Noin puolissa opiskelijoiden vastauksista nousi esiin kehittämisideoita monipuoliseen työnkuvaan tutustumisesta. Opiskelijat toivoivat monimuotoisen toimenkuvan seuraamista sekä laaja-alaisen erityisopettajan että pienryhmän erityisopettajan näkökulmasta. Kokemuksia toivottiin saatavaksi kaikista Normaalikoulun yksiköistä; eri kouluasteilta, ylä- ja alakoululta sekä Rantakylän pienryhmistä. Yhden opiskelijan vastauksessa nostettiin erikseen esiin vaihtoviikon, eli toisen yksikön seurantamahdollisuuden, suppeus, ja pohdittiin etäopetustilanteella olleen vaikutusta tähän toisen yksikön seuraamisen vähyyteen. Muun muassa pedagogisten asiakirjojen ja tuen tarpeen arviointiin kaivattiin myös useammassa vastauksessa lisää aikaa harjoittelussa esiin nostetun opiskelijan mainitseman ”perus opettamisen” lisäksi:
”Enemmän monimuotoista toimenkuvaa. Perus opettaminen on tuttua jo
aiemmista harjoitteluista, mutta kaikki muu erkkaopen työhön liittyvä on uutta. Enemmän aikaa testauksiin, tuen tarpeen arviointiin--, palavereihin, ohjauksiin yms. ”
Muutamassa vastauksessa nostettiin täsmällisesti esiin puheopetuksen seuraamisen mielenkiinto sekä hyödyllisyys, ja ehdotettiin sen antamista tai seuraamista kaikille opiskelijoille kuuluvaksi. Erään opiskelijan mukaan tulisi ”kaikille mahdollisuus antaa tai vähintään seurata puheopetusta”. Yhden opiskelijan vastauksessa myös toivottiin
suoranaisesti lisää erityisopettajaharjoitteluja opintoihin. Monipuolisen työnkuvan kehittämisideaksi nostettiin myös erityisopettajan konsultatiivinen näkökulma:
”myös konsultatiivista näkemystä harjoitteluun: erkkaharjoittelijat voisivat
pitää ohjaustuokioita luokan- ja aineenopettajaharjoittelijoille esim. erilaisiin oppimisvaikeuksiin ja tuen tarpeisiin liittyen”
Tämän opiskelijan idea linkittyy myös yhteisopetuksen kehittämisideoiden kenttään, sillä konsultoivaa työnkuvaa voitaisiin harjoitella juuri yhteistyössä muiden opettajaopiskelijoiden kanssa. Neljäsosassa opiskelijoiden vastauksista toivottiin lisää yhteisopetuksen toteuttamista luokan- ja aineenopettajien kanssa. Muut yhteisopetukseen liittyvät kehitystoiveet painottivat yhteisopetuksen lisäämistä, ja eräässä opiskelijan vastauksessa nostettiin esiin, että yhteisopetuksen toteuttamiseksi luokanopettajaopiskelijoiden olisi myös hyvä huomioida erityisopettajaopiskelijat sekä heidän oppilaansa:
”Lisäisin yhteisopetusta luokanopettajaopiskelijoiden ja
erityisopettajaopiskelijoiden välille, koska olisi tärkeää että luokanopettajaopiskelijat huomioisivat suunnittelussaan myös erkkaopiskelijat ja hänen oppilaansa”
Yhteisopetus yhteistyömuotona puhutti monia niin kokemusten kuin kehitysideoidenkin osalta, ja aitoa erityisopettajan työhön kuuluvaa yhteisopettajuutta toivottiin lisää opetusharjoitteluihin. Myös muunlaista yhteistyötä toivottiin lisää. Erään opiskelijan mukaan etäopetuksessa ”pääsi myös vanhempien kanssa tekemään yhteistyötä, jota ei normaalisti pääsisi. Sitä voisi kehittää lähiopetusharkoissa!” Tämä opiskelija siis koki saaneensa etäharjoittelusta hyvää kokemusta koulun ja kodin välisestä yhteistyöstä, mutta toivoi sitä myös lähiopetusharjoitteluihin. Muut opiskelijat, jotka esittivät kehitysideoita kodin ja koulun yhteistyölle, kokivat haluavansa sitä lisää kaikkiin opetusharjoitteluihin.
Kehitysideana eri yhteistyöverkkojen kanssa toimimiselle ehdotettiin oppilashuollon toimintaan tutustumista esimerkiksi siten, että opettajat demonstroisivat joitakin
oppilashuollon arjen tilanteita, sillä osaan palavereista eivät opiskelijat pääse tietosuojasyistä, ja näitä tilanteita sitten harjoiteltaisiin ratkomaan harjoittelijoiden kanssa.
