Seitsemään varsin erilaiseen koulutusohjelmaan hyväksyttyjen opiskelijoiden opintopolkuihin mahtuu monenlaisia eroja ja käänteitä. Useimmille aloille vuo-sittain hyväksyttävien opiskelijoiden määrä on kuitenkin niin pieni, että erojen ja yhteyksien analysoiminen koulutusalan sisällä on vaikeaa. Yhteyksien etsimisen vaikeutta lisää, että aineistomme ei sisällä tietoa siitä, kumman valintakiintiön mukaan opiskelija on tullut hyväksytyksi. Tulisiko selitystä etsiä ensisijaisesti valintakoemenestyksestä vai ylioppilastutkinnosta? Valintakokeiden ja ylioppi-lastutkinnon välinen yhteys kun oli tilastollisesti merkitsevä ja positiivinen vain kahdessa suurimmassa ryhmässä, oikeustieteen ja luokanopettajan koulutukseen hyväksytyillä. Tarkastelumme painopiste on tämän vuoksi yksittäisten koulutus-ohjelmien sijaan koko opiskelijajoukossa ja alojen välisissä vertailuissa.
Läsnäolo ja opintojen eteneminen
Tarkastelun kohteena oleviin koulutusohjelmiin keväällä 2009 hyväksytystä 642 opiskelijasta 638 ilmoittautui läsnä olevaksi syyslukukaudelle 2009. Kemian opiskelijoista lähes joka neljäs (23 %) ei kuitenkaan suorittanut koko lukuvuon-na yhtään opintopistettä eli ei ilmeisesti todellisuudessa käyttänyt vastaanotta-maansa opiskelupaikkaa. Muilla aloilla läsnä olevaksi ilmoittautuneiden mutta mitään suorittamattomien opiskelijoiden osuus oli viisi prosenttia tai vähemmän.
Kuviossa 7.3 on esitetty läsnä olleiden opiskelijoiden osuus koulutusaloittain tarkastelukauden 2009–2014 kunkin lukukauden alussa.
Kemiaa ja jossain määrin myös luokanopettajakoulutusta lukuun ottamatta opis-kelupaikan saaneiden pysyminen siinä koulutuksessa, johon heidät oli hyväk-sytty, oli varsin vahvaa, kuten kuvio 7.3 osoittaa. Kemian opiskelijoiden kes-kimääräinen läsnäololukukausien (syksy/kevät) määrä aineiston kymmenestä lukukaudesta oli 7,3 ja luokanopettajaopiskelijoiden 8,5, mutta oikeustieteen opiskelijoilla 9,6. Kemia eroaa selvästi muista aloista ainoana, joka menettää systemaattisesti opiskelijoita lukuvuosien edetessä. Aineisto ei valitettavasti tarjoa mahdollisuutta seurata, mihin nämä ’katoavat opiskelijat’ siirtyvät. Näin moni on tuskin onnistunut käyttämään kemian laitosta valmennuskurssina lää-ketieteen opintoihin. Valtio-opin opiskelijoita lukuun ottamatta yhden tai kahden lukukauden poissaolo on miehillä naisia yleisempää, mikä voi hyvinkin selittyä varusmies- tai siviilipalveluksella.
Kuvio 7.3 Läsnäolo syyslukukauden alussa koulutusohjelmittain
Vaikka kuviossa on esitetty läsnäolo vain syksyisin lukuvuoden alkaessa, näyt-tää siltä kuin kaikilla aloilla ensimmäiset opiskelijat saisivat opintonsa loppuun jo neljä vuotta opiskeltuaan, niin ilmeinen on pudotus neljännen ja viidennen syksyn välillä. Opintojen eteneminen oli kaikilla koulutusaloilla varsin vakaata ja melko yhtenäistä, joskin kemian opiskelijoiden opintokertymä ainakin opin-torekisterin lukujen valossa jäi heti ensimmäisen lukuvuoden aikana selvästi jälkeen muiden alojen opiskelijoista (kuvio 7.4). Erolle löytyy kaksi todennä-köistä syytä: Pääosin suoraan lukiosta tuleville kemian opiskelijoille ei kerry sellaisia ensimmäisen lukuvuoden aikana hyvitetyiksi kirjattavia aiempia opin-toja, jotka ovat tyypillisiä monelle muiden alojen aiemmin ylioppilastutkin- tonsa suorittaneille opiskelijoille. Erityisesti ensimmäisen kevään selvästi muita vähäisempään opintopistekertymään liittyvä selitys saattaa olla se, että monella opiskelijalla kemia ei ehkä olekaan ollut ensisijainen opiskeluvaihtoehto vaan valittu valmennuskurssiksi esimerkiksi lääketieteelliseen tiedekuntaan tähdättä-essä. Tulkintaa tuntuu tukevan se, että kemian opiskelijoiden opintopistekerty-män kasvu seuraa ensimmäisen vuoden viiveen jälkeen varsin tarkkaan muiden opintoalojen pistekertymää.
