Tutkimusmenetelmänä kyselytutkimus toimi tässä tutkimuksessa hyvin, sillä sen avulla saatiin laaja tutkimusaineisto. Jatkossa metsäsuhteen ja metsätietojen tutkiminen on yhä tärkeämpää, sillä lapset ja nuoret vieraantuvat metsästä ja luonnosta. Samaan aikaan metsätalous on kuitenkin tärkeä osa Suomen taloutta, virkistyskäyttö ja luontomatkailu kasvavat ja metsien merkitys ilmastonmuu-toksen hillitsijänä voimistuu. Tämä tutkimus esittää valtakunnallisia kehittämisalueita metsäpäi-vien järjestämiseen ja osoittaa, millä tasolla lasten ja nuorten metsäosaaminen on ja millaisia met-säsuhteita 5. – 9.-luokkalaisilla ilmenee.
Tutkimusta varten kerätty aineisto on niin laaja, että se tarjoaa mahdollisuuksia myös jatkotutki-mukselle syvällisten kvalitatiivisten analyysien kautta. Metsäsuhde muodostuu monista eri teki-jöistä ja jatkossa onkin tärkeää tutkia, miten lasten ja nuorten metsäsuhdetta saadaan vahvistettua.
Tuleville tutkimuksille on siis selvä tarve, sillä metsäkasvatus ja siihen vaikuttavat asiat muuttuvat koko ajan. Kuten Laaksoharju & Rappe (2010) esittävät, voisivat havainnoinnit, haastattelut ja muut kvalitatiiviset menetelmät toimia paremmin lasten ja luonnon suhteen selvittämisessä. Tällöin saataisiin havainnoitua ajatusten ja tekemisten suhdetta paremmin ja kiinnitettyä huomiota siihen, miten lapset ja nuoret puhuvat metsään liittyvistä asenteista. Esimerkiksi havainnointiin pohjautuva laadullinen tutkimus metsäpäivistä voisi tuottaa kehittäviä tutkimustuloksia tämän tutkimuksen tu-eksi. Myös esimerkiksi Paukkerin (2014) käyttämät kirjoitelmat aineistona, antavat tutkijalle mah-dollisuuden poimia asioita vapaamuotoisista teksteistä, jolloin vältytään ongelmalta kysymysten asettelun kanssa. Metsäsuhteiden kehittyminen on hidas ja jopa elinikäinen prosessi, joten metsä-päivän vaikutus metsäsuhteisiin voisi ilmetä paremmin, jos kysely toteutettaisiin samalle ryhmälle ennen metsäpäivää ja muutama kuukausi metsäpäivän jälkeen.
Seuraavissa tutkimuksissa kysymyskehikko kannattaa rakentaa vielä tarkemmin vastaamaan met-säsuhdeteorioita, jotta saadaan tietoa nimenomaan metsäsuhteista eikä suhtautumisesta metsään.
Lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että vastaajat edustaisivat tasaisemmin eri ikäluokkia ja olisivat tasaisesti jakautuneet ympäri Suomen. Tutkimusaineiston analysoinnissa eksploratiivi-nen faktorianalyysi toimi suhteellisen hyvin, vaikkakin olisi ollut toivottavaa, että jokaiseen fakto-riin olisi tullut enemmän vahvasti latautuneita muuttujia. Tulevissa tutkimuksissa kannattaneekin kiinnittää huomiota siihen, että kustakin metsäsuhteen osa-alueesta olisi riittävästi kysymyksiä, jolloin myös faktoreiden latautuneisuus voisi olla vahvempaa. Verrokkikysely tarjosi mahdollisuu-den metsäsuhteen muutosten tarkasteluun. Tulevissa tutkimuksissa kannattaa kuitenkin huomioida se, että verrokkikyselyn vastaajajoukko olisi tasaisemmin jakautunut eri taustamuuttujaluokkiin (luokka-aste, asuinalue, asuinkunta), jolloin tulosten vertailu tuottaisi luotettavampia tuloksia. Pa-ras olisi tässäkin tutkimuksessa ensin tavoiteltu vaihtoehto, jossa verrokkiryhmä olisi samasta kou-lusta tai samasta kunnasta kuin metsäpäivään osallistuneet.
