Ylioppilastutkintolautakunta tilastoi ja raportoi vuosittain eri kokeisiin ilmoit-tautuneiden kokelaiden määrän sekä tyypillisimmät reaalikoeyhdistelmät.
Tämän tutkimuksen pohjana alun perin ollut vuosien 2006–2009 ylioppilastut-kintoaineisto kattaa vain erillisten reaaliaineiden kokeiden ensimmäiset neljä vuotta (terveystiedon osalta kolme), joten kokelasmäärissä nähtävät muutokset ovat YTL:n tilastoja lyhemmältä ajalta. Olemme kuitenkin lisänneet luvun lop-puun osuuden, jossa jatkamme vuosien 2006–2009 aineistoamme kevään 2012 ylioppilaiden tuloksilla sekä YTL:n vuosien 2007–2016 eri kokeisiin ilmoittau-tuneiden opiskelijoiden määriin perustuvalla vertailulla.
Eri oppiaineiden kokeisiin osallistuvien opiskelijoiden väliset erot ja niiden aihe-uttama ongelma arvosanojen vertailtavuudelle tulevat selvästi ilmi tarkasteltaes-sa ainereaalikokeiden arvotarkasteltaes-sanoja suhteestarkasteltaes-sa opiskelijoiden menestykseen muistarkasteltaes-sa tutkintoonsa valitsemissa kokeissa. Ongelma ei kuitenkaan ole uusi eikä se rajoi-tu vain reaaliaineiden kokeisiin vaan koskee vahvana myös valikoirajoi-tujen kokelas-joukkojen A-kieliä sekä pitkää matematiikkaa. Kuten jo edellä totesimme, Yliop-pilastutkintolautakunta on osin tämän tutkimuksen ennakkotulosten herättämänä kehittänyt ja ottanut keväästä 2015 lähtien käyttöön standardoitujen yhteispistei-den keskiarvo eli SYK-mallin eri kokeiyhteispistei-den arvosanojen vertailtavuuyhteispistei-den paranta-miseksi (Ylioppilastutkintolautakunta, 2014a, 2014b). Tässä luvussa esitettävät
tulokset ovat siis ajalta ennen SYK:n käyttöönottoa, joten ne voivat toimia jat-kossa myös pohjana arvioitaessa SYK-mallin toimivuutta (ks. Marjanen, 2015).
Kuviossa 2.8 on esitetty kunkin reaaliaineen vuosien 2006–2009 kokelaiden kes-kimääräinen menestys tutkintonsa muissa kuin kyseisen reaaliaineen kokeissa.
Voidaan nähdä, että muissa kokeissa heikointa ja parasta menestystä osoittaneiden terveystiedon ja kemian kokelaiden näiden muiden kokeiden arvosanakeskiarvo-jen ero on lähes yhden arvosanan eli selvästi alle cum laude arvosanasta lähemmäs magna cum laude arvosanaa (3,78 vs. 4,69). Koekohtaisesti tarkasteltuna ero on pienin äidinkielen ja suurin pitkän matematiikan arvosanoissa. Jälkimmäinen se-littyy sillä, että kokonaismenestykseltään parhaimpiin kuuluvat kemian ja fysii-kan kokelaat ovat vahvasti yliedustettuja niiden joukossa, jotka jakavat keskenään myös pitkän matematiikan hyvät arvosanat. Kokelaiden tutkintoonsa sisällyttä-mien kokeiden määrä eroaa myös jonkin verran siten, että parhaiten tutkinnossa menestyneet fysiikan ja kemian kokelaat sisällyttävät tutkintoonsa keskimäärin hieman muita useamman kokeen (6,2 vs. 5,4 koetta) – ja usein nimenomaan pitkän matematiikan ja nämä kaksi reaalikoetta. Saman kokeen suorittaneiden välinen ero kokonaismenestyksessä on suurin kemiassa, fysiikassa ja biologias-sa (eta2 = 0,48–0,46) ja selvästi muita pienempi terveystiedosbiologias-sa (eta2 = 0,27).
Kuvio 2.8 Eri reaaliaineiden kokelaiden keskimääräinen menestys tutkinnon muissa kokeissa (TE = terveystieto, UO = uskonto, ortodoksinen, GE = maantiede, PS = psykologia, UE = uskonto, evankelis-luterilainen, HI = historia, YH = yhteiskuntaoppi, BI = biologia, ET = elämänkatsomustieto, FI = filosofia, FY = fysiikka, KE = kemia; 2 = approbatur, 7 = laudatur)
3,8 4,0 4,0 4,1 4,2 4,2 4,3 4,4 4,5 4,5 4,6 4,7
2 3 4 5 6 7
TE UO GE PS UE HI YH BI ET FI FY KE
Kuviossa 2.9 sama ilmiö on esitetty ainereaalikokeen arvosanojen mukaan. Ku-viosta voidaan nähdä, millainen eri ainereaalikokeesta tietyn arvosanan saanei-den opiskelijoisaanei-den menestys on ollut muissa tutkintoonsa sisällyttämissä kokeis-sa, mukaan lukien siis myös muut reaaliaineet kuin se, jota kukin kuvion pylväs koskee. Esimerkiksi kuviossa reunimmaisena oikealla olevien kemian kokeesta laudaturin saaneiden kokelaiden pylväs kuvaa siis heidän arvosanakeskiarvoaan kaikissa muissa kokeissa kuin kemiassa (so. kemian laudatur eli 7 vs. muiden arvosanojen hieman eximian yläpuolelle asettuva keskiarvo 6,06).
