Oikeus elämään ja yksityisyyden suojaan

5.5 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä eutanasiaan liittyen

5.5.1 Oikeus elämään ja yksityisyyden suojaan

Koska ihmisoikeustuomioistuin on merkittävä toimija ihmisoikeussopimusten tulkinnassa, on luonnollista, että sen tulkintaperiaatteisiinkin voidaan kiinnittää huomiota. Nieminen kuvaa tuomioistuimen tulkintaperiaatetta erityisesti EIOS 8 artiklan suhteen dynaamiseksi, jolla tarkoitetaan tulkinnan sopeutumista alati muuttuvan yhteiskunnan vaatimuksiin.²⁰⁰ Ihmisoikeussopimuksen tulkinnasta tähän tapaan ikään kuin elävänä instrumenttina seuraa EIT:ssa niin sanottu evolutiivisen tulkinnan periaate, jossa tätä elävää instrumenttia käytetään niin, että muuttuvan yhteiskunnan vaatimukset huomioidaan ratkaisukäytännössä ilman, että tuomioistuimen linja eriytyy liiaksi aikaisemmasta ratkaisukäytännöstä. Uusi linja toki tarvitsee tukea jostain järkevästä kiinnekohdasta. ²⁰¹ Kiinnekohtana voidaan käyttää esimerkiksi Eurooppalaisten valtioiden muuttuneita asenteita ja moraalikäsityksiä. Hyvänä esimerkkinä voi olla vaikkapa suhtautumisen muuttuminen seksuaalivähemmistöjen asemaan liittyen.²⁰²

198 ETENE 105:00/2014, s.9

199 Holi 2004, s. 135

200 Nieminen 2015, s. 97

201 Hirvelä 2014, s. 379

202 Pellonpää 2018, s. 789

EIT on ottanut kantaa eutanasiaan erityisesti EIOS 2 ja 8 artiklan noudattamisen kautta. Mitkä ovat oikeus elämään – artiklan sekä oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen – artiklojen ulottuvuudet tilanteessa, jossa parantumattomasti sairas potilas kykenee ilmaisemaan vakaan tahtonsa kuolla.

Pretty – tapaus, jotka voidaan pitää hyvin merkittävänä tuomioistuimen myöhempää ratkaisukäytäntöä ajatellen, koski Englantilaista Diana Pretty nimistä naista, joka sairasti parantumatonta, lihakset rappeuttavaa ALS – tautia. Tautiin liittyviä oireita seuraa yleensä kuolema ja valittajan eliniän odote olikin mitattavissa pikemminkin viikkoina kuin kuukausina. Valittaja oli kuitenkin kykeneväinen itsenäiseen päätöksentekoon ja hän olisi halunnut päättää päivänsä ennen todennäköisesti tuskallista tavalla tapahtuvaa luonnollista kuolemaa. Fyysisesti hän oli tähän kuitenkin kykenemätön. Valittaja pyysi vakuutusta kotimaansa syytäjäviranomaiselta siitä, ettei hänen miestään asetettaisi syytteeseen, jos hän avustaisi puolisoaan itsemurhassa. Itsemurhassa avustaminen on Englannissa rangaistavaa. Tähän vakuutukseen ei suostuttu.²⁰³

EIT katsoi, ettei tapauksessa ollut loukattu EIOS 2 artiklan turvaamaa oikeutta elämään, eikä kieltäytyminen antamasta vakuutusta rikkonut myöskään 8 artiklan mukaista yksityisyyden suojaa tai ollut epäsoinnussa 3 artiklan mukaisen epäinhimillisen kohtelun kiellon kanssa. EIT korosti 2 artiklan painopisteen olevan selkeästi valtion velvollisuudessa suojata elämää. Tästä ei voida johtaa sitä johtopäätöstä, että henkilöllä olisi oikeus kuolla kolmannen henkilön tai julkisen viranomaisen avustamana.²⁰⁴

Tuomioistuin ei tosin täysin poissulkenut sitä mahdollisuutta, että kielto olisi merkinnyt puuttumista yksityisyyden suojaan, mutta katsoi kuitenkin puuttumisen olleen oikeutettua. Tuomioistuin korosti sitä merkitystä mikä tällaisella kiellolla oli suojana mahdollisia väärinkäytöksiä vastaan. Erityisesti tässä korostui

203 Pretty v. yhdistynyt kuningaskunta (2002), kohdat 8 -10

204 Pretty v. Yhdistynyt kuningaskunta (2002), kohta 39

haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden asema, jotka eivät kykene tekemään tietoista päätöstä elämänsä jatkamisesta.²⁰⁵EIT piti Englannin lainsäädännön itsemurhan avustamisen kriminalisointia oikeutettuna, koska tuolla lailla oli pyritty suojelemaan heikkoja ja avuttomia henkilöitä ja varsinkin niitä, jotka eivät kyenneet vastustamaan painostusta elämänsä loppuvaiheessa.²⁰⁶

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin punnitsi tuomiossaan EIOS:n suojaamaa elämän pyhyyttä ja ihmisarvon ja vapauden suojaa, suhteessa yksityiselämän suojan ulottuvuuteen. Tuomioistuimen mukaan elämän laatu saa merkityksensä EIOS 8 artiklan nojalla. Kun ajatellaan 8 artiklan soveltamista, ei voida ohittaa myöskään ajatusta siitä mitä on laadukas elämä. Lääketieteen kehittyessä yhä useampi ihminen on huolissaan siitä, että joutuuko elämään vastoin tahtoaan fyysisesti ja henkisesti heikossa tilassa ja ristiriidassa oman käsityksensä kanssa siitä mikä on oman identiteetin kannalta oikeaa elämää.²⁰⁷

Nyt esillä olevassa tapauksessa kansallinen lainsäädäntö ei mahdollista hakijaa käyttämästä oikeuttaan valita tapaa, joka estää häneltä tuskallisen ja epäarvokkaan elämän loppuvaiheen. EIT ei ole valmis poissulkemaan sitä, etteikö tämä kielto voisi loukata hakijan oikeutta 8 artiklan takaamaan yksityisyyden suojaan.²⁰⁸ Kuitenkin siis punnittaessa riskiä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyväksikäytön ja siihen liittyvän elämän suojelemisen velvoitteen ja oikeuden päättää omasta koskemattomuudestaan ja elämästään – välillä, päätyi EIT Pretty tapauksessa suojelemaan ensin mainittua oikeutta. EIT kuitenkin korosti, ettei sen kannanotto merkinnyt sitä, että avunannot itsemurhaan sallivat valtiot toimisivat vastoin ihmisoikeussopimusta. Kyse on valtioiden harkintamarginaaliin kuuluvasta asiasta.²⁰⁹

205 Pellonpää 2012, s. 341

206 Lahti 2005, s. 106

207 Pretty v. Yhdistynyt kuningaskunta (2002), kohta 65

208 Pretty v. Yhdistynyt kuningaskunta (2002), kohta 67

209 Nieminen 2015, s. 130, Pellonpää ym. 2018, s. 401

Haas – tapauksessa EIT puolestaan EIT joutui ottamaan kantaa henkilön oikeuteen saada kuolinapua maassa, jossa avustettu itsemurha on laillinen toimenpide, mutta valittaja ei ollut saanut tarvittavaa lääkereseptiä eikä siten ollut voinut toteuttaa itsemurhaa. Valittaja oli kääntynyt kotimaassaan Sveitsissä useiden eri viranomaisten puoleen saamatta kuitenkaan apua. Valittajalla ei ollut sinänsä kuolemaan johtavaa sairautta, mutta hän oli kärsinyt pitkään kaksisuuntaisesta mielialahäiriötä, eikä tämä vuoksi katsonut voivansa elää arvokasta elämää.²¹⁰ Ihmisoikeustuomioistuin korosti, että on eri asia päättää omasta kuolemastaan ja tehdä itsemurha kuin tehdä se toisen ihmisen tai valtion avustamana. Kun Pretty-tapauksessa oli kyse itsemurhassa avustamisen kriminalisoinnista ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan valossa, Haas-tapauksessa sen sijaan oli kyse valtion positiivisesta velvollisuudesta huolehtia siitä, että itsemurhaa haluavalla on käytössään tappavaa lääkettä, jolla hän voi aikeensa toteuttaa.

Ihmisoikeustuomioistuin tunnusti sen periaatteen, että oikeus päättää elämänsä lopusta kuuluu ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan turvaaman yksityiselämän suojan piiriin. Samalla se kuitenkin totesi, että useimmat valtiot panevat enemmän painoa 2 artiklan turvaaman elämän suojaamiseen. Koska valtioilla on laaja harkintamarginaali 8 artiklan osalta ja artiklan 2 kohdan mukaan oikeuden käyttämiseen voidaan puuttua muun muassa terveyden ja yleisen turvallisuuden suojaamiseksi, EIT katsoi, että on olemassa perusteltu syy sille, ettei itsemurhaa aikoville tarvitse mahdollistaa kuolettavan lääkkeen saamista ilman lääkereseptiä.

Samoin kuin Pretty-tapauksessa EIT korosti heikkojen ihmisten suojelun velvoitetta painostukselta tai pikaisilta päätöksiltä elämän lopettamiseksi.²¹¹Tuomioistuin katsoi, ettei EIOS 8 artiklaa ollut tilanteessa rikottu.²¹²

Myös Koch – tapauksessa EIT korosti valtioiden omaa harkintavaltaa eutanasian tai avustetun itsemurhan sallimisessa. Kyseisessä tapauksessa valittajan lähes

210 Haas v. Sveitsi (2011), kohta 7

211 Haas v. Sveitsi (2011), kohta 58

212 Haas v. Sveitsi (2011), kohta 61

kokonaan halvaantunut vaimo ei saanut lupaa kuolettavaan lääkeannokseen, koska Saksan lainsäädäntö ei sellaista salli. Kysymyksessä ei ollut yksityiselämän suojan loukkaus, koska valtiolla ei ollut eutanasiaa mahdollistavaa lainsäädäntöä eikä valtiota tämän tyyppiseen lainsäädäntöön voida velvoittaa.²¹³