Luvun lopuksi avaan vielä hieman aihetta omasta näkökulmastani. Olen pelannut jalkapalloa lapsena ja nuorena juniorisarjoissa, mutta lopetin tavoitteellisen urheilun jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa. Jalkapalloa ja urheilua yleisesti olen kuitenkin seurannut hyvin tarkkaan koko elämäni ajan. Kiinnostus jalkapalloilijoiden urapolkuihin on kiinnostanut paljon erityisesti siitä näkökulmasta, millaisiin tehtäviin ja aloille jalkapalloilijat sijoittuvat urheilu-uran jälkeen. Koska urheilu-ura on suhteellisen lyhyt ajanjakso, on osaltaan todennäköistä, että pidempi työura alkaa vasta urheilu-uran jälkeen. Tarinat yksilöiden urasiirtymistä ja siitä, kuinka urheilu-uran päättymiseen yksilö voi vaikuttaa, ovat olleet kiinnostavia. Yhtä lailla, osa urheilu-urista päättyy äkillisesti, jolloin yksilöllä ei välttämättä ole mahdollisuutta kontrolloida urasiirtymää niin tehokkaasti kuin on toivottavaa. Koen tärkeänä, että tällaisissa tilanteissa urheilijoille on tarjolla tukitoimia.
Olen töissä tällä hetkellä Jalkapallon Pelaajayhdistyksessä, josta olen saanut graduprosessiini alusta alkaen tukea ja ohjausta. Työnkuvaani kuuluu pelaajien tukeminen kaksoisura-asioissa liittyen urheilun ja opiskelun tai työn yhdistämiseen. Tavoitteena on kehittää erilaisia toimenpiteitä ja luoda verkostoja, joilla jalkapalloilijoiden kaksoisuria voidaan mahdollistaa entisestään. Graduprosessin tekeminen työni ohessa on tukenut molempia osa-alueita, sekä työtäni että graduani. On myös ollut mielenkiintoista nähdä käytännön tasolla yhä enemmän, millaisia urapolkuja ja -suunnitelmia pelaajilla on tulevaisuutta ajatellen. Yleisesti ottaen on myös ollut hienoa nähdä, kuinka moni jalkapalloilijoista tunnistaa oman urasuunnittelun tärkeyden. Olen myös tunnistanut graduaineistossani näkyviä havaintoja myös laajemmassa kentässä, joten näkisin, että haastatteluissa pelaajien esiin nostamia asioita liittyen ammattilaisuran ja opintojen yhdistämiseen tule käsitellä ja kehittää entisestään. Tarvetta näille toimille nähdäkseni on yhä enenevissä määrin.
4 TUTKIMUSTULOKSET 4.1 Miksi kaksoisura?
Tutkimustuloksissa käyn läpi niitä asioita, joita haastatteluissa tuli esille. Sisältö on jaettu kolmeen eri päälukuun teemoittain. Niiden avulla pyrin hahmottamaan ja löytämään vastauksia kysymyksiin, miksi pelaajat suorittavat kaksoisuraa ja millaisia kokemuksia heillä on jalkapallon ja opintojen yhdistämisestä. Haastateltavat nostivat usein myös esiin erilaisia ajatuksia siitä, millaista hyötyä jalkapallourasta voi konkreettisesti olla tulevaisuuden työelämää ajatellen. Näiden teemojen avulla voidaan pohtia ja perustella sitä, miksi opiskelu voi olla hyvä ajoittaa jo jalkapallouran yhteyteen sekä kuinka nämä kaksi eri osa-aluetta voidaan yhdistää yksilölle sopivimmalla tavalla. On kuitenkin tärkeää muistaa, että jalkapalloilijoiden urapolut ovat hyvin yksilöllisiä sekä urheilun osalta että myös tulevaisuuden työelämään liittyvien tavoitteiden osalta.
Haastateltavat pohtivat kaksoisuran suorittamista useasta eri näkökulmista. Näitä olivat esimerkiksi itsensä haastamisen näkökulma, jonka voi nähdä keskittyvän yksilön omien tavoitteiden ja intressien täyttämiseen. Haastatteluissa nousi myös usein esiin opintojen rooli vastapainona ja turvallisuuden tunteen tuojana. Näiden lisäksi jo uran aikana suoritetut opinnot edistävät sujuvampaa siirtymistä työuralle, eikä jalkapallouran ja uuden työuran välille tulisi ajallisesti kovin pitkää taukoa. Näitä samoja teemoja on löydettävissä yleisemmin urheilijoita haastattelemalla (ks. esim. Aquilina 2013).