Kuvio 2.9 Saman arvosanan eri ainereaalikokeessa saaneiden ylioppilaiden menestys tutkintonsa muissa kokeissa (ka). Pylväs kuvaa kussakin ainereaalikokeissa tietyn arvosanan (x-akseli) saanei-den ylioppilaisaanei-den keskimääräistä menestystä muissa tutkintoonsa sisällyttämissä kokeissa (y-akseli, 2 = approbatur, 7 = laudatur, oppiaineiden nimet kuten kuviossa 2.8)
Voidaan nähdä, että hylättyä arvosanaa (improbatur) lukuun ottamatta koke-laiden eri ainereaalikokeissa saama arvosana edustaa tai ennustaa varsin hyvin heidän kokonaismenestystään. Kaikissa oppiaineissa kokelas, joka on saanut siitä cum laude -arvosanan, on menestynyt myös muissa kokeissa keskimäärin paremmin kuin tuosta kokeesta approbatur-arvosanan saanut. Huomio kiinnit-tyy kuitenkin osin vielä suurempaan eroon eri reaaliaineiden välillä. Kaikissa arvosanaluokissa parasta kokonaismenestystä osoittaneiden kemian kokelaiden ja heikointa menestystä osoittaneiden terveystiedon kokelaiden välinen ero tuos-sa muustuos-sa koemenestyksessä on neljässä ylimmässä arvotuos-sanaluokastuos-sa yli yhden arvosanan, ja ensin mainittujen ero keskitasoa edustavan historian kokelaisiinkin on lähes puoli arvosanaa. Näin siis siitä huolimatta, että jo itsessään keskimää-
2
laude cum laude lubenter approbatur improbatur KEM
räistä tiukemmin arvostellun17 kemian kokeen suorittajien koevalikoimaan sisältyy usein yhtä lailla ’tiukasti arvosteltu’ pitkän matematiikan ja fysiikan koe – ilmiö, johon palaamme jatkossa.
Erot kokonaismenestyksessä ovat selvästi muista reaaliaineista poikkeavaa ter-veystietoa lukuun ottamatta laudaturin saaneiden välillä hieman muita arvo- sanaluokkia pienemmät, mutta selvät ja varsin vakaat eximia- ja lubenter- arvosanojen välillä tasaantuen taas approbaturin saajilla. Kokeen hylkäämisen (improbatur) monenlaiset syyt näkyvätkin selvästi siinä, miten monessa oppi-aineessa hylätyksi tulleiden opiskelijoiden kokonaismenestys on jopa parempi kuin approbaturin saaneiden. Terveystiedon kokelaiden muu tutkintomenestys kasvaa muiden reaaliaineiden kokelaita heikommin suhteessa heidän kyseisessä kokeessa saamaansa arvosanaan, ja sekä kemian että fysiikan kokeissa magna cum laude tai eximia -arvosanan saaneiden menestys muissa tutkintonsa ko-keissa on parempi kuin terveystiedosta laudaturin saaneiden – huolimatta siis jo edellä mainitusta keskimääräistä kireämmästä arvosanakilpailusta myös useim-missa muissa heidän tutkintojensa kokeissa.
Eri reaaliaineiden kokeiden arvosanat toimivat siis jo itsessään varsin hyvänä osoittimena opiskelijan kokonaismenestyksestä ja tarjoavat näin tukea ylioppi-lastutkinnon käytettävyydelle jatko-opintokelpoisuuden mittarina. Suhteellisen arvosana-asteikon aiheuttamat erot oppiaineiden välillä voivat kuitenkin saattaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan korkea-asteen opiskelijavalinnassa, sillä kuten osassa II tuomme esiin, ylioppilastutkinnon perusteella myönnettävistä lisäpis-teistä vain osa on – tai oli tätä kirjoitettaessa – sidottu jonkin nimenomaisen oppiaineen kokeeseen. Kireämmin arvostellun (ks. kuitenkin alaviite 17) reaali-aineen kokeen tutkintoonsa valinnut voi tällöin hävitä opiskelupaikan hakijalle, joka on saanut paremman arvosanan jossain toisessa kokeessa, vaikka tuo ar-vosana ei edustaisi parempaa kokonaisosaamista ja sen myötä (oletettua) jatko-opintokelpoisuutta. Käsittelemme kysymystä tarkemmin kirjan Osassa II.