Opettajaopiskelijoiden käsitykset ideaalista opettajasta

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että ideaalia opettajaa pidettiin ennen kaikkea helposti lähestyt-tävänä turvallisena aikuisena, joka luo turvallista ilmapiiriä luokassa. Tämä piirre nousi esiin ai-neistosta myös sen vuoksi, että sitä ei ollut mielekästä kategorisoida mihinkään Big Five-teorian viiteen suureen piirteeseen.

Ensimmäisessä avoimessa kysymyksessä ideaalin opettajan persoonallisuutta kuvailtiin vastauk-sissa laajasti. Aineistosta nousi useita tiettyjä piirteitä kuvailemaan ideaalia opettajaa ja hänen persoonallisuuttaan. Nämä piirteet olivat muun muassa luotettava, vastuullinen, turvallinen ai-kuinen, helposti lähestyttävä, lämminhenkinen, lempeä, empaattinen, johdonmukainen, auktori-teetti, oikeudenmukainen, tasavertainen, avarakatseinen sekä joustava.

Tuloksista nousi esille myös vähän ideaalin opettajan ulkonäköön liittyviä piirteitä, mutta niiden vähäisyyden sekä irrallisuuden vuoksi päätin olla analysoimatta niitä sen enempää. Eräs tutki-mukseen osallistuneista totesi vastauksensa alussa:

”Mielestäni opettajan sisäiset piirteet ovat ulkoisia tärkeämpiä.” (V16)

6.1.1 Luotettava ja helposti lähestyttävä turvallinen aikuinen

Lapsen ja aikuisen väliseen vuorovaikutukseen kuuluu hoivan saaminen ja antaminen. Lapsi tar-vitsee aikuista ja aikuinen tyydyttää lapsen perustarpeet sekä kasvattaa häntä vaikuttaen näillä lapsen kehitykseen. (Kerola 2001, 12.) Luottamus on yksi tärkeimmistä kulmakivistä oppilaan ja opettajan positiivisessa vuorovaikutuksessa. Luottamusta voi määritellä niin, että oppilas kokee opettajan luotettavaksi, kun hänelle voi kertoa mistä vain ja hän kuuntelee sekä aidosti välittää oppilaittensa asioista. Myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2016, 27) on sanottu, että luottamusta rakentavat kuulluksi tuleminen ja oikeudenmukaisuuden kokemus.

Kun opettajaopiskelijat kuvasivat ideaalin opettajan piirteiksi luotettavuuden, helposti lähestyttä-vyyden ja lämminhenkisyyden, opettajaa kuvailtiin samalla moneen otteeseen myös ”turval-liseksi aikuiseksi”. Jotkut oppilaat eivät luota aikuisiin ja se johtuu yleensä taustalla olevista hei-koista kotioloista. Aikuisiin kohdistuva epäluottamus on seurausta huolenpidon puutteesta, kun lapsen tarpeista ei ole riittävästi huolehdittu. Lapsi tarvitsee kuitenkin myönteisen roolimallin, turvallisen aikuisen, joka toimii hänen esikuvanaan, jotta hän oppii sosiaalisesti vastuullista käyt-täytymistä. (Saloviita 2007, 131.) Turvallisen aikuisen piirteen vastauksissa korostuivat myös vas-tuullisuuden, empaattisuuden ja oppilaslähtöisyyden piirteet:

”Opettajan tulee olla vastuullinen ja luotettava aikuinen oppilaille.” (V19)

”Siinä missä opettajan tulee olla turvallinen aikuinen oppilaalle, tulee hänen myös ymmärtää roolinsa kasvattajana yhteiskunnassa.” (V11)

”Opettajan on tärkeää olla empaattinen ja turvallinen aikuinen, jota on helppo lä-hestyä asiassa kuin asiassa.” (V15)

”Empaattinen ja oppilaslähtöinen, jotta hän on lähestyttävä.” (V4)

Turvallisuuden tunnetta eli halua tuntea olonsa varmaksi ja turvatuksi voi luonnehtia ihmisen yhdeksi perustarpeeksi. Fysiologiset tarpeet, kuten nälkä sekä turvallisuus ovat Maslowin tarve-hierarkian (1970) mukaan ihmisen perustarpeita. Vaikka Maslowin tarvehiearkia onkin saanut kritiikkiä osakseen, myös monien muiden tarveteorioiden mukaan turvallisuus on useissa psyko-logian suuntauksissa tunnistettu inhimilliseksi peruspyrkimykseksi ja tarpeeksi. (Niemelä 1997, 13.)