4.1.1 Itsensä haastaminen ja kehittyminen
Itsensä kehittämisen ja haastamisen näkökulma tulevat aineistossa esiin. Pelkästään se, että tavoitteelliseen tekemiseen sitoudutaan jalkapallouralla ja kentällä, ei välttämättä riitä.
Kiinnostusta löytyy myös kentän ulkopuolisiin asioihin ja tätä kiinnostusta ja tiedonhalua voidaan täyttää opinnoilla.
H2: Mul oli ihan suunnitelmissa se et mä pari seuraavaa vuotta panostan ihan täysin jalkapalloon mut sit siin jossain vaihees tuli sellanen fiilis et mä tarviin jotain akateemist niinku mun pitää ruokkii itteeni akateemisesti siinä et elämä ois kokonaisvaltasempaa
Haastateltavan pyrkimys kokonaisvaltaiseen elämään ja jalkapalloilijan (tai yleisemmin urheilijan) uran tarkastelu kokonaisvaltaisesta näkökulmasta menevät nähdäkseni hyvin yhteen.
Kuten esimerkiksi Wylleman (2004) asian näkee, urheilu-uraa ei tule käsitellä yksilöllisenä, muusta elämästä irrallisena kokonaisuutena, vaan enemmänkin osana suurempaa kokonaisvaltaista elämänkaarta, jossa elämän eri osa-alueet vaikuttavat toisiinsa (Wylleman ym. 2004, 8–15). Kuten lainauksesta myös on nähtävissä, elämä ei välttämättä koostu pelkästään jalkapallosta, vaan elämää on myös kentän ulkopuolella, ja kentän ulkopuoliset asiat ovat myös tärkeitä jalkapalloilijan arjessa. Tämä näkyy hyvin erityisesti siinä, että opinnot ovat eräänlainen vastapaino urheilu-uralle. Tavoitteellisuus ja kehittyminen elämän muilla osa-alueilla näkyy myös vahvasti siinä, että onnistumisen tunteita halutaan myös opintojen parista.
(H2): Se on tosi palkitsevaa että sit jos saa onnistumisii, tekee hyvän projektin, alottaa työn tai sit hyvät arvosanat nii sit se on myös sitä et saa sit muualta elämää kans onnistumisii nii se on kans tosi kiva fiilis
Haastateltava 2 kuvaa opinnoista saatuja onnistumisen tunteita palkitsevina, koska myös siellä voi haastaa itseään ja onnistua. Urheilijat haluavat myös menestyä opinnoissa, eikä opintoja nähdä pelkkänä pakkona tai pelkästään tutkintoon tähtäävinä (Aquilina 2013, 383). Tätä näkökulmaa voidaan myös perustella sillä, että tutkimusten mukaan urheilijat saavuttavat keskimääräistä korkeamman akateemisen tutkinnon ikäryhmäänsä suhteutettuna (López de Subijana ym. 2015, 57-58). Myös Suomen tasolla Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) tutkimusten mukaan urheilijoiden opiskelutahti korkean asteen opinnoissa on samalla tasolla kuin muiden opiskelijoiden, jopa nopeampi tahti on mahdollinen (Lämsä, Korhonen, Nenonen, Manninen, Puhakka, Kainulainen & Hokkanen 2014, 39). Tilanteet toki voivat vaihdella esimerkiksi urheilijan statuksesta tai urheilulajista riippuen. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, että kunnianhimoa ja halua menestyä löytyy myös opinnoissa. Haastateltava 9 kuvaa hyvin tätä näkökulmaa:
(H9): Mulla sillä tavalla nousi myös kunnianhimo tuossa opiskelussa ja mä oon muutenki semmonen vähä perfektionisti et mä haluan tehä kaiken tuota mahollisimman hyvin niin se alko vaatia tuo opiskelu ja ehkä kun se myös muuttu vähä vaikeemmaks nii mä sain myös enemmän nautintoo sen tekemisestä ja mä halusin panostaa siihen enemmän
