Edellisessä luvussa raportoidut oppiaineiden väliset erot ylioppilastutkinnon koearvosanojen ja opiskelijoiden lukioaikaisten kurssiarvosanojen välillä anta-vat aiheen tarkastella jälkimmäisiä lähemmin. Käytämme tässä hyväksi tutki-muksemme lukio-otoksen 34 koulun ajallisesti lähimpiä kevään 2012 ylioppi-laiden kurssi- ja ylioppilastutkintoarvosanoja. Päinvastoin kuin edellä, tarkas-telun kohteena ovat kuitenkin nyt kaikkien opiskelijoiden arvosanat, eivät siis vain niiden, jotka valitsivat kyseisen oppiaineen kokeen ylioppilastutkintoonsa.
Tämä aiheuttaa kuitenkin myös ongelmia, opiskelevathan eri opiskelijat var-sin erilaisen määrän eri oppiaineiden kursseja. Jos tarkastelu kohdistetaan vain pakollisiin kursseihin, kuvasta muodostuu vinoutunut – vertautuvathan siinä keskenään yhden ja kymmenen kurssin arvosanat. Jos taas tarkasteluun otetaan mukaan myös syventävät kurssit, verrattavien arvosanojen takana on sekä eri määrä kursseja että eri lailla valikoituneita opiskelijaryhmiä. Kaikkien kurs-sikohtaisten arvosanojen vertaaminen taas on jo teknisestikin lähes ylivoimainen
urakka, onhan lukioissa tarjolla yli kaksisataa eri kurssia pelkästään ylioppilas-tutkinnon kattamassa 24 oppiaineessa.
Olemme päätyneet esittämään arvosanoissa esiintyvän oppiainekohtaisen vaihte-lun taulukossa 4.5 erikseen pakollisten ja syventävien kurssien osalta huolimatta siitä, että yksittäisen arvosanan tai keskiarvon takana on väistämättä edelleen vaihteleva määrä kursseja – edustavathan nuo arvosanat kuitenkin opiskelijan saamaa palautetta omasta osaamisestaan ja ohjaavat hänen myöhempiä oppiai-neiden välillä tekemiään valintoja (Uerz ym., 2004; van de Werfhorst ym., 2003).
Taulukko 4.5 Lukion pakollisten ja syventävien kurssien arvosanakeskiarvot sekä kurssien ja keskiarvon pohjana olevien opiskelijoiden määrä oppiaineittain (34 lukiota, N = 2 016, kevät 2012)
Oppiainekohtaiset erot arvosanoissa ovat selvät jo pakollisissa kursseissa (ly-hyt matematiikka ka 7,02 vs. psykologia ka 7,95), ja kasvavat jonkin verran syventäviin kursseihin siirryttäessä (lyhyt matematiikka ka 6,91 vs. uskonto, ev.lut. ka 7,99). Huomio kiinnittyy lisäksi siihen, miten joissain oppiaineissa ar-vosanojen keskitaso laskee opintojen edetessä, kun taas monessa reaaliaineessa se jopa hieman nousee. Arvosanojen lasku on suurin fysiikassa (7,84→7,16) ja nousu historiassa (7,66→7,94), jossa muutos on kuitenkin selvästi fysiikan ar-vosanojen heikkenemistä pienempi. Yhden pakollisen ja seitsemän syventävän kurssin fysiikassa muutos on erityisen jyrkkä, kun tarkastellaan vain niitä opis-kelijoita, jotka ovat valinneet kyseisen kokeen ylioppilastutkintoonsa ja siis mitä ilmeisimmin opiskelleet kaikki sen syventävät kurssit (pakolliset kurssit ka 8,85, syventävät ka 7,84). Näin tarkasteltuna myös neljän pakollisen ja kahden
Oppiaine Pakolliset kurssit Syventävät kurssit
ka kursseja N ka kursseja N
Äidinkieli ja kirjallisuus 7,73 6 2 061 7,52 3 1 939
Matematiikka lyhyt 7,02 6 1 143 6,91 2 750
Matematiikka pitkä 7,39 10 961 7,18 3 799
A-englanti 7,53 6 2 059 7,41 2 1 858
B-ruotsi 7,05 5 1 853 7,10 2 1 047
Biologia 7,57 2 2 049 7,70 3 857
Maantiede 7,79 2 2 049 7,95 2 569
Fysiikka 7,84 1 1 929 7,16 7 755
Kemia 7,65 1 1 921 7,55 4 585
Historia 7,66 4 2 056 7,94 2 628
Yhteiskuntaoppi 7,78 2 2 040 7,79 2 758
Psykologia 7,95 1 2 005 7,80 4 1 089
Terveystieto 7,90 1 1 951 7,69 2 356
Uskonto (ev.lut.) 7,78 3 1 930 7,99 2 952
tävän kurssin historiassa arvosanoissa on havaittavissa lievää laskua, mutta huo-mattavasti fysiikkaa lievempänä (pakolliset kurssit ka 8,27, syventävät ka 8,17).
