Didaktisten opintojen osuus laski teoreettisten opintojen laajennuttua kasvatuspsykologiasta myös muihin lähitieteisiin.
Opetettavien aineiden opintojen rakenne muuttui ensimmäistä kertaa muuten kuin nimen osalta.
Opintoihin tuotiin valinnaisuutta, jonka lisäksi kokonaisuuteen lisättiin kaksi seminaaria kokonai-suuden johdannoksi ja sen kokoamiseksi. Näissä seminaareissa oli mahdollista käsitellä opintoja ainerajat ylittäen ja aihekokonaisuuksien kautta. Tämä lienee ollut tarkoituksena toisen tutkin-nonuudistuksen moduuleissa, mutta vasta kolmannen tutkintutkin-nonuudistuksen jälkeen yhteistyölle
225Mikkola 2004, 221.
226Niemelä, Ahola, Blomqvist, Juusola, Karjalainen, Liljander, Mielityinen, Oikarinen, Moitus & Mattila 2010, 84–85.
227JoY. SOKL. Opinto-opas 2003–2005, 24; Joy SOKL. Opetussuunnitelma, Loko 2005–2008, 10–11
varattiin virallinen tila opetussuunnittelmaan. Valinnaisten opintojen johdosta varsinkin taito- ja taideaineiden osuus opetettavien aineiden opinnoista väheni huomattavasti.
Muiden sivuaineiden osalta tarjonta pitkissä sivuaineissa väheni, mutta aineenopettajan pätevyy-den antavia opintoja tarjottiin topätevyy-dennäköisesti aiempaa enemmän. Yleisopintoihin puolestaan palautettiin opetuksen suunnittelu HOPS-opintojen muodosssa. Uutuutena oli HOPS-opintoihin kuuluvat pitkäkestoiset ammatillisen kasvun kurssit.
Opetussuunnitelmien rakenteen osalta palattiin puhtaampaan opintotarjotinmalliin kun kasva-tustieteen opinnoista poistettiin teemoittelu. Opetettavien aineiden opintoihin aineryhmät vielä jäivät. Vuoden 2005 opetussuunnitelmassa opintojen rakennetta kehitettiin lisäämällä valinnai-suutta syventäviin opintoihin suuntautumisvaihtoehtojen muodossa. Valitettavasti suuntautumis-vaihtoehdot eivät jääneet pysyviksi, sillä jo seuraavassa eli vuoden 2008 opetussuunnitelmassa suuntautumisvaihtoehdot poistuivat oletettavasti resurssisyistä. Suuntautumisvaihtoehdot sopivat hyvin ajan koulutuspolitiikan profiloitumisen ideaan, sillä opiskelijoiden oman profiloitumisen lisäksi ne heijastivat myös Savonlinnan kampuksen profiilia taito- ja taideaineissa sekä tieto- ja viestintätekniikassa.