Nemtsovin ehdokkuus

Boris Nemtsov luovi kirjasodan myrskyn silmässä, kunnes hänenkin tehtäviään kavennettiin. Syksyllä 1997 häntä pidettiin kruununprinssinä, nuorempana Boriksena. Vielä kirjailijoiden tapauksen paljastuttua toimittaja Kiseljov toisti ohjelmassaan presidentin puhuneen, ettei aikoisi enää asettua ehdokkaaksi vuonna 2000, vaan kaipasi nuorempaa ehdokasta uudistajien, liberaali-demokraattien riveistä – eikä Jeltsin suinkaan tarkoittanut liberaalilla demokraatilla LDPR:n johtajaa Vladimir Žirinovskia. Skandaalin jälkeen ehdokkaita jäi tietenkin enää yksi: Boris Nemtsov. Hän piti ehdokkuuden julistamista ennenaikaisena, mutta oli valmis ilmoittamaan kantansa vuoden kuluessa.⁵⁷⁹ Kirjailijain tapauksen vuoksi hänenkin

576 Albats 1997.

577 Pinsker 1997, s. 26–27. Presidentinkansliassa oli hiottu tekniikkaa, jolla sairauksista kerrottiin.

Vuoden aikana oli käynyt selväksi, ettei Jeltsin kestänyt pitkiä lentomatkoja. Presidentti oli 66-vuotias ja hänelle oli tehty ohitusleikkaus. Presidentin lähipiirissä tehtiin päätös siitä, että Jeltsinin terveydentilasta aletaan tiedottaa nopeammin. Aiemmin oli odotettu päiviä, jopa viikkoja. Sairaasta presidentistä julkaistiin kuvia, ja tarkkaan leikattuja arkistosta kaivettuja videoleikkeitä. Joulukuinen sairastuminen näytettiin täysin poikkeavasti: presidentti tervehti kansliapäällikköänsä reippaasti ja istuutui raskaasti työpöytänsä ääreen. Aiemmin todella sairaan oloista presidenttiä oli kuvattu ja yritetty saada hänet näyttämään terveeltä.

578 Pinsker 1997, s. 21–24. Presidentin lehdistöpäällikkö pyrki rauhoittamaan keskustelua. Periaatteessa Jeltsinin jatkokausi olisi ollut mahdollinen, sillä vaikka presidentin virka oli perustuslaissa rajattu kahteen kauteen, voitiin ajatella, että Jeltsinin ensimmäinen kausi oli alkanut ennen perustuslain säätämistä.

579 (Itogi s Jevgeniem Kiseljovym. NTV. 16.11.1997)

maineensa tahriintui.⁵⁸⁰ Toisin kuin Tšubaisilla, Nemtsovilla oli selkeästi poliittista kunnianhimoa. Kohu söi hänen mahdollisuuttaaan varmistaa vaaleihin tarvittava rahoitus, kutenNovoje Vremja kirjoittaa. Nemtsovin ongelma oli, että hänellä ei ollut sen enempää valtion silmäätekevien kuin pääministerin ns. valtapuolueen tukea.⁵⁸¹ Moskovskije Novostin mukaan Nemtsov etsi rahoitusta jo kesällä. Tarkoituksena oli myös laajentaa kannatuspohjaa luomalla kansalaisfoorumi, jonka avulla ehdokkaalle saataisiin koottua vaalikassaa. Loppujen lopuksihan myös Jeltsin luotti vuonna 1990 kansaan eikä rahamiesten laskelmiin.⁵⁸² Nemtsovin ehdokkuuden julkisuus oli kesästä alkaen vahvistunut, vaikka yksityistämishuutokaupat hoidettiin rymistellen.⁵⁸³ Nemtsov ärsytti monia, koska hän käyttäytyi kuin etuoikeutettu Jeltsinin itselleen valitsema seuraaja. Julkisissa esiintymisissään hän oli radikaalimpi ja kärkkäämpi nuorista uudistajista kuin kollegansa. Näin hän jakoi ryhmän kahtia.

Svjazinvestin huutokaupan jälkeen oli luonnollista kytkeä Oneksim presidenttipeliin.

Pankilla oli selkeä tarve sijoittaa seuraaviin presidentinvaaleihin, ja siksi Nemtsov liittoutui selkeämmin ryhmän Koh & Potanin kanssa. Tšubaisin rinnalla Nemtsovin karismaattisuus ei jäänyt huomaamatta. Nemtsov osasi populismin ja oli Jeltsinin oma valinta seuraajakseen. Mielipidetiedusteluissa seurattiin hyvin tarkasti, miten varapääministerin kannatus etenee, jotta ei toistettaisi virheitä, joita oli tehty ennen Jeltsinin uudelleenvalintaa, jolloin kansalaisten luottamus oli kadonnut.⁵⁸⁴

Nemtsov ilmaisi kantansa ja poliittisen mieltymyksensä niin yksiselitteisesti, että hänen kömpelö politiikkansa hävetti Tšubaisia, nuorten uudistajien joukkueen henkistä isähahmoa. Aivan oikeutetusti kysyttiin, miksi Nemtsov käyttäytyi valitsemallaan tavalla ja suostui siihen, että heidän välinsä yhteen oligarkkiin, Potaniniin, olivat paremmat kuin toisiin.”⁵⁸⁵

580( Itogi s Jevgeniem Kiseljovym. NTV. 30.11.1997) 581 Dubnov 1997, s.6–7.

582Ostaptšuk; Krasnikov 1997.

583 Elizarov 1997. Vrt. Trofimova 1997. ”Vladimir Gusinski on oikea mies arvioimaan sitä, millaista teknologiaa presidentin vaaleissa tarvitaan.”

584 Sergejev 1997, s. 18.

585 Trofimova 1997.

Voidaan olettaa, että Boris I siirtää vallan Boris II:lle vuonna 2000 (ellei aiemmin) ja kaikki sujuu ilman suurempia vastaväitteitä. Mutta heinäkuisten tapahtumien jälkeen skenaario on muuttunut.

Ensimmäisen varapääministerin on kasvettava tehtävään vaikeuksien kautta. Toisaalta hän valitsi tiensä itse. Toisin kuin aiemmissa vaaleissa Nemtsov lähtee ehdokkaaksi Jeltsinin seuraajana eikä opponenttina.

Hänen pääomaansa on nykyisen vallan voima.⁵⁸⁶

Kotimaan vaikeuksista huolimatta uudistusmieliset teknokraatit olivat suosittuja ulkomailla keskeisissä rahoitusorganisaatioissa. Tšubaisin ja Nemtsovin pysyminen hallituksessa näytti ulospäin hyvältä. Se oli tärkeää amerikkalaisten miellyttämiseksi.

Moskovskije Novostin artikkelissa painottuu, että vaikka ulkopuolista vaikutusvaltaa ei voinut pitää ratkaisevana Venäjän omaa nimityspolitiikkaa ajateltaessa, Tšubaisin asema liittyi joka tapauksessa tavalla tai toisella Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteiden ylläpitoon.⁵⁸⁷ Nemtsov pärjäsi hyvin kapinallisen Jeltsinin rinnalla. Jeltsin nautti teatraalisista esiintymisistä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Valtiovierailuilla hänen oli tarkoitus kasvattaa luottamusta presidentin viranhoitoon, ja useasti tässä onnistuttiinkin, tosin rimaa hipoen. Jeltsinin ja Nemtsovin Kaukoidän matka oli menestys. Itogi-lehden toimittajan Dmitri Pinskerin mukaan vierailu Krasnojarskissa ja Japanin pääministerin tapaaminen oli sujunut hienosti.⁵⁸⁸ Tätä seurasi Ruotsin-vierailu ja epäonnistuminen. Siksi Kommersant-Vlastin laajassa artikkelissa käsitellään presidentin jaksamista. Ruotsin-vierailulla kömmähdyksiä oli useita;

Jeltsin mm. esitti Venäjän vähentävän yksipuolisesti 40 prosenttia maa- ja merivoimiaan Luoteis-Venäjällä. Kukaan kuulijoista ei käsittänyt, miten presidentin puheet pitäisi ymmärtää. Kirjoittaja muistuttaa, että Jeltsinin toilailujen ei odotettu vähentyvän, Ne olivat yhä todennäköisempiä. Onnettomia sattumuksia tapahtui, vaikka vierailuja valmistelivat sadat ihmiset.⁵⁸⁹ Presidentin lehdistöpäällikön, Sergei Jastrežembskin, henkilökuvan yhteydessä toimittaja Pinsker kuvailee, kuinka

586 Telen 1997.

587 Sergejev 1997, s. 18.

588 Pinsker 1997.

589 Klotškov 1997, s. 20–24.

presidentin lehdistöpäällikön laskuvarjopelastuksiin kuului torpedoida kysymykset Jeltsinin seuraajasta selittämällä, että presidentillä on vielä mahdollisuus esittää aikeensa jatkosta niin halutessaan. Presidentin asettumista ehdokkaaksi vielä vuonna 2000 pidettiin yhtenä mahdollisuutena.⁵⁹⁰

Toisaalta Jeltsin oli myös maineensa mittainen, poliittisesti Jeltsin onnistui Ruotsissakin: ”Vaikka presidentti kauppasi kaasua Ruotsiin, hän onnistui puhumaan Ruotsin valtiopäivillä siten, ettei ärsyttänyt isäntiään eikä baltteja.”⁵⁹¹ Joulukuussa Nemtsov ilmoitti, että tavoitteena oli päästä eroon siitä rosvokapitalismista, josta hän oli niin usein puhunut. Hän haaveili yhteiskunnasta, joka olisi kansankapitalistinen, ja jossa olisi vahva keskiluokka.⁵⁹² Nemtsovin mukaan maassa oltiin toteuttamassa kahdenlaista kapitalismia. Ensimmäiseksi hän mainitsi nomenklatuura-byrokraattisen kapitalismin, jota ajoi Moskovan kaupunginjohtaja Juri Lužkov. Nemtsovia harmitti se, että Lužkov kannatti vahvaa virkamieshallintoa, josta ääriesimerkki oli Moskova.

Toisaalta mitään hyvää ei antanut myöskään oligarkkinen kapitalismi, jota johti Berezovski. Se ajoi vallan, omaisuuden ja rahojen keskittämistä kapean omistajakorporaation haltuun. Berezovskin ja Lužkovin välillä oli ideologinen vastakkainasettelu, mutta silti juuri he pitivät itsellään oikeuden nimittää ja erottaa maan hallituksen. Nemtsov maalailee nykynäkökulmasta selkeän skenaarion:

Venäjälle ajettiin yhteiskuntamallia, jossa Gazprom ja viisi-kuusi yritystä hallitsisi maata.⁵⁹³ Nemtsov jäi kruununprinssiksi myös hallituksessa. Kun Tšubais erotettiin,

590 Pinsker 1997, s. 21-24. Presidentin avustajan kanta on nähtävä pyrkimykseksi rauhoittaa keskustelua.

Periaatteessa Jeltsinin jatkokausi olisi ollut mahdollinen, sillä vaikka presidentin virka oli perustuslaissa rajattu kahteen kauteen, voitiin ajatella, että Jeltsinin ensimmäinen kausi oli alkanut ennen perustuslain säätämistä.

591 Portnikov 1997, s. 26. Ruotsin vierailu oli surullinen esimerkki siitä, miten presidentti epäonnistui täydellisesti. Ennen vierailua ruotsalaiset lehdet kirjoittivatkin tsaari Boriksesta ja Kremlin prinsessasta Tatjana Djatšenkosta. Mutta toisin kävi. Presidentti ei esiintynyt edukseen. Hän puhui ihan mitä sattui, kuten sodasta Suomen kanssa ja ruotsalaisten kyllästymisestä kivihiileen. (Kirjoittaja muistuttaa, että Ruotsissa hiilen osuus energiasta oli vain muutamia prosentteja).

592 Štšekotšihin 1997. Rosvokapitalismista kansankapitalismiin. Venäjän uusi talouspolitiikka lähtee siitä, että se ottaa pesäeron rosvokapitalismiin ja mukauttaa maan varapääministerien suosiman kansalaisyhteiskunnan tielle ensi vuosituhannella.

593 Štšekotšihin 1997. Vrt. Sakwa 2008, s. 87–91.

myös Nemtsov luopui energiaministeriöstä ja tasoitti näin tietä Nižni Novgorodin nousevalle kyvylle, Sergei Kirijenkolle.⁵⁹⁴