Tärkeintä on kuitenkin löytää opinnoista itseä kiinnostava sisältö, jolloin opiskelu on merkityksellistä ja mielekästä. Opiskelu ei siis ole pelkästään uranjälkeiseen elämään valmistautumista, vaan myös sisäistä halua kehittää itseään ja menestyä myös jalkapallokentän ulkopuolella. Tämän lisäksi, moni haastateltavista tuo esille opiskelujen merkityksen eräänlaisena vastapainona jalkapallouralle. Motivaatio opintoihin on helpompi löytää ja ylläpitää opiskelun aikana, kun löytää kiinnostavan alan, kuten seuraava lainaus osoittaa:
(H9): Jokaisen jalkapalloilijan on mietittävä ja löydettävä se oma kiinnostuksen kohteensa ja sen mikä sun intohimo ja mikä sun kiinnostus on
4.1.2 Opiskelut vastapainona ja turvallisuuden tuojana
Aquilinan (2013) tutkimuksessa useat urheilijat mainitsivat eräänlaisen vastapainon käsitteen urheilun ja opiskelun yhdistämisessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kokonaisvaltaisesta näkökulmasta katsottuna, opiskelut tasapainottavat urheilu-uraa. Elämässä on siis muutakin kuin pelkästään oma urheilu-ura. Tämä näkökulma on myös yksi tekijä, joka motivoi urheilijoita opiskelemaan ja aloittamaan opiskelut. (Aquilina 2013, 388.) Myös tästä näkökulmasta ajateltuna voidaan sanoa, että opiskelu ei tapahdu pelkästään olosuhteiden pakosta, vaan urheilijoilta löytyy myös motivaatio, kiinnostus ja halu opiskella.
Haastatteluissani vastapainon käsite ja ajatusten vieminen jalkapallon ulkopuolelle oli erittäin yleinen syy ja motivaattori opiskelulle. Kuten haastateltava mainitsee, opiskellessa voi unohtaa jalkapallon täysin ja keskittyä muihin asioihin, jotka elämässä kiinnostavat:
(H1): Se on vähä vastapainoo ne opinnot et sillon mä unohan kaiken futiksesta ja keskityn sit siihen asiaan ja mä tykkään tutkia erilaisia asioita ja sen takia ne opinnot on ollu tosi mukavia pääsääntösesti
Opiskelujen rooli vastapainona nousee esille myös jalkapalloilijan vapaa-aikaa pohtiessa.
Harjoitusten ja pelien lisäksi on luonnollisesti myös vapaa-aikaa. Opiskelu on hyvä vaihtoehto täyttämään myös tätä vapaa-aikaa, koska elämä ei voi olla pelkkää jalkapalloa:
(H8): Mä muistan joskus nuorena ajatelleeni et en mä halua opiskella et mä haluan pistää kaiken fokuksen futikseen mut nyt mä oon miettiny jälkeenpäin et et sä… Ku sä lähet kotiin stadionilta, sä oot ollu treeneissä nii et sä sinne himaan
mee miettii futista et sä tuut hulluks jos sä 24 tuntia mietit vaan pelkkää sitä futista ja harjottelua et pakko sul on olla jotain muutaki
Vapaa-ajalle tarvitsee siis myös muuta sisältöä ja merkityksellistä tekemistä. Urheilu ei ole ainoa osa elämää. Aikaa on otettava myös esimerkiksi sosiaalisille suhteille. Tämän lisäksi, ajallisen panostuksen lisääminen esimerkiksi treenaamiseen ei välttämättä edistä urheilu-uraa tai vaikutus voi olla olematon. (Aquilina 2013, 387.) Tässä voidaan pohtia opiskelun roolia nimenomaan tasapainottavana tekijänä urheilun rinnalla. Yhtä lailla on kuitenkin muistettava, että tasapainottava tekijä voi löytyä myös muilta elämänalueilta. Yksilöllisen suunnitelman mukaan, opiskelulle voi löytää sopivan ajan myös uran jälkeen. Tämän vaihtoehdon tulisi myös olla yhtä hyväksyttyä ja oikeutettua.
