Oman tiensä kulkija

Ristiinpukeutuja

Kalkkimaan papin pukeutuminen on asia, joka on jäänyt ihmisten mieliin ja jonka kautta Kalkkimaan papin olemusta, persoonaa ja roolia on tulkittu. Selityksiä Kalkkimaan papin pukeutumisel-le esitetään lähteissä useita. Ensimmäinen tulkinta Kalkkimaan papin puvusta on esiintymisasu ja roolipuku. Linnanen toteaa Kalkkimaan papin asun muistuttavan ”Torniossa kulkevaa

Venä-560 SKS KRA. Niemi, Charles H. PK 48: 8626. 1938.

561 Holmén 2007, 28.

195 Oman tiensä kulkija

jän pappia”, mikä viittaisi Torniossa Kalkkimaan papinkin aikaan olleeseen ortodoksiseen varuskuntakirkkoon ja sen pappiin.⁵⁶² Kalkkimaan papin oletettiinkin tämän tulkinnan mukaan tavoit-televan saarnaajan pukua, jonka hän toteutti niillä keinoin, jotka olivat mahdollisia.

Viina-Matin osin fiktiivisessä elämäkerrassa tämän asu tulki-taan rooli- tai esiintymisasuksi, ei haluksi esittää naista tai vaihtaa sukupuolta. Tässä teoksessa pukeutuminen perustellaan seuraa-vasti:

Pukeutumisessaan Matti halusi erottautua kanssaeläjistään.

Useimmiten hänet nähtiin naisten vaatteissa, pannumyssy pääs-sään tai kukkakoristeinen olkihattu tuuheilla kiharoillaan. ”Aran hipiänsä” vuoksi hän käytti yöasunaan naisten silkkiyöpaitaa.⁵⁶³ [Lapset kysyvät]: – Mikki tetällä on pitkä takki?

– Pitää olla helemat. Helemoissaan Aaprahamikin lapsensa varjeli.⁵⁶⁴

Toinen tulkinta esittelee Kalkkimaan papin sukupuolien rajoja ylittävänä gender blenderinä, sukupuoliroolien rikkojana. Linna-nen kirjoittaa Kalkkimaan papin pukeutumisesta ja sukupuoli-rooleilla leikittelystä:

Kummallista pukuansa käyttää hän arvatenkin tehdäksensä suu-remman vaikutuksen. Itse hän siitä ei tee tarkempaa tiliä. Kerro-taan Torniossa eläneen vanhan piian, joka nuoruutensa päivinä onnettoman rakkauden pauloihin pääsemättömäksi kietoutu-neena, oli päättänyt ihmisrakkaudessa hakea vaikutusalaa hyl-jätylle lemmellensä. Tämä nainen oli kerran, luultavasti

paranta-562 Castrén [Linnanen] 1882; viittaus ”Torniossa asuvaan venäläiseen pappiin”

myös Jalmari Puoskarin esitelmä Yleisradiossa 1953. SKS KRA. Vuento, Pertti, si-tomaton aineisto 5. 1994–95; Tornion ortodoksisesta varuskuntakirkosta Teerijoki 2007, 49–50; Tuominen 2005c, 49–53.

563 Viinamaa 1968.

564 Rentola & Ritola 1984, 20.

mispuuha mielessä, alkanut tiedustella Pietarin elämän vaiheita ja muun ohessa kysynyt, miksi hän kulkee vaimoväen vaatteissa.

Suloisesti silmäillen kysyjää Pietari oli vastannut vienoimmalla äänellänsä. ”Että naitaisiin.”

-- -- Joskus hän, arkana kuin kyyhkynen, ryntää sisään ja kertoo hurskaalla inholla, kuinka kylän poikamiehet ovat ilkeät, kun eivät yksnäisen tyttöraukan anna kulkea rauhassa.⁵⁶⁵

Linnanen ei kerro tarkemmin, tulkittiinko Kalkkimaan papin pu-keutuminen hänen omana aikanaan haluksi olla nainen tai esiin-tyä naisena. Ehkä Pietari Herajärvi kuitenkin tiedosti asemansa:

kulkija, kiertolainen ja kylähullu ei ollut ”oikea mies”, eikä hänellä näin ollen ollut yhteisön silmissä samanlaista asemaa kuin muilla miehillä. Kalkkimaan papilla ei asemastaan ja käytöksestään joh-tuen ollut ”miehen kunniaa”⁵⁶⁶ menetettävänään.