Erossa lienee tosin kyse ensisijaisesti pakollisten ja syventävien kurssien määri-en välisestä suhteesta näissä oppiaineissa (1:7 vs. 4:2). Osin kyse voi olla myös eroista oppiaineiden kurssien rakenteessa ja sisällöissä eli siitä, että kun fysii-kassa opittava aines aidosti vaikeutuu toinen toisensa päälle rakentuvien kurssi-en myötä, historiassa kyse ei ole niinkään ymmärrykskurssi-en vaatimikurssi-en ajattelupro-sessien vaikeutumisesta kuin tiedon kentän laajentumisesta kurssi kurssilta40. Arvosanaerot oppiaineiden välillä ovat siis huomattavat ja näyttävät lukion uusia oppiaineita psykologiaa ja tämän otoksen pienen kokelasmäärän vuoksi taulukosta 4.5 pois jätettyä filosofiaa lukuun ottamatta pitkälti vastaavan ero-ja perusopetuksen päättöarvosanoissa (Kupiainen, 2016a). Oppiaineiden väliset erot siinä, miten arvosanat kehittyvät opintojen edetessä pakollisista syventäviin kursseihin, eivät se sijaan näytä olevan yhteydessä sen paremmin pakollisten kurssien arvosanatasoon, pakollisten ja syventävien kurssimäärien suhteeseen41 kuin siihen, miten suuri osa opiskelijoista jatkaa minkäkin oppiaineen opiskelua sen syventäviin ja ehkä myös soveltaviin kursseihin. Erot eivät ole myöskään yhteydessä siihen, millaisia nämä opiskelijat ovat muiden kurssivalintojensa ja opintomenestyksensä suhteen.
Lähes kaikissa oppiaineissa opiskelijat, jotka valitsevat kyseisen oppiaineen myöhemmin ylioppilastutkintoonsa, ovat menestyneet jo sen pakollisissa kurs-seissa muita paremmin ja opiskelevat enemmän ja paremmalla menestyksellä myös sen syventäviä kursseja. Säännön rikkoo osin jo edellä ylioppilastutkin-non arvosanojen yhteydessä esiin tuotu pitkän matematiikan kokeen tutkintoon-sa sisällyttävien opiskelijoiden keskimäärin muita parempi menestys kaikistutkintoon-sa oppiaineissa. Pitkän matematiikan kokelaiden paremmuus verrattuna muihin opiskelijoihin esittäytyy jo lukion pakollisten kurssien arvosanoissa varsin samanlaisena kuin heidän luvussa 3 näkynyt keskimääräinen paremmuutensa ylioppilastutkintoonsa valitsemissaan kokeissa. Ainoa ja selvä ero ovat ne kolme oppiainetta, joissa heidän ylioppilaskoearvosanansa ovat suhteellisesti heikoim-mat ja mitä ilmeisimmin vastaavat heikoiten heidän todellista osaamistaan eli matematiikka, fysiikka ja kemia (kuvio 4.6). Kuviosta voi myös hyvin nähdä, että ne opiskelijat, jotka eivät lopulta valitse matematiikan koetta tutkintoonsa, erottuvat jo pakollisten kurssien jälkeen juuri noissa kolmessa oppiaineessa
sel-40 Tulkinnasta kiitos historian ja yhteiskunnallisten aineiden didaktiikan yliopistonlehtorille Jan Löfströmille.