0%
20%
40%
60%
80%
100%
Syksy 2009 Syksy 2010 Syksy 2011 Syksy 2012 Syksy 2013 Syksy 2009 Syksy 2010 Syksy 2011 Syksy 2012 Syksy 2013 Syksy 2009 Syksy 2010 Syksy 2011 Syksy 2012 Syksy 2013 Syksy 2009 Syksy 2010 Syksy 2011 Syksy 2012 Syksy 2013 Syksy 2009 Syksy 2010 Syksy 2011 Syksy 2012 Syksy 2013 Syksy 2009 Syksy 2010 Syksy 2011 Syksy 2012 Syksy 2013 Syksy 2009 Syksy 2010 Syksy 2011 Syksy 2012 Syksy 2013 Biologia Historia Kemia Oikeustiede Luokanopettaja Sosiaalityö Valtio-oppi
Kuvio 7.4 Opintopistekertymä koulutusohjelmittain syksystä 2009 kevääseen 201459
Ero nopeimmin ja hitaimmin etenevien opintopistekertymässä vaihteli ensim-mäisen lukuvuoden jälkeen lukukausittain pääosin kahden- ja kolmenkymme-nen pisteen välillä. Joillain opintoaloilla pistekertymässä on kuitenkin huomatta-vaa lukukausien välistä vaihtelua, mikä kertonee eroista opintojen rakenteessa 60. Koska tarkastelu kohdistuu kaikilla aloilla opinnoissaan jatkuvasti eteneviin ja läsnä oleviin opiskelijoihin, koulutusalojen väliset erot saattavat sen sijaan se-littyä ainakin osin eroilla opintopisteiden myöntämisen perusteena olevien kurs-sien mitoituksissa ja vaativuustasoissa.
Etenkin sosiaalityön opiskelijoilla viidennen lukuvuoden kohdalla näkyvän heikentyvän opintokertymän kasvun voinee arvella johtuvan nopeimmin opis-kelleiden valmistumisesta – ovathan tuolloin vielä opiskelleet todennäköisesti alusta alkaen kerryttäneet opintopisteitään nopeammin eteneviä ja siis edellisten vuosien opintopistekeskiarvoa nostaneita heikommin. Viiden vuoden tarkaste-lujakson aikana 118 opiskelijaa saavutti yli kolmensadan opintopisteen rajan ja siis mahdollisesti valmistui maisteriksi (aineisto ei sisällä varsinaista merkintää valmistumisesta tai opintojen lopettamisen syystä, joten joudumme käyttämään 300 opintopisteen rajaa opintojen loppuun saattamisen osoittimena). Ensim-mäinen opiskelija (oikeustiede) sai 300 opintopistettä täyteen syksyllä 2012 ja kevääseen 2014 mennessä samaan oli siis yltänyt yhteensä 118 opiskelijaa.
Opintonsa sai viiden vuoden aikana päätökseen (tai saavutti 300 opintopistettä) kolmannes sosiaalityön opiskelijoista ja luokanopettajaopiskelijoista sekä hie-man yli viidennes biologian ja oikeustieteen opiskelijoista. Historian ja
valtio-59 Kuviossa on kunakin lukukautena huomioitu vain sinä lukukautena läsnä olevaksi kirjautuneet opiskelijat.
60 Esimerkiksi luokanopettajaopiskelijat suorittivat opintojen puolessavälissä keväällä 2011 keskimäärin 36,6 opintopistettä mutta seuraavana syksynä vain 20,0.
0
tieteen opiskelijoista vain noin yksi kymmenestä ja kemian opiskelijoista yksi kahdestakymmenestä sai viidessä vuodessa suoritettua valmistumiseen vaadit-tavat 300 opintopistettä.
Opintopisteiden kertyminen lukukausittain on esitetty kuviossa 7.5 edellisen ku-vion tavoin hyvitetyt opinnot sisältävänä kokonaisopintopistemääränä. Syys- ja kevätlukukausien pistekertymien ero johtunee osin lukukausien pituudesta, osin siitä, että joulukuun alun tenttisuman vuoksi osa syksyn kurssien tuloksista tulee todennäköisesti kirjatuksi opintorekisteriin vasta seuraavana keväänä.