Alatorniolainen mies kuvasi Kalkkimaan papin olemusta haas-tattelussa vuonna 1961 todeten, ettei tämä täyttänyt miehelle ase-tettuja kriteerejä.

Iso mies, ja oikeen tuhti mies naamaltaan. Jos se olis ollu niinkun oikea mies ja pitäny [itsensä] kunnossa, niin se ois ollu miehen näkönen.⁵⁶⁷

Pukeutuminen ei kuitenkaan ollut ainoa asia, joka teki Pietari He-rajärvestä ei-miehisen miehen. Sukupuolijärjestelmä käsitti niin työnjaon naisten ja miesten töihin, arvojärjestelmän jossa mies on normi ja nainen poikkeama kuin oletuksen heteroseksuaalisesta järjestyksestä. Sukupuolen esittämisen kannalta erityisen tärkeiksi miellettyjä asioita ovat olleet työ, tila, seksuaalisuus, keho ja ruu-miillisuus. Henkilön mieheyttä ja naiseutta on siis arvioitu sen mukaan, miten hän esiintyy suhteessa näihin: miten ja mitä työtä

565 Castrén [Linnanen] 1882.

566 Käsitteestä Siltala 1994.

567 SKSÄ 115: 12. 1961. Haastateltava ja haastattelija ovat molemmat miehiä.

197 Oman tiensä kulkija

tekee, missä liikkuu, miten pukeutuu, millaista ruumiin- ja ele-kieltä käyttää, miten käyttäytyy. Sukupuolten rajoja pidetään yllä tietoisesti, ja niihin liittyy normeja, uskomuksia ja ennen kaikkea puhetta. Uusille sosiaalistettaville sukupolville tehdään selväksi, mikä naiselle tai miehelle on sopivaa tekemistä. Miesten ja naisten liikkumavapaus oli erilainen, samoin työt ja pukeutumiskoodit olivat erilaisia. Joidenkin tulkintojen mukaan Suomalaisessa ag-raariyhteisössä sukupuolten välinen jako, erityisesti työnjako, on ollut yksi perustavimmista maailmaa järjestävistä kategorioista.

Sukupuolirajoja ylittävä toiminta on asia, jonka koetaan vaativan selitystä.⁵⁶⁸

Monet työt ovat olleet sukupuolittuneita, ja miehen ja naisen välillä on vallinnut sosiaalinen ja emotionaalinen etäisyys – vaik-ka suomalaisessa kulttuurissa sukupuolet yleensä esitetäänkin toistensa kumppaneina arkisessa aherruksessa.⁵⁶⁹ Molempien on oletettu samastuvan omaan sukupuoleensa. Sukupuolittava erot-telu on yleensä myös hierarkkisesti arvottunut siten, että mies on asteikossa korkeammalla kuin nainen.⁵⁷⁰ Toisaalta sukupuolten työnjako ei ollut yksinkertaista eikä kaksijakoista. Jokapäiväisiä töitä ei jaettu ainoastaan sukupuolen perusteella, vaan myös ikä, asema taloudessa ja yhteiskuntaluokka olivat tärkeitä tekijöitä. Po-jat ja vanhat miehet saattoivat jossakin määrin tehdä naisten töitä.

Vastaavasti torpparin ja mäkitupalaisen vaimon arki oli toisenlais-ta kuin toisenlais-talollisen toisenlais-tai virkamiehen vaimon.⁵⁷¹

Linnanen esittää myös ajatuksen, että Kalkkimaan pappi käyttää pukuaan tehdäkseen suuremman vaikutuksen.⁵⁷² Jalmari Puoskari tulkitsee pukeutumisen ihmiselle luonnollisena haluna erottua muista, olla erilainen.⁵⁷³ Samoin Samuli Paulaharjun

1930-568 Löfström 1999, 254–260; Vilkuna 1995, 278–279.

569 Helsti 2005, 100–101; Markkola 2003, 60.

570 Löfström 1999, 254.

571 Östman 2007, 39.

572 Castrén [Linnanen] 1882.

573 TLMM äänite 261, 280, 478.

luvulla haastattelema mies tulkitsi Kalkkimaan papin pukeutu-mistyylin konstailuksi:

Se piti hamheita yllä, ensi aikoina kolmea hametta. Oli ensiksi hame tavallisella sijalla, toinen kainalon alla, kolmas kappana kaulassa. Sitten myöhemmin se piti miehen vaatteita. -- -- Vasite se konstia piti ja pani päälleen naisten vaatteet. ⁵⁷⁴

Myös Virpi Toratti tulkitsee Kalkkimaan papin asuvalinnan merkiksi siitä, että tämä halusi ärsyttää ja olla erilainen. Toratti on ensimmäinen kirjoittaja, joka ottaa esiin sen, oliko Kalkki-maan pappi mahdollisesti transvestiitti – vaikka toteaakin, ettei tämä sitä todennäköisesti ollut.⁵⁷⁵ Transvestisuuden tai transsu-kupuolisuuden teeman nostaa esiin myös Jemina Staalo todeten, että Kalkkimaan papin osa oli vaikea 1800-luvun ”masokistisen machossa tornionjokelaiskulttuurissa, joka palvoi ja pysyi hengis-sä pelkästään raatamisen vuoksi. Siellä ei knapsu [= naurettavan naismainen] pärjää.” Näin pukeutuminen liittyy paitsi haluun är-syttää ja rikkoa rajoja myös sukupuolisuuteen. Pukeutumisella on paitsi funktionaalinen myös yhteisöllinen ja ontologinen, ihmisen olemassaoloon liittyvä puolensa.⁵⁷⁶

Tiia Aarnipuu toteaa Keskiajan Euroopan ristiinpukeutu-via naispuolisia pyhimyksiä queer-luennan kautta käsittelevässä uskontotieteen pro gradu -tutkielmassaan, että on tärkeää ottaa huomioon, millaiseksi mieheksi ristiinpukeutuvat pyhimykset pukeutuivat. Esimerkiksi munkin kaapu edustaa erilaista suku-puolisuutta ja tyyliä kuin orjan, palvelijan, soturin tai pyhimyk-sen vaatteet. Vaikenemalla asujen ja sitä kautta miesten välisistä eroista tutkijat tuottavat merkityksellisiksi vain kategoriat ”mies-ten vaatteet”/”nais”mies-ten vaatteet”.⁵⁷⁷ Kalkkimaan papin kohdallakin

574 SKS KRA. Paulaharju Samuli 33123–33518: 33377.

575 Toratti 1994. Virpi Toratin tutkielman lähteinä ovat olleet esim. Arvid Oukan ja Pertti Vuennon kirjoitukset Kalkkimaan papista.

576 Utriainen 2006, 29–30.

199 Oman tiensä kulkija

on muistettava, että hän pukeutumisellaan luultavasti tavoitteli papin kaapua; papin rooli taas ei naiselle ollut mahdollinen hänen aikanaan. Jos hän taas pukeutui tarkoituksella naiseksi, millainen nainen hän halusi olla – sellainenko, joka naitaisiin, eli ”kunnon tyttö”?

Sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen mene-vät Kalkkimaan pappia(kin) koskevissa lähteissä helposti sekaisin, vaikka niitä nykyään pidetään eri asioina. Oletettiinko Pietari Herajärvelle heteroseksuaalinen identiteetti, vai ajateltiinko hänen ylipäänsä olevan seksuaalinen olento? Itse hän saattoi kertomus-ten mukaan jopa korostaa seksuaalisuuttaan kukertomus-ten aiemmin esiin tulleessa Synnintunnustuksessa käy ilmi, tai esimerkiksi kulkea Tornion kaduilla sukupuolielintään heilutellen.⁵⁷⁸ Anu Korhonen esittää, että renessanssiajan Englannin narri oli miehisyyden ka-rikatyyri, joka ylikorosti maskuliinisuuttaan vaikkei kyennytkään elämään sen vaatimusten mukaan.⁵⁷⁹ Samoin Tuija Saarisen mu-kaan kyttyräselkäisen ja sairaalloisen Heikan Jussin seksuaaliko-miikassa saattoi olla kyse maskuliinisesta itsetehostuksesta.⁵⁸⁰ Ehkä samantyyppisestä itsekorostuksesta oli kyse myös Kalkkimaan pa-pin kohdalla. Hänellä ei liene ollut mahdollisuuksia seksuaaliseen kanssakäymiseen, avioitumisesta puhumattakaan.

Kylähulluista kerrotussa näkyy yleensäkin se, ettei heitä pidetty seksuaalisina. Emäntä saattoi esimerkiksi pyytää tutun kulkijan syömään, jopa yöpymään, tarvitsematta pelätä seksuaalista väki-valtaa tai kanssakäymisen ehdottamista.⁵⁸¹ Seksuaalisuuteen liit-tyvää kansanperinnettä tutkineen Jan Löfströmin mukaan nais-maisista miehistä tai miesmäisistä naisista kerrottaessa ei yleensä

577 Aarnipuu 2005, 42.

578 Näin kertoo Arvid Oukka Kalkkimaan papin sanoneen: Oh hoh herroiksi. Voi sitä hujan huiskutusta, sano Pappi kun Tornion kaupungin katuja käveleskeli ja heilut-teli kulliaan. TLMM, Arvid Oukan arkisto.

579 Korhonen 1999, 284.

580 Saarinen 2003, 211.

581 Rantala 2003.

viitata siihen, että sukupuoliroolien ylittämiseen olisi liittynyt epäilyä henkilön ”poikkeavasta” sukupuolisuudesta. Joissain kult-tuureissa taas on olemassa useampia kuin kaksi sukupuolten kate-goriaa. Näiden määrittely on ollut vaikeaa länsimaisille tutkijoille, jotka ovat yrittäneet luokitella näitä henkilöitä omien kategorioi-densa mukaan esimerkiksi transvestiiteiksi.⁵⁸²

1800-luvun agraariyhteisössä heteroseksuaalisuus on ollut normi, jota tuskin on sanallistettu, niin itsestään selvä se on ol-lut. Tuula Juvosen mukaan heteroseksuaalinen identiteetti on aina lähtökohtainen oletus.⁵⁸³ Jopa eläimiinsekaantumistapa-uksissa oletus heteroseksuaalisuudesta oli voimakas: oikeudessa oli useimmiten naaraspuoliseen eläimeen sekaantunut mies.⁵⁸⁴ Toisaalta ”poikkeavasta” seksuaalisuudesta ylipäänsä ei ole ollut tapana tai ei ole haluttu puhua. Esimerkiksi homoseksuaalisuus teemana esiintyy hyvin harvoin agraarissa perinteessä, eikä kyse luultavasti ole sensuroinnista, koska muunlaistakaan seksuaali-suuteen viittaavaa materiaalia ei ole seulottu pois. Homoseksu-aalisuus puuttuu, koska aihetta ei osattu ajatella tai sitä ei tultu ajatelleeksi. Sille ei ollut sosiaalista tai kulttuurista lokeroa tai käsitettä.⁵⁸⁵ Kalkkimaan pappia ei luultavasti yhteisössään pi-detty haluttuna tai potentiaalisena kumppanina, joten häntä ei ylipäänsä ajateltu seksuaalisena olentona. Ilmiö vielä korostuu kiteytyneissä kertomuksissa, joissa seksuaalisuus ei ole keskeinen teema. Toisaalta Kalkkimaan papin runoissa seksuaalisuus on keskeinen teema. Vaikka häntä itseään ei ajateltaisi naistenmie-henä tai seksuaalisesti aktiivisena, on seksuaalisuus silti läsnä, välistä jopa ylikorostuneesti.

Joka tapauksessa Kalkkimaan pappi rikkoi sukupuoliroolien rajoja, mikä yleensä herättää yhteisössä reaktioita. Kategoriarajo-jen ylitys on asia, jonka koetaan vaativan selitystä ja usein

mo-582 Löfström 1999, 256; Utriainen 2006, 29–30, 49–52.

583 Juvonen 1995, 13.

584 Rydström 2001, 44–45, 87.

585 Ks. esim. Eskola 1990, 56–57.