Berezovskin erottaminen

Kesän ja syksyn kiivailun jälkeen hallituksen nuorten uudistajien ainoa kunnon tuki oli presidentti Jeltsin. Vaikutusvaltansa varmistamiseksi Tšubaisin ja Nemtsovin oli raivattava itselleen tilaa. Venäjän media kuohui jälleen marraskuun alussa, kun Berezovskilta alettiin viedä asemaa, josta hän näytti itse pitävän. Berezovski erotettiin näyttävästi turvallisuusneuvostosta. Potkujen järjestäminen Berezovskille, turvallisuusneuvoston varapääsihteerille, ei ollut helppoa. Ministerit olivat yrittäneet samaa jo syyskuussa, muta tuolloin Jeltsin oli tyrmännyt hankkeen. Marraskuun viidentenä Tšubais ja Nemtsov onnistuivat. Lehdissä kerrottiin kuinka ministerit odottivat, että Tšernomyrdin lähtisi lomalle ja Jeltsiniä haukansilmin vahtivat tytär sekä presidentin hallinnonpäällikkö olisivat poissa, Vasta sitten he esittivät presidentille Berezovskin erottamista maan turvallisuusneuvostosta. Ševtsovan

293 Latynina 1997.

294 Kolesnikov 1997, s. 6–9. Taloudellisesti kiinnostavimpia olivat kuitenkin muut kohteet: suuret raaka-aine- lähteet ja öljy-yhtiöiden huutokauppaaminen. Rosneftin kauppa peruuntui, kun Inkompankin edustajat ymmärsivät häviävänsä Rosprom-Jukosille. Kauppa peruuntui vain tuntia ennen sen lukkoon lyömistä, koska toinen huutokaupan osapuoli vetäytyi.

295 (Glusker/Itogi Jevgeniem Kiseljovym.21.09.1997).

mukaan nuoret uudistajat pelasivat uhkapeliä mutta voittivat.²⁹⁶Salamyhkäisyydessä oli hyvät ja huonot puolensa. Ministerien kannalta oli toteutunut toivottu: presidentti allekirjoitti ministerien mukanaan tuoman eroesityksen sen enempää pohtimatta.

Mutta toisaalta samalla Jeltsinin arviointikyky joutui julkisesti tarkasteltavaksi.

Berezovski iski takaisin esiintymällä tuohtuneena ikään kuin uhrin asemassa radiohaastattelussa, jossa hän kuulutti, että oli ennen kuulumatonta päästää ihmisiä ilman valvontaa presidentin luokse. Ero rikkoi presidentin hallinnon sisäisen koodin ja tiedotustilausuus ositti näyttävyydellään, että peliä piti pelata julkisuudessa. Eho Moskvy -radioaseman studiotilat venytettiin äärimmilleen, kun Berezovski oli kertomassa erostaan.²⁹⁷ Berezovski kertoi radiohaastattelussa, että seitsemän vuotta liike-elämässä olivat olleet hänelle mieluisaa aikaa, mutta toisaalta työ virkamiespoliitikkona, turvallisuusneuvoston apulaispääsihteerinä, innoitti hänet jatkamaan politikointia.²⁹⁸ Kuten Luukkanen toteaa, turvallisuusneuvosto oli todellinen vallanhaltija. Voimaministerien lisäksi sen jäsenet ovat olleet lähellä valtion salaista poliisia.²⁹⁹ Myöhemmin samana päivänä radioasemilla keskustelivat Vera Kuznetsova, Izvestija-lehden erikoistoimittaja ja toimittaja Andrei Tšerkisov.

Heidän mielestään Berezovskin eroa voitiin tarkastella myös valtapuolueen ja oligarkkien puolueen taistona: ”Tapauksesta voitiin tehdä johtopäätös, jonka mukaan voittajaksi selviytyi valtapuolue ja teesi, jota nuoret uudistajat viljelivät poliittisen vallan ja talouselämän erottamisesta toisistaan ruumiillistui ja oli näin vain muodollisuus.”³⁰⁰ Kun keskustelijat ottivat esille filosofisemman kysymyksen oligarkiasta, onko se hyväksi vai pahaksi Venäjälle, vastaukset olivat monimuotoisempia. Kuznetsovan mielestä oligarkkien asema oli Venäjälle monessa

296 Sevtsova 1999, s. 227–229.

297 (Venediktov Eho Mosky. 05.11.1997).

298 Berezovski 2004, s. 77. Lainaus Eho Moskvyn radiolähetyksestä, jossa vasta erotettu entinen pääsihteeri kertoo tulevaisuudestaan. Kyseessä on vain yhden vastauksen kopiointi Berezovskin kokoelmaan parikymmentä minuuttia kestäneestä radiohaastattelusta. Berezovskista tuli lyhyeksi aikaa kansanedustaja ja duuman jäsen vuonna 1999. Edustajuus ei suojannut häntä syytteiltä, joilta päästäkseen hän sai turvapaikan Isosta-Britanniasta. Berezovskin kiinnostus Venäjän politiikkaan ei ole loppunut. vrt.

Velehovin sähköpostiviesti 13.6.2006 kirjoittajalle.

299 Luukkanen 2004, s. 352.

300 (Kommentaarii Eho Moskvy, 05.11.97)

suhteessa pahaksi – maan johdossa oli vain yksi suuri mafia.³⁰¹ Tšerkisov muistutti, että Venäjällä oli edelleen vain viisi–kuusi oligarkkia, eikä lisää päässyt syntymään niin kauan kuin edellisetkään eivät saaneet toimia haluamallaan tavalla. Tšubaisin ja Berezovskin riitelystä voi johtaa kysymyksen: kumpaa tarvitaan enemmän, valtiollisuutta vai liberalismia.³⁰²

Kommersant-lehdessä tarkasteltiin Berezovskin esiintymistä ja sitä, miten liikemies toimi. Otsikolla ”Berezovskin ensimmäinen virhe” todetaan, että Berezovski ei koskaan protestoinut systeemiä vastaan. Hänen sanottiin ottaneen osaa päätöksentekoon maan korkeimman johdon kanssa, mutta kun näitä päätöksiä tarkasteltiin lähemmin, Berezovskia ei näkynyt. Berezovski ei koskaan osallistunut keskusteluihin, vaan oli paljon ovelampi, sillä hän teetti päätökset muilla.

Periaatteessa hän ei pannut muniaan yhteen koriin: Hänen hallussaan oli hallintaoikeus valtion omistamiin yhtiöihin, ja näiden lisäksi hänellä säilyi määräysvalta muutamien yritysten omistuksilla.³⁰³ Berezovskin omistaman Nezavisimaja Gazetan Boris Tupolevin (pseudonyymi) kirjoittamassa etusivun jutussa todettiin, että Berezovskin erottaminen oli Tšubaisin ja Nemtsovin organisoima manööveri. Presidentin kansliapäällikön Jumaševin mukaan kyseessä oli nuorten uudistajien viimeinen virhe. Vaikka maassa olikin tapana ajatella, että talouselämän suuria päätöksiä ei olisi tehty Berezovskia kuulematta, muodollisesti Berezovski ei ollut koskaan tekemässä hallituksen talouspoliittisia päätöksiä eikä hän ollut koskaan sitoutunut täysin hallituksen talouspoliittiseen strategiaan. Hän käyttäytyi toisin kuin esimerkiksi Koržakov, joka yritti eronsa jälkeen sanella maan öljynvientipolitiikkaa. Berezovskin ja Koržakovin suhde oli kehittynyt sisäpiiritiedoilla Sibneftistä ja Berezovski oli onnistunut keinottelemaan itselleen mahdollisuudet käydä kauppaa Sibneftin vientituloilla. Tätä taustaa vasten oli ymmärrettävä myös se, miksi Berezovski hamusi valtakunnan politiikkaan ja kehui neuvottelutaidoillaan. Berezovski esiintyi mielellään yhtenä Tšetšenian kriisin

301 Ibid. Tšerkisov puntaroi, että pankkisotien historia muistuttaa siitä, että Berezovski ja Gusinski protestoivat Svjazinvestin kauppaa. Hän muistutti myös mielenkiintoisesta episodista, kunNezavisimaja Gazeta julkaisi USA:n varaulkoministerin kirjoituksen siitä, kuinka Tšubais toimi ikään kuin

Yhdysvaltojen kauko-ohjauksessa. vrt. Luukkanen 2008.

302 Ibid.

303.Kommersant-Daily, nro. 192 .1997.

ratkaisijana, vaikka tosiasiassa hänen Tšetšenia-kiinnostustaan selittää öljykauppa, jonka turvaaminen oli ensiarvoisen tärkeää myös silloin, kun Berezovski neuvotteli Tšetšenian ja Pohjois-Kaukasuksen kysymyksistä turvallisuusneuvoston virkamiehenä. Mutta hänen edukseen on todettu, että Berezovski kykeni, toisin kuin muut, neuvottelemaan tšetšeenien kanssa.³⁰⁴ Berezovskin haastattelua radiossa siteerattiin laajasti ja hän selosti myös itse tapahtuneen omalla tavallaan.³⁰⁵ Berezovski väitti, ettei hän ottanut vakavasti erottamistaan. Hän aikoi jatkaa Tšetšenian rauhansovittelijana, eronsa jälkeen tosin yksityishenkilönä.³⁰⁶ Argumenty i Fakty -lehden mukaan Berezovski käytti asemaansa väärin hyväkseen. Lehti epäili, että Berezovskin vasikoi valtion turvallisuuspalvelu, joka näytti sopivat todisteet presidentille, joka puolestaan oli päättänyt itse erottaa Berezovskin.³⁰⁷ Berezovskin ero aiheutti paljon spekulointia. Ensinnäkin Jeltsin todisti olevansa herra talossaan.

Tähän päätelmään tutkija Ševtsova tulee lehtijuttujen perusteella siksi, että Jeltsin erotti henkilön, jota perhe, tarkemmin sanoen nuorempi tytär tuki. Tästä voitiin päätellä, että Jeltsin pystyi vielä tekemään päätöksiä huomioimatta kotijoukkojen etuja. Muun muassa taloustutkija Bunits ja historioitsija Medvedev ovat epäilleet Jeltsinin kykyjä itsenäisiin päätöksiin. Merkittävä seikka oli luonnollisesti presidentinvaalikuvio ja mediaomistukset.³⁰⁸ Berezovski ja pääministeri Tšernomyrdin laskettiin liittolaisiksi Tšubaisia ja Nemtsovia vastaan presidentinvaaleissa. Media sovitteli jo pääministerille seuraavan presidentin viittaa.³⁰⁹ Jeltsinin kannalta Berezovskin erottaminen oli myös isku pääministeriä vastaan – se oli Jeltsinin tyyliin sopiva tapa kurittaa alempia. Lisäksi Jeltsin saattoi hyvinkin hermostua siitä, että Berezovski käytti turvallisuusneuvostoa omiin taloudellisiin tarpeisiinsa.

304Kommersant-Daily, nro. 193. 1997. Tšetšeenit pitivät neuvottelutaitoisen Berezovskin erottamista Jeltsinin virheenä. Liikemiehen uran autokauppiaan aloittanut Berezovski sai valtion tukemaan autojen ulkomaanvientiä. Avva-autoprojektin avulla Toljattin autotehdas sai tehtyä sopimuksen Suomessa.

305 Kolesnikov 1997, s. 6.

306 (Vesti/Sorokina 1997.) Berezovski oli mielestään hoitanut presidentin hänelle antamat tehtävät.

307Argumenty i Fakty, nro. 46.1997, s. 2 ja 6. Berezovski oli rakentanut Valko-Venäjän johtajan Aleksandr Lukašenkon kanssa järjestelyn, jossa Berezovskin LogoVAZ-yhtiö kierrätti autoja takaisin myyntiin Venäjälle.

308 Zasurski I. 2001, s. 99–100. Berezovskilla ja Gusinskilla oli hyvät suhteet pääministeri Tšernomyrdinin ja sisäministeri Jevgeni Kulikovin kanssa.

309 Ševtsova 1999, s. 227–229.