41 Fysiikan kohdalla kyse voi tosin olla osin syventävien kurssien suuresta määrästä yhdistettynä oppiaineen jo edellä mainittuun opiskeltavan aineksen kognitiiviseen vaikeutumiseen kunkin kurssin rakentuessa muita reaali-aineita selvemmin aiemmin opitun pohjalle.
västi niistä, jotka valitsevat tutkintoonsa joko lyhyen tai pitkän matematiikan kokeen. Muuten heidän eronsa lyhyen matematiikan kirjoittajiin on vähäinen ja B-ruotsissa jopa päinvastainen – ehkä sen vuoksi, että he tietävät sen olevan tutkinnossaan välttämätön.
Taulukko 4.6 Lukion pakollisten kurssien arvosanat (ka) opiskelijoiden ylioppilastutkinnon matematiik-kavalinnan mukaan (34 lukiota, N = 2 016, kevät 2012)
Ylioppilaskoemenestyksen tapaan myös lukion kurssimenestys on selvästi sukupuolittunut etenkin B-ruotsissa ja tietyissä reaaliaineissa. Tämä voi osaltaan selittää edellisessä luvussa esitettyä pitkän matematiikan ja terveystiedon kokelai-den terveystiedon arvosanojen vertailua, kuuluuhan terveystieto selvästi useam- min naisten ja pitkä matematiikkaa miesten koevalikoimaan. Huomio kiinnittyy myös B-ruotsin arvosanoihin, joissa pitkän matematiikan tutkintoonsa valinneita naisia lukuun ottamatta kaikkien ryhmien keskiarvo jää selvästi alle tason, jolle muissa oppiaineissa yltää useampikin ryhmä.
Osan I tulokset osoittavat, että ylioppilastututkinnon hajauttaminen, laajem-man koevalinnan tarjoavan rakennekokeilun laajentaminen koskemaan kaikkia lukioita ja valinnan vaihtoehtoja laajeneminen edelleen ainereaalikokeiden myötä eivät ole lunastaneet noille uudistuksille asetettuja odotuksia. Tavoitteiden mu-kaisesti uudistunut ylioppilastutkintotutkinto tarjoaa erilaisille lukio-opiske-lijoille mahdollisuuden valita itselleen sopiva tutkintokokonaisuus. Valinnai-suuden, lukion tuntijaon mukaisten eri oppiaineiden erilaisten kurssimäärien ja suhteellisen arvostelun yhteisvaikutusta hintana on ollut tutkintotulosten vertail-tavuuden heikentyminen. Tässä osassa esitetyt tutkimustulokset eivät ole kriitti-siä vain ylioppilastutkinnon ja siihen perustuvan korkea-asteen opiskelijavalin-nan vaan myös lukion kehittämisen näkökulmasta.
4 5 6 7 8 9 10
Äidinkieli Matematiikka A-englanti B-ruotsi Biologia Maantiede Fysiikka Kemia Historia Yhteiskuntaoppi Psykologia Filosofia Terveystieto Uskonto
Ei mat.
Lyhyt Pitkä
Uudistusten häviäjiä näyttävät olevan opiskelijat, jotka lukion ainevalinnoistaan johtuen kilpailevat keskenään jo keskimääräistä suuremman kurssimäärän vuok-si vaativampien oppiaineiden hyvistä arvosanoista. Näennäivuok-siä voittajia ovat sen sijaan opiskelijat, jotka saavat odotustasoaan parempia arvosanoja kokeista, joi-den kirjoittajajoukko koostuu pääosin keskitasoa heikommista opiskelijoista.
On selvä, että tämä ei palvele sen paremmin ylioppilastutkinnon roolia luki-on päättökokeena kuin tutkinnluki-on käyttöä korkeakoulujen opiskelijavalinnassa, puhumattakaan siitä, että se toimisi opiskelijoiden työstään ansaitsemana oikeu-denmukaisena ja eteenpäin ohjaavana palautteena ja tunnustuksena.