6 Tutkimustulokset
6.3 Käsitykset ideaalin opettajaminän saavuttamisesta
Kolmantena tutkimuskysymyksenä oli selvittää opettajaopiskelijoiden käsityksiä tekijöistä, joiden koetaan auttavan saavuttamaan ideaali opettajuus. Kokemusta opettajan työstä ohjatuissa har-joitteluissa sekä valmistumisen jälkeen pidettiin lähes yksimielisesti kaikista merkityksellisim-pänä tekijänä. Tulevissa alaluvuissa esitän kuusi eniten aineistossa ilmennyttä tekijää. Näitä teki-jöitä voidaan pitää opettajan ammatti-identiteettiin ja ammatilliseen kehittymiseen vaikuttavina tekijöinä.
6.3.1 Kokemus opettajan työstä ja ohjatut harjoittelut
Eniten vastauksissa korostui työkokemuksen sekä ohjattujen harjoitteluiden vaikuttaminen ide-aalin opettajuuden saavuttamiseen. Opettajan työ on käytännönläheistä työtä eli suurin oppi-mispolku alkaa valmistumisen jälkeen. Kuitenkin onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia on mahdollista kerätä opettajankoulutuksen aikana ohjatuissa harjoitteluissa. Myös opettajan sijaisuuksien koettiin tarjoavan kehittävää vaikutusta. Moni oli sitä mieltä, että ideaali opettajuus kehittyy työtä tekemällä eli opettamalla ja kokemusta kerryttämällä:
”- - paras keino on vain päästä opettamaan mahdollisimman paljon.” (V6)
”Ideaalin opettajuuden saavuttamiseksi koen tärkeäksi kokemuksen opettajuudesta - - Eniten kuitenkin vaikuttaa työkokemus.” (V9)
”Ohjatut harjoittelut ja työkokemus auttavat saamaan oikeanlaisen kuvan työstä ja sen nyansseista.” (V10)
”Uskon tämän taidon kuitenkin kehittyvän työskentelyn ohessa, jahka kokemusta kertyy enemmän.” (V11)
”Harkat olleet tähän asti kaikista opettavaisimpia.” (V12)
”Luulen, että kokemuksen myötä pystyn kehittämään omaa opettajaminääni.” (V13)
”Työvuosien aikana uskon, että oma ideaali opettajuus kehittyy uusien oppilaiden ja koettujen tilanteiden myötä.” (V15)
”Monissa ideaalin opettajuuden ominaisuuksissa voi mielestäni kehittyä esimerkiksi harjoitteluiden ja työkokemusten avulla.” (V16)
”Käytännön kokemukset opettavat varmasti eniten ja kasvattavat omaa ammatillista osaamistani.” (V19
”Kokemus kartuttaa opettajan työssä tarvittavaa tietopankkia.” (V20)
”Onnistumiset sekä epäonnistumiset harjoitteluissa ja sijaisuuksia tehdessä yms.
kehittävät myös oman opettajuuden rakentumista. Uskon kuitenkin, että ideaaliksi
opettajaksi voi lopullisesti tulla vasta kun on ollut tarpeeksi monta vuotta opettajan ammatissa.” (V23)
”Uskon, että kokemuksen kautta oma ideaali opettajuus toteutuu ja vahvistuu var-mimmin.” (V24)
6.3.2 Laadukas opettajankoulutus
Opettajankoulutuksen koettiin antavan ”eväitä” tulevaan eli työelämään. Kaikki eivät kuitenkaan nähneet opettajankoulutusta ainoana asiana ideaalin opettajuuden kehittymisessä, mutta se an-taa sille hyvät lähtökohdat. Opettajankoulutusta kehuttiin hyväksi ja laadukkaaksi. Ainakin yksi vastaajista oli taas sitä mieltä, että opettajankoulutus ei itsessään valmista kovinkaan suuresti opettajan työhön:
”Saamamme hyvä opettajankoulutus sekä kaikki informaali oppiminen koulun ulko-puolella.” (V5)
”Olen jo toisen opintovuoteni aikana huomannut suuren kehityksen omassa minä-pystyvyydessä opettajana ihan yliopiston kurssien myötä.” (V6)
”Opettajakoulutus on varmasti osaltaan tehokas väline valmistamaan ideaaliin opet-tajuuteen joiltakin osin.” (V7)
”Työelämässä muovautuu tarkemmaksi, opettajankoulun teoria antaa eväät siihen.”