Metsäsuhde ja metsäkasvatus moninaisine pedagogisine ratkaisuineen ovat nousseet yhä tärkeäm-mäksi asiaksi gradun tekoni aikana ja oletettavaa on, että tarve metsäkasvatukselle ja metsäsuhteen vahvistamiselle kasvaa entisestään. Aiheen parissa onkin hyvä jatkaa eteenpäin sekä tutkimuksel-lisesti että käytännön toiminnassa. Bruckerin (2014) artikkelin mukaan lasten luontokokemuksissa erityisen tärkeää on omaehtoinen, vapaa, luova ja tutkiva leikki sekä itse tekeminen. Toisaalta Ernst
ja Theimer (2011) tutkimuksensa perusteella totesivat, että lasten vieminen luontoon ja luontoko-kemusten tarjoaminen ei ole sama asia kuin lasten luontosuhteen kasvattaminen. Tähän Ernst ja Theimer kuitenkin toivoivat lisätutkimusta.
Ernstin ja Theimerin tutkimuksen (2011) (viittaavat Kals ym. 1999, Schultz & Tabanico 2007, Rickinson 2001 ja Zelezny 1999) mukaan se, miten usein luonnossa ollaan ja se, miten paljon luonnossa on vietetty aikaa lapsuudessa korreloivat vahvasti luontosuhteen kanssa, jolloin muutos luontosuhteessa vaatii pitkäaikaisia tai usein toistuvia luontokokemuksia. Olisikin mielenkiintoista tutkia metsäsuhdetta ja sen muovautumista pidemmällä aikavälillä lasten ja nuorten elämänkaa-ressa. Metsäsuhdetta tutkittaessa on tärkeä muistaa Hallan ym. (2019) mainitsema asia siitä, että metsäsuhde on sidoksissa elämäntarinaan, kokemuksiin, tietoihin, taitoihin ja identiteettiin, mutta myös kulttuuriin, yhteiskuntaan ja historiaan.
6 JOHTOPÄÄTÖKSET
Tutkimuksessa selvisi, että lapsilla ja nuorilla oli hyvät metsätiedot ja -taidot. Lapset ja nuoret osasivat istuttaa puun taimia, laskea puun iän ja tehdä nuotion. Suurin osa tiesi sienten myrkylli-syydestä, lahopuun merkityksestä ja eri lajien erilaisista elinympäristövaatimuksista. Vaikeim-maksi asiaksi osoittautui se, ettei nuotion tekeminen kuulu jokamiehenoikeuksiin. Metsäpäivässä opittiin laskemaan kaadetun puun ikä, tekemään nuotio ja ymmärtämään, että erilaiset elinympä-ristöt ovat tärkeitä eri lajeille. Metsäpäivä ei kuitenkaan onnistunut lisäämään lasten ja nuorten kiinnostusta metsäasioita ja metsäalan ammatteja kohtaan. Huolestuttavaa oli se, että metsäpäivään osallistuneet olivat vähemmän halukkaita oppimaan lisää metsäasioista. Tätä voidaan pitää myös merkkinä siitä, että metsäpäivissä on onnistuttu vastaamaan lasten ja nuorten tiedonjanoon, mutta tärkeää olisi kuitenkin luoda into tietojen ja taitojen syventämiseen ja jatkuvaan oppimiseen.
Metsäpäivän myötä lapset ja nuoret menivät mieluummin metsään ja kokivat metsässä olemisen rentouttavaksi ja ihmisen osaksi luontoa. Kaiken kaikkiaan lapset ja nuoret pitivät metsässä olemi-sesta ja liikkuivat metsässä kohtalaisen usein. Tytöt olivat vähemmän kiinnostuneita metsäalan ammateista ja metsäasioiden oppimisesta, mikä asettaa haasteen metsäpäivien kehittämiselle niin, että yhä enemmän tyttöjä saataisiin innostettua metsäalalle. Tähän voisi auttaa esimerkiksi se, että metsäpäivien järjestäjätiimi koostuisi sekä miehistä että naisista ja näin voitaisiin yrittää purkaa metsäalaan liitettävää miehistä kuvaa.
Vastaajista suurin osa piti metsäpäivää positiivisena kokemuksena ja metsäpäivissä opittiin uutta.
Tulokset antavat viitteitä siitä, että metsäpäivällä on merkitystä siihen, mennäänkö metsään mie-lellään ja koetaanko metsässä oleminen rentouttavaksi ja virkistäväksi. Tulosten perusteella voi-daan todeta, että metsäpäivällä ei ole vaikutusta siihen, koetaanko metsä pelottavaksi tai tuntemat-tomaksi, mutta suurin osa vastaajista ei pelännyt metsää eikä kokenut sitä tuntemattomaksi ympä-ristöksi. Tekemällä metsää tunnetuksi paikaksi voidaan vähentää metsään liittyviä pelkoja. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös siihen, että metsäpäivissä kaikkien lasten ja nuorten metsäsuhde vah-vistuisi ja kehittyisi positiivisemmaksi riippumatta siitä, asuvatko he maaseudulla vai kaupungissa ja onko perheessä metsään liittyviä harrastuksia.
Lasten ja nuorten metsäsuhteet olivat erilaisia, mutta suurimman osan metsäsuhteissa positiivisuus korostui. Lapset ja nuoret arvostivat metsän itseisarvoa ja heidän metsäsuhteissaan ilmeni yleisesti esteettisromanttisia, arkaaisia ja tiedollisia ulottuvuuksia. Metsäpäivät eivät kuitenkaan vaikutta-neet suoraan lasten ja nuorten metsäsuhteisiin, mutta metsäpäivään osallistuvaikutta-neet arvostivat metsän itseisarvoa enemmän. Lisäksi ne, jotka liikkuivat metsässä useammin, suhtautuivat metsään posi-tiivisemmin. Kuten Karhunkorva ym. (2017) toteaa, tietynlainen metsäsuhde voi olla yleisempi tietyissä ryhmissä ja yhteisöissä. Vastaajat edustavat tasaisesti molempia sukupuolia, mutta alueel-linen ja iälalueel-linen jakautuminen oli epätasaista, joten tuloksia kannattaa tarkastella tämä huomioon ottaen. Erilaisten metsäsuhdetyyppien huomioiminen koulussa ja opetuksessa on tärkeää, jotta las-ten erilaislas-ten metsäsuhteiden kehittymistä voidaan tukea parhaalla mahdollisella tavalla (Halla ym.
2018) ja siksi onkin olennaista, että lasten ja nuorten metsäsuhteiden moninaisuuteen kiinnitetään huomiota metsäpäivien suunnittelussa.
4H:n metsätiimeiltä kysyttiin (Metsätiimit 2018) metsäpäivien kehittämisestä. Esimerkiksi ajan ja resurssien puute osoittautui ongelmaksi. Osa vastaajista kaipasi käytäntöjä ja ideoita metsäpäivien järjestämiseen liittyen ja osalla oli jo toimiva malli olemassa. Metsäpäiville toivottiin laajempaa julkisuutta, yhteistä imagoa ja toimijoiden sitouttamista tapahtuman järjestämiseen. Tähän voidaan vastata paremmin, kun tunnetaan erilaiset metsäsuhteiden ulottuvuudet ja tiedetään lasten ja nuor-ten toiveista. Toisaalta osa metsätiimeistä totesi, että metsätiimeissä on aina samat ihmiset hoita-massa tehtäviä, jolloin tarvetta kehittämiselle ei ole. Metsäpäivien yhtenäistämiseen suhtauduttiin kielteisesti ja perusteiksi mainittiin muun muassa alueelliset erot resursseissa, toimijoiden osallis-tamisessa ja kouluissa. Toisaalta 4H:lta toivottiin ideoita, laadun varmistamisen kriteereitä,
konk-reettisia ohjeita ja vinkkejä metsäpäivän järjestämisen tueksi. (Metsätiimit 2018.) Erilaisiin toivei-siin voitaitoivei-siin vastata esimerkiksi kokoamalla kaikille metsäpäivien järjestäjille yhteinen idea- ja ohjemateriaali avuksi metsäpäivien järjestämiseen.
Tulokset ohjaavat kiinnittämään huomiota myös siihen, millaisia metsäkokemuksia metsäpäivissä mahdollistetaan ja miten paljon osallistujat pääsevät itse toimimaan ja tekemään. Suomen metsäyh-distyksen tutkimuksessa (2018) huomattiin, että iän myötä metsässä käyminen vähentyy. Tavoitel-tavaa on, että tämän päivän lapset ja nuoret kävisivät metsässä usein koko elämänsä ajan. Cantellin (2011) sanoin: ”Myönteinen luonto- ja ympäristösuhde on perusta vastuulliselle, kestävälle elä-mäntavalle, johon kuuluu huolehtiminen ympäristöstä ja toisista ihmisistä. Hyvä luonto- ja ympä-ristösuhde on myös hyvinvoinnin perusta.” Metsäpäivillä on valtava potentiaali, joten niiden ke-hittämiseen kannattaa kiinnittää huomiota, jotta jokainen lapsi ja nuori saisi metsäpäivässä positii-visia metsäkokemuksia metsäsuhteensa rakentamiseen.
Työtä tehdessäni huomasin, että metsäalan toimijoiden kenttä metsäkasvatusasioissa on hajanai-nen, mikä vaikeuttaa yhtenäisen metsäkasvatustoiminnan luomista. Ympäristökasvatuksen kehit-tämisessä olisi tämän työntekoprosessin perusteella tärkeää luoda kattavat listat alueellisista toimi-joista (niin 4H:n toimijat kuin ulkopuoliset yritykset, tahot, yhteisöt), jotka osallistuvat/ voisivat osallistua metsäpäivien järjestämiseen. Joissain metsäpäivissä ongelmana oli se, että eri toimijat eivät kyenneet yhteistyöhön toisten järjestäjien kanssa, mikä heikensi metsäpäivien järjestämisen perimmäistä tarkoitusta eli lasten ja nuorten metsäoppimista. Metsäkasvatustyössä tulisikin löytää yhteiset tavoitteet ja yhteinen linja toiminnalle. Aartolahden (2012) mukaan aikuinen voi innostaa lasta kokemaan luontoa. Eri toimijoiden yhteisen toiminnan kautta metsän pariin innostaminen on-nistuu paremmin. Ja voisihan tällainen yhdessä tehtävä työ myös lisätä eri tahojen vuorovaikutusta muissa yhteyksissä. Harmillista on myös se, että 4H:n alueellisten metsätiimien toiminta on niin erilaista eri alueilla. Osa järjestää aktiivisesti toimintaa ja osalla alueista toimintaa ei ole lainkaan.
Tällaisissa tilanteissa yrityksillä ja muilla toimijoilla olisi mahdollisuus auttaa tavoittamaan yhä enemmän lapsia ja nuoria.
Metsäpäivät olivat keskenään hyvin erilaisia, osassa mentiin oikeasti metsään ja osassa kierrettiin rastipisteitä asfalttipihalla. Toimijoilla ja metsäpäivien järjestäjillä oli erilaisia tavoitteita tapahtu-man suhteen ja osa yrityksistä oli olettanut toisenlaista tapahtumaa kuin millainen metsäpäivä to-dellisuudessa oli. Tiedotuksella ja yhteisellä suunnittelulla on siis suuri merkitys jatkossa. Kehi-tysideana sisällöllisten tavoitteiden lisäksi mainittakoon siis koordinoinnin, vuorovaikutuksen ja
yhteydenpidon parantaminen. Myös työntekijöiden asenteella on tutkimuksen mukaan merkitystä lasten ja nuorten saamaan metsäpäiväkokemukseen. Tärkeää metsäpäivien järjestämisessä onkin kiinnittää huomiota myös aikuisten oppimiseen, jotta voitaisiin välttää väärien tietojen ja kielteis-ten asenteiden siirtyminen lapsille ja nuorille (Vienola 1995).
Lapsuuden luontokokemuksissa tarvitaan tilaa, vapautta, löytämisen iloa ja moniaistisuutta, jotta lapsuuden merkityksellisiä voimakkaita luontokokemuksia voi syntyä (Aartolahti 2012). Tärkeää olisikin siis huomioida, että oppilaat pääsisivät metsäpäivissä tekemään ja kokemaan itse pelkän kuuntelemisen sijasta. Eräs vastaaja kirjoitti: ” Vois olla metsäpäiviä joissa leikitään ja pelaillaan.
Se ois varmaan kiinnostavampaa yläkouluikäisille ja eri pelejen ja leikkien kautta oppia metsästä.
:)”. Tästä, kuten myös muista vastauksista huomataan, että metsäpäivissä kaivataan toimintaa ja itsetekemistä ja kuunteleminen koetaan tylsäksi. Lasten ja nuorten vastausten perusteella rastien monipuolisuus, nuotiontekeminen, monipuolinen liikkuminen ja yhdessä tekeminen ovat hyväksi metsäpäiväkokemukselle. Laaksoharjun ja Rappen (2010) mukaan lasten kosketus luontoon voi olla niukka, mutta koulun kautta saatavat luontokokemukset voivat kehittää suhdetta luontoon ja kasvillisuuteen. Erityisesti pojat nauttivat enemmän siitä, että pääsivät itse tekemään kuin pelkästä kuuntelemisesta luokassa (Laaksoharju & Rappe 2010). Esimerkiksi sienten tunnistamisessa voi-taisiin siis etsiä, tutkia ja tunnistaa sieniä pienissä ryhmissä sen sijaan, että vain kuunnellaan opas-tusta tuntomerkeistä. Asfalttiympäristöissä toteutettavissa metsäpäivissä voitaisiin muutama rasti sijoittaa metsän puolelle, jolloin osallistujat saisivat edes pienen kosketuksen metsään ja metsässä olemiseen. Olennaista on, että jokaisessa metsäpäivässä tavoiteltaisiin tietojen välittämisen lisäksi kokemuksia, oivalluksia ja innostuksen tunteita metsiin liittyen.
Kyselyn tulosten perusteella saatiin vinkkejä siihen, mitä asioita metsäpäivien ohjelman suunnitte-lussa ja toteutuksessa olisi hyvä huomioida. Mahdollisuuksien mukaan metsäpäivässä kannattaa tarjota mahdollisuus nuotiolla istumiseen ja luonnossa rauhoittumiseen. Metsäkasvatuksessa olisi hyvä antaa oppilaille aikaa tutkia luontoa, liikkua luonnossa ja viettää aikaa luonnossa myös va-paasti, jolloin luontosuhde voi syventyä ja yhteys luontoon vahvistua (Ernst &Theimer 2011 viit-taavat Chawlan ja Cushingin 2007 tutkimukseen). Myös Gurholtin ja Sanderudin (2016) mukaan vapaa leikkiminen luonnossa on keskeistä lasten kasvussa, tietojen muodostumisessa ja maailman ymmärtämisessä.
Metsäisyyden korostamiseen metsäpäivissä kannattaa kiinnittää huomiota, koska tuloksista huo-mataan, että lapset ja nuoret menevät mielellään metsään. Gundersen ym. (2016) viittaa artikkelis-saan useisiin tutkimuksiin ja toteaa, että lapset arvostavat villejä, vaihtelevia ja piilossa olevia met-siä ja leikkivät mielellään sellaisissa ympäristöissä, jotka ovat luonnollisia tai joissa on luonnollisia elementtejä. Varusteiden ja vaatetuksen merkitykseen on hyvä kiinnittää huomiota, jotta metsäko-kemuksesta ei varusteiden takia muodostu epämiellyttävää.
Tuloksista huomataan, että metsästys ja/ tai kalastus ja marjastus ja/ tai sienestys ovat yleisiä har-rastuksia, joten metsäpäivissä voitaisiin syventää tietämystä näiltä osa-alueilta ja ottaa mukaan myös uudemmat metsiin liittyvät harrastukset, kuten maastopyöräily ja geokätköily. Lapset ja nuo-ret arvostivat luonnonrauhaa ja maisemaa sekä hapen tuottoa ja raikasta ilmaa, joten metsäpäivien suunnittelussa kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, että metsäpäivä tarjoaa mahdollisuuden naut-tia luonnonrauhasta, maisemista ja puhtaasta ilmasta. Se, että tarjotaan lapsille luontokokemuksia (metodi), ei ole välttämättä sama asia kuin se, että edistetään luontosuhdetta (tulos) eli merkityk-selliseen ympäristökasvatukseen kuuluu muutakin kuin se, että mennään ulos (Ernst ja Theimer 201). Tällöin tärkeää onkin pohtia sitä, miten kullakin alueella tehdään sopiva ja merkityksellinen metsäpäivä. Metsätiimien vastauksista (2018) huomattiin, että alueelliset erot metsäpäivien järjes-tämisessä ovat suuria eikä yhtenäistäminen kaikilta osin ole järkevää. Tutkimuksen tulosten poh-jalta johdettuja toimintaehdotuksia kannattaa kuitenkin pohtia alueellisesti seuraavien metsäpäi-vien suunnittelun ja järjestämisen yhteydessä.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden yksi tavoite on, että lasten ja nuorten mielenkiin-toa ja motivaatiota oppimista kohtaan pyritään lisäämään (Opetushallitus). Lisäksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden ydinasioihin kuuluu se, että oppilaiden omaa aktiivisuutta ja on-nistumisen kokemuksia pyritään lisäämään (Opetushallitus). Näihin voidaan metsäpäivissä päästä esimerkiksi lasten ja nuorten kiinnostuksenkohteet huomioimalla, monipuolisilla opetusmenetel-millä sekä osallistamisella. Pajanen (2011) korostaa sitä, että on tärkeä säilyttää lasten sisäsyntyi-nen kiinnostus luontoa ja sen tutkimista kohtaan. Oleellista on siis huomioida metsiin liittyvät ulot-tuvuudet monipuolisesti ja tuoda rasteilla esiin niin metsätalouteen, metsien virkistyskäyttöön, luonnonsuojeluun kuin metsäkulttuuriinkin liittyviä asioita. Gundersenin ym. (2016) tutkimuksen mukaan rakentamattomat, luonnolliset ja vapaat ympäristöt ovat tärkeitä lapsille, sillä niissä lei-keistä tulee mielikuvituksellisia ja monipuolisia. Metsäpäivissäkin voidaan mahdollisuuksien mu-kaan tarjota aikaa vapaaseen tutkimiseen ja mielikuvituksen käyttöön. Metsäpäivien aikataulu ei saa olla liian kiireinen, koska vastaajat arvostivat myös metsäpäivässä kokemaansa vapautta.
Metsäpäivien osallistujamääriin vaikutti myös saadun apurahan määrä, joten toivottavasti jatkossa metsäkasvatustyöhön löytyy resursseja. Suuri haaste metsäpäiville on se, miten kiinnostusta met-säalan ammatteja ja metsätietoa kohtaan saataisiin lisättyä. Tämä on varmasti monien yhteistyöta-hojen yhteinen pohdinnan aihe ja vaatii lisätutkimuksia. Metsäpäivien suunnittelussa ja kehittämi-sessä, samoin kuin metsäsuhdetta ja metsässä liikkumista käsittelevissä tutkimuksissa kannattaa kiinnittää huomiota Sieväsen ja Neuvosen (2010) esittämiin ulkoilun esteisiin. Tällaisia ovat ter-veys, jaksaminen, ulkoiluseuran puute, ajan puute, huono sää ja pimeys (Sievänen & Neuvonen 2010). Ottamalla selvää ulkoilun esteistä, voidaan niitä vähentää ja saada yhä useampia ihmisiä ulos liikkumaan.
Kouluun vastaajat toivoivat enemmän metsäretkiä, suunnistusta, marjastusta, kasvien tunnistamista ja ylipäätään pelejä, leikkejä ja ulkoilua. Näistä saa vinkkejä myös siihen, mitä metsäpäiväohjel-miin kannattaa kehitellä. Metsätiimien (2018) toiveissa oli saada uusia ideoita metsäpäivien järjes-tämiseen ja haalia mukaan uusia yhteistyökumppaneita. Näitä asioita on hyvä lähteä kehittämään tämän tutkimuksen pohjalta.
KIRJALLISUUS
Aarnos, E. 2010. Kouluun lapsia tutkimaan: havainnointi, haastattelu ja dokumentit. Teoksessa:
Valli, R. & Aaltola, J. 2012 (toim.). Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1 PS-Kustannus: 172-173.
Aartolahti, T. 2012. Miten metsä innostaa lasta – luonto esikouluikäisten leikki- ja oppimisympä-ristönä. Saimaan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. [Verkkojulkaisu] Saatavissa:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/53624/Aartolahti_Tuija.pdf?sequence=1 [Viitattu 12.1. 2018]
Azjen, I. 2005. Attitudes, Personality, and Behavior. Open University Press. McGraw-Hill Educa-tion. Second ediEduca-tion. [Verkkojulkaisu] Saatavissa: https://ebookcentral.proquest.com/lib/uef-ebooks/reader.action?docID=287791&query [Viitattu: 8.2.2108]
Brody, M. 2005. Learning in nature, Environmental Education Research, 11(5): 603-621. [Verk-kojulkaisu] Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1080/13504620500169809 [Viitattu: 13.2.2018]
Brucker, H. Ylen artikkeli 31.12.2014. [Verkkojulkaisu] Saatavissa: Lapsille lisää luontokokemuk-sia. 2014. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/31/lapsille-lisaa-luontokokemuksia [Viitattu 12.1.2018]
Cantell, H. 2011. Lapsuus ja nuoruus ympäristösuhteen perustana. Teoksessa Nimelä, J. & Furman, E. & Halkka, A. & Hallanaro, E. & Sorvari, S. (toim.) Ihminen ja ympäristö. 2011 Gaudeamus:
332-338.
Cheng, J. & Monroe, M. 2012 Connection to nature: Chidren's affective attitude toward nature.
Environment and Behavior 44(1): 31-49. [Verkkojulkaisu] Saatavissa: http://journals.sa-gepub.com/doi/pdf/10.1177/0013916510385082 [Viitattu: 17.1.2018]
Costello, A. & Osborne, J. 2005. Practical Assessment Research & Evaluation. North Carolina State University 10. [Verkkojulkaisu] Saatavissa: https://www.pareonline.net/pdf/v10n7.pdf [Vii-tattu 25.1.2019]
Elävä Perintö. 2018. Suomalainen metsäsuhde. [Verkkosivusto] Saatavissa: https://wiki.aineeton-kulttuuriperinto.fi/wiki/Suomalainen_metsäsuhde [Viitattu 13.3.2018]
Ernst, J. & Theimer, S. 2011. Evaluating the effects of environmental education programming on connectedness to nature. Environmental Education Research 17(5): 577-598 [Verkkojulkaisu] Saa-tavissa: https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/13504622.2011.565119 [Viitattu 30.8.2018]
Faktorianalyysi SPSS:llä. [Verkkojulkaisu] Saatavissa: http://www.mv.helsinki.fi/home/hotu-lain/Tilasto/TSTOs082.pdf [Viitattu 22.1.2019]
Field, A. 2014. Discovering statistics using IBM SPSS statistics. 4th Edition. SAGE Publications.
915s.
Field, A. 2018. Discovering statistics using IBM SPSS statistics. 5th Edition. SAGE Publications.
1104s.
Frantz, C. M. & Mayer, F.S. 2013. The importance of connection to nature in assessing environ-mental education programs. Studies in educational evaluation 41:85-89. [Verkkojulkaisu] Saata-vissa: http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0191491X13000436 [Viitattu 28.8.2018]
Fjørtoft, I. 2001. The Natural Environment as a Playground for Children: The Impact of Outdoor Play Activities in Pre-Primary School Children. Early Childhood Education Journal, 29(2): 111-117. [Verkkojulkaisu] Saatavissa: https://link.springer.com/con-tent/pdf/10.1023/A:1012576913074.pdf [viitattu 29.8.2018]
Fjørtoft, I. & Sagaie, J. 2000. The natural environment as a playground for children: Landscape description and analyses of a natural playscape. Landscape and Urban Planning, 48(1): 83-97.
[Verkkojulkaisu] Saatavissa: https://ac.els-cdn.com/S0169204600000451/1-s2.0-S0169204600000451 main.pdf?_tid=fb5fab84-ca43-4f4f-b632-cd3f19c1f16e&ac-dnat=1535523054_cdc4813ea403e99acebd596485553273 [Viitattu 29.8.2018]
Gundersen, V., Skår, M., O’Brien, L., Wold, L.C., Follo, G. 2016. Children and nearby nature: A nationwide parental survey from Norway. Urban Forestry & Greening. 17: 116-125. [Verkkojul-kaisu] Saatavissa: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1618866716301327 [Vii-tattu 29.8.2018]
Gurholt, K.P. & Sanderud, J.R. 2016. Curious Play: Children's Exploration of Nature. Journal of Adventure Education and Outdoor Learning, 16(4): 318-329. [Verkkojulkaisu] Saatavissa:
https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/14729679.2016.1162183 [Viitattu 30.8.2018]
Halla, T., Karhunkorva, R., Kärkkäinen, S. & Paaskoski, L. 2019. Metsäsuhdemenetelmä. Lusto – Suomen Metsämuseo yhteistyössä Suomen Metsäyhdistyksen kanssa. Luston julkaisuja 2. [Verk-kojulkaisu] Saatavissa: http://www.lusto.fi/kokoelma-tietopalvelut-ja-tutkimus/luston-julkaisuja/
[Viitattu 8.4.2019]
Halla, T., Karhunkorva, R., Kärkkäinen, S., Laine, J. 5 Rautio, A. 2018. Teoksessa: Suomalaisten metsäsuhteiden tila. Paaskoski, L. & Roiko-Jokela, H. (toim.). Suomalainen metsäsuhde. Vuosi-lusto 12. Punkaharju: Lusto - Suomen Metsämuseo ja Metsähistorian Seura. [Verkkojulkaisu]. Saa-tavissa: https://issuu.com/vuosilusto/docs/vuosilusto12 [Viitattu 8.4.2019]
Harju-Autti P. 2011. Ympäristötietoisuuden ytimessä on hyvä elämä. Teoksessa Harju-Autti P. &
Neuvonen A. & Hakkarainen, L. (toim.) Ympäristötietoisuus: Suomalaiset 2010-lukua tekemässä.
Rakennustieto Oy. 8-20.
Heikkilä, T. 2014. Faktorianalyysi. [Verkkojulkaisu] Saatavissa: http://www.tilastollinentutki-mus.fi/5.SPSS/Faktorianalyysi.pdf [Viitattu 17.1.2019]
Hiltunen, L. 2008. Kyselytutkimus. Jyväskylän yliopisto. Graduryhmä 2008. [Verkkojulkaisu]
Saatavissa: http://www.mit.jyu.fi/OPE/kurssit/Graduryhma/PDFt/kyselytutkimus2.pdf [Viitattu 5.9.2018]
Hirsjärvi, S. & Remes, P. & Sajavaara, P. 2007. Tutki ja kirjoita. Tammi. 448s.
Heiskanen, E. 2011. Kohti yhteisöllistä ympäristötietoisuutta. Teoksessa Harju-Autti P. & Neuvo-nen A. & HakkaraiNeuvo-nen, L. (toim.) Ympäristötietoisuus: Suomalaiset 2010-lukua tekemässä. Ra-kennustieto. 49-61.
Häyrinen, L. 2018. Virkistäytyminen koulupäivän aikana – Oppilaiden kokemuksia kahdessa maa-seutukouluympäristössä. Dissertations Itä-Suomen yliopisto No 121. [Verkkojulkaisu] Saatavissa:
http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2753-8/urn_isbn_978-952-61-2753-8.pdf [Viitattu 14.9.2018]
Häyrinen, L., Mattila, O., Berghäll, S. & Toppinen, A. 2014. Forest Owners’ Socio-demographic Characteristics as Predictors of Customer Value: Evidence from Finland. Small-scale Forestry 14(1): 19-37. [Verkkojulkaisu] Saatavissa: https://link.springer.com/article/10.1007/s11842-014-9271-9 [Viitattu 8.2.2019]
Innanen, P. 2008. Ihanteena luontokeskeisyys – Kotkan kuudesluokkalaisten luontosuhteet. [Verk-kojulkaisu] Saatavissa: https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/80464/gradu03450.pdf?se-quence=1&isAllowed=y [Viitattu 14.1.2019]
Jeronen, E. 1995. Ympäristökasvatus eettisenä kasvatuksena koulussa ja opettajankoulutuksessa.
Jeronen, E. 1995. Ympäristökasvatus eettisenä kasvatuksena koulussa ja opettajankoulutuksessa.