Opiskelijoista lähes puolilla oli mielessään tiedonkulkuun ja informaatioon liittyviä kehittämisideoita. Monet heistä olivat yleisesti tyytymättömiä juuri erityisopettajiin kohdistuneeseen tiedonkulkuun, myöhäisiin luokkajakoihin ja tiedotuksen sekavuuteen.
Ohjeistuksen koettiin tavoittavan ne, jotka sitä kysyivät, mutta yhteistä yleistä linjausta asioiden kulusta jäätiin kaipaamaan. Yhden opiskelijan vastauksessa nostettiin esiin koontikortin sekavuus, ja toivottiin sen selkeyttämistä edelleen. Tiedotukseen kaivattiin selkeyttä, sillä epäselvyyden koettiin useammassa vastauksessa lisäävän stressiä:
”Luokkajaot kerrottava aiemmin! Stressaavaa odottaa harjoittelua tietämättä, mille luokka-asteelle ja kummalle norssille päätyy ja päätyykö erityis- vai erityisluokanopettajaharjoitteluun.”
Erityisopettajaopiskelijoita toivottiin jatkossa huomioivan paremmin opetusharjoittelua järjestettäessä. Tähän linkittyivät myös toiveet yliopiston ja Normaalikoulujen välisestä paremmasta informoinnista ja tiedonkulusta:
”Erkat olisi harjoittelussa otettava paremmin huomioon. Esim. joissain
rehtoreilta tulleissa viesteissä erkkaharjoittelijoita ei muistettu ollenkaan ja kysyttäessä sanottiin, että tehän olette aineenopettajia. Ei olla!”
Näiden yleisten informointiin liittyvien kehitysideoiden lisäksi kehitysideat liittyivät yleisiin tiedotusvälineisiin ja -kanaviin. Opetusharjoittelun rinnakkaisen opintojakson, nimeltään
“opetuksen eheyttäminen ja tutkiva opettajuus”, ja opetusharjoittelun ohjeistuksiin toivottiin selkeyttä, sillä niiden koettiin sekoittuvan keskenään. Lisäksi useampi opiskelija toivoi kaiken opetusharjoitteluun liittyvän informaation löytyvän jatkossa samalta tiedotuskanavalta:
”Sharepointit ja moodlet ja kaikki tehtävät vielä selkeämmäksi, ettei tule sitä
kaaoksen tunnetta, kun ei tiedä mitä tehtäviä pitää tehdä, mistä ne löytyy ja kelle pitää palauttaa. ”
Yleisten aikataulujen tiedottamiseen toivottiin muutosta ohjeistusten yhtenäistämiseksi, ja informaation kulkemisella kaikille ohjaajille sekä opiskelijoille kaikissa Normaalikoulun eri yksiköissä ja työnkuvissa. Yleisten, selkeiden tiedotusväylien hyödyntämisen ehdotettiin auttavan jatkossa näihin epäkohtiin. Muutosta tiedottamiseen toivottiin sekä ennen opetusharjoittelun alkamista että sen aikana.
Opetuksen oheistöihin liittyen vastauksista nousi esille OETO-opintojaksoon, kirjallisiin tehtäviin sekä suurryhmiin liittyviä kehittämisideoita. Syventävään harjoitteluun liittyvä opintojakso, OETO, ja sen kehittäminen entistä tarkoituksenmukaisemmaksi ja yhteneväisemmäksi harjoittelun näkökulmasta nousi muutamissa vastauksissa esiin.
Kyseinen opintojakso on osa harjoittelun kokonaisuutta ja kuuluu suoritettavaksi jokaiselle harjoittelijalle. Tähän opintojaksoon sisältyy sekä yhteisiä luentoja, että pienemmissä ryhmissä toteutettavia harjoitusryhmäkertoja. Neljässä vastauksessa pohdittiin ja jopa kyseenalaistettiin OETO-opintojakson todellista hyötyä ja sen irrallisuutta harjoittelusta.
Eräs vastaajista kuvaili opintojaksoa seuraavasti:
”OETO-kurssin luennot ja harjoitusryhmät jäivät aika irrallisiksi harjoitteluun
nähden -> esim. avausluento ja verkkoluennot eivät tuntuneet merkityksellisiltä, harjoitusryhmät kyllä.”
