Kaksoisura suomalaisessa jalkapallossa – opiskelun ja ammattilaisuran yhdistäminen

Kaksoisura suomalaisessa jalkapallossa – opiskelun ja ammattilaisuran yhdistäminen

Aku Tervaniemi Pro gradu -tutkielma Sosiaalipsykologia Yhteiskuntatieteiden laitos Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto Huhtikuu 2020

Yhteiskuntatieteiden laitos Sosiaalipsykologia

TERVANIEMI, AKU: Kaksoisura suomalaisessa jalkapallossa: opiskelun ja ammattilaisuran yhdistäminen

Pro gradu -tutkielma, 72 sivua, 1 liite (2 sivua)

Tutkielman ohjaajat: Professori Vilma Hänninen & DI Panu Autio Huhtikuu 2020

Avainsanat: jalkapallo, kaksoisura, urheilun ja opiskelun yhdistäminen, urasiirtymä, motivaatio

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee ammattilaisjalkapalloilijoiden kokemuksia jalkapallon ja opiskelun yhdistämisestä huippu-urheilun ohella. Tarkoituksena on tarkastella sitä, millaisia kokemuksia jalkapalloilijoilla on jalkapallouran ja korkeakouluopintojen yhdistämisestä, kuinka he itse näkevät jalkapallon ja opintojen välisen suhteen, sekä millaiset tekijät motivoivat (tai rajoittavat) opiskelua tai opintojen aloittamista. Tämän lisäksi, tutkielmassa suunnataan myös eteenpäin tulevaisuuden työelämään ja siihen, millaisena jalkapalloilijat näkevät tulevaisuuden siviiliuran ja millaiset valmiudet ammattilaisjalkapallo tähän antaa.

Jalkapalloilijoiden kokemuksia tarkastellaan suhteessa yleiseen kaksoisuratutkimukseen urheiluun ja opiskeluun liittyen. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että urheilijat saattavat kokea paineita ja stressiä kaksoisurastaan jo toisen asteen opiskeluissa. Korkeakouluopinnoissa haasteet voivat olla suurempia. Urheilu myös ammattimaistuu jatkuvasti, jolloin menestyäkseen urheilijan on kyettävä kehittymään yhä paremmaksi ja kilpailtava entistä kovemmin. Tällöin aikaa opiskeluille ei välttämättä ole riittävästi, vaikka urheilijalta itseltään motivaatiota opiskeluun löytyisi.

Suomalaisessa jalkapallossa korkeimmilla sarjatasoilla pelaajat saavat myös palkkaa pelaamisesta, jolloin heillä on halutessaan mahdollisuus keskittyä pelkästään jalkapalloon.

Tutkimuksen aineisto on kerätty kasvokkaisilla teemahaastatteluilla. Haastateltavia on yhteensä yhdeksän jalkapalloilijaa, jotka haastatteluhetkellä opiskelevat tai opiskelivat korkeakoulututkintoa, tai olivat valmistuneet hiljattain korkeakouluopinnoistaan.

Tutkimusaineiston perusteella haastateltavat näkivät mahdollisena, jopa kannattavana, opiskelun tai opintojen aloittamisen jo urheilu-uran aikana. Opiskelu toimii hyvänä vastapainona urheilijan arjelle, auttaa valmistautumaan urheilu-uran jälkeiseen elämään sekä opettaa erilaisia taitoja, joista todennäköisesti tulevaisuudessa on hyötyä. Pelaajille opiskelu ei näyttäytynyt eräänlaisena pakkona olosuhteisiin tai tulotasoon nähden, vaan aitoa motivaatiota ja halua itsensä kehittymiseen löytyy. Ei pelkästään jalkapalloilijana, vaan myös kokonaisvaltaisesti ihmisenä.

Department of Social Sciences Social Psychology

TERVANIEMI, AKU: Dual career in Finnish football: combining professional football career and studies

Master’s thesis, 72 pages, 1 appendix (2 pages)

Advisors: Professor Vilma Hänninen & M.Sc. (Tech.) Panu Autio April 2020

Key words: football, dual career, combining sports and studies, transition, motivation

This study examines the experiences of Finnish professional footballers regarding their dual career and especially, combining studies and professional football. The aim of the study is to consider what kind of experiences they have combining the higher education and football career, how they see the relationship between football and studies, and what kind of factors motivate players to study or start studying. In addition, study considers working life, how players see their life after football career and what kind of personal skills and abilities they gain from professional football.

Professional footballers’ experiences are examined in terms of general dual career research regarding sports and studies. International research has pointed that athletes could feel pressure and stress with their dual career already in upper secondary education level. In higher education, the challenges combining sports and studies could be harder. Sports is also increasingly professionalizing and to succeed, athlete must constantly develop further and compete even harder. In that case, athlete may not have enough time to study even though he/she would be motivated to. In top level in Finland, players get salary from playing so they have the opportunity to concentrate only in football.

The data has been collected using individual focused interviews. The data of the study consists nine participants who at that moment were studying or had been graduated recently from college or university.

Based on the study data, interviewees see possible, even beneficial, to study during the football career.

Studies provide good balance for the athlete’s everyday life, help preparing post-athlete career and enable learning different skills, which most certainly pay off in the future. For the players, studying was not the necessity because of the income level or the circumstances but the authentic motivation and will to challenge themselves. Players want to develop not only as a football players but also as a complete human beings.

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Kaksoisura tutkielman teemana... 1

1.2 Tutkielman sisältö ... 3

2 TEOREETTINEN TAUSTA ... 6

2.1 Kaksoisura ... 6

2.1.1 Kaksoisurasuuntaukset Euroopan tasolla ... 7

2.1.2 Wyllemanin holistinen näkemys urheilu-urasta ... 9

2.2 Urheilun ja opintojen yhdistäminen ... 10

2.2.1 Priorisoinnin ja aikataulujen merkitys ... 12

2.2.2 Haasteet kaksoisuran toteuttamisessa ... 15

2.3 Kaksoisuraan vaikuttavat tekijät Aquilinan tutkimuksessa ... 17

2.3.1 Opiskelu urheilun vastapainona ... 18

2.3.2 Opiskelu urheilusuoritusta tukevana toimintana ... 19

2.3.3 Siirtymä siviiliuralle ... 20

2.4 Jalkapallomaailma tutkimuksen kontekstina ... 21

2.4.1 Opinnot jalkapalloilijan uralla ... 23

2.4.2 Haasteet opintojen ja jalkapallouran yhdistämisessä ... 24

3 MENETELMÄT ... 26

3.1 Tutkimuskysymykset... 26

3.2 Laadullinen tutkimus ... 26

3.3 Haastattelut aineistonkeruun menetelmänä ... 28

3.4 Haastattelut ja aineistonkeruu käytännössä sekä aineiston kuvailu ... 29

3.5 Laadullisen aineiston analyysi ja sisällönanalyysi ... 32

3.6 Eettinen näkökulma ... 34

3.7 Oma suhteeni tutkimusaiheeseen ... 36

4 TUTKIMUSTULOKSET ... 37

4.1 Miksi kaksoisura? ... 37

4.1.1 Itsensä haastaminen ja kehittyminen ... 37

4.1.2 Opiskelut vastapainona ja turvallisuuden tuojana ... 39

4.1.3 Valmistautuminen urheilu-uran jälkeiseen elämään ... 42

4.2 Kokemukset kaksoisuran toteuttamisesta ... 44

4.2.1 Jalkapallo ensimmäisenä prioriteettina ... 45

4.2.2 Opiskelu käytännössä ja ajankohta aloittamiselle ... 47

4.3.1 Näkemykset tulevaisuuden työelämästä ... 53

4.3.2 Jalkapallon tuomat taidot ... 55

5 YHTEENVETO JA POHDINTA ... 61

5.1 Tutkimustulosten yhteenveto ... 61

5.2 Jatkotutkimus... 64

5.3 Teoria käytäntöön – omat ajatukset käytännön kaksoisuratyöstä ... 66

Lähteet ... 69

Liitteet ... 73

Haastattelukutsu ... 73

Haastattelurunko ... 74

1 JOHDANTO

1.1 Kaksoisura tutkielman teemana

Tämän tutkielman aiheena on suomalaisten ammattilaisjalkapalloilijoiden kokemukset kaksoisuran toteuttamisesta. Tarkastelen tutkielmassa kaksoisuraa pääasiassa opiskelun sekä urheilun yhdistämisen näkökulmasta. Kaksoisuralla tarkoitetaan opintojen tai työuran yhdistämistä huippu-urheiluun. Urheilijan kaksoisuraa voidaan pyrkiä tukemaan sekä urheilu- että koulutusjärjestelmien tukitoimilla, joilla tarkoituksena on tehdä urheilijan opiskelu urheilu- uran aikana mahdolliseksi sekä sujuvoittaa opintojen ja huippu-urheilun yhdistämistä. (Ryba, Aunola, Ronkainen, Selänne & Kalaja 2016, 89.) Tutkielmassa käsitellään konkreettisesti jalkapalloilijoiden näkemyksiä ammattilaisurheilun ja opintojen yhdistämisestä, näiden kahden osa-alueen välistä suhdetta ja haasteita, joita jalkapalloilijat kohtaavat kaksoisuraa suorittaessaan. Tämän lisäksi tuodaan myös esille urheilusta kertyneitä taitoja ja ominaisuuksia, jotka he kokevat merkityksellisenä tulevaisuuden työelämää ajatellen.

Olen rajannut tutkimuksen viitekehyksen kaksoisuraan liittyen koskemaan ammattilaisjalkapalloilijoiden opiskelua. Vaikka kaksoisuran käsitteellä viitataan usein myös urheilun ja työn yhdistämiseen, tässä tutkielmassa käsitellään pääasiassa huippu-urheilun ja opiskelun yhdistämistä. Työelämää koskevia ajatuksia ja teemoja haastattelemani jalkapalloilijat toivat myös esille, mutta nämä viittaukset olivat enemmän tulevaisuuteen suuntautuvia. Urheilijoiden uraan keskittyviä urasiirtymiä (eng. career transition) on tutkittu jo viiden vuosikymmenen ajan. Kiinnostus aihetta kohtaan on myös kasvanut jatkuvasti.

(Stambulova & Wylleman 2015, 1.) Suomessa ensimmäiset urheilijoiden kaksoisuraan keskittyvät tutkimukset on tehty 1970-luvulla, ja tämän jälkeen tutkimukset ovat pääasiassa olleet opinnäytetöitä esimerkiksi psykologian, sosiologian, liikunnan tai kasvatustieteiden alalta. Nyky-yhteiskunnassa urheilu on yhä ammattimaisempaa ja kilpailu on kovempaa, joten urheilussa menestyäkseen aikaa opiskeluille ei välttämättä ole riittävästi. (Ryba ym. 2016, 91.) Tutkimukset ovat osoittaneet kaksoisuran parantavan yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia usein eri tavoin. Kaksoisura tuo elämään tasapainoa, vähentää stressiä sekä auttaa yksilöä identiteettityössä. Omaa identiteettiä ei rakenneta pelkästään urheilijaminän varaan, vaan omaa käsitystä itsestä määrittelee myös muut merkitykselliset asiat omassa elämässä. Kaksoisuran tekeminen tuo myös tärkeitä taitoja ja auttaa löytämään uusia uramahdollisuuksia joko jo urheilu-uran aikana tai urheilu-uran päätyttyä. Näin ollen siirtymävaihe urheilijan uralta

työelämään on todennäköisesti sujuvampi. (Stambulova, Engström, Franck, Linnér & Lindahl 2015, 5.) Näitä näkökulmia pohtimalla on selvää, että urheilijalle kaksoisuran suorittaminen on hyvä vaihtoehto. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että urheilijan on mahdollista keskittyä myös pelkästään ammattilaisurheiluun. Tällaisissa tapauksissa on kuitenkin oltava suunnitelma uran päättymistä varten. Suomessa myös harva urheilija on siinä tilanteessa, että pystyisi taloudellisesti eläköitymään heti urheilu-uran päätyttyä. Tämä voi myös olla kestämätön ratkaisu, koska elämään tarvitsee muuta merkityksellistä sisältöä, kun urheilu-ura on päättynyt.

Tutkimusten mukaan urheilijat kokevat haasteita urheilun ja opiskelun yhdistämisessä, etenkin jos riittävää tukea ei ole mahdollista saada. Opintojen ja urheilun yhteinen kuormitus voi olla liian suuri ja urheilija voi kokea liiallista stressiä. Paineet suoriutua ja menestyä molemmissa yhtä aikaa voi olla liian suuri. Pahimmassa tapauksessa urheilija joutuu keskeyttämään joko opintonsa tai lopettamaan urheilu-uransa, jos kuormitus kasvaa liian suureksi. (Ryba ym. 2016, 89.) Urheilijan näkökulmasta pelkkä korkea motivaatio, sitoutuminen ja aktiivisuus ei riitä, vaan erilaisilla tukitoimilla yhä useammalle urheilijalle voidaan mahdollistaa kaksoisuran suorittaminen (European Commission 2012, 3). Tutkimuksen avulla voidaan siis saada lisää tietoa urheilijoiden kaksoisurakokemuksista sekä siitä, millaisia tukitoimia he toivovat opiskelujen eri vaiheissa, jotta huippu-urheilun rinnalla on mahdollista suorittaa kaksoisura.

Käytännön tukitoimilla voidaan taas pyrkiä siihen, ettei urheilija joudu tekemään valintaa urheilun ja opintojen välillä, vaan molemmat urat olisi toteutettavissa toisiaan tukevalla tavalla.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, tasapainoisen kaksoisuran tuomat positiiviset vaikutukset ovat kiistattomat.

Urheilussa, etenkin joukkueurheilussa suhteet koulutusjärjestelmään ja oppilaitoksiin voivat olla vähäiset. Tästä syystä nuoret joukkuelajien urheilijat eivät välttämättä saa tarpeeksi tietoa, tukea ja ohjausta urheilu-uran ja opintojen yhdistämiseen. Tämä voi johtaa joko urheilu-uran keskeyttämiseen tai opintojen lykkäämiseen. Tällöin opinnot saatetaan aloittaa myöhemmin tai urheilija ei opiskele tutkintoa ollenkaan. (Lupo, Guidotti, Goncalves, Moreira, Topic, Bellardini, Tonkonogi, Colin & Capranica 2015, 152.) Tämä on nähdäkseni myös yksi tärkeä peruste sille, miksi kaksoisuratutkimusta Suomessa tulisi tehdä ja lisää tietoa saada urheilijoiden kokemuksista ja toiveista liittyen opiskeluun ammattilaisuran yhteydessä. Kuten jo edellisessä kappaleessa kirjoitin, tämä tuo enemmän tutkimustietoa, jota voidaan hyödyntää käytännön tukitoimien suunnittelemisessa. Suomessa esimerkiksi alueelliset urheiluakatemiat

ovat toimineet linkkeinä urheilijan ja oppilaitosten välillä. Tutkielman kohteena olevan jalkapallon parissa myös Jalkapallon Pelaajayhdistys tukee pelaajia kaksoisuransa kanssa.

Jalkapalloilijoiden uraa ja identiteettiä on tutkittu esimerkiksi Skotlannissa, jossa tietoa on saatu siitä, että pelaajat ovat harvoin riittävän hyvin valmistautuneita yhtäkkiseen, pakotettuun uran päättymiseen. Näin ollen urasiirtymä jalkapalloilijan uralta työuralle voi olla haastava. Pelaajat myös usein hyväksyvät olevansa jalkapalloilijana eräällä tavalla epävarmassa asemassa, koska varmuutta tulevaisuudesta jalkapalloilijana ei ole. (McGillivray & McIntosh 2006, 372-375.) Uudesta sopimuksesta on jatkuvasti kilpailtava ja jossain vaiheessa eteen voi tulla tilanne, jossa uutta sopimusta ei enää saa. Näin ollen on erittäin tärkeää, että jalkapalloilija pystyisi varautumaan tällaisiin tilanteisiin esimerkiksi opintojen tuoman turvaverkon avulla. On huomattava, että ulkomailla jalkapalloilijoiden palkkataso on lähtökohtaisesti suurempi kuin Suomessa, mutta myös Suomessa on mahdollista hankkia elanto jalkapallosta, jolloin myös Suomessa pelaavien jalkapalloilijoiden olisi tärkeää valmistautua uransa päättymiseen.

1.2 Tutkielman sisältö

Tutkielmani muodostuu kirjallisuuskatsauksesta, tutkimusmenetelmien ja -prosessin esittelystä sekä analyysistä. Lopuksi pohdin vielä tutkielmaa kokonaisuutena ja käytännön toimia, joilla jalkapalloilijoiden (ja urheilijoiden yleisesti) kaksoisuran suorittamista voidaan tukea.

Teoriaosiossa eli tutkielman toisessa luvussa käsittelen sitä, mitä kaksoisura tarkoittaa, mitä hyötyjä ja haasteita kaksoisuran suorittaminen tuo, sekä perustelen kaksoisuran suorittamisen tärkeyttä. Käsittelen myös yleisesti tarkemmin urheilun ja opintojen yhdistämistä teoriatiedon valossa. Tämän lisäksi esittelen hieman tarkemmin, kuinka kaksoisurasuuntaukset vaihtelevat Euroopan tasolla valtiolähtöisistä toimista urheilijalähtöisiin systeemeihin. Käsittelen myös Wyllemanin holistista näkemystä urheilu-urasta ja sen kulusta. Näen tämän erittäin tärkeänä mallina kokonaisvaltaiseen urheilijan uravaiheiden tarkasteluun, koska se antaa kuvaa uran eri vaiheista muun muassa identiteetinmuodostuksen suhteen. Mallin kautta voidaan myös reflektoida kaksoisuran suorittamista ja tukitoimia. Käsittelen myös Aquilinan tutkimusta, jossa tarkasteltiin urheilijoiden kokemuksia kaksoisuran suorittamisesta. Mielestäni artikkeli toimii omaa tutkielmaani ajatellen hyvänä tutkimuksena, johon omia havaintojani haastatteluistani voi verrata. Aquilina tuo urheilijoiden kokemuksiin perustuen erilaisia tekijöitä, jotka motivoivat kaksoisuran suorittamiseen. (Aquilina 2013.) Toisen luvun lopuksi käsittelen vielä tutkimuksen

kontekstina olevaa jalkapallomaailmaa, eli millaisessa ympäristössä jalkapalloilijat toimivat yleisesti sekä suhteessa kaksoisuraan.

Kolmannessa luvussa esittelen tutkimusmenetelmät. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jossa aineisto on kerätty haastattelujen avulla. Avaan myös tarkemmin prosessiani tutkielmaan liittyen sen aloittamisesta saakka. Kolmannessa luvussa avaan lisäksi aineiston analyysiin liittyviä asioita. Olen analysoinut haastattelut sisällönanalyysin avulla. Analyysin tekoa ja analyysiprosessia avaan myös tarkemmin. Tutkielman käytännön asioihin liittyen, olen saanut tärkeää tukea Jalkapallon Pelaajayhdistykseltä, joka on auttanut esimerkiksi haastateltavien löytämisessä. Jalkapallon Pelaajayhdistys on pelaajien oma edunvalvontajärjestö, jolla on lähes 1200 jäsentä Suomessa ja ulkomailla. Kirjoitan tarkemmin tutkimuksen kohderyhmästä. Kaikki haastateltavat olivat miesjalkapalloilijoita. Tämän rajaaminen johtuu pitkälti siitä, että naisten sarjoissa Suomessa korvaukset ovat vielä valitettavan pieniä, joten suurimmalle osalle naisten sarjoissa pelaavista opiskeleminen tai muiden töiden tekeminen on eräänlainen luonnollinen pakko. Miesten pääsarjassa Veikkausliigassa taas suurin osa pelaajista pystyy tulotason turvin keskittymään halutessaan pelkästään jalkapalloon. Haastateltavia ei pysty tunnistamaan aineisto-otteista ja he ovat osallistuneet tutkimukseen täysin anonyymisti.

Neljäs luku käsittelee aineistoni analyysiä ja tutkimustuloksia, eli niitä asioita, mitä tutkimushaastatteluissa tuli ilmi ja mistä haastateltavat puhuivat. Käsittelen näitä teemoja suhteessa Aquilinan (2013) tutkimuksessa esiintyneisiin motivaatiotekijöihin, joiden kautta urheilijat reflektoivat oman kaksoisuransa suorittamista. Käsittelen konkreettisesti kokemuksia urheilun ja opintojen yhdistämisestä, sekä jalkapalloilijoiden näkemyksiä priorisoinnista ja opintojen aloittamisen ajankohdasta. Tämän lisäksi keskusteluissa käytiin läpi työelämään liittyviä teemoja, joita myös avaan tarkemmin. Näitä ovat muun muassa erilaiset ominaisuudet ja taidot, joita jalkapalloilijat kokevat omaksuvansa erityisesti ammattiurheilu-uransa ansiosta.

Pohdin tätä teemaa myös suhteessa tulevaisuuden työelämään, eli kuinka nämä ominaisuudet ja taidot ovat siirrettävissä siviiliuralle urheilu-uran jälkeen. Lisäksi käsittelen vielä pelaajien omia näkemyksiä ympäristöstään, jossa he jalkapalloilijoina toimivat.

Viidennessä luvussa teen yhteenvedon analyysistäni ja tekemistäni havainnoista aineistoon perustuen. Kokoan yhteen haastateltujen jalkapalloilijoiden näkemykset urheilun ja opintojen yhdistämisestä. Pohdin myös haastateltavien kokemuksia suhteessa Aquilinan (2013)

tutkimuksessa esille tuotuihin teemoihin ja motivaatiotekijöihin kaksoisuran suorittamisessa.

Tämän lisäksi kirjoitan aineistooni perustuen siitä, mitä kaksoisura käytännössä jalkapalloilijalle tarkoittaa, mitä se yksilöltä vaatii ja miksi urheilu-uran päättymiseen on tärkeää varautua myös identiteetin käsitteen näkökulmasta. Viidennessä luvussa pohdin myös yleisesti aihetta jatkotutkimuksen kannalta ja esitän ajatuksia siitä, miksi ja mistä aiheista jatkotutkimusta olisi tärkeää tehdä. Lopuksi pohdin vielä tutkielmaani käytännön näkökulmasta ja teoriatiedon tuomista käytäntöön. Kirjoitan ajatuksiani, miten urheilijoiden kaksoisuran suorittamista voitaisiin tukea ja mikä merkitys urheilijoiden uraohjauksella voisi olla.

Käsittelen uraohjausta lyhyesti myös konkreettisesti jalkapallon ja jalkapalloilijoiden näkökulmasta.

2 TEOREETTINEN TAUSTA 2.1 Kaksoisura

Urheilijan kaksoisuralla tarkoitetaan huippu-urheilun sekä koulutuksen tai työn yhdistämistä.

Kaksoisuraan liittyvät erilaiset koulutus- tai urheilujärjestelmien ratkaisut, joilla kaksoisuran toteutumista ja toteuttamista voidaan helpottaa. Samanaikainen panostaminen sekä urheiluun että opiskeluun tai työhön on erittäin haastavaa ja aikaa vievää. Tutkimusten mukaan näiden elämän eri osa-alueiden yhdistäminen on toki mahdollista, mutta yltääkseen maksimisuoritukseen urheilussa ja siviiliuralla urheilija tarvitsee erilaisia tukitoimia.

Tutkimuksissa on myös osoitettu, että paine menestyä urheilu- ja siviiliuralla voi aiheuttaa ahdistusta ja stressiä. Urheilun sekä opintojen tai työn yhdistäminen voi myös aiheuttaa vaikeuksia erilaisissa elämäntilanteissa, joka saattaa johtaa esimerkiksi jonkin näiden osa- alueiden keskeyttämiseen tai lopettamiseen. (Ryba ym. 2016, 89.) Koska tässä tutkielmassa keskityn jalkapalloilijoiden kokemuksiin urheilun ja opintojen yhdistämisestä, työn ja urheilun yhdistämisen näkökulma jää teoreettisessa käsittelyssä vähemmälle huomiolle. Samoin kuin urheilun ja opintojen, myös urheilun ja työn yhdistäminen vaatii yksilöltä paljon resursseja ja aikataulutusta. Tilanteen mukaan, urheilun ja työn yhdistäminen voi osoittautua jopa haastavammaksi opintoihin verrattuna. Toki kontekstilla ja yksilöllä on suuri vaikutus tähän.

Kaksoisuran toteuttaminen voi tapahtua eri tavoin riippuen urheilijan urheilu-uran eri vaiheista.

Pääsääntöisesti voidaan tunnistaa kolme eri mallia, jolla yksilö voi priorisoida urheilua ja opintoja. Ensimmäisessä mallissa urheilija panostaa täysin urheiluun ajatuksena, että opinnot suoritetaan vasta urheilu-uran jälkeen. Toisessa mallissa urheilu ja opinnot kulkevat yhtäaikaisesti uralla mukana, mutta urheiluun panostetaan enemmän ja opintoja suoritetaan urheilu-uran ehdoilla. Kolmannessa mallissa urheilu ja opinnot kulkevat rinnakkain, jolloin molempiin panostetaan saman verran ja molemmista ollaan valmiita joustamaan toisen kustannuksella tilanteesta riippuen. Tutkimusten mukaan toisen ja kolmannen mallin suorittajat, joita voidaan kutsua strategisteiksi, ovat tyytyväisimpiä urheilu-uran ulkopuoliseen elämään ja he saavuttavat hyviä työpaikkoja urheilu-uran jälkeen verrattuna urheilijoihin, jotka keskittyvät opintoihin vasta urheilu-uran jälkeen. (López de Subijana, Marriopedro & Conde 2015, 58.) Tähän on kuitenkin todettava, että mallien toteuttaminen on hyvin yksilöllistä, eikä kaksoisuran toteuttamiseen ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. On myös painotettava, että mikäli

urheilijalla on lahjakkuutta ja halua panostaa pelkästään urheiluun potentiaalin ja menestymisen saavuttamiseksi, tulisi hänellä olla oikeus tähän valintaan.

Iso osa huippu- ja ammattilaisurheilijoista lopettaa uransa noin 35 ikävuoden tienoilla.

Tutkimusten mukaan urheilijat, jotka jatkavat opintojaan urheilu-uransa ohella, kokevat vaikeuksia saavuttaa potentiaaliaan sekä urheilu-uralla että opinnoissa. Aikuisiällä urheillaan yleensä oman uran näkökulmasta korkeimmalla tasolla, jolloin myös harjoitusmäärät ja urheiluun sitoutuminen on kovimmalla tasolla. Urheilu-ura voidaan nähdä suhteellisen lyhyenä ajanjaksona yksilön elämässä, joten on luonnollista, että urheilija haluaa panostaa oman potentiaalinsa maksimoimiseen huolimatta siitä, että se saattaa aiheuttaa joko vaikeuksia opintojen etenemisessä tai opintojen keskeytymisen. (Ryba, Ronkainen & Selänne 2015, 48.) On kuitenkin perusteltua, että eri toimijat pyrkivät edistämään urheilijoiden kaksoisurien toteuttamista. Aquilina (2013) on tutkinut urheilijoiden urheilu-uran ja opintojen suhdetta.

Tutkimushaastatteluissa lähes kaikki haastatteluun osallistuneista opiskelijaurheilijoista mainitsivat, että heillä on halu menestyä urheilun lisäksi myös opinnoissa. (Aquilina 2013, 383.) Jos ajatellaan urheilua yksilön oikeutena, jolloin yksilöllä on oikeus panostaa pelkästään urheilu-uraan ja suorittaa opinnot uran jälkeen, myös opintoja voidaan tarkastella yksilön oikeuksien näkökulmasta. Urheilijoilla tulee myös olla oikeus suorittaa opintojaan (Aquilina &

Henry 2010, 41). Tärkeää on, että urheilija ei joutuisi tekemään valintaa urheilun ja opintojen välillä. Kaksoisuran suorittaminen voidaan nähdä poliittisena kysymyksenä, jota voidaan yrittää ratkaista eri tavoin.

2.1.1 Kaksoisurasuuntaukset Euroopan tasolla

Eri maat Euroopan unionissa pyrkivät ratkaisemaan ja edistämään urheilijoiden kaksoisuraa eri tavoin. EU:n tasolla voidaan nähdä neljä erilaista lähestymistapaa. Ensimmäinen lähestymistapa pyrkii lainsäädännöllä mahdollistamaan urheilijoiden opinnot. Korkeakouluihin keskittyvällä lainsäädännöllä määritellään, että korkeakoulun on tarjottava urheilijalle mahdollisuus opintoihin. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi pääsyä opiskelijaksi ilman pääsykokeita, opintopisteitä urheilusuorituksista, erilaisia stipendejä ja joustavia opintopolkuja.

Ajatuksena kuitenkin se, että korkeakouluissa on lainsäädännön mukaan tehtävä tietyt toimenpiteet urheilijoiden kaksoisuran edistämiseksi. Tällaista lähestymistapaa noudatetaan esimerkiksi Ranskassa ja Espanjassa. (Henry 2013, 359.)

Toinen lähestymistapa eroaa ensimmäisestä lainsäädännön kohdalla. Siinä missä ensimmäisessä lainsäädännössä vaaditaan tietyt toimenpiteet, toinen lähestymistapa ei edellytä korkeakouluilta erityisjärjestelyjä urheilijoille, vaikkakin se pyrkii tukemaan oppilaitoksia niiden toteuttamiseen. Erilaisin sopimuksin ja säädöksin pyritään toteuttamaan, että urheilija pystyisi suorittamaan opintoja jo urheilu-uran aikana. Valtio siis antaa valtuudet oppilaitoksille tehdä toimenpiteitä ja muokkaamaan ympäristöä urheilijalle sopivaksi. Valtion roolina on esimerkiksi jakaa rahallista tukea myönnettäväksi urheilijoille ja kaksoisuraa edistävään työhön. Korkeakoulut voivat tarjota urheilijoille erilaisia palveluita, joilla edistää urheilun ja opintojen yhdistämistä, joustavia opintomahdollisuuksia tai urheilijoille suunnattuja opintopolkuja. EU:ssa esimerkiksi Suomi, Tanska ja Ruotsi toimivat tämän lähestymistavan pohjalta. (Henry 2013, 360.)

Kolmannessa lähestymistavassa valtion rooli on huomattavasti pienempi verrattuna kahteen edelliseen. Keskeisessä asemassa oppilaitosten ja urheilijoiden välisissä suhteissa ovat erilaiset urheiluinstituutiot, jotka ajavat urheilijoiden etua kaksoisuraan liittyvissä kysymyksissä.

Kolmansien osapuolien keskeinen asema ei kuitenkaan poissulje valtion roolia, vaan myös valtiolla voi olla rooli esimerkiksi rahallisen tuen myöntäjänä. Suurimmassa roolissa erilaisissa neuvotteluissa ovat kuitenkin esimerkiksi erilaiset lajiliitot, urheiluorganisaatiot tai valmentajat. Kaksoisuraa edistävät toimet ovat pitkälti samankaltaisia kuin kahdessa edellisessä lähestymistavassa: rahallista tukea, joustavuutta opinnoissa ja erilaisia palveluita kaksoisuraa helpottamaan. Kolmatta lähestymistapaa edustaa esimerkiksi Iso-Britannia ja Kreikka. (Emt., 361–362.)

Neljäs lähestymistapa eroaa muista huomattavasti, koska suurin vastuu toiminnassa on urheilijalla itsellään. Valtion rooli on suhteellisen pieni. Huomioitavaa on, että vaikka valtio ei ole asettanut säädöksiä tai muodollisia rakenteita oppilaitoksille, ei kaksoisuran toteuttaminen ole silti mahdotonta. Suurin vastuu on kuitenkin urheilijalla itsellään, eli hänen on itse pyrittävä sopimaan esimerkiksi joustavuudesta opinnoissa oppilaitoksen kanssa. Oppilaitosten kohdalla on oma päätösvalta, kuinka he urheilun ja opintojen yhdistämistä tukevat. Esimerkiksi Italia edustaa tätä lähestymistapaa. (Emt., 363–364.) Vaikka urheilija pystyisi sopimaan oppilaitosten kanssa kaksoisuran suorittamisesta, olisi tärkeää, että valtio tukisi, kannustaisi ja mahdollistaisi urheilun ja opintojen yhtäaikaista suorittamista. Yksilön omat resurssit ja vaikuttamismahdollisuudet voivat olla rajalliset neuvotteluissa oppilaitosten kanssa.

2.1.2 Wyllemanin holistinen näkemys urheilu-urasta

Urheilu-uraan liittyvässä tutkimuksessa 1970-luvulta lähtien urheilu-uraa on alettu käsitellä erilaisten vaiheiden näkökulmasta. Aikaisemmin, kun urheilu-uran käsittelyssä keskityttiin suurimmalta osin uran päätökseen, nykyään kiinnostus on laajentunut urheilu-uraan eräänlaisena elämänkaarena tai kokonaisuutena. Urheilu-uraa hahmotetaan myös suhteessa elämän muille osa-alueille, joilla saattaa olla vaikutuksia myös urheiluun. Teorian rinnalle on myös pyritty tuomaan konkreettisia käytäntöjä, jonka avulla urasiirtymää urheilu-uralta siviiliuralle voidaan sujuvoittaa. Konkreettisilla toimilla pyritään myös urheilijan tukemiseen urheilu-uran eri vaiheilla, koska myös urheilu-uran aikana on havaittavissa eri vaiheita, jolloin eri asiat painottuvat. Voidaan siis sanoa, että urheilu-uraan keskittyvässä tutkimuksessa on pyritty näkemään urheilu-ura suhteessa laajempaan elämänkaareen, jotka ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa. Tärkeä huomio on, että nimenomaan uran päätökseen tai uranjälkeiseen toimintaan keskittyvästä mielenkiinnosta on siirrytty urheilu-uran aikana tapahtuviin toimenpiteisiin tai interventioihin kohdistuvaan tutkimukseen. (Wylleman, Alfermann & Lavallee 2004, 8–15.) Nähdäkseni juuri tähän kaksoisuratutkimuksella pyritään, eli löytämään tutkimustietoa jo urheilu-uran aikana tapahtuvaan opiskeluun, jotta opiskelu olisi sujuvampaa. Tutkimustietoon pohjautuen voidaan löytää konkreettisia toimenpiteitä tai käytäntöjä, jolla pystyttäisiin ennaltaehkäisemään mahdollisia ongelmia uran päätökseen liittyen.

Wylleman kollegoineen on kehittänyt mallin, jonka mukaan urheilijan uralla voidaan nähdä eri ulottuvuuksia, jotka ovat yhteydessä urakehitykseen ja urheilu-uran eri vaiheisiin. Näitä ulottuvuuksia ovat urheilullinen, psykologinen, psykososiaalinen, akateeminen tai ammatillinen ja taloudellinen ulottuvuus. (Ks. esim. Wylleman & Reints 2010, 89; Pink, Lonie

& Saunders 2018, 161.) Mallin mukaan nämä eri ulottuvuudet ovat vuorovaikutuksessa urheilijan urheilu-uraan. Eri ulottuvuudet ovat myös jatkuvan muutoksen kohteena, joka aiheuttaa sen, että urheilija sopeuttaa omaa urheilu-uraansa näiden muutosten pohjalta. Eri ulottuvuuksista on löydettävissä erilaisia vaiheita tai painotuksia. Näitä voidaan pohtia suhteessa urheilu-uran meneillään olevaan vaiheeseen.

Urheilu-uran voidaan katsoa joissakin tilanteissa alkavan jo 10 ikävuoden jälkeen. Tällöin lapsi tai nuori aloittaa ensimmäistä kertaa urheilun tavoitteellisen harrastamisen. Urheilu-ura saattaa usein kestää 35–40-vuotiaaksi saakka. Alun ja lopun väliin mahtuu useita eri vaiheita sekä

urheilu-uralla että siviiliuralla. Kaksoisura-käsitteen kannalta olennaista on, mitä opintojen aikana tapahtuu urheilu-uralla. Jos pohditaan mallia Suomen kontekstissa, peruskoulua käydään 15–16 ikävuoteen saakka, jonka jälkeen yleensä siirrytään toisen asteen opintoihin. Alle 20- vuotiaana urheilija ei yleensä ole vielä korkeimmalla mahdollisella tasollaan, vaan urheilu- uralla eletään silloin kehittymisen vaihetta, jolloin kovalla harjoittelulla suunnataan oman maksimipotentiaalin saavuttamiseen. Ikävuodet 20–30 ovat yleensä vuosia, jolloin urheilija on parhaimmillaan ja urheilee oman uransa huippuvaihetta korkeimmalla tasollaan. 30 ikävuodesta eteenpäin urheilija pystyy vielä usein säilyttämään tasonsa ja urheilemaan korkeimmalla mahdollisella tasolla, mutta kehitystä ei välttämättä enää tapahdu. Jossain vaiheessa 30-vuotiaasta eteenpäin, urheilija yleensä lopettaa uransa. Opintojen näkökulmasta ikävuodet 20–30 ovat usein korkeakouluopintojen aikaa ja siitä eteenpäin saatetaan jo siirtyä työelämään. (Ryba ym. 2016, 90.) On kuitenkin syytä muistaa, että eri urheilu-uran vaiheet voivat vaihdella suuresti eri lajien keskuudessa. Kaikilla kehittyminen ei myöskään mene mainittua rataa. Tämä on kuitenkin tärkeä kysymys kaksoisura-asioiden näkökulmasta. Usein urheilu-uran huippuvuodet ja korkein mahdollinen taso ajoittuvat juuri samaan kuin korkeakouluopiskelu. Miten nämä kaksi voidaan siis yhdistää molempia tukevalla tavalla?

Koska malli käsittelee urheilijan elämänkaarta urheilun aloittamisesta sen lopettamiseen, tähän väliin mahtuu myös paljon muuta kuin pelkästään urheilu ja opinnot. Pelkästään yksilötasolla urheilija kokee aikuistumisen iän karttuessa. Eri ikävaiheissa painottuvat myös erilaiset ihmissuhteet sekä urheilussa että urheilun ulkopuolella. Yksilön kasvun on siis oltava kokonaisvaltaista ja eri elämänvaiheet ja elämän osa-alueet on kyettävä yhteen sovittamaan toisiinsa. (Pink ym. 2018, 161.) Kun katsotaan urheilijan elämänkaarta mallin mukaan, nimenomaan kokonaisvaltainen kasvu ja kehittyminen ovat tärkeitä. Koska eri osa-alueet voivat vaikuttaa toisiinsa, urheilijan potentiaalin maksimoiminen vaatii harmoniaa osa-alueiden välillä.

2.2 Urheilun ja opintojen yhdistäminen

Kaksoisuran suorittaminen voidaan nähdä erityisen tärkeänä siitä syystä, että tutkimusten mukaan ne urheilijat, jotka ovat opiskelleet jo urheilu-uran aikana, kokevat siirtymävaiheen urheilusta työelämään helpompana ja sujuvampana. Kaksoisuran suorittamista tulisi tarkastella laajemmassa kuvassa kuin pelkästään urheilu-uran näkökulmasta. (Ryba, Stambulova, Selänne, Aunola & Nurmi 2017, 131–132.) Tästä syystä erilaisten kaksoisuramahdollisuuksien

kehittäminen on tärkeää. Ei pelkästään siksi, että urheilijoilla olisi mahdollisuus opiskeluun vaan myös siksi, että useilla urheilijoilla on halua ja motivaatiota aloittaa valmistautuminen tulevalle siviiliuralle jo ennen urheilu-uran päätöstä.

Kuinka urheilu ja opiskelu voitaisiin yhdistää parhaalla mahdollisella, toisiaan tukevalla tavalla? Onko niiden yhdistäminen ylipäätään mahdollista? Osa tutkimuksista puhuu kaksoisuran suorittamisen puolesta, osa vastaan. Osa tutkimuksista tuo ilmi, että urheilun ja opintojen yhdistäminen on täysin mahdollista ja ne täydentävät toisiaan, jos riittävää tukea on saatavilla. Toisaalta tutkimuksissa on myös nähty, että urheilun ja opintojen yhdistäminen on erittäin vaikeaa. Urheilijan ura vaatii sitoutumista ja omistautumista harjoitteluun ja kilpailemiseen. Tähän voidaan lisätä myös erilaiset palautumisjaksot ja matkustaminen.

Opiskelijana on taas kyettävä sitoutumaan opintojen suorittamiseen, kurssien aikatauluihin ja mahdolliseen pakolliseen läsnäoloon luennoilla tai harjoituksissa. (Ryba ym. 2016, 92.) On siis selvää, että kaksoisuran suorittaminen vaatii yksilöltä sekä fyysisiä että psyykkisiä resursseja.

Tärkeää on kuitenkin se, että vaikka kaksoisuran suorittaminen nähdään osassa tutkimuksissa erittäin haastavana, mahdottomana sitä ei pidetä. Yksilön oma rooli on kuitenkin erittäin suuri ja urheilijalle on luotava kehykset, joissa hän pystyy toteuttamaan itseään sekä urheilijana että opiskelijana parhaalla mahdollisella tavalla.

Urheilun ja opintojen yhdistämistä tulee – jälleen kerran – tarkastella kokonaisuutena. Näiden eri osa-alueiden yhdistäminen on jatkuvaa urheilijan yksilöllisten resurssien eli vahvuuksien, ulkoisten resurssien eli mahdollisuuksien, yksilöllistä hyvinvointia vaikeuttavien tekijöiden eli heikkouksien sekä ulkoisten uhkien kamppailua. Yksilölliset resurssit ovat luontaisia urheilijalle. Näitä ovat esimerkiksi urheilijan kehittämät taidot urheilun ja opiskelun yhdistämiseen. Mahdollisuuksiin voidaan lukea urheilijan sosiaaliset resurssit eli sosiaalinen tuki, jota urheilija saa esimerkiksi perheeltään, ystäviltään tai esimerkiksi valmennukselta.

Mahdollisuuksiin voidaan katsoa kuuluvaksi myös erilaiset politiikat, joiden tavoitteena on edistää urheilijan kaksoisuran suorittamista. Nämä mahdollisuudet voivat vaihdella sekä yksilön näkökulmasta että kontekstin tai ympäristön näkökulmasta. Eri maissa valmiudet urheilun ja opintojen yhdistämiseen voivat vaihdella. Uhkia kaksoisuran suorittamiselle muodostavat esimerkiksi taloudelliset haasteet. Myös valtion harjoittama politiikka voi vaikeuttaa kaksoisuran suorittamista. Yksilölliset heikkoudet ovat yksilön kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin usein negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä. Näitä voivat olla esimerkiksi fyysiset loukkaantumiset tai motivaation puute. (López de Subijana ym. 2015, 59.) Näiden asioiden

voidaan nähdä olevan yhteyksissä siihen, pystyykö yksilö yhdistämään urheilun ja opinnot.

Erilaiset tilannetekijät tuovat myös omat haasteensa.

Onnistuneen kaksoisuran suorittaminen tuo yksilölle paljon positiivista pääomaa. Tällaisia ovat muun muassa tasapainoinen elämäntapa, vähäinen stressi, erilaiset identiteetit, itsesäätelyn parantuminen, sosiaaliset suhteet, huolellinen urasuunnittelu ja paremmat mahdollisuudet tulevaisuuden työelämään. Tilannetekijöillä on suuri rooli siinä, pystyykö urheilija saavuttamaan kaksoisuran avulla positiivista pääomaa. Taloudelliset tekijät voivat vaikeuttaa suuresti urheilun ja opintojen yhdistämistä. Samoin, jos oppilaitosten tai urheilun puolelta ei löydy vaadittavaa joustoa, kaksoisura voi vaikeutua. Jos urheilua ja opintoja ei pystytä yhdistämään sujuvasti, voi yksilölle aiheutua erilaisia ongelmia. Näitä voivat olla esimerkiksi liian suuri kuormittavuus, loppuun palaminen tai joko urheilun tai opintojen keskeytyminen.

(Stambulova ym. 2015, 5–6.) Erilaisten identiteettien merkitystä on syytä korostaa positiivisena voimavarana. Esimerkiksi uraa päättäessä on erityisen tärkeää, jos oma identiteetti ei perustu pelkästään urheilulle. Jos yksilö on määritellyt itsensä pitkään pelkästään urheilun kautta ja nähnyt itsensä pelkästään urheilijana, seurauksena voi olla identiteettikriisi, kun urheilijaidentiteetti ei enää välttämättä ole todenmukainen.

Erityisesti lajeissa, joissa urheilija voi saavuttaa ammattilaisuuden, urheilijaidentiteetti nähdään voimakkaampana. Usein kaksoisuraa suorittaville urheilijoille urheilijaidentiteetti on voimakkaampi, varsinkin jos he tienaavat elantonsa urheilusta. Usein urheilu nähdään pääasiallisena tavoitteena. Toisaalta opintoja pidetään kuitenkin myös tärkeänä, jos urheilu- uralla ei saavuteta ammattilaisuutta tai urheilu-ura päättyy esimerkiksi äkillisesti. (Emt., 10.) Tämän tutkimuksen kontekstissa on mielenkiintoista pohtia, kuinka suomalaiset jalkapalloilijat arvottavat opiskelun ja urheilun suhteessa toisiinsa. Koska Suomessa jalkapalloa on mahdollista pelata ammattilaisena, voisi siis pohtia urheilijaidentiteetin näkyvän voimakkaampana ja urheilun tulevan ensisijaisena. On kuitenkin syytä muistaa, että yksilöillä on omat tapansa oman identiteettinsä rakentamiseen.

2.2.1 Priorisoinnin ja aikataulujen merkitys

Urheilu-uran ja opintojen arvottamiseen tai priorisointiin vaikuttaa olennaisesti urheilu-uran tila. Jos uralla ollaan tilanteessa, joka vaatii omistautumista pelkästään urheilulle, muut elämän osa-alueet sopeutetaan usein urheilun ehdoille. Tämänkaltaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi

suuret kilpailut, esimerkiksi olympialaiset, tai muutto toiselle paikkakunnalle urheilun vuoksi.

Toisaalta priorisointia on mahdollista tehdä esimerkiksi oman kilpailu- tai harjoituskalenterin mukaan. Silloin, kun urheilu-ura antaa vapauksia, voidaan sitoutua esimerkiksi kovempitahtiseen opiskeluun. (Ryan 2015, 94.) Samantasoinen priorisointi nähdään hyvin vaikeana. Tasapainoisella kaksoisuran suorittamisella ei tarkoiteta yhdenmukaista priorisointia sekä urheilun että opintojen välillä, vaan pikemminkin hyvää suunnittelua ja oman aikataulun rakentamista siten, että priorisointi vaihtelee kausittain. (Stambulova ym. 2015, 10.) Suomalaisessa jalkapallossa ja tämän tutkielman haastatteluissa oli nähtävissä eräänlaista tasapainottelua ammattilaisurheilun ja opintojen välillä. Opintojen suorittaminen oli eräällä tavalla kausittaista.

Priorisointiin nähden avainasemassa on huolellinen aikataulutus ja suunnittelu. On helppo sanoa huolellisen suunnittelun olevan erityisen tärkeää kaksoisuran toteuttamisen kannalta.

Suunnittelussa tärkeänä nähdään ulkoinen apu ja sosiaalinen tuki. (Emt., 8.) Aikataulutuksessa ja suunnittelussa ulkoinen tuki on myös erittäin merkityksellistä. Uraohjauksen merkitystä kaksoisuran suorittamisessa voidaan korostaa. Aikaisemmin käsitellyn Wyllemanin ja kollegoidensa kehittämän holistisen mallin näkökulmasta, urheilija kohtaa urheilu-uransa aikana erilaisia haasteita ja esteitä joko urheilu-urallaan tai siviiliurallaan. Kokonaisvaltaisen näkökulman mukaan pienetkin ongelmat ja haasteet opintojen puolella voivat vaikuttaa urheiluun. Sama voidaan nähdä myös päinvastoin. Uraohjauksen tarkoituksena ei ole niinkään ongelmien kokonaisvaltainen poistaminen, koska se ei käytännön tasolla ole aina mahdollista.

Tavoitteena on enemmänkin valmistautua kohtaamaan kaksoisuran aikana tulevat haasteet ja oppia käsittelemään ja ratkaisemaan ne erilaisin keinoin. Huolellisen suunnittelulla erilaisiin haasteisiin voidaan valmistautua jo etukäteen. Uraohjauksella voidaan vahvistaa urheilijan kykyä suunnitteluun aikataulutukseen ja itsensä johtamiseen. (López de Subijana ym. 2015, 62.) Nähdäkseni sillä ei ole väliä, mikä toimija urheilijan uraohjausta toteuttaa, jos pääasiallisena tavoitteena on urheilijan hyväksi työskenteleminen. Urheilijan näkökulmasta on myös hyvä muistaa, että uraohjauksen ja siviiliuran käsitteleminen ja pohtiminen eivät tarkoita konkreettista ja välitöntä siirtymistä urheilu-uralta pois. Kaksoisuran suorittaminen ja huolellinen valmistautuminen tulevaisuuteen edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia ja vähentää stressiä (emt., 62).

Urheilun ja opintojen yhdistämisessä rutiinia on pidetty tärkeänä. Yleensä kaksoisuran suorittaminen tulee sujuvammaksi, kun saa kokemusta opintojen ja urheilun yhdistämisestä.

Alku nähdään usein haastavana. (Pink ym. 2018, 166.) Tähän liittyen uraohjaus ja mentorointi voidaan nähdä erittäin tärkeänä. Kun urheilija aloittaa opinnot, vertaistuen avulla voi kuulla kokemuksia, miten muut samanlaisessa tilanteessa olleet ovat pystyneet kaksoisuran suorittamiseen. Urheilija voi saada konkreettisia vinkkejä, kuinka esimerkiksi aikatauluttaa opintojen suorittamista. Yksi suuri haaste urheilijoilla voi olla rajallinen tieto erilaisista opintomahdollisuuksista tai joustavuudesta eri oppilaitoksilla (López de Subijana ym. 2015, 61). Mentoroinnilla ja uraohjauksella pyritään antamaan tietoa urheilijoille erilaisista vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista opintoihin liittyen. Kuten aiemmin jo kirjoitin, uraohjauksella ei välttämättä voida poistaa kaikkia mahdollisia ongelmia tai haasteita kaksoisuraan liittyen. Tässä tilanteessa haasteet voivat tarkoittaa erilaisia vaatimuksia sekä oppilaitosten että urheilun puolelta. Uraohjauksella pyritään valmistamaan urheilijaa kohtaamaan nämä haasteet ja selviytymään niistä ilman, että joko urheilu tai opinnot kärsivät.

Tutkimusten mukaan urheilijat painottavat kaksisuuntaista suhdetta kaksoisuran suorittamisessa. Esimerkiksi joukkueurheilussa seuralla nähdään myös pieni rooli. Seuralta saatetaan odottaa pientä joustavuutta esimerkiksi harjoituksista poissaoloon opintojen vuoksi.

Pääsääntöisesti kuitenkin seuralta toivotaan säännöllisiä aikatauluja, jolloin myös opinnot on helpompaa sopeuttaa urheilun tahtiin. Urheilijat kuitenkin kokevat, että myös heillä on suuri velvollisuus seuraa kohtaan. Heidän on myös kyettävä tasapainottamaan urheilu ja opinnot, jotta sitoutuminen seuratoimintaan ja vaatimuksiin on riittävällä tasolla. Tässä oma aktiivisuus on suuressa roolissa. (Pink ym. 2018, 164–166.) Oman aktiivisuuden ja seuran roolia tarkastellessa on syytä pohtia yksilön identiteettiä ja kuinka hän itsensä näkee urheilun ja opintojen rinnakkaisessa maailmassa. Jalkapallon kontekstissa sarjatasolla on varmasti merkitystä. Mikäli pelaaja kokee itsensä ensisijaisesti opiskelijaksi, joka pelaa opintojen ohella, yksilö saattaa odottaa seuralta joustavuutta ja hyväksyntää opintojen asettamisesta etusijalle.

Varsinkin, jos jalkapallosta ei tienaa elantoa, se saatetaan usein nähdä toissijaisena opintojen tai muun työn ollessa ensimmäisenä prioriteettina. Asiaa voidaan myös pohtia päinvastoin.

Mikäli jalkapalloilija tienaa päivittäisen elantonsa pelkästään jalkapallosta, voi hän itsestäänselvyytenä ajatella, että opinnot sopeutetaan jalkapallon rinnalle ja opinnoista täytyy olla valmiina joustamaan. Työhön liittyvät velvollisuudet ansioiden eteen tulevat aina ensimmäisenä ja aikataulut rakennetaan harjoittelun ja ottelujen ehdoilla.

2.2.2 Haasteet kaksoisuran toteuttamisessa

Kaksisuuntaiseen suhteeseen liittyy olennaisesti se, millainen ilmapiiri urheilussa on kaksoisura-asioita kohtaan. Jos lajin sisällä suhtaudutaan kriittisesti opintoihin eikä niihin kannusteta, on todennäköistä, että urheilija keskittyy pelkästään urheilu-uraansa. Myös urheilu- uran puolella tukiverkoston on ymmärrettävä ajatus holistisesta urakäsityksestä. Urheilijaa ei tule käsitellä pelkästään urheilijana, vaan hänet tulee nähdä kokonaisvaltaisena ihmisenä, jolla on myös oikeus toiseen uraan urheilu-uran aikana tai sen jälkeen. Ryanin (2015) tutkimuksessa urheilijat ovat haastatteluissa maininneet, että usein kiinnostus ja urheilijasta välittäminen päättyy heti, kun urheilijaa ei enää tarvita tai urheilija lopettaa uransa. (Ryan 2015, 95.) On ymmärrettävää, että valmentajat, managerit tai agentit ovat ensisijaisesti kiinnostuneita urheilusuorituksesta, koska usein se voi olla urheilijalle ensisijainen prioriteetti. Tausta- ajatuksena on kuitenkin tärkeää nähdä, että urheilu-ura on kuitenkin suhteellisen lyhyt, eikä se kestä ikuisesti. Jos urheilija lopettaa esimerkiksi 40-vuotiaana, on hänellä edessään kuitenkin useita vuosia työelämän haasteissa, jotka voivat olla yhtä merkityksellisiä ja tärkeitä kuin aiempi urheilu-ura. Kuten aikaisemmin toin jo ilmi, urheilijat pääsääntöisesti haluavat menestyä myös työelämässä (Aquilina 2013, 383). Eräänlainen voitontahto siirtyy myös työelämän puolelle.

Aikataulutus on yksi suurimmista haasteista, joita urheilija kohtaa kaksoisuraa suorittaessaan.

Harjoitusmäärien ja kilpailu- tai ottelutapahtumien määrän ollessa suuret, päällekkäisyyksiltä ei voida välttyä. Näin ollen yksi tärkeimmistä taidoista kaksoisuraa suorittavalla urheilijalla on aikataulutus ja priorisointi. Tähän liittyen myös saatavilla olevan tiedon hyödyntäminen on avainasemassa. On tärkeää, että urheilija tietää erilaiset opintopolut ja -mahdollisuudet, joissa on tarjolla joustavuutta ja joita on mahdollista suorittaa urheilun ehdoilla. (López de Subijana ym. 2015, 61) Joukkueurheilun puolella myös seuran on mahdollista joustaa päällekkäisissä aikatauluissa. Seura voi antaa luvan olla esimerkiksi poissa harjoituksista. Etenkin lajeissa tai sarjatasoilla, joissa ammattilaisuus ei ole mahdollista, seura voi olla hyvin joustava. Urheilijan on kuitenkin muistettava myös vastuunsa ja velvollisuutensa seuraa kohtaan. (Pink ym. 2018, 166.) Usein asioista sopimalla ja neuvottelemalla voidaan päästä molempia hyödyttävään lopputulokseen.

Aikataulutukseen oman haasteensa voi tuoda urheilun epäsäännöllinen rytmi.

Harjoitusaikataulut voivat vaihdella jopa viikoittain ja kilpailu- tai otteluohjelmat eivät ole

välttämättä tiedossa tarpeeksi aikaisin. Tästä syystä urheilijalla voi olla vaikeuksia tehdä suunnitelmia pidemmällä aikaikkunalla, koska tarvittavaa tietoa ei ole. Jatkuva aikataulujen suunnittelu ja selvittely ovat sekä fyysisesti että psyykkisesti kuormittavaa. (Pink ym. 2018, 167.) Toisaalta myös opintojen puolella tilanteet ja opintojen määrä voivat vaihdella.

Opinnoissa kuitenkin lukujärjestys ja kurssien aikataulut tulevat usein hyvissä ajoin vuodeksi eteenpäin, jolloin urheilijan on helpompi hahmotella omia aikataulujaan. Kuten jo aiemmin kirjoitin, urheilijalle säännöllinen rytmi on eduksi kaksoisuraa suorittaessa. Mitä tarkemmin urheilija pystyisi suunnittelemaan omaa ohjelmaansa sekä urheilussa että opinnoissa, sitä sujuvammaksi näiden kahden osa-alueen yhdistäminen todennäköisesti tulisi. Jos suunnittelulla päästäisiin tilanteeseen, jossa päällekkäisyyksiä on vähän ja molemmille on varattu oma aikansa, on pitkälti pelkästään yksilöstä kiinni, pystyykö hän motivoitumaan ja ylläpitämään rytmiään kaksoisuran kannalta.

Kaksoisuran suorittaminen voi myös olla niin fyysisesti kuormittavaa, että se voi haitata urheilua. Päinvastoin voidaan myös ajatella urheilun olevan niin raskasta, että se tuo omat haasteensa opinnoille tai töille. Fyysinen työ tai työskentely haastavissa olosuhteissa voi aiheuttaa väsymystä, joka haittaa urheilu-uraa. (Emt., 167.) Väsymystä käsitellessä on myös syytä muistaa, että se voi aiheuttaa loukkaantumisriskin urheilijalle, mikäli palautuminen ei ole riittävää. Urheilua ja opintoja ajatellessa fyysinen väsymys ei ole ainoa näkökulma, vaan myös psyykkinen väsymys ja kuormitus on otettava huomioon. Jos aikaa levolle ei ole, pitkään jatkuva stressi voi aiheuttaa ongelmia. Stressi voi aiheuttaa motivaatio-ongelmia joko urheiluun tai opintoihin, jolloin seurauksena voi olla toisen keskeyttäminen. Pitkäkestoinen stressi voi myös aiheuttaa burnoutin.

Taloudelliset haasteet voivat olla myös yksi kaksoisuran suorittamista rajoittava tekijä. Tällä tarkoitetaan nimenomaan urheilun ja opintojen yhdistämistä. Eräänlaisilla stipendeillä tai apurahoilla voidaan pyrkiä tukemaan urheilijan opintoja ja niiden etenemistä, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta tällaiseen. (López de Subijana ym. 2015, 61) Opiskeluympäristö voi myös vaihdella eri maissa. Suomessa opiskelu on pääasiassa ilmaista, joten taloudellisia haasteita on tarkasteltava urheilun näkökulmasta. Jos urheilusta ei saa palkkaa, taloudelliset haasteet voivat olla suuret. Opintoihin saa tukea Suomessa, mutta urheilijoille ongelmana voi olla, jos opintojen eteneminen ei ole tukeen vaadittavalla tasolla. Koska urheilu ja opinnot vievät jo itsessään paljon aikaa, voi olla haastavaa saada tai löytää rinnalle työtä, jonka pystyy sopeuttamaan sekä urheilun että opintojen kanssa.

Kaiken kaikkiaan kaksoisuraa käsitellessä on tärkeää huomata, että urheilijoilla on yksilölliset tarpeet ja heidän tilanteensa voivat vaihdella hyvin lyhyellä aikavälillä. Näin ollen, kaikista hyödyllisintä urheilijoille olisi yksilöllisesti suunnitellut opinto-ohjelmat. Urheilijan tavoitteet on myös otettava huomioon yksilön näkökulmaa painottaen. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita, että kollektiivisten, urheilijoille suunnattujen opinto-ohjelmien kehittämisestä tulisi luopua yksilöllisen näkökulman takia. (Ryan 2015, 96.) On erittäin tärkeää, että toiminnalle luodaan riittävät kehykset ja mahdollisuuksia joustavaan opiskeluun lisätään.

Kuitenkin yksilökeskeisen lähestymistavan tulee olla lähtökohtana sekä urheilijalla että kaksoisura-asioissa tukevalla, esimerkiksi uraohjaajalla. Urheilijan on helpompi motivoitua opiskelemaan alaa, joka oikeasti kiinnostaa. Opiskelu pelkän opiskelemisen vuoksi ei ole kestävin vaihtoehto.

2.3 Kaksoisuraan vaikuttavat tekijät Aquilinan tutkimuksessa

Dawn Aquilina on tutkinut (2013) huippu-urheilijoiden kaksoisuraa keskittyen niihin tekijöihin, jotka mahdollistavat kaksoisuran toteuttamisen, sekä kuinka huippu-urheilu ja opiskelu voidaan yhdistää parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkimus on haastattelututkimus, jossa käsitellään urheilijoiden kokemuksia kaksoisuran toteuttamisesta.

Tutkimushaastatteluissa on hyödynnetty narratiivista eli tarinallista lähestymistapaa, jossa urheilijat ovat kertoneet oman elämäntarinansa urheilun ja opintojen suhteen. Narratiivisen lähestymistavan vahvuudeksi voidaan katsoa se, että urheilija pääsee ääneen reflektoimaan omaa elämäänsä urheilun ja opintojen kontekstissa. Yhtä lailla urheilija pääsee pohtimaan, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kaksoisuran toteutumiseen, ja mitkä mahdollisesti rajoittaneet mahdollisuuksia. Tätä kautta myös tutkija pääsee käsiksi niihin päätöksenteon prosesseihin, jotka vaikuttavat siihen, suorittaako urheilija kaksoisuraa vai ei. Aquilina jaottelee tutkimuksessaan kahdeksan eri tekijää tai motivaattoria, jotka esiintyvät kaksoisuran toteuttamisen taustalla. (Aquilina 2013, 374–388.) Sisällön puolesta näkisin, että nämä kahdeksan eri tekijää voitaisiin jakaa kolmeen eri luokkaan, jotka ovat opiskelu urheilun vastapainona, opiskelu urheilusuoritusta tukevana ja opiskelu siviiliuran siirtymävaihetta helpottavana tekijänä.

2.3.1 Opiskelu urheilun vastapainona

Opiskelu voidaan nähdä selkeänä vastapainona urheilun tuomille paineille. Opinnot tuovat toisenlaista sisältöä elämälle urheilun rinnalle. Keskittyminen pelkästään urheiluun voi aiheuttaa urheilijalle paineita henkisesti, jolloin opintojen kuljettaminen urheilu-uran rinnalla voi tuoda perspektiiviä ja selkeän näkemyksen siitä, että elämää on myös urheilu-uran ulkopuolella. Tasapainon löytäminen urheilun ja opintojen välillä voi myös opettaa uudenlaisia taitoja aikataulujen yhteensovittamiseen ja erilaisten haasteiden kohtaamiseen. Kaksoisuraan liittyvien haasteiden ratkaiseminen voi taas tuoda paineensietokykyä ja itseluottamusta suurempien haasteiden kohtaamiseen urheilu-uralla. (Aquilina 2013, 387–388.) Opiskelu urheilun vastapainona näkyy myös yhtenä selkeänä argumenttina omassa haastatteluaineistossani.

Vaikka ammattiurheilijat omistautuvat lajilleen kokonaisvaltaisesti, Aquilinan haastatteluissa myös tuotiin selvästi esille, ettei urheilu ole koko elämä. Vaikka intohimo urheilua kohtaan voi olla hyvin suurta ja sitä harjoitetaan ammattimaisesti ja sille annetaan runsaasti aikaa, taustalla voi myös olla ajatus, ettei koko elämää omisteta pelkälle urheilulle. Yksilöllisiä kiinnostuksen kohteita urheilun ulkopuolella voi olla lukemattomia. Kaksoisuraa toteuttamalla voi myös saavuttaa erilaisia mahdollisuuksia, koska siviiliuran puolella sosiaaliset verkostot voivat olla täysin toiset verrattuna urheilumaailmaan. (Emt., 387–388.) Näitä verkostoja voidaan hyödyntää myöhemmin esimerkiksi siviilityötä hakiessa. On kaiken kaikkiaan tärkeää painottaa urheilijoiden perusoikeutta opiskeluun, koska urheilijoilla itsellään on usein halu ja kiinnostus opiskella. Olennainen huomio on myös urheilijoiden kohtaaminen ihmisinä pelkän urheilijan sijaan. Siirtymävaihe urheilu-uralta siviiliuralle voi olla sujuvampi, kun omaa identiteettiä ei ole rakennettu pelkästään sen perusteella, millainen urheilija on ollut.

Ajanhallintaan liittyen urheilijat näkivät myös, että opintojen keskeyttäminen urheilun ja treenaamisen vuoksi ei välttämättä hyödytä urheilu-uraa, vaikka aikaa harjoittelulle jäisi enemmän. Toisin sanoen harjoittelumäärien tai -kertojen lisäämisellä ei välttämättä ole minkäänlaista merkitystä urheilusuoritukseen ja urheilu-uraan tai vaikutus on hyvin pieni.

Päinvastoin, liiallisella harjoittelulla ja urheiluun keskittymisellä voi myös olla negatiivinen vaikutus paineiden keräämisestä tai stressaamisesta johtuen. (Emt., 387–388.) Optimaalisen tasapainon löytäminen voi olla haastavaa, mutta sen löytyessä opinnot ja urheilu tukevat

toisiaan. Tässä on kyse myös jo aiemmin mainitusta priorisoinnista, eli erilaiset tilanteet tunnistetaan ja omia resursseja kohdennetaan sen mukaan.

2.3.2 Opiskelu urheilusuoritusta tukevana toimintana

Toinen kokonaisuus, jonka voi nähdä yhtenä motivaattorina urheilijoiden opiskeluun, on opiskelun positiivinen vaikutus urheiluun ja urheilusuoritukseen. Tämä voi näkyä esimerkiksi paineensietokyvyn kehittymisenä, ajattelun kehittymisenä tai opiskeluista saatujen taitojen hyödyntämisenä urheilussa. (Aquilina 2013, 388–389.) Opiskelusta on siis hyötyä jo urheilu- uran aikana, ja se helpottaa urasiirtymässä urheilu-uraa päättäessä. Kokonaisvaltainen hyöty tästä näkökulmasta katsottuna on suuri.

Erittäin tärkeänä voidaan pitää opiskeluissa karttuvia taitoja, joista on hyötyä myös urheilussa.

Koska urheilu on myös kaikkea muuta kuin pelkkä fyysinen suoritus, psyykkisillä ominaisuuksilla ja niiden kehittämisellä on myös valtava merkitys. Systemaattinen opiskelu kehittää esimerkiksi oppimiskykyä, jota voidaan suhteuttaa helposti myös urheilun puolelle.

Yhtä lailla, sekä opiskelulle että urheilulle ominaista on sitoutuminen ja pitkäjänteinen työ.

Opiskelu kehittää myös ajattelua ja kokonaisuuksien hahmottamista, joka myös voi auttaa urheilu-uralla etenemisessä. (Emt., 386.) Nämä opiskelusta saatavat taidot on helppo suhteuttaa jalkapallon kontekstiin. Oppimiskykyä vaaditaan erilaisten taktiikoiden omaksumiseen.

Jalkapallossa huipulle nouseminen vaatii systemaattista ja pitkäjänteistä työtä, motivoitumista päivittäiseen harjoitteluun ja toistoihin. Ajattelun kehittäminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen taas auttaa sekä kentällä että kentän ulkopuolella. Halu kehittää itseään päivittäisen tekemisen kautta on oltava vahvana ja tätä opiskelu tukee. Kokonaisuuksien hahmottamisen taas ei pelkästään tarvitse keskittyä urheilusuoritukseen, vaan myös oman itsen tarkasteluun ympäröivässä maailmassa. Tällä tarkoitan nimenomaan asioiden näkemistä perspektiivin kautta, eli jalkapallon ulkopuolellakin on elämää ja muita mahdollisuuksia kehittää itseään.

Joissakin tilanteissa urheilija on myös huomannut, että saavutettavat tulokset ovat yksinkertaisesti parempia silloin, kun opiskelut ovat urheilu-uran rinnalla. Yhtä ainoaa syytä tällaiseen tilanteeseen ei välttämättä ole, vaan useat eri tekijät voivat liittyä tähän. Opintojen aiheuttama paine ja sen sietäminen voi siirtyä myös urheilun puolelle. Yhtä lailla, optimaalinen tasapaino urheiluammattilaisuuden ja opintojen välillä voi muodostua siten, että toisessa yksilö

pääsee toteuttamaan fyysistä puoltaan ja toisessa kognitiivisia taitojaan. Taustalla voi myös olla jo aiemmin mainittu vastapainon käsitys. Paineensietokyvyn kehittyminen ja harjoittaminen on myös yksi merkittävä osa opintojen ja urheilun yhdistämistä. Sekä urheilu että opiskelu vaativat suorittamista ja tenteissä tai kilpailuissa onnistumista, joten myös tästä näkökulmasta niiden voidaan nähdä tukevan toisiaan. (Aquilina 2013, 386–388.) Opinnot eivät siis vie aikaa pois urheilusta, vaan jopa päinvastoin. Osa nimenomaan hyötyy ja tarvitsee opiskelua urheilun rinnalle erilaisista syistä. On kuitenkin painotettava, että yksilön itse on löydettävä oma motivaationsa ja sopiva tasapaino urheilun ja opintojen välille. Samalla on myös syytä muistaa, että on ympäristöstä kiinni millaiseksi urheilija opintojen ja urheilun suhteen rakennettua.

2.3.3 Siirtymä siviiliuralle

Opiskelu tarjoaa myös eräänlaisen turvaverkon urheilu-uran rinnalle. Ura voi päättyä äkillisesti esimerkiksi loukkaantumiseen tai vastaavaan odottamattomaan käänteeseen. Tällaisissa tilanteissa opinnot tuovat turvallisuuden tunnetta, koska urheilu ei ole ainoa uravaihtoehto.

Elämänmuutos urheilu-uran äkillisesti päättyessä voi olla valtava. Yleensä urheilijat tiedostavat, että urheilu-uraan voi sisältyä odottamattomia käänteitä tai riskejä, joten opinnot ovat riskien hallintaa ja joissain tapauksissa opiskelulla voidaan myös varautua pahimpaan eli äkilliseen uran päätökseen. (Emt., 387–388.) Tämä riskien hallinta ja turvaverkkoajattelu tuo nimenomaan turvallisuuden tunnetta urheilijan arkeen. Urheilijat eivät välttämättä ajattele tai pelkää uran äkillistä päätöstä, koska se ei ole parasta oman psyykkisen hyvinvoinnin kannalta ja sillä on todennäköisesti huono vaikutus urheilusuoritukseen. Usein kuitenkin tiedostetaan se, että loukkaantumiset kuuluvat urheiluun ja todennäköisesti jokainen urheilija kohtaa loukkaantumisen jossakin kohtaa urallaan. Opintojen avulla voi kuitenkin jollakin tasolla häivyttää negatiiviset ajatukset uran äkillisestä päätöksestä ja tyhjän päälle tippumisesta, koska taustalla on tieto siitä, että omassa elämässä on myös muuta merkittävää meneillään.

Opiskelujen aloittaminen uran aikana voi myös helpottaa siirtymistä siviiliuralle. Tästä näkökulmasta katsottuna urheilijat saattavat pyrkiä maksimoimaan omat mahdollisuutensa työnhaussa jo heti uran päätyttyä. Koska pelkästään täysipäiväinen opiskelukin voi tutkinnosta riippuen viedä useamman vuoden, osa urheilijoista kokee sujuvammaksi urasiirtymäksi sen, että työelämään voi hakeutua heti urheilu-uran päättymisen jälkeen. (Emt., 387–389.) On myös selvää, että kaikilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta keskittyä pelkästään opintoihin uran jälkeen, koska elanto on tienattava. Erityisesti lajeissa, joissa tulot eivät ole kovin suuria,

säästöjä ei välttämättä ehdi kertyä urheilu-uran aikana. Tällöin ainoa vaihtoehto on siirtyä suoraan työelämään mahdollisimman pian urheilu-uran päätyttyä. Joka tapauksessa urheilu-ura loppuu jossain vaiheessa, jolloin uuden uran luominen on ajankohtaista.

Näkisin, että yksilön näkökulmasta on tärkeää valmistautua huolella uran päätökseen ja tehdä selvä suunnitelma siitä, mitä toiselta uralta odottaa. Tämä sujuvoittaa siirtymävaihetta siten, että urheilu-uraa lopettaessa aikaa ja resursseja ei tarvitse enää käyttää sen pohtimiseen, mitä työelämältä haluaa ja millaiseksi oman arjen haluaa muodostaa. Näiden pohdintojen sijasta voi keskittyä niihin toimiin, jotka mahdollistavat itselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen.

2.4 Jalkapallomaailma tutkimuksen kontekstina

Tähän mennessä olen käsitellyt kaksoisuraa pääasiassa urheilun näkökulmasta yleisesti lajista riippumatta. Koska tutkielma käsittelee nimenomaan jalkapalloilijoiden kokemuksia opintojen ja pelaamisen yhdistämisestä, on syytä myös käsitellä tarkemmin jalkapalloa lajiympäristönä.

Jalkapalloa pidetään usein maailman suosituimpana lajina ja sitä seurataan laajasti ympäri maailmaa. Kilpailu on erityisen kovaa ja ammattilaiseksi pääsee lopulta vain murto-osa jalkapalloilijoista.

Julkisuuskuva jalkapalloammattilaisuudesta on useasti hieman kauniimpi mitä todellisuudessa, koska mielikuva muodostuu usein korkeimman tason ja maailman parhaiden pelaajien mukaan.

Samalla on syytä kuitenkin huomata se, että vaikka eniten julkisuudessa näkyvät maailman tähtipelaajat keräävät suurimman huomion, he todellisuudessa edustavat vain murto-osaa jalkapallopelaajista. Näin ollen korkeat palkat eivät ole normi jalkapallossa. Kansainvälisen pelaajayhdistyksen FIFPRO:n raportti vuodelta 2016 keskittyy selvittämään jalkapalloilijoiden työympäristöä ja -oloja ympäri maailmaa. Sen tarkoituksena on tarjota kokonaisvaltainen raportti jalkapallomaailmasta työmarkkinoina pelaajan näkökulmasta. Raportti on tehty yhteistyössä Manchesterin yliopiston kanssa ja kyselytutkimukseen on vastannut jalkapalloilijoita ympäri maailmaa. Tutkimuksessa on keskitytty kuuteen eri osa-alueeseen:

henkilökohtaiset tiedot (ikä, kansalaisuus ja koulutus), sopimukset, oma asema työmarkkinoilla (jalkapallossa), väärinkäytökset ja kaltoinkohtelut, terveys ja hyvinvointi sekä ottelumanipulaatio. (FIFPRO 2016, 3, 32.) Tutkielmani kannalta olennaisinta dataa ovat henkilökohtaiset tiedot erityisesti koulutustaustasta, sopimuksien kestosta ja toimeentulosta.

FIFPRO:n tutkimuksessa maailmanlaajuinen jalkapallo jaetaan kolmeen eri kerrokseen.

Ensimmäiseen, korkeimpaan kerrokseen kuuluvat pääasiassa pelaajat maailman viidessä suurimmassa jalkapallosarjassa eli Englannin Valioliigassa, Saksan Bundesliigassa, Italian Serie A:ssa, Espanjan LaLigassa ja Ranskan Ligue 1:ssa. Yleisesti ottaen näissä maissa ja sarjoissa pelaajilla on vakaat sopimukset, hyvät työolot sekä hyvä toimeentulo. Toisen kerroksen muodostavat suurempi osa ammattilaisjalkapalloilijoista ympäri maailmaa. Heillä on myös pääsääntöisesti vakaat työolot ja säännöllinen, mutta huomattavasti pienempi toimeentulo verrattuna korkeimpaan kerrokseen. Tähän kerrokseen kuuluvat pelaajat pelaavat esimerkiksi Keski-Euroopassa, Pohjoismaissa, Yhdysvalloissa, Australiassa tai Etelä-Amerikan suurimmissa seuroissa. Myös korkeimman kerroksen maiden alemmilla sarjatasoilla pelaajat voivat asettua toiseen kerrokseen toimeentulon ja työolojen näkökulmasta. Kolmannen eli alimman kerroksen muodostavat suurin osa ammattilaisjalkapalloilijoista, jotka joutuvat kamppailemaan epävarmojen sopimustilanteiden ja alhaisen tulotason kanssa. Sopimukset ovat lyhyitä ja työttömyysjaksoja voi tulla eteen vuosittain seurojen vaihtuessa. Alimmalla kerroksella ongelmana voi usein olla myös kaltoinkohtelut ja sopimusrikkomukset seuran puolelta pelaajaa kohtaan. Tätä kerrosta edustavat pelaajat pelaavat esimerkiksi Itä-Euroopassa, Afrikassa tai joissakin osissa Etelä-Amerikkaa. (FIFPRO 2016, 2.) On toki muistettava, että alueellinen luokittelu on usein suuntaa antava, eikä sitä tule käsitellä mustavalkoisesti. Myös korkeinta tasoa alemmilla kerroksilla on pelaajia, jotka kykenevät elättämään itsensä ja joilla olosuhteet ammatin harjoittamiselle ovat vakaat ja hyvät.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, usein jalkapalloammattilaisuuden julkisuuskuva muotoutuu kaikista parhaiten tienaavien maailmantähtien kautta. Tähän ryhmään kuuluu kuitenkin vain huomattavan pieni osa jalkapalloilijoista. FIFPRO:n raportin mukaan toisella ja kolmannella kerroksella 45 prosenttia jalkapalloilijoista tienaa alle 1000 dollaria kuukaudessa ja 74 prosenttia tienaa alle 4000 dollaria kuukaudessa. Paikallisen maan elintaso on otettava tässä huomioon, sama palkkasumma voi näyttäytyä maasta riippuen hyvin erilaisena. Tulotasoon ja palkkoihin liittyen on myös otettava huomioon sopimusrikkomukset. Tutkimukseen osallistuneista 41 prosenttia kertoi, että palkka oli viivästynyt vähintään kerran edellisen kahden kauden aikana. Huolestuttavaa on, että myöhästyneet palkat painottuvat eniten maihin, jotka kuuluvat kolmanteen kerrokseen, joissa palkat ovat pieniä. Näissä maissa pelaajien sopimusehdot ja -yksityiskohdat voivat myös olla epäselviä. (Emt., 6–9.)

Jos tätä kerrosjaottelua pohtii Suomen näkökulmasta, voisi Suomen sijoittaa toisen ja kolmannen kerroksen välimaastoon tilanteen mukaan. Tulotaso jalkapalloilijoilla Suomessa on suhteellisen alhainen verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. Global Sports Salaries Survey (2018) tutkimuksen mukaan vuosittainen keskiarvopalkka Suomessa on hieman alle 20 000 euroa, kun taas esimerkiksi Norjassa lukema on noin 75 000 euroa, Ruotsissa noin 98 000 euroa ja Tanskassa noin 136 000 euroa. (Global Sports Salaries 2018, 20.) Vaikka Suomen voi sijoittaa FIFPRO:n raportin perusteella toisen ja kolmannen kerroksen välimaastoon, toimintakulttuuri Suomessa on kuitenkin pääasiassa avointa ja toiminta on systemaattista. Esimerkiksi pelaajasopimusten osalta käytössä ovat yhtenäiset sopimusehdot Palloliiton huippusarjoissa (Veikkausliiga, Ykkönen, Kakkonen, Kansallinen Liiga, Naisten Ykkönen). On kuitenkin selvää, että tulotaso jalkapalloilijoilla on alhainen Suomessa, joten kaksoisuraan panostaminen työn tai opintojen näkökulmasta on tarpeellista.

2.4.1 Opinnot jalkapalloilijan uralla

Aivan maailman huippupelaajia lukuun ottamatta, suurimmalle osalle jalkapalloilijoista on itsestään selvää, että ammattilaisuran jälkeen tulee toinen ura. Aivan korkeimmalla huipulla palkkataso on voinut olla sen verran suuri, että taloudellisten tekijöiden takia toista uraa ei tarvitse. (McGillivray, Fearn & McIntosh 2005, 108.) Pelkästään taloudellisten tekijöiden takia toiselle uralle ei kuitenkaan lähdetä, vaan usein taustalla on myös halu uuteen uraan ja mielenkiinnon ja merkitysten löytäminen myös muilta aloilta jalkapallouran jälkeen.

Jalkapallo on ammattimaistunut ja tulee ammattimaistumaan tulevaisuudessa, mikä tarkoittaa, että yhä nuoremmat jalkapalloilijat joutuvat tasapainottelemaan jalkapallon ja opiskelun välillä.

Ammattilaisuuden tavoittelu ja pelaajasopimukset yhä nuoremmilla vaikuttavat yhä enemmän nuorten jalkapalloilijoiden elämänkulkuun liittyvissä valinnoissa. Yhtä lailla, sekä jalkapallomarkkinoiden että työmarkkinoiden kilpailu kasvaa koko ajan, joten yksilön potentiaalin tavoittelu voi olla erittäin haastavaa pelkästään toisen, tai jopa molempien urahaaveiden osalta. Työmarkkinoilla ei välttämättä pärjää ilman koulutusta, mutta jalkapalloammattilaisuuttakaan ei välttämättä saavuta, jos ei keskity pelkästään urheiluun ja harjoitteluun. (Christensen & Sørensen 2009, 129–130.) Näin ollen tilanne muodostuu helposti sellaiseksi, jossa nuori jalkapalloilija joutuu tekemään valinnan joko urheilun tai opiskelun välillä, kun ihannetilanteessa nuori pystyisi panostamaan sekä urheiluun että opintoihin priorisoinnin vaihdellessa eri ajanjaksoina.