(V12)
”- - opinnot ovat auttaneet saavuttamaan pienen käsityksen siitä, millainen on ide-aali opettaja.” (V21)
”Laadukas luokanopettajakoulutus antaa hyvät lähtökohdat ideaalin opettajuuden kehittymiselle.” (V23)
”En koe, että pelkästään koulutus tarjoaisi itsessään mitään suuria valmiuksia opet-tajan työlle.” (V20)
Eräs vastaajista mainitsi, että opettajan ammatissa ei koskaan tule olemaan täysin valmis tai ei ainakaan heti valmistumisen jälkeen:
”Koska ihminen ei ole koskaan ’valmis’, niin tiedän, että en välttämättä kokisikaan sitä, että olisin saavuttanut sen ’ideaalin opettajuuden’ heti valmistuttua ja että se saattaa viedä moniakin vuosia työelämässä, kunnes sen saavuttaa.” (V6)
Väisäsen ja Silkelän (2000, 31) opettajaidentiteetin rakentaminen onkin koko elämänmittainen projekti ja prosessi. Koulutus voi vain antaa sysäyksen siihen, mutta ei valmistaa opettajia koko-naan valmiiksi.
6.3.3 Oma persoonallisuus
Moni vastaajista näki oman persoonallisuuden olevan merkittävä tekijä ideaalin opettajuuden kehittymisessä. Vastaukset olivat hieman kahtia jakaantuneita. Eräät olivat sitä mieltä, että tiet-tyjä persoonallisuuspiirteitä ei voi oppia tai kehittää, vaan ne ovat luontaisia. Toiset taas ajatteli-vat, että piirteitä on mahdollista kehittää. Eniten persoonallisuuspiirteistä mainittiin empaatti-suus, positiivisuus ja avoimuus uusille asioille:
”Olemalla oma empaattinen itseni. Järjestys luokassa on hyvä säilyttää, jotta tietyn-lainen auktoriteettiasema säilyy. Uskon myös, että ihmisen sisäisellä karismalla on vaikutusta opettajan vaikuttavuuteen.” (V3)
”- - omien luonteenpiirteiden tunnistaminen ja tunnustaminen.” (V5)
”Kuitenkin koulutuksen lisäksi myös persoonalliset piirteet vaikuttavat, kun kaikkea ei voi oppia, vaikka kuinka harjoittelisi. Esimerkiksi pilkettä silmäkulmaan, joka on mielestäni tärkeä piirre opettajilla, on hyvin hankala saada, mikäli tilanne- tai huu-morintajua ei ole luontaisesti.” (V7)
”Olen luonteeltani positiivinen ja keksin asioista aina hyviä puolia. Olen hyvä kuun-telija ja osaan olla aidosti läsnä.” (V8)
”Omat luonteenpiirteet, jotka näkyvät myös opettajan roolissa työelämässä.” (V15)
”Toisten ominaisuuksien kehittäminen on helpompaa, kun toisten, sillä jotkut omi-naisuudet tulvat vähän kuin "luonnostaan", mutta silti mielestäni näitäkin taitoja voi kehittää.” (V16)
”- - uusien haasteiden positiivisella asenteella vastaanottaminen.” (V18)
”Koen, että osa piirteistä on minulle luontevampia (mm. helposti lähestyttävyys), ja osaa voin harjoitella jokapäiväisessä elämässä opettajuuttakin ajatellen (jämäk-kyys).” (V24)
”Ennakkoluulottomuus ja avoimet arvot.” (V25)
6.3.4 Itsensä kehittäminen, reflektointi ja palaute
Itsensä kehittäminen ja ennen kaikkea tahto siihen koettiin myös tärkeäksi tekijäksi ideaalin opettajuuden saavuttamisessa. Opettajan ammatti nähdäänkin nykyään elinikäisenä oppimisena
ja opettajien tulee kyetä uudistamaan omaa työtään koko urapolkunsa ajan (Opetusministeriö 2007, 12). Osa opettajaopiskelijoista kokikin, että opettajaidentiteetin kehittämiseen liittyy vah-vasti omien toimintamallien ja ajattelutapojen jatkuva reflektointi. Reflektoinnin tueksi viitattiin palautteeseen, jota voi pyytää opettajakollegoilta ja oppilailta. Myös armollisuutta itseään koh-taan pidettiin tärkeänä tekijänä:
”- - sitä kohti pääsemiseen auttaa oman toiminnan ja ajatusmallien reflektointi - -.”
(V14)
”Koen, että kolleegoilta ja oppilailta saatu palaute sekä oma reflektio ovat tärkeässä asemassa kehittymisen kannalta.” (V16)
”- - halu kehittää itseään kohti parempaa opettajaa.” (V19)
”- - työn kautta myös oman toiminnan reflektointi on mahdollista. Myös palaute on tärkeää kehittymisen kannalta.” (V20)
”Ideaali opettajuus on myös paljon itsetutkiskelua ja sitä, että osaa kehittää itseään jatkuvasti.” (V21)
”Itsereflektointi, valmius kehittää itseä, armollisuus itseä kohtaan - - auttaa tavoittei-den saavuttamisessa.” (V24)
6.3.5 Työyhteisön apu ja tuki sekä mallioppiminen
Työyhteisön eli muiden opettajien, henkilökunnan sekä hallinnon ajateltiin antavan arvokasta tukea, jolla voi saavuttaa ideaalin opettajuuden. Tämä todennäköisesti johtui siitä, että työyh-teisö sekä hallinto luovat tukiverkoston, jolta voi tarvittaessa pyytää apua ja neuvoja, jos ongel-mia tulee vastaan. On hyvä, että työyhteisöllä ja moniammatillisella yhteistyöllä nähdään olevan positiivisia vaikutuksia oman opettajuuden kehityksessä. Nykyinen koulumaailma onkin mennyt enemmän siihen suuntaan, että koulu on paljon yhteisöllisempi paikka:
”Muilta opettajilta voi saada paljon vinkkejä, joilla omaa opettajuutta voi kehittää pa-remmaksi.” (V14)
”Lisäksi myös toimiva työyhteisö, jolta on helppo pyytää ja saada apua vaikeissa ti-lanteissa.” (V15)
”Lisäksi koen työyhteisön ja hallinnon tuen tärkeänä tekijänä varsinkin oman jaksa-misen näkökulmasta.” (V19)
Moni korosti myös sitä, että muita opettajia ja heidän menetelmiänsä havainnoidessa voi ko-keilla niitä omassa opetuksessa ja valita ne menetelmät, jotka hän kokee itselle sopiviksi. Kogni-tiiviseen psykologiaan kuuluvan minäpystyvyysteorian yksi tunnetuimmista teorioista on Albert
Banduran (1986) sosiokognitiivinen teoria (social cognitive theory), jonka mukaan ihmiset oppi-vat observoimalla toisiaan sosiaalisessa ympäristössä. Teoria siis korostaa sijais- eli mallioppimi-sen merkitystä; ihmiset oppivat observoimalla ympäristöä ja ottamalla mallia toisista ihmisistä.
Sijaisoppimisessa ihminen arvioi ja vertailee omia taitojaan sekä suorituksiaan suhteessa muihin.
Sosiokognitiivisen teorian mukaan myös yksilön käyttäytyminen, kognitiiviset ja muut persoonal-liset tekijät sekä ympäristö ovat jatkuvassa vuorovaikutusprosessissa keskenään säädellen toisi-aan. (Bandura 1986; Vesioja 2006, 95–98.) Yhdellä vastaajista oli monia opettajaesikuvia, joiden toiminta on asettanut hänelle omat tavoitteet, joihin pyrkiä:
”Minulla on monia opettajaesikuvia, joiden toimintaa olen tarkkaillut ajatuksella siitä, että haluaisin itsekin toimia tulevaisuudessa vastaavasti.” (V2)
”Lisäksi muilta opettajilta voi ottaa mallia ja kehittää sitä kautta omia ominaisuuk-sia.” (V16)
”Seuraa, katsoo ja oppii muilta - -.” (21)
”Ideaalin opettajuuden voi saavuttaa mielestäni niin, että itse näkee paljon eri ope-tustyylejä ja opettajia, joiden kautta näkee, millainen opettaja itse haluaa olla, ja mil-lainen taas ei todellakaan halua olla.” (V22)
6.3.6 Hyvä itsetunto, itsevarmuus ja minäpystyvyys
Jotkut vastaajat kokivat hyvän itsetunnon, itsevarmuuden ja minäpystyvyyden opettamiseen sel-laisina tekijöinä, jotka vaikuttavat ideaalin opettajuuden saavuttamiseen. Banduran (Schwarzer 1992) mukaan he, joilla on vahva pystyvyyden tunne, todennäköisimmin ajattelevat myös onnis-tuvansa tavoitteissaan sekä luotto itseensä vahvistaa ihmisen kykyä hallita paremmin ympäristö-ään ja mukautua siihen.
Opettajan korkealla minäpystyvyyden tunteella on vaikutusta laadukkaiden oppimisympäristöjen luomisessa. On myös todettu, että korkealla minäpystyvyydellä on vaikutusta opettajan luokan-hallinnan osaamiseen. (DeMauro & Jennings 2016.) Minäpystyvyyden puute tai alhaisuus ei ole mikään pieni asia; se voi aiheuttaa esimerkiksi stressiä, työuupumista ja jopa alan vaihtoa (Linde-berg & Pitkäniemi 2013). Syitä kuitenkin opettajaopiskelijan minäpystyvyyteen, sen laskuun sekä nousuun, voi olla monia. Timoštšukin ja Ugasten (2010) toteuttamassa laadullisessa tutkimuksen tuloksien mukaan opettajaopiskelijoiden mielestä heidän taitonsa opettajina olivat yhteydessä
oppilaiden oppimiseen ja hyvinvointiin. Jos siis opettajaopiskelija kokee, että hänen taitonsa eivät ole tarpeeksi riittävät opettamiseen, oppilaat eivät opi mitään. Aikaisemmin mainitut onnistumi-sen kokemukset sekä palautteen saaminen koettiin auttavan taas itsetunnon, itsevarmuuden ja minäpystyvyyden kehittymisessä:
”Onnistumisen kokemukset olisivat varmaan yksi suurimmista tekijöistä omalla koh-dalla, sillä ne ovat aina kehittäneet ja vahvistaneet sitä omaa varmuutta ja minä-pystyvyyttä.” (V6)
”Koen, että myös omalla itsetunnolla ja minäpystyvyyden tunteella on merkitystä.”
(V9)
”Ylipäänsä itsetuntemus ja samalla myös armollisuus omaa toimintaa kohtaan ovat tärkeitä tekijöitä siinä, millaiseksi kokee oman opettajaminän ja sen kehityksen.”
(V11)
Yksilön itsevarmuus vahvistuu onnistumisen kokemusten kautta. Jos itsetunnon vahvistamista katsotaan opettajankoulutuksen ohjatussa harjoittelussa saadun palautteen näkökulmasta, tulisi palautteen olla positiivista sekä kannustaa opettajaopiskelijaa tekemään itsenäisiä valintoja, mutta samalla myös arvioimaan valintojensa mahdollisia seurauksia eli olemaan kriittinen. Nega-tiivisen palautteen tulisi olla yksityiskohtaista ja liittyä vain tapahtumiin, ei harjoittelijan persoo-nallisuuteen. (Korpinen 1998, 77–78.) Kun negatiivinen palaute ei kohdistu opettajaopiskelijan ominaisuuksiin ja piirteisiin, hän voi keskittyä kehittämään omaa ammatillista identiteettiään pe-dagogisista näkökulmista.