Kuvio 7.5 Opintojen eteneminen lukukausittain eri koulutusohjelmissa
Huomio kiinnittyy erityisesti luokanopettajaopiskelijoiden muita jyrkempään syksyn ja kevään pistekertymän vaihteluun sekä heidän huomattavasti muiden alojen opiskelijoita suurempaan pistekertymään kahden ensimmäisen opiskelu-vuoden keväänä. Ensimmäinen näistä saattaa selittyä syksyn työn kirjautumisella vasta keväälle, onhan heidän pistekertymänsä aloitussyksynä yksi vähäisimmis-tä. Toinen runsaiden opintopisteiden kevät seuraa sen sijaan toisen lukuvuoden syksyä, jolloin luokanopettajaopiskelijat ovat myös olleet opintopistepörssin kärjessä. Kevään 2011 huippu tosin putoaa seuraavana syksynä jopa alle kahden ensimmäisen vuoden aikana heikoiten opintopisteitä keränneiden kemianopiske-lijoiden. Se, onko kyse opintojen vaiheesta, jonka hedelmät kerätään opintopis-teiden muodossa vasta seuraavana syksynä, vai löytyykö opintojen etenemisen muita suuremmalle lukukausivaihtelulle jokin muu selitys, jää kuitenkin pelkän rekisteritiedon varassa auki.
Oikeustieteilijöillä sen sijaan kolmas kevät on poikkeuksellisen suuren opinto-pistekertymän kausi, kun taas kemian opiskelijoiden jo edellä mainittu hidas aloitus näyttää tasaantuvan muiden tahtiin kolmantena opiskeluvuonna. Muutos
15
ei kuitenkaan selity opintonsa lopettavilla tai tilapäisesti keskeyttävillä, vaikka lukukausikohtainen vaihtelu aktiiviopiskelijoiden määrässä onkin kemian alalla muita selvempi. Jo edellä mainittu lääketieteen valintakokeeseen keskittymi-nen voisi siis hyvinkin olla syy siihen, että syksyn 2009 opintopisteitään kartut-taneesta 112 opiskelijasta vain 88 kartutti tuota kertymäänsä enää seuraavana keväänä. Vastaava lasku on nähtävissä myös toisena vuonna, joskin se on ensimmäistä vuotta selvästi vähäisempi (syksyn 100 vs. kevään 93 opiskelijaa).
Opintomenestys
Tarkastelun kohteena olevat koulutusohjelmat eroavat toisistaan suoritettujen opintojen määrän ohella selvästi myös suoritettujen opintojen arvosanoina il-maistuna opintomenestyksenä (kuvio 7.6).
Kuvio 7.6 Opintomenestys (kurssiarvosanojen painotettu keskiarvo) lukukausittain eri koulutusohjelmissa
Myös tässä tarkastelussa perää pitävät kemian opiskelijat, kun taas luokanopetta-jaopiskelijoiden sekä sosiaalityön ja historian opiskelijoiden työ näyttää tulevan palkituksi keskimäärin muita paremmilla arvosanoilla. Kemian opiskelijoiden ensimmäisen opiskeluvuoden syksyn ja kevään arvosanat ovat kuitenkin hie-man kuviossa näkyviä korkeammat, jos tarkastelu kohdistetaan vain niihin opis-kelijoihin, jotka jatkoivat opintojaan vielä syksyllä 2011 (2,96 vs. 2,78 ja 3,08 vs. 2,95). Tästä huolimatta heidän menestyksensä jäi edelleen selvästi jälkeen muiden menestyksestä. Tutkimusaineistoon ei sisälly tietoa eri alojen opinto-jen kurssivaatimuksista tai niiden lukukausittaisesta vaihtelusta puhumattakaan opiskelijoiden varsinaisista kurssisuorituksista. Emme siis tiedä, osoittavatko arvosanaerot todellisia eroja opiskelijoiden osaamisessa suhteessa opintovaati-muksiin vai vain arvosanakulttuurin eroja eri koulutusaloilla. Myös
maisterintut-2,5
kinnon vaatimustasoissa voi olla eroja, jotka vaikuttavat siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa opinnoille asetettujen tavoitteiden saavuttaminen eri koulutusohjel-missa on. Se että heikoimmat arvosanat annetaan kemiassa, viittaa siihen, että myös akateemisissa opinnoissa pätee jo perusopetuksessa alkanut (Kupiainen, 2016a) ja lukiossa sekä ylioppilastutkinnossa jatkunut tiettyjen oppiaineiden muita tiukempi arvostelu (ks. Osan I luvut 2, 3 ja 4). Voisiko olla, että opintosuo-ritusten arvioiminen on matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla yksinkertaisesti helpompaa osaamisen puutteiden tullessa selvemmin ilmi?