Sen lisäksi, että ideaali opettaja on turvallinen aikuinen, hän luo luokkaan turvallisen ilmapiirin.

Perusopetuslain (1267/2013) 29 §:n 1. momentin mukaan oppilaalla on oikeus turvalliseen opis-keluympäristöön. Siihen kuuluu fyysinen, psyykkinen sekä sosiaalinen turvallisuus. Etenkin

psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus ovat tärkeitä tekijöitä turvallisen ilmapiirin rakentumisessa.

Opettajan velvollisuuksiin kuuluu tämän ilmapiirin rakentaminen ja ylläpitäminen yhteistyössä oppilaiden sekä muun kouluyhteisön kanssa. Myös opettajan ammattietiikassa on mainittu, että opettajan tulee erityisesti ottaa huomioon ne oppilaat, jotka tarvitsevat huolenpitoa ja suojelua (OAJ 2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman (Opetushallitus 2016, 27) mukaan rauhallinen ja hyväksyvä ilmapiiri edistää myös työrauhaa. Aineistossa opettajan rooli turvallisen ilmapiirin luojana nousi esille myös opettajan vastuusta puuttua kiusaamiseen ja siten ylläpitää turvallista ilmapiiriä:

”Sellainen, jolle oppilaiden on helppo tulla kertomaan mieltä painavat asiat ja joka pystyy luomaan luokkaan turvallisen ja positiivisen ilmapiirin.” (V22)

”Puuttuu kiusaamiseen herkästi ja selvittää pohjia myöten, eikä hyssyttele ja kiellä asioita.” (V8)

”Opettajan tulisikin olla valmis puuttumaan asiattomaan käytökseen ja tilanteisiin, joissa yksittäistä oppilasta tai ryhmää halveksutaan.” (V11)

Ideaalille opettajalle sopimattomia piirteitä kuvatessaan vastaajat viittasivat kiusaamiseen puut-tumattomuudesta seuraavissa aineistolainauksissa:

”Sormien läpi katsoja.” (V4)

” - - mikään muu kuin nollatoleranssi kiusaamisen suhteen.” (V18)

Sopimattomien piirteiden vastauksissa osa mainitsi myös sen, että hyvä opettaja ei nöyryytä ja kiusaa oppilaita tai muita työyhteisön jäseniä. Turvallisuuden kokeminen lähtee opettajan ja op-pilaan välisen suhteen positiivisesta vuorovaikutuksesta (Lahtinen 2014, 19). On siis tärkeää, että opettaja käyttäytyy sensitiivisesti niin oppilaitaan kuin työkavereita kohtaan:

”Opettajan ei tule toimia oppilaita nöyryyttävällä tavalla esimerkiksi pilkkaamalla op-pilaita. Toisia opettajia tai muuta henkilökuntaa arvosteleva ja muista pahaa pu-huva.” (V8)

”Hänen ei myöskään tulisi nauraa tai jollain muulla tavalla tehdä oppilasta naurun-alaiseksi.” (V11)

”Hän ei saa muiden oppilaiden kuullen arvostella esim. oppilaiden kotioloja tai tehdä oppilasta naurunalaiseksi.” (V15)

Sopimattomia piirteitä kuvatessaan eräs vastaajista nosti esiin myös erittäin voimakkaita, negatii-visia ominaisuuksia, kuten narsismin, itsetuhoisuuden ja alkoholismin. Näitä ominaisuuksia oli vaikeaa luokitella, sillä ne liittyvät ihmisen persoonallisuuden häiriöihin. Etenkin, kun ihmisen yh-tenä perustarpeena on pysyä hengissä, ihminen on synnynnäiseltä persoonallisuudeltaan itsetu-hoinen. Vertasin näitä haastavampia sopimattomia piirteitä ideaalin opettajan piirteeseen ”tur-vallinen aikuinen” ja totesin, että narsistista tai alkoholisoitunutta opettajaa tuskin voi luokitella kovinkaan turvalliseksi aikuiseksi. Tällöin ne sopivat turvallisen aikuisen vastakohdaksi ja vahvis-tavat turvallisen aikuisen piirteen merkityksellisyyttä:

”Negatiivisuus, itsetuhoisuus, rasismi, suvaitsemattomuus, kapeakatseisuus, valitta-minen, itsekkyys, narsismi, alkoholismi.” (V5)

6.1.2 Lempeä ja lämminhenkinen auktoriteetti

Auktoriteetti tarkoittaa sosiaalista suhdetta, johon sisältyy johtaja eli vallankäyttäjä ja johtajan seuraajat. Esimerkiksi koulumaailmassa opettajaa voi luonnehtia johtajaksi, jota oppilaat seuraa-vat ja totteleseuraa-vat. Kun oppilaat suostuseuraa-vat tottelemaan opettajan antamia ohjeita, opettajalla on auktoriteettia oppilaisiinsa. (Saloviita 2007, 47, 50.) Aineistosta kävikin ilmi, että opettajan joh-donmukaisuuden ajateltiin olevan sellainen piirre, joka edesauttaa opettajan auktoriteetin toteu-tumista ja toimintaympäristön sääntöjen ylläpitämistä:

”Johdonmukainen, sillä opettaja luo omalla toiminnallaan ja sanoillaan struktuuria ja hän rakentaa ja ylläpitää toimintaympäristön sääntöjä.” (V4)

Opettajan pedagogisen auktoriteetin on nähty rakentuvan opettajan persoonallisuudesta ja sii-hen nojaavasta opettajuudesta. Persoonallisuuden on nähty vaikuttavan siisii-hen, miten opettaja kohtaa oppilaansa ja auktoriteetti ilmeni opettajan henkilökohtaisena tapana tehdä opettajan työtä. Opettajan ja oppilaiden vuorovaikutus sekä opettajan toiminta luokassa vaikuttavat siihen, millaiseksi auktoriteettisuhde muodostuu. (Sainio 2019, 73.) Opettajan ei ole mahdollista

saavut-taa pedagogista auktoriteettia yksin, vaan se saavutesaavut-taan opettajan ja oppilaan välisessä vuoro-vaikutuksessa, jossa oppilaat vaativat opettajalta muun muassa turvallisen ja avoimen ilmapiirin luomista (Lehtomäki & Mikkilä-Erdmann 2018).

Saloviita (2007, 57) on jaotellut opettajan auktoriteetin neljään muotoon, jotka ovat pakkovalta, traditionaalinen auktoriteetti, asiantuntija-auktoriteetti sekä karismaattinen auktoriteetti. Salovii-dan mukaan karismaattinen auktoriteetti on näistä muodoista korkein, sillä karismaattinen opet-taja on oppilaiden mielestä mukava ja saa näin aikaan oppilaiden kunnioituksen. Hän osoittaakin olemuksellaan, että välittää oppilaista ja on kiinnostunut oppilaiden asioista. Piirre opettajan ka-rismaattisuudesta mainittiin muutamassa vastauksessa, mutta eri asiayhteyksissä. Auktoriteetin käsite mainittiin sellaisten ideaalin opettajan piirteiden kanssa, jotka edesauttavat opettajan ja oppilaan positiivisen vuorovaikutuksen kehityksessä sekä turvallisen ilmapiirin luomisessa. Karis-maattista auktoriteettia voikin tämän tutkimuksen tulosten mukaan luonnehtia ennen kaikkea lämminhenkiseksi auktoriteetiksi, sillä opettajaopiskelijat mainitsivat auktoriteetin yhteydessä opettajan lämpimyyden ja lempeyden:

”Lämminhenkinen auktoriteetti.” (V22)

”Lempeys, auktoriteetti, sosiaalisuus - -.” (V13)

”Oikeudenmukaisuudesta, lämminhenkisyydestä ja itsevarmuudesta syntyy auktori-teetti, jota ideaalilla opettajalla on.” (V14)

Opettajan auktoriteetti nähtiin myös sopimattomana piirteenä silloin, jos opettaja käyttää ase-maansa johtajana väärin. Opettaja on auktoriteetillaan johtajan roolissa ja auktoriteetti ei saisi olla Saloviidan muotojen mukaisesti pakkovaltaista esimerkiksi oppilaiden pelottelua, eikä opet-taja saisi olla liian ystävällinen oppilaille. Liika ystävällisyys voi koitua ongelmaksi lempeän aukto-riteetin muodossa:

”Liian vahva halu määrätä ja johtaa.” (V24)

”Kurin ylläpitäminen pelkästään rangaistuksien/pelon varjolla.” (V19)

”- - ideaali opettaja ei ajattele olevansa täysin oppilaiden yläpuolella, vaikka hänellä vastuu ja jonkinlainen auktoriteettiasema onkin.” (V11)

”Opettajalla tulee olla myös auktoriteettia, eikä olla vain lasten kaveri.” (V13)

6.1.3 Oikeudenmukainen, tasavertainen ja yhdenvertainen opettaja

Lähes jokainen vastaajista kuvasi, että ideaali opettaja on sellainen, joka kohtelee oppilaita tasa-vertaisesti ja oikeudenmukaisesti, ei suosi tai syrji ketään sekä ymmärtää ja hyväksyy erilaiset ih-miset. Nämä kaikki edellä mainitut piirteet edistävät yhdenvertaisuutta. Perusopetuksen opetus-suunnitelman (Opetushallitus 2016, 27) mukaan oppilailla on yhdenvertainen mahdollisuus saada ohjausta sekä tukea kehitykseensä ja oppimiseensa niin yksilöinä kuin ryhmän jäseninä.

Kiusaamista, väkivaltaa, rasismia tai muuta syrjintää ei hyväksytä kouluissa ja epäasialliseen käy-tökseen on puututtava. Erityisesti ideaalia opettajaa kuvailtiin oikeudenmukaisen ja tasa-arvoi-sen lisäksi puolueettomaksi ja moninaisuutta ymmärtäväksi:

”Ideaali opettaja on oikeudenmukainen ja tasavertainen kaikkia oppilaitaan koh-taan, joka myös pitää lupauksensa.” (V15)

”Opettajan on tärkeää pystyä huomioimaan jokainen oppilas yksilönä sekä ymmär-tää erilaisuutta ja moninaisuutta.” (V16)

”Myös mielestäni on tärkeää, että opettaja on tasa-arvoinen kaikkia luokkalaisiaan kohtaan - -.” (V22)

”Opettajan tulisi osata katsoa tilanteita puolueettomasti.” (V8)

”Avarakatseinen, kaikki on hyväksyttävä sellaisinaan.” (V4)

Opetussuunnitelman lisäksi Opettajien ammattijärjestö (OAJ) on luonut opettajille ammatissa toi-mimiseen eettisiä periaatteita, jonka lähtökohtana on YK:n ihmisoikeuksien julistus. Näissä am-mattieettisissä ohjeissa tuodaan esiin opettajan ammattikuntaan liittyvät yhteiset ammatilliset arvot ja periaatteet. Opettajan eettisten periaatteiden taustalla olevat arvot ovat ihmisarvo, oi-keudenmukaisuus, totuudellisuus sekä vastuu ja vapaus. Oikeudenmukaisuuden arvoon kuuluu erityisesti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä syrjinnän ja suosimisen välttämi-nen. Oikeudenmukaisuuden toteutuminen opettajan työssä tulee huomioida kaikkien oppilaiden tasavertainen kohtelu esimerkiksi oppilaiden arvioinnissa sekä muutenkin oppilaiden huomioi-misessa. Vastuun ja vapauden arvossa on tärkeää tiedostaa se, että opettajalla on oikeus omaan arvomaailmaan, mutta opetustyössä opettajan vastuu on sidoksissa perustehtävään, jota määrit-telee esimerkiksi opetussuunnitelmat ja lainsäädäntö. (OAJ 2014.)

Ammatillisen toiminnan vastuullisuus perustuu sekä ammattitaitoon että arvopohjaan, joita kumpaakaan ei voi erottaa toisistaan. Tällöin opettajan ammatti on siis eettistä toimintaa, jota on

perusteltu muun muassa sillä, että opetus ja kasvatus koulussa on perusluonteeltaan sidoksissa arvoihin, lapset ovat vaikutuksille herkkiä sekä opettaja toimii roolimallina luokassa. (Norrena 2013, 36, Räsänen 2006 mukaan.) Ideaalin opettajan arvopohjaa ja roolimallina toimimista koros-tettiin etenkin sopimattomien piirteiden vastauksissa:

”Mielestäni opettajan piirteisiin ja ominaisuuksiin ei kuulu ahdasmielisyys tai muut ominaisuudet, jotka taistelevat tasa-arvoisuuden ajatusta vastaan.” (V9)

”Ideaalin opettajan tulisi olla tietoinen omista arvoistaan ja siitä, kuinka hän kohtaa oppilaita. Näin ollen esimerkiksi rasistisia vitsejä ja pilkkaamista viljelevä opettaja ei ole hyvä ’esikuva’ oppilaille.” (V11)

”Opettaja ei voi työaikana myöskään toimia OPS:n arvojen vastaisesti, esim. opettaja ei voi toimia epäkunnioittavasti toisia ihmisiä kohtaan. Opettaja ei voi olla myöskään syrjivä tai rasistinen.” (V16)

6.1.4 Joustava ja avoin uusille asioille

Tulevaisuuden ammattitaito edellyttää muun muassa taitoa sopeutua nopeasti uusiin tilanteisiin sekä soveltamistaitoa ja kykyä irtaantua entisistä, vanhentuneista toimintamalleista ja ajatteluta-voista (Laine 2004, Lehtisalon 1994 mukaan). Sen vuoksi ei yllätä, että joustavuus ja avoimuus uusia asioita kohtaan koettiin ideaalille opettajalle merkittäviksi piirteiksi. Joustavuus ja tietynlai-nen avarakatseisuus ilmentyi enemmän ideaalille opettajalle sopimattomien piirteiden vastauk-sissa. Kaavoihin kangistumista, liiallista perinteikkyyttä ja jääräpäisyyttä pidettiin ideaalille opet-tajalle sopimattomina piirteinä. Nämä piirteet nähtiin myös opettajan haluttomuutena kehittää itseään ja omaa opettajuuttaan:

”Joustavuus on myös eräänlaista nöyryyttä siinä suhteessa, että aina oma suunnit-telu ei ole paras, vaan sitä on pystyttävä muuttamaan päivitetyn tiedon ja muuttu-vien tilanteiden ohessa.” (V1)

”Huonon opettajan piirteitä minusta ovat kaavoihin kangistuneisuus ja joustamatto-muus.” (V4)

”Liian perinteikäs ja ’kaavoihin kangistunut’ voi jäädä helposti jatkuvasti uusiutuvan opetussuunnitelman jalkoihin.” (V2)

”- - perinteiset roolikäsitykset (pojat eivät tanssi).” (V25)

”- - ylipäätään semmoinen ihminen, joka ei halua kehittää ja muuttaa niitä omia opetusmenetelmiä, vaan pysyy aina samoissa tavoissa.” (V6)

”- - huolestuttavaa tämä on silloin, kun opettaja ei halua kehittää itseään tai muut-taa toimintatapojaan, vaikka näistä olisi kyseisen opettajan kanssa asiallisesti kes-kusteltu.” (V19)

Keltikangas-Järvisen (2014, 16–17) mukaan joustava suhtautuminen muutoksiin on synnynnäisen temperamentin säätelemä valmius. Jos joustavuus on matala, uusiin asioihin totuttelu on vai-keaa, vaikka lopputulos olisikin positiivinen. Rutiinit tuovat ihmiselle turvallisuuden ja hallinnan tunnetta. Korkea joustavuus taas vaikuttaa niin, että ihminen sopeutuu helposti uusiin tilantei-siin, eikä välttämättä edes kiinnitä huomiota, että jokin asia on muuttunut. Aikuisiässä myös am-matillinen identiteetti vaikuttaa siihen, miten joustavasti henkilö kykenee sopeutumaan työelä-män muutoksiin (Laine 2004, 13).

Avoimuus uusille asioille, kuten uusille toimintatavoille voi olla kuitenkin haasteellinen asia, vaikka opettaja kokisikin olevan avoin. Esimerkiksi Norrena (2013, 38–39, Cubanin 1993 mukaan) toteaa, että opettajat opettavat niin kuin heitä on opetettu, jolloin oma kouluhistoria ja käytän-nön työkokemus ovat muokanneet toimintatavat sellaisiksi, että ne ovat opettajan kannalta toi-mivia vallitsevissa olosuhteissa. Opettajilla voi olla kuitenkin tietämystä edistyksellisemmän pe-dagogiikan tarpeesta, mutta ei välttämättä keinoja soveltaa sitä omaan luokkaympäristöönsä.