Opettajaopiskelijoiden käsitykset ideaalista opettajaminästä

Tässä alaluvussa esitän tuloksia opettajaopiskelijoiden kuvaamista ideaalin opettajaminän piir-teistä. Opettajaopiskelijat kirjoittivat tähän avoimeen kysymykseen pitkästi käsityksiään ideaa-lista opettajaminästään, aivan kuin reflektoiden omaa opettajuuttaan. Toisin kuin ideaalin opet-tajan piirteiden käsityksissä, piirteet oli kirjoitettu kokonaisin lausein ja sisälsivät esimerkkejä:

”Toivon, että oppilaat kokisivat minut helposti lähestyttävänä ja pystyisin luomaan luokkaan turvallisen ilmapiirin niin, että kaikki voisivat olla omia itsejään muiden mielipiteitä pelkäämättä.” (V11)

Aineistosta nousi esille joitain samoja piirteitä, kuin ideaalin opettajan käsityksissä, kuten turvalli-nen aikuiturvalli-nen, helposti lähestyttävä, luotettava, oikeudenmukaiturvalli-nen, auktoriteetti, empaattiturvalli-nen ja johdonmukainen. Kuitenkin aineistosta nousi myös sellaisia piirteitä, joita ei kuvattu ideaalin

opettajan piirteissä, kuten itsevarma, olla pidetty, mieleenpainuva ja olla oma itsensä. Seuraa-vaksi tarkastelen turvallisen aikuisen ja auktoriteetin piirteitä erilaisesta näkökulmasta, jotka il-menivät ideaalin opettajaminän piirteiden vastauksissa.

6.2.1 Luotettava ja turvallinen aikuinen

Aineistosta nousi esille se, että opettajaopiskelijat kertoivat halustaan olla opettajana ennen kaikkea turvallinen aikuinen ja luoda luokkaan turvallista ilmapiiriä. Saloviidan (2007, 66) mukaan eri tutkimukset ovat antaneetkin yleiskuvaa, jonka mukaan opettajan turvallisella läsnäololla on myös positiivista vaikutusta oppilaiden oppimiseen eli oppilaat oppivat paremmin, kun opettaja on heille sellainen, joka auttaa, arvostaa ja kunnioittaa heitä, on kiinnostunut oppilaista ja pitää yllä turvallista ilmapiiriä luokassa:

”- - tuon läsnäolollani turvaa.” (V25)

”Toivon, että - - pystyisin luomaan luokkaan turvallisen ilmapiirin niin, että kaikki voi-sivat olla omia itsejään muiden mielipiteitä pelkäämättä.” (V11)

”Haluaisin olla sellainen opettaja, joka onnistuu luomaan luokkaan turvallisen ilma-piirin.” (V13)

”Haluan myös - - luoda lapsille koulusta turvallisen paikan.” (V21)

Joillekin oppilaille on äärimmäisen tärkeää saada positiivinen suhde johonkin huolehtivaan aikui-seen ja opettajan huolenpito voidaan kokea ”korvaavana vanhemmuutena” (Saloviita 2007, 66).

Aineiston vastauksistakin kävi ilmi se, että opettajan tulisi olla turvallinen aikuinen oppilaille, koska ”sellaista ei välttämättä kotona ole”:

”Haluaisin itse olla lapselle edes se yksi turvallinen aikuinen, sillä kaikkien kotoa ei välttämättä sellaista löydy.” (V11)

Turvallisen aikuisen kontekstissa viitattiin myös ideaaliin olla oppilaiden mielestä helposti lähes-tyttävissä, jolloin oppilaat voivat kertoa avoimesti opettajalle mahdollisista mieltä painavista asi-oista ja olla täten heidän tukenansa. Helposti lähestyttävyys voidaan mieltää myös siten, että ide-aali opettaja on tietyllä tavalla aina saatavilla, jos oppilailla on jotain huolia tai murheita:

”Haluaisin olla myös helposti lähestyttävä ja oppilaiden oppimista ja kokonaisval-taista hyvinvointia edistävä/ylläpitävä turvallinen aikuinen.” (V24)