Tasapainoa voi myös edistää opiskelun ja jalkapallon erilaiset luonteet. Opiskelu kuormittaa enemmän aivoja, kun taas urheilun voi nähdä kuormittavan enemmän kehoa. Yhtenäistä niille on kuitenkin se, että molemmissa tarkoituksena on kehittyä, suoriutua ja menestyä. Yhdistelmä voi myös edistää urheilu-uraa. Tuoreen tutkimuksen mukaan urheilu-uran jälkeiseen elämään valmistautuminen jo urheilu-uran aikana voi myös edistää urheilussa suoriutumista (Lavallee 2019, 5). Haastateltava 5 kuvaa hyvin urheilun ja opiskelun kokonaisuutta toisiaan tukevina:
(H5): Ei oo mun mielest parempaa vastapainoo toisillensa niinku urheilu ja opiskelu molemmis pitää koittaa kehittyy ja suoriutua ja molemmat niinku ehkä opiskelu rasittaa enemmän aivoja ja urheilu sitte kroppaa nii mun mielest se on ihan hyvä yhdistelmä
Tasapainon lisäksi opiskelujen voidaan nähdä tuovan myös turvallisuuden tunnetta. Tämä turvallisuuden tunne liittyy erityisesti uran äkilliseen päättymiseen esimerkiksi loukkaantumisen takia. Opiskelun avulla on olemassa eräänlainen turvaverkko, mikäli ura ei etenekään toivotulla tavalla tai urheilun joutuu lopettamaan esimerkiksi loukkaantumisen vuoksi. Tieto siitä, että vakava loukkaantuminen voi päättää uran, antaa perspektiiviä ja tätä kautta urheilijat myös saattavat tiedostaa kaksoisuran merkityksen voimakkaammin. (Debois, Ledon & Wylleman 2015, 23.) Tämä näkyy myös haastatteluissa esiin nostetuissa näkökulmissa loukkaantumisiin liittyen:
(H2): Tulee sellanen turvallisempi olo tulevaisuudesta et mitä vaik jalka menee poikki huomen treeneissä et ei sitä ikinä tiiä
Epävarmuus on eräällä tavalla läsnä urheilijan arjessa, koska loukkaantuminen voi sattua kenelle tahansa. Haastatteluissa urheilijat ovat myös tuoneet esille sen, että vaikka oma ura otetaan vakavasti ja ammattimaisesti, koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua ja näissä hetkissä opinnot voivat olla todella tärkeitä tulevaisuuden kannalta. (Ryba ym. 2017, 137.) Erityisesti oman identiteetin muodostamisen kannalta on tärkeää, että elämä ei ole pelkästään jalkapallon varassa. Tämä näkyy myös seuraavassa haastattelun otteessa:
(H9): Se on jopa niinku mä en tiiä elintärkeä koska elämässä voi olla muutaki mikä sen täyttää sit mutta siitä tulee semmonen tyhjiö sillon jos sä et pysty pelaamaan… Tietyllä tavalla ammattijalkapalloilija jos sä et pysty pelaamaan sä tunnet olevas vähä niinku hyödytön… Ja sillon on todella tärkeää että sulla on sitä muuta sisältöä elämässä ja montaki asiaa varmasti on mut opiskelu on varmasti yks parhaimmista asioista joka sen voi siinä vaiheessa täyttää sen tilan ja ajan
Loukkaantuneena oleminen voi olla myös potentiaalinen ajanjakso, jolloin opintoja voi tehdä eteenpäin. Kuten jo aiemmin kirjoitin, opinnot voivat tasapainottaa urheilijan arkea ja tuoda perspektiiviä elämään. Samoin myös loukkaantumisen aikana opiskeleminen auttaa mielekkäämmän arjen luomisessa, erityisesti jos urheilija kärsii pidempiaikaisesta loukkaantumisesta. Opiskelu voi tuoda merkityksellistä toimintaa ja muuta sisältöä pelkän kuntoutuksen sijaan, koska kuntoutus voi olla jalkapalloilijalle yksinäistä ja yksitoikkoista, kuten seuraava lainaus osoittaa:
(H3): Et jos ei oo mitään ja sä oot loukkaantunu ja näät vaan sen yhen kuntosalin nii kyl se on kans vaikeeta sit seki… Et tosi hyvää tasapainoo tuonu sit siihenki
Samoin ajanhallintaan liittyen eräs haastateltavista nosti esille, että loukkaantumisten aikana voi olla enemmän aikaa tehdä opintoja kuin terveenä ollessa. Terveenä ollessa henkisesti on myös keskityttävä enemmän treeneihin ja peleihin, kun loukkaantuneena keskittyminen on kuntoutuksessa. Tämä riippuu kuitenkin myös loukkaantumisen laadusta, eli tilanteet voivat vaihdella yksilöllisesti. Kuitenkin, jos opintoja ei tee silloin, kun niihin olisi aikaa, voi olla
hyvin vaikea opiskella sellaisena aikana, kun jalkapallossa on intensiivinen ajanjakso esimerkiksi treenaamisen ja otteluiden suhteen:
(H9): Kun sä oot loukkaantunu ja sulla on paljo aikaa nii sillonhan se kannattaa käyttää se mahdollisuus tehdä niitä töitä… Järkikin sen sanoo että sillon ku sulla on paljon aikaa ja sä pystyt enemmän opiskelemaan… Mut jos et sä käytä sitä aikaa ja sitte ku mennään siihen aikaan ku on paljo niitä pelejä sul on paljo enemmän ajatukset siellä kentällä niin et sä sillon ainakaan sit enempää tee sitä työtä ku sillon ku sä oot loukkaantuneena… Sillon se nimenomaan on näin että jos ei sulla oo semmosta motivaatiota tehdä sitä sillon ku jos sulla on enemmän aikaa nii ei se motivaatio löydy sillonkaan ku sulla on vähemmän aikaa
Urheilijat voivat myös joutua tilanteisiin, joissa ura ei ole sujunut toivotulla tavalla. Tällöin omaa uranäkymää on reflektoitava uudelleen. Yleisesti ottaen urheilijat ymmärtävät myös ympäristön, jossa he omaa uraansa tekevät. Kilpailu on kovaa ja eteen voi tulla urheilullisesta näkökulmasta tilanne, jossa esimerkiksi pelipaikkaa ei löydy. Opiskelut voivat toimia tällaisessa tilanteessa turvaverkkona, joka lisää turvallisuuden tunnetta yksilölle. Tämän lisäksi opiskelut antavat perspektiiviä, että myös urheilun ulkopuolelta on mahdollisuus tehdä menestyksekäs ura. (Aquilina 2013, 387.) Haastateltava 9 nostaa saman asian esiin, eli ei ole fiksua laittaa kaikkea ”yhden kortin varaan”:
(H9): Akateeminen osaaminen ja opiskelu on tärkee ja se on piirtyny mulla selkärankaan että aina on tärkeää opiskella koska ei kannata laittaa kaikkea yhen kortin varaan elämässä ja sen takia mä oon koko uran aikana käytännössä jotaki opiskellu
4.1.3 Valmistautuminen urheilu-uran jälkeiseen elämään
Yksi tärkeä motiivi opiskelulle jo uran aikana on sujuvamman siirtymän mahdollistaminen urheilu-uralta työuralle siirryttäessä. Tutkimuksissa urheilijat ovat tuoneet esille, että uran aikana opiskelu helpottaa työuralle siirtymistä ja sopeutumista (Ryba ym. 2017, 131-132). Yhtä lailla, jo varhaiset urheilu-uran lopettamiseen liittyvät tutkimukset kertovat, että huippu-urheilijat kokevat lopettamisen osaltaan traumaattisena ja jopa negatiivisena kokemuksena.
Uran päättyminen voi olla äkillinen, ei-toivottu, eikä nähtävissä ole välttämättä uutta työtä tai
uraa. (Wylleman ym. 2004, 8.) Tähän näkökulmaan liittyen haastateltavat mainitsivat opiskelujen yhtenä tärkeänä motiivina, että urasiirtymä olisi mahdollisimman sujuva ja kivuton:
(H2): Mä tiiän et tää mun futisura ei kestä kuitenkaa nii kauaa nii mä haluun luoda sit semmosen strategian et sitte ku futisura loppuu nii mul ois luonnollinen siirtymä johonki käytännös toiseen uraan jalkapallon jälkeen et se on ehkä se mikä motivoi eniten opiskelee
Ilman opiskelua ja tutkintoa voi myös olla haasteita saavuttaa sellaista työpaikkaa urheilu-uran jälkeen, mitä toiveissa olisi. Opinnoilla ja tutkinnon suorittamisella on mahdollista nostaa omia valmiuksia ja laajentaa omia vaihtoehtoja liittyen siihen, mitä tulevaisuuden työuralla haluaisi tehdä. Tutkimusten mukaan urheilijat yleisesti ottaen tunnistavat ja ajattelevat myös tulevaisuuden työuraa ja koulutuksen merkitystä työuraan liittyen, mutta ajatukset eivät välttämättä ole kovin konkreettisia vaan enemmän yleistä pohdintaa (Ryba ym. 2017, 138).
Tätä näkökulmaa pohtiessa voi myös miettiä, mikä merkitys on vallitsevalla urheilijan identiteetillä ja sen voimakkuudella. Haastateltava 5 kuvaa hyvin omia ajatuksiaan ja motivaatiotekijöitä opiskeluun tulevaisuuden työuran kautta. Vaikka identiteetti voi muodostua vahvasti jalkapallon ohjalta, tulevaisuuden työuralta saattaa olla toiveissa myös jotain muuta:
(H5): Nostan mun mahollisuuksia tehä jotain toisenlaisia töitä sitten ku lopettaa fudiksen et on paremmat valmiudet sitte tekee jotain ehkä ihan jotain muuta ku pelata tai valmentaa
Jalkapalloilijan oma yksilöllinen identiteetti voi rakentua tiiviisti jalkapallon ympärille. Omaa identiteettiä voi olla haastava erottaa jalkapallosta. Tähän näkökulmaan pohjaten on luonnollista, että jalkapalloilijat haluavat usein jatkaa peliuran jälkeen lajin parissa esimerkiksi valmentajana tai muussa roolissa. (McGillivray ym. 2005, 108.) On kuitenkin muistettava, että jokaiselle jokaisen jalkapalloilijan tuleva työura ei löydy urheilumaailmasta, vaan iso osa sijoittautuu muualle. Tähän liittyen, jos yksilö kykenee löytämään kiinnostavan ja itselle merkityksellisen urahaaveen siviiliuralle, urheilu-uran päätös ei välttämättä aiheuta negatiivisia ajatuksia. Toinen merkittävä asia uran päätöksessä on sosiaalisen ympäristön muutos.
Ympäristö voi muuttua valtavasti urheilu-uralta siviiliuralle tultaessa ja uusi sosiaalinen ympäristö voi olla täysin erilainen, mihin urheilu-uralla on tottunut. Tämä voi painottua erityisesti joukkuelajeissa, jossa tiivis joukkue on joka päivä ympärillä. (Debois ym. 2015, 22.)
Opiskeluilla tai muulla toiminnalla voi yrittää vaikuttaa siten, että sosiaalisia verkostoja löytyy myös muualta kuin urheilusta. Kokonaisuudessaan, urheilu-uran päättyminen muuttaa omaa elämää monesta eri näkökulmasta katsottuna. Eräs haastateltava kuvaa seuraavalla tavalla ajatuksiaan uran päättymisestä:
(H4): Itselläni alko sitte iski 30 ikävuotta mittariin ja mä pelasin sillon vielä jos nyt voi sanoo todella korkeella tasolla nii sillon tuli eka kerta semmonen fiilis että ei kyl tuu kestää näin ja siin tuli se henkinen niinku semmonen se oli henkisesti se kaikist vaikein hyväksyä ja ymmärtää et hei tää fudis loppuu joskus
Eräs haastateltava nosti toisen näkökulman uran päättymiseen liittyen. Jos jalkapallouralla ei välttämättä ole mahdollisuuksia edetä ja ikää alkaa jo olla, ajatukset työurasta ovat enemmän mielessä. Ilman huolellista valmistautumista, työelämässä ei välttämättä ole samalla viivalla muiden kanssa, vaan töitä on tehtävä huomattavan paljon saadakseen oman mahdollisuuden:
(H7): Sanotaan siin jossain ehkä siin 30-vuotiaana ku tajus et ei oo ehk semmosta mahollisuutta edetä enää hirveesti uralla nii alko valkenee se et sitä joutuu työmarkkinoilla sitte taistelee ja muita kiriä ihan hulluna
On perusteltua sanoa, että urheilu-uran päättyminen on merkittävä ajanjakso urheilijan elämässä. Siirtymän sujuvoittaminen opintojen avulla on suuri mahdollisuus, jonka avulla kontrolloida urasiirtymää mahdollisimman paljon. Opinnot ovat kuitenkin myös paljon muuta.
Ne ovat keino haastaa itseään, tuottaa uudenlaista sisältöä omaan elämään ja tuoda vastapainoa uralle. Seuraavaksi tuon esille konkreettisia kokemuksia jalkapalloilijoiden urheilu-uran ja opintojen yhdistämisestä.
4.2 Kokemukset kaksoisuran toteuttamisesta
Tutkimushaastatteluni osoittivat, että haastateltavien kokemukset jalkapallon ja opiskelun yhdistämisestä olivat pääasiassa positiivisia. Kaksoisuran toteuttaminen ei tapahdu helposti, vaan se vaatii omaa aktiivisuutta, omien aikaresurssien hallintaa ja kovaa motivaatiota.
Haasteita näiden kahden osa-alueen yhdistämisessä esiintyi, mutta usein pelaajat kykenivät löytämään tapoja ratkaista haasteet. Haasteet ovat usein olleet myös hetkittäisiä:
(H1): En mä ite ainakaan koe että mulla ois opinnot häirinny sitä että mä pelaan et ehkä joskus jos on ollu vähä stressiä siitä että pitäis saaha joku valmiiks nii semmonen saattaa jollain tavalla vaikuttaa mut muuten niinku ei häirinny mua ainakaa
Tämän lisäksi haastateltavat pääasiassa näkivät menneensä jalkapallo ensimmäisenä prioriteettina, jolloin opiskeluja tehtiin urheilu-uran tahtiin sopeuttaen. Urheilu-uraan liittyvissä tutkimuksissa tämä on yleinen havainto. Koska urheilu-ura on suhteellisen lyhyt, siihen panostetaan täydellä teholla ja se priorisoidaan usein muita elämän osa-alueita korkeammalle.
(Ryba ym. 2015, 48.) Edellisessä luvussa käsittelemäni identiteetin näkökulma voi myös olla vaikuttamassa siihen, miksi urheilu-ura priorisoidaan korkeammalle. Näiden teemojen lisäksi haastateltavat kertoivat konkreettisia kokemuksia ja tapoja siihen, kuinka he kykenivät parhaalla mahdollisella tavalla yhdistämään opinnot ja jalkapallon. Haastateltavat toivat myös esiin näkökulmiaan ajatukseen, milloin heidän mielestään opinnot olisi luontevinta aloittaa.
4.2.1 Jalkapallo ensimmäisenä prioriteettina
Kuten jo edellisen kappaleen lopussa kirjoitin, tutkimusten mukaan urheilijat priorisoivat usein urheilu-uraa opiskelun tai muun työuran kustannuksella. Yksi merkittävä tekijä on urheilu-uran rajallinen kesto, jolloin siihen voi panostaa vain tiettynä ajanjaksona elämässä. (Emt., 48.) Käytännössä kaikessa huippu-urheilussa, ikä tulee jossain vaiheessa vastaan ja suorittamisen taso heikkenee, eikä mahdollisuutta huipulla pysymiseen enää ole. Tämän lisäksi urheilijan identiteettiä on myös tarkasteltu eri näkökulmista. Stambulovan ja kollegoidensa (2015) tutkimuksessa on tarkasteltu urheilija- ja opiskelijaidentiteettiä ja niiden voimakkuutta.
Urheilijoita haastattelemalla on saatu dataa siitä, että urheilijaidentiteetti on merkittävästi voimakkaampi kuin opiskelijaidentiteetti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö opiskelua nähdä myös merkityksellisenä oman elämänkulun kannalta. Tärkeä havainto on myös, että sellaisissa lajeissa, joissa ammattilaisuus on mahdollista, urheilijaidentiteetti on vielä voimakkaampi. (Stambulova ym. 2015, 10.) Sama näkökulma oli nähtävissä omissa haastatteluissani. Alla kahden eri haastateltavan näkökulma asiaan:
(H6): Kyl mä sillä hetkellä koen et jos sä oot ammattilaisena sä tienaat se on niinku sun elanto nii se on tärkein
(H9): Ehdottomasti ne hyödyttää toisiaan kun ne on sillä tavalla limittäin että se on joustavasti se opiskelu siinä urheilun rinnalla koska sitte pitää kuitenki muistaa että se jalkapallo on se työ joka on tehtävä joka jokaisella on se ensimmäinen ajatus oltava niinku mä sanoin mä oon ensisijaisesti aina jalkapalloilija
Kuten edellisistä lainauksista käy ilmi, haastateltavat toivat esille näkökulman, kuinka jalkapallo tulee ennen muuta, koska se on heidän työtään. Jalkapallossa – ja yleisesti ottaen huippu-urheilussa – on ajatus siitä, että ammattilaisena pelaaminen ja menestyminen vaatii
Kuten edellisistä lainauksista käy ilmi, haastateltavat toivat esille näkökulman, kuinka jalkapallo tulee ennen muuta, koska se on heidän työtään. Jalkapallossa – ja yleisesti ottaen huippu-urheilussa – on ajatus siitä, että ammattilaisena pelaaminen ja menestyminen vaatii