Osassa vastauksista nostettiin esille kirjallisten tehtävien osuus harjoittelussa ja kyseenalaistettiin niiden merkitystä harjoittelun kokonaiskuvassa. Osa vastaajista pohti kirjallisten töiden vähentämistä tai niiden poistamista kokonaan. Puolissa vastauksista, joissa oli viitattu harjoitteluun liittyviin kirjallisiin tehtäviin, nousi esille juuri kirjallisten töiden vähentäminen harjoittelukokonaisuudesta. Kirjallisia tehtäviä kommentoitiin muun muassa seuraavanlaisesti: “Oheistehtävät pois, muuten hyvä paketti” “Seurantantehtävät pois (ei palvele enää h3-vaiheessa opiskelijoita)”. Toisaalta taas kaivattiin, että kirjalliset työt sekä oheistehtävät harjoitteluun liittyen olisivat yhä käytössä, mutta niiden sisältöjä ja
tarkoituksenmukaisuutta pohdittaisiin vielä tarkemmin. Tehtävien tekeminen ja toisaalta niiden yhdessä läpi käyminen ohjaavan opettajan kanssa pitkin harjoittelua nousivat esiin yksittäisestä vastauksesta. Tehtävät koettiin tärkeiksi, mutta niiden merkitys jäi irralliseksi kokonaiskuvasta:
“Harjoittelun oheistehtäviä vaadittavaksi myös harjoittelun aikana tehtäväksi. Niistä oppi, mutta oppia oli harjoittelun jälkeen vaikea hyödyntää, kun jätti tehtävät vasta viimeiselle viikolle.”
Suurryhmät nousivat esiin muutaman opiskelijan kehitysideoista. Muutosta toivottiin suurryhmien sijoittamiseen niin, että niistä saisi mahdollisimman paljon hyötyä opetusharjoittelun aikana. Suurryhmien aiheita toivottiin muokattavan opetusharjoittelua paremmin tukeviksi:
”Ylimääräiset pois. Mielestäni suurryhmäohjaukset eivät tukeneet
harjoittelua. Monet niistä olivat hyödyllisiä kyllä, mutta voisivat olla harjoittelua ennen tai harjoittelun jälkeen. Minusta suurryhmät tuntuivat hieman ylimääräiseltä ja kuormittavilta kesken harjoittelun. - - “
Näissä laadullisissa vastauksissa ohjaavien opettajien teettämää työmäärää opiskelijoille kritisoitiin harjoittelun aikana. Nämä laadullisen analyysin tulokset olivat kuitenkin ristiriidassa määrällisten vastausten kanssa, joissa suurin osa (75,6%) opiskelijoista koki harjoittelun työmäärän pääosin sopivana opintopisteisiin suhteutettuna. Useammassa avoimessa vastauksessa nostettiin kuitenkin esiin toive yhteneväisemmistä linjauksista sekä tasavertaisemmista työmääristä opiskelijoiden kesken. Työmäärät koettiin epätasa-arvoisina:
”Tasavertaisemmat ohjaajat. Ohjaajien välillä oli paljon eroa. Osa vaati paljon
vähemmän kuin toiset, ja myös saatu ohjaus on ollut joillakin todella vähäistä, kun taas toisilla laadukasta ja säännöllistä. Mielestäni tämä asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan eikä tarjoa yhtä laadukkaita harjoittelukokemuksia kaikille.”
Ohjausmäärän suhteen vastauksia ja kehitysideoita tuloksista kävi ilmi noin neljänneksen vastauksen kohdalla. Moni näistä vastaajista nosti esille sen, kuinka ohjaajille tulisi antaa enemmän päätäntävaltaa harjoittelussa ja toisaalta, kuinka ohjausaikaa kaivattaisiin vielä lisää.
8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA
Kuten tutkimuksemme tulokset osoittivat, oli rajaamamme teoreettinen viitekehys aiheellinen sekä toimiva tälle tutkielmalle; teoreettisen taustan muodostavat ilmiöt nousivat tuloksista monipuolisesti esiin. Koska tutkimustuloksissa harjoittelun kokemukset sekä kehittämisideat avataan omina tutkimuskysymyksinään, ovat ne tässäkin luvussa omina alalukuinaan. Määrällisiä ja laadullisia tutkimustuloksia taas tarkastelemme lomittain, sillä kuten aikaisemmin totesimme, vastasivat osa näistä tuloksista hyvin toisiaan, kun taas joissakin jakaumissa nousi esiin jännitteitä määrällisten ja laadullisten tutlosten välillä. Tästä syystä niiden käsittely vuoropuheluna nostaa esiin mielenkiintoisia näkökulmia aineistostamme.