”Toivon, että oppilaat kokevat minut helposti lähestyttävänä aikuisena, jolle voi ker-toa avoimesti siitä, kuinka koira kuoli viikonloppuna tai kuinka kotona on nyt vähän vaikeaa.” (V15)

”Haluaisin olla opettajana turvallinen aikuinen: puoleeni voi kääntyä missä tilan-teessa tahansa, ja jokaisella on tuki ja turva saatavilla.” (V3)

”Haluaisin itse olla mahdollisimman lämminhenkinen, turvallinen ja luotettava aikui-nen luokassa oppilaille. Tärkeää minulle on se, että - - oppilailla olisi fiilis, että mi-nulle opettajana pystytään kertomaan mistä vain.” (V22)

”Haluaisin olla opettaja, joka on ensisijaisesti sellainen, jolle oppilaat voivat tulla ker-tomaan huoliaan ja murheitaan. He uskaltaisivat kääntyä puoleeni, jos joku asia pai-naa heidän mieltään.” (V9)

Tällöin ideaalin opettajan tulee olla hyvä kuuntelija ja erittäin avulias, välittävä persoona, jotta pystyy ottamaan oppilaat huomioon riittävästi. Luokkakokojen kasvaessa ja resurssien vähenty-essä kaikkien oppilaiden tarpeiden huomioiminen voi olla todella haasteellista opettajalle, mikä taas luo todellisen uhan niin opettajan kuin oppilaiden hyvinvoinnille.

6.2.2 Kunnioitettu auktoriteetti

Toisin kuin ideaalin opettajan piirteitä kuvatessa, auktoriteetin yhteydessä ei mainittu niin usein lempeyttä ja lämminhenkisyyttä. Sen sijaan opettajaopiskelijat kuvailivat oman auktoriteetin yh-teydessä halustaan pitää tiukkaa kuria, olla jämäkkä sekä selkeä auktoriteetti luokassa:

”Haluaisin olla opettaja, joka tarjoaa luokalle auktoriteetin, joka ei perustu pelkoon, vaan kunnioitukseen. Tällainen auktoriteetti tarjoaa rajoja, mitä ei välttämättä ole tarjolla kotona.” (V1)

”Haluan myös auktoriteettiaseman, jossa arvostus sekä oppilaiden välillä että opet-tajien kanssa on molemminpuolinen.” (V3)

”Haluan olla määrätietoinen ja selkeä auktoriteetti oppilaille.” (V4)

”Haluan olla motivoiva ja innostava opettaja, jolla on auktoriteettia, mikä pohjautuu hyvään luottamukseen.” (V2)

Opettajan ja oppilaan keskinäisellä luottamuksella sekä kunnioituksella onkin selkeä yhteys. Sai-nion (2019, 73–75) haastattelututkimukseen osallistuneiden luokanopettajien mukaan nykypäi-vänä opettajalta edellytetään aitoutta, työhönsä heittäytymistä persoonallaan sekä oppilaiden kunnioittavaa ja lämmintä kohtaamista, jotta opettaja voi rakentaa ja saavuttaa luottamukseen

perustuvan auktoriteetin. Pedagoginen auktoriteetti saattaa olla siis yksi tekijä luoda oppilaille turvallisuuden tunnetta koulussa ja saavuttaa turvallinen ilmapiiri luokkaan. Oppilaiden näkemi-nen opettaja auktoriteettina kertoo myös arvostuksesta ja kunnioituksesta häntä kohtaan (Salo-viita 2007).

6.2.3 Itsevarma ja oma itsensä

Tuloksista ilmeni myös se, että ideaali opettaja on itsevarma. Hyvän itsetunnon ajatellaan ylei-sesti liittyvän siihen, että ihminen uskaltaa olla luonnollinen oma itsensä (Isopahkala-Bouret 2008). Itsetunto on osa ihmisen minäkuvaa (Aarnio 1985; Keltikangas-Järvinen 1994) ja se kuuluu ihmisen persoonallisuuteen (Keltikangas-Järvinen 2016, 10). Itsetunnosta käytetään monia eri ni-mityksiä, kuten itsearvostus, omanarvontunto, itsetyytyväisyys sekä minän ja ideaaliminän yh-denmukaisuudesta tai eroavaisuudesta. Vaikka nimityksiä on erilaisia, ne kaikki tarkoittavat ihmi-sen arvioivaa aihmi-sennetta itseään kohtaan, joka voi olla myönteinen tai kielteinen. Kuitenkin itse-tunto voi vaihdella eri kokemusalueilla. (Aarnio 1985, 7.) Itsevarmuuden nähtiin olevan osa opet-tajan auktoriteetin syntymisessä:

”Lisäksi hän on itsevarma - - itsevarmuudesta syntyy auktoriteetti, jota ideaalilla opettajalla on.” (V14)

Itsetuntoa voisi kuvata itsevarmuuden ja itseluottamuksen määrällä. Itsevarmuus on muun mu-assa sitä, kuinka varma ihminen on omista kyvyistään hallita vastaan tulevia asioita ja ongelmia.

Itsevarma ihminen ei myöskään herkästi jää miettimään ja katumaan tekemiään valintojaan.

(Keltikangas-Järvinen 1994.) Ihmisläheisissä ammateissa itsetunnon puute on monella tapaa työn tuloksellisuutta uhkaava tekijä (Rauste-von Wright ym. 2003, 48). Huono eli toisin sanoen alhai-nen itsetunto onkin yhteydessä muun muassa alentuneeseen mielialaan ja masennukseen. Al-haisemman itsetunnon omaava todennäköisemmin jättää asioita ja päätöksiä tekemättä, koska pelkää epäonnistumista (Keltikangas-Järvinen 1994). Eräs vastaaja olikin sitä mieltä, että huono itsetunto ei sovi ideaalille opettajalle:

”Huono itsetunto ei myöskään sovi ideaalin opettajan kuvaan.” (V23)

Itsetuntoa on määritelty myös suhteessa tietyntyyppiseen toimintaan, kykyyn tai käyttäytymis-malliin – toisin sanoen, "osaamiseen". Banduran minäpystyvyyden teoriassa (Zeigler-Hill 2013, Banduraa 1997 mukaillen) hän korostaa, että yksilön uskomuksilla omista kyvyistään ja onnistu-misen todennäköisyydestä, voi olla yhteyksiä vahvaan tai heikkoon itsetuntoon.

Toinen huomionarvoinen näkökohta tälle määritelmälle on, että se toimii pohjana itsetunto-risti-riitamallille, joka keskittyy ihmisen todellisen itsensä sekä ideaalin itsensä välisiin eroavaisuuk-siin. Pelkkä osaaminen ei kuitenkaan voi tarjota kokonaista perustaa hyvälle itsetunnolle, sillä hyvä itsetunto on muutakin kuin vain menestymistä elämässä. (Zeigler-Hill 2013, 164.) Kuitenkin aineistosta nousi esiin kahden vastaajan halu olla itsevarma omaan tekemiseen sekä päätösten tekemiseen ja opettamiseen eli kykyyn toimia opettajan tehtävässä:

”Haluaisin olla itsevarma siihen omaan tekemiseen.” (V6)

”- - haluaisin olla opettajana itsevarma päätösten teossa ja opettamisessa.” (V14)

Laineen (2004, 77) mukaan opettajan terve itsetunto on tae hänen työnsä onnistumisesta. Tutki-musten mukaan opettajat, joilla on alhainen itsetunto, käyttävät perinteisiä ja muodollisia ope-tusmenetelmiä sekä heidän opetustyylinsä on joustamaton. Opettajan hyvällä itsetunnolla ja po-sitiivisella minäkäsityksellä on myös vaikutusta oppilaisiin, sillä itsensä hyväksyvä opettaja hyväk-syy myös muut ihmiset sellaisena kuin he ovat, ja tämä vaikuttaa oppilaiden hyväksytyksi tulemi-sen tunteeseen. Aineistossa muutama opettajaopiskelija toivoi pystyvänsä olemaan oma ittulemi-sensä ideaalia opettajaminää kuvaillessaan:

”Toivon, että minusta tulee hyvä opettaja omana itsenäni.” (V9)

”- - uskaltaisin olla oma itseni myös opettajaidentiteetissäni.” (V20)

”Haluan, että oppilaat ymmärtävät minun olevan muukin kuin opettaja.” (V15)

6.2.4 Mieleenpainuva ja pidetty

Opettajaopiskelijat kertoivat, että heidän ideaali opettajaminänsä olisi myös pidetty. Heille oli tärkeää jäädä positiivisesti oppilaiden mieliin. Pidettynä oleminen eli sosiaalinen arvostus on Maslowin (1970) tarvehierarkian mukaan yksi ihmisen toimintaa ohjaavista tarpeista. Sosiaalisen arvostuksen tarpeessa on kyse ihmisen tarpeesta saada arvostusta, hyväksyntää ja kunnioitusta

muilta ihmisiltä. Tämän tarpeen tyydyttäminen johtaa ihmisen itseluottamuksen, arvon, kyvyn ja riittävyyden tunteeseen olla hyödyllinen ja tarpeellinen tässä maailmassa.

Tarve olla pidetty liittyy synnynnäisen temperamentin eli ekstraversion piirteisiin ja tarkemmin sosiaalisuuden piirteeseen. Hyvin sosiaalisen ihmisen palkinto on mielihyvä, joka seuraa muiden ihmisten hyväksynnästä ja kiitoksesta. (Keltikangas-Järvinen 2014, 114.) Tämän mukaan joillekin pidettynä oleminen ja mieleenpainuvuus positiivisessa valossa saattaa tuntua kiitokselta ja merkkinä onnistumisesta jossain. Pidettynä olemisesta voi tulla opettajalle tunne, että hänen opetuksensa on ollut hyvää sekä toimivaa, hänellä on ollut oppilaan kanssa hyvä vuorovaikutus-suhde sekä hän on omalta osaltaan pystynyt jättämään oppilaalle positiivisen muiston ja koke-muksen opettajista, oppimisesta sekä koulusta. Eräälle vastaajalle oli tärkeää olla myös työyhtei-sössä pidetty:

”Haluaisin olla sellainen opettaja, josta lapset pitävät.” (V13)

”Haluaisin olla myös melko pidetty niin oppilaiden kuin myös muiden opettajien sil-missä.” (V23)

”Vaikkei opettajan tarkoitus olekaan olla aina se ’kiva ope’, niin olisihan se mukavaa, että oppilaat myös itse nauttisivat esim. toiminnallisista tunneistani.” (V11)

Riskinä tässä kuitenkin on se, että kun tarve olla pidetty ohjaa ihmisen toimintaa, hän tekee pää-töksiä sen mukaan, miten pidetty hän on päätöksen jälkeen, eikä sen mukaan mitä asiat vaativat.

Sosiaaliselle ihmiselle on tärkeää olla suosittu ja pidetty, jonka vuoksi hän ei myöskään kestä it-seensä kohdistuvaa kritiikkiä. (Keltikangas-Järvinen 2014, 114–116.)

Pidettynä olemiseen liittyy vahvasti myös mieleenpainuvuus. Mieleenpainuvuuteen taas saattaa liittyä se seikka, kun opettajaopiskelijat ovat itse joskus muistelleet omia opettajiaan. Koska me kaikki käymme peruskoulua ainakin yhdeksän vuotta, meillä on monia eri kokemuksia ja muis-toja opettajista. Kaikki kokemukset ja muistot eivät välttämättä ole aina pelkästään hyviä, joten mieleenpainuvuuden yhteydessä on syytä mainita positiivinen sävy:

”Ihanaahan olisi, jos oppilaat tykkäisivät minusta opettajana ja vanhempana muiste-lisi minua sinä ’hyvänä opettajana’.” (V6)

”- - jota ei muistella katkeruudella.” (V4)

”Haluaisin jättää jokaiselle oppilaalleni jonkun positiivisen muiston yhteisestä ajas-tamme siten, että hän muistaa esimerkiksi jonkun tilanteen kouluaikojen jälkeen-